keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Ensi vuoden suunnitelmat

Kun tänä aamuna huomasin offerini yliopistosta muuttuneen conditionalista unconditionaliin niin ajattelinpa tässä nyt hieman kirjoittaa sekavan kuvauksen miten tähän tilanteeseen päädyttiin ja missäs se ensi vuosi vietetäänkään.

Aloitetaapa alkuun vaikka sillä toteamuksella että olen aina opintojeni alusta saakka tiennyt että haluan suorittaa jatkotutkinnon Aberdeenissa tehdyn tutkinnon jälkeen. Epävarmaa oli se, että teenkö töitä vuoden (eli hankin harjoittelupaikan) vai haenko suoraan jatkotutkintoihin. Noh, tässä tapauksessa tein molemmat ja kohtalo päätti pienen harkinnan jälkeen että jatko-opintojen aika oli heti. Ja tästä olen erittäin tyytyväinen.




Hain jatko-opiskelupaikkoja viime marraskuussa. Joku saattaakin muistaa tuskailuni aiheesta. Se oli nimittäin aikamoista paperisotaa. Sen voin sanoa, että useammissa tapauksissa on parempi hakea aikaisemmin kuin myöhemmin. Esim. Helsingin ja Ruotsin haut meni umpeen tammikuussa, Briteissä osaan yliopistoista täytetään paikat hakujärjestyksessä (esim.juuri LSE).

Hain yhteensä 5 eri yliopistoon (Saksa, Itävalta, Britit). Jokaiseen niistä piti laittaa erilaisia papereita menemään, joihin enemmän joihinkin vähemmän. Briteissähän postgraduate ohjelmiin haku on hieman eri kuin undergraduate joihin haetaan UCAS:n kautta. Postgraduate ohjelmiin haettaessa haetaan jokaiseen yliopistoon erikseen heidän omien nettisivujen kautta. Kannattaa lukea tarkkaan mitkä kaikki dokumentit pitää lähettää ja sen takia on myös järkevää aloittaa hakuprosessi aikaisin koska niiden papereiden saamiseen menee aikaa. Esimerkiksi Brittiyliopistoihin täytyi lähettää 2 suosituskirjettä proffilta, transcriptit ja personal statement (ja joihinkin myös CV). Minun täytyi vielä erikseen tilata Kanadasta saakka transcripti viettämästäni vuodesta siellä. Yhteen yliopistoon tarvittiin ylioppilastodistus (käännettynä tietysti). Kaikki tämä vei aikaa.



Olin hakemassa Helsinkiin, Uppsalan ja Göteborgiin mutta siinä vaiheessa kun huomasin taas sen paperisodan sekä myöhäisen ajankohdan haku-ajan umpeutumisen suhteen, päätin jättää sen väliin. Ja oikeat intressini jatko-opiskeluiden suhteen eivät suinkaan sijainneet Pohjoismaissa, vaan kieltämättä siellä kirotulla saarella...

Minulla oli tietenkin oma rankkaus yliopistoihin hakiessa, eli tiesin mikä on ykkösvaihtoehto ja mitkä ovat siellä enemmänkin varalla. Onneksi kohtalo päätti puolestani ja päädyin sinne ykkösvaihtoehtoon vaikka Itävalta olisi ollut myös kova sana.

Sen voin myös sanoa, että jos joku miettii hakemista, tarkistakaa että se hakemus on varmasti lähtenyt! Brittiyliopistoihin kun on yleensä sähköinen hakujärjestelmä. Nimimerkillä kokemusta on, hain nimittäin Edinburghin yliopistoon ja mietin kun sieltä ei vastausta kuulunut. Noh, ei  mikään ihme kun se hakemus ei ollut ikinä lähtenyt (kun tarkistin asian sellaisen 1,5 kk jälkeen). Olin varma että olin painanut oikeata nappulaa, mutta en sitten näköjään kummiskaan.

