Brittien ruokakulttuuri

Yleisin mielipidehän Brittiläisestä "ruokakulttuurista" on se, ettei sitä ole. Ja kyllähän se vähän niin on, eipä tämän saarivaltion ruokakulttuurista voi puhua samassa lauseessa esim. ranskalaisen tai italialaisen keittiön kanssa. Brittien ominaista ruokakulttuuria on pubi-ruoka, joka itseasiassa (hyvään pubiin sattuessa) on todella hyvää. Yleensä melkoisen epäterveellistä (lue: rasvaista) mutta välillä, ah, niin hyvää! Joskus sitä tarvitsee vaan elimistöönsä hyvä purilaisen siiderin kera. Tässä pubikulttuurin maassa on kuitenkin yleensä onnesta kiinni sattuuko hyvän vai huonon ruuan pubiin. Yleensä ns. ketjupubit (esim.Weatherspoon) mielestäni tarjoaa melkoisen kammottavaa ruokaa, mutta kun törmää sellaisiin syrjäseudulla oleviin kunnon paikallispubeihiin saattaa löytyy ihan helmiä.

Tehtiin "terveellistä" iltapalaa kaverin kanssa - banaani nutella creppejä

Usein sanotaan että britit syövät hirveän epäterveellisesti, ja varmaan suurimmalta osalta se onkin totta. Kouluruokailusta täällä en edes ala puhumaan (toisaalta, mulla on käsitys että se on epäterveellistä, mutta enpä ole kertaakaan koulussa vieraillut joten mistäs tietäisin). Täälläkin, kuten jokaisessa maassa, on kyllä mahdollisuus syödä ihan terveellisesti. Se on kyllä totta, että jos kaipaa pikaisesti jotain syötävää, esim lounasta, niin helpompaa ja halvempaa on yleensä napata sieltä kaupasta käteen yksi minisipsipussi kuin jotain terveellistä joita harvemmin löytyy valmiiksi nautittavassa muodossa. Mutta ne on niitä valintoja.

Anyways, miksi lähdin kirjoittamaan tästä aiheesta on sen takia, koska myös minä (niinkuin moni muukin) tein yhden uuden vuoden lupauksen. Nimittäin sen terveellisemmän ruokailutavan. Ihan sen takia koska tiedän voivani paremmin kun oikeasti kiinnitän huomiota siihen syömiseen, enkä vaan ota niitä helppoja vaihtoehtoja, joita esim. kampuksella sijaitseva purilaispaikka tarjoaa. Tätä tuli tehtyä hävettävän usein viime syksynä jolloin vietin aikaa aamusta iltaan kampuksella.

Ajattelin tehdä kana-halloumjuusto salaatin, kunnes tajusin ettei minulla ole salaattia. Noh, tuollakin pärjäs.

Itseasiassa vaikka brittien ruokailusta ollaan montaa mieltä, rakastan käydä ruokakaupassa täällä! Nimittäin brittiläiset ruokakaupat ovat täynnä juttuja tälläisellä laiskalle yksinäiselle kokkaajalle! Ja niistä löytyy muutenkin vaikka mitä ihanuuksia! Rakastan kokata porukassa ja muiden ihmisten kanssa, mutta itselleen kokkaaminen on vain tylsää, joten kaikki keinot jotka tekee sen helpommaksi, otan ilomielin vastaan! Täältä löytyy ruokakaupoista valmiiksi pilkotut hedelmät, valmiiksi pyöritetyt lihapullat (itse täytyy vaan paistaa) ja jopa raejuustoa löytyy johon on valmiiksi sekoitettu ananasta. Helppoa ja kätevää. Ja joo, tiedän että nää tietty tuottaa "turhaa" pakkausmateriaalia, mutta helppous on meikäläiselle avainsana. Hedelmät ostan yleensä Borough Marketilta, tulee halvemmaksi niin.

Vaikka Lontoo on muuten melkoisen kallis, on yleisesti ruoka Briteissä halpaa. Omat ruokaostokseni tuskin koskaan ylittävät 20 punnan rajaa, joka on koko viikon ostokset. Ja siihen satsiin saattaa kulua erikoisempiakin juttuja. Toki ruokakaupoissa saattaa olla eroja, itse käyn aina Tescossa tai Sainsburyssä. Vaikka valitsen aina halvimmat tuotteet, ei minun ikinä tarvitse niitä hintoja tarkemmin syynätä koska tiedän mihin summaan se suurinpiirtein tulee. Suomessa ollessani kävin lähikaupassani ostamassa "muutamia juttuja", kuten leipää, kinkkua ja juustoa. Ihan peruskauraa. Ja laskun loppusumma oli 40 euroa. Melkein pyörryin.

