So, what's gonna happen after July?

Tulevaisuus vaivaa pääkoppaani säännöllisin väliajoin, niinkuin myös muitakin kavereitani ja vielä tämän Buttemilk Bisquits- blogista oivaltavan tekstin luettuani Levottomista jaloista,  ajattelin minäkin tarttua kynään (tai tässä tapauksessa näppäimistöön).

1.pvä Aberdeenissä.

Aloitin opiskelut Skotlannissa syyskuussa 2007 ja tämän vuoden heinäkuussa minun tulisi valmistua (kaikella todennäköisyydellä) tutkintonimikkeellä Master of Arts in Politics and International Relations. Huolimatta nimikkeestä, on tutkinto undergraduate ja Kelan papereissakin kohdallani lukee "alempi korkeakoulututkinto". Kohta alkaa viimeinen lukukausi ja sen jälkeen tie on avoin. Minne tämä aika oikein meni?

Kolme yleisintä kysymystä jotka kuulen säännöllisin väliajoin, varsinkin kun olen Suomessa, ovat seuraavat:

- Mitä aiot tehdä valmistumisen jälkeen?
- Tuleeko sinusta sitten politiikko kun kerran opiskelet politiikkaa?
- Aiotko palata takaisin Suomeen valmistumisen jälkeen?





Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen, totean yleensä seuraavasti:
"Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä kansainvälisessä organisaatiossa".

Palaamassa takaisin Suomeen Kanadasta

Kyllä, aika ympäripyöreää, mutta täysin totta. Haluan kansainvälisiin tehtäviin, jotka liittyvät jollain tavalla turvallisuuspolitiikkaan. Minusta jokaisella pitää olla unelmia, koska mielestäni ilman niitä on myöskään vaikea saavuttaa mitään. Minulla on melkoisen selkeät unelmat urapolulle, mutta samalla uskon että elämä kuljettaa ja ei välttämättä huonompaan suuntaan. Minulla esimerkiksi ulkomailla opiskelu oli haave, jota ajattelin että en pysty ikinä toteuttamaan.

Toiseen kysymykseen vastaus on EI. Tai sanotaanko näin, että en näe itseäni kampanjoimassa eduskuntavaaleja varten ensi keväänä. Never say never, tilanteet ja olosuhteet muuttuvat, mutta toistaiseksi politiikoksi ryhtyminen ei ole yksi haaveistani.

Myös kolmanteen kysymykseen vastaus on EI. Again, tämä asia on varsinkin suhteellinen ja riippuvainen juuri tästä hetkestä. Tulevaisuudessa voisin kuvitella asuvani Suomessa, mutta suunnitelma ei kuulu lähivuosien näkymään. Eli tällä hetkellä Suomeen paluu (muuta kuin kesäksi ja lomille) ei ole todennäköinen vaihtoehto.

Tulevaisuuden suunnitelmista stressaa eniten kuitenkin tuo ihan lähitulevaisuus -eli mitä valmistumisen jälkeen?
Kesän tulen näillä näkymin viettämään Suomessa ja syyskuusta lähtien ovatkin suunnitelmat vielä auki.

Tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa on vahvoilla ensi syksyn/kevään kuvioiksi:

- Jatkaa opiskeluita ( eli tehdä postgraduate-tutkinto)
- Tehdä omaan alaan liittyvä työharjoittelu

Varmaa on se, että tuon postgraduate-tutkinnon haluan tehdä, auki on vain että jatkuuko opiskelut heti vai vasta ensi vuonna. Olen hakenutkin eri ohjelmiin niin Brittien sisällä kuin myös muuaalla Euroopassa suorittamaan tuota maisteria. Pääosin olen hakenut turvallisuuspolitiikan tai rauhan-ja konfliktintutkimuksen jatko-ohjelmiin koska ne kiinnostavat eniten. Olen harkinnut myös tekeväni alaan liittyvän työharjoittelun ja siirtäväni opiskelun aloitusta vuodella.

Enjoy life!

Yllämainittu kirjoitus Levottomista jaloista osui ja upposi. Olen ollut nyt jo kaksi lukukautta Aberdeenissä. Olisi aika vaihtaa maisemaa, ja levottomat jalat taputtelee lattiaa hermostuneesti. Mahdollisuus lähteä minne tahansa valmistumisen jälkeen on suuri juttu. Välillä tulee kuitenkin päiviä jolloin asettuminen aloilleen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, välillä loputtomat mahdollisuudet ja matkalaukkuelämä houkuttelee suuresti. Tämänkin vuoksi lähitulevaisuuden listalta löytyy monia eri kaupunkivaihtoehtoja muutamasta eri maasta. Mikään ei voita uuden tunnetta, vaikka arki on arkea, minne tahansa sitä sitten päätyykin. Ja toisaalta, nuoriahan tässä vielä ollaan - ei pidäkään asettua aloille vaan nauttia elämän tarjoamista mahdollisuuksista! Kun makuun on päässyt, on hankala lopettaa..

Kaikki nämä suunnitelmat riipuvat nyt pitkälti eri asioista, ja eri päätöksistä. Toisaalta niinkuin kaveri kirjoitti, tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuus pitää järkevästi välivuosi, ennekuin työelämä vie mennessään. Mitä siis tehdä? Nyt olen kuitenkin päättänyt nauttia täysillä tästä viimeisestä 6 kk täällä Skotlannissa, ja eiköhän kaikki järjesty sitten aikanaan, liika murehtiminen ei ole ikinä hyväksi!