Ensimmäinen kuukausi takana New Yorkissa

Nyt on Nykissä eloa takana melkein neljä viikkoa (mihin tämä aika menee?) ja edessä vielä toinen reilu kuukausi. Tämä kuukausi on ollut mielenkiintoista aikaa kaikinpuolin. Olen mennyt ja yrittänyt imeä tämän kaupungin tunnelmaa itseeni niin paljon kuin mahdollista. Kuukauteen on mahtunut paljon tapahtumaa ja kokemuksia vaikka samalla tuntuu että olen ollut täällä paljon kauemmin kuin sen neljä viikkoa. 

Ennenkaikkea on ollut todella mielenkiintoista saada kokea tämä kaupunki kunnolla ja pidemmän aikaa kuin vain sen kuukauden. Elää ns. normaalia elämää täällä, vaikka normaali on tietenkin suhteellinen käsitys koska eihän tämä ole sinänsä ole ihan normaalia elämää (olipa taas hieno lause). Mutta kuitenkin aika lähellä sitä. Minulla on ollut aina haaveena asua ainakin hetkellisesti New Yorkissa ja tätä kautta tämä unelma toteutui. Kaksi kuukautta tuntuu itselleni ihan riittävältä ajalta kokea edes hetkellinen elo tässä hektisessä suurkaupungissa. Olen jo nähnyt niitä huonoja puolia mutta tietysti niitä ihania puoliakin tästä kaupungista. Jätän ehkä sellaisen kunnollisen yhteenvedon teon sitten sinne marraskuun loppupuolelle. Sanotaanko nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa se, että nyt jo näin kuukauden jälkeen tuntuu siltä että vaikka tämä kuinka ihana kaupunki on, niin mielummin tulen tänne kyllä lomalle kuin asumaan (kuten kyllä arvelinkin jo etukäteen). 

Politiikka intohimoisesti seuraaville tyypeille (kuten minulle) tämä on tietysti ihan loistaikaa olla ylipäätänsä Jenkeissä. Kovaa vauhtia lähenevät presidentinvaalit mahdollistavat sen että uutisia tulee seurattua ihan jatkuvasti koska koko ajan paljastuu jotain uusia juttuja jommankumman kampanjassa (useimmiten tosin Trumpin puolelta). Ja onhan tämä vaalikampanjoiden seuraaminen kerrassaan älyttömän mielenkiintoista. Ehdin näkemään kaikki kolme vaaliväittelyä paikan päällä (vaikka ensimmäisen aikana nukahdin heti 10 min jälkeen koska aikaero) joka on ollut todella mielenkiintoista. Brittipolitiikka ja retoriikka on hyvin erinlaista verrattuna Suomeen ja sit Jenkkien politiikka on vielä erilaisempaa. Mielenkiintoiset ajat siis, saa nähdä mitä tapahtuu 8.marraskuuta. Kaikki viimeisimmät äänestysstatistiikat osoittaa Hillaryn voittoa mutta niinhän Brittien EU-äänestyksessäkin kävi - kaikki oletti että Britit äänestää EU:ssa pysymisen puolesta ja mitäs sitten kävikään?

Ensi viikolla mieheni onkin tulossa täällä käymään josta olen innoissani. Olen jo suunnitellut (Excelillä, koska olen selvästi ollut liian kauan yhdessä tuon nörtin kanssa joka tekee kaiken excelillä) meidän aikataulua viikolle. Tarkoitus on näyttää miehelle (joka ei todellakaan ole Nykki-fani) kaikki parhaat ja kivoimmat paikat. Tarkoitus olisi myös vuokrata auto ja tehdä päiväretki upstateen ihailemaan syysruskaa. Toivottavasti on vielä jotain jäljellä! 

Tänään myös pääsin muuttamaan toiseen majapaikkaan toiseksi kuukaudeksi (kuten oli alunperin tarkoituskin) ja sen seurauksena siirryinkin Midtownista (joka asuinalueena ei tietenkään ole mitään erityisen kivaa) Brooklynin puolelle. Odotan innolla sitä että pääsen tutkailemaan Brooklyniä paremmin toisen kuukauden aikana, vaikka vielä on monta juttua toteuttamatta Manhattanin puolelta. 