Sen aikaa olen asunut tällä saarella kuitenkin, että olen tottunut ja ihastunut moniin ruokajuttuihin täällä. Suomesta enpä oikein muuta kaipaa kuin äidin omia kokkauksia (äiti on maailman paras kokki), ja ukin savustamaa kalaa ja uusia perunoita. Pärjään vallan mainiosti ilman ruisleipää, suomalaista raejuustoa ja oltermannia. Itseasiassa tottumiskysymyshän tämä on - ensimmäisen kerran kun maistoin britti raejuustoa totesin sen olevan kammottavaa. Nyt syön sitä melkein joka päivä. Suomessa ollessani maistoin taas suomalaista raejuustoa ja se tuntui omituisen kuivalta ja narskuvalta suussa...Fazerin suklaa on tosin minun heikko kohta ja sitä varmaan aina kaipaa missä sitten olenkaan ;)

Yli-ihmisten sali.

Olen nimennyt salin jossa käyn "yli-ihmisten saliksi". Ihan vaan sen takia koska siellä haiskahtaa hien sijaan täydellisyys. Se on aika ällöttävää.

Vaikka se ärsyttää, silti nyt uusin salijäsenyyteni kyseiselle salille lähinnä välimatkan takia. Se on 5 min kävelymatkan päässä kotoa, ja siellä on oikeasti mielettömän hyvät ryhmäliikuntatunnit ja muutenkin siistiä (ja ne suihkut on to die for). 

Mutta siis takaisin siihen ärsytyksen pariin. Ne ihmiset jotka siellä salilla käy on selvästikin yli-ihmisiä. Naiset on sellaisia joita chick-lit kirjallisuus on täynnä: niillä on varmasti mediaseksikkäät ammatit (kuten pr-ala, media, investointipankkiiri), ne kuntoilee ilman että ne hikoilee, ja kroppa pysyy timmissä kunnossa vaikka ne kuntoilee ilman hikoilemista. Sen lisäksi että ne näyttää astelleen salille suoraan jostain vaatemainoskampanjasta, ne käyttää urheiluvaatteita joita ei varmasti ole hankittu alesta TKmaxista. Sitten ne sosialisoi niiden salilla käyvien täydellisten miehien kanssa jotka ovat juuri sopivan bodattuja jotta vielä mahtuvat Armanin-pukuihinsa ja luultavasti työskentelevät Cityssä. Tämän urheilusession jälkeen ne menee täydellisiin koteihinsa (tai vaihtoehtoisesti drinkeillä, koska ne ei hikoile) ja alottaa aamulla kaiken uudelleen. Ehkä tässä näkyy se Lontoon kilpailuhenkisyys samalla tavalla kun työelämässä...Nopeammin, paremmin, korkeammalle. 

Sitten olet sinä. Joka juoksee tälläisen pariskunnan välissä. Olo on kuin ruotsalaisella lihapullalla kiinteiden saksalaisten bratwurstien joukossa. Yrität vetää vatsaa sisään, ja olla hengittämättä liian raskaasti. Nostat vähän juoksuvauhtia jotta edes näyttää siltä että pystyt johonkin. Katsot empaattisesti toista sinunlaistasi raukkaa joka on eksynyt tänne salille. Thank god, yksi yli-ihminen vähemmän. Pahinta tässä on se, etten sentään edes ole ihan rapakunnossa, vaan kyllä sentään jotain jaksan tehdä (tai ainakin uskottelen niin).

Mistä tämä ärsytys omaa salia kohtaa on sitten tullut? No niistä viikottaisista Body Attack-tunneista jolla käyn. Tunti koostuu maailman yksinkertaisimmista askelkuvioista: haarahypyistä, juoksusta, grapevinestä ja paikallaan astelemisesta. Ja silti sekoan askelkuvioissani. Sit sun edessä hyppelehtii semmoinen gasellisäärinen mimmi joka näyttää siltä että se harrastaa vapaa-ajallaan (luultavasti huvikseen) rytmistä kilpavoimistelua ja jonka jalka nousee niin korkealle kattoon että ihan huimaa. Ja tunnin loppupuolella kun et saa enää omaa jalkaa nousemaan edes sitä 5 cm maanpinnasta, niin tämä mimmi vaan lisää tahtia.
Sen lisäksi tunnille tuli tänään mun viereeni heilumaan sellanen Vampire Diariesin Damonin (ja nyt kaikki suut suppuun siitä kuinka kökkö sarja se on) näköinen komistus. Onneksi sen rytmitaju oli kuitenkin samaa luokkaa kuin Kanki Kaikkosella, joten kerrankin joku muu meni enemmän sekaisin kun minä. Melkein aloin nauramaan evil laughteria vieressä. 

