Vastauksia Briteissä opiskelusta part.2

No niin, tässä olisikin sitten toinen osa vastauksia! Toivottavasti en unohtanut mitään kysymyksiä..

BUDJETOINTI


Kuinka kallista siellä on opiskella verrattuna Suomeen? Meneekö Briteissa opiskeluun ihan kauheesti rahaa (lukukausimaksut poissulkien) esim. lentoihin yms vai kattaako opintotuki kuitenkin suurimman osan?

Eli Briteissähän on siis lukukausimaksut käytössä, eli sinänsä voi ajatella että menee opiskeluun enemmän rahaa kuin Suomessa. Kuitenkin, Skotlannissahan ei EU-opiskelijan tarvitse maksaa kandin (undergraduate) suorittamisesta lukukausimaksuja. Skotlannin SAAS maksaa ne lukukausimaksut. Englannissa kandista peritään lukukausimaksut. Kaikkiin maisteri-tutkintoihin (postgraduate) kuuluu lukukausimaksut.

Jos suljetaan lukukausimaksut pois, ja katsotaan toista kysymystä, on vastaus varmasti kyllä :) Koska tietysti jo lentolippuihin menee rahaa melkoisesti. Tämäkin tosin riippuu siitä missäpäin Brittejä/Suomea asuu (jos otetaan tämä väli tarkasteltavaksi). Lentolippuja välillä Lontoo-Helsinki voi saada melko edullisestikin, sen sijaan Aberdeenissä asuessani meni niihin helposti enemmän rahaa. Esim. Aberdeenissä asuessani joudun melkein aina pulittamaan lipuista sen 300 euroa (välillä Abe-Köpis-Helsinki), kun Lontoo-Helsinki välistä saa hyvällä lykyllä puolittaa puolet tosta hinnasta.

Tietyt asiat on paljon kalliimpia tai halvempi kuin Suomessa. Mun mielestä (perustuen kokemuksiin Aberdeenistä ja Lontoosta) vuokrataso ja sen kanssa korreloiva laatu, on huomattavasti kalliimpi kuin Suomessa. Lontoon vuokratasohan on ihan omaa luokkaansa, Aberdeenissä pystyi saamaan jotain edullisempiäkin kämppiä, mutta kyllä se taso oli silti mielestäni hieman korkea. Verrattuna Suomeen, kukaan ei täällä oikeastaan asu yksin opiskeluaikana. En ole vielä ainakaan tavannut sellaista henkilöä. Joten kämpät yleensä jaetaan.

Summa summarum, elämisen kalleus riippuu pitkälti siitä missäpäin Brittejä asuu. Lontoo on huomattavasti kalliimpi kaupunki asua, Aberdeen oli siinä mielessä halvempi. Toisaalta Aberdeenissä oli iso öljybisnes josta ihmiset aina sanoivat että se teki myös kaupungin kalliimmaksi asua. Yleisesti ottaen vuokrataso on kalliimpi (myös suhteuttetuna siihen asumisen laatuun), lennot maksavat, mutta peruseläminen on mielestäni edullisempaa kuin Suomessa. Tähän kysymykseen on vaikea vastata kaikenkattavasti ja niinkuin kysymyksen kysyjäkin totesi, että se riippu paljon myös omista kulutustottumuksista.

Kts. alla yksityiskohtaisempi kuukausi-budjetti vastaus.

Paljonko rahaa sulla meni suurin piirtein tai menee viikossa/kuukaudessa ruokaan? Ja muutenkin, minkälaisella budjetillä suunnilleen kuukaudessa pärjää?


Kuten sanottu peruseläminen on mielestäni taas halvempaa kuin Suomessa. Tosin niinkuin kaikissa asioissa, on tämäkin kaupunkikohtainen. Lontoossa asuessa liikkumiseen menee yleensä jo todella paljon rahaa. Aberdeenissä kävelin joka paikkaan. Ruoka on yleisesti ottaen paljon halvempaa kuin Suomessa (riippuu tietenkin missä käy ostoksilla). Leffoissa käyminen (ei Lontoon keskustassa) on halvempaa.

