Loma,loma,loma!

Wuhuu, nyt mennään!

Rinkka on pakattu, passi,piletti ja hammasharja on mukana ja nyt toivotavaan vielä että Ryanair:n kone pääsee ilmaan ja me ollaankin melkein jo Pariisissa! Ipodissa on musiikit mukana ja kamerassa muistikortti odottaa uusia kuvia. Edessä tulee olemaan varmasti mahtavat 3,5 vko!

Yritän päästä matkan päältä aina välillä tännekkin kuulumisia päivittelemään (ainakin kotiväki niitä odottelee), joten etteköhän kuule minusta! Jos ei, niin sitten palataan langoilla ennen juhannusta!

Ihanaa kesän alkua kaikille!!

Viimeistä viedään!

Iik, huomenna koittaakin jo lähtö kohti Glasgowta josta lento sitten lähtee maanantaina!

Pakkauspaniikki on aiheuttanut sen, että en ole kauheasti ehtinyt enää tehdä mitään "viimeistä kertaa" juttuja. Noh, eilen kävin sentään "viimeistä kertaa" Hubi-lounaalla kaverin kanssa..Eilen lähdettiin kaverin kanssa hieman tuulettumaan ulos, ja täytyy kyllä sanoa että hauska ilta oli! Vaikka Aberdeenin yöelämää tuskin tulen kaipaamaan. Mutta eikös se ole se seura joka ratkaisee?

Tällä hetkellä reilille mukaan lähtevät kamat odottavat vielä sängyn päällä, sen sijaan että ne olisivat rinkkaan saakka päätyneet. Se tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä tällä hetkellä, varsinkin kun ne kamat pitäisi vielä kriittisesti katsoa läpi ettei tule turhan paljon tavaraa raahattua ympäri Eurooppaa. Anywhere TV:n tuijottaminen on paljon mieluisampaa (Palveluksessanne, Miss Daisy, söpö elokuva).

Illan herkkuateriana toimii Tescon:n sushit (viimeistä kertaa ainakin hetkeen) ja Ben & Jerrys Phis Food mansikoilla. Nam,nam!

P.S. Nyt kaikki siellä ruudun takana (tiedän että teitä on muutama) ilmoittautumaan syyskuussa järjestettävään Midnight Runiin! 31.5 saakka ilmoittautumismaksu on 32 erkkiä jonka jälkeen se nousee 35 erkkiin. Juuri ilmoittauduin tapahtumaan ja ryhmään nro.4 mikä tarkoittaa että lähden tavoittelemaan sitä alle 1 h juoksuaikaa.

Procrastination

Jos ei huvita pakata niin mikä on seuraava vaihtoehto? No tietysti keksien leipominen ja iltapäivätorkkujen otto. Ja hiusten värjäys, koska eihän sillä ole väliä jos kamat on levällään, niin kauan kuin tukka on kunnossa!

Ensimmäisen keksisatsin onnistuin hieman käryttämään, syytän meidän uunia, se on hyvin ailahtelevainen. Toisesta satsista tulikin ihan mielettömän hyvä, just sopivan pehmeitä keskeltä!
Reseptin otin täältä, tosin minulla ei ole pienintä aavistustakaan kuinka paljon laitoin suklaata. Paljon olisi varmaan oikea määrä. Mutta kämppis ainakin tykkäsi näistä mielettömästi, joten voin suositella tätä reseptiä ;)

Ja lopputulokseksi tuli kuin tulikin hieman isohkoja keksejä. Mutta maukkaita ne ainakin oli! Hieman värieroa niiden välillä on, mutta ensi kerralla sitten molemmat satsit toivottavasti onnistuu :)

P.S. Heräsin eilen yöllä siihen kun jotain romahti mun huoneessa. Ottaen huomioon että minun sänky on täynnä kamaa ja hyvä kun itse mahdun siihen nukkumaan, en yhtään ihmettele että asioita romahtelee..Niin ja verrattuna eiliseen kuvaan, täällä on vielä suurempi kaaos meneillään.

P.P.S. Luota insinööriin että se tarkastaa kaikki kansalliset vapaapäivät joka maasta meidän reilireissun ajalle. Ja kun minä luulin olevani erittäin organisoitu ihminen..