Joku voisi kysyä sitten että mitäs lihapulla raahat sitten olemuksesi sinne salille? Noh, koska, tavoite olisi tietty olla joku päivä yksi niistä mimmeistä jotka liikkuu hulluna hikoilematta. Ja että jalka nousisi sievästi (ei pakottamalla niin että nikamat nyrjähtää) taivaisiin.

Sen takia varasinkin paikan jo ensi viikon Body Attack-tunnille. Toivottavasti Kanki Kaikkonen tulee pitää mulle epärytmistä seuraa.

P.S. Ei tätä kirjoitusta nyt turhan vakavasti tarvitse ottaa, sali on oikeesti ihan kiva, ja tänään sekosin vaan kerran askelissani!

Kuvat: googlen kuvahaku

Pieni sana taas niistä opiskeluista...

Huh, olipa jännät tunnelmat eilen! Vaalivalvojaisissa (joka koostui minusta ja poikaystävästäni), minä olin se joka kommentoi koko ajan ääneen hänelle (englanniksi) Yle Areenan vaalilähetystä. Kunnes poikaystävä tokaisi, että kai tajuan että hän ei tajua minun kommenteista puoliakaan, kun kommentoin asioita jotka tulevat sieltä telkkarista suomeksi, ja hänelle jää kokonaan pimentoon tämän vuoropuhelun toinen puoli :) Sitten lähtikin puhelut Suomeen että pystyin jollekin pälättämään vaalien tuloksesta! Vaaleista varmaan vielä lisää, viimeistään sitten kun raahaan itseni taas lähetystöön äänestämään.


Nyt ajattelin kuitenkin raapustaa taas tälläisen perinteisen "tämän kevään kurssit" jutun, jos vaikka jotakuta kiinnostaa :) Rupesin tätä kuitenkin kirjoittelemaan jo viime viikolla, joten ehkä nyt on aika tehdä loppuun.

Viime syksyhän oli opiskeluiden kannalta todella hektinen, olin itse halunnut ottaa neljä kurssia (normaalin/suositellun) kolmen sijaan, joten usein tuli vietettyä pitkiä päiviä kirjastolla lukien kurssimateriaalia.
Tämä kevät onkin hieman rennompi sitten, nimittäin kun syksyllä tuli paahdettua on nyt ohjelma kevääksi melkoisen leppoisa verrattuna siihen. Nimittäin vain kaksi kurssia ja molempien luennot ja seminaarit on perjantaina. Ja sitten itseasiassa Dissertation-kurssi eli lopputyö kurssi, mutta se on vain itsenäistä työskentelyä ja sitten oman ohjaajan tapaamista. Perjantai on siis pitkä päivä, mutta muuten koko viikko "vapaata".


Molemmat kurssit jotka löytyy tältä lukukaudelta on todella mielenkiintoisia:


Conflict and Insitutional Design in Divided Societies


The internal resolution of serious ethnic and national conflicts almost inevitably involves some form of power sharing and/or power division (autonomy and federation). While power sharing is often invoked in normative and comparative accounts of conflict resolution, it is less frequently systematically examined. Conflict and Institutional Design (CID) is a comparative analysis of the making, maintenance and too often breaking of power sharing agreements. When and how are peace agreements negotiated? What type of power-sharing and federal designs are available? Under what conditions is power sharing likely to help contain conflict, and when does it fail?


Genocide


This seminar provides an introduction to the study of genocide. The course’sdisciplinary ambit ranges from anthropology to economics, from history to law, andfrom political science to sociology. Against the background of diverse disciplinaryapproaches, it explores major theoretical and empirical aspects of the role(s) ofgenocidal campaigns in international politics, inter alia, their origins, development, andtermination; the manner of their perpetration, progression, and diffusion; their impacton the maintenance of international peace and security; their consequences for thereconstruction and development of states and the building of nations; and theiradjudication in domestic and international courts and tribunals. Empirical cases to bediscussed include Australia, Cambodia, China, the Democratic Republic of Congo,East Timor, Nazi Germany, Guatemala, Iraq, Northern Ireland, the Ottoman Empire,Rwanda, Uganda, the Soviet Union, Sudan, and the former Yugoslavia, among others.