Ekana opiskeluvuonna, ensimmäiset 3 kk elin Lidlin tuorepastalla johon laitoin päälle juustoraastetta. Yks tuorepasta-paketti makso 50 penceä ja siitä riitti kahdelle aterialle. Eli halvalla voi elää. Oletetaan kuitenkin ettei sitä tuorepasta linjaa kannata jatkaa kamalan kauan (ei ainakaan sitä 3 kk mitä minä tein) niin se riippuu paljon siitä minkälaiset ruokailutottumukset on.

Ruokakauppojen hinnoissa on myös tietysti eroa, Lidl on halpa ja sieltä saa hyviä juttuja, yleensä käyn Tescossa joka on mun mielestä hyvänhintainen. Mä saan aina Suomessa ruokakauppaan mennessä pienen sydärin kun olen ostanut "pari juttua" ja lasku on järkyttävän kokoinen. Muut voi olla erimieltä, mutta mun mielestä täällä ruokakaupassa käyminen on halvempaa kuin Suomessa. Mä en oikeen viittii antaa mitään omaa arvioo mun ruokamenoista kun ne vaihtelee tosi paljon. Mulle riittää esimerkiksi yksi kunnon ateria päivässä, harvoin syön kahta lämmintä ateriaa. Hedelmien ostosta en tingi, joten ne tuo oman lisänsä laskuun. Mutta muistan että blogissa taisin kirjotella tammikuussa että mulle riittää suurinpiirtein 20-30 puntaa viikossa ruokiin kun suunnittelen tarkasti koko viikon ajalta että mitä syön.

Puhelinliittymän voi ostaa pay as go-menetelmällä, mulla se on esim. nyt 10,50 puntaa kuukaudessa. Sillä saa 100 min puheluita ja 500 tekstiviestiä. Mun mielestä hyvä diili. Näihin löytyy paljon tarjoajia, joten kannattaa tutkia mikä on paras vaihtoehto.

Sitten on tietysti vuokra ja siihen liittyvät utilities-laskut. Ja netti (edellisessä asunnossa taisin maksaa 10 puntaa/kk). Jos asuu asuntolassa täytyy murehtia vaan vuokrasta itsessään, eikä netti, sähkö ja vesilaskuista. Näihin kuluihin on vaikea mennä ottaa kantaa kun ne riippuvat niin monesta tekijästä.

Kandin teit toki Skotlannissa, mutta onko yleistä töiden tekeminen opiskelujen lomassa (vkl/iltaisin)?


On hyvinkin yleistä! Luentojen ja seminaarien määrä ei ole viikottain päätähuimaava joten siinä jää hyvin aikaa tehdä töitä ohessa.

YLEISTÄ

Onko sulla koskaan koti-ikavä?

Kyllä sitä aina tietysti välillä tulee. Yleensä se iskee jos on ollut muutenkin huono/kurja päivä. Kun aikoinaan muutin Skotlantiin asumaan tuli ekat pari viikkoa mietittya kotia paljon, mutta kun sai ystäviä ympärilleen se helpotti nopeasti. Nykyään se iskee enää todella harvoin. Mun mielestä koti-ikävä on ihan luonnollista ja mä odotinkin sen tulevan, koska muutin myös silloin 5 vuotta sitten suoraan kotoa pois, joten se oli samalla eka kerta kun asuin yksin.

Mika on siellä Lontoossa parasta?


Apua. Lontoo on ihana kaupunki. Täynnä mahdollisuuksia, tapahtumia, ihania ihmisiä ja kauniita paikkoja. Parasta? Noh, täytyy tälleen kliseiseti vastata että se yleinen tunnelma. Suurkaupungin kiireinen elämänrytmi, elämää on kellon ympäri ja ihmisiä löytyy joka maailmankolkasta. Uusia ihania kahviloita, kauppoja tai markkinoita löytyy jokaisen kulman takaa. Sitä on vaikea kuvailla, mutta mun mielestä se just tekee Lontoosta parhaan kaupungin!

Aiotko opiskeluiden jälkeen jäädä asumaan Lontooseen vai muutatko takaisin Suomeen?


