"In my moments of doubt,
I've told myself firmly:
If not me, who?
If not now, when?
Emma Watson
Tänään 8. maaliskuuta vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Minä en odota kukkia tai huomionosoituksia tänä päivänä - toivon sen sijaan että jonain päivänä vielä voimme hylätä ajatuksen tälläisestä päivästä koska se tuntuisi hassulta "huomioida" vain toista sukupuolta tällä tavalla.
Kansainvälinen naistenpäivä tuo huomiota sille epätasa-arvoisuudelle jota me vielä koemme sukupuolten välillä tässä maailmassa. Naistenpäivän tarkoituksena on nostaa esille se edistys jota tasa-arvo asioissa on tapahtunut, mutta myös huomioida vielä ne vallitsevat epäkohdat. YK:n tämän vuoden naistenpäivän teema on "Empowering women - empowering humanity: picture it!". Teema juhlistaa sitä, että vielä jonain päivänä naisilla ja tytöillä on mahdollisuus osallistua täysiarvoisesti yhteiskunnan joka osa-alueen toimintaan.
Statistiikat osoittavat että paljon on vielä työtä tehtävä todellisen tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi. Moni asia on paremmin kun esim. 20 vuotta sitten, mutta keskimääräisesti naiset vieläkin ansaitsevat 10-30 % vähemmän kun miehet. Samasta työstä. Vain 5% Fortune 500- listan yrityksistä johtaa nainen. 1 joka 3 naisesta kokee vielä fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, useimmiten oman kumppaninsa toimesta. UN Womenin johtajan mukaan yksikään maa ei ole saavuttanut sukupuolten välistä tasa-arvoa. Lisää numeroita löytyy täältä.
Miesten ja naisten välinen tasa-arvo (tai sen puute) saa erilaisia muotoja eri puolilla maailmaa. Yksi suurin ja järkyttävin esimerkki on tämä tapaus Intiassa josta on nyt tehty dokumentti. 23-vuotias intialainen tyttö oli ollut bussissa matkalla kotiin kun hänet raiskattiin kuuden eri miehen toimesta. Bussikuskin mielestä tyttö oli itse vastuussa siitä, että hänet raiskattiin koska "kunnon tyttö" ei kulkisi illalla yksin ilman miestä.
Esimerkkejä tästä tasa-arvon puutteesta löytyy ympäri maailman. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin tuoda ne omat henkilökohtaiset näkemykset esiin. Uskon nimittäin että jokainen tyttö ja nainen on kokenut jonkinlaista epätasa-arvoa jossain vaiheessa elämää sukupuolensa vuoksi. Ja vain puhumalla ja kertomalla näistä asioista voidaan toivon mukaan vallitsevaa olotilaa muuttaa. Välillä sukupuolten välinen eriarvoisuus on niin "normi", ettei siihen edes kiinnitä huomioita. Täytyy myöntää että olen itsekin siihen alkanut kiinnittää vasta enemmän huomioita nyt aikusiällä.
Esimerkiksi Economistin uuden tutkimuksen mukaan Suomi on paras maa maailmassa naiselle joka haluaa tehdä töitä. Faktat osoittavat että Suomella menee keskimääräistä paremmin kuin muilla mailla. Silti muistan sen erään kesäpäivän kun olimme menossa baariin kaveriporukalla ja eräs suomalainen mies huoritteli minua. Epäilen että hänen mielestään hän oikeutettu huutelemaan perääni koska minulla oli mekko päällä. Hyväksyttävääkö? Ei todellakaan mutta valitettavan tavallista.
Ns. "catcalling" on melkeinpä normaalia ihan jokapäiväisessä elämässäni. Yleensä miehet näkevät sen olevan täysin hyväksyttävää että he huutelevat ties minkälaisia kommentteja auton ikkunoista minun kävellessäni kadulla. Auta armias kun menet lenkkikamoissa ulos niin kommentteja tulee kahta kauheammin. Yleensä ne juuri huudetaan raukkamaisesti auton ikkunasta ja sitten ajetaan kovaa vauhtia pois. Välillä kommentit on luokka "hei kaunis" etc. Välillä ne menevät sellaisiin törkeyksiin ettei niitä kannata edes toistaa. Tämä täyttää Brittien lain mukaan seksuaalisen häirinnän merkit ja sen vuoksi sen voisi raportoida poliisille (hankala vaan raportoida mitään kun ne ajaa ohi niin reipasti vauhtia). Yleensä tämä huutelu oikeutetaan sillä perusteella että ei tätä nyt kannata ottaa niin vakavasti. "Enkö muka saisi jakaa kohteliaisuuksia sinulle?" Sori nyt vaan mutta en ota sitä kohteliaisuutena että huutelet sun auton ikkunoista mielipiteitäsi mun takamuksesta kun minä olen lenkillä tai menossa töihin. Tälläisestä katuhuutelusta löytyy ihan lukuisia esimerkkejä ja tämä on vain pieni pintaraapaisu tähänkin asiaan.
Mitä siis haluan tällä tekstilläni sanoa? Henkilökohtaisesti haluaisin kulkea ja kävellä kadulla rauhassa ilman että perääni huudellaan ja vihjaillaan vaikka mitä ehdotuksia. Haluaisin että tulevaisuudessa mahdollinen tyttäreni saisi kävellä myös pelotta kadulla. Tuollaiset kommentit nimittäin tekevät olon harmittavan epämukavaksi ja usein myös turvattomaksi. Haluan että naiset saavat samaa palkkaa tekemistään töistä kun miehet ja että heillä on samat oikeudet edetä urallaan kun miehillä. Haluan tuoda esille sen näkökulman, että tulevaisuudessa meillä ei toivon mukaan ole tarvetta pitää erityisesti naistenpäivää koska se olisi vaan outoa juhlia toista sukupuolta.
Ja ennenkaikkea haluan tuoda esille sen, että jos minä, kaikinpuolin etuoikeutetussa maailmassa kasvanut nainen kokee tälläistä kohtelua vain sukupuolensa vuoksi, niin voin vaan kuvitella kuinka vaikeata se on muilla maailman naisilla. Jos minulta evättäisiin pääsy peruskoulutukseen tai pakotettaisiin naimisiin ala-ikäisenä. Tai minua syytettäisiin siitä että raiskaus oli oma vikani kuten tässä Intian tapauksessa. Kyllä. Paljon on vielä tehtävää. Ja en edes aloittanut siitä kuinka miehetkin pitäisi tässä asiassa huomioida.
Viimeisimpänä suosittelen katsomaan tämän Emma Watsonin puheen, jonka hän piti viime syksynä kun YK lanseerasi heidän uuden HeforShe kampanjan. Suosittelen.
Niin, tiedättekö muuten koska kansainvälistä miestenpäivää vietetään? En minäkään tiennyt kunnes tarkistin (tiedoksi, sitä vietetään 19.marraskuuta).
P.S. Pahoittelut jos teksti ontuu hieman, tätä oli jotenkin yllättävän vaikeaa kirjoittaa suomeksi.