St.Petersburg, here I come!

Unelmana on jo jonkun aikaa ollut käydä Pietarissa ja nyt se toteutuu! Eli pääsiäislomalla olisi tarkoitus lähteä 3 päiväksi Pietariin, uudelle ja nopealla Allegro-junalla. Tarkoituksena olisi koluta kaikki "must see-paikat" läpi, ja nyt jos jollain on jotain sisäpiirivinkkejä, jakakaa ihmeessä kommentiboksissa!
Olen ihan superinnoissani!

P.S. Ja kaikki on varmaan onnellisia että kerrankin tuli jotain muuta, että kuin "olin siis kirjastossa.."

Aamupala, kirjasto, lounas, kirjasto, tauko, kirjasto

Aikaa lopputyön palauttamiseen on n.3 viikkoa. Viimeinen viikko menee kuitenkin yksityiskohtien hiomiseen sekä koko roskan vieminen nidottavaksi. Joten ollaan laskettu kaverin kanssa että tässä on vajaat kaksi viikkoa jäljellä. Lopputyö on ihan hyvissä kantimissa, vaikka esim. eilinen päivä oli epätoivon päivä kun tuntui että 29 sivuisessa tuotoksessa ei ole mitään järkeä. Tänään on taas sujunut paljon paremmin vaikka kappalejakoa hieman uudistinkin. Toisaalta samaan aikaan olen iloinen että valitsin juuri tämän aiheen, koska sitä on mielenkiintoista ja mukavaa tehdä. Huomenna taas ohjaajaa tapaamaan.

Ensi viikollahan alkaa taas uusi lukukausi, vaikka tällä hetkellä päähän ei tunnu mahtuvan muuta kuin lopputyö. Olen kuitenkin innoissani aloittamassa uudet kurssit jotta saa hieman vaihtelua tähänkin rutiiniin. Luvassa olisi kaksi kurssia: Human rights & Extereme right in Western Europe. Odotan ihmisoikeuskurssia oikein innolla ja varmasti toinenkin kurssi on ihan kiva, vaikka vähän kauhistuttikin aiheet kurssiopasta lukiessani.

Palataanpa kuitenkin hetkeksi viime viikonloppuun jolloin tapahtui monta kivaa asiaa. Perjantaina oli todella ensimmäinen ja samalla viimeinen tentti jonka kunniaksi lähdettiin porukalla leffaan ja pubiin sen jälkeen. Leffa oli hieman HC-kamaa  post-exam stressiin, ja meikäläisellä oli vielä 2 h leffan jälkeenkin suunnaton ahdistus kohtaus meneillään, mutta kyllä se oli kuitenkin hyvä. En tosin uskaltaisi katsoa uudestaan. Kyseessä siis mikä muukaan kuin Natalie Portmanin tähdittämä Black Swan. En yleensä katso tämän tyylisiä leffoja mutta oikeassa mielentilassa se olisikin varmasti ollut hyvä, mutta olimme kaikki enemmän jonkun "helpon katsottavan" tuulella. Jostain syystä minulta oli mennyt ohi minkäläinen leffa Black Swan on, joten olisin ehkä valinnut toisin jos olisin tiennyt.

Lauantai illalla pidettiin leffa-ilta kaverin kanssa mussuttaen Indian takeawayta ja katsoen New York, I love you -leffaa. Sekä leffa että ruoka oli hyvää!  Minun paikallinen intialainen takeaway-mesta saa aina hyvälle mielelle! Se onkin äänestetty yhdeksi Aberdeenin parhaimmista intialaisista takeaway-paikoista. Omistaja on aina siellä töissä ja superystävällinen.Sunnuntai aamuna olin reipas ja sain vihdoin ja viimein ostettua salikortin. Oli ihanaa taas kuntoilla pitkästä aikaa vaikka sen jälkeen kaikki lihakset olikin ihan hellinä.