Toivon kyllä että voin jäädä tänne asumaan, kaikki riippuu kuitenkin siitä että mistä saan töitä. Tietysti keskitän hakuni Lontooseen, nim. nytkin pitäisi vääntää pari työhakemusta. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

Onkohan siellä vaikeaa saada internship-paikkaa?


Kyllähän Lontoossa taitaa kilpailu olla melkoisen kovaa ja täytyy jaksaa olla peräänantamaton näissä asioissa, mutta ei se ole mahdottomuus (ainakin toivoisin niin). Moni kaveri on saanut internship-paikkoja niin Cityssä pankki-alalla kuin sitten omalla alallani.


Onko opiskelukavereihin helppo tutustua ja muutenkin saada uusia ystäviä yliopiston kautta? Britteihin ystävystyminen on kuulemma kaikkea muuta kuin helppoa!


Kyllä on! Munhan suurin pelko oli aikoinaan, etten varmasti saa kavereita ja kukaan ei halua puhua mulle....Mutta ne pelot on kyllä ihan aiheettomia. Tietysti pitää alkuun olla itse aktiivinen, ei ne kaverit sinne ovelle tule kolkuttamaan. Mutta olen nyt kuitenkin kolmesta eri kaupungista onnistunut joka kerralla saamaan aivan ihania ja toivon mukaan läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita :) Mutta nimenomaan pitää olla itse aktiivinen ja sosiaalinen alkuun (vaikka myönnän että se käy välillä puuduttavaksi) sitä kautta ne ystävätkin löytyy! Omassa huoneessa kököttäminen ei auta asiaa.

Mun kaikki ystävät ovat poikkeuksetta ulkomaalaisia. Ainut läheinen Britti on poikaystäväni. Olen monelta kuullut että Britteihin ystävystyminen on kuulemma vaikeata, heistä ei yleensä saa ns. "tosiystäviä". Mun on vaikea sanoa tähän mitään objektiivista mielipidettä koska en ole yleensä kummemmin miettinyt että minkä maalaisia tulevat ystäväni ovat. Mutta ehkä se kertoo jo jotain että suurin osa ystävistäni on pohjoismaalaisia, joten ehkä olen kokenut että heidän kanssaan synkkaa parhaiten. En ole oikein koskaan Brittien kanssa kohdannut mitään maailmaa mullistavaa yhteyttä :)


Mitä mieltä oot asuntoloissa asumisesta ensimmäisenä vuonna? Syrjäytyyköhän täysin kuvioista jos asuisi alusta alkaen yksin?


Ottaen huomioon että asun nytkin asuntolassa, ja olen postgraduate-opiskelija, on mun mielipide niistä varmaan aika selvä :) Mä nautin asua asuntolassa ekana opiskeluvuotenani, mulla oli ihan kivat kämppikset ja  yläkerrankin asunnosta löytyi ihania kavereita. Se oli helppoa, koska uuteen maahan muuttaminen (ja ekaa kertaa muuttaminen kotoa) oli kuitenkin sen verran iso askel, että asuntola oli helppo vaihtoehto - ei tarvinnut etsiä asuntoa viereiltä markkinoilta uudessa maassa. Koin sen siis itselleni hyväksi vaihtoehdoksi. Kaikki ei kuitenkaan asuntoloissa tykkää asua, ja tarvitaanhan siinä sellasta tiettya rentoutta ettei hermostu sotkuisuudesta tai ärsyttävistä kämppiksistä. Ja tietty täytyy muistaa että ekana vuonna se asuntolameininki voi olla välillä aikamoista mekkalointia ja bilettämistä. Mä asuin ns. rauhallisemassa asuntolassa jossa oli paljon ulkkari-opiskelijoita jotka oli tehnyt jo bilettämisen aikoja sitten joten pysty keskittyy muihin asioihin :)

En todellakaan usko että kuvioista syrjääntyy vaikkei asuntolaan menisikään asumaan. Kyllä yksien asuessa on yhtä hyvät mahdollisuudet saada kavereita, yliopistollahan niitä kuitenkin näkee! Esimerkiksi en ole kyllä nykyisestä asuntolastani saanut oikein ketään uusia ystäviä, vaan kaikki on tullut sitten oman kurssiohjelmani takia. Eli kyllä se ihan itsestä riippuu,eikä asuinpaikasta :)

Siellä opiskellessa ja asuessa onko ihmiset ikinä kohdellut sua eritavalla kuin brittiläisiä?


