Ihana, rento loma

Voi että tämä joululoma on ollut ihan mielettömän rento. Tuntuu etten ole tehnyt mitään järkevää ja se taisi olla juuri se tarkoituskin. Nimittäin olo on totaalisen rento ja mieli niin nollaantunut että hyvillä mielillä odotan jo innoissani normaali arkeen palaamista. 

Onhan tässä tullut kuitenkin tehtyä vaikka mitä - vietetty joulua ja uutta vuotta, järjestetty ne hyvät uuden vuoden kekkerit, nähty kavereita ja muita tuttuja ja yritelty vähän organisoida tapaamisia häiden osalta. Kaikki päivät jolloin ei ole tarvinnut liikkua minnekään ihmisten ilmoille olen taas nauttinut kotona oleilusta koiran ja perheen kera, korkeintaan käyden koiran kanssa lenkillä ihanissa maalaismaisemissa.

Varmasti moni ulkosuomalainen samaistuu siihen fiilikseen kuinka Suomi-lomat on yleensä sellaista "suorittamista", eli kuinka käytössä on vain lyhyt ja rajoitettu aika ja sinä aikana pitäisi nähdä perhettä ja ystäviä, kokea ja tehdä juttuja. Minä ainakin myönnän että kesälomat on erityisesti pitkälti tälläisiä lomia. Varsinkin jos sattuu olemaan hyvät ilmat niin loma menee vain viuhataen ohi kun juostaan paikasta toiseen (vaikka ne olisi kivoja paikkoja). Jos mies on mukana niin silloin entistä enemmän kun yritän näyttää hänellä kaikki merkittävät kivet ja kannot mitä tyyppi ei ole saattanut vielä nähdä. Vaikka en näitä ihania kesälomia vaihtaisi mihinkään niin olihan se välillä ihan kiva ottaa edes hieman rennommin. Joululomat on siinä mielessä kivoja, että jo se joulu itsessään ns. "pakottaa" rauhoittumaan ja yleensä tulee levättyä väkisinkin ne joulunpyhät (varsinkin kun meillä aina joulu vietetään kotona).

Toisinsanoen siis tämä loma on ollut kaikkea mitä kaipasinkin juuri tähän väliin. Ja olen niin tyytyväinen että onni potkaisi ja näin vielä ihanan talviset lumimaisemat ennen kun lähden takaisin Britteihin! Täällä on niin kaunista juuri nyt!

"Onko Suomessa oikeasti tuollaista?" - mielikuvia Suomesta ja suomalaisista

Viikko sitten täällä Briteissä näytettiin Hairy Bikersien Suomi-aiheinen jakso. Heille jotka eivät tiedä: Hairy Bikers koostuu kahdesta britti tv-kokista jotka yleensä reissaavat milloin missäkin päin maailmaa moottipyöriensä kera ja tutustuvat paikalliseen ruokakulttuuriin. Tällä hetkellä täällä näytetään heidän Northern Exposure tv-sarjaa, jonka viime viikon jaksossa he vierailivat Suomessa. Viime viikkoisessa postauksessa kerroinkin siitä, kuinka me sattumalta törmäsimme heihin Helsingissä.

Suomi-jakson aikana tutustuttiin suomalaiseen kultuuriin ja ruokaan oikein olan takaa. Prätkäjätkät kokeili saunaa, vierailija armeijan hoiteissa, leipoi karjalanpiirakoita, testasi vaimonkantoa ja kokkaili hernekeittoa, pannukakkuja sekä kalakeittoa. Hairy Bikersit tuntuivat pitävän Suomesta kovasti ja taisivatkin nähdä ihan parhaita paloja Suomen kesästä. Suomi-jakso on nyt katsottavissa Youtubesta täältä (suosittelen oikeasti katsomaan, se on ihan hauska). Siinä missä viime aikoina on saanut Helsingin Sanomista lukea vain hyvin  masentavia uutisia Suomesta ja suomalaisista, niin tämä jakso taas muistutti niistä Suomen ihanista ja mahtavista puolista.

Minä jaksan aina kertoa Suomen ja suomalaisten hyvistä puolista täällä Briteissä (jos porukka vaan jaksaa kuunnella). Kollegoita olen jo melkein parin vuoden ajan valistanut pohjoismaalaisesta tasa-arvosta joka on lähellä sydäntä ja Suomen ihanasta luonnosta. Ja siitä kesästä. Voih elämä, kuinka jaksankaan pulputtaa Suomen ihanasta kesästä. Kenellekään ei ole enää epäselvää ettenkö lähtisi joka vuosi viettämään kesälomiani Suomeen. Jos joku vaan jaksaa kuunnella niin minä kyllä mielelläni kerron.