Miljoona muuta asiaa pitäisi myös tehdä: työhakemuksia, rahoitushakemuksia jatko-opiskeluihin, tulevan LiMUN:n valmistelua sun muuta (sinne lähdetäänkin heti lopputyön palauttamisen jälkeen). Mutta enköhän nekin vielä ehdi tehdä.

Lukiessani muuten tätä tekstiä äänioikeudesta tuli mieleeni tämä fakta Britanniasta jota en tiennyt aikasemmin ja olin aika shokissa kun kuulin sen. Brittikaverini nimittäin kertoi minulle että Britanniassa vangeilla ei ole oikeutta äänestää. Minä koin asian aika hämmästyttävänä koska olen oppinut että äänestysoikeus kaikille kansalaisille on yksi demokratian kulmakivistä ja kansalaisoikeuksista. Mitä mieltä te olette? Tälläisen uutisen löysin aiheesta MTV3-sivuilta:

MTV3 2.11.2010

Iso-Britannia harkitsee antavansa äänioikeuden vangeille 140 vuoden tauon jälkeen. Äänioikeuden vapauttamisen taustalla on sopeutua eurooppalaisiin lakeihin, kertoi pääministeri David Cameronin edustaja tänään.

Euroopan tuomioistuin päätti vuonna 2004, että vankien äänestyskielto on laiton. Britanniaa on siitä lähtien painostettu palauttamaan äänioikeus noin 70 000 vangille. Prosessi kuitenkin keskeytyi parlamenttivaaleihin tämän vuoden toukokuussa.

Britannian nykyinen hallituskoalitio pyrkii uudistamaan käytännöt ennen marraskuun loppua, edustaja vakuuttaa.

- Tämä on ikävä tilanne ja kaukana ihanteesta. Olen varma, että kansan on vaikea ymmärtää, että meidän on otettava huomioon nämä oikeustapaukset. Britannian hallituksen tarkoitus ei ole rikkoa lakia, Cameronin edustaja kertoi toimittajille.

Osa parlamentin konservatiivipuoleen jäsenistä rajoittaisi vankien äänioikeutta riippuen rikoksesta ja vankeustuomion pituudesta. Edellinen parlamentti kannatti tätä vaihtoehtoa.

"Demokratiassa on saatava äänestää"

Euroopan maista esimerkiksi Espanja ja Ruotsi ei ole rajoittanut vankien äänioikeutta. Ranska ja Saksa rajoittavat tietyntyyppisten rikoksentekijöiden äänestysmahdollisuutta. Suomessakin vangit voivat äänestää.

- Tämä on aihe, jota olemme pohtineet jo pitkään, edustaja sanoi.

Taposta tuomittu vanki John Hirst vei äänioikeusasian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vuonna 2004. Oikeus ratkaisi tapauksen Hirstin eduksi ja kumosi parlamentin valituksen seuraavana vuonna.

- Demokraattisessa systeemissä lakeja voidaan muuttaa parlamenttia lobbaamalla ja painostamalla päättäjiä. Mutta sitä ei voi tehdä ilman äänioikeutta, Hirst kommentoi BBC:n radiolle.Vankilauudistusten puoltajat ovat olleet tyytyväisiä Hirstin toimintaan.

- Yksi kansalaisuuden tunnusmerkeistä on äänioikeus, sanoi vankilauudistuksen puolestapuhuja Frances Crook.

- Otamme mielihyvin vastaan parlamentin päätöksen tunnustaa eurooppalaisen oikeusistuimen linja.

Tavat päälaelleen vol.1

Olen huomannut että tietyt britti-tavat joita ensimmäisenä vuonna kummasteli onkin nyt tarttunut minuun. En tiedä syyttääkö siitä "pitkää" oleskeluaikaani täällä, brittikämppiksiäni vaiko A:ta. Mutta tietyt tavat ovat nyt juurtuneet meikäläiseenkin.

- Tiskisienen käyttö. Täällähän harvalla on käytössään tiskiharjaa, niinkuin ei myöskään meidän taloudessa. Meillä on sieni. Ensimmäisenä vuonna tapa tiskata sienellä oli mielestäni perin kummallinen, nyt olen tottunut siihen. Niinkin paljon, että joululomalla Suomessa pyörittelin tiskiharjaa kädessäni ja ärsytti kun sillä oli niin outo tiskata.

