torstai 19. tammikuuta 2017

Mielipiteitä sosiaalisesta mediasta, vähän älypuhelimista ja niiden käytöstä

"We do not have WIFI.
Talk to each other.
Pretend it's 1995"

Olen lukenut viime aikoina hyviä kirjoituksia sosiaalisesta mediasta eri näkökulmista. Esimerkiksi tämän Eveliinan kirjoituksen instagramista ja tykkääjistä. Ollaan myös puhuttu sen käytöstä paljon miehen kanssa viime aikoina sekä vanhempieni kanssa kun olin joululomalla Suomessa. Asiasta on varsinkin mielenkiintoista keskustella isäni kanssa joka ei ole missään sosiaalisessa mediassa ja omistaa vielä sellaisen vanhan kunnon iskunkestävän Nokian puhelimen.

Mielestäni sosiaalisesta mediasta ja puhelimen käytöstä tehdään välillä liian iso mörkö mediassa. Mutta (ja tämä on iso mutta) ehkä kuitenkin jutun juju piilee siinä, että ainakin omasta mielestäni sosiaalisessa mediassa on monta hyvää juttua niin kauan kun sen käyttö on järkevää. Puhuisinkin siis ehkä enemmän järkevän sosiaalisen median/puhelimen käytön puolesta kun, että kaikki sosiaalisen median käyttö on pahasta ja korruptoi nuorison (sillain kärjistetysti).

Näen monta hyvää puolta sosiaalisessa mediassa. Whatsappin kautta pidän päivittäin yhteyttä ystäviini joka on mielestäni erittäin tärkeää. Facetime taas mahdollistaa sen että pystyn esimerkiksi pitämään yhteyttä mummini kanssa melkeinpä viikottain ilman kalliita puhelinlaskuja. Tosin odotan vieläkin sitä päivää, että mummi oppii pitämään Ipadiansa pystyssä ilman, että hänen peukkunsa peittää kameran. Facebook päivitykset (ja blogi) mahdollistavat sen että perheeni ja läheiset kaverini tietävät suurinpiirtein kuulumisiani vaikkei joka päivä oltaisiinkaan yhteyssä. Ja tietysti ne mahdollistavat sen että tiedän suurinpiirtein mitä kavereideni elämässä tapahtuu vaikken todella ehtisi päivittäin/viikottain vaihtamaan viestejä heidän kanssaan. Instagrammissa tykkään jakaa kuvia ihan vaan koska se on mielestäni kivaa. Tosin siellä olen taas hyvin tarkka mitä jaan, koska profiilini on julkinen. Se taitaakin olla aktiviisin kanava jota käytän kuvien jakamiseen. Twitteria käytän ammatillisiin tarkoituksiin ja olenkin monta kertaa sitä kautta löytänyt mielettömän hyviä artikkeleita ja uutisjuttuja. Sitä kautta pystyn hyvin pysymään tahdissa oman alani uutisten ja raporttien kanssa.

Näen siis sosiaalisessa mediassa monta hyvää puolta, varsinkin tälläiselle henkilölle joka asuu toisessa maassa ja kaukana kavereista ja perheestä. Se auttaa pitämään yhteyttä ja tuntemaan siltä että on lähellä heitä (vaikkakin virtuaalisesti ja mikäänhän ei siis voita sitä että heitä ihan oikeasti näkee ja pystyy keskustelemaan ihan todellisessa elämässä).

Mutta, kuten sanottua, mielestäni kohtuus kaikessa. Meille on esimerkiksi miehen kanssa (ja perheen kera) sellaisia kirjottamattomia sääntöjä mitä tulee puhelimen käyttöön. Sitä ei esimerkiksi oteta ikinä esiin illallispöydässä tai jos olemme ravintolassa nauttimassa illasta. Joo, käytän puhelinta aktiivisesti kamerana joten saatan napsaista yhden tai pari kuvaa mutta sitten puhelimen menee takaisin piiloon. Silloin kun syödään niin keskitytään toisiimme. Poikkeus tästä on aamupala pöytä jolloin luemme usein uutisia puhelimesta omilla tahoillamme. En tosin edes pystyisi aamuisin keskittymään mihinkään vaativampaan!

