keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Naisista, työpaikoista ja halusta saavuttaa "kaikki"

"Et sinä tuota lelua halua. Sehän on nukke. Se on tarkoitettu pienillä tytöille. Ethän sinä halua pienille tytöille tarkoitettua lelua, sinähän olet poika!"

Jo lapsesta pitäen meidät opetetaan leikkimään tietyillä leluilla ja tekemään tiettyjä asioita. On poikien juttuja ja tyttöjen juttuja. Yllä mainittu keskustelu on tosielämän esimerkki jonka kuulin viime viikolla Debenhamsilla ollessani. Pieni poika ihmetteli kassan vieressä olevia tyttönukkeja innoissaan ja äiti totesi että niitähän me ei varmasti osteta koska ne on tyttöjen leluja. Gymboree niminen lastenjuttuihin keskittyvä yritys myi jumpin pukuja lapsille: "Smart like Daddy" pojille, ja "Pretty like Mommy" tytöille (Sandberg, 2013). Eikä siinä mitään, voihan tytöt leikkiä nukeilla jos ne haluaa mutta olisihan se ihan järkevää että lapsi voi leikkiä juuri niillä leluilla joilla haluaa. Oli se sitten nukke tai vaikka rakennuspalikat (joo, en oikein tiedä millä lapset leikkii nykyään).

Kuten kirjoitin aikaisemmin, tammikuun aikana (tai lähinnä vaan parin päivän aikana tammikuussa) luin suurella innolla Sheryl Sandbergin kirjan "Lean in. Women, work and the will to lead". Olin kuullut kirjasta aikaisemmin mutta loppusysäyksen sen lukemiseen sain kun siitä kuulin yhden projektin kautta töissä. Kirja herätti niin paljon ajatuksia että halusin niistä nyt myös laajemmin kirjoittaa. Toivottavasti tämä postaus kuulostaa edes jotenkin järkevältä, lähinnä omia mietteitä juuri halusin kirjoittaa ylös ja ottaa vähän tukea niihin Sandbergin kirjasta. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa myös loputtoman romaanin ja minulla olisi niin monta pointtia joita haluaisin tuoda esiin (kirja oli todellinen inspiraation lähde), mutta yritän rajoittaa kirjoituksen pituutta ja ehkä kirjoittaa vaikka jatkoa jossain vaiheessa.

Alkuun on myös hyvä mainita Sandbergin hyvin tärkeä pointti. Kaikki naiset eivät halua luoda uraa. Kaikki naiset eivät halua lapsia. Kaikki naiset eivät halua johtavaan asemaan. Kaikki edelläolevat faktat ovat täysin OK. Jokaisella pitäisi olla oikeus valita. Niin myös meillä naisilla - mutta jos todella haluamme johtaviin asemiin, pitää sen olla mahdollista. Kuitenkin kirjaan perustuen keskityn postauksessa nimenomaan naisten ura-aspektiin.

Minulle on aina kasvatettu siihen että kovalla työllä voin saavuttaa mitä tahansa tässä maailmassa. Tietysti näin aikuisena tiedän että meikäläisestä ei voi millään tulla Jenkkien presidenttia, mutta periaatteessa vanhemmat on aina rohkaisseet ja kannustaneet ja vakuuttanut minut siitä että voin saavuttaa mitä tahansa. Sen takia en ole ikinä nähnyt ongelmaa siinä että olen nainen ja että sukupuoli aiheuttaisi minulle hankaluuksia työelämässä. Ylipäätänsä vaikka tasa-arvossa Suomessakin olisi vielä parantamisen varaa, hyvän lastenhoidon (?) takia on yleisestä että molemmat vanhemmat käy töissä. Kuitenkin monesti naisia varoitetaan että "kaikkea" ei ole mahdollista saavuttaa, jolla usein tunnutaan viittaavaan siihen että on mahdotonta saada hieno ja palkitseva ura sekä olla hyvä äiti.

Haluan saavuttaa kaiken mahdollisen urallani mitä minä voin omilla taidoillani saavuttaa. Haluan edetä sukupuolestani piittaamatta. Toivon että minulle tulevaisuudessa lapsia suodaan ja voin olla hyvä äiti ja samalla jatkaa mielenkiintoisessa ja haastavassa työssä. Tykkään olla nainen ja tehdä todella "naismaisia juttuja", pukeutua mekkoihin, pitää huolta ulkonäöstäni, antaa poikaystävän hemmotella minua ystävänpäivänä ja todeta että onpa kiva jos joku mies kohteliaasti pitää ovea auki. Olen myös oikeutettu näihin ajatuksiin. Se että tykkään "tyttömäisistä" jutuista ei pitäisi missään tapauksessa sulkea sitä vaihtoehtoa pois etten olisi varteenotettava ja fiksu työntekijä jolla on mahdollisuudet edetä juuri niin pitkälle omalla uralla kun omat kyvyt ja rahkeet vain riittää.