Noh, lopputuloksena on nyt siis todella se, että syyskussa minut löytää sitten Lontoosta. Opinahjona on The London School of Economics and Political Science ja tutkinnon nimike on MSc in Comparative Politics (Conflict Studies). Tutkinto kestää sen tasan 12 kk, eli syyskuusta syyskuuhun. Kyseessä on myös Taught Masters eli opetus perustuu luentoihin ja seminaareihin.Tuo Comparative Politics ohjelma on sellainen jossa alkuun kaikilla on (kait) yksi tai pari samaa kurssia ja sen jälkeen jakaudutaan eri linjoihin. Muita linjoja on esim. Latinalaisen Amerikan linja, Demokratia sekä Politics and Markets. Sain heiltä conditional tarjouksen tammikuussa kun olin vielä Suomessa, ja tänään  se oli sitten muutettu unconditionaliksi kun lähetin heille tutkintotodistuksen (ja vaatimuksena oli siis 2:1 arvosanoilla suoritettu tutkinto). Olen ihan into piukassa uudesta elämästä Lontoossa ja nimenomaan tästä tutkinnosta. Lontoo ei ole kaupunkina ikinä ollut my cup of tea, mutta eiköhän sekin vuodessa muutu kun pääsen oikeasti elämään siellä. Heti kun vaan löytäis asunnon..Mutta siitä sitten jokus toinen kerta.

Tulevaisuudessa saattekin sitten lukea aika paljon höpinää (ja varmasti myös tuskailua) näistä maisteriopinnoista!
Aikas jännää..


P.S. Kuvituksena löytyy otoksia toukokuiselta Lontoon reissultani jolloin kävinkin tutustumassa uuteen yliopistooni!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

"Anteeks, mutta missä me ollaan?"

Jeps, jeps, nyt on kiva viikonloppu Vaasassa takana. Kyllä kotimaanmatkailu on aina elämys!
Puheenaiheet on kavereiden kanssa vaihtunut pojista miehiin, lukio-jutuista työelämään ja treffeistä hääsuunnitelmiin, mutta kyllä siellä silti vielä piilee ne samat vitsit ja sama henki :)
















Meidän menomatka oli jo varsin hulvaton (kokeilkaa itse istua 5 h autossa hauskassa seurassa). Pysähdyttiin eräällä huolto-asemalle joiden jätkien jutut olivat varsin kyseenalaiset ja kaverin Iphone ei edes paikantanut meidän olopaikkaamme joten pakko oli sitten kysyä huolto-aseman tiskiltä että missäs me ollaan. Oli myyjän ilme aika näkemisen arvoinen. Ja meillä oli hauskaa..

Minun mielestä on ihanaa että tiettyjä perinteitä säilyy ja jokakesäinen Vaasan reissu onkin yksi niistä. Taisi olla nyt kolmas kerta kun Vaasa valloitettiin etelän porukan toimesta. Viikonloppuun kuuluu luonnollisesti ihanaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja juomaa ja paljon hassuja (ja välillä tyhmiäkin) juttuja.Eli kaikenkaikkiaan ne ainekset jotka tekee viikonlopusta mahtavan.
Norjan surulliset tapahtumat tietenkin varjosti viikonlopun tohinaa, alkuun oli edes vaikea uskoa uutisen aitoutta kun siitä kuuli. Se tuntui niin hullulta ja sitähän se olikin.


Ihanan ja rentouttavan viikonlopun jälkeen on taas kiva palata arjen aherrukseen! Ja onhan tässä kaikkee kivaa odotettavaa myös tällekin viikolle, joten ihanaa että on kesä!

P.S. Olen huomannut tiettyjä tapoja jotka on kyllä jumahtanut kiinni tuolta Brittilandiasta. Nim. Laura joka nyt jo kolmatta kertaa jätti kurkun punnitsematta koska Briteissä kaikissa vihanneksissa on hinnat jo valmiiksi kiinni. Kiva muistaa aina siinä kassalla, että aa, juu, niin, unohdin punnita, sori.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Ehkei sittenkään kesäahdistusta...

Jeps, kuten otsikko viittaakin, luulen ettei minun sittenkään tarvitse potea kesäahdistusta sillä nyt on tullut tehtyä kaikkea kivaa kesäaktiviteettia viime päivien ajan, ja nyt viikonloppuna lähdenkin sitten tyttöjen kesäreissulle Vaasaan. Jippii!

Yleensä minulle ne on ne pienet asiat tai hetket jotka tekevät sen kunnon kesätunnelman (vaikka Kesäahdistus kirjoituksessa kuulutinkin suurien kesäsuunnitelmien perään). Nyt on olen onnellinen koska olen...

päässyt taas kokemaan sen perinteisen Kauppatorin kesäaamiaisen. Käytiin tuossa tiistai-aamuna äidin kanssa nauttimassa ihanat krepit yhdessä Kauppatorin lukuisissa kahviloissa ja samalla käytiin hieman vihannes ostoksilla. Nähtiinpä myös retkemme aikana aivan ihana 9 vko vanha Labradorinpentu ja herranjestas se oli söpö! Pakkohan sille oli mennä lässyttää ja taputtelemaan sitä. Nämä koirakuvat on omistettu Mummille joka siellä ruudun takana ahkerasti blogiani lukee!