It's time to move on

Nyt on todella taas laukkujen pakkailujen aika. Aikuisiällä nyt onkin tullut jo muutaman kerran muutettua ja täytyy sanoa että se ei ole koskaan mitään herkkua. Onneksi muuttaminen on ollut lähinnä vaatteiden/muiden rojujen pakkaamista ja vielä ei ole tarvinnut murehtia huonekaluista mitään sun muista jutuista mitään. Muillehan muuttaminen merkitsee juuri sitä "isoa muuttoa", huonekalujen siirtelyä ja isomman asunnon pakkaamista. Minulle se on viime vuosina merkinnyt laukkujen pakkaamista, yhden pienen huoneen tyhjentämistä ja ylikilojen kanssa tappelusta. Sekin on kokemus tietysti.

Muuttaessani tänne ensimmäisenä vuonna, lähti mukaan äiti ja kaksi kapsakkia. Silloin se muutto tuntui isolta jutulta. Se oli kuitenkin se ensimmäinen kerta, muutin yksin omaan kotiini (jonka jaoin neljän muun ihmisen kanssa). Asuntolaelämä oli hauskaa aikaa. Ajanjaksoa väritti jokapäiväiset vierailut yläkerrassa asuvan uuden ystävän kämppään, lukuisten filmien katselu, kanamunien heittely meidän ikkunaan (ei tosin meidän toimesta), herääminen siihen että kämpän ovi on täynnä partavaahtoa ja sitä kun aamulla näet kauriin pihamaalla. Monia hauskoja muistoja liittyy tuohon ensimmäiseen vuoteen yliopistossa ja tuohon ensimmäiseen omaan "asuntoon". Kuten myöhemmin opin, ehdoton plussa asuntolassa oli se, että lämmittää sai niin paljon kuin sielu sieti ja laskuista ei tarvinnut murehtia. Minun huone oli aina ihanan lämmin. Nyt se aika tuntuu luksukselta. Ensimmäisen vuoden lopussa tuli tavaraa koti yhteensä varmaan n.42 kg verran joka oli sullottu yhteen matkalaukkuun, vedettävään ja läppärilaukkuun. Sen lisäksi minulla oli päällä kaksi hupparia ja käsivarsilla takki jonka hihoihin oli tungettu neljä paitaa. Miten niin oli ylikiloja?

Minun asuntolahuone ensimmäiseltä vuodelta

Toisena vuonna olikin sitten edessä vaihtovuosi ja kamojen raahaaminen Kanadaan. Sielläkin vastassa oli yliopistoasuntolahuone, tällä kertaa huoneet eivät olleet kuitenkaan omissa "asunnoissaan" vaan pitkän käytävän varrella. Toisen lukukauden aikana tajusin että minun huoneessa asui jotain ötököitä jotka puri hurjia paukamia meikäläiseen. Tai kun lämmitystä säädeltiin vuoroin jäätymispisteestä saunaan. Kultaista keskitietä lämmityksen suhteen oli vaikeaa löytää. Minun ikkunan ulkopuolella olevassa puussa asui myös joku hurjan äänekäs orava, jonka puuhat sai välillä hermon partaalle. Parhaimmat kokoontumiset järjestettiin kakkoskerroksen yhteistiloissa tai alakerran bilis-huoneessa. Kokkaukset hoidettiin aina yhdessä kaverin kanssa. Lähdin Kanadasta suurtakin suuremman matkatavaramäärän kanssa ja ylikiloistahan siitä taas jouduttiin maksamaan. Yhteensä mukana Montrealista Munchenin kautta Helsinkiin kulki kaksi matkalaukkua, vetolaukku, vetolaukun päälle oma laukku sekä iso olkalaukku. Munchenissa en jaksanut enää edes välittää kamojen vartioimisesta, olin kyllästynyt koko touhuun.

