tiistai 10. syyskuuta 2013

September nights

Suomi-lomat menee aina kamalaa vauhtia eteenpäin - ohjelmaa riittää jokapäivälle ja sitä tietysti yrittää maksimoida ajan jonka perheen kanssa viettää. Heräsin kuitenkin tänään ihan poikkeuksellisen aikaisin sateen ropinaan, joten totesin että nyt on ihan passeli tulla blogiin ihmettelemään.

Tällä hetkellä ulkona on todella kunnon syksyinen keli. Peltikatto ropisee sateen painosta ja ikkunasta näkee vain harmautta.Mutta siis muutenhan Suomessa ollaan saatu nauttia todella kauniista myöhäisistä kesäpäivistä-ja illoista! Kuten viime lauantaina kun istuttiin pitkään yöhön saakka ulkona kynttilänvalossa. Kamera oli jäänyt kerrankin hengaamaan messiin kun olin jo päivällä kuvaillut ihan muita juttuja sen kanssa, joten ajattelin tulla jakamaan näitä syyskuun alun kuvia myös teidän kanssa!


Yksi kiva juttu syksyssä on myös sienet! Rakastan sieniä ja äiti tekee maailman parhaita sieniruokia! Sienet täytyy luonnollisesti itse poimia vaikka tällä kertaa tyydyttiin kaupan valikoimiin kun vieraitakin tuli ja takuuta sienien löytymisestä ei ikinä ole...


Marski tietysti seurasi koko ruuanlaittoprosessia tarkkana kuin porkkana. Ihana liha paistui grillillä ja eihän sitä koskaan tiedä mitä sieltä saattaa tippua ;)


Jos kuitenkin näytti siltä että kukaan ei tajunnut antaa Marskille lihaa niin kannatti mennä kerjäämään rapsutuksia Mummin syliin. Pahoittelut hieman epätarkasti kuvasta, kaikki kolme (Marski, Mummi ja mummin koira Fanny etualalla) liikkuivat aina eri aikaan.

Illat tietysti alkavat pimenemään aika nopeasti näin syyskuussa mutta sehän ei haittaa, hyvä tekosyy vaan sytyttää paljon kynttilöitä!





Muuten ihanaan lomaan on kuulunut maaseutumatkailua, heppailua, syömistä, leffassa käymistä, puhelimen näytön rikkoutumista (ei ärsyttänyt ollenkaan, ei) ja ylipäätänsä Suomi nautiskelua. Jostain näistä jutuista kirjoittelen varmaan myös lisää blogissa heti kun ehdin!

Kuulemisiin siis!

torstai 5. syyskuuta 2013

#IGTravelThursday: Koti

Vaikka olen jo muutaman vuoden ulkomailla asunut, merkitsee silti Suomi minulle kotia. Ja taas lyhyen aikaa saan nauttia koti-Suomesta ennenkuin kuin ensi viikolla suuntaan taas lentokentälle ja kohti saarivaltiota.

Olen itseasiassa huomannut viimeisten vuosien aikana että se todella mitä kaipaan Suomesta on oma kotiseutuni. En kaipaa Helsinkiä niinkään (vaikka se kesällä kaunis kaupunki onkin) tai jotain tiettyjä juttuja vaan sitä maaseudun rauhaa (joka kylläkin sijaitsee 30 min ajomatkan päässä Helsingistä). Helsinki on aivan upea kaupunki kesäisin, mutta yleensä kotiin tullessa pysyttelen visusti siellä maaseudulla, en vain jaksa lähteä kaupunkiin.


Kaipaan Suomesta viljapeltoja ja lintujen laulua....

Kaipaan niitä upeita maisemia jotka ovat pysäyttäneet minut monesti viimeisien päivien aikona. Kauniita auringonlaskuja ja niin kirkkaan sinistä taivasta...

Omaa kotia joka tulee aina olemaan "se oma koti"....

Kaipaan hevosten näkemistä pelloilla laiduntamassa ja sitä kyläfiilistä...

