keskiviikko 19. elokuuta 2015

Liikennekulttuurista Briteissä



Menin ostamaan tuossa taannoin itselleni uuden menopelin. Nykyään meikäläinen junan sijasta huristelee tuolla autolla menemään, jota myös leikkimielisesti kutsun pieneksi punaiseksi paholaiseksi. Auto on helpottanut ja lyhentänyt omia työmatkojani ihan merkittäväksi - uskomatonta miten se elämän "laatukin" on tuntunut parantuvan sen jälkeen niin paljon kun työmatkoihin ei mene enää kolme tuntia päivässä. Vaikka olenkin tottunut hieman täkäläiseen liikennekulttuuriin jo aikaisemmin kun olen istunut miehen kyydissä, niin nyt itse ajaessa sitä kiinnittää huomionsa aika moneen juttuun jotka tuntuu positiiviselta tai vaihtoehtoisesti oudolta tässä hassussa maassa. Tässä muutama niistä:

  • Kuten kaikki varmaan tietääkin, täällä ajetaan väärällä puolelle, eli vasemmalla puolella. Tähän ihan oikeasti tottuu yllättävän nopeasti ja oikeasti en kyllä siihen kiinnitä enää mitään huomiota. Olen siihen jopa niin tottunut että viimeksi Suomessa ollessani käänsin auton väärälle puolelle tietä kunnes tajusin hetken kuluttua virheeni kun auto oli tulossa vastaan sillä omalla kaistalla....
  • Ainakin täällä meillä päin (Lontoon liikenne onkin varmasti sitten ihan oma stoorinsa) kanssa-autoilijat aina huomioidaan: tietä annetaan muille ja käsi heiluu kun toisia kiitetään. Toisaalta täällä on autoilijoita niin paljon että muut liikenteessä heilujat on pakkokin huomioida. Se on silti yllättänyt itseni positiivisesti kuinka ystävällisiä ihmiset on. 
  • Ajovaloja ei tarvitse pitää päällä muuta kuin pimeällä.
  • Täällä on kaksi tietä jotka ajaa minun omassa mielessäni samaa asiaa. Täällä on erikseen moottiritie ja sitten ns. dual carriageway. Dual carriageway vastaa meidän suomalaisten normaalia moottorietietä eli kaksi kaistaa menossa samaan suuntaan. Brittien moottoritiet on yleensä ainakin taas nelikaistaisia ja joskus levenee jopa kuusikaistaiseksi. En ole edelleenkään ihan varma mikä ero näillä kahdella tiellä on paitsi että niihin pätee eri liikennerajoitukset. 
  • Nopeusrajoitukset aiheuttaa välillä hieman huvittuneisuutta. Nimittäin koko maassa (tai siis Englannissa) on ns. national speed limit joka on 70 mailia/h. Tämä siis moottoriteillä ja dual carriage waylla. Sitten on alue-ja liikennekohtaisia rajoituksia. Joskus kuitenkin näkee nopeusrajoituskylttejä jotka on ympyröity joko punaisella tai keltaisella. Jos se on ympyröity punaisella, tarkoittaa se että kyseessä on ehdoton nopeusrajoitus ja sitä tulee noudattaa. Jos se on ympyröity keltaisella, tarkoittaa se että kyseessä on neuvoantava nopeusrajoitus ja voit ajaa kovempaakin jos haluat. Logiikka, anyone?
  • Vaikka nopeusrajoitus on se 70 mailia/h niin on ihan normaalia että motarilla mennään vähintään 10 mailia ylinopeutta silloin kuin ei ole ruuhkaa. Kaikki tekee sitä ja se tuntuu olevan ihan standardi juttu. 
  • Myös täältä löytyy ns. toll roads, joiden käytöstä nimensä mukaisesti veloitetaan. En ole koskaan sellaista käyttänyt koska ne on todella kalliita, esimerkiksi meidän läheltä menevä M6 Toll Road veloittaa yli 5 puntaa vaikka sitä ajaisia kuinka lyhyen matkan. 
  • Suurinta päänvaivaa on aiheuttanut kuitenkin liikenneympyrät. Siinä missä Suomessa (ainakin tietääkseni) isoin liikenneympurä on Pitäjänmäen ympyrä Helsingissä, josta löytyy kolme kaistaa, niin täällä on ihan normaalia löytää sellaisia kuusikaistaisia "liikenneympyröitä" jotka on halkaisijaltaan ihan järkyttävän kokoisia. Itseäni juurikin eniten stressasi nämä ympyrät koska niissä on niin tärkeää saada heti oikea kaista haltuunsa että pääsee uloskin sieltä jossain vaiheessa. Ja suoraan sanottunu, brittiläiseen tyyliin ei näissä kaistoissa ole aina ihan se paras logiikka. Kaksikaistaiset pienet ympyrät vielä menee, vasen kaista otetaan jos käännytaan vasemmalla tai mennään suoraan ja oikea sitten kun käännytään oikealla. Ihan loogista. Mutta kun kaistoja tulee lisää niin se loogisuus häviää heti ja usein joudunkin arpomaan uusissa liikkenneympyröissä että mikä kaista sitä pitäisi ottaa. Onneksi yleensä niissä kuusikaistaisissa ympyröissä on tienvieressä selkeä merkit että mitkä kaistat menee minnekkin. Mies aina myös sanoo että katso siitä tienpinnasta, siihen on merkitty että minne kaistat menee. Noh, helpommin sanottu kun tehty jos kaistat on jo täynnä autoja. Minulla kun toistaiseksi ei vielä ole röntgenkatsetta joka näkisi suoraan autojen läpi kaistamerkkinät! 
Huonomminkin olisi siis voinut alkaa meikäläisen autoilijaura täällä. Liikkenneympyrät tuottaa vielä hieman päänvaivaa, tai lähinnä silloin kun joudun ajamaan tuntemattomilla teillä. Mutta muuten tämä on sujunut ihan hyvin vaikka välillä onkin naurattanut nämä liikennesäännöt ja logiikan puute (ainakin omasta mielestäni). 