Kyseistä ohjelmaa oli katsonut moni tuttu täällä ja siitäkös kysymyksiä seurasi. Lähinnä mielenkiintoisia sellaisia. Tässä kootut kysymykset ja minun kootut selitykset:

Söitteko te oikeasti hernekeittoa joka torstai?
(viitaten armeijan joka viikkoiseen hernekeittopäivään)

Tämä kiinnosti miestä selvästi eniten. Siis ihanko oikeasti me syötiin koulussa joka torstai hernesoppaa? En tiedä teistä, mutta kyllä minä muistan että sitä hernekeittoa syötiin ihan liian usein minun makuun (inhoan hernekeittoa). Ja ei koskaan minään muuna päivänä kuin torstaina.

Te laitatte lohta keittoon? Aika outoa?

Tämä kommentti tuli miehen äidiltä jonka mielestä se oli todella ihmeellistä että me tehdään kalakeittoa lohesta. Minua huvitti suuresti tämä ihmetyksen aihe, koska täällä tehdään kalakeittoa ihan samalla tavalla mutta yleensä valkoisesta kalasta. Millä tavalla se on erikoisempaa pistää lohta keittoon kun jotain valkoista kalaa?

Onko suomalaiset oikeasti noin hiljaisia mutta samalla todella suorapuheisia?

Tästä kollega tykkäsi todella paljon että suomalaiset vaikutti niin mutkattomilta eivätkä turhaan viljelleet korulauseita. Hän lupasi ottaa tälläisen suorapuheisuuden uudeksi tavaksi brittiläisen mutkittelevan puhetyylin sijaan...

Kaikista yleisin kysymys oli kuitenkin....

Onko Suomessa ihan oikeasti tuollaista? Onko siellä noin kaunista?

Tätä kysyi kaikki jotka oli nähneet ohjelman.

"Onko Suomessa oikeasti noin kaunista?"

"Siellähän on upean näköistä!"

"Mä haluan lähteä lomalle Suomeen!"

Ja minähän tietysti vastasin myöntävästi. Kun katson näitä omia kuviani Suomen kesäloman ajalta, ne näyttävät juuri niitä samoja maisemia joita britit ihastelivat kyseisessä tv-ohjelmassa: sinisiä järviä, vehreitä peltoja, puhdasta ruokaa, erikoisia tapoja....Suomi on aivan ihana maa, jonka luonto on oikeasti henkeäsalpaava kun sitä oikein osaa arvostaa. Moni epäili että kyseinen tv-jakso antoi ns. "kiillotetun" kuvan Suomesta (toisaalta tässä ohjelmassa ei ollut tarkoituskaan käydä yhteiskunnallisiin ongelmiin käsiksi), mutta mieskin totesi, että juuri tuollaista Suomessa on: järviä, metsää, metsää, metsää, järviä, järviä, metsää. Mutta kaunista sellaista. Ja niin puhdasta.

Tämä brittikokkien tv-jakso taisikin siis toimia hyvänä PR-temppuna edistämään matkailua Suomeen ja teki sen paljon paremmin kuin minun omat sepustukseni (vaikka niitäkin aion jatkaa tulevaisuudessa). Herrojen Facebook-sivuillakin oli moni fani todennut haluavansa lomalle Suomeen (jotkut jopa halusivat suorinpäin muuttaa Suomeen, mitä sitä turhia vaan lomailemaan!)

Ja täytyy kyllä myöntää, että se sai allekirjoittaneellekin kovan koti-ikävän aikaiseksi. Niin kovan, että ensi viikonloppuna on ehkä pakko kokeilla leipoa ensimmäistä kertaa elämässäni karjalanpiirakoita!

*********************

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Veera Bianca, Kaukokaipuu  ja Destination Unknown. Minut löytää Instagram nimimerkillä @laura.fin.

