perjantai 5. joulukuuta 2014

Blogeista ja ns. medialukutaidosta

Mun mielestä koko blogimaailma on jotenkin käsittämättömän mielenkiintoinen ilmiö. Uusia blogejahan syntyy koko ajan kuin sieniä sateella ja jokaisella löytyy jotenkin. Itse seuraan pääasiasiassa sellaisia rentoja ulkosuomalaisblogeja ja sitten matkablogeja mutta myös tiettyjä lifestyle-blogeja, varsinkin sisustuksen puolesta. Sisustus on lähellä sydäntäni ja inspiroidun suuresti aina katsoessani kuvia muiden kauniista kodeista. 

Blogeja lukiessa saattaa kuitenkin välillä iskea täysi toivottomuus omaan elämäänsä. Blogeista kun yleensä vaan näytetään kuvia ja tekstiä upeista matkoista, kauniista ja täysin järjestyksissä olevista kodeista, mielenkiintoisista ja innovatiivisista kokkailuista, himoliikkunnoista fitnessruokineen ja kivoista samppanjahetkistä ystävien kanssa ilman stressiä ja huolta tulevasta. Pahana päivänä luet näitä blogeja ja katsot ympärillesi: koti muistuttaa enemmän Ämmässuon roskakasoja kuin siistiä asuntoa, tukassa raasta 5 cm tyvikasu, töissäkin meni kaikki päin prinkkalaa ja ajatus perseen nostamisesta sohvalta lenkillä on täysin ylitsepääsemätön. Mielummin haet suklaalevyn vaan suosiolla kaapista.

 ”Siis miten ton Maijankin koti voi aina näyttää noin kauniilta ja mistä sekin repii ajan ja rahan noihin kaikkiin matkoihin?”. Jokainen meistä varmaan törmää joskus näihin miettisiin omassa päässään – tämä oman elämän esittely kun on kuitenkin noussut estradille jo Facebookin myötä. Voin sanoa että itseäni on ainakin monta kertaa maantai aamuisin ärsyttänyt kun Pirkko siellä pirteänä Facebook statuksessaan toivottaa ”AURINKOISTA MAANANTAITA. Voi kuinka ihana päivä. Mä olen jo käynyt lenkillä ja siivonnut huushollin ja voi ihkua kuinka rakastan maanantaita”. Sori nyt vaan mutta ihan oikeeasti, are you freakin kidding me? Etkö sä joutunut taistelemaan väsyneenä aamuruuhkassa sadan muun idiootin kanssa töihin? Vai olenko minä vaan harvinaisen ankea ihminen?

Minä kuitenkin syyllistyn ihan samaan. Facebookissa kirjoitan yleensä statuksen vain kun jotain todella kivaa ja positiivista on tapahtunut. Tai vaikka kun vietetään äiti-tytär päivää ja siemaillaan samalla skumppaa. Kuinka ihanaa. Blogissakin esittelen omaa elämääni ja yleensä vielä aika positiviisessa valossa. Toivon kuitenkin että pystyn tuomaan esille myös välillä niitä elämän realiteetteja. Joo, arki on kivaa mutta välillä ottaa päähän. Toisaalta jos katson blogini viimeaikaisia tekstejä olen fiilistellyt ihanaa joulutunnelmaa eräässä maalaiskartanossa, esitellyt kuinka ihanasti me koristeltiin yhdessä mun ihku poikkiksen kanssa meidän koti jouluisaksi, kertonut mun super ihanan täydellisestä päivästä Lontoossa ja muistellut kahden vuoden takaista Etelä-Afrikan matkaa koska kohta me lähdetään taas lomalle kohti Afrikkaa. Voi vaaleanpunaiset hattarat ja yksisarviset ponit kuinka ihanaa. 