Tästä on hyvä siis aloittaa toinen kuukausi New Yorkissa - vielä on paljon nähtävää ja koettavaa!

Lauantai-hengailua/South Street Seaport & Union Square Greenmarket

Lauantaina oli aivan älyttömän upea keli! Tai mun puhelimen sää aplikaatio sanoi kyllä että aamulla oli alle 10 astetta lämmintä joten lähdin kaupungille kunnon toppavarastuksessa kunnes aurinko alkoi kunnolla lämmittämään ja hikoilin tamineissani. 

Lähdin aamulla taas aikaisin liikkeellä ja suuntasin ensin Union Squaren Greenmarketille. Lauantaisin Farmer's Market on avoinna klo.8-18 ja siellä on vaikka kuinka paljon erilaisia kojuja. Kuten olen todennut jo noin tuhat kertaa, tälläiset markkinat kolahtavat juuri minuun ja fiilis aurinkoisena syysaamuuna oli aivan loistava. Farmers Market kurpitsoineen on muutenkin mielestäni juuri kivaa syystekemistä. Kiertelinkin ajan eri kojuja läpi ja ihastelin eri kurpitsoja, täällä on valikoimaa hieman enemmän kuin kotona! Löytyy isoa, pientä, suippoa, laihempaa ja paksumpaa. Pitää ehkä ostaa pari kurpitsaa Halloweeniksi koristeeksi. Aikani kierreltyä kävin hakemassa Starbuckista aamukahvin ja nappasin New York Timesin mukaan lehtikojusta ja menin nauttimaan kahvista ja lehdestä puiston penkillä. Siinä auringon lämmittäessä tuli kyllä niin hyvä mieli tästä yksinkertaisesta aamuhetkestä.

Union Squarelta jatkoin muutaman mutkan kautta South Street Seaportiin. Olen aina tykännyt tästä alueesta, ja muistan erityisen hyvin erään reissun joka tehtiin kavereiden kanssa ja vietettiin aika paljon aikaa siellä. Parin vuoden takainen myrskyhän taisi tuhota alueesta suurimman osan joten se on taidettu tehdä kokonaan uusiksi mutta mielestäni sama fiilis on säilynyt. Se on edelleen todella kivaa aluetta ja siellä on sellainen kivan rento fiilis. Muutamia pieniä ja söpöjä paikkoja sekä paljon kivoja mestoja missä syödä herkullista ruokaa.

Esimerkiksi sieltä löytyy sisätiloista Smorgarsburg markkinat (jotka ovat siis ne kuuluisat Brooklynin ruokamarkkinat) jossa maistoin aivan sairaan hyviä tryffeli-parmesaani ranskalaisia! Niin sairaan hyviä että ne vei kielen menneessään. Ja näköjään lisää ravintoloita on vaan tulossa jos katsoo heidän nettisivujansa.

Laiturialue on vielä hieman kehitteillä osittain mutta laituri nro 15 oli avoinna ja siellä pystyi lööbailemaan ja nauttimaan aurinkoisesta säästä makoillen ihanilla puupenkeillä. Näistä olen aina juuri tykännyt ja näillä on tullut hengattua aina jos olemme tänne eksyneet Nykin reissuillamme. Tuossa vaiheessa kun penkille rohjadin olin kävellyt jo varmaan sen 10 km ja jalat olivat ihan tuusan nuuskana. Lämmin ilma, lämmittävä aurinko ja väsyneet jalat takasivat sen ja torkahdin sitten siihen penkillä hetkeksi. Aika ihanaa. Tosin heräsin siihen kun NYPD:n helikopteri tuli suoraan laiturin päälle ja pörräsi siinä hetken saaden kaiken irrallisen lentämään ympäri laituria. Ärsyttävää. Tiedä sitten mitä se yritti etsiä vai pyöriikö ne huvikseen tuolla alueella.

Mutta nämä kaksi aluetta/paikkaa oli juuri loistavat rennon ja kivan lauantai-päivän viettämiseen. Koska yhdistäähän ne kaksi minun lempiasiaani: New Yorkin ja ruuan! Onneksi täällä tulee käveltyä niin paljon tai varmasti tulisin kotiin paljon painavampana!

Matkailu avartaa ja miten se menikään?

En voi uskoa että olen oikeasti sanomassa tämän seuraavan lauseen. En ikinä uskonut että sanoisin sitä, varsinkin kun saan viettää 2 kk minun lempikaupungissani New Yorkissa. Mutta. Sanon nyt kumminkin.

Minulla on ikävä Britanniaa.

Ja en nyt tarkoita tällä että minulla on ikävä miestäni ja omaa kotia (koska tietysti on) mutta minulla on ihan oikeasti ikävä Britanniaa ja brittiläisten tapoja. 

On aina mielenkiintoista edes hetkellisesti "muuttaa" uuteen maahan/paikkaan. Siinä oppii aina uusia asioita itsestänsä. Kuten että olen "brittiläistynyt" paljon enemmän kuin luulin. Ja kaipaan todella paljon brittiläisiä asioita täällä ollessa. Tai ehkä lähinnä brittiläisiä tapoja ja sellaista yleistä kulttuuria. Ja varmaan se suurimmalta osalta johtuu siitä että tiedän ne tavat ja olen tottunut siihen (edit: nämä kommentit koskee nimenomaan Nykkiä, vaikka kuulostaakin siltä että yleistän tämän valituksen koko Jenkkejä kohden!)

Kuten esimerkiksi asiakaspalvelun tasoa. Voin valehtelematta sanoa että minun on tehnyt mieli kirota, potkia ja paukuttaa päätä seinään jo useaan kertaan tämän nykkiläisen "asiakaspalvelun" suhteen. Tai lähinnä sen puutteen vuoksi. Se kun on minun silmiini ihan luokattoman huonoa. En ole vielä kertaakaan saanut hyvää asiakaspalvelua, tuskin edes normaalia ja auta armias jos on ollut joku vaikeampi asia kyseessä niin sitten se asiakaspalvelun taso vasta on ollut huonoa. Tuntuu että heitä ei edes kiinnosta auttaa. En sano todellakaan että Briteissä saisi aina hyvää asiakaspalvelua ja monta kertaa olen sielläkin asuessa kironnut sen tasoa. Mutta ero on se, että Briteissä ainakin yritetään kuulostaa siltä että he ovat pahoillaan tai edes kiinnostuneita sinun ongelmistasi. Täällä (viimeksi tänä aamuna) tyyppi kohautti olkapäitään ja sanoi että hän ei tiedä. SIIS MITEN NIIN ET TIEDÄ? Ja jos et tiedä niin voisitko selvittää? Ai et vai? Okei, no mikäs siinä, älä edes yritä. Koska eihän asiakkaiden auttaminen kuulu sinun hommiisi asiakaspalvelijana.

Ihmisten töykeys. Siis voi luoja. Hyvä ettei ovia paiskata päin näköä. Tänä aamuna sain melkein kahvit rinnuksille kun lähdin Starresta ulos toisen nuoren naisen vanavedessä ja tietysti tyhmänä oletin että hän edes hiukan pitää ovea auki myös minulle. Ja pyh pah. Eihän hänellä ollut aikaa tähän ja vaan ovi lämähti suoraan kiinni minua kohti. Kiitti vaan. Ja ihan vaan ylipäätänsä suurin osa on kamalan töykeitä. Varmasti tämä selittyy sillä tietysti että tämä on New York ja suurkaupunki mutta hei haloo, kyllä Lontoossa osataan pitää ovia auki vaikka paikalliset olisi kuinka kyllästyneitä turisteihin.

Jonotus. Täällähän ei jonoteta minnekään tai kenenkään toimesta. Briteissä jonotetaan kaikkialle ja auta armias jos olet niin töykeä että yrität skipata jonon niin saat niin pahoja katseita ja mulkaisuja osaksesi. Täällä sen sijaan ihmiset ignooraa jonot ihan suvereenisti ja vaan pomppii miten haluaa. Mikä saa myös minut raivon partaalle.

Joten voin kyllä todeta että varmasti sanonta "matkailu avartaa" on todentotta. Tällä kertaa se on nimittäin opettanut minulle että taidankin olla brittiläistynyt enemmän kuin koskaan luulin. Oppia ikä kaikki.

Mutta jeps. Olen puhunut. Ja ei tätäkään kirjoitusta tarvitse ottaa turhan tosissaan, mutta kuten voi huomata, tänään on ollut hieman ärsyttävä päivä ja tuntuu että juuri nämä jutut on nyt ärsyttänyt siitä saakka kun saavuin tänne...Palataan ehkä taas hieman iloisemmissa merkeissä huomenna!