Hairy Bikers kohtaaminen Teurastamolla

Tänään BBC2:lla näytetään (Briteissä hyvin suosittu telkkariohjelman) Hairy Bikersien-jakso jossa he vierailevat Suomessa. Tästä linkistä sen pystyy toivottavasti katsomaan ainakin Briteissä asuvat hieman jälkikäteen. Tämän kunniaksi ajattelin palata kesän Suomi-loma muistoihin ja tuohon yhteen iltaan jolloin ihan sattumalta törmättiin näihin kahteen julkkiskokkiin keskellä Helsinkiä!

Instafeedini (ylläri, ylläri) oli ennen Suomi-lomaa täyttynyt ihmisten kuvista Teurastamolta Sörnäisistä (siis miten tämäkin taivutetaan oikeaoppisesti?), joten tämäkin oli yksi sellainen paikka johon totesin, että pakko päästä käymään oudosta nimestä huolimatta. Oltiin muutenkin piipahtamassa Helsingissä joten muiden juttujen jälkeen kiepautettiin vielä tsekkaamaan tämä paikka ennen kotiinmenoa.

Ja olin ihan yllättynyt kun päästiin paikan päälle! Ensinnäkin siellä oli hirveästi porukkaa (mutta siis hyvällä tavalla, ei liikaa ihmisiä kuitenkaan) ja tunnelma oli joten täydellisen kesämaisen rento. Vaikka kelikään ei ollut ihan parhain mahdollinen niin silti porukka nautti kauniista ulkoilmasta terasseilla istuen (syy tähän mahdolliseen väenpaljouteen selvisi kuitenkin myöhemmin). Tykkäsin tästä paikasta todella paljon vaikka en itse ehkä luokittelisi itseäni tarpeeksi "cooliksi" tai "hipsteriksi" tähän paikkaan! Koska en ole Helsingistä kotoisin, mutta lukio aikoina siellä tuli varsinkin vietettyä paljon aikaa, niin yllätyn aina kun Helsingistä löytyy näin makeita paikkoja! Ja nyt niitä tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella (uusin kesäpaikka taisi olla Hernesaaren ranta jonka kuvat täytti insta-feedini kesäaikaan).

Me oltiin menossa kotiin syömään tämän jälkeen joten tyydyttiin vaan nappaamaan mukaan Jädelinon jäätelöt, jotka olivat kyllä todella maukkaita - suosittelen!

Kierreltiin ja kaarreltiin sitten aluetta ihaillen ja kuolaten eri ruokakojuja, kunnes satuin bongaamaan pari erittäin parrakasta tyyppiä ja yhden naisen joka oli pyytämässä signeerausta heiltä kirjaansa....Siinä vaiheessa totesin miehelle, että onko noi muuten Hairy Bikers? Mieskin jäi tuijottamaan heitä ja totesi, että kyllähän ne on - oltiin juuri törmätty Helsingissä kahteen aika tunnettuun Britti tv-kokkiin! En ole itse ikinä katsonut heidän telkkariohjelmaa, mutta heidän kokkikirjoiltaan ei voi välttyä kun menee käymään kirjakaupassa. Samalla kun bongattiin heidät. huomattiin myös lukuisat BBC:n kuvausryhmän jäsenet ja todettiin että he varmaan filmaa seuraavaa tuotantokautta varten jo jaksoja!

Mies aloitti sitten keskustelun heidän kanssaan kun sopiva hetki ilmeni, ja he todella olivat tekemässä uutta tv-sarjaa, eli he ajoivat moottoripyörillään aloittaen Puolasta ja jatkaen Liettuan, Latvian, Viron, Venäjän ja Suomen läpi, päätyen Pohjois-Ruotsiin. Suomessa he viettivät juhannusta ja filmasivat sitten Teurastamolla Suomen-jakson, joka näytetään täällä Briteissä tänään.

Herrat olivat todella mukavia ja koska meidän mielestä tämä oli niin uskomaton sattuma että päädyttiin Teurastomolle juuri kun he olivat siellä, oli meidän tietysti pakko ottaa selfie Hairy Bikersien kanssa! Kannattaa käydä siis täällä, ei sitä ikinä tiedä keneen voi törmätä!

Suppailua Långvikissä

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla suppailua. tätä uutta "in" kesäharrastusta, joten taannoisella Suomen lomalla pistinkin googleen hakusanoiksi "suppailua pääkaupunkiseudulla" ja vaihtoehtojahan oli vaikka kuinka monta. Huomasinkin että Twentyknots- yhtiöllä oli oma suppailupaikka Kirkkonummella jota vedetään Långvikistä käsin. Varasinkin heti seuraavalle päivälle heiltä tunnin suppailuajan. 