Kannattaa muuten lukea Emmin postaus autoilusta USA:ssa (ja kiitos hänelle inspiraatiosta tähän postaukseen), siellä meno vasta kuulostaa kaaoottiselta! 

10 kommenttia:

  1. Hei, mäkin uskaltauduin rattiin Englannissa ekaa kertaa ikinä kesän lomamatkalla vuokra-autolla. Maaseutu (ja ne hevosille, ei autoille, rakennetut tiet - voiko kapeampia edes olla?!) ja pienemmät tiet oli vielä ihan jees, kovin isoja en edes ajanut itse. Liikenneympyrät kans jännitti alkuun, mutta siihen oltiin saatu paikalliselta tutulta neuvo "just be confident" ja se toimi: nokka eteenpäin, kyllä muut antaa tilaa. Monikaistaiset onkin sitte juuri se kinkkisempi! Viikossa aivotkin ehti kääntyä sinne vasemman puolelle, vaikka vaihdekeppiä hamusinkin alkuun koko ajan väärältä puolelta... :D

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit, unohdin kokonaan mainita nuo pienemmät maantiet - siis miten ne voikin olla niin kapeita? Muistan kun ajelin viimeksi pari vuotta sitten Skotlannissa Isle of Skyella ja tiet vaan kapeni ja kapeni. Se oli aika kuumottavaa :D

      Haha, joo, toi itsevarmuus toimii aika hyvin mutta mä kyllä pelkään että saan kylkeeni auton ellen ole varovainen!