Samalla olen kuitenkin murehtinut viimeisen kuukauden ajan erästä todella tärkeää deadlinea (joka koittaa ensi viikolla) jota olen yrittänyt valmistella töiden ohessa. Nähnyt unia siitä ja kaikesta joka voi mennä pieleen sen suhteen. Ihmetellyt sitä kotia ja miettinyt miten se on niin vaikeata pitää siistinä vaikka meillä on vain kaksi makkaria (tulin päätökseen että riittää että siellä on olkkari siistinä kun siellä ne kaikki kauniit joulukoristeet on). Viettänyt tunteja ja tunteja junassa kulkien töiden ja kodin väliä, yleensä ollen kotona vasta iltamyöhään kun junat oli myöhässä. Miettinyt että minne ihmeeseenkin me muutetaan ensi vuonna. Kironnut taas byrokratiaa ja erästä sähköyhtiötä joka ei selvästikään halua meidän rahoja vaikka ollaan sinne jo neljä kertaa soitettu. Murehtinut kaikki hoidettavia juttuja ennen kahden viikon päästä koittavaa joululomaa. Älkää käsittäkö väärin, en todellakaan valita että elämäni olisi jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeata, vaan yritän vaan esittää pointin siitä kuinka kätevää on valita vain ne tietyt jutut jotka siellä blogissa ja Facessa haluaa näyttää muille.

Mistä tämä koko postauksen aihe lähti sitten alkuun? No ensinnäkin eksyin taas yhteen sisustusblogiin juuri sinä päivänä kun huomasin kaikki meidän (teko!!!)kuusen neulaset lattialla ja en jaksanut hakea imuria. Ja sitten siitä eräästä miljoona vuotta sitten bongaamastani keskustelupalstan aloituksesta jossa eräs tyyppi halusi lukea enemmän ulkosuomalaisten blogeja koska ”heidän elämänsä vaikuttaa aina niin täydelliseltä”. Ja siitä jatkui mun muistaakseni aika pitkä keskustelu siitä onko ulkomailla eläminen parempaa ja kuinka ulkosuomalaisbloggarit esittää että heidän elämänsä on parempaa vain sen vuoksi kun he asuvat ulkomailla ja muuta diipa daata.

Haluaisin sanoa että olen aika positiivinen ihminen luonteeltani. En viitsi turhia negistellä ja yritän aina nauttia niistä arjen pienemmistäkin hetkistä. Uskon ja toivon että se asenne välittyy myös blogiini. Toisaalta samalla en yritä esittää mitään muuta mitä elämä on, loppuenlopuksi tämä on kanava missä jaan kuulumisiani perheelleni Suomeen ja välillä tekee mieli kirjoittaa ihmettelyjä siitä kuinka tämä nykyinen rakas kotimaani oli koskaan mikään suurvalta, koska oikeasti, miten nää on ikinä pärjännyt näillä perintellä ja tavoilla? Tai kuinka junat oli taas 500 minuuttia myöhässä ja puurokin maistu pahalta aamulla. Ulkomailla eläminen on ihan  sitä samaa arjen pyöritystä kuin Suomessakin, ei se sen ihmeellisempää ole.

Ja viimeisenä se kaikista rakkain eli medialukutaito. Eiköhän jokainen aikuinen ihminen tajua että niin Facebookissakin tai blogeissa kirjoittajalla on valta esittää asiat juuri niin positiivisesti tai negatiivisesti kun haluaa ja ketään ei kannata sen vuoksi kadehtia. Mietin aina tätä kun katson kuvia jostain täydellisen valkoisesta kodista ja samalla katson omaa sotkuisaa makkariani. Ja sitten mietin että ehkä sekin bloggari on kuvannut vaan sen siistin kulman niiden kodista ja jättänyt ne sukkakasat kuvan ulkopuolelle. Ja niin, näitä sisustusblogehan seuraan juuri inspiraation vuoksi, minkä takia olen itsekin päättänyt että keskityn enemmän siihen mikä on hyvää kodissamme ja rajaan kaikki kauheudet (kuten meidän romuhuoneen) kirjamellisesti mielen ulkopuolelle. Sillähän se ongelma ratkeaa. Voisi muuten toimia tälläinen ajattelutapa muillekin elämän osa-alueille!

