Responsibility to Protect/ R2P

Heips,

niinkuin mainitsinkin tuossa joku aika sitten että olin kuuntelemassa seminaaria otsikossa mainitusta aiheesta. Ajattelinkin nyt jakaa muistiinpanot teidän kanssanne (Anaa kiinnostaa ainakin :D)
Pahoittelen ontuvia käännöksiä, seminaari oli englanniksi.

Puhujat:

Tarja Halonen - Tasavallan presidentti
Alexander Stubb - Ulkoministeri
Romeo Dallaire - Senaattori (Kanada)
Jan Egeland - Norjan ulkopoliittisen instituutin johtaja
Hans Correll - Under-Secretary- General for Legal Affairs and the Legal Counsel of the UN

Moderaattori Pekka Haavisto painotti paria asiaa avatessaan keskustelun:

- Mitä me voimme oppia menneisyydestä?
- Mitä Pohjoismaat voivat tehdä?

Presidentti Halonenhan sitoutui R2P doktriiniin YK:n huippukokouksessa (World Summit) 4 vuotta sitten.

Presidentti Halosen puheenvuoro

- Kv-yhteisö on kykenemätön tai haluton ratkaisemaan Ruandan kriisiä
- Vuonna 2005 järjestettiin huippukokous, jossa pohdittiin kansanmurhaa ja miten niitä voisi estää jatkossa
- YK:n huippukokouksessa 4 vuotta sitten R2P hyväksyttiin yleisenä periaatteena
- R2P:

1. Valtiolla on vastuu suojella heidän omia kansalaisiaan
2. Kv-yhteisöllä on vastuu auttaa valtioita
3. KV-yhteisöllä on viimeisimmässä kädessä vastuu suojella

- YK luottaa kv-yhteisön tukeen. Me olemme osa YK:tä, joten meidän tulisi myös muistaa tukea sitä.
- Konfliktit on aina hankalimmat naisille ja tytöille. Vuonna 2000 YK hyväksyi 1325- ohjelman jonka tarkoituksena on edistää naisten tasa-arvoa.
- Vuonna 2008 hyväksykttiin YK:n päätöslauselma 1820, joka käsittelee raiskauksia ja väkivaltaa. Presidentti Halosen mielestä raiskaus tulisi nähdä sotarikoksena.

Ulkoministeri Alexander Stubb:n puheenvuoro

- R2P on hankala asia, kansallisen suvereniteetin takia
- kansallinen suvereniteetti ja vastuu suojella omia kansalaisia kulkee käsi kädessä
- Suomi tukee voimakkaasti R2P
- Kansallisvaltiota tulisi auttaa jos se ei pysty suojelemaan omiaan. Kv-yhteisön tulisi "intervene"

Kolme pointtia:

1. "R2P is there to help us all"
2. "The UN needs partners to R2P"
3. "Finland supports the concept of R2P"

- Pohjoismainen yhteistyö melkein kuoli vuonna 1995
- Uudessa multipolaarisessa maailmassa, Pohjoismainen yhteistyö on takaisin
- Pohjoismailla on positiivinen profiili YK:ssa.
- Kuka päättää milloin ja miten mennään väliin? Säännöt pitäisi laatia YK- tasolla.


Romeo Dallaire

- Dallaire muistuttaa siitä mikä on kaikista tärkeintä: kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia keskenään
- kaikilla ihmisillä on oikeus saada suojelua
- Dallaire käyttää vuoden 2007 (?) tsunamia esimerkkinä: enemmän ihmisiä on kuollut/kuolee Darfurissa kuin tsunamissa. Media ei oole kiinnostunut Darfurista eikä ketään kiinnostä lähettää rahaa Darfuriin.
- Dallairen mukaan R2P on reformin alussa
- kansallista itsenäsyyttä pitää voida rikkoa jotta ihmiset saavat suojelua
- Darfur on maailman epäonnistuminen, Ruandan maailma vain hylkäsi
- Jugoslavia oli sellainen kriisi johon piti reagoida koska se tapahtui Euroopassa, Ruanda oli niin kaukana ettei siitä tarvinnut välittää
- Dallaire muistutti ajattelutavasta: "ongelma on afrikkalaisten, heidän tulisi myös ratkaista se"
- Hänen mukaansa E2P ei ole kuollut, mutta se ei ole se dynaaminen konsepti joka sen tulisi olla. Dallairen mukaan välintulon halu puuttuu kokonaan.
- Dallairen mukaan YK:n pääsihteerillä tulisi olla enemmän valtaoikeuksia.

Jan Egeland

1. Meidän täytyy varmistaa ennakoituja tekoja
2. Poliittinen ja turvallisuus vastuu
3. Ei mitään muuta vaihtoehtoja kuin YK--> YK:lla on leading role
4. Aikainen action kun saamme aikaisen varoituksen
5. Pohjoismainen R2P