Brittiläinen liikennekulttuuri vol.2

Joku ehkä muistaa tämän postauksen jossa ihmettelin brittiläistä liikennekulttuuria? Noh, nyt on pakko jatkaa toisella osalla tähän aiheeseen koska taas siitä on lisää sanottavaa - miten liikennejutut voikin olla (muka) näin kiinnostavia?

Muistatte ehkä viime kerralla kun kehuin kuinka ystävällisiä autokuskit täällä päin on ja kaikille annetaan hyvin tilaa? Jooh, noh...se ei ole sinänsä muuttunut mutta oma käytökseni sen sijaan on ;) Silloin alussa vasta auton saaneena annoin kiltisti tilaa kaikille ja olin hyvin kärsivällinen. Se käytös loppui nopeasti. Varsinkin kun huomasin, että Coventryyn tullessa moni kiilaa erään tielle muodostuvan jonon ohi ihan hävyttömästi säästäen varmaan 10 minuttia ajassa kun ei tarvitse jonottaa. Joo, en päästä näitä hävyttömiä tyyppejä eteeni. Menkööt jonon hännille. Ottaa tuollaiset jonokiilaajat niin päähän!

Kuuntelen aina radiota aamuisin automatkan aikana ja siellä sitten tietysti luetaan niitä liikennetiedotteita säännöllisin väliajoin - milloin missäkin on ruuhkaa ja jossain tapahtunut onnettomuus. Ihan kiva että niitä luetaan mutta suurimman osan ajasta minulla ei ole mitään hajua mistä alueista he edes puhuvat. Yleensä luetaan ensin tien nimi (tää vielä menee), sitten risteysnumero (ei mitään hajua) ja sitten suunta (olen toivoton ilmansuuntien kanssa). Hauskinta on mielestäni kuitenkin se tapa millä täällä nimetään isoja liikenneympyröitä ja risteysalueita. Esim. Derbyssä puhuttiin aina Pentagon Islandista, josta minulle tuli aina luonnollisesti mieleen se Jenkeissä sijaitseva Pentagon. Mutta ei, kyseessä on pentagonin muotoinen liikenneympyrä. Näissä aamuisissa liikennetiedotteissa mainitaan aina Coventryssä sijaitseva Spaghetti Island joka on aina ruuhkainen. Minulle tulee joka kerta nälkä kun kuulen tämän nimen. En vieläkään tiedä missä tämä mysteerinen ja ruuhkaisa spaghetti liikenneympyrä sijaitsee.

Edellisessä postauksessa mainitsinkin että ajovaloja ei täällä ole pakko pitää päällä kuin pimeällä (tietysti). Mutta auta armias, nyt vasta olen tajunnut kuinka äärimmäisyyksiin ihmiset tämän normin vievät. Esimerkiksi pari päivää sitten tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja näkyvyys moottoritiellä oli todella huono kun ajoin töistä kotiin. Olin vaihtamassa kaistaa ja huomasin ison mustan möykyn kun tsekkasin onko viereinen kaista vapaa. Takaa suhaa ohi musta (!!!!) auto jolla ei ollut ajovaloja päällä. Näin tyypin kaaran vasta kun se oli ihan lähellä kun näkyvyys oli niin huono ja tämä neropatti oli päättänyt että ajovalot oli ihan turha juttu. Sama juttu sumuvalojen kanssa. Niitä ei laiteta päälle kuin vasta sitten kun et näe senttiä nenääsi pidemmälle. Älytöntä.

Ugh, olen nyt avautunut. Ehkä tästä ei nyt tarvitsisi enää vähään aikaan kirjoittaa...

5 tämän hetken positiivista juttua

1. Meidän uusi kahvikone

Siis miten me ollaan ikinä tultu toimeen ilman kunnon kahvikonetta? Olen jo pitkään miettinyt että hankittaisiin sellainen kunnon kone joka tekee ihania erikoiskahveja, mutta sitten kun ollaan tehty kotiin hankintoja niin se on jäänyt aina listan pohjalle. Nyt työkaveri myi todella edullisesti vanhan Tassimo-kahvinkeittimensä ja se muutti meille. Ja voi sitä onnea mitä se on jo tuonut! Nyt saan joka aamu nauttia ihanan Cafe Laten, joka on superhelppo tehdä kun kapselit vaan sujauttaa koneeseen ja se tekee työn sinun puolesta. Ja aamut on nykyään hieman parempia tän kahvinkeittimen ansiosta!

