From St. Petersburg with love, part.1

Ah, olen nyt kotiutunut ihanasta Pietarista. Ja mikä matka! Ainahan reissut on kivoja, mutta tällä kertaa minulla ei ollut mitään suuria odotuksia Pietarin varalle, joten yllätyin todella positiivisesti!
Tällä hetkellä koneella on hirvee määrä kuvia ja pää surisee vielä kaikesta tiedosta ja kokemuksista mitkä pitäisi kirjata ylös, sillä reissu ei varmasti jäänyt viimeiseksi Pietariin!

Koska kirjoitettavaa ja kuvia on niin paljon, on pakko jakaa pakettia hieman osiin. Seuraavien päivien aikana tulee siis overload asiaa Pietarista!

Matkaan lähdettiin siis maanantaina, uudelle nopealla Allegro-junalla. 3,5 h Helsingistä Pietariin. Nopeus on seurausta uudesta käytännöstä että Venäjän rajavironomaiset astuvat junaan Viipurissa ja juna liikkuu samalla kun passeja tarkastetaan. Junalla matkustaminen on ihanan helppoa ja kätevää, ja liput kakkosluokassa eivät edes turhan paljon lompakkoa rokottaneet (ulkomaanmatkaksi). Matkustaminen ei ole koskaan ollut helpompaa! Ja kuten aiemminkin mainitsin, ei viisumin hankkiminen ollut mikään ylitsepääsemätön juttu.

Junan saavuttua sitten Leninin-asemalle, päätimme suunnata hotellille metrolla. Metro tuntui paljon luotettavammalta vaihtoehdolta kuin taksit, joten eikun ihmettelemään sitä. Metrolla liikkuminen on Pietarissa älyttömän halpaa, ostat poletit kassalla ja niillä mennään. Yksi matka maksoi 55 senttiä. Ei nähty kyseisellä  metroasemalle turhan paljon mitään kylttejä joten päätettiin vaan mennä virran mukana alas ja katsoa josko sieltä löytyisi kyltit. Niinkuin meidän matkaopuskin sanoi "metrolinjoja on vain neljä, on suuri todennäköisyys että päädyt oikeen paikkaan loppuenlopulta". Tällä filosofialla mentiin ja kyllähän me hotellille löydettiin! Kaikilla keskustan metroalueilla on kyltit kirjoitettu myös "meidän kirjaimilla", joten ei tarvitse ruveta tulkkaamaan niitä kyrillisiä aakkosia keskellä iltapäivän ruuhkaa. Muutenkin totesimme matkan aikana metron olevan paras kulkuväline: helppoa, turvallista ja asemat vielä kaikenlisäksi todella siistejä!

Metrotunneli oli todella, todella syvällä..



Oltiin tultu Pietariin siinä iltapäivällä joten päätettiin lähteä talsimaan Nevski Prospektia, eli Pietarin pääkatua, pitkin. Itse Nevskilla on jo paljon nähtävää ja heti ensimmäisenä kiinnitimme huomiota siisteyteen ja kauniisen arkkitehtuuriin. Ja ihan kuin puolivahingossa eksyimme Nevskilta yhdelle sivukadulle, jossa kohtasimme kauniin näyn: Kirkko Veren Päällä. Nimensä kirkko on saanut, koska tällä paikalla Aleksanteri II murhattiin. Ja kirkko oli ihana!Sisäpuoli oli koristeltu pelkästään mosaiikkitöillä, joten voitte kuvitella kuinka kaunis se oli! Ehdottomasti lempparini kaikista paikoista joita nähtiin. Tai ehkä kaikista kirkoista..Ja rakastuin tuohon Pietarin kanavatunnelmaan - ihania pieniä kanavia risteilee siellä täällä, joihin heijastuu sitten kaupungin lukuisat rakennukset, varsinkin illalla se on niin kaunista! Muistaakseni se oli itse Pietari (korjatkaa jos olen väärässä) joka halusi näitä kanavia rakentaa kaupunkiin, koska halusi kotikaupunkiinsa saman tunnelman kuin hänen lempikaupungissaan Amsterdamissa. En ole ikinä Damissa käynyt (paitsi sillä viheliäisellä lentokentällä), mutta Pietarissa kanavatunnelma ainakin toimii hienosti!

Kirkko Veren Päällä.

Näkymiä Nevski Prospektilla..

Ensimmäisenä päivänä nähtiin siis jo kivoja juttuja, ja onneksi oli vielä kaksi täyttää päivää jäljellä! Pietarissa riittää nähtävää ja koettavaa, joten minä koin tämän ajan ihan minimiksi mikä siellä kannattaa viettää.

Vaalihumua

Ennen kun rupean purkamaan Pietarin kuvasatsia ja kertomaan aivan ihanasta lomasta, niin täytyy tulla jakamaan tämän päivän tapahtumat. Oli nimittäin sen verran jännittävää (joo, I know, täällä maalla ei selvästi tapahdu oikeesti mitään jännittävää)..

Täytyy tähän taustatiedoksi kertoa, että aloitettiin aamulla yhdeksältä tekemään puita (siis polttopuita). Jonka seurauksen klo.11.00 mun vaatteet oli täynnä pihkaa ja sahanpurua. Ja sitä sahanpurua oli myös hiuksissa. Sovittiin että mennään syömään lounasta meidän kyläkuppilaan, enkä vaivautunut sen enemmän ruveta vaihtamaan vaatteeita tai siistiytymään koska meidän kylässä ei koskaan tapahdu mitään, ja siellä ei todellaakaan tarvitse näyttää hyvältä. Muistan vielä ne ala-asteajat kun ei uskaltanut mennä kauppaan ratsastusvaatteissa, kun pelkäsi että näkee kavereita. Olishan se ollut aika noloa. Nykyään se asuvalinta ei ole enää niin justiinsa.

Kylällä ei siis yleensä koskaan tapahdu mitään, mutta tänään sinne osuikin sitten Jyrki Kataisen ja yleisestikin Kokoomuksen pieni vaalikiertue. Isää haastateltiin lehteen ja minä manailin pihkaisia vaatteitani. Uskaltauduin sitten puhumaan ensin Meri-Kukka Forsiuksen kanssa, jolle kyllä ehdin tokaista että olen jo äänestänyt, mutta voisin silti tuota suklaata ottaa (tyypillistä, suklaan kimppuun vaan). Paikalla oli muutama muu Kokoomuksen ehdokas ja sitten tietysti Jyrki Katainen. He olivat päättäneet porukalla tulla kiertelemään tämän lähialueen kaupunkeja/kyliä/maakuntaa. Siinä oli kuulkaa mummua ja pappaa jonossa jotta pääsee Kataisen puheille. Ja minä.
Minä sitten menin pihkaisissa vaatteissani ja sahanpurua hiuksissani kysymään Kataisen mielipidettä tästä EU:n vakausrahastoista. Kyllähän me se kanta kaikki tiedetään, vaalitenteissä se on tullut harvinaisen selväksi. Mutta oli silti pakko ottaa tilaisuudesta vaari. Hyvin mukava hän oli. Kysyi jopa opiskeluista. Minä toivotin onnea vaaleihin.

Tätä sanotaan ruuhkaksi meilläpäin..

Mielenkiintoista nähdä sunnuntaina mitä tapahtuu. Itse olen jo silloin Skotlannissa mutta eiköhän ne uutiset nopeasti puhelimitse sinnekin saakka kantaudu.

Mikä loma?

Aberdeenissä vielä ajattelin,että ihanaa, pääsiäislomani Suomessa tulee olee tosi rento ja voin vaan rauhassa nauttia kotona olemisesta. Noh, nyt olen ollut jo reilut kaksi viikkoa Suomessa ja niin haipakkaa olen mennyt. Toisaalta ihanaa, koska tiedän että jaksan maksimissaan päivän olla tekemättä mitään järkevää, jonka jälkeen on pakko päästä ulos ja tehdä eri asioita.

Enimmikseen olen tehnyt töitä, kiirehtinyt kaupunkiin näkemään kavereita ja hoitanut asioita. Loman aikana olen mm..

Juhlinut kaverini synttäreitä ihanien teekuppien ja kannun kera! Koko tarjoilu oli niin kaunis, että pakkohan siitä oli ottaa kuva! Oli muutenkin ihana nähdä kaveria ja tietysti uusi asunto ;)

Olen siivonnut ja siivonnut vanhoja romppeitani pois, ja kuulkaa voin kertoa. Se on yllättävän aikavievää puuhaa, varsinkin kun löytää niitä vanhoja aarteita joita jää lukemaan ja ihmettelemään.

Sen lisäksi käytiin uittaa porukalla koiria Hyvinkäällä ja se vasta hauskaa puuhaakin oli! Kunnon naurut ja väsyneet koirat tuli takaisin Hyvinkäältä! En tosin tiedä kummat kastui siinä hommassa enemmän : koirat vaiko niiden omistajat?

Katsonut niin monta vaalitenttia, että viimeisimmissä olen jo osannut arvata sekä kysymykset että vastaukset jo etukäteen. Sen lisäksi kävin vanhalla peruskoulullani katsomassa paikallisten ehdokkaiden vaalitenttiä. Ihan mielenkiintoista, mutta puheenaiheet koskivat eläkkeitä, lapsiperheitä sekä uuden rataverkoston rakentamista Uudellamaalla. Tärkeitä aiheita juu, mutta tällä hetkellä eivät kosketa minua. Olisikin tehnyt mieli kysyä, mitä te tarjoatte minulle, miksi minun kannattaisi äänestää teitä?

Sen lisäksi olen nauttinut ihanista kahvihetkistä ja pitkistä lounaista kavereiden kanssa. Vaikka oliskin monta kilometria ja maata välissä, niin on aina yhtä ihana huomata, että kyllä ne tosi-kaverit pysyy aina vierellä. Ja tosiystävän tunnistaa siitäkin, että kun ensimmäistä kertaa tapaa pitkästä aikaa, voi juttua jatkaa samasta kohdasta mihin jäätiin erotessa.

Hamstrannut hirveän määrän uusia kirjoja. Käytiin kierrätyskeskuksessa äidin kanssa, ja pakkohan niitä euron pokkareita oli haalia. Sen lisäksi Hulluilta Päiviltä tarttui vielä pari kirjaa lisää (koska ne oli nyt niin edullisia!)..Ainakin riittää kesäksikin lukemista! Nyt en saakaan sitten ostaa mitään kirjoja (kröhöm) vähään aikaan, tämä pino nimittäin merkkaa niitä kirjoja joita en ole vielä lukenut.

Olen pohtinut ja pohtinut ketä äänestän. Jotenkin näissä vaaleissa otan sen todella vakavasti kenelle aion ääneni antaa. Noh, kävin sitten ennakkoäänestämässä ja ensi sunnuntaina ihmetelläänkin sitten tuloksia!

Olen ottanut paljon random-kuvia (kuten olette varmaan huomanneet näiden kuvien määrästä näissä kirjoituksissa). Rakastan todella vanhempieni järjestelmäkameraa, joten otan kaiken ilon irti sen käytöstä kun vielä voin. Kohta palaan jo pokkarini pariin :)

Ulkoillut meidän koirien kanssa ja nauttinut myös niidenkin seurasta! Huomaan aina, että mitä lähemmäksi loma tulee, sitä enemmän rupean kaipaamaan meidän koiria. Tälläinen kaveri viihtyy usein mun seurana sängyssä...

Vannoin etten ikinä laita "Uggeja" päälle mut ne on maailman parhaat koiranulkoilutuskengät!

Viime perjantaina vietimme ihanaa Äiti-Tytär päivää ja haimme mm. passit Venäjän viisumeineen reissua varten, ja tulipa siinä sivussa valmistujaismekkokin ostettua (miten niin olen ajoissa?). Olen ihan ihastunut mekkooni, se on minunnäköiseni ja ihanaa että sen ostoa ei tarvitse enää murehtia. Tiedettehän miten siinä aina käy, kun etsimällä etsii niin ei ikinä löydä..Noh, nyt loppui etsintä.

Sen lisäksi olen nauttinut kotioloista, äidin ruuasta (ja kenkävarastosta), Fazerin sinisestä ja siitä maitorahkasta! Ihana loma!

Tällä hetkellä olen (toivottavasti) Pietarissa ja otan ilon irti loman viimeisistä päivistä ja lauantaina onkin aika suunnata takaisin kohti (toivottavasti aurinkoista) Aberdeeniä!

Memories..

Ionna heitti minua seuraavanlaiselle haasteella.

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Myös minä päädyin hieman kiertämään haastetta, koska neljännen kansioni neljäs kuva on hyvin random. Joten päädyin ensimmäisen kansioni neljänteen kuvaan. Hieman muuten nauratti kun selvästi seuraan muiden jalanjälkiä ja tässäkin on kyseessä reissukuva:

Ihanat jäätelöt ja ihana kesä! Kuvan taustalla piilee yhteinen reissu A:n kanssa Espanjaan ja tässä ollaan päiväretkellä Gironassa, joka oli aivan ihana pieni kaupunki! Päivä Gironassa oli muutenkin täydellinen: sää suosi meitä ja aurinko lämmitti heti aamusta alkaen. Kävelimme ympäriinsä Gironan vanhaa kaupunkia, sen muureja pitkin, välillä istuen katedraalien portaille istumaan ja kirjoittelemaan kortteja. Välillä taas pieneen ravintolan pysähtyen ja nauttien crepit lounaaksi. Jälkkäriksi taas noudimme nämä jätskit yksistä lukuisista Gironan vanhan kaupungin jäätelökojuista. Matka jatkui puistonpenkeille niitä nauttimaan. Ja sen jälkeen istuttiin pari tuntia puistonpenkillä lukemassa kirjoja. Ja illalla väsyneenä mutta onnellisena otettiin bussi takaisin meidän rantalomakohteeseen.  Ah, kesä, jäätelöt ja kärpäset! Parhautta!




Minä puolestani haastan:

Sonjan - Bristol Diaries
Jennin - Destination unfamiliar
Jemi - Lentoharjoituksia
Miina - My life in Ireland