Tälläisissä tunnelmissa asuttiin toisena yliopistovuotena

Ja sitten kolmantena vuonna muutin tähän nykyiseen asuntoon. Ihana pieni oma piha, saakutin kylmä talvisin, välillä "hieman" homeinen mutta silti hyvin mieleinen koti. Täällä ollaan juhlittu tupareita, lukukauden loppumisia, kuninkaallisia häitä ja synttäreitä. Välillä kämppikset ajaa hulluksi mutta suurimman osan ajasta yhteiselo on ollut oikein mukavaa. Ei olla kämppisten kanssa mitään läheisiä mutta silti on ollut mukava asua yhdessä, huonomminkin olisi voinut käydä. Asunto joka sijaitsee vain 5 min päästä kampukselta on tälläiselle aamu-uniselle ihan täydellinen ratkaisu. Kesäauringon paistaessa voi aamupalan nauttia oman takapihan lämmössä (näitä kertoja on kuitenkin harvemmin).

Tällä hetkellä tämä huone on kuitenkin täynnä jätesäkkejä ja erinäisiä kasoja. Täytyy pakata koko omaisuus kahden vuoden ajalta kasaan. On kasoja jotka ovat menossa charityyn, ystäväkasa, muuttokasa ja nämä-sysään-vanhempien-matkalaukkuun kasa. Tältä täällä näyttää tällä hetkellä, uskokaa tai älkää, noilla kasoilla on tietty järjestys :) Tosin eilen loukkasin jalkani kun ei ollut enää lattiatilaa jäljellä joten raivasin pienen polun ovella (joka on tosin jo esteitä täynnä).

On aika taas muuttaa. 

Almost!

Interrailille lähtö koittaa maanantaina - ihanaa! Lento Pariisiin, reilin aloituspaikkaan, lähtee maanantaina jos Islannin tuhkajumalat niin suovat. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin positiiviselta!

Hostelli on varattu Pariisissa olomme ajaksi ja sen jälkeen mennäänkin "fiilispohjalla". Reitti on kyllä suunniteltu mutta varaillaan muita asumuksia vasta sitten matkan varrella.Ei sitä koskaan tiedä haluaako esim. viettää yhden ekstra yön Berliinissä tai yhden yön vähemmän Krakovassa. Aika ihana fiilis itseasiassa, vapauden tunne matkustaa on mitä ihaninta. Alustava reittisuunnitelma näkyy tässä postauksessa.

Vielä en ole oikein edes käsittänyt että lähtö koittaa kohta. En ole tainnut edes käsittää että olen edes lomalla. Lisästressiä tuo tämä huoneen pakkausoperaatio.

Seuraavaksi pitäisi miettiä mitä pakkaan mukaan reilille, ja vielä niin että otan mahdollisimman vähän tavaraa mukaan. Toisaalta lämpötilat näyttää yli + 20 C niin Pariisiin, Berliiniin kuin Prahaankin, joten ehkä kevyet vaatteet riittää. Heti Pariisin jälkeen pääsemmekin Maastrichtiin moikkaamaan vanhaa vaihtarikaveriamme Kanadan ajoilta. Viimeksi näimme Glasgowssa reilu 1,5 v sitten joten mukava nähdä taas. Ja olen kuullut että Maastricht on kovin kaunis kaupunki! Maastrichtista matka jatkuukin sitten Saksaan missä on vielä hieman epäselvää että pysähdymmekö Kölnissä ennenkuin jatkamme Berliiniin. Ja sieltä sit taas eteenpäin.

Odotan ihan into piukassa että pääsen Pariisiin! Olemme kyseiselle kaupungille varanneet kolme yötä, koska saavumme paikalla todella vasta myöhään maanantai-iltana. A ei ole koskaan käynyt Pariisissa ja minunkin vierailusta on todella paljon aikaa, joten eiköhän ainakin sinne Eiffel-torniin ole tarkoitus kivuta. Sen lisäksi toivon että voin auringonpaisteessa nauttia ihanasta patongista ja juustosta (voisin elää tällä kombolla) jossain ihanassa puistossa. Ja syödä macaroneja.

Nyt pitäisi vaan ladata paljon uutta musiikkia ipodiin, päättää minkä kirjan otan mukaan ja pakata kaikki kamat. Jesh.

P.S. Miten niin välttelen pakkausta? Eihän tämä ole vasta kuin toinen postaus saman päivän sisällä..

Hetkiä

Juhannusyö 2011 klo.23.00. Järvi, hiljaisuus ja parhaan ystävän seura. Priceless. 

Kesäiset grillijuhlat, ihanien ystävien seura, keskikesän lämmin ilta ja auringonlasku. 

Tapaksia Espanjassa La Ramblasin sivukujalla, sadetta pidellessä.