Joo, ignooratkaa mun ilme. Leperten selvästi tolle pennulle "aaw, ihanaa, söpöä etc"

Sen lisäksi sain vihdoin kiinnitettyä riippukeinon (solmukirjan ja karvaisen kaverin avustuksella) ja pääsin nauttimaan ihanan aurinkoisesta kesäpäivästä riippukeinun ja hyvän kirjan voimin!



Mitäs muuta kivaa kesässä on? No ehdottomasti ne kiireettömät kesäaamut jolloin voi rauhassa syödä aamupalan terassilla Hesaria lukien. Tai kun voi nauttia ihanan kylmästä Summer Cocktail jääteestä.


Sen lisäksi olen ehtinyt käymään ihanalla lounaalla kaverin kanssa, viettää ihanan kesäisen iltapäivän Äipän kanssa, uittanut koiria, lukenut vähän lisää, leiponut ihan mielettömiä määriä ja lukenut ihanan kiireettömässä tilassa blogeja. Sen lisäksi sain ostettua uuden kalenterin, ja vaikka se tuntuukin tyhmältä, on uusi kalenteri aina yhtä ihana juttu. Tuntuu että voi suunnitella taas kaikkia ihania juttuja, uuden alun ja uuden kalenterin kanssa!

Ainut kesämielen pilaava tekijä on tämä hyvin ailahtelevainen sää, joka näyttää ensin kuumaa ja aurinkoista ja sitten se vaihtuukin viileään sateeseen. Mutta jos ignoorataan se (ja 5 h kestävä ajomatka Vaasaan perjantaina) on kaikki aika okei :)

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Missäs muualle sit käytiin?

Aikaisemmin rankkasin jo meidän interrail-reissun kolme parasta kaupunkia. Nyt olisi vuorossa laittaa hieman kuvia niistä kaupungeista jotka eivät ihan yltäneet tuohon Top 3 mutta jotka hurmasivat minut silti söpöydellään, tunnelmallaan ja ihanuudellaan.
Eli Maastricht, Vilna ja Trakai.

Aloitetaan siis siitä Maastrichista. Maastricht oli meidän reilireissu suunnitelmassa ihan sen takia että meidän molempien kaveri vaihtariajoilta asui siellä. Muuten ei oltais varmaan ikinä keksitty pysähtyä siellä. Valitettavan vähän aikaa vietettiin siellä, ja se jäi ehkä harmittamaan hiukan mutta ei voi mitään.



Sanottakoon ensin että en ole koskaan ennen käynyt Hollanissa. Joten voitte kuvitella ilmeeni ja ihastukseni kun näin ne kaikki pyörät! Tuijotin näitä pyöräileviä tyyppejä ihan innoissani ja suunnittelin jo kukkapyörän ostoa ja muuttoa Hollantiin. Ne ihmiset sai sen näyttämään niin kivalta. Mun reaktioon suhtauduttiin tosi kypsästi meidän hollantilaisen ja matkaseuralaisen toimesta : " joo, ei se oo ikinä käynyt Hollannissa. Nyt se sit haluaa pinkin pyörän". Pointtina siis on se, että ihastuin ihan täysin siihen pyöräkultturiin :)



Ja taisin ihastua hieman itse kaupunkiin. Tultiin illalla Maastrichtiin ja lähdettiin vielä käymään jossain paikallisessa pubissa jossa sai miljoona ja tuhat erilaista olutta ja jonka omistaja oli vähintääkin erikoisessa maineessa. Mutta hauskaa meillä oli!


Seuraava päivä aloitettiinkin nauttimalla aamiainen aivan ihanan pienen kahvilan terassilla ja sen jälkeen lähdettiin kävelemään "toiselle puolella" jokea ja Maastrichtin ihanaa keskustaa kohti. Täytyy sanoa että tykästyin kaupunkiin todella paljon, siellä oli kiva fiilis ja kauniita rakennuksia, vaikka yöelämä olikin mielenkiintoinen (mutta hauska). Nautittiin taas piknikit joen varrella ja käveltiin ristiin rastiin kaupungin kujia pitkin. Sanoinko jo että tykästyin Maastrichtiin kovasti?