Sandberg mainitsee kirjassaan kuinka usein naiset vähättelevät saavutuksiaan kun taas miehet tyynesti toteavat että "joo, olen jo saavuttanut sitä ja tätä näin nuorella iällä". Ei se varmasti todellisuudessa näin mustavalkoista ole, mutta kyllä minäkin tässä kohtaa huomasin totuudenpoikasen. Usein vähättelen koulutustaustaani tai työkokemustani (tosin en tietenkään työhaastatteluissa) vaikka oikeasti minun pitäisi olla vain ylpeä saavutuksistani. Toisaalta, tämä nähdään useasti (varsinkin kun kyseessä on nainen) negatiivisena asianana, koppavuutena ja ylimielisyytenä.


En koe että olisin vielä törmännyt "lasikattoon" työelämässä sukupuoleni vuoksi. Briteissähän ollaan erityisen tarkkoja siinä että esimerkiksi CV:ssä ei saa missään näkyä ikää, kansalaisuutta, sukupuolta (minkä kyllä usein voi nimestä päätellä), tai esimerkiksi siviilisäätyä (ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä työpaikan saamisen suhteen). Täällä myös tiedetään tarkkaan mitä kysymyksiä työnantaja on oikeutettu kysymään ja mihinkään siivilisäädyn tai "aiotko hankkia lapsia tulevina vuosina" ei luonnollisesti tarvitse, saatika pidä vastata. Vaikka en ole mielestäni mitään syrjintää vielä kohdannut, tiedostan kyllä sen faktan että jos haastatteluun ilmestyn, voi työnantaja päätellä ikäni ja miettiä mielessään että alan olemaan kohta sen ikäinen että aion hankkia lapsia (tiedän kyllä että niitä ei hankita mutta toivottavasti ymmärrätte pointin). Toivon tietysti että koskaan mikään ei työpaikka ei mene nenäni edestä sen takia että saattaisin joskus lähitulevaisuudessa ehkä saada lapsia.

Minun täytyy myöntää etten ollut miettinyt hirveästi näitä asioita ennenkuin nyt, kun siirryin työelämään ja varsinkin kun olen päättänyt asua Briteissä. Britit on vanhanaikaisia monessa mielessä (huom.henk koht mielipide) ja vaikka monet naiset (monesta syystä) palaavatkin työelämään lapsen saatua, myös moni nainen jää kotiin. Ja vaikka Briteissä ollaan menty paljon eteenpäin, silti naiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa työelämässä, esimerkiksi yliopiston professoreista vain 20 % on naisia. Tämän artikkelin mukaan työnsaannin mahdollisuus vähenee 70 % jos olet äiti. Aika hurjaa, eikö? Ja mielestäni on hurjaa että Briteissä miehet saavat isyyslomaa vain 2 viikkoa. Tämä ei kuulosta omaan korvaani kovin tasa-arvoiselta järjestelmältä vaikka en tunne tosin äitiysloma/isyysloma asioita niin hyvin tässä maassa. Seuraavaa argumenttia en pysty valitettavasti perustelemaan millään tieteellisellä näytöllä/faktoilla, mutta omiin henkilökohtaisiin havantoihin perustuneena totean yleensä mielessäni että Brittiläinen yhteiskunta on mielestäni vieläkin siinä ajassa että monen naisen odotetaan jäävän kotiin huolehtimaan lapsesta ja myöhemmin hakemaan ne lapset koulusta yms. Vaikka ymmärränkin että asia on eri tavalla Lontoossa jossa elintasokustannukset on korkeammat. Uskaltaisin myös hieman väittää että tämä riippuu koulutustaustakin, lastenhoito on tietääkseni Briteissä kallista ja välillä se on yksinkertaisesti parempi/taloudellisesti järkevämpää jäädä kotiin lapsen kanssa kuin mennä töihin. Otan kyllä ilomielin vastaan parempaa tietoa tästä asiasta, koska kuten sanottu tämä perustuu ihan henkilökohtaisiin "havantoihin".