Suklaa & Kiwi gelatoa Rooman kaduilla. 

Ilta aurinko ja autio hiekkaranta Espanjassa.

Kesäinen iltauinti Vantaalla


Toivottavasti tuleva kesä tuo yhtä ihania muistoja tullessaan!

That's it

Nyt on tyhjä olo. Viimeinen yliopistotentti oli tänään ja nyt pitäisi olla varmaan juhlatuulella. Sen sijaan meikäläisellä on hyvin,hyvin väsynyt ja nuutunut olo. En usko että se ajatus "viimeisestä tentistä" on vielä ihan iskostunut tuonne takaraivon perille. Sen lisäksi harmittaa, koska tentit ei mennyt ollenkaan niin hyvin kun olisin halunut niiden menevän. Nyt sitten vaan odotellaan tuloksia.

Mitä ihmettä minä nyt teen kun ei pidä enää lukea?

Vietin viime viikon kirjastossa. Kävin kotona nukkumassa ja aamulla takaisin kirjastoon. Olisi pitänyt anoa vuokransiirtoa kotoa kirjastoon. Niin paljon tuntui että vietän aikaa siellä. Ruokavaliokin oli koeviikolle hyvin tyypillinen: suklaata, redbullia, sipsejä, burgeri, lisää sipsejä, kahvia, lisää suklaata. Elimistö tarvitsee tämän viikon jälkeen kyllä semmoisenkin kokonaisvaltaisen puhdistuksen ettei mitään rajaa. Harkitsin hetken lähteväni tänä iltana lenkille, siellä on todella kaunis kelikin, mutta luulen että tämä nuutunut olo kaipaa vaan suklaata ja lukuisia HIMYM-episodien katsomista.

Huomenna pitäisikin sitten alkaa Operaatio Miten Pakataan Lauran Huone Kasaan Neljässä Päivässä. Itseasiassa toivon että voisin mennä sittenkin kirjastoon. Pakkaus on kammottava ajatus. Olen roinankerääjä. Ja en ole vielä ihan päättänyt tätä pakkausmetodiikkaa, sen vain tiedän että heinäkuussa sille ei ole aikaa. Tulen olemaan täällä kuitenkin vain viikon ja se menee reissaillessa ympäri Skotlantia vanhempien ja isovanhempien kanssa.

Sitten olisi vielä se pakkausoperaatio Interrailia- varten. *Tuplahuokaus*

Nyt tämä kesälomalainen rupeaa kuitenkin lukemaan kaikkia blogipäivityksiä, ja rentoutumaan tv:n ääreen. Ihanaa.

P.S. On muuten ihanaa että on löytänyt ihmisen joka tietää kuinka paljon inhoat lentolippujen ostoja, joka ostaa ne liput Pariisiin sulle ja vielä ilmoittaa että "Tsekkasin itseni jo lennolle sisään, tee sinäkin se nyt. Lennonvarausnumero on tämä ja tämä". Kerrankin ei tarvitse itsea miettiä yhtään mitään matkajärjestelyitä. Aika ihanaa. Vielä kun se perhanan tulivuori lakkaa sylkemästä tuhkaa, on kaikki hyvin.

P.S. Täällä oli eilen hieman tuulista. Uutiset kertoivat että paikoitellen Skotlannissa tuuli  jopa 100 mph, kirjaston pääovet oli suljettu tuulen takia, lennot Aberdeeniin eivät päässeet laskeutumaan ja jopa juna-ja bussivuoroja oli peruttu. Huhuh.

Kuvat: weheartit.com

Kesälukemista?

Ihmisillä alkaa varmaan kesäloma lähestymään, tai kesäloma ainakin opiskeluista, ja koska lomaan kuuluu olennaisena osana lukeminen, ajattelin jakaa parit lukuvinkit. Tässä on tullut luettua jonkun verran kirjoja viime aikoina ja tässä olisi nyt niistä pari:

Magsie Hamilton-Little: Dancing with Darkness - Life, Death & Hope in Afghanistan

Kirja kertoo nuoren brittiläisen opiskelijannaisen matkasta Aghanistaniin, jonne hän päätti lähteä vuoden 2007 Lontoon terrosti-iskujen jälkeen. Hän halusi oppia ymmärtämään idän ja lännen välistä konfliktia ja mistä tämä nykymaailman meno johtuu. Kirja on tarina hänen matkastaan.