Sitten vuorossa olisi Vilna. Yleensähän jos ihmiset vertaa Riikaa ja Vilnaa keskenään, Riika vetää monen mielessä pidemmän korren. Noh, minä pidin ehdottomasti Vilnasta enemmän kuin Rigasta. Vilna oli juuri oikein vanhan ja pienen kaupungin tyyssija kapeine kujine ja kauniine rakennuksineen. Vilnan erikoisuutena oli tietysti kaupungin keskeltä löytyvä "itsenäinen" Uzupiksen valtion, josta kerroin aiemmin tässä postauksessa
Meillä oli todella hauskaa Vilnassa ja yövyttiin aivan mahtavassa hostellissa (Jimmy Jumps House) jossa sai vohveleita aamiaiseksi! Siis vohveleita!!



Myös Vilnassa käytiin ilmaisella kävelykierroksella. Siis ei taidettukaan muuta harrastaa loman aikana kuin noita ilmaisia kävelykierroksia. Ekspertteinä tultiin myös siihen lopputulokseen (ja aika vahvaa yleistykseen) että miehet on parempia oppaita kuin naiset. Jaa-a.
Opaskierros olikin hauska koska meitä oli tasan tarkkaa 5 ihmistä sillä kiertueella ja tunnettiin kaikki jo toisemme entuudestaan hostellista. Vilnassa oli siis todella hiljaista siihen aikaan turistirintamalla, mikä olikin mukavaa.



Vilnassa hurmasi Uzupiksen oma valtion, pienet salaiset nurkat joihin opas meidät vei, rento hengailu hostellissa, superhauskat ihmiset, kauniit ja värikkäät talot, hyvä ruoka ja ihana tunnelma joka Vilnassa vallitsi.

Tätä patsasta kun kosketti, piti luvata että hymyilee koko ajan!


Vilnasta tehtiin ekstempore-päiväretki läheiseen kylään Trakaihin. Kuultiin  paikasta hostellista ja kaikki sanoivat sen olevan tosi kaunis joten päätettiin lähteä retkeilemään sinne. Trakai sijaitsi vaan 45 min bussimatkan päästä Vilnasta ja perillä meitä odotti pienen pieni kylä, jossa oli vanhoja taloja ja mummoja. Tuntui että oli oikeasti astunut ajassa taaksepäin.

Trakain linna on se päänähtävyys kylässä mutta on se kylä muutenkin niin viehättävä että kannattaa kävellä vähän ympäriinsä. Me löydettiin ihana ranta kävellessä joten olla pakko vähän jäädä vilvoittelemaan ennenkuin jatkettiin matkaa.


Trakain linna oli kauniilla saarekkeella.






Kaikenkaikkiaan sanoisin siis että nämä kaupungit hurmasivat meikäläisen yhtä paljon kuin ne edelliset Top 3- kaupunkia!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kesäahdistus

Minulle iski kesäahdistus tänään. Tiedättekö sen tunteen kun päässä pyörii ajatus "nyt on kesä, mun on pakko tehdä kaikkea kivaa ja keksiä kaikkea kivaa". Suomen kesä on niin lyhyt ja siinä ajassa siitä pitäisi ehtiä ottaa kaikki irti. Ja tehdä mahdollisimman paljon kaikkea kivaa ja mahtavaa.












Pitäisi mennä mökille, festareille, pitää hauskoja juhlia, nauttia auringosta, syödä kesäruokia ja ylipäätänsä pitää hauskaa. On vähän sama olo kuin juhannuksena ja uutena vuotena - silloin on pakko keksiä jotain kivaa ja aivan mahtavaa tekemistä.

Nyt tajusin juuri että yleensä kun suunnittelen systemaattisesti kesälle aina kaikkea kivaa tekemistä ja viikonloput on täynnä ohjelmaa, nyt minulla ei ole mitään mielessä. Tulee kesäahdistus koska pelkään että koko kesä menee ihan koomassa ohi. Apua.Sitä paitsi, olen niin kesäihminen että haluan aina kesästäni mahtavan.



Viime kesä oli niin upea, täynnä kivaa toimintaa ja hauskoja get together juttuja että kesäalbumi 2010 onkin täynnä niin ihania kuvia.

Nyt minulle tuli juuri tänään ahdistus, että mitä jos tästä kesästä ei tulekaan yhtä hauskaa? Mistä tietää missä tulen olemaan ensi kesänä joten nyt tästä Suomen kesästä pitäisi saada kaikki irti! Iskee paniikki. Normaalisti minulla olisi jo koko kalenteri buukattu täyteen viimeistä kesän viikonloppua myöden (jeps, olen sellainen ihminen jolla on yleensä kaikki kesäviikonloput täynnä tekemistä).



