maanantai 2. helmikuuta 2015

Sunnuntain miniretki Dovedaleen

Tänä vuonna halutaan pitää kiinni siitä samasta tavasta kun koko viime vuonna eli, että jaksetaan viikonloppuisin lähteä tutkimaan lähiseutuamme paremmin. Tälläiset "mikroseikkailut" on parhaita silloin kuin aikaa ja resursseja ei ole niin paljon, me otetaan vaan auto alle ja hurautetaan jonnekin lähialueelle kävelylle ja ihmettelemään. Toimii hyvin. Piristää myös kummasti viikonloppuja. Kuten olen tainnut ennenkin mainita, minä tulen levottomaksi jos istun koko viikonlopun vaan sisällä. Tottakai välillä niitä kunnon löhöpäiviä tarvitaan, mutta pääasiallisesti en halua että viikonloput menee ns. "hukkaan". 

Viime sunnuntaina suunnattiin tosin jo tuttuun paikkaan, aikaa ei ollut kamalasti jäljellä kun liikkeelle päästiin vasta reippaasti puolenpäivän jälkeen. Ajelimme siis Dovedalen laaksoon Peak Districtille jossa olemme ennenkin käyneet kävelemässä. Ulkona oli aivan mielettömän upea ja aurinkoinen päivä, melkein olisi tarvinnut aurinkolasit mukaan! Kaikenlisäksi olimme sen verran korkealla että paikanpäällä oli vielä lunta, mikä oli aika ihanaa. Mieli taas rentoutui maalaismaisemissa ja pohdittiin samalla kävellessämme niin hää-kuin talosuunnitelmiakin. Törmättiin lampaisiin matkalla ja rämmittiin mudassa, pellot olivat nimittäin törkeän märkiä! Melkein meni käydä klassisesti ja mutalammikot meinasi imeä mun kumpparit mukaansa.

Parasta oli kun päästiin pienen pikkukioskin luokse ja saatiin ostettua kaakaot messiin loppukävelyn ajaksi. Kaunis päivä oli houkutellut monta kävelijää ulos ja me lähinnä keskityttiin ihailemaan kaikkien koiria - mulla on ihan kamala koirakuume! Johon ei muuten yhtään auttanut kun luin Annikan postauksen heidän koirastaan Nisusta, siis minäkin tahdon koiran!!!

















Hyvä sunnuntairetki siis, ensi viikolla haluaisin lähteä hieman kauemmaksi Peak Districtille, luin sellaisesta puistosta tässä tunnin ajomatkan päässä jossa peurat viilettelee vapaana menemään ja alueella on joku ihana kartanokin. Kuulostaa siltä että siihen pitää päästä tutustumaan!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Viikon viisikko

En tiedä teistä mutta tammikuu on aina ollut yksi inhokki kuukausistani. Joulu on ohi, päivät on pimeitä ja pitkiä, ei ole enää mitään mistä intoilla (joulu) ja pitäisi vaan elää kamalan terveellisesti. Kaikenlisäksi tuntuu että tammikuu kestää aina ihan pienen ikuisuuden. Siis yleensä en ole tammikuusta tykännyt mutta tämähän meni yllättävän kivuttomasti tänä vuonna. Asiaa varmasti auttoi se, että lomailin melkein puoliväliin asti! Nyt kuitenkin niihin viikon kuulumisiin....

Olen useassa "teknisessä" jutussa vähän myöhännäisherännäinen, mutta tajusin maanantaina että minähän voin ladata padille TED talkeja, ja katsella niitä sitten junamatkojen aikana. Ihan loistava idea! Siinä meni 1,5 h leppoisasti kotiinpäin mentäessä kun kuuntelin ja sivistin itseäni. Kuvassa näkyy Cameron Russellin spiikki "Looks aren't everything. Believe me, I'm a model". Suosittelen, mielenkiintoinen puhe.



Torstaina tapahtui jotain jännittävää. Täällä tuli nimittäin lunta! Ja kaikki jotka on ikinä asunut Briteissä tietää, että lumi+Britannia on yhtä kuin katastrofiaalinen yhdistelmä. Luntahan tuli ehkä juuri tuurilla sellainen pieni peite maahan mutta kyllä siitä silti ehdittiin nousta ja laskea. Ihme ja kumma, mun junat ei ollut myöhässä ollenkaan! Nauratti taas koska tietyt paikat oli kyllä suljettuna (esim. Chasworthin kartano) due to adverse weather conditions. Jep, jep.



Torstai-iltana kuitenkin uhmattiin tätä suurta ja "pelottavaa" lumisadetta ja lähdettiin pienellä työporukalla after workeille viinin  ja pizzan muodossa. Coventryn keskustassa on yksi todella söpö ravintola jossa pizzat ovat maukkaita ja myös huokean hintaisia (ja isoja!). Kavereiden kanssa juttelu, viini ja pizza paransi maailmaa huomattavasti tuona pimeänä tammikuisena iltana ja siitä jaksoi vielä hyvin rahtautua kotiinkin lumisateessa.