Voin lämpimästi suositella kirjaa, se on hyvin ja eläväisellä tavalla kirjoitettu, kirjaan uppoutumalla voit melkein kuvitella käveleväsi Kabulin kaduilla. Alku lähti ehkä hieman hitaasti käyntiin, mutta kirja ehdottomasti parani loppua kohden. Se ei  yritä olla poliittinen tai uskonnollinen kertomus, vaan kertoo tavallisista ihmisistä ja heidän elämästään. Ja siinä koko kirjan viehätys piileekin.


Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen


Kirja kertoo suomalaisesta Mikko Virtasesta joka tuntee syntyneensä väärään kansalaisuuteen. Hän on pikkupojasta lähtien haaveillut Ruotsin kansalaisuudesta ja kirja kertookin hänen yrityksistään saada kansalaisuus Suomen rakkaaseen naapurimaahan.

Olen ehkä ainut joka tätä ei ollut vielä lukenut, mutta jos sieltä ruudun takaa löytyy toisia myöhäisherännäisiä, voin ehdottomasti suositella tätä. Nauroin vedet silmissä. Meno oli niin...ruotsalaista :) Kirja oli helppolukuista ja sen takia sopii mielestäni ehdottomasti kuumiin kesäpäiviin!

Tim Butcher: Blood River


Daily Telegraphin kirjeenvaihtaja Tim Butcher lähtee seuraamaan Morgan Stanleyn jalanjälkiä Kongo-jokea pitkin. Tuhansien kilometrien matkaa hän taittaa polkupyörällä, moottoripyörällä, lentokoneella ja veneellä.

Todella hienosti kirjoitettu matkakertomus sisällisodan raateleman Kongon läpi. Jos tykkää matkakertomuksista, tämä kirja kannattaa ehdottomasti pitää mielessä! Tuskinpa mitään muuta kuin hyvää kirjoitustyyliä voikaan odottaa toimittajalta! Häneltä on hiljaittain ilmestynyt uusi kirja, jossa kirjoittaja matkustaa Sierra Leonen ja Liberia läpi (Chasing the Devil) - se on myös kesäluku-listalla!

Ah, en malta odottaa että pääsen levittämään viltin nurmikolle aurinkoisena kesäpäivänä ja uppoutua hyvän kirjan pariin!

Kertausta,kertausta

Jeps, jeps, nyt ollaan sitten jo kertausviikolla ja ensi viikon maanantaina ja tiistaina on sitten tämän yliopistouran viimeiset tentit. Olin kyllä iloisesti yllättynyt että olen jo ensimmäisen tenttiviikon aikana valmis, koska yhtä hyvin minulla olisi voinut olla vika tentti vasta kesäkuun puolessavälissä.

Kurssit ovat ne samaiset Extreme Right in Western Europe & Human rights. Molemmille kursseille on kirjoitettu esseet joiden arvo oli 40 % ja tentin arvo on sitten se loput 60 %. Tosin Human rights-kurssille jako oli: essee 30 % ja presentaatio 10 %.

Yleensä luen tentteihin näin kertausviikon aikana, ja todennut sen sopivaksi tavaksi itselleni. Ainut minkä huomaan nyt, on täydellinen motivaation puute. En enää yhtään jaksaisi. Kai se on aika tavallista kun näin lähellä loppua ollaan mutta jostain pitäisi se viimeinen motivaation ripe löytyä ja puristaa enää nämä kaksi viimeistä tenttiä läpi. Hieman naurattaa kun luen läpi blogitekstejä joita olen kirjoittanut ensimmäisenä vuonna. Sen lisäksi että kirjoitustyyli on kauhea, myös panikointi ja stressin taso ennen kokeita on hieman suurempi. Toisaalta ymmärrettävää, silloin oli kuitenkin vasta aloittelemassa yliopistouraa. Don't get me wrong, kyllä minä vieläkin tenteistä murehdin mutta en ehkä ihan samalla tasolla kumminkaan..

Aberdeenin taivasnäkymää

Tällä hetkellä luen artikkeleita läpi tuohon Extreme Right-kurssille ja täytyy kyllä sanoa että siellä on todella viihdyttäviä faktoja välillä. Ei siinä voi kuin pudistella päätä.