Mielestäni yksi hyvin tärkeä asia koko kysymykseen naisten asemasta ja oikeuksista on myös tasapuolisuus parisuhteessa josta Sandberg puhui laajasti kirjassaan. "Make sure your partner is a real partner".  Vaikka parisuhteeseen kuuluu kompromissit on tärketä että niitä tekee molemmat ja partneri tukee myös omaa uraasi. Ja tekee kotitöitä ja huolehtii lapsesta tasavertaisesti. Minulle on tärkeää että poikaystäväni tukee ja kannustaa hyvän uran luomiseen samalla tavalla kun minä tuen häntä. Ei välttämättä tunneta toistemme aloja täysin (koska työskentelemme todella hyvin eri aloilla) mutta se ei estä kuuntelemista ja tukemista. Me ollaan molemmat mielestäni aika kunnianhimoisia ihmisiä jonka vuoksi ollaankin koko parisuhteen ajan tavoiteltu omia unelmiamme niin opiskeluiden kun myöhemmin myös työelämän kautta. Sen takia ollaan vietetty paljon aikaa ihan eri maissa ja kaukana toisistamme mutta aina ollaan tuettu toistemme valintoja (vaikkei se välttämättä helppoa olisi ollutkaan).


Näihin kysymyksiin ja ongelmiin ei ole helppoja vastauksia, eikä Sandberg niitä yritäkään tarjota. Jos niihin löytyisi jo vastaukset, en minäkään kirjoittaisi tätä postausta. Mutta sen tiedän, että tällä hetkellä ainakin ja jos joku päivä minulle lapsia suodaan niin minä haluan kaiken. Haluan uran jonka vuoksi olen tehnyt kovasti töitä ja haluan perhe-elämän. Haluan että kumppanini on tasavertainen partneri joka jakaa elämän kanssani. Minä haluan kaiken ja uskon että sen voi saavuttaa. Äitini on sen mielestäni saavuttanut, joten ei ole syytä miksi minä en voisi sitä myös saavuttaa. Tunnen monia voimakkaita, ihania, älykkäitä ja sydämellisiä naisia. He ovat ystäviäni, perhetuttujani ja työkavereita. Niin äitini kuin mummini ovat heistä loistavia esimerkkejä. Kuin myös ne miehet jotka nämä naiset ovat saaneet rinnalleen. Omana esimerkkinä isäni joka aina jaksaa kannustaa ja kehottaa tavoittelemaan korkeammalle. Näin sen pitäisi olla. Sääntö eikä poikkeus sääntöön. Normaalia.


"We each have to chart our own unique course and define which goals fir our lives, values, and dreams... The time is long overdue to encourage more women to dream the possible dream and encourage more men to support women in the workforce and in the home...We move closer to the larger goal of true equality with each woman who leans in". 
Sheryl Sandberg

Jos joku jaksoi lukea loppuun asti niin mielelläni lukisin myös teidän mielipiteitä tästä asiasta, nämä kun on todella vaan omia mielipiteitäni asiasta eikä luonnolisestikaan kerro koko totuutta! Ja suosittelen ehdottomasti lukemaan Sandbergin kirjan, koska se nyt on vaan hyvä. 

Kuvat: Pinterest

22 kommenttia:

  1. Ymmärrän pointtisi täysin, ja olen toki samaa mieltä. Itse olen asunut ja työskennellyt neljässä eri maassa, kussakin hyvin miesvaltaisessa teollisuudessa ja voin sanoa, että niin Euroopassakin, mutta erityisesti Aasiassa ennakkoasenteisiin törmää todella usein. Itävallassa miespuoliselta työkaveriltani kyseltiin, "mistä tämä uusi sihteerisi on kotoisin" (johon hän onneksi tyynesti totesi, että kyseessä ei suinkaan ole sihteeri, vaan hänen tuleva pomonsa :D), mutta täällä Koreassa tilanne on vielä tuo potenssiin kymmenen. Naiset eivät kertakaikkiaan etene täällä mihinkään, ellei sitten satu syntymään Samsungin johtajan perheeseen tai omaamaan muuten poikkeuksellisen hyvät suhteet. Kaiken työntekoon käytetyn ajan katsotaan olevan paitsi pois perhe-elämästä ja kodinhoidosta, myös jopa vähän alentavaa perheen miestä kohtaan, jonka tehtävä ja vastuu on elättää perhe, jotta nainen voi pysyä hellan ääressä. Alkuun yritin ajatella, että onneksi tämä ei koske minua, onneksi en jää loppuelämäkseni tänne taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja ONNEKSI en ole naimisissa korealaisen miehen kanssa, mutta vaikka tilanne on tilapäinen, niin nyt se on alkanut risomaan ihan toden teolla. Siis se, miten näkee fiksujen naisten alentavan itsensä, osaamisensa ja kykynsä vain sen takia, että "niin on aina tehty" tai miten törkeästi miehet alentavat naisen sekundääriasemaan sekä työ- että vapaa-ajalla. Prkl. Tämä on asia, joka minua tällä hetkellä eniten suututtaa paikallisessa kulttuurissa, mutta valitettavasti tuhatvuotista kulttuuria ei ihan hetkessä voi muuttaa.
    Onneksi kuitenkin Suomessa ollaan menty ihan hurjasti tässä asiassa jo eteenpäin ja vauhti tuntuu sen kuin kiihtyvän :) Hyvä aihe, tästähän voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja siis vielä edellisestä jäi mainitsematta, että täällä todellakin _jokaisen_ naisen tehtävä ja ainoa oikea päämäärä elämässä on saada lapsia ja jäädä hoitamaan kotia. Kaikki muu koetaan olevan toissijaista. Eli siis se, että valitsisi uran perheenperustamisen sijaan ei ole missään nimessä korelaisten mieleen. Puhumattakaan siitä, että voisi saada molemmat!! Käytännössäkin se olisi hyvin vaikeaa, sillä normaalisti naisen tullessa raskaaksi hänen oletetaan irtisanoutuvan, ja jossei sitä itse ymmärrä tehdä, niin yrityksen puolesta sitten kyllä ilmoitetaan hyvin nopeasti, ettei töihin enää tarvitse tulla. Tai jos vaikka tulisikin, niin ei ainakaan samaan / samantasoiseen työhön. Turha luulo.

      Poista
    2. Todella mielenkiintoista kuulla myös miten siellä asiat nähdään ja toimitaan! Niinkuin sanottu, kaikkialla maailmassa tuntuu olevan vielä paljon työtä naisten tasa-arvon suhteen, mutta vaan hieman eri tavalla, jossain enemmän, jossain vähemmän. Syvällä ne ennakkoluulot ja tavat kuitenkin naisia kohtaan vielä on aika monessa paikkaa. Voin todella hyvin kuvitella kuinka se ärsyttää sinua korelaisessa kulttuurissa että naisten asema on mikä on, varsinkin kun sitä joutuu todistaa itse joka päivä (vaikka ei olisi itse suoranaisesti samassa tilanteessa).

      Poista
  2. Olen samaa mieltä. Itse olen työelämässä törmännyt kaikennäköisiin tilanteisiin sukupuolirooleihin liittyen. Eikä ihmekään, sillä toinen ammattini on täysin naisvaltainen ja toinen taas täysin miesvaltainen. Mulle on myös sanottu päin naamaa että "onko tämä sinun mielestäsi naisen ammatti?!" Näistä jutuista huolimatta en ole ikinä aatellut että naiseus estäisi minua saavuttamasta urallani mitä haluan, sen sijaan lapsen saaminen on hiukan muuttanut perspektiiviäni. Ei sen vuoksi että olen nainen ja äiti vaan siksi että olen rakastava vanhempi ja lapsen tilanteen vaatiessa olen valmis lykkäämään tai jopa luopumaan urahaaveistani... niinkuin meillä on vähän käynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, todella toivon että joskus nähdään se päivä kun kukaan ei ikinä uskaltaisi kysyä "naisten ja miesten ammateista". Mielenkiintoista kuulla juuri että olet törmännyt ennakkoluuloihin, itse kun olen alalla jossa on aika tasaisesti miehiä ja naisia vaikka kaikki isommat esimiestason tehtävät onkin yleensä miesten käsissä (mielelläni näkisin siihenkin muutoksen).