Kaipaan sitä että kun menen lähikauppaan, tunnen sekä kauppiaan että varmasti jonkun asiakkaista...

Tai sitä että pääsen aamuratsastukselle upeissa peltomaisemissa...


Kaipaan sitä että näen pupujussien ja peurojen loikkivan pihan poikki. En kaipaa kuitenkaan hiiriä. Ne voisivat suosiolla pysyä ulkona.

Vaikka maaseutua löytyy monesta paikkaa, on tietysti mielestäni Suomen maaseudussa jotain erityistä, sellaista mieltärauhoittavaa fiilistä.

Monelle Suomi merkitsee eri asioita. Joillekin Suomi on Helsinki ja sen maisemat, joillekin se on Lappi, tai kaikkea muuta siltä väliltä.

Minulle Suomi merkitsee sitä että pääsen kotiin maaseudun rauhaan. Enää en kaipaa niinkään paljon tiettyjä ruoka-aineita tai muita härpäkkeitä vaan sitä fiilistä mitä kotona käynti tuo. Sitä että pääsen fillarilla uimaan läheiseen järveen tai kyläkaupassa käymään. Ja tietysti perheen pariin. Nautin siitä niin paljon, että kyseistä fiilistä on vaikea edes kuvailla.


Okei, kuinka vanhalta sain itseni juuri kuulostamaan? " Tykkään maaseudun rauhasta, en kaupungeista..." Mutta Suomen maaseutu on kaunista ja rauhallista - toivon mukaan se sellaisena pysyykin.  Itse taidan olla aika maalaistyttö henkeen ja vereen ja ylpeä siitä ;)


"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". (Destination Unknown)

 
Suomessa järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses.

 
Instagram: lurabella 

maanantai 2. syyskuuta 2013

Syksyn ihanuus

Olen tainnut joka vuosi tälläisen postauksen kirjoittaa, eikä tämäkään vuosi jää poikkeukseksi. Nimittäin ilmat alkavat olemaan viilenemään päin, kesä takana ja syksy edessä. Alan odottamaan elokuun lopussa aina tulevaa syksyä. Vaikka rakastankin kesää ja kaikki mahtavia kesä aktiviteetteja, on syksyssäkin hyvät puolensa. Yleensä se syksyyn liittyvä muutos/uudet tuulet houkuttelevat.


Tässä vaiheessa on kaikki kesämekot käyty läpi, varsinkin kuin vain pieni osa niistä oli mukana Brysselissä. Odotan että pääsen taas käyttämään kaikki kivoja neuleitani ja nahkatakkeja. Ja paksuja kaulahuiveja. Odotan myös sitä että voin hyvällä omatunnolla löhöillä sohvan nurkassa iltaisin, ilman että tarvitsee tuntea syyllisyyttä. Kesäisin tulee aina huono omatunto jos kökkii sisällä hyvällä säällä. Ainakin sen jälkeen kun tuossa perjantaina saavuin Suomeen on täällä on täällä ollut hyvin sateiset ja syksyiset kelit jo!

Luonnollisesti ennen sitä odotti syksyisin sitä kampukselle palaamista, mutta sitä ei valitettavasti ole tänä vuonna edessä enää. Sisäinen koululaiseni hieman itkee verta kun en pääse ostamaan uusia koulutarvikkeita, mutta ainakin uuden kalenterin voin hankkia! Ja ehkäpä myös pari kynää ja vihkoa?


Syksyllä voin taas keskittyä herkkujen leipomiseen, leffassa käymiseen, kirjojen lukemiseen, kumppareiden pitämiseen ja kynttilöiden polttamiseen.

Tähän vuodenaikaan liittyy monilla jokin muutos ja niin minullakin. Jätin Brysselin kesän taakseni ja Suomen loman jälkeen odottaa muutto takaisin Britteihin. Syksyyn liittyy vielä hieman epävarmuutta mutta myös hienoja juttuja joita odotan todella innoissani. Tällä hetkellä on vielä koti etsinnässä, ja tähän mennessä se etsintä on  vain ja ainoastaan aiheuttanut harmaita hiuksia. Onneksi kävin kampaajalla värjäämässä ne piiloon pikaisesti. Peukut pystyssä että hyvä koti löytyy pikaisesti. Muutosta kirjoittelen sitten varmaan lisää kun se on ajankohtainen....