Ei ole. Tai siis tottakai ihmiset kuulee ja näkee etten ole paikallinen, mutta en ole kokenut että minua olisi kohdeltu eritavalla, tai ainakaan huonolla tavalla. Varsinkaan Lontoossa. Lähinnä jos ihmiset on ollut sitten ihan hyvällä tavalla kiinnostuneita Suomesta ylipäätänsä.

Aberdeenin aikoina kuulin juttuja kuinka tiettyjä väestöryhmiä kohtaan oltiin rasistisia, ja tapahtuipa parille mun suomalaiskaverillekin juttuja, mutta itse en henk.koht kokenut minkäänlaista erilaisempaa kohtelua. Tai jos olen kokenut, niin se ei ainakaan ole jättänyt mitään traumoja koska en muista :)

No niin, siinä oli ne! Kuten sanottua, toivottavasti näistä oli apua jollekulle, ja kysyä saa rohkeasti jos jotain jäi epäselväksi.

Vastauksia Briteissä opiskelusta part.1

No niin, nyt sain koottua ensimmäisen osion kysymyksistä. Jaoin nämä kysymykset nyt kahteen eri postaukseen, lähinnä sen takia koska en näköjään osaa vastata lyhyesti, ja muuten tästäkin kirjoituksesta olisi tullut pidempi kuin nälkävuosi. So here we go..

OPISKELU


Aattelin sellasta kysellä että millasta siellä Skotlannissa oli opiskella, kun tarkotuksena ois itselläkin mahdollisesti hakea sinne suunnalle.


Kivaa :) Minähän viihdyin oikein hyvin Skotlannissa, nautin opiskelemastani aineesta (jota ei sellaisenaan Suomessa tietääkseni opeteta) ja siitä miten opetus oli järjestetty luentoihin ja seminaareihin. Tykkään myös siitä että vaikka Skotlannissa ei ole samanlaista akateemista vapautta kuin Suomessa, sopi systeemi jossa valmistun tietyn aikavälin aikana, minulle paremmin kuin hyvin. Yliopisto-opiskelu on täällä melko erilaista kuin tietääkseni Suomessa, juuri esim. tuo akateeminen vapaus puuttuu kokonaan, ja monet kokee tämän systeemin tosi "lukiomaiseksi". Kurssini oli mielenkiintoisia ja tietysti elämä yliopiston ulkopuolellakin oli kivaa! Viihdyin siis Skotlannissa vallan mainiosti. Alla olevista vastauksista voi saada vähän lisää osviittaa tähän kysymykseen.


Haitko muuten jo ennen kirjoituksia lukiossa? Kirjoitan ens keväänä ja ajattelin hakea jo tammikuussa, kun luin jostain että sellainenkin on mahdollista.


Mä pidin lukion jälkeen välivuoden, mutta on kyllä mahdollista hakea abivuoden aikana. Briteissähän yliopistot antaa hakemukselle joko conditional, unconditional tai decline tarjouksen. Siinä vaiheessa kun ei ole valmistunut vielä lukiosta tulee yliopistosta takaisin tarjous (jos päättävät siis tarjota paikkaa) conditional joka tarkoittaa että sinun täytyy täyttää tietyt vaatimukset (tässä tapauksessa esim. lukion suorittaminen tietyillä arvosanoilla, voi olla muutakin vaatimuksia) päästäksesi yliopistoon. Kun olet täyttänyt vaatimukset, he muuttavat tarjouksensa unconditionaliksi. Eli kyllä voi hakea lukion vikana vuonna kun on valmistumassa sitten kesäkuussa.


Millaisia oli sun lukion/kirjoitusten arvosanat? Olitko opiskellut siis ihan normi lukiossa vai IB:llä ennen kuin lähdit Britteihin?