Vielä joku päivä ihan piruuttaeni toivotan aurinkoista maanantaita Facebookissa....

Positiivista viikonloppua kaikille ;)

pinterest

22 kommenttia:

  1. Luin joskus aikoja sitten tutkimuksen, jonka mukaan ihmisten itsetunto laskee muiden someprofiileja selaillessa, mutta vastaavasti nousee kun skrollailee omia paivityksiaan. :D Mun mielesta blogit ja sosiaalinen media yleensakin ovat aivan hirvean kiinnostavia ilmioita. Ylipaataan, miksi haluamme seurata muiden ihmisten elamaa niin tarkasti? Olen tata pienessa paassani pohtinut joka aamu, kun ensimmaisena pitaa silmat ristissa paasta lukemaan blogit ja naamakirja lapi...

    Tuosta taydellisyyden tavoittelusta - aika moni ammatikseenkin bloggaava taitaa kokea samoja paineita, joten onneksi me maijameikalaiset ei olla ainoita. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, aika mielenkiintoista,siis voin helposti uskoa että itsetunto laskee muiden someprofiileja katsoessa mutta ihan kiva että se nousee myös omaa profiilia selaimella :D Ja ihan totta, ollaanko me perusluonteeltaan niin uteliaita että muiden elämä kiinnostaa ihan suunnattomasti? Varmaan siitäkin löytyisi jokin tutkimus.....

      Ja joo, onneksi ei sentään täydy täydellisyyttä tavoitella, ja ihan kiva ettei tartte tätä ammatikseenkaan tehdä, tälläinen maijameikäläinen bloggaus toimii mulle just hyvin :D

      Poista
  2. Just hyvä teksti :D näinhän se menee. Sä vaan matkustelet ympäri Brittejä ja sisustelet joulua siellä junamatkan päässä Lontoosta. Mikä muka vois olla huonosti? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, on tää elämä kyllä niin ihkua :D Tosin näyttääkseen vähän paremmalta paperilla mun pitäisi asua jossain hohdokkaammaassa paikassa kun Derbyssä ;)

      Poista
  3. Mä oon miettinyt tätä samaa myös paljon! Että Minkälaisen kuvan ite annan omasta elämästäni (koska en yritä antaa mitään kuvaa vaan kirjoitan ihan siitä mitä mieleen juolahtaa plus eipä siitä tylsästä arjesta oo paljon sanottavaa niin yleensä tulee kirjotettua sitten niistä erityisistä hetkistä). Monen muu blogi-elämä kans mun silmissä näyttää niin täydelliseltä! Hassua oli kun valitin siskolle kun on niin tylsää eikä ikinä tapahdu mitään ja sisko totesi että ainahan me käydään kaikissa kivoissa paikoissa ja tapahtumissa. Siltiäkö se mun elämä sitten vaikuttaa? :D jää vissiin kertomatta että välssä tuli pestyä pyykkiä, imuroitua, maattua sohvalla väsyneenä töiden jälkeem ynnä muuta :D
    Aluksi olin hyvin huolissani että annnan kamalan valittajakuvan itsestäni kun niin usein kritisoin uuden maan tapoja ym, ja ihan tietoisesti yritin sitä vähentää. Se onkin ainut kerta kun oon tietoisesti yrittänyt muuttaa sitä kuvaa, jonka itsestäni annan. Muuten en yritä esitellä mun "hohdokasta" elämää tai kertoa väritettyjä tarinoita. Tavallista arkeaa tämä on ja kaukana hohdokkaasta glamour-elämästä. En ole mikään superihminen haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta muuten tuo, että yleensä blogiin kirjoittaa juuri juttuja niistä vähän spesiaalimmista jutuista jolloin saa helposti sen käsityksen että elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista ja ns. arkea ei edes ole! Kun siitä pyykin pesemisestä ei välttämättä saa kovin kiintoisaa tekstiä aikaiseksi :D

      Mutta joo, tavallista arkeahan tää meno on ja mun mielestä ainakin sun blogin juttuja on ihan huippu lukea, kertoi ne sitten arjen menoista tai vähän niistä spesiaalimmista tapahtumista!