Ei oltu todella miehen kanssa ennen kokeiltua suppausta mutta mietittiin että eihän se nyt ihan kamalan hankalaa voi olla. Suppailuvälineet saa noutaa Långvikin respasta, sieltä meille annettiin melat, pelastusliivit ja avaimet suppilaudoille jotka oli köytettynä kiinni rannalla. Respan takana oleva nainen ohjeisti meitä hyvin lyhyesti miten kannattaa laudoilla lähteä matkaan (eli ensin polvilleen ja siitä sitten ylös) ja eikuin menoksi hakemaan lautoja! 

Vaikka hoin mielessäni että tämä on helppo juttu, en ollut ollenkaan varma tämän väitteen todellisuudesta. Lähdettiin (super mutaiselta) rannalta liikkeelle ja hyvä kun uskalsin polviltani nousta seisomaan. Lauta tuntui jotenkin tosi huojuvalta. Eihän siinä normaalisti olisi suurempaa vahinkoa jos vaan pulahtaisi veteen, mutta a) merivesi oli helkkarin kylmää ja; b) se oli täynnä merilevää ja erilaisia kasveja. Jos jotain inhoan, on se että varpaat koskee erilaisiin limaisiin kasveihin. Minulla on hieman villi mielikuvitus meinaan....

Mies oli kuin kala vedessä suppilaudan päällä ja hän mennä meloi menemään  kun minä vielä kitisin ihan rannan vieressä ja tutisevin polvin yritin päästä eteenpäin. Varmaan ensimmäiset puolituntia olin ihan siinä rannan tuntumassa (milloin minusta on tullut näin nössö?) kunnes vihdoin alkoi olemaan hieman varmempi olo laudan päällä. Olin juuri lähdössä avoimmille vesille kun paikalle ampaisee moottorivene ja olin ihan varma että sen laineet tiputtaa minut laudalta. No eipä tietenkään. Ne "aallot" oli ihan pikkuruisia. 

Liityin miehen seuraan joka oli tässä vaiheessa jo suppaillut edestakaisin vaikka kuinka monta kertaa kun minä vielä yritin liittyä häneen seuraan rannan läheisyydestä. Kun olo oli varmempi laudan päällä, oli suppailu myös kivempaa mutta todettiin molemmat tunnin päätteeksi että ei tämä ehkä ollut meidän juttu kuitenkaan. Suoraan sanottuna siinä tunnin lopussa olin jo tylsistynyt ja ihan valmis luovuttamaan laudan takaisin. Sama juttu oli miehellä. Ehkä se olisi kivempaa jos pääsisi suppailemaan paikasta A paikkaan B, jotta maisemat koko ajan vaihtuu, mutta me lilluttiin vaan sen Långvikin rannan edustalla sellaisessa lahdenpoukamassa. 

Joten luulenpa että meitä ei nähdä suppailemassa ihan heti uudestaan, mutta oli kuitenkin kiva kokeilla tätä lajia joka on niin kovassa huudossa tällä hetkellä!

Kesäinen kävelyretki Nuuksiossa

Ajattelin tässä pikkuhiljaa muuttojuttujen ohessa palata meikäläisen Suomi-loman tunnelmiin. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se nyt menikään....Kuitenkin, meidän tuli tehtyä vaikka mitä kivoja juttuja loman aikana joten ihan kivahan näihin tunnelmiin on taas palata valokuvien ja blogikirjoitusten merkeissä.

Ollaan pidetty nyt yhtä miehen kanssa sellaiset 6,5 vuotta mikä tarkoittaa että mies on käynyt jo aika useasti Suomessa - joskus 2-3 kertaa vuodessa, joskus vain kerran, mutta aina ollaan vietetty aikaa Suomessa vähintään viikko. Tämä tarkoittaa sitä että ns. kaikista turistisimmat nähtävyydet on jo nähty (ne tosin tuli nähtyä jo ihan silloin ensimmäisen vierailun aikana) ja nykyään keskitytäänkin ihan vaan rentoiluun ja lomalla olemiseen. Toisaalta tämä rentoilu meidän kohdalla tarkoittaa sitä, että halutaan silti tehdä jotain kivaa, varsinkin näin kesäisin kun Suomi tarjoaa niin paljon upeita mahdollisuuksia. Jotain kivaa ja reipasta tekemistä oli siis keksittävä. Nuuksio astui mukaan suunnitelmiin.