      Mut joo, nopeasti onneksi kaikkeen tottuu :D

      Poista
  2. Nuo liikenneympyrät ovat kyllä aivan järjettömiä. :D Itse en ole Lontoossa uskaltautunut ajamaan, mutta oltiin kaverin kanssa menossa töihin paikkaan, jossa kumpikaan ei ollut aikaisemmin käynyt. Yritettiin siinä olla molemmat hereillä, tutkailla kylttejä ja navigaattoria, mutta sellaiseen viisikaistaiseen liikenneympyrään ajaessa ei kyllä tiedä yhtään minne seuraavaksi ellei ole aikaisemmin pyöeinyt samalla alueella. Joskus niitä liikenneympyröitä ei edes tajua liikenneympyröiksi, koska ne ovat niin suuria. Siinä sitten jumitetaan liikennettä entisestään... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kuulostaa tutulta :D Ja toi on niin totta että joskus niitä liikenneympyröitä ei edes tajua liikenneympyröiksi kun ne on niin jättimäisiä! Mä inhoan juuri niitä uusia ympyröitä mihin pitää ajaa, se oikean kaistan löytäminen kun on usein ihan arvausleikkiä!

      Poista
  3. Kiva jos voin toimia jollekin inspiraationlähteenä:) Kuusikaistaiset liikenneympyrät ja pelkästään jo "väärällä" puolella tietä ajamien kuulostaa mulle aika pelottavalta! Ajelehan varovasti siellä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Nyt tähän liikenteeseen on jo onneksi alkanut tottumaan mutta joo, alkuun tämä oli kyllä vähän kuumottavaa :D

      Poista
  4. Kaikki kuulosti hyvältä liikenneympyrään asti :D Joo ei sitten millään onnistuisi, hyvä että osaan missään niissä isommissa ajaa. Harmillisesti tuo ajamattomuus hankaloittaa ajamista :P Hankin kanadalaisen ajokortin syyskuussa eli melkein vuosi sitten ja olen sitä käyttänyt tasan viikon verran kun olin työreissulla lokakuussa :D Toki mulla nyt ei työmatkaakaan ole samalla lailla kuin sulla, muuten tulisi varmaan itsekin investoitua autoon. Ehkä sitten joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän siinä tietty ole mitään järkeä investoida autoon kun sille ei ole tarvetta! Mulla se on kyllä helpottanut elämää ihan huomattavasti, työmatkat on lyhentynyt entisestään... Just olin taas yksi päivä ajelemassa uudelle reitillä ja taas ne liikenneympyrät vaikeutti matkaa - ne on niin samperin epäloogisia täälltä :D!

      Poista
  5. Ihmettelin aikanaan parikymppisenä Kreikassa tuota, ettei autoissa ole ajovaloja päällä kuin pimeällä. Mutta ilmeisesti se on tosiaan normaalia melkein kaikkialla paitsi Pohjoismaissa. Silti oon edelleen sitä mieltä, että se on hasardia ja pelottavan näköistä, kun "sammuksissa oleva" auto liikkuu haamumaisesti eteenpäin. :D

    Liikenneympyröitä inhoan! Oon asunut Pitäjänmäessä yli kolme vuotta, joten se Suomen ilmeisesti suurin ympyrä on turhankin tuttu. Ei tarvii kuin ajatella kuusikaistaista liikenneympyrää, niin puistattaa. :D Mut kaikkeen tottuu ja kaiken oppii, luulen ma. Mun isoin ongelma auton ratissa on kokemattomuus, kun suurimman osan aikuisiästäni olen elänyt ilman omaa autoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mun mielestä se oli alkuun kanssa outoa kun kellään ei ollut ajovaloja päällä mutta siihenkin nopeasti tottui :D Plus mun autossa pitää vääntää valot erikseen päälle niin ne unohtu valoisalla anyways!

      Ja se on kyllä totta että kynnys nousta auton rattiin on ehkä vielä suurempi jos ei ole paljon ajanut sen jälkeen kun sai kortin. Ja kaikkeen kyllä tottuu, nyt kun ajoa Briteissä on takana jo kolmisen viikkoa niin kaikki alkaa menemään enemmän tai vähemmän rutiinilla!

      Poista

Kiva kun kommentoit!