      Poista
  4. <3 :D
    Ei mulla muuta.
    Oot ihana Laura!

    Ps. Toivottavasti mun blogi on keskivertoa arkitodellisempi vaikka tykkään myös ihan kauhiasti kauniista kuvista joista on rajattu pois ne aamupuurot lattialla ja paskatahrat olkkarin matolla :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos Eve <3

      Ja muuten tuo on tosi hyvä pointti, jäi puuttumaan tekstistä eli onhan se blogeissa paljon kivempi katsoa kauniita kuvia kun kuvia romukasoista, niitä näkee kotonakin ihan tarpeeksi :D

      Poista
  5. Itse tykkään lukea positiivisia blogeja, koska en jaksa valitusta minun mielestäni pienistä asioista. Eli juurikin jos se puuro maistuu sen parin minuutin ajan pahalta, niin en näe syytä miksi sitä pitäisi jäädä yhtään sen pidemmäksi aikaa vatvomaan :D. Suurin osa arjen "ongelmista" on juuri tällaisia ja on täysin jees sanoa ne ääneen vaikka ystävälle, mutta en halua lukea sellaisesta, koska me olemme myös sitä mitä luemme (mieluummin luen siis hyvää kritiikkiä). Varmaan siksi, että oma asenteeni elämään on lähes aina hyvin positiivinen sekä kiitollinen (vaikkakin myös kantaaottava) enkä ressaa pienistä jutuista. Nautin siitä kun blogimaailmassa näen tätä samaa (tosin luen pääsääntöisesti matkablogeja, enkä esim. kotiblogeja), ehkä koen saavani ymmärrystä samanmielisiltä ihmisiltä, jotka katsovat elämää samanlailla rennosti :D. Onneksi blogimaailmassa on jokaiselle jotakin, koska meitä ihmisiäkin on niin erilaisia :)

    Kirjoittaminen on siitä vielä hankalampi ilmaisumuoto, että sen kautta on todella vaikeaa välittää oikeanlaisia/haluttuja tunteita. Esimerkiksi kun joku huomauttaa jostakin asiasta mikä on huonosti, niin usein ylös kirjoittamalla se kuulostaa pahemmalta ongelmalta sen sanojalleen kuin mitä se oikeasti on. Ääneen sanottuna ns. valitus tai kritiikki saattaa mennä hyödyllisemmin perille. Käsittääkseni on joskus tutkittu, että kirjoittaminen vahvistaa sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Joten jos päiväkirjalleenkin jatkuvasti valittaa kuinka elämä on tylsää, niin mieli ei siitä välttämättä kovin helposti käänny 180 astetta toiseen suuntaan :). Itse koen positiiviset blogit siis inspiroivina, mutta toki rajansa kaikella. Haluan ehdottomasti lukea todellisista asioista enkä missään nimessä halua kirjoittajan valehtelevan, mutta juurikin sellainen negistely ei ole mielenkiintoista, koska en itsekään ole sellainen ihminen. Kirjoittajan persoona siis vaikuttaa hyvin paljon siihen, että luenko blogia aktiivisesti vai en. Ja siksi pidän sinunkin blogistasi :)