Voitteko uskoa että olen asunut ihan Nuuksion lähellä ja viimeksi kun olen käynyt siellä olin sellainen pieni alakoululainen nassikka. Tässä muuten taas näkee somen ja blogien vallan - olen nimittäin viime aikoina lukenut enenemissä määrin juttuja Nuuksiosta eri blogeista (ja seurannut esim. Deep Read Bluesin ihania Nuuksio-kuvia instagrammissa), joten päätettiin lähteä miehen kanssa vähän extempore katsastamaan mistä tämä "hype" johtui eräänä puolipilvisenä lomapäivänä viime kuussa. Kaapattiin luonnollisesti meidän karvakaveri mukaan - älkää siis ihmetelkö koirakuvien määrää, en voinut vastustaa ottaa paljon kuvia Marskista joka on vaan niin söpö! Siis katsokaa nyt näitä kuvia, ei tollaisia silmiä voi vastustaa!

Googlattiin hieman etukäteen että minnespäin sitä kannattaisi lähteä, ja tämän seurauksena ajoimme kaaramme Haukkalammen luontotuvan parkkipaikalle. Tästä pisteestä lähti erilaisia ja erimittaisia polkuja, joista sitten valitsimme 4 km pituisen Haukankierroksen, joka kuulemma "antaa nopeimman yleiskuvan Nuuksion kansallispuiston luonnosta". Kuulosti hyvältä!

Mies tykkäsi kovasti kävellä näissä niin tyypillisissä suomalaisissa metsämaisemissa (onhan Suomessa vähän erinnäköistä varsinkin verrattuna Englantiin), ja osaanhan minäkin sitä rauhaa ja hiljaisuutta arvostaa. Ja rauhallista täällä todella oli - heti kun oltiin päästy reitin alkuvaiheelta pois, ei nähty yhtään ketään tai mitään. Saatiin kävellä koko reitti ihan rauhassa kolmistaan ja vaan nauttia maisemista. Tosin kaikista onnellisin meistä taisi olla Marski, joka oli niin innoissaan kaikista uusista hajuista ja maisemista että raukka oli ihan puhki kun päästiin vihdoin autolle. Tosin rankin osuus tyypille saattoi olla se kaikki kameralle poseeraminen!

Jotenkin metsän hiljaisuus sai myös meidät vaipumaan omiin ajatuksiimme, vaihdoimme nimittäin vain muutaman sanan koko kävelylenkin aikana ja muuten vaan nautimme hiljaisuudesta ja toistemme seurasta (ja välillä kuunnellen kameran klikkaus ääntä).

Nuuksio on ehdottomasti kyllä vierailun arvoinen paikka, joten yhdyn muihin bloggaajin ja suosittelen kaikki käymään tässä luonnonpuistossa!

Koska Suomi-lomat ovat parhaita!

Ajettiin eilen illalla kotiin, kello läheni jo kahta aamuyöllä kun pysähdyttiin katsomaan järven rannalle hiljaa nousevaa aurinkoa (ylläoleva kuva). Kuului  vain lintujen sirkutus ja hetkittäiset kalojen pulskahdukset vedessä. Oltiin menossa kotiin päin rakkaan ystävien häiden jälkeen ja aamulla piti lähteä jo kuudelta lentokentälle. Takana oli aivan ihana ilta ja jotenkin tämä pieni auringonnousun hetki kruunasi lomamme Suomessa. 

Eilen illalla todella vietetiin vielä ihanan ystävämme häitä Suomessa. Nyt olemme jo takaisin kotona Derbyssä. Häät olivat juuri niin täydellisen ihanat kun vain kuvitella saattaa. Minä yritin olla suuremmin kyynelehtimättä siinä kuitenkaan onnistumatta - aloitin jo sen kyyneleiden valuttamisen kirkossa. Voi apua. Juhlittiin ystäviämme ja heidän avioliittoansa pilkkuun saakka kunnes napattiin auto alle ja mentiin kotiin nukkumaan pariksi tunniksi ennenkuin lähdettiin lentokentälle. Voin kertoa että kentälle oli kaksi aika  väsyneen näköistä tyyppiä. Minulla oli vielä eilisen kampaus ja meikit naamassa joten näytin vähintäänkin hehkeältä. Ensimmäistä kertaa turvatarkastuksessa mun hiuksetkin kopeloitiin läpi. Niissä oli kuulemma niin epäilyttävä määrä metallia (pinneistä siis), että ystävällinen turvatarkastaja kopeloi läsähtäneen nutturani läpi, tarkastaakseen etten vain ollut piilottanut sen sisälle mitään luvatonta. Kyllä nauratti. 