Toisaalta jos järkeviä ollaan, tässä on kesää vielä melkein 1,5 kk jäljellä ja ensi viikolla olen lähdössä tyttöjen perinteiselle kesäretkelle Vaasaan. Sitä seuraavana viikonloppuna olisikin minun järkkäämät kesäiset grillijuhlat, ja saan taas Britin ilostuttamaan tätä Suomen kesää mikä myös tarkoittaa että tullaan varmasti tekemään kaikki kivoja kesäisiä juttuja. Plus sitten oli tietenkin ne kaikki matkustelut tuossa kesäkuussa, mutta en oikein osaa laskea niitä osaksi kesää (joo, outoa). Latasin juuri Facebookin kuvia tältä kesältä jotka on aikamoisen kivan näköisiä. Että ehkä tässä ei ole syytä vielä paniikkiin.


Ja kuka sanoo että koko ajan pitäisi olla menossa jonnekkin? Kesäfiilis tulee varmasti parhaiten siitä että saa vaan rentoutua ja nauttia olosta. Joten ehkä huomenna kiinnitän vihdoinkin sen riippumaton ja asetun hetkeksi lukemaan hyvää kirjaa ja nauttimaan kesästä. Ehkä tän ei tarvitse kuitenkaan olla niin vakavaa.

Kertokaa muutkin pliis etten ole ainut joka kärsii kesäahdistuksesta :)!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Riemurahat

Käytiin tuossa perjantaina katsomassa Riemurahat Mustion Linnan kesäteatterissa.


En olekaan pitkään aikaan käynyt kesäteatterissa ja unohdin kuinka hauskaa se on! Mustion Linnahan on muutenkin todella kaunis ympäristöineen, joten se sopii loistavaksi näyttämöksi hauskalle kesäteatteri-esitykselle.
Riemurahat oli hauska farssi, nauroin koko 2 h ajan suoraan putkeen niin että kyyneleet valui silmistä, ja lopulta poskilihakset oli niin kipeät että ihan sattui. Pääosissa esityksessä oli Satu Silvo ja Oskari Katajisto, ja täytyy sanoa että molemma oli kyllä omaksunut roolin niin hyvin, että tiesi tasan tarkkaan että tässä on kyseessä rautaisen kokemuksen omaavat näyttelijät.

Riemurahojen juonikuvio oli selvä:
Riku ja Kati Oravaisen elämä mullistuu kun Riku palaa synttäripäivänään kotiin salkku täynnä rahaa. Hän on vahingossa vaihtanut junassa laukkua gangsterin kanssa ja  haluaa pakata tavaransa ja häipyä vaimonsa ja rahojen kanssa ulkomaille. Erinäiset sattumuksen kuitenkin viivästyttävät lähtöä. Synttärillalliselle saapuvat ystäväpariskunta, poliisi, etsivä ja taksikuski vedetään mukaan selkkaukseen.



Tarinankerronta oli niin hauskaa ja mukaansatempaavaa että kaksituntinen meni ohi ihan hujauksessa. Oli aivan ihanaa käydä pitkästä aikaa kesäteatterissa, tuli melkein lapsuuden kesät mieleen jolloin jokavuotisen kesän perinteeseen kuului nimenomaan se kesäteatteri.
Nyt mietinkin pitäisikö lähteä katsomaan Turun Samppalinnaan Blondin Kostoa vielä tässä kesän kuluessa. Toisaalta, se on ilmeisesti musikaali ja olen aina pettynyt suomalaisiin musikaaleihin..

Oli mukavaa käydä myös itse Mustion Linnan maisemissa, siitäkin visiitistä oli jo aikaa, ja Mustion Linna on niin kaunis ympäristöineen että siellä kannattaa ehdottomasti käydä. Sinne ajattelin viedä tuon yhden ulkomaanelävänkin sitten elokuun alussa, löytyyhän Mustion linnasta paljon historiaakin. Vaikkakin ei se ihan siltä oikealta prinsessalinnalta näytäkään...

Taivas oli taas aika makeen näköinen kotiin lähtiessä...

