Lukukauden 2008-2009 vietin Kanadassa yliopistovaihdossa ja ystäväni/partner in crimen kanssa sitten mietittiin että miten vietettäisiin joulua. Suomeen ei oikein kannattanut vajaaksi kahdeksi viikoksi lentää ja kun lennotkin oli vielä aika kalliita niin suunnaattiin katseemme toisaalle. Siellä päin Kanadaa missä me oltiin vaihdossa (Kingston, Ontario) Kuuba oli kanadalaisille sitä mitä Kanaria suomalaisille. Eli helppo ja aika halpa lomakohde minne saattoi lentää viikoksi paistattelemaan auringossa ja pakenemaan Kanadan talvea. Löydettiin aika hyvä pakettihinta hotellille ja lennoille ja niinpä päätettiin viettää viikko ja samalla myös joulu Kuuban auringon alla. Sanoisin että aika hyvä päätös!
Matka ostettiin siis Varaderoon, joka on suuri turistikohde Kuubassa. Lentokoneesta kun astuttiin ulos myöhään illalla oli taivas tähtiä täynnä ja ilma tuoksui sikareille. Ja aamulla kun herättiin ja käppäiltiin 100 m rannalle löydettiin ehkä maailman upein näkymä. Upea valkoinen hiekkaranta ja upea kirkkaansininen meri. Todettiin että asiat voisi olla huonomminkin.
Jouluaatto vietettiin ehkä hieman perinteistä poikkevalla tavalla. Meidän huone oli ihan uima-altaan vieressä joten herättiin, vedettiin biksut päälle, asettauduttiin aurinkotuoleille ja syötiin Anna's pepperkakkors jotka tuotiin mukanamme. Kyllä nauratti. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen joulu pois kotoa perheen luota minulle, mutta koko tilanne oli niin absurdi ettei siinä oikein edes käsittänyt että oli jouluaatto. Päivällä pelattiin rannalla lentopalloa ja illalla lähdettiin uusien reissukavereiden kanssa rantaklubille. Tanssittiin tähtitaivaan alla kuubalaisten rytmien tahtiin ja ilta oli ihan mahtava. Kyllä hymyilytti! Joulupäivänä kävimme paikallisessa kirkossa muiden turistien kanssa jonkin sortin jouluhartauksessa.
Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja lähtiin ajelemaan sillä tarkoituksella että nähtäisiin jotain muutakin kuin ihan vain turistialuetta. Onneksi liikenne tuolla päin oli aika hiljaista koska ei huvittanut yhtään joutua törmäyskurssille kenenkään paikallisen kanssa, koska kuulemma kolareiden käsittely ei ole mitään maailman nopeinta toimintaa Kuubassa. Onnistuttiin kuitenkin olla törmäämättä kehenkään ja löytämään tiemme jopa takaisin hotellille.
Olimme etukäteen päättäneet että yhtenä päivänä on pakko päästä käymään Havannassa, joten menimme edellisenä päivänä paikalliselle bussiasemalle hieman selvittelemään bussien aikataulua (onneksi oli kaveri joka puhui sujuvaa espanjaa). Meille käskettiin tulla seuraavana aamuna takaisin, kyyti kyllä löytyisi. Noh, seuraavana päivänä oltiin takaisin bussiasemalla mutta bussit oli kuulemma täynnä. "Mutta ei hätää", sanoi jonkun tyyppinen "pomo" meille, "minä järjestän kyydin!" Otettiin sitten ns. taksi eli ts. yksi heppu ajoi meidät ja erään saksalaisen pariskunnan Havannaan ja takaisin päiväretkelle. Me ajettiin kaikenlaisia pikkuteitä pitkin koska paikallisten ei periaatteessa pitäisi turisteja ihan tällä tavalla kuskata.
Havanna oli todella mielenkiintoinen kaupunki. Periaatteessa todella ränsistynyt mutta jokapuolella näkyi ihanan värikkäitä taloja ja autoja. Ja ihan kaikkialla näkyi pastellinvärisiä amerikanrautoja ja niistä jokaisesta piti tietysti ottaa kuva. Ne olivat vaan niin suloisia! Suurinosa rakennuksista oli todella rähjääntyneitä ja näyttivät siltä että niitä oli vähintäänkin pommitettu muttei koskaan korjattu. Kuskimme vei meidät illallisella ravintolaan joka oli kuulemma todella hyvä. Tultiin sellaisen rakennuksen eteen että sanoin Annikalle, että tää ei voi olla oikea paikka, tämä talohan on ihan luhistumiskunnossa. Eikä talon seinässä ollut edes mitään kylttiä että siellä sijaitsi ravintola. Sinne kuskimme meidät kuitenkin vei, toiseen kerrokseen. Ja yhtäkkiä todella oltiin todella tunnelmallisessa ja kauniissa ravintolassa joka kuhisi elämää!
.JPG)
Vanha Havanna alueena oli todella kaunista ja siellä kierreltiinkin pitkä tovi. Siellä istui niitä vanhoja papparaisia sikareja tuprutellen ja katukoirat juosta jolkotteli. Vanha Havanna kuuluu myös UNESCON maailmanperintökohteisiin. Onnistuinpa nappaaman tuon allaolevan kuvan värikkäässä mekossa olevasta naisesta, se on edelleen yksi kaikkien aikoijen lempparikuviani mitä matkustukseen tulee. Vanhassa kaupungissa sijaitsi myös markkinat joka taisi olla ainut paikka mistä pystyi ostamaan jotain matkamuistoja. Tietysti pääosin sikarikoteloita ja kauniita koruja. Yritettiin lähettää kortitkin Kuubasta Suomeen mutta ei ne ole vieläkään tullut perille. Ties minne jäänyt jonnekin paikalliseen postitoimistoon lojumaan.
Kuubassa vierailu oli todella mielenkiintoista ja vielä mielenkiintoisemmaksi sen teki että onnistuimme vielä vierailemaan siellä viimeisenä vuonna kun Fidel Castro toimi presidenttinä. Kauppasaarron takia kulutushyödykkeistä oli kova pula ja internetittä olimme luonnollisesti koko viikon. Minun silloinen suomalainen liittymä ei edes toiminut Kuubassa. En tiedä miten ajat ovat muuttuneet siten mutta ainakaan silloin vuonna 2008 eivät kuubalaiset saaneet käyttää internettiä tai ostaa autoja (elleivät ne olleet amerikanrautoja). Silloin he eivät myöskään saaneet matkustaa ulkomaille. Muistan että tuolloin oli puhetta että kun valta vaihtuu, voivat nämä säännökset hieman heltyä, esimerkiksi meille kerrottiin että silloin joulukuussa olivat jotkut paikalliset saaneet ensimmäistä kertaa käyttää ja ostaa kännyköitä. Kuubassa kuitenkin koulutus ja terveydenhuolto ovat ilmaisia ja lääkärit ovat arvostettuja ja hyvin koulutettuja. Olisikin mielenkiintoista vierailla Kuubassa taas joskus tulevaisuudessa ja nähdä ovatko asiat muuttuneet yhtään sitten vuoden 2008.
Meillä oli siis ihan mahtava loma ja vaikka aika turistipaikassa oltiinkin, väitän että kaverin espanjankielen taidot mahdollisti myös sen että pystyttiin kommunikoimaan paikallisten kanssa ja siten oppimaan myös enemmän Kuuban kulttuurista ja tavoista. Onneksi pääsimme myös tekemään päiväretken Havannaan koska se oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Muistelen edelleen tätä reissu lämmöllä ja niin monta hyvää muistoa on jäänyt mieleen. Erityisesti paikallisten rento elämäntyyli jäi muistoihin - salsaa tanssiittin vaikka kadulla jos sikseen tuli ja sinne minutkin, kankea suomalainen, vedettiin tanssin pyörteisiin. Edelleenkään en osaa tanssia salsaa kuin kuubalainen ja tuskin koskaan tulen osaamaan, se rytmi tulee verestä. Mutta ehkä sitten joskus.....
.JPG)
Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running With Wild Horses.