Mitä mieltä olette esimerkiksi Norjan Anders Lange's Party for a strong reduction in Taxes, Duties and Public intervention? Hieman mouthful. Toisaalta ei jää ainakaan epäselväksi mitä arvoja puolue ajaa takaa.
Danish Progress Party haluaisi taas korvata koko maan puolustusmenot yhdellä puhelinvastaajalla jossa äänite ilmoittaa "antaudumme" venäjäksi (tälle oikeesti repesin kirjastossa lukiessani).
Erään äärioikeistopuolueen kansanedustaja oli halunnut karkottaa kaikki maahanmuuttajat ja ilmoitti että esimerkiksi somalit voitaisiin vaan heittää laskuvarjojen kanssa koneista ulos. Jep, jep.

Nämä on vaan muutamia huvittavia esimerkkejä mihin olen törmännyt kerratessani tenttiin. Että sinänsä ihan hauskaa luettavaakin löytyy välillä.

Ja vähemmän kivaa näkymää..

Tentteihin lukemisen lisäksi tässä olisi "pari" muuta asiaa organisoitavana. Isoin ja ehdottomasti hankalin niistä on pakkaaminen. Eilen irtisanoin virallisesti vuokrasopparini (vaikka muutenkin se vasta heinäkuussa loppuu, 12 kk sopimus kun on) ja nyt pitäisi huoneeni kahden vuoden ajalta kääriä pakettiin. Jos tietäisitte millainen romunkerääjä olen, tietäisitte myös että tämän tehtävä ei tule olemaan helppo. Jos olisin viisas, aloittaisin sen pakkaamisen jo, mutta koska keskityn mielummin blogien lueskeluun, kirjoitteluun ja telkkarin katsoomiseen päivän luku-urakan jälkeen, minulla on vahva tunne että viimeisellä viikolla pakkauspaniikki tulee olemaan aikamoinen.

Bongasin muuten Buttermilk Bisquits blogista kiva ajatuksen teemaviikosta, jossa kirjoittaja pisti äänestyksen käyntiin neljästä eri aiheideasta teemaviikolle, joista sai sitten äänestää omaa mieluista aihetta ja hän sitten kirjoittaa viikon ajan kyseisestä aiheesta. Idea kuulosti niin kivalta että ajattelin minäkin sellaisen toteuttaa. Tosin demokraattisen äänestyksen sijasta, päätin teemaviikon aiheen itse (jo ihan sen takia kun en keksinyt kuin pari muuta vaihtoehtoa). Ajattelin kirjoitella siis viikon ajan nimenomaan Skotlantiin/Britteihin liittyviä juttuja. Esim. kulttuurista, opiskelusta täällä yms. Aiheideoita otetaan myös ilolla vastaan kommenttiboksiin! Rupean sitten toteuttelemaan viikon kirjoituksia tenttien jälkeen kun keskityn (välttelen) pakkaamiseen.

"There's only so much time you can spend on Facebook"

London on my mind

Okey, olipa rentouttava miniloma Lontoossa! Tosin 12 h bussimatkan jälkeen olo ei ole mitä parhain, mutta onneksi ei tarvitse turhan paljon mitään edes tehdä - pyykätä ja koomata koneella. Ajattelin nyt ensin valoittaa hieman yleisiä tunnelmia Lontoosta ja sit myöhemmin laittaa erikseen semmoisen "vinkkipostauksen". Älkää todella odottako siltä mitään ihmeellistä (en kuvittele olevani mikään Lontoo ekspertti), mutta törmäsin pariin kivaan juttuun jonka ajattelin teidänkin kanssa jakaa, jos joku vaikka Lontooseen päin suuntaa.

Ja anteeksi, tästä tuli ihan kilometripostaus mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti, olin liian laiska lyhentämään sitä enää..