Kokonaisuudessaan Suomi-loma oli jälleen kerran aivan ihana. Tiedän että kaikki on valittanut huonosta säästä, mutta täytyy kyllä sanoa että sää ei todellakaan ollut se asia joka jäi lomasta mieleen. Sen sijaan tulen muistelemaan koko loppukesän niitä ihania uusia perunoita, perheen kanssa vietettyä arvokasta aikaa, mukavaa juhannusta, maukkaita mansikoita, koiran halimisia, talviturkin heittoa, upeita järvimaisemia ja niitä ihania ystävien kanssa vietettyjä hetkiä. Säästä viis. 

Viime vuonna lomalta palatessani oli fiilis aika negatiivinen, ahdisti tulla niin upean loman jälkeen takaisin kotiin tänne Derbyyn mutta tänä vuonna on onneksi eri ääni kellossa. Meidän pitäisi nimittäin ensi viikolla saada avaimet uuteen kotiimme ja päästä muuttamaan. Sitä odotan innolla! Odotan että päästään rakentamaan ihan omaa kotiamme kauniiseen ja viihtyisään kaupunkiin ja onpahan ensimmäiset vierailijatkin tulossa jo tupatarkastamaan paikan heinäkuun lopussa. Paljon on siis tiedossa kivoja juttuja joita odottaa!

Blogiin tuleekin seuraavaksi varmasti lisää juttuja lomasta, sen verran monia kivoja juttuja tuli tehtyä!

P.S. Tänne on luvattu ihan hulluja lämpötiloja ensi viikolle, ne lupailee jopa yli +30 asteen helteitä, en kyllä usko ennenkuin kun koen noi helteet!

Kesäloma Suomessa odottaa!

Tuntuu ihan oudolta, mutta kohta lähden kesäloman viettoon jo Suomeen. Oudolta se tuntuu siksi, että loma onkin jo näin aikaisessa vaiheessa kesää. Viime vuonnahan lähdin vasta heinäkuun lopussa ja ehdin odottaa lomaa kun kuuta nousevaa, varsinkin koska kesäkelit täällä Briteissä oli niin tajuttoman huonot. Tällä kertaa tämä loma on hiipinyt ihan nurkan takaa ja tuntuu etten ole ollenkaan valmistautunut siihen! Mutta älkää käsittäkö siis väärin, olen hurjan innoissani edessä olevasta lomasta. 

Olen myös innoissani, koska pitkästä aikaa pääsen viettämään taas juhannusta Suomeen. En muista koska olisin ollut viimeksi juhannuksena kotona, joten ihan kiva päästä nauttimaan tästä keskikesän juhlasta kotikotiin. Viime vuonnahan vietin sitä konferenssikeskuksen hotellissa katsoen joululeffa The Holidayta joka pyöri telkkarissa - sitä kokemusta ei tarvitse ihan heti uusia. 

Tälläkin kertaa ajoitin lomani ystävien häiden mukaan, joten niitä vietetään Suomi-reissuni aikana. Muuten ei ole vielä sen suurempia suunnitelmia paitsi tietysti nähdä paljon ystäviä ja perhettä. Ja nauttia Suomi-kesän perinteisistä jutuista kuten mansikoista, muurikkaletuista, uimisesta (jos uskallan, luulen että vesi on vielä aika kylmää), kesäisestä Helsingistä, uusista perunoista, jätskistä, saunasta, piknikeistä ja sun muista kivoista jutuista.

Viime kesäloma kotona oli aivan mahtava ja silloin sain viettää peräti kolme viikkoa Suomessa, tällä kertaa minulla oli lomapäiviä jäljellä vain kahteen viikkoon. Mutta siitä ajasta tietysti pitää ottaa kaikki ilo irti vaikka se tulee menemään supernopeasti. Toivon myös että säät edes hieman suosisi, vaikka alkukesä onkin aina kaikista arvaamattominta aikaa.

Positiivista on se, että meidän asuntohommat näyttää nyt jo aika lupaavilta ja meidän pitäisi saada avaimet pian lomalta paluun jälkeen. On kiva kun on jotain mitä odottaa!