- Ja kyllä, tapa jota vielä ensimmäisenä vuonna kauhistelin ja nyt teen sitä itse. Liittyen tiskailuun. Nimittäin astioiden huuhtelu. En tee sitä enää. Tiskaan siis astiat, mutta huuhtelen niitä harvemmin. Varsinkaan kun A:n kanssa kokkaillaan. Tästä syytän kulttuuria sekä ehkä omaa laiskuuttani - löysin tavan päästä tiskauksesta eroon nopeammin!

- Sähköpistokkeiden napsauttaminen "off-tilaan". Täällähän on töpseleiden vieressä semmoinen on/off kytkin. Minua ärsytti ensi alkuun kun kämppikset koko ajan napsautti kaikki poispäältä ja muistan eräänkin episodin jossa kiroilin vartin verran kun pesukone ei suostunut menemään päälle. Kunnes kämppis tuli ja napsautti virran päälle. Nyt, teen itse samaa. Olen asian suhteen suorastaan hysteerinen ja olenkin varma että tulipalo syttyy heti jos unohdan napsauttaa sen pois päältä.

- Ystäväni kirjoitus kauhistutti minua, sillä olin juuri sinä päivänä viipottanut kampuksella takki auki. Mutta kun täällä on niin kuuma! Tässä kyllä vetoan siihen että olin tullut Suomesta jossa oli pirun kylmä, tänne, jossa kuitenkin mentiin plussan puolella.

- Myöskin elokuvateattereihin on ihan turha mennä ajoissa. Silloin kun leffa alkaa tai vaikkapa 15 min sen jälkeenkin voi vielä ihan rauhallisin mielin astella sisälle teatteriin. Ketään ei kiinnosta jos menet sinne myöhässä, ja tuskinpa elokuva on edes alkanut vielä.

- Ja kyllä, kuvan mukaan en edusta anarkiaa sillä olen alkanut juomaan teetä. Tosin en tavallista Earl Grey- brittiteetä vaan maukasta Whittards-teetä. Ihanaa :)

Kyllä sitä kummasti omaksuu outoja tapoja kun tarpeeksi kauan aikaa viettää jossain maassa. Olutta en ole kuitenkaan alkanut vielä juomaan, tai ostamaan kaupasta paahtoleipää jossa ei ole "kuoria".

So, what's gonna happen after July?

Tulevaisuus vaivaa pääkoppaani säännöllisin väliajoin, niinkuin myös muitakin kavereitani ja vielä tämän Buttemilk Bisquits- blogista oivaltavan tekstin luettuani Levottomista jaloista,  ajattelin minäkin tarttua kynään (tai tässä tapauksessa näppäimistöön).

1.pvä Aberdeenissä.

Aloitin opiskelut Skotlannissa syyskuussa 2007 ja tämän vuoden heinäkuussa minun tulisi valmistua (kaikella todennäköisyydellä) tutkintonimikkeellä Master of Arts in Politics and International Relations. Huolimatta nimikkeestä, on tutkinto undergraduate ja Kelan papereissakin kohdallani lukee "alempi korkeakoulututkinto". Kohta alkaa viimeinen lukukausi ja sen jälkeen tie on avoin. Minne tämä aika oikein meni?

Kolme yleisintä kysymystä jotka kuulen säännöllisin väliajoin, varsinkin kun olen Suomessa, ovat seuraavat:

- Mitä aiot tehdä valmistumisen jälkeen?
- Tuleeko sinusta sitten politiikko kun kerran opiskelet politiikkaa?
- Aiotko palata takaisin Suomeen valmistumisen jälkeen?





Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen, totean yleensä seuraavasti:
"Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä kansainvälisessä organisaatiossa".