Tykkään ottaa paljon kuvia muistoksi ja tähän tarkoitukseen käytän usein puhelinta. Puhelimen kameralla on kiva räpsäistä nopeasti kuva muistoksi jostain tilanteesta. Tuskin koskaan kuitenkaan lataan suoraan sillä hetkellä kuvaa esimerkiksi Instagramiin. Riippuu tilanteesta. Joskus saatan ladata sen heti jos hetki on sopiva, joskus vasta monta tuntia myöhemmin. Sen takia huomaan että en ole ikinä päässyt oikein sisälle esim. Snapchatin tai Instagram Storyn käyttöön. Sellainen multitaskaaminen tuntuu olevan liian hankalaa minulle. Nimittäin tuntuu että en pysty olemaan läsnä siinä hetkessä jos yritän laittaa suoraan videota tai kuvaa noihin kanaviin. Se on liian "live" toimintaa minulle. Minulle sopii paremmin nopea kuvan räpsäisy ja sitten sen katsominen/lataaminen sosiaaliseen mediaan myöhemmin. Tällöin pystyn keskittymään parhaiten itse hetkeen. Minulle on tärkeää myös etten elä elämääni pelkästään kameran linssin läpi vaikka kuvia tykkäänkin paljon ottaa.

Mielestäni oma puhelimen käyttö on pysynyt kohtuudessa mutta voin silti myöntää että välillä puhelimen kanssa tulee räpläiltyä ihan liikaa ja turhaan. Sen vuoksi teimmekin yhdessä miehen kanssa muutaman ns. "uuden vuoden lupauksen".

1)Puhelimet jätetään yöksi latautumaan käytävälle

Meillä on ollut tapana pitää puhelimia latauksessa yön yli sängyn vieressä. Se tarkoittaa että niitä tulee usein katsottua illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä. Tekosyinä oli se, että ne toimii herätyskelloina ja aamulla muka herää paremmin kun puhelimen kirkas valo herättää väkisin. Minulla ei onneksi ole ikinä iltaisin vaikea nukahtaa, joillakinhan se puhelimen kirkas valo saattaa häiritä yöunia. Kuitenkin, todettiin että tämä on ihan turhaa, meillä on nykyään kirkasvalolamppu joka toimii myös herätyskellona. Nykyään meidän puhelimetkin makaa käytävällä latautumassa josta ne otetaan vasta esiin kun lähdetään syömään aamupalaa ja lukemaan uutisia. Ei sitä puhelinta tarvitse heti aamulla ensimmäisenä avata.

2) Vähemmän puhelimen räpläämistä iltaisin

Sen ajan voi käyttää paremminkin, vaikka lukemiseen. Tämäkin on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Tosin me kyllä tehdään jo iltaisin kaikkea muutakin mutta on meillä kyllä molemmilla vähän tapana salilla käymisten ja ruokailuiden jälkeen vain istua sohvalle ja sitten tunti helposti vierähtää siinä kun on katsonut ties mitä koiravideoita puhelimelta.

Lisäksi vielä pistin melkein kaikki ilmoitukset pois päältä jottei puhelin koko ajan huuda jos Facebookissa tapahtuu jotain tai Instagrammissa joku tykkää sinun kuvasta (koska olenko ainut jota rupee häiritsee että näyttö on täynnä ilmoituksia ja puhelin on pakko avata että ne poistuu?). 

Näillä tavotteilla on siis alkanut meidän vuosi! 

2 kommenttia:

  1. Voisin allekirjoittaa suunnilleen koko postauksen! Somessa on paljon hyvää, etunenässä tuo, että on helppo pitää yhteyttä läheisiin ja seurata heidän elämäänsä, vaikka välimatkaa olisi paljonkin.

    Mutta ei se kännykkä kädessä tarvitse minusta olla koko ajan, esim. just illastaessa. Mulla on muutama tuttu, jotka selaa somekanaviaan koko ajan, kun he ovat vaikka kaverin luona kylässä tai yhdessä kahvilla. Mulle tulee ainakin lähinnä paha mieli, jos toinen ei ole yhtään läsnä.

    En oo myöskään ottanut esim. Snapchatia yhtään omakseni, kun minustakin tuntuu hankalalta somettaa niin reaaliajassa. Ja ahdistun kanssa niistä popupeista: mulla ei pitkiin aikoihin ollut Facebook-sovellusta kännykässä, mutta ostin jouluna uuden puhelimen, niin nyt se taas on ja sitä tulee kyllä selattua ihan turhauttavan paljon. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi on mun mielestä ärsyttävintä jos sitä puhelinta ei pystytä pitää poissa edes silloin kun nähdään kavereita...lähinnä mua vähän huvittaa se jos mennään jonnekkin illallisella ja naapuripöydässä on kanssa pariskunta jossa molemmat on vaan nenä kiinni puhelimessa. Miksi maksaa ravintolaillallisesta jos kuitenkin vietät sen kokonaan puhelimen ääressä?

      Joo, ne pop-upit on niin ärsyttäviä! Heti elämä helpotti kun tajusin että nehän voi poistaa ettei ne koko ajan hypi silmille :D

      Poista

Kiva kun kommentoit!