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kesäfiilis

Voi vitsit, kesä on kyllä ihanaa aikaa! Viime talvena harmittelin kun en ollut viime kesän fiiliksiä taltioinut niin paljon tänne blogiin. Mikään ei nimittäin ole kivempaa keskellä talvea kun katsoa kesäkuvia ja lukea blogitekstejä kesän ajalta. Joten toivottavasti niitä tulee tältä kesältä enemmän..


Toisaalta, eipä tässä ole vielä paljon ehditty tekemään mitään, kun Skotlannista paluu oli vasta viime perjantaina ja sen jälkeen onkin hieman pitänyt kiirettä. Mutta kaikkea kivaa on edessä tälle kesälle vielä, vaikka heinäkuussa jo mennään!



Maanantaina ehdin nähdä kaveriani N ihanan frozen yoghurtin merkeissä. Iso-Roballe on meinaan ilmeisesti avattu melkoisen uusi (?) paikka nimeltä Kippo josta saa ihanaa frozen yoghurtia erilaisilla "täytteillä", esim maitosuklaalla ja kiiveillä. Oli niin namia, suosittelen ehdottomasti käymään!!
Illalla näinkin vanhoja kavereita lukio -ajoilta ja olen superiloinen, että vaikka kaikilla on nykyään kiireitä, töitä ja opiskeluita, ollaan silti pystytty pitämään yhteyttä näidenkin vuosien jälkeen. Ja aina meillä on yhtä hauskaa!
Käytiin Rautatientorin Vapianossa syömässä joka olikin kiva ja uusi paikka (ainakin minulle). Hauska ja toimiva idea (saat nimittäin kortin ja vingutat sitä aina kun tilaat jotain), ja sieltä sai ainakin maukkaita pastoja!

Matkalla takaisin kotiin oli pakko pysähtyä tienlaitaan ottamaan kuvan kun näin kauniin näyn: auringonlasku ja hevoset laitumille. Suomen kesä <3


Vihdoin löytyi se riippumattokin sinne takapihalle! Metsästin sitä hetken aikaa, tuntui että riippumatot oli katoava luonnonvara, mutta löytyihän se sitten lopulta! Nyt se odottaa enää ripustamista ja testikäyttöä..Toivottavasti ripustaminen onnistuu ennenkuin kesä on ohi :P

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Top 3

No niin, nyt palataan hieman siihen kesäkuiseen Interrail-reissuun! Nimittäin nyt olisi rankattu meidän reissun Top 3 kaupungit! Raadilla (eli meille kahdelle) tuli hieman erimielisyyksiä mitkä kaupungit siihen Top 3-kategoriaan kuuluu, joten tehtiin omat listat.

Meidän reissun reittihän oli loppuenlopuksi seuraavanlainen: Aberdeen-Pariisi-Maastricht-Dusseldorf-Berliini-Praha-Cesky Krumlov-Krakova- Auswitch-Varsova-Vilna-Trakai-Riga-Sigulda-Parnu-Muhu/Saarenmaa-Helsinki.

Eli tässä tulee minun rankkaus:

1. Praha


Ihan ehdottoman ja ansaitun ykköspaikan meidän reissun kaikista kaupungeista veti Praha.
Ihastuin Prahaan heti ensisilmäyksellä!
Tunnelma Prahan vanhassa kaupungissa on aivan ihana, siellä on henkeä ja elämää. Vilskettä ja vilinää. Kauniita, vanhoja rakennuksia ja hyvä tunnelma. Kaunis jokimaisema ja kivoja ihmisiä.



Luulen että satuimme myös hyvään aikaan Prahaan, koska kesän turistisesonki ei ollut ihan vielä kunnolla alkanut, joten paikka ei ainakaan ollut ihan täynnä turisteja. Muistan kuinka Roomasta jäi huonot muistot viime kesänä, kun turisteja oli niin paljon että paikan kauneus jäi vähän sivuraiteille.


Nähtiin myös toinen puoli Prahasta kun matkaseuralaisen tsekkiläinen kaveri vei meidät kierrokselle oman yliopistonsa kulmille ja aivan ihanaan ravintolaan. Kuten hän sanoi, "se on sitä aitoa Prahaa". Prahassa tai ylipäätänsä Tsekissa ollessa kannattaa maistaa ihania paikallisia herkkuja. Meikäläinen veti mm. uppopaistettua juustoa, perunoita voissa ja perunapannukakkuja (siis täytyiskö syödä muka jotain vihanneksia?) navan täyteen, ja oli muuten hyvää!