Minun tuurilla tietysti sää ei ollut ihan sitä + 25 C hellettä josta Lontoossa oli nautittu vain viikkoa aikaisemmin. Olihan siellä ihan ok keli, ei onneksi satanut, mutta kyllä se aurinko olisi vähän ahkerammin voinut näyttäytyä!
Menomatka meni todella leppoisasti bussissa istuen ja aamu seitsemältä Lontooseen saapuen. Bussissa kuitenkin sattui ikävämpi juttu aamuyöllä, nimittäin kolme penkkiriviä takanani istuva tyttö oltiin yön aikana pahoinpidelty/"päällekarkaus" (eng. assault) hänen nukkuessaan, ilmeisesti vieressä istuvan miehen toimesta. Bussin pysähtyessä Heathrowlle tekijä pidätettiin ja kaikkien matkustajien yhteystiedot otettiin ylös. Tapahtumalla oli paljon silminnäkijöitä (itse olin syvässä unessa tosin) ja myös bussin valvontakamerat mitä todenäköisemmin taltioivat tapahtumat. Joten tekijää vasten on vankat todisteet. Silti, todella ikävä juttu. Ja minä kun olen ajatellut että tuollaista ei voi tapahtua täpötäydessä bussissa. Koskaan ei voi olla liian varovainen.

Nyt kuitenkin kuvien avustukselle iloisempiin asioihin ja Lontoon reissun kulkuun. Matkassa oli siis mukana äitini ja blogini ahkera lukija, ja ihana ystävä Miss M. Kun muut teki päivällä töitä, kävelin minä ympäri kaupunkia ja sitten illalla vietettiin aikaa yhdessä.

Ensimmäisenä päivänä päätin kävellä ympäri Holbornin ja Covent Gardenin aluetta..

Tähän väliin täytyy valittaa mun onnettomasta suuntavaistosta. Olen maailmankaikkeuden surkein suunnistaja. Yleensä matkassa ollessani karttaa lukee joku ihan muu kuin minä, joten tälläkin kertaa yrittäessäni suunnistaa Holbornista viereiseen Covent Gardeniin kävelin n.5 kertaa väärään suuntaan. Metrossa osaan kyllä suunnistaa mutta tämä maanpäällinen katuelämä ei oikeen toimi minun eduksi. Yksi kappaletta suuntavaistoja siis hakusessa, kiitos! Meidän interrail-reissulla minä en kyllä ole kartasta vastuusta, tai löydetään itsemme vahingossa Afrikan puolelta.

Tykkään Govent Gardenista alueena. Tottakai siellä on paljon turisteja mikä välillä häiritsee (kröhöm, itsehän en laske itseäni turistiksi..) mutta siellä on paljon todella söpöjä ja pieniä liikkeitä jotka hurmasivat minut täysin. Vietinkin siellä tovin kuolaten erilaisissa paperikaupoissa ja muissa liikkeissä. Jotenkin alueella myös henkii sellainen "hyvä fiilis". Istahdinkin hetkeksi kadunkivetykselle istumaan ja mutustelemaan eväitäni ja vaan katselemaan ohikulkevia ihmisiä, se taitaa olla lempipuuhaani..Kaikenlaista kulkijaa ja taikatemppujen tekijää sieltä löytyikin.

Minulle tuli hirveä himo macarons- herkkuihin joten kun näin tämän Ladureen-ikkunan, ryntäsin paikalle pikimmiten. Vain saadakseni tietää että he olivat vielä kiinni. Kiva. Kuolasin sitten ikkunan läpi.

Illalla suuntasimmekin sitten äidin ja Miss M:n kanssa takaisin Govent Gardeniin (sen jälkeen kun olin suunnistanut ensin tapaamaan heitä). Oli ihana vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja sääkin suosi meitä illalla! Mentiin jonnekkin Govent Gardenin paikallisen pubin "kattoterasille"ennen varsinaista illallista, jossa oli väkeä taas enemmän kuin tarpeeksi. Kyynerpäätaktiikalla saatiin paikkakin terassin reunalta. Eläköön etuilevat suomalaiset. Mutta oli kaunis sää, ihana Lontoo ja mahtava seura - what else can you ask for?

Seuraavana päivänä lähdin tsekkaaman sitten sen paljon puhutun Camden Townin! Ja olihan se ihanan erilaista aluetta, muistutti itseasiassa suuresti Toronton Kensington Marketia joka oli minun ja Annikan kestosuosikkipaikka aina Torontossa vieraillessamme (silloin kun oltiin Kanadassa vaihdossa). Camden oli jotenkin tosi sympaattinen paikka, luulen että siellä oli aika hiljainen päivä, ei nimittäin mitään suuria ihmismassoja näkynyt, liekö johtunut säästä vai mistä. Minä ihastuin Camdenissa siihen tunnelmaan ja taas niihin söpöihin kojuihin, mistä sai ruokaa, vaatteita, koruja ja vaikka mitä! Ihania mekkokojuja esim, löytyi vieri vierestä mutta sain hillittyä ostohaluni..