      Kiva kuulla myös äidin näkökulma, koska kuten sanottua helppoa tässä vaiheessa sanoa että haluaisin sekä uran että perheen kun minulla ei vielä todella niitä lapsia ole. Olen varma että jos niitä lapsosia joskus minulle suodaan muuttaa se myös omaa näkökulmaani tästä aiheesta aika paljon vaikka nyt olenkin tätä mieltä :)

      Poista
  3. Olen kyllä ihan samaa mieltä, mutta en ole itse törmännyt vastaavaan yrityksissä, joissa olen ollut töissä. Hassua, mutta siis tosi hyvä juttu että näin on ollut. Tämänkin hetkinen työni on melko sukupuolineutraalityö, mutta 25 hengen tiimissämme on vain muutama miespuolinen ja koko osastoa vetää todella pätevä ja ammattitaitoinen nainen, joka tulee kyllä töihin todella edustavana huimissa koroissaan. Luulen, että nämä asiat korostuvat enemmän Euroopan ulkopuolella, sillä ainakaan täällä Portugalissa en ole kokenut että minua vähäteltäisiin. Tosin pakko sanoa, että pari poikkeusta on ja niissä on ollut kyllä ongelmana suomalainen mies (tasavertaisen kollegan asemassa)!! En tiedä onko suomalaisilla miehillä jotain ongelmia sen suhteen, että nuorempi naishekilö onkin pätevämpi? No oli miten oli, en yleensä jaksa moisista kauhean paljon välittää. Itse olen kyllä ihan samanlainen kuin sinä, eli haluan panostaa uraani, mutta toisalta joskus olen valmis myös kompromisseihin, eli myös perhe/parisuhde on minulle tärkeä. Yritän kai löytää jonkinlaista tasapainoa työn ja muun elämän välille, vaikka työ onkin todella tärkeä ja työmoraalini todella kova. Tuo toisen tukeminen on mielestäni myös tärkeää ja mielestäni on jopa ihanaa oikeasti tukea poikaystävääni. Saan häneltä myös aina parhaat neuvot omaan työhöni liittyen. :) Tässä yksi ilta pidinkin hänelle kunnon motivaatiosaarnan, kun hän oli vähän mieli maassa ja seuraavana aamuna sain puhelimeen viestin, jossa hän kiitti motivaatiopotkusta ja sanoi, että hänellä on ihan erilainen asenne tehdä töitä nyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on näköjään aika samanlaiset ajatukset tästä asiasta koska mä vaan nyökyttelin kovaa vauhtia sun kommenttia lukiessa :)

      Mulla on vähän sama, koska kuten sanoin tuossa Eveliinalle kirjoittamassani kommentista että itse olen alalla jossa on sekä naisia että miehiä aika tasaisesti niin en ole itse törmännyt mihinkään vahvoihin sukupuolirooleihin.

      Mun mielestä juuri tuon tasapainon löytäminen on tärkeää koska vaikka olen kunnianhimoinen ja tykkään týöstäni, en halua koko elämääni sille omistaa, haluan myös perheen ja hyvän parisuhteen, koska loppuenlopuksi ne on kuitenkin tärkeimmät asiat tässä maailmassa ainakin minulle.

      Toisen tukeminen on kyllä ihanaa ja varsinkin jos pystyy auttamaan ja helpottamaan jotenkin toisen päätöksentekoa tai motivaatiota. Se on kyllä ihan paras tunne!

      Poista
  4. Tämä on kyllä ehdottomasti mielenkiintoinen aihe! En oo vielä saanut tota kirjaa luettua, vaikka se on pitkään lukulistalla odotellutkin.

    Mulle on myös jäänyt vähän sellanen kuva että uk:ssa on tosi yleistä että äiti jää kotiin lasten kanssa, ja juurikin sen takia että lastenhoitokustannukset saattaa usein olla niin korkeat että ei oikeastaan ole järkeä mennä töihin. Mutta tässä herääkin sitten kysymys miksi naiset koska samapa kai se on kumpi on se työssäkäyvä jos palkoissa ei hirveästi oo eroa. Meidän työpaikalla on kyllä tosin paljon naisia joilla on lapsia, eli ei se toisaalta mahdotontakaan ole yhdistää lapsia ja uraa Lontoossa.

    Mutta, mä en kyllä oikeasti tajua miten se onnistuu käytännössä, sillä mulla on nyt lapsettomanakin vaikea löytää aikaa hoitaa perusjuttuja :D 40-tunnin työviikolla varmasti ongelmatonta, mutta missä vaiheessa ehtii hoitaa kotia jos tekee yli 50-tunnin työviikkoa....? Ja johtoasemaan on aika vaikea päästä lyhyemmällä työmäärällä.. Tai sit mun ajattelu on vaan tosi Lontookeskeistä :D

    Mutta siis to sum up, itsekin haluaisin sekä uran että lapset ja sillä asenteella olis tarkoitus mennä eteenpäin. Saa nähdä miten mieli muuttuu kun/jos tilanne joskus tulee vastaan ja jos rahat ei riitäkään lastenhoitajaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä ihan totta että Lontoossa on varmasti