Opiskelin ihan normi lukiossa.
Apua, noita arvosanoja pitikin hetki miettiä, siitä on jo KUUSI vuotta kun ylioppilaaksi valmistuin, kääk. Muistaakseni kirjoitin seuraavanlaisesti: äidinkieli C, Yhteiskuntaoppi M, Englanti M, Ruotsi M ja historia E. Eli melkoisen keskiverto-paperit sieltä tuli. Lukion kurssiarvosanoja en kyllä muista sitten yhtään, paitsi että tiedeaineista tuli huonommat arvosanat kuin humanistista aineista (sen takia opiskelen politiikkaa enkä hakenut eläinlääkikseen :) )

Kestääko tutkinnon suorittaminen Lontoossa tai muualla Briteissa kauemmin kuin Suomessa?


Yleisesti ottaen, ei kestä. Skotlannissa perustutkinnon suorittamiseen menee 4 vuotta (eli kandi, mutta huom. tämäkin riippuu ohjelmasta, voi olla myös 3 vuotta) ja sitten maisterin tekoon vuosi. Englannissa yleisesti kandin teko kestää tietääkseni 3 vuotta, ja maisteri sitten samoin vuoden (ellei tee 2 vuoden maisteria). Eli kun Suomessa tietääkseni maisteriksi pitäisi valmistua keskimäärin 5 vuodessa, kestää se täällä n.4-5 vuotta (riippuen vähän tutkinnoista). Ja täällä oikeasti valmistutaan siinä ajassa, kuri aikataulun suhteen on tiukempaa kuin esim. Suomessa. Walesin tai Pohjois-Irlannin käytännöistä mulla ei ole tietoa.

Kauanko sulla kesti totutella kieleen (etenkin skottiaksenttiin) ja politiikan opiskeluun englanniksi?


Hmm..Poliitikan opiskelu lähti käyntiin itseasiassa ihan hyvin, kaikki termistö kun oli tuntematonta niin oli sinänsä "helppoa" vaan opetella kaikki uusi termistö englanniksi ja lähteä siitä liikkeelle. Tietysti piti jonkin verran sanakirjaa käyttää aluksi, mutta nopeasti sitä kuitenkin sisäisti kielen.

Mitä tulee skottiaksenttiin, noh, sitä on niin montaa erilaista että en vieläkään heti tajua kaikkea välttämättä :D Nopeasti siihen tottui, mutta esim. varmaan vieläkin olisi hankala ymmärtää henkilöä joka on kotoisin Orkneyn-saarelta, se aksentti on ihan pähkähullu. Mun proffat oli myös suurinosa kotoisin muualta kuin Skotlannista, joten ei tarvinnut luennoilla onneksi arvuutella kamalasti mitä he puhuivat. Suurinta päänvaivaa ensimmäisenä vuonna taisi itse asiassa tuoda proffa joka oli Etelä-Koreasta kotoisin!

Mun piti etsii joku hyvä skottiaksenttivideo mut sit löysinkin vaan yleisesti hauskaa stand up-komiikkaa Skoteista..







Miltä englanniksi opiskelu tuntui? Oliko esim. vaikeaa sanastoa (kun kuitenkin opiskelemasi aihe on haastava) vaikea kirjoittaa esseitä englanniksi jne? 


Kyllähän siihen oma aikansa meni, esim. ekan lukukauden esseistä en saanut niin hyviä arvosanoja mutta palautteesta oppineena, toisen lukukauden arvosanat oli heti paremmat. En muistaakseni kokenut kirjoittamista turhan vaikeaksi, sekin lähti nopeasti luistamaan kun niitä esseitä kuitenkin joutui heti alusta saakka tekemään melkoisen monta.

Sinänsä sanoisin, että omaan kokemukseen perustuen, suomalaisilla nuorilla on todella hyvä perusenglanninkielen taito verrattuna monen muun maan nuoriin. Eli uskaltaisin väittää että kyllä se englanniksi opiskelu nopeasti siitä lähtee kun tulee koko ajan altistuttua kielelle.


Annetaanko niihin esseiden ja muiden kirjoittamiseen ihan kunnon ohjeet siellä ekana vuonna?


Hmm..muisti on vähän heikonpuoleinen tässä asiassa, mutta muistaakseni meitä kyllä neuvottiin miten essee pitää strukturoida ja sitten ihan tuollaiset standardi-kirjoitusasiat (fontti, ulkoasu etc) neuvottiin. Sen lisäksi melkein kaikilla yliopistoilla tässä maassa on sellaisia yliopiston omia palveluja, workshoppeja, jotka auttaa ja neuvoo essee asioissa jos on semmoinen tunne että tarvitsee hieman lisäohjeistusta.