Minulla on selvästi joku addiktio noihin Starbucksin Frappucinoihin ja niitä tulikin nautittua kohtuullisesti Lontoon reissunkin ajan. Yksi Frappucino päivässä terveenä pitää ;) Välillä aurinko pilkisti sieltä pilviverhon takaa ja Camden näytti parhaat puolensa!

Tämä kauppa oli niin mielettömän söpö - siis jo toi sisäänkäynti itsessään hurmas meikäläisen! Ja harmitti kun olin just syönyt kun Camdenista löyty vaikka mitä herkullisen näköisiä ruokakojuja joista olisin voinut maistella vaikka mitä herkkuja, esim. creppejä (ikisuosikit) ja turkkilaisia herkkuja.

Camden Townin jälkeen lähdinkin sitten Knightsbridgeä kohdin, ja hieman nauratti tuo ero näiden kahden kaupunginosan välillä :) Toisessa mennään boohemin erilailla ja toisella puolelle mentäessä vastaan tulee hienoja ja vielä hienompia autoja. Sitä se Lontoo kait on - vastakohtia.

Kävin hieman kävelemässä (tai lähinnä lepuuttamassa väsyneitä jalkoja) Hyde Parkissa, josta näin tietysti vain pienen osan, niin iso kuin tuo puisto on. Puistossa törmäsin ihanaan Serpentine nimiseen kahvilaan, joka oli siinä "lätäkön" vieressä jossa voin kuvitella ihanasti nauttivani kahvit kesäauringon valossa. Tykkään todella istua myös puistoissa ja päätin lepuutella jalkojani hetken ja uppouduin kirjani pariin. Hetken jälkeen lähdinkin taas paljon pirteämpänä matkaan!

Sitten suuntasinkin Harrodsia kohti, jonne oikeasti eksyy. Loppuenlopuksi päädyin (vaihteeksi) kuolaamaan niille ruokaosastoille ja ihmettelin kaikkia herkkuja. Nyt sain viimein myös niitä Ladureen macarons herkkuja mukaan! Nam, nam, ne olivat kyllä niin hyviä!

Siinä vaihteessa tapasinkin jo matkaseuralaiseni, jotka tulivat, mitäs muuta kuin shoppailemaan. Minä keskityin ihmettelemään taloja (jotka olivat hienoja) ja ottamaan taidekuvia kun pysähdyttiin yksille drinkeille.

Nämä kassit kädessä ovat vain lavastusta, oikeasti autoin äitiä kantamaan hänen ostoksia :)

Tuossa kulmahuoneistossa, tuolla parvekkeella voisin mielusti asua!

Illalla käytiin Tower Bridgen lähettyvillä syömässä (siitä lisää myöhemmin) ja vitsit että oli kauniit iltanäkymät! Mikään ei mielestäni voita kaupunkeja kun ne kylpee siinä loistavassa iltavalaistuksessa - niin kaunista! Tuli muutenkin jotenkin ihan kesäfiilis siinä joen vartta pitkin kävellessä.

Viimeinen päivä menikin aika pitkälti lusmuillessa. Haahuilin vähän päämääräämättömästi ympäriinsä Oxford St pitkin ja sitten jotenkin päädyin Trafalqar Sq istumaan ja lukemaan kirjaa sekä syömään mansikoita. Sieltä lähdinkin koluamaan Charing Cross Rd kirjakauppoja. Sopivan rentoa puuhaa viimeiselle päivälle. Illan kruunasi vielä kun näin pitkästä aikaa vanhoja perhetuttuja jota tätä nykyä asuvat Lontoossa. Oli ihana päästä vaihtelemaan kuulumisia!

Lontoo alkaa pikkuhiljaa, aina jokaiselle vierailulla enemmän ja enemmän viehättämään. Tämä kerta oli kyllä aivan ihana, joten suurikiitos ihanille matkaseuralaisille!