Tälle syksylle on jo edessä vaikka mitä kivoja suunnitelmia, tapahtumia ja reissuja ja jos edes puolet niistä toteutuu niin olen superiloinen. Joten vaikka enää ei syksyisin palata koulun penkille (never say never) niin silti siinä säilyy sellainen muutoksen tunnelma. Jotain uutta ja jännää odotettavana.  

Bring it on autumn, I am ready for you!


Mitä te odotatte syksyssä?

Kuvat:Pinterest

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Viikon tapahumat: Brysselistä Suomeen

Tällä viikolla vaihtui maisemat Brysselin betonirakennuksista Suomen maalaismaisemiin. Vikoja hetkiä Brysselissä, ekoja Suomessa.

Maanantaina oli aika luovuttaa kesähuoneeni eteenpäin ja siirtyä viimeisiksi päiviksi kaverin sohvalle. Hieman oli taas hassu olo kun suljin huoneen oven perässäni. Tosin kesähuoneeni oli minulle nimenomaan nukkumapaikka, ei koti.


Keskiviikkona kävimme viimeistä kertaa Place Chatelainin markkinoilla. Sieltä löytyi taas tuo ihana jugu-jäätelö munakuppi. Se toimii pyörillä ja kansi avautuu jolloin se muuntautuu kojuksi. Illan päätteeksi kannen voi vaan laskea alas ja voi taas lähteä liikkeelle. Hauska systeemi!


Torstaina vietettiin läksiäisiä Place Luxembourgilla. Tavattiin ystäviä, juotiin mojitoja ja nautittiin kesäillasta. Sekä yritettiin tuhota mun suklaat jotta laukkuihin ei tule lisää painoa! Oli ihana viimeinen ilta ja kaikki tärkeät tyypit oli paikalla, mutta onneksi tiedetään että tässä maailmassa me vielä törmäillään uudestaan!


Perjantaina aamuna lähdin kuuden jälkeen taivaltamaan bussipysäkille näiden kahden laukun kanssa. Isompi painoi sitten sen 28 kg, jonka virkailija päästi kiltisti menemään ilman että täytyi maksaa ekstraa noista 3 kg. Ja onneksi käsimatkatavara laukkua ei edes punnittu koska se taisi olla melkoisen painava...


Vaikka lentämistä en sinänsä pelkää niin täytyy myöntää että tällä sillipurkilla lentely Riigan aiheutti sydämentykytyksiä. Kamalan pieni propellikone epäilyttävillä moottoreilla. Ja jokainen pieni kuoppa matkassa tuntui mahanpohjassa.


Suomen kamaralle päästiin kuitenkin turvallisesti ja heti illalla lähdettiinkin iskän kanssa perinteitä kunnioittaen lätkämatsiin! European Trophy kyseessä ja paikallispeli eli Jokerit vs HIFK.


Launtai-iltana käytiin juhlistamassa iskän synttäreitä Stefan's Steakhousessa (mieltöntä ruokaa) ja oli pakko ottaa kuva kun me äidin kanssa oltiin tietämättä valittu molemmat kimalleneuleet päälle, äiti hopeisena, minä kultaisena. Hieman nauratti, ollaan me aika samanlaisia :) Päät puuttuu kuvasta koska iskän taidot kuvata puhelimen kamerella ovat lähellä nollaa...


Tänään on tiedossa vaikka mitä kivaa, mutta hauskinta on ihastella tätä suomalaista maailaismaisemaa ja fiilistellä kotia seuraavan kahden viikon ajan. On kiva olla taas kotona!


Sellainen viikko siis takana! Hyvää syyskuuta kaikille, kai se syksy on nyt virallisesti täällä!