Kuinka tiivis lukkari sulla oli vaikka ekana vuonna? Kuinka paljon käytit opiskeluun keskimäärin aikaa "vapaa-ajalla"?


Ensimmäisenä vuonna mulla oli kolme kurssia per lukukausi. Kaksi niistä kursseistä kuului pääaineelleni ja yksi oli sitten ns."sivuaine", joka tiputetaan sitten kolmanneksi vuodeksi pois. Ekana vuonna mulla oli siis kursseja politiikasta, kv-suhteista ja maantiedosta.

Näihin kursseihin kuului muistaakseni 2 h luento ja 1 h seminaari viikossa. Mantsan kurssilla oli enemmän viikkotunteja koska siihen kuului pari harkkatehtävää. Eli tästä voi laskea, että tietysti siitä ei tule kovin suurta viikkotuntimäärää.  Briteissä opiskelu koostuu pitkälti siitä että materiaali on tarkoitus lukea itsenäisesti ja sitten keskustella siitä seminaareissa.

Honestly, en kyllä muista että kuinka paljon käytin aikaa itsenäiseen opiskeluun ekana vuonna. Tietysti kurssitehtävät on asia erikseen. Nimittäin jokaiselle kurssille pitää yleensä valmistella lyhyt esitelmä, ja sitten on esseen kirjoitus (ekoina vuosina melkoisen lyhkäinen). Niihin meni tietysti aikaa, varsinkin kun ei ollut tottunut tekemään. Joten kyllä siinä aina jonkun verran tuli vietettyä aikaa kouluhommia tehden ja artikkeleja lukien. Ja mantsaa varten oli jotain projekteja koko ajan joita tuli tehtyä..Mutta kyllä mulla oli todella reilusti myös vapaa-aikaakin!

Postgraduate-ohjelma onkin ollut sitten ihan oma lukunsa mitä tulee työntekoon :)

Mitkä on siellä opiskelun ehdottomasti parhaat puolet?


Vitsit että olette keksineet hankalia kysymyksiä :) Tätä piti nimittäin miettiä ihan toden teolla. Täällä opiskelussa on paljon hyvää, muutenhan en olisi hakenut myös maisteriohjelmaan Britteihin, mutta kun joku oikein kysyy niin ei tule mitään mieleen..

Opiskelemani ala on ehdoton ykkönen, ja se miten sitä opetetaan täällä (teoria ja käytännönläheisyys hyvin yhdistettynä), mahdollisuudet joita yliopisto tarjoaa (esim. erilaiset societyt), se että tapaa uusia mahtavia ihmisiä eri maista ja se että opiskelu on silleen tiukasti aikataulutettu että varmasti valmistutaan ajallaan (joka on välillä myös huono puoli koska akateemista vapautta ei ole). Voisin tehdä tästä oman postauksen vielä joku päivä, saan enemmän aikaa miettiä vastausta :D

Jos lähtee sinne opiskelemaan mitä pitäisit kolmena tärkeimpänä juttuna muista?

1. Mun mielestä on tärkeä muistaa että kun lähtee ulkomaille, minne tahansa  maahan sitten meneekin, täytyy aina muistaa että asiat ei toimi kaikkialla samalla tavalla Suomessa. Avarakatseisuudella on hyvä aloittaa.
Briteissä on moni asia paremmin tai huonommin kuin Suomessa. Ja yleensä kun muuttaa sitä helposti vertaa Brittejä Suomeen ja kuinka ärsyttäviä asioita täältä löytää, kuten erilliset vesihanat, byrokratia ja yleisesti asioiden hoito. Moni asia on eri tavalla kun Suomessa. Kuitenkin elämä täällä tulee olemaan paljon mukavampaa jos ei koko ajan vertaile näitä maita keskenään. Koska fakta on että missään muualla maailmassa tuskin asiat on samalla tavalla kun Suomessa. Se pitää oppia hyväksymään, tai sitten miettiä onko tämä se oikea maa sulle. Tiedän että tää on helpommin sanottu kun tehty, itse olen vertaillut paljonkin näitä maita keskenään silloin alkuaikoina (juuri sillä mentaliteetilla että Suomessa on kaikki paremmin), mutta elämä on paljon mukavampaa kun keskittyy niihin kivoihin uusiin asioihin ja ei murehdi turhan paljon siitä miksi Suomessa on kaikki paremmin. Vaikka kannatan sitä että asioiden muuttamisen eteen pitää tehtä töitä, en millään jaksa uskoa että Britit vaihtaa kuumat ja kylmät vesihanansa vaan yhteen, ne tuntuu olevan niin ihastuneita tähän systeemiin :)