Palaamassa takaisin Suomeen Kanadasta

Kyllä, aika ympäripyöreää, mutta täysin totta. Haluan kansainvälisiin tehtäviin, jotka liittyvät jollain tavalla turvallisuuspolitiikkaan. Minusta jokaisella pitää olla unelmia, koska mielestäni ilman niitä on myöskään vaikea saavuttaa mitään. Minulla on melkoisen selkeät unelmat urapolulle, mutta samalla uskon että elämä kuljettaa ja ei välttämättä huonompaan suuntaan. Minulla esimerkiksi ulkomailla opiskelu oli haave, jota ajattelin että en pysty ikinä toteuttamaan.

Toiseen kysymykseen vastaus on EI. Tai sanotaanko näin, että en näe itseäni kampanjoimassa eduskuntavaaleja varten ensi keväänä. Never say never, tilanteet ja olosuhteet muuttuvat, mutta toistaiseksi politiikoksi ryhtyminen ei ole yksi haaveistani.

Myös kolmanteen kysymykseen vastaus on EI. Again, tämä asia on varsinkin suhteellinen ja riippuvainen juuri tästä hetkestä. Tulevaisuudessa voisin kuvitella asuvani Suomessa, mutta suunnitelma ei kuulu lähivuosien näkymään. Eli tällä hetkellä Suomeen paluu (muuta kuin kesäksi ja lomille) ei ole todennäköinen vaihtoehto.

Tulevaisuuden suunnitelmista stressaa eniten kuitenkin tuo ihan lähitulevaisuus -eli mitä valmistumisen jälkeen?
Kesän tulen näillä näkymin viettämään Suomessa ja syyskuusta lähtien ovatkin suunnitelmat vielä auki.

Tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa on vahvoilla ensi syksyn/kevään kuvioiksi:

- Jatkaa opiskeluita ( eli tehdä postgraduate-tutkinto)
- Tehdä omaan alaan liittyvä työharjoittelu

Varmaa on se, että tuon postgraduate-tutkinnon haluan tehdä, auki on vain että jatkuuko opiskelut heti vai vasta ensi vuonna. Olen hakenutkin eri ohjelmiin niin Brittien sisällä kuin myös muuaalla Euroopassa suorittamaan tuota maisteria. Pääosin olen hakenut turvallisuuspolitiikan tai rauhan-ja konfliktintutkimuksen jatko-ohjelmiin koska ne kiinnostavat eniten. Olen harkinnut myös tekeväni alaan liittyvän työharjoittelun ja siirtäväni opiskelun aloitusta vuodella.

Enjoy life!

Yllämainittu kirjoitus Levottomista jaloista osui ja upposi. Olen ollut nyt jo kaksi lukukautta Aberdeenissä. Olisi aika vaihtaa maisemaa, ja levottomat jalat taputtelee lattiaa hermostuneesti. Mahdollisuus lähteä minne tahansa valmistumisen jälkeen on suuri juttu. Välillä tulee kuitenkin päiviä jolloin asettuminen aloilleen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, välillä loputtomat mahdollisuudet ja matkalaukkuelämä houkuttelee suuresti. Tämänkin vuoksi lähitulevaisuuden listalta löytyy monia eri kaupunkivaihtoehtoja muutamasta eri maasta. Mikään ei voita uuden tunnetta, vaikka arki on arkea, minne tahansa sitä sitten päätyykin. Ja toisaalta, nuoriahan tässä vielä ollaan - ei pidäkään asettua aloille vaan nauttia elämän tarjoamista mahdollisuuksista! Kun makuun on päässyt, on hankala lopettaa..

Kaikki nämä suunnitelmat riipuvat nyt pitkälti eri asioista, ja eri päätöksistä. Toisaalta niinkuin kaveri kirjoitti, tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuus pitää järkevästi välivuosi, ennekuin työelämä vie mennessään. Mitä siis tehdä? Nyt olen kuitenkin päättänyt nauttia täysillä tästä viimeisestä 6 kk täällä Skotlannissa, ja eiköhän kaikki järjesty sitten aikanaan, liika murehtiminen ei ole ikinä hyväksi!