Lauantaina oli jännä päivä sillä otettiin ensimmäinen konkreettinen askel muuttoa kohti ja käytiin kolmessa asuntonäytössä Sutton Coldfieldissä. Mikään asunnoista ei ihan heti napannut, mutta en sitä odottanutkaan. Meillä on kuitenkin aika monta juttua jota asunnolta halutaan ja kyllä sen täytyy aika täydellinen olla (tai potentiaali sille että se remontoidaan täydelliseksi), että siihen pennosiamme investoidaan. Positiivista oli kuitenkin se, että kaikki nämä asunnot oli sisältä kivoja ja todella moderneja (Brittistandardilla) joten näytöistä jäi sellainen fiilis, että eiköhän mekin vielä löydetä joku juuri meille sopiva asunto! Kuva lauantai päivältä kuitenkin liittyy siihen, että kun etsimme potentiaalisia asuinpaikkoja niin käymme aina testaamassa paikallisen pubin tarjonnan. Joten lauantaina testasimme sitten Sutton Coldfieldin paikallispubin ruoka (-ja juoma) tarjonnan ja todettiin että hyvää oli! Kuvassa miehen Fish & Chips annos koska se oli paljon nätimpi kun mun perus pubi burgeri.



Viikonloppuisin pitää aina mun mielestä saada edes kerran sellainen kunnon spesiaali viikonloppu aamiainen, joka tällä kertaa osui tälle päivälle. Tuttuun tapaan tein siis ne pannukakut jotka on tässäkin blogissa nähty ihan miljoona kertaa. Ja nämä ei todellakaan ole mitään terveellisiä pannareita, varsinkin kun päälle laitetaan aina kilo nutellaa. Hei, hei vaan terveellinen tammikuu. Täytyy kyllä sanoa, että on ihan kiva nykyään herätä ihan ilman herätyskelloa jo kahdeksan pintaan näin viikonloppuisin. Tuntuu että on koko päivä aika tehdä vaikka mitä!



Nyt taitaakin olla aika ryhdistäytyä ja tehdä jotain kivaa ettei koko sunnuntai sentään ihan laiskotteluksi mene! Tosin ei me taideta minnekään päästä ennenkun tennis on loppunut....

torstai 29. tammikuuta 2015

Brittien pubiruuasta

Tuossa viime vuoden puolella olleessa arvontapostauksessa kyselin lukijoilta oliko teillä jotain erityisiä postaustoivomuksia ja aika moni mainitsi että olisi mukava lukea lisää brittiläisestä ruokakulttuurista (tai sen puutteesta).



On varmaan aika yleisessä tiedossa että harva tuskin tekee kulinaarisia makumatkoja Britanniaan, tämän maan ruokakulttuuri kun ei ole ihan samalla tasolla esim. Ranskan tai Italian kanssa. Jos joku kysyisi minulta brittiläisestä ruokakulttuurista niin ensimmäinen asia jonka mainitsisin olisi varmasti pubit ja pubiruoka. Toisekseen, ruokakulttuuri täällä on hyvin moninaista, Britannian monikulttuurinen yhteisö takaa sen, että täältä saa todella herkullista intialaista, nepalilaista, aasialaista ja vaikka minkälaista muuta ruokaa. Varsinkin intialaisia löytyy esimerkiksi juuri Derbystä todella paljon ja ne tarjoaa ihan mielettömän hyvää ruokaa. Esimerkiksi muistaakseni pari vuotta sitten taaksepäin Britit äänestivät suosikkiruuakseen Chicken Tikka Masalan. 

Kuitenkin, ajattelin tässä postauksessa vähän jakaa mietteitä tästä pubiruuasta. Täytyy kyllä myöntää että kaikkien näiden vuosien jälkeen, mikään ei voita kunnon pubilounasta/päivällistä vaikka se aika epäterveellistä onkin. Pubiruokien välillä on kuitenkin suuria eroja (luonnollisesti) - tästä maasta löytyy ihan mielettömiä helmiä ja sit taas jotkut pubit tarjoaa aika teollista ruokaa. Itse en henkilökohtaisesti suosittelisi ruokailemaan suurissa ketjupubeissa, kuten Weatherspoon, Slug & Lettuce tai Walkabout. All bar Onesista sen sijaan tykkään mutta en menisi välttämättä sinnekään ruokailemaan. Ruoka nyt siellä maistuu lähinnä teolliselta ja palvelu on nyt muutenkin ketjupubille tyypillistä.

Parhainta on mun mielestä kun löytää kunnon perhepubin jossa ruoka on tehty rakkaudella ja palvelu henkilökohtaista ja ystävällistä. Me ollaan löydetty viimeaikoina pari todellista helmeä noiden pubien joukosta ja molemmat on keskellä ei mitään suoraan sanottuna, todellisia kyläpubeja siis.

Minkälaista ruokaa pubeissa on sitten tarjolla?