    Nämä ovat kuitenkin vain henkilökohtaisia tuntemuksiani. Se kuinka paljon blogeissa yleisellä mittakaavalla kannattaa kirjoitella ns. huonoistakin päivistä, lienee jo hankalampaa. Itse aina huolehdin nykynuorista ja heidän kyvystään lukea rivien välistä. Teini-ikäisten mustavalkoisempi ajatusmaailma yhdistettynä photoshopattuihin valokuviin ja teksteihin on hieman pelottavaa. Olisi loistavaa, että kouluissa opetettaisiin kriittistä ajattelua sekä positiivista ajattelua, yhdessä hyvän kotoa saadun kasvatuksen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi, tässä tuli kyllä niin monia hyviä pointteja esiin että saa nähdä saanko yhtä hyvän vastauksen aikaiseksi :)

      Mutta kommenttisi ensimmäiseen osaan, on ihan totta että on ylipäätänsä paljon kivempi lukea positiviisia juttuja kuin jotain turhaa valitusta jostain ihan pikkujutusta. Mun mielestä voi blogiinkin tuoda välillä niitä negatiivisempia juttuja mutta tykkään henk. koht lukea enemmän niitä blogeja jossa se yleissävy on aina positiviinen.

      Ja ihan totta kyllä, kirjoittaminen on välillä hankalaa ja välillä mietin myös omista teksteistä että tajuaakohan jengi etten kirjoita jotain juttua esim. ihan tosissaan vaan huumorilla. Se on aina välillä hankala saada kirjoitettua tietyt jutut juuri niinkuin ne omassa mielessä on. Ja välillä siitä saattaakin sitten tulla väärinymmäryksiä.

      Aikuisen on helpompi ymmärtää se mitä blogeista lukee ei ole välttämättä sen henkilön koko maailma ja on kyllä ihan totta, että teini-ikäisille se rajanveto ja ymmärrys on ehkä hankalampaa.

      Kiva kun kommentoit, tää on ihan mahtavaa kun saa aina pompotella näitä ajatuksia lukijoiden kanssa joilta tulee niin hyviä kommentteja!

      Poista
  6. Aamen! Olipas hyvin kirjoitettu ja kitetytetty teksti. Tosin niin kuin tuossa Teea ylhäällä sanoikin, niin ei sitä mitään kovin hard core masentavaa juttua jaksaisi blogeista lukeakaan. Itse avaudun aina silloin tällöin ulkomailla asumisen (tai jonkun muun asian) "ihanuudesta", mutta pääasiassa kirjoittelen positiivisia juttuja ja pidän itseäni kans aika positiivisena tyyppinä. Mulle oman blogin kirjoittaminen on, kuten niiden lukeminenkin, tavallaan "pakokeino" niistä sukkakasoista ja to do-listoista, hetki jolloin miettii tai lukee kivoja juttuja. Toivottavasti kuitenkin jokainen ymmärtää, ettei varmasti kenenkään elämä ole juuri niin tahratonta ja ihku ihanaa kun blogeista tai facebookista lukee! Medialukutaito pitäisi varmaan olla pakollinen kurssi koulussa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä sun blogi on aina ihan mielettömän positiivinen "paikka" ja just sen takia tykkäänkin lukea sitä! Ja mun mielestä se on melkeenpä "normi" lukea ulkosuomalaisblogeista niitä avautumisia jostain tietystä jutusta, niihin pystyy aina samaistumaan jollain tasolla :D Ja sä kiteytit sen just hyvin, ja itse unohdin sen tekstissä mainita, eli mullekin blogit on nimenomaan pakopaikka sen normi arkielämän jutuista, ja on ihana että blogiin voi kirjoittaa juuri sitä tajunnanvirta tekstiä vastapainona niille töiden asiateksteille. Blogit on kyllä loistava pakokeino niille arjen sukkakasoille!