Viikkokatsaus/NYC edition

Tiistaina treffasin meidän perhetuttua drinkkien merkeissä makeassa Bar SixtyFivessä joka sijaitsee siis Rockefeller Centerissä ja kuten nimikin sanoo 65. kerroksessa. En nyt ihan muista oliko tyyliin Top of the Rock ihan tuon baarin yläpuolella mutta hyvin samannäköiset näkymät oli baarista kun itse näköalatasanteeltakin. Päivä oli ollut aivan upea joten auringonlaskukin oli upea. Baarissa on tietysti itse sisätila ja sitten kattoterassi joka menee melkein koko rakennuksen "ympäri" joten sieltä näkee niin Empire State Buildingin, Hudson-joen kuin myös Central Parkin. Ihana paikka ja meillä oli mukava ilta. Parasta on tietysti kun paikalle pääsee auringonlaskun aikaan jolloin maisemat näyttäytyy eri valoissa. 

Keskiviikkona minun piti tehdä muutamia työhommia vielä illalla joten päätin tallustaa New York Public Libraryyn, minun yhteen lempipaikkaani! Heidän ihana, suuri lukuhuone oli ollut remontissa ja juuri uudelleen avattu. Kirjasto on auki yleensä vain viiteen saakka arki-iltaisin mutta tiistaisin ja keskiviikkoisin se on avoinna kahdeksaan saakka illalla. Mikäs siellä työskennellessä tälläisissä olosuhteissa!

Torstai-iltana tapasin Jenniä joka oli New Yorkissa käymässä ja treffaatiin drinksuilla jonka jälkeen suunnattiin katsomaan stand-up komediaa Comedy Cellariin. Saatiin kyllä nauraa oikein kunnolla! En tunnistanut ketään line-upista mutta kaikki oli kyllä hyviä. Ja kuten kaikki illan esiintyjät sanoivat, tämä on ihan kulta-aikaa heillä koska heidän ei tarvitse edes etsimällä etsiä materiaalia - tulevat pressanvaalit ja Donald Trump takaavat sen että materiaali tippuu suoraan heidän syliin!

Kävin parina aamuna lenkillä Central Parkissa jossa on alkanut vihdoin näkymään ruskan merkkejä. Täällä on ollut outoja kelejä viime aikoina, parina päivänä on ollut aivan järkyttävän kylmä ja sit nyt viikonloppuna asteet pysytteli +20 puolella. Mutta siis Central Parkissa on ihana vetää aamulenkkejä, varsinkin kun menee tarpeeksi aikaisin jotta siellä ei ole liian ruuhkaista (joka taitaa olla toimiva motto mikäli mielii minnekään "turistipaikalle" Manhattanille). 

Lauantaina vietin pizza-iltaa kaverin luona ja ihailin tälläistä auringonlaskua Manhattanin yllä!

Viikonloppuna täällä oli meneillään sellainen NYC Open House Event, eli erilaiset rakennukset ja instituutiot pistivät avoimet ovet pystyyn viikonlopun ajaksi. Osaan pystyi vaan kävelemään sisään ja osaan olisi pitänyt ostaa etukäteen liput. Ne mielenkiintoisimmat paikat olisi tietysti vaatinut lippuja etukäteen mutta niiden hankkimisen missasin täysin. Kävin sitten muutamassa paikassa ja ehdottomasti mielenkiintoisin niistä oli Jazz at Lincoln Centre. Lähinnä sen takia koska sieltä oli hienot näkymät Columbus Circlellä ja Central Parkiin.

Sellainen oli siis tämä viikko, olen super innoissani koska nyt on enää kaksi viikkoa ja mieheni on tulossa käymään täällä! Olen miettinyt meillä vaikka mitä ohjelmaa ja jo nyt tuntuu siltä että se 10 päivää jonka hän tulee viettämään täällä ei ole tarpeeksi! Toisaalta mikäköhän aikamäärä olisi riittävästi New Yorkissa? Tiedän jo nyt että en tule näkemään ja kokemaan kaikkea mitä haluaisin tässä kahden kuukauden aikana.