2. Anna aikaa ja mahdollisuuksia itsellesi. Alku on luultavasti hankala, olet yksin uudessa maassa ja kaikki saattaa tuntua  hieman hankalalta alkuun. Kavereiden saaminen ja opiskeluiden alku stressaa. Mutta anna aikaa, kyllä se elämä lähtee siitä parin viikon jälkeen rullaa ihan hyvin. Mulla ainakin pari ekaa viikkoa oli sellasta hakemista, mutta kyllä se siitä pian lähti sujumaan :)

3. Lähde reippaasti mukaan uusiin juttuihin ja ala rohkeasti juttelemaan muille ihmisille. Tulevaisuuden kavereihin voi törmätä mitä ihmeellisimmissä tilanteissa ja kun lähtee rohkeasti kokeilemaan uutta, voi käteen jäädä niin uusia kavereita, kokemuksia kuin muistojakin!

POSTGRADUATE


Kuinka paljon Bachelor-tutkinnon arvosanoilla on merkitystä? Minkälaisella keskiarvolla, tutkinnon arvosanalla, sinä pääsit hakemaan tähän yliopistoon? Tämä mua huolestuttaa sen takia kun mulla on monista kursseista huonot arvosanat, kun en vielä pari vuotta sitten tiennyt, että mitä oikein teen. Kävin tässä pari vuotta Espanjassa kasvamassa ja nyt on tavoitteet selkenneet, mutta ne huonot arvosanat roikkuvat siellä vieläkin. Pitäisiköhän ne uusia vai antaa vain olla?


Briteissä kyllä Bachelor-tutkinnon arvosanat ovat sinänsä merkittävät, että ne on ne juuri millä haetaan näihin maisteri-ohjelmiin. Tietysti kirjoitetaan motivaatiokirje mukaan, ja joskus myös CV, mutta kyllä ne arvosanat aika paljon merkkaa. Yleisesti ottaen, luulenpa että kaikkiin maisteri-ohjelmiin pitää olla se britti-tutkinnon 2:1 arvosana (en nyt mene vannomaan että näin on kaikissa tapauksissa). Tämä arvosana multa vaadittiin kun hain tänne. Yleensä nämä arvosanat on myös ohjelma kohtaisia, mun ohjelmaan se oli 2:1, joihinkin economics-puolen se oli 1 eli first. En tiedä miten nämä arvosana-vaatimukset menee jos on tehnyt kandinsa ulkomaisessa yliopistossa.

Oletko siis tehnyt kandin brittiyliopistossa? Mä en tiedä miten muissa yliopistoissa noi tutkinnon lopulliset arvosanat määräytyi, mutta mun vanhassa yliopistossa vasta 3. ja 4. vuoden arvosanat merkkasi loppututkinto arvosanaa kohti. Ja niistäkin se taisi olla niin että neljä parasta laskettiin. En valitettavasti osaa tämän tarkemmin sanoa miten kannattaa tehdä.

No niin, jos jotain jäi epäselväksi niin rohkeasti vaan uutta kommenttia tulemaan! Toivottavasti näistä oli apua jollekulle, seuraava osa seuraa perässä!

Suosittelen muuten tsekkaamaan myös seuraavat sivustot, joista löytyy paljon lisätietoa Briteissä opiskelusta:

www.ucas.co.uk (Tietoa yliopistoista ja yliopistojen hakupalvelu)
www.isory.org (Suomalaiset opiskelijat Briteissä)
www.britishcouncil.fi (British Council Finland)