      Poista
  7. Ihan loistava kirjoitus!:) Ja mä itse asiassa oon päivitellyt todella usein Briteissä asuessa tota samaa: en ymmärrä miten ihmeessä Britannia on joskus ollut kunnon suurvalta :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Marika! Haha, no eikö? Kyllähän sitä nyt täytyy vähän ihmetellä :D

      Poista
  8. Jep, samoja juttuja pohdin juuri hetki sitten tuhottoman rankan työviikon jälkeen. Kuinka avaudun asiasta ystävälle ja samaan aikaan blogaan tunnelmallisesta joulukuusta tai muusta vaaleanpunaisesta. Toisaalta huomaan taas aina hiljeneväni SoMessa, kun elämä pistää vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo näinhän tää vähän menee. Mutta toisaalta kuten noissa muissakin kommenteissa on mainittu, niin olen huomannut että itselleni se bloggaaminen (mukavista asioista) on loistava pakokeino niistä arjen jutuista välillä!

      Poista
  9. Sulta tulee aina näitä hyviä pohdintoja. Nyt on kyl liian myöhä mun sen kummemmin miettiä näitä asioita kuin että sanoa et samaa mieltä olen :)

    VastaaPoista
  10. Mä olen miettinyt jo pitkään, että pitäiskö poistua FB:stä kokonaan, mutta toistaiseksi olen vain yrittänyt lopettaa omat postaukset (ja kyylätä silti kaikkia muita, nih). Sitä vaan jossain vaiheessa huomaa juuri tuon, että postaa ainoastaan silloin, kun on just niitä kiiltokuvahetkiä. Ja kenelle niitä sitten oikein haluaa näyttää? Omille kavereille, kavereiden kavereille, työkavereille? Miksi pitäisi todistella kenellekään, että miten huikeeta ja ihanaa taas onkaan (vaikkei ehkä oikeesti kuitenkaan)... Noh, blogissa oon pitänyt ehkä tän henkkoht elämän aika pieninä annostuksina.

    Ja mun mielestä sun blogi on kyllä kovinkin aidon oloinen, ei liian siloiteltu. Fiilistelyä saa olla, ja positiivistakin, ja kun sen tekee aidosti iloisena, ei se tunnu päälleliimatulta tai mitenkään pröystäilevältä, vaan just siltä, että olet aidosti innostunut jostain kivasta tapahtumasta / paikasta / päivästä. Jatka samaan malliin vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten,tosi hyvä pointti - kenellä sitä tarvitsee todistella oman elämänsä erinomaisuutta? Eikö se riitä että itse nauttii omasta elämästään ja tietää itse että kaikki on hyvin? Välillä kyllä tekisi mieli poistua FB:stä, mutta toistaiseksi olen liian addiktoinut menoon että vielä poistuisin vaikka harvemmin enää itse päivittelen sinne muita kun jotain artikkelien jakoa :)

      Ja kiitoksia, hyvä että sellaiset fiilikset välittyy sinne ruudun taakse mun teksteistä - just aiemmassa kommentissa kun hyvin todettiin että välillä on vaikea saada niitä fiiliksiä välitettyä ruudun toiselle puolelle kirjoittamalla!

      Poista
  11. Haha kiitos hyvistä nauruista, oon niin samaa mieltä noista "jihuuu maanantai tittiriiii!"-postauksista - onneksi mun kaveripiirissä niitä on aika vähän. Piti käydä itsekin katsomassa blogista miten *tajuttoman superihanaa* tää munkin elämä on, poikaystävä tuo kukkia ja siivooja käy siivoamassa ja töissäkään ei tarvitse käydä - puhumattakaan miltä se Instagramin välityksellä näyttää, eihän tästä kaupungista löydy rumaa kulmaa etsimälläkään! ;) :DD Oi voi. Mutta ihan hyvä että maailmasa on edes se yksi pikkuinen blogi ja pari some-tiliä joissa kaikki mun asiat on täydellisen hyvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on pari puolituttua jotka joka maanantai kiekauttaa jonkun tekopirteän tervehdyksen heti seitsemältä maanantai aamuna... elämä ja kevät.

      Haha, repesin, sun elämä vasta makeeta on kun siivotakaan ei tarvitse ;)

      Poista

Kiva kun kommentoit!