Prahassa oli paljon nähtävää ja ensimmäisenä päivänä otimmekin taas ilmaisen kävelykiertueen (New Europe Free Walking Tours), ja tallustelimme ympäri Prahan vanhaa kaupunkia yli 3 tuntia. Harmiksemme kyseisenä ajankohtana oli juuri jokin juutalaisten juhla, joten emme päässeet juutalaisen korttelin hienoihin synagogiin tutustumaan. Vanhassa kaupungissa sijaitsee todella juutalaiskortteli, astronominen kello joka lyö tasatunnein ja tietenkin vaan jo ne kaikki kauniit rakennukset ja sivukujat joilla kannattaa käydä.
Seuraavana päivänä otimmekin maksullisen kävelykiertueen samalta yritykseltä Prahan linnaan, joka oli myös ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka!



Parasta oli kuitenkin kävellä päämääräämättömästi ympäri vanhan kaupungin kauniita kujia ja katsoa minne tie vie. Kerran se vei hiljaiseen ja syrjäiseen, mutta niin kauniiseen puistoon jossa törmäsimme hyvin kesyyn riikinkukkolaumaan.



Näky Prahan linnasta iltavalaistuksessa jäi varmasti silmien verkkokalvoille ikuisesti. Praha kolahti ja kovaa, ja voinkin suositella sitä kaikille!'






2. Pariisi


Tottakai Pariisi ansaitsee oman paikkansa listalta. Viimeksi kävin Pariisissa todella ollessani joku 13-vuotias teini ja silloin kaupunki ei jättänyt suurta vaikutusta jostain kumman syystä. Nyt oli tilanne kuitenkin eri.


Oltiin jo päätetty etukäteen että Pariisissa ollessamme syödään mahdollisiman paljon patonkia, nautitaan piknik Eiffel-tornin juurella ja nautitaan elostamme siellä. Ja minä halusin ehdottomasti ahmia navan täyteen macaroneja.


Pariisi oli ihana! Ja kun vielä kelikin suosi, vietimme 3 aivan ihanaa päivää kyseisessä kaupungissa! Vaikkakin hostellin luteet häiritsivät hieman menoa...Onneksi apteekissa toimii aina kansainvälinen elekieli ja ei tarvinnut loppulomaa vietää kutitus tuskissa.


Päädyttiin näkemään jo tuloiltana jo aika paljon Pariisia. Ihan vahingossa kylläkin. Oltiin varattu hostelli Latinalaisesta korttelista ja bussi lentokentältä tuli Porte Maillotille, Riemukaaren taakse. No, matkaseuralaisen mielestä matka sieltä hostelille näytti hyvin lyhyeltä (minä en osaa lukea karttaa, joten se ei ollut mun homma) ja kun oli kaunis iltakin niin päätettiin kävellä. Lyhyt kävely muuttuikin n.1,5 h mittaiseksi vaellukseksi rinkkojen kanssa. Noh, ainakin tuli nähtyä heti alkuunsa Riemukaari, Louvre ulkoa, Champs Elysee ja hyvin paljon Seineä.


Pariisissa nautittiin piknikkejä eri puistossa, olihan  se halvempaa niin ja myös paljon hauskempaa - paljon tuli syötyä patonkia ja juustoa, nam! Yksi ihanimmista piknikeistä olikin Eiffel-tornin juurella, auringonlaskun aikaan. Aivan mieletön näky.
Käveltiin Montmartelle, ihmeteltiin alla aukeavaa näkymää ja ihailtiin kauniita rakennuksia. Käytiin Louvressa ja tietysti tsekattiin Mona Lisa siellä ollessamme. Oltiin ihan superonnellisia kun selvisi että pääsisimme ilmaiseksi Louvreen sisään. Kaikki EU-valtioiden jäsenet jotka ovat 18-26 vuotiaita pääsevät ilmaiseksi sisään! Pariisissa ollessamme luonnollisesti söimme paljon ihanaa ruokaa ja nautittiin olostamme.

Ei tarvitse varmaan kauheesti arvuutella mitä tässä kuvataan :P?
Pariisi oli ihana ja siellä nyt riittää niin paljon nähtävää ja koettavaa että kolme päivää ei riitä mihinkään. Paljon jäi vielä näkemättä! Loistava syy siis palata takaisin ;)

3. Krakova

Kolmas paikka olikin jo vaikea päättää. Siitä kilpaili niin moni kaupunki (mm. Vilna ja Maastricht), mutta päädyin loppuenlopuksi Krakovaan koska kokonaisuus ratkaisee. Ja Krakovassa nimenomaan oli hauskaa kaikinpuolin. Tähän vaikuttaa myös paljon se seikka että tavattiin ihan loistavia ihmisiä Krakovassa ollessamme!

En odottanut paljon Krakovalta tai Puolalta ylipäätänsä mutta Krakova oli hurmaava pieni kaupunki, jossa ei ollut turhan paljon turisteja ja sieltä löytyi vaikka mitä mielenkiintoista löydettävää.


Krakovassa otimme ilmaisen kävelykiertueen josta kuulimme hostellin kautta. Aamu yhdeltätoista lähti kiertue vanhasta kaupungista, joka nimensä mukaisesti esitteli Krakovan vanhaa kaupunkia sekä päättyi sitten Krakovan linnaan. Kuulimme Krakovan mielenkiintoisesta historiasta ja näimme vaikka mitä, mm. Krakovan vanhan kaupungin muurit, edesmenneen Paavin asuinpaikan, Krakovan linnan ja Krakovan "kuuluisan" lohikäärmeen. Opas oli ihan loistava ja nämä kiertueet onkin  mitä mainion tapa tutustua kaupunkiin ja kuulla samalla kaupungin historiasta!




Iltapäivällä otimmekin samaisen ilmaisen kävelykiertueen mutta tällä kertaa se keskittyi Krakovan juutalaisen korttelin kiertelyyn. Ja vitsit, oli vielä mielenkiintoisempi kun aamukierros. Krakovassahan on kuvattu myös paljon kohtia Schindlerin listaan, joten näimme myös niitä. Kävimme juutalaisten ghetossa, synagogissa ja juutalaiskorttelin keskuksessa. Todella mielenkiintoisia tarinoita kuulimme taas. Tämän kiertueen jälkeen oli hieman väsy, sillä olimme jo kävelleet 10 km päivän aikana.



Tourin jälkeen meidän supermukava opas ehdotti meille kaikille että nyt lähdetään sille "kierroksen epäviralliselle osuudelle". Eli sit opas tutustutti meidät Krakovan yöelämään joka oli ihanan rentoa ja hauskaa. Oltiin koko ilta juutalaisessa korttelissa, ja siellä oli tosi söpöjä ja pieniä, tunnelmallisia baareja. Tavatiin ihan loistavia ihmisiä illan aikana ja sovittiinkin että mennään parin tyypin kanssa heti seuraavana päivänä illalliselle. Kuten aikaisemminkin sanoin, tälläisellä matkalla parasta antia jo ne hauskat ihmiset joita tapaa!


Krakovan vanhan kaupungin aukio on niin kaunis iltasella!

Tottakai kun Krakovassa oltiin, kävimme myös Auswitchissä. Sanottakoon alkuun hieman meidän junamatkasta sinne. Käytiin turisti-infosta kysymässä että kuinka usein niitä junia sinne menee. Haluttiin ehdottomasti mennä junalla koska meidän reililipussa oli vielä runsaasti tilaa junamatkoille.Noh, turistivirkailija nauraa hörähti meille ja totesi että "juna on tosi aikaa vievää". Bussi ja heidän oma retki olisi paljon nopeampi. Me sitten kohteliaasti kiitettiin ja todettiin että juna on ihan hyvä. Jeps, matka Auswitchiin on noin tunnin. Junalla meillä meni sinnepäin 2 h ja takaisinpäin 2,5 h. Ei naurattanut. Siis matkan kestohan ei oikeestaan ollut se ongelma, ollaan molemmat totuttu istuu junassa pitkiä aikoja, mutta se matkan nopeus otti lievästi sanottuna päähän. Junan huippunopeus oli 26 km/h. Kyllä, aivan oikein. Tuo oli se huippunopeus, mutta suurimmaksi osaksi ajasta se kulki 17 km/h. Tuntui että oltais kävelty nopeammin.

En lähde sen enempää kertomaan itse Auswitchistä, jokainen tietää näiden keskitysleirien tarinan, ja minun kirjoittajan lahjat on rajalliset kuvaamaan vierailua sinne. Sanon vain, että jos on mahdollisuus käydä, käykää.




Summa, summarum, Krakova oli todella viehättävä ja kaunis kaupunki jossa viihdyimme todella hyvin ja sen takia se ansaitsi kolmospaikan listallani!

Tässä olis varmaan vielä vähän lisää matkajuttujakin tulossa, kohta ne pursuaa varmaan jo korvistakin ulos :)