Varsinkin tämä Genocide-kurssi vaikuttaa ihan super mielenkiintoiselta. Sen lisäksi proffa on aivan pelottavan fiksu, tyyppi on ehtinyt jo luennoimaan 10 vuotta Harvardissa ja silti näyttää mielestäni reilusti alle nelikymppiseltä. Hänellä on miellyttävä tapa vetää seminaareja, ja vaikuttaa todella innostavalta proffalta, joten tästä kurssista olen erityisen innoissani!


Näillä kursseilla mennään siis tämä kevät. Molemmat ovat kyllä mielenkiintoisia ja varsinkin tämän toisen kurssin (Insititutional design)proffa on todella symppis tyyppi. Molempiin kursseihin kuuluu ne viikottaiset lukemiset, parit presentaatiot, esseet ja itseasiassa Genocide-kurssiin ei ole ollenkaan tenttiä vaan arvostelu nojaa 100 % tutkimusesseen pariin. 


Tämän lisäksi on todella se lopputyö ajateltavana, jonka palautus on tosin vasta 1.syyskuuta ja otsikkokin pitää palauttaa vasta 27.huhtikuuta. Mutta kyllä sitä pitää ruveta pikkuhiljaa jo miettimään. Minulla on todella laaja aihealue mielestä josta sen haluaisin tehdä, mutta ongelmana on nyt rajata aihe niin että siitä saa jotain järkevää aikaiseksi.

Mun mielestä se olisi ihanaa päntätä koulukirjoja tälläisessä nurkkauksessa!

Koska kevään ohjelma on "hieman" leppoisampi, olisi nyt tarkoitus löytää tekemistä muille päiville. Toisinsanoen työtä :) Katsotaan miten käy! Olisi myös kiva petrata vähän tuota espanjaa, ja vaikka käydä kuuntelemassa parin muun kurssin luentoa, kaverit on kehunut Afrikka-kurssia niin paljon, että luulenpa että siellä pitää käydä vähän nuuhkimassa ilmaa. Tosin en ole varma mihin tuon kurssin kehut pohjaantuu - siihen että proffa on kaikkien naispuolisten opiskelijoiden suosikki, vai siihen että se on oikeasti hyvä kurssi. Tai ehkäpä molempiin!


Lopuksi vielä humoristinen video, joka näytettiin meille toisen kurssin ekalla luennolla..Valitettavasti videon upotus oli estetty, mutta käykää katsomassa se täällä, it's worth it!


P.S. Sorry, en tiedä miksi tämä blogger veti nämä rivivälit ihan oudoksi taas..


Kuvat:: weheartit.com 

My London

Yliopiston kirjasto

Tunnetaan myös paikkana jossa minä ja ystäväni vietämme eniten aikaa..

Näkymä bussin ikkunasta matkalla yliopistolle

En varmaan koskaan kyllästy tähän näkyyn..Varsinkin illalla kun tulee yliopistolta päin, niin tämä näky saa aina henkeni salpautumaan - Lontoon valot yöaikaan ovat vaan niin kauniit!

Ihanin marketti

Borough Market torstaisin on suurta rakkautta! Paljon hedelmiä, smoothieita, mehuja ja herkkuja! Tänne on ihana tulla ja ostaa tuoreita raaka-aineita ja nauttia hyvästä tunnelmasta.

Näkymää omaan "naapurostooni"

Joka on siis tuolla puolella jossa tuo korkea rakennus (Shar) on. Sekin on muuten kohtapuoliin valmistumassa.

Lempikauppani

Rakastan Tottenham Court Roadin Paperchasia, joka on kolmessa kerroksessa! Siellä on ihana viettää aikaa, ja Paperchasesta löytyy tälläiselle muistikirjojen, korttien ja pienen tilpehöörin hamuajalle vaikka mitä ihanaa!

Lempipuisto
Tätä paikka pitää toistaiseksi Regent's Park, koska se on vaan niin ihana! Katsellaan josko mieli muuttuu kun aika kuluu..

To be continued...ideoita otetaan kyllä vastaan mitä muuta voisin kuvailla täällä Lontoossa!