Varmaan tyypillisintä on mennä pubeihin sunnuntaihin nauttimaan ns. Sunday Roast, joka nimensä mukaisesti on roast lihaa, kasvikset, perunat ja Yorkshire pudding. Yorkshire pudding on sellainen hassu taikina kuppi. En edes oikein osaa selittää mitä se on (allaolevassa kuvassa se on tuo oikealla oleva ruskea möykky). Suosittuja paikkoja täällä on ns. pubit joista saa caverya, eli liha leikataan sulle suoraan nenän edessä ja jossain paikoissa sitä saa lisää niin paljon kuin haluaa. Alla poikaystävän annos eräästä sunnutaisesta carvery-lounaasta.



Muuten pubeista löytyy ne perus brittiruuat, eli fish & chips, steak & kidney pie, scampi, Hunter's chicken, bangers & mash, bubble & squek, toad in the hole....

Tähän kohtaan pitää kuitenkin mainita että pubeissa on yleensä hyvin laaja valikoima erilaisia ruokia, lähtien burgereista aina intialaisiin curryihin. Eli yllämainitut pubiruuat eivät pelkästään näy pubien menuissa. Ja onneksi niin ei ole, koska täytyy myöntää että minulle ei ihan uppoa noi todella "perinteikkäät" britti safkat ja sen takia en osaa esim. yllämainituista safkoista sanoa juuta enkä jaata. Olen ehkä kerran elämässäni syönyt Fish & chips ja se kokemus taisi jäädä siihen. Noita muita en ole edes kokeillut koska ne eivät vaan jotenkin herätä omia makuhermojani. Ajattelinkin käydä erillisessä postauksessa vähän yksityiskohtaisemmin läpi näitä brittiläisiä "perinneruokia" ja kysyä vaikka miehen mielipiteitä siihen itse maun kuvaamiseen...



Pubeista saa yleensä todella hyviä jälkiruokia, voisinpa melkein sanoa että jokaisen pubin jälkkärilistalta löytyy sticky toffee pudding joka on nimensä mukaisesti aika tahmeata mutta todella hyvää! Toinen ihana jälkkäri on apple crumble, joka on siis omenapiirakkaa.

Toisinsanoen siis, pubeista saa kyllä todella hyvää ruokaa, oikein sellaista kunnon comfort foodia ja täytyy myöntää että tykkään usein niiden rennosta tunnelmasta, kivasta ilmapiiristä ja hyvästä ruuasta enemmän kuin ns. "hienompien" ravintoloiden. Minulta siis pubeilla täysi 10+, kunhan vaan pitää mielessä että niitä pubejakin löytyy monensorttisia!

tiistai 27. tammikuuta 2015

Eläinkohtaamisia Tansaniassa

Tansaniassa ollessamme vietimme aikaa niin Ngorongoron konservaatioalueella kuin myös Lake Manyaran kansallispuistossa (voisin lämpimästi suositella vierailua molemmissa). Näiden päivien aikana koimme aivan upeita eläinkohtaamisia - niin niistä isoista ja mahtipontisista eläimista (norsut, kirahvit, puhvelit etc) ihan pikkuruisiin söpöläisiin (apinat, villisiat ja mangustit) asti. Olimme myös mielettömän onnekkaita koska suoraan sanoen meillä kävi ihan mieletön tuuri, kyseessä kun ei kuitenkaan ole eläintarha vaan (täysin aidaton) luonnonpuisto jossa eläimet saavat liikkua vapaasti, joten välillä saattaa mennä kauankin ennenkuin bongaa jotain eläimiä. Sen huomioon ottaen näimme ihan kaikki eläimet mitkä halusimmekin nähdä. Ja tietysti ne ison viisikonkin tyypit (norsu, puhveli, leijona, leopardi ja sarvikuono).

Kuten matkan aikana totesimme, en tiedä mitään parempaa kuin nähdä upeita ja onnellisia eläimiä luonnollisessa elinympäristössään - vapaana ja onnellisina. Nämä näyt tulen muistamaan koko loppuelämäni ajan. Näistä eläinkohtaamista on vaikea valita lempparia enkä ajatellut niin tehdäkään, mutta voin myöntää että taisin menettää sydämeni tuolle aivan suloiselle seepran varsalle joka koikkelehti ympäriinsä äitinsä jalanjäljissä. Kirahvit taas nauratti koska ne selväti leikki piilosta meidän kanssa, yrittäen kaivautua puskiin sisälle ja sieltä ne kuikuili meitä.

Allaolevan kuvan mukaisesti seeprat vahtivat ( in Zebra style) ympäristöään. Eli aina kun näimme seepra lauman ne todella seisovat kuvan mukaisesti  turvat vastakkaisiin suuntiin jotta ne pystyvät tarkkailemaan ympäristöään joka puolelta. Se oli todella hauskan näköistä kun nähtiin iso lauma seeproja ja jokatoinen tyyppi oli aina väärinpäin kaveriin nähden. Fiksuja kavereita tosin, näin vaara havaitiin aikaisemmin ja tyypit pystyy pakenemaan nopeammin.























Kaikki valokuvat ovat jälleen poikaystävän taltioimia. Kiitos siis hänelle aivan upeista kuvista.