Tuttuun tapaan blogia tuskin päivittelen lomalta, mutta instagramia (@laura.fin) ja blogin Facebook-sivuja varmaan päivittelen. Ja siis intagramiin tulee varmasti paljon kuvia, se kun nykyään tuppaa olemaan minun lemppari some kanava. 

Vappuviikonloppu Suomessa

Kuten tuossa mainitsinkin pari viikkoa sitten, ostin hieman extempore liput vappuviikonlopuksi Suomeen. Se olikin loistava päätös (kuten on aina on case kun ostaa liput Suomeen). Oli aivan mahtava pidennetty viikonloppu ja takaisin tulin vasta eilen kun täällä Briteissä vietetiin maanantaina lomapäivää.

Saavuin Suomeen juuri sopivasti vappuaaton iltana, tosin niin myöhään että siinä ei mitään bileitä ihmetelty vaan menin suoraan vanhempien kyydissä kotiin. Tosin lentokoneessa nautin kyllä lasin skumppaa vapun kunniaksi! En ole ikinä ollut mikään suurin vappu-fani ja taidan vieläkin nähdä painajaisia Suomessa vuonna 2009 vietetystä vapusta, mutta vappupäivästä olen pitänyt aina koska perinteisiin kuuluu mukava vappulounas perheen ja ystäväperheiden kera.

Vappupäivänä mentiin ensin skoolailemaan ystäväperheen luokse, jonka jälkeen jatkoimmekin matkaa Kämpin Brasserieen vappulounaalle. Seura oli loistavaa ja tunnelma oli muuten mahtava mutta itse vappulounas oli kyllä todellinen pettymys - ruoka oli aika mautonta ja katsoin kadehtien seurueemme 13-vuotiaan purilaista. Näytti paljon paremmalta kun meidän safkat. En tiedä mistä tälläinen mauttomuus johtui, mutta odotin kyllä parempaa. Onneksi illalla sai vielä kotona hyvää ruokaa ettei jäänyt nälkä ;)

Itse Vappu oli siis todella kiva ja onhan se sellainen kiva virallinen kesänaloitus juhla - minäkin uskaltauduin lähtemään ulos mekossa vaikka kaupungissa puhalsikin aika kylmä tuuli.

Muuten viikonloppu menikin perheen ja ystävien seurasta nautiskellen - lauantai iltana pidettiin kunnon sushikarkelot ja juoruttiin taas parin kuukauden edestä kavereiden kera. Mielestäni ihan parhaat sushit saa Umeshusta, josta me ne tälläkin kertaa haettiin.

Nämä Suomi viikonloput on kyllä aina ihan parhaita ja mieli lepää kotona ollessa. Ehdin halia Marskia (kyseessä siis koira) taas oikein olan takaa, nauttia äidin ihanista ruuista ja jopa mittailla isän kanssa sopivaa paikkaa hääteltalle (tarkoitus kun olisi järjestää puutarhahäät kotona). Lentokentällä tulee aina suru puseroon kun lähdön hetki koittaa mutta tällä kertaa se lähtö tuntui onneksi hieman helpommalta koska tiesin että kohta taas tulen jo takaisin kesäloman viettoon! Siihen saakka mennään siis näillä Suomi-fiiliksillä!

Nyt siis täysillä eteen toukokuuhun, toivotaan että tämä tulee olemaan hyvä kuukausi talokauppojenkin suhteen!

Ruskan värit Suomessa

Siis Suomessa käydessä ei voinut kun ihastella sitä upeaa ruskaa ja kameraan taltioituikin aika reippaasti keltasävytteisiä kuvia. Onhan ne pakko jakaa täällä blogissakin, koska katsokaa nyt kuinka upean näköistä! Ihan näin vahvaa ruskaa ei kyllä täällä Briteissä näy varmaan ikinä!

Saatatte huomata yhden yhteinäisen teeman näissä kuvissa? Jeps, Marski oli vaan niin söpön näköinen että se eksyi aina moneen kuvaan mukaan...

Marski poseeraa....

Todellisuus oli kuitenkin tämä....Marskin ilme on juuri semmoinen "Mutta sä sanoit että me mennään lenkille! Nyt olet ottanut kuvia jo IKUISUUDEN" Haha, rakastan tätä kuvaa ja satuin vaan painamaan laukaisinta juuri oikealla hetkellä ihan vahingossa.

Sanoinko jo kuinka kaunista Suomessa oli?