sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

#Make it happen - Asiaa naisista ja tasa-arvosta

"In my moments of doubt,
I've told myself firmly:
If not me, who?
If not now, when?
Emma Watson

Tänään 8. maaliskuuta vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Minä en odota kukkia tai huomionosoituksia tänä päivänä - toivon sen sijaan että jonain päivänä vielä voimme hylätä ajatuksen tälläisestä päivästä koska se tuntuisi hassulta "huomioida" vain toista sukupuolta tällä tavalla.

Kansainvälinen naistenpäivä tuo huomiota sille epätasa-arvoisuudelle jota me vielä koemme sukupuolten välillä tässä maailmassa. Naistenpäivän tarkoituksena on nostaa esille se edistys jota tasa-arvo asioissa on tapahtunut, mutta myös huomioida vielä ne vallitsevat epäkohdat. YK:n tämän vuoden naistenpäivän teema on "Empowering women - empowering humanity: picture it!". Teema juhlistaa sitä, että vielä jonain päivänä naisilla ja tytöillä on mahdollisuus osallistua täysiarvoisesti yhteiskunnan joka osa-alueen toimintaan.

Statistiikat osoittavat että paljon on vielä työtä tehtävä todellisen tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi. Moni asia on paremmin kun esim. 20 vuotta sitten, mutta keskimääräisesti naiset vieläkin ansaitsevat 10-30 % vähemmän kun miehet. Samasta työstä. Vain 5% Fortune 500- listan yrityksistä johtaa nainen. 1 joka 3 naisesta kokee vielä fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, useimmiten oman kumppaninsa toimesta. UN Womenin johtajan mukaan yksikään maa ei ole saavuttanut sukupuolten välistä tasa-arvoa. Lisää numeroita löytyy täältä.

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo (tai sen puute) saa erilaisia muotoja eri puolilla maailmaa. Yksi suurin ja järkyttävin esimerkki on tämä tapaus Intiassa josta on nyt tehty dokumentti. 23-vuotias intialainen tyttö oli ollut bussissa matkalla kotiin kun hänet raiskattiin kuuden eri miehen toimesta. Bussikuskin mielestä tyttö oli itse vastuussa siitä, että hänet raiskattiin koska "kunnon tyttö" ei kulkisi illalla yksin ilman miestä.

Esimerkkejä tästä tasa-arvon puutteesta löytyy ympäri maailman. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin tuoda ne omat henkilökohtaiset näkemykset esiin. Uskon nimittäin että jokainen tyttö ja nainen on kokenut jonkinlaista epätasa-arvoa jossain vaiheessa elämää sukupuolensa vuoksi. Ja vain puhumalla ja kertomalla näistä asioista voidaan toivon mukaan vallitsevaa olotilaa muuttaa. Välillä sukupuolten välinen eriarvoisuus on niin "normi", ettei siihen edes kiinnitä huomioita. Täytyy myöntää että olen itsekin siihen alkanut kiinnittää vasta enemmän huomioita nyt aikusiällä.

Esimerkiksi Economistin uuden tutkimuksen mukaan Suomi on paras maa maailmassa naiselle joka haluaa tehdä töitä. Faktat osoittavat että Suomella menee keskimääräistä paremmin kuin muilla mailla. Silti muistan sen erään kesäpäivän kun olimme menossa baariin kaveriporukalla ja eräs suomalainen mies huoritteli minua. Epäilen että hänen mielestään hän oikeutettu huutelemaan perääni koska minulla oli mekko päällä. Hyväksyttävääkö? Ei todellakaan mutta valitettavan tavallista.

Ns. "catcalling" on melkeinpä normaalia ihan jokapäiväisessä elämässäni. Yleensä miehet näkevät sen olevan täysin hyväksyttävää että he huutelevat ties minkälaisia kommentteja auton ikkunoista minun  kävellessäni kadulla. Auta armias kun menet lenkkikamoissa ulos niin kommentteja tulee kahta kauheammin. Yleensä ne juuri huudetaan raukkamaisesti auton ikkunasta ja sitten ajetaan kovaa vauhtia pois. Välillä kommentit on luokka "hei kaunis" etc. Välillä ne menevät sellaisiin törkeyksiin ettei niitä kannata edes toistaa. Tämä täyttää Brittien lain mukaan seksuaalisen häirinnän merkit ja sen vuoksi sen voisi raportoida poliisille (hankala vaan raportoida mitään kun ne ajaa ohi niin reipasti vauhtia). Yleensä tämä huutelu oikeutetaan sillä perusteella että ei tätä nyt kannata ottaa niin vakavasti. "Enkö muka saisi jakaa kohteliaisuuksia sinulle?" Sori nyt vaan mutta en ota sitä kohteliaisuutena että huutelet sun auton ikkunoista mielipiteitäsi mun takamuksesta kun minä olen lenkillä tai menossa töihin. Tälläisestä katuhuutelusta löytyy ihan lukuisia esimerkkejä ja tämä on vain pieni pintaraapaisu tähänkin asiaan.