2. Sali-innostus

Olen nyt enemmän tai vähemmän yrittänyt käydä ryhmäliikuntatunneilla 3-4 kertaa viikossa. Ihan vaan jotta löytäisin sen liikunnan ilon taas pitkän tauon jälkeen. Ja kyllähän se vaikuttaa niin paljon yleiseen fiilikseen. Tuntuu että energiaa on paljon enemmän ja ei väsytäkään niin paljon kun on ruvennut liikkumaan. Kivointa on kuitenkin se, että meidän salilla kaikki on tosi mukavia. Tunneille on kiva mennä kun kaikki on tosi ystävällisiä toisilleen ja siellä vallitsee sellainen todella kiva yhteishenki. 

3. Syksy

Jos nämä syksykelit jatkuu tälläisinä kuin tähän saakka niin minulla ei ole mitään valitettavaa! Täällä on ollut siis aivan upeat kelit, tänäänkin oli kaunis aurinkoinen keli ja +16 astetta lämmintä. Ihan jees! Puut alkavat kauniisti jo kellertämään mutta silti minun ruusut kukkii vielä täyttä häkää meidän pihalla? Tälle syksylle on ollut jo vaikka mitä kivaa tapahtumaa ja vaikka mitä kivoja juttuja on vielä edessä. Ja jotenkin inspiraatiokin on ihan huipussaan, niin sisustuksen, kokkailun kun vähän kaiken muunkin suhteen.

4. Aamuradio

Aamun automatkan aikana on kiva kuunnella paikallista aamuradioita joiden juontajien huiput on välillä ihan eeppisiä. Rakastan myös sitä että niitä mainoksia ei tule tällä kanavalla 15 minuuttia putkeen, vaan se on juuri sopiva miksaus hyviä hittejä ja juontajien aamuhöpinöitä. Viime viikolla nauratti sen aamun kysymys yleisölle "mikä on älyttömin juttu jota olette tehneet lastenne vuoksi?". Voi elämä mitä vastauksia sieltä tuli, välillä sai nauraa kyyneleet silmissä!

5. Uusi "kuvankäsittelyohjelma"

Kuulun Facebookissa erääseen hääaiheiseen ryhmään ja sieltä vinkattiin kuvankäsittelyohjelmasta nimeltä Canva. Lähdinkin heti tutustumaan siihen ja jäin koukkuun! Ensimmäiseksi väsäsin meidän häiden Save the Date kortit sillä, ja sen jälkeen olenkin suunnitellut vaikka mitä sen avulla. Pahoittelut, blogissa tullaan siis luultavasti näkemään paljon tälläisiä tuotoksia jossa on esim. kuva ja iso teksti sen päällä, sillä Canvasta löytyy  vaikka mitä eri kivoja pohjia siihen! Käykää tutustumassa, suosittelen!

+ kaksi pellillistä omituisen näköisiä "karjalanpiirakoita"

Tätä ei voi todellakaan laskea viikon positiiviseksi - olen jo pari viikkoa himonnut karjalanpiirakoita ja tänään niiden tekoa uskaltauduin kokeilemaan. Ja joo, mitäs näistä nyt sitten sanoisi. Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä - näyttääkö nämä teidän mielestä karjalanpiirakoilta? En tiennyt itkeäkö vai nauraa :D Miten noiden reunojen rypyttäminen voi olla niin vaikeaa? Voi kun voisin mennä vaan lähikauppaan ja ostaa sieltä pussillisen karjalanpiirakoita!

"Onko Suomessa oikeasti tuollaista?" - mielikuvia Suomesta ja suomalaisista

Viikko sitten täällä Briteissä näytettiin Hairy Bikersien Suomi-aiheinen jakso. Heille jotka eivät tiedä: Hairy Bikers koostuu kahdesta britti tv-kokista jotka yleensä reissaavat milloin missäkin päin maailmaa moottipyöriensä kera ja tutustuvat paikalliseen ruokakulttuuriin. Tällä hetkellä täällä näytetään heidän Northern Exposure tv-sarjaa, jonka viime viikon jaksossa he vierailivat Suomessa. Viime viikkoisessa postauksessa kerroinkin siitä, kuinka me sattumalta törmäsimme heihin Helsingissä.

Suomi-jakson aikana tutustuttiin suomalaiseen kultuuriin ja ruokaan oikein olan takaa. Prätkäjätkät kokeili saunaa, vierailija armeijan hoiteissa, leipoi karjalanpiirakoita, testasi vaimonkantoa ja kokkaili hernekeittoa, pannukakkuja sekä kalakeittoa. Hairy Bikersit tuntuivat pitävän Suomesta kovasti ja taisivatkin nähdä ihan parhaita paloja Suomen kesästä. Suomi-jakso on nyt katsottavissa Youtubesta täältä (suosittelen oikeasti katsomaan, se on ihan hauska). Siinä missä viime aikoina on saanut Helsingin Sanomista lukea vain hyvin  masentavia uutisia Suomesta ja suomalaisista, niin tämä jakso taas muistutti niistä Suomen ihanista ja mahtavista puolista.

Minä jaksan aina kertoa Suomen ja suomalaisten hyvistä puolista täällä Briteissä (jos porukka vaan jaksaa kuunnella). Kollegoita olen jo melkein parin vuoden ajan valistanut pohjoismaalaisesta tasa-arvosta joka on lähellä sydäntä ja Suomen ihanasta luonnosta. Ja siitä kesästä. Voih elämä, kuinka jaksankaan pulputtaa Suomen ihanasta kesästä. Kenellekään ei ole enää epäselvää ettenkö lähtisi joka vuosi viettämään kesälomiani Suomeen. Jos joku vaan jaksaa kuunnella niin minä kyllä mielelläni kerron.

Kyseistä ohjelmaa oli katsonut moni tuttu täällä ja siitäkös kysymyksiä seurasi. Lähinnä mielenkiintoisia sellaisia. Tässä kootut kysymykset ja minun kootut selitykset:

Söitteko te oikeasti hernekeittoa joka torstai?
(viitaten armeijan joka viikkoiseen hernekeittopäivään)

Tämä kiinnosti miestä selvästi eniten. Siis ihanko oikeasti me syötiin koulussa joka torstai hernesoppaa? En tiedä teistä, mutta kyllä minä muistan että sitä hernekeittoa syötiin ihan liian usein minun makuun (inhoan hernekeittoa). Ja ei koskaan minään muuna päivänä kuin torstaina.

Te laitatte lohta keittoon? Aika outoa?

Tämä kommentti tuli miehen äidiltä jonka mielestä se oli todella ihmeellistä että me tehdään kalakeittoa lohesta. Minua huvitti suuresti tämä ihmetyksen aihe, koska täällä tehdään kalakeittoa ihan samalla tavalla mutta yleensä valkoisesta kalasta. Millä tavalla se on erikoisempaa pistää lohta keittoon kun jotain valkoista kalaa?

Onko suomalaiset oikeasti noin hiljaisia mutta samalla todella suorapuheisia?

Tästä kollega tykkäsi todella paljon että suomalaiset vaikutti niin mutkattomilta eivätkä turhaan viljelleet korulauseita. Hän lupasi ottaa tälläisen suorapuheisuuden uudeksi tavaksi brittiläisen mutkittelevan puhetyylin sijaan...

Kaikista yleisin kysymys oli kuitenkin....

Onko Suomessa ihan oikeasti tuollaista? Onko siellä noin kaunista?

Tätä kysyi kaikki jotka oli nähneet ohjelman.

"Onko Suomessa oikeasti noin kaunista?"

"Siellähän on upean näköistä!"

"Mä haluan lähteä lomalle Suomeen!"

Ja minähän tietysti vastasin myöntävästi. Kun katson näitä omia kuviani Suomen kesäloman ajalta, ne näyttävät juuri niitä samoja maisemia joita britit ihastelivat kyseisessä tv-ohjelmassa: sinisiä järviä, vehreitä peltoja, puhdasta ruokaa, erikoisia tapoja....Suomi on aivan ihana maa, jonka luonto on oikeasti henkeäsalpaava kun sitä oikein osaa arvostaa. Moni epäili että kyseinen tv-jakso antoi ns. "kiillotetun" kuvan Suomesta (toisaalta tässä ohjelmassa ei ollut tarkoituskaan käydä yhteiskunnallisiin ongelmiin käsiksi), mutta mieskin totesi, että juuri tuollaista Suomessa on: järviä, metsää, metsää, metsää, järviä, järviä, metsää. Mutta kaunista sellaista. Ja niin puhdasta.

Tämä brittikokkien tv-jakso taisikin siis toimia hyvänä PR-temppuna edistämään matkailua Suomeen ja teki sen paljon paremmin kuin minun omat sepustukseni (vaikka niitäkin aion jatkaa tulevaisuudessa). Herrojen Facebook-sivuillakin oli moni fani todennut haluavansa lomalle Suomeen (jotkut jopa halusivat suorinpäin muuttaa Suomeen, mitä sitä turhia vaan lomailemaan!)

Ja täytyy kyllä myöntää, että se sai allekirjoittaneellekin kovan koti-ikävän aikaiseksi. Niin kovan, että ensi viikonloppuna on ehkä pakko kokeilla leipoa ensimmäistä kertaa elämässäni karjalanpiirakoita!

*********************

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Veera Bianca, Kaukokaipuu  ja Destination Unknown. Minut löytää Instagram nimimerkillä @laura.fin.

Pieniä sisustustuunailuja

Silloin kun heinäkuun alussa muutimme tähän uuteen kotiimme, lupailin paljon sisustuspostauksia. Noh, eihän niitä ole näkynyt. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin olen huomannut olevani enemmän tai vähemmän perfektionisti mitä sisustukseen tulee. Kotimme sisustus ei ole lähimaillakaan valmis joten en ole halunnut näyttää keskeneräistä tulosta (ihan outo periaate tämäkin). Toisekseen, koin pienen sisustusväsymisen tuossa yhdessä vaiheessa, mikä on aika luonnollistakin. Nyt kuitenkin syksyn tulon myötä sisustusinto on taas nostanut päätänsä ja olen ihan innoissani laittamassa kotia. 

Tässä viime viikkojen aikana olen kuitenkin viettänyt enemmän tai vähemmän aikaa huonekalujen tuunaukseen. Tykkään periaatteessa kaikista DIY-henkisistä jutuista. Mielestäni mikään ei ole mahtavampaa kun nähdä oman käsiensä tulos ja muuttaa jotain kulahtanutta ja rumaa joksikin kauniiksi ja käytännölliseksi. Sen sanottuna, vaikeinta on tietysti aina aloitus. Voi elämä miten se voikaan olla niin vaikeaa. Sen takia pari meidän muutosproggista onkin odottanut sitä aurinkoista päivää kun jaksetaan nostaa pehvamme penkistä ja aloittaa työ.

Me oltiin saatu miehen vanhasta asunnosta aika paljon huonekaluja. Ainut juttu vaan että ne oli kaikki sellaista tummaa kiiltolakattua puuta. Ne sopi vielä jotenkuten meidän vanhaan asuntoon, mutta täällä uuden asunnon vaaleassa sisustuksessa ne näytti ihan aikansa elähtäneeltä. Kyseessä oli siis pieni kahden pöydän setti sekä ruokapöytä (ja sänky mutta se on sitten ihan oma stoorinsa). Ne pistettiin molemmat kunnostuslistalle koska ne oli muuten ihan hyvässä kunnossa mutta väri ei miellyttänyt sitten ollenkaan.

Yhteenä kauniina päivänä mies sitten repäisi ja aloitti tämän kunnostusprojektin niistä yllämainituista pienistä pöydistä. Poisti niistä vanhan lakan ja hioi pinnan kuntoon. Alta paljastui ihan kohtuullisen nätti puupinta. Minun vastuulleni jäi pöytien uudelleenmaalaus ja sen sain valmiiksi viime viikolla. Ja voi kuinka nätit niistä tulikaan! Sopii niin paljon paremmin tänne meidän nykyiseen olohuoneeseen kuin ne vanhat! Fiksu tyyppi olisi tietysti ottanut ennen-jälkeen kuvat, mutta enhän minä tietysti muistanut. Joten tässä ensin kuva vanhasta asunnosta jonka kulmassa näkyy tuo vanha pöytä ja sen väri.

Ja tässä taas pöydät muutoksen jälkeen! Olen niin tyytyväinen että saatiin nämä vihdoin valmiiksi ja nyt ne jo koristavat meidän muutenkin vaaleasävyistä olohuonetta (mies sanoo että meidän talo käy läpi "pohjoismaalaistumisen" viittaen vaaleisiin sävyihin ja minun vaatimuksiini saada kokolattiamatot huut helkkariin).

Seuraavaksi olisikin sitten otettava meidän ruokapöytä samaan käsittelyyn. Uskallankin väittää että siinä menee taas hetki ennenkuin sen kunnostaminen saadaan aloitettua, se kun ei ole mikään pieni projekti. Sen lisäksi sain tuossa viikonloppuna päähän, että mehän voidaan tehdä itse niistä sellaisista raksapuulavoista aivan loistava kahvipöytä meille! Mistäs sitä vielä repisi aikaa että saisi nämä kaikki jutut toteutettua?