Mitä siis haluan tällä tekstilläni sanoa? Henkilökohtaisesti haluaisin kulkea ja kävellä kadulla rauhassa ilman että perääni huudellaan ja vihjaillaan vaikka mitä ehdotuksia. Haluaisin että tulevaisuudessa mahdollinen tyttäreni saisi kävellä myös pelotta kadulla. Tuollaiset kommentit nimittäin tekevät olon harmittavan epämukavaksi ja usein myös turvattomaksi. Haluan että naiset saavat samaa palkkaa tekemistään töistä kun miehet ja että heillä on samat oikeudet edetä urallaan kun miehillä. Haluan tuoda esille sen näkökulman, että tulevaisuudessa meillä ei toivon mukaan ole tarvetta pitää erityisesti naistenpäivää koska se olisi vaan outoa juhlia toista sukupuolta.

Ja ennenkaikkea haluan tuoda esille sen, että jos minä, kaikinpuolin etuoikeutetussa maailmassa kasvanut nainen kokee tälläistä kohtelua vain sukupuolensa vuoksi, niin voin vaan kuvitella kuinka vaikeata se on muilla maailman naisilla. Jos minulta evättäisiin pääsy peruskoulutukseen tai pakotettaisiin naimisiin ala-ikäisenä. Tai minua syytettäisiin siitä että raiskaus oli oma vikani kuten tässä Intian tapauksessa. Kyllä. Paljon on vielä tehtävää. Ja en edes aloittanut siitä kuinka miehetkin pitäisi tässä asiassa huomioida.

Viimeisimpänä suosittelen katsomaan tämän Emma Watsonin puheen, jonka hän piti viime syksynä kun YK lanseerasi heidän uuden HeforShe kampanjan. Suosittelen.




Niin, tiedättekö muuten koska kansainvälistä miestenpäivää vietetään? En minäkään tiennyt kunnes tarkistin (tiedoksi, sitä vietetään 19.marraskuuta).

P.S. Pahoittelut jos teksti ontuu hieman, tätä oli jotenkin yllättävän vaikeaa kirjoittaa suomeksi.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Only in Britain!

Minun insta kuvavirtaan tallentuu aika vaihtelevia kuvia - välillä kauniita maisemia ja välillä hassuja juttuja joihin olen törmännyt täällä Briteissä asuessa. Koska tässä maassa, niinkuin kaikkialla muuallakin, tulee välillä sellainen "mitä ihmettä?" fiilis (ja todellisuudessa se fiilis tulee vieläkin aika usein vaikka maa onkin jo aika tuttu). Tämän vuoksi tai kunniaksi ajattelinkin jakaa kuvia hetkistä jotka otsikoin nyt nimellä "Only in Britain". Kuvakooste siis koostuu hassuista sattumuksista tai jutuista joita on tapahtunut tässä matkan varrella. Pieni disclaimer tähän alkuun tosin: ymmärrän kyllä että kuvien tapahtumat eivät ole täysin ominaisia juuri tälle maalle mutta en keksinyt nyt parempaakaan otsikkoa tälle postaukselle!

Pubeissa ei meno ole turhan tiukkaa

Olen monta kertaa täällä blogissakin maininnut siitä kuinka mielestäni pubikulttuuri on yksi parhaista jutuista Briteissä ja mielipide ei ole luonnollisestikaan muuttunut. Pubeihin toivotetaan tervetulleeksi niin lapset kuin koirat (tosin lapset kai enemmän päiväsaikaan ja alkuillasta). Niissä on sellaista mukavaa rentoa kylähenkeä usein. Tähän cornwallilaiseen pubiin toivotettiin tervetulleeksi niin mutaiset saappaat kuin märät koiratkin.


Liikennemerkitkin voi olla lasten piirtämiä

Tähän nassikan piirtämään liikennemerkkiin (tai ainakin oletan että se on lapsen piirtämä) törmättiin eräässä todella pienessä kylässä joka oli ilmeisesti tunnettu ankkapopulaatiostaan. Hyvä että kyläläiset varoittelee ohiajajia tästä tärkeästä ankasta lapsineen! Me naurettiin pitkään tälle kyltille...


Välillä Brittien kuiva huumori toimii

Allaoleva kuva jaksaa aina, ihan jokaikinen kerta naurattaa. Kyseessä on siis junan vessanpytyn kansi joka kehoittaa asiakkaita olemaan huuhtelematta vessasta alas mitään sinne kuulumatonta. Aikaisemmin junissa oli myös kuulutus vessassa joka sanoi samaa mutta sittemmin se on poistunut. Täytyy kyllä myöntää että muutaman kerran on tehnyt mieli huuhtoa laskut pytystä alas.


Alkoholilait täällä on aika rentoja

Muistan kun käytiin ekaa kertaa täällä lätkämatsissa ja minä kiirehdien yritin ryystää siiderin rippeeni ennenkuin piti mennä katsomoon. Suomen tyyliin oletin että alkoholijuomia ei saa tuoda katsomon puolelle. Mies ihmetteli hieman vieressä ja käveli sitten tyynesti olutpullo kädessä hallin puolella. Jeps, täällä nämä anniskelusäännökset ovat hieman rennompaa luokkaa kuin Suomessa. 


Britille on täysin normaalia kävellä +10 asteessa varvastossuissa

Tämä kuva on itseasiassa otettu Helsinki-Vantaalla, olimme juuri kävelemässä bussista koneeseen hyytävässä +10 asteen tuulessa ja huomasin viereisen mimmin ja hänen kengät. Tai lähinnä niiden puutteen. En tiedä miten Britit pystyy kävelemään niin vähissä vaatteissa ulkona mutta tämä ei ollut valitettavasti ensimmäinen kerta kun näin Britin kävelevän kylmissä olosuhteissa varvastossuilla....Viimeksi viikko sitten näin yhden miehen kävelen kadulla vastaan sortseissa ja släbäreissä. Helmikuussa!


Puistokahviloista voi löytää koiranameja ja tikkareita vierekkäin.

Tämä oli mun mielestä tosi söpö juttu. Oltiin sunnuntaikävelyllä läheisessä puistossa ja mentiin sitten puiston omaan kahvilaan iltapäiväteelle. Sieltä sitten bongasin tämän kipon täynnä koiralle tarkoitettuja luita lasten tikkareiden vieressä. Briteissä koirat on todella tärkeitä ja ne otetaan usein huomioon tälläisissä pienissäkin jutuissa.



Joskus voit löytää keskeltä peltoja englantilaisen pubin joka tarjoaa espanjalaisia tapas-lautasia.

True story. Oltiin eräänä sunnuntaina retkellä maaseudulla ja päätettiin kotimatkalla pysähtyä jossain pubissa syömään. Bongattiinkin sitten matkan varrelta kivalta näyttävä pubi ja pysähdyttiin. Täytyy myöntää että hämmästyksemme oli aika suuri kun pubille sisäänpäästessämme huomasimme että heidän menunsa oli täynnä tapas-lautasia. Keskellä Englannin maaseutua oli pubi jossa tunsi olevansa kuin Espanjassa. Tai ehkä nyt ei ihan, mutta silti! Meitä huvitti.


*********************
Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Veera BiancaKaukokaipuu  ja Destination Unknown. Minut löytää Instagram nimimerkillä @laura.fin.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Stonetown, Sansibar

Taannoisella Tansanian lomallamme vietimme myös viikon Sansibarilla rentoutuen. Sansibarilla ollessa ei voi tietysti missata symppista Stonetownia, jossa karaktääriä riittää kyllä ihan jokaiselle sormelle. Stonetown on Zanzibar Cityn vanha kaupunki ja vuonna 2000 se nimitettiin UNESCON World Heritage Siteksi. 

Stone Town on sellainen vähän kaaoottisen rähjäinen kaupunki, mutta omalla tavallaan mielestäni todella sympaattinen kuten jo aiemmin mainitsin. Me keskityttiin kävelemään ympäri kaupunkia sen pienillä kujille ihmetellen paikallista elämänmenoa. Päivä oli ihan sairaan kuuma, mutta mä halusin silti kunnioittaa paikallisia pukeutumissääntöjä ja peittää olkapäät vaikka eipä kovin monet muut turret sitä tehnyt.






Minun suosikkini oli paikalliset markkinat josta olisi saanut mukaansa vaikka mitä - lihaa, kalaa, hedelmiä, mausteita, vaatteita etc... Täytyy kyllä myöntää että kala-ja lihahallissa tuoksu oli sen verran voimakas ettei ihan juuri kovin kauan viihdytty siellä. Maustekojuilla viivyttiinkin sitten tovi, olihan niitä pakko ostaa mukaan kun Sansibar on kovin mausteistaan tunnettu. Rakastan erilaisia markkinoita ympäri maailmaa eivätkä nämäkään olleet poikkeus - niissä on aina sellainen omanlainen hauska fiiliksensä. Ja näillä markkinoilla sitä elämää ja kuhinaa kyllä riittikin, populaa oli liikkeellä aika paljon.







Se mikä meitä ihmetytti koko Sansibarilla olomme aikana oli ruotsalaisten vahva läsnäolo ja Stonetownissa ollessamme tätä ihmeteltiin lisää. Sen lisäksi että Sansibarilla on paljon ruotsalaisia turisteja ja monta hotellia on ruotsalaisten omistuksessa, he ovat myös rahoittaneet patsaan Stonetownin keskustassa joka on pystytetty orjien muistoksi. Ja olivathan he jotenkin paikallisten kirkkojenkin toiminnassa mukana. Matkan jälkeen meidän pitikin selvittää onko Tansania ja Sansibar Ruotsin kehitysavun kohteita erityisesti mutta se sitten unohtui (pitääkin googletella asiaa).

Stonetownissa oli niin ihanan helppo ottaa kuvia - kaikkialla oli värikästä ja koko ajan tapahtui jotain mielenkiintoista! Meitä nauratti erityisesti alla oleva kuva...En ihan tiedä olisiko kv-puhelut lähteneet eteenpäin tuosta puhelintolpasta!






Stonetown oli hauska paikka!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hello March! Kevät on täällä!

Olen varma että maaliskuun 1.päivän kunniaksi myös keli täällä Englannissa päätti että kevät on alkanut! Aamulla herätessäni aurinko paistoi ihanasti verhojen lomasta ja taivas oli kirkkaansininen. Jee, kohta saa laittaa ballerinat jalkaan.

Olen innoissani tästä kuukaudesta koska ensi viikolla näen äidin ja ystävän jotka on tulossa työmatkalle Lontooseen ja kuun loppupuolella näen pitkästä aikaa rakkaita ystäviä - toisen heistä näin viimeksi vuosi sitten Pakistanissa joten oli jo aikakin järjestää treffit! Tällä kertaa tosin Lontooseen...

Tuntuu että tällä hetkellä elämä on aika hektistä ja monta rautaa on tulessa. Mikä on kyllä kiva, tykkään että on paljon tekemistä ja tapahtumia vaikka välillä tulee sellainen tunne ettei ehdi kaikkea. Hääsuunnitelmat on vähän taka-alalla koska mitään konkreettista ei pystytä tekemään ennenkuin kirkko on varattu ensi kesänä. Asuntoasiassa sen sijaan on tapahtunut hieman kehitystä. En uskalla vielä hirveästi hehkuttaa mitään mutta positiivista on se, että kiikarissa on sentään kaksi eri asuntoa jotka voisivat olla potentiaalisia meille. Mutta kuten sanottua, yritän olla innostumatta tästä koska mitään sen konkreetisempaa emme ole vielä tehneet asuntojen suhteen, yritetään nyt organisoida toista näyttöä niihin jotta päästään syynäämään paikat hieman tarkemmin. Vaikka kumpikaan näistä ei olisi meidän tuleva koti niin tämä silti valaa hieman uskoa siihen, että meillä on mahdollisuus sentään edes joskus löytää talo josta me molemmat tykätään! Kuluneen viikon kaikki vapaahetket olen pitkälti viettänyt Pinterestissä sisustushaaveillen. Haluaisin mieluiten muuttaa heti huomenna jotta pääsen sisustamaan uutta kotiamme - pää vaan pursuaa ideoista!

Pääsiäinen lähestyy kovaa vauhtia ja neljästä vapaapäivän putkesta on pakko ottaa kaikki ilo irti, mutta miten? Se taitaakin olla miljoonan punnan kysymys tällä hetkellä. Viime pääsiäinen vietettiin Cornwallissa mutta tälle pääsiäiselle ei olla ehditty tekemään mitään suunnitelmia kun ei tiedetty aikaisemmin asuntotilannetta. No, nyt ollaan jo maaliskuussa joten pääsiäiseksi ei päästä millään muuttaa yhtään minnekkään vaikka just tällä hetkellä löydettäisiinkin asunto (täällä kestää aika kauan ennenkun asuntokaupat ja muuttopäivät on sovittu). Joten nyt pitäisi etsiä joku reissukohde pääsiäiselle. Pysytään varmaan tänäkin vuonna ihan oman maan rajojen sisällä, oltiin tosin mietitty lähtevämme jonnekin Englannin pohjoisosiin, siellä kun kuulemma sijaitsee Harry Potter-linna...

Tälläistä siis tänne, ei sen ihmeellisempää mutta silti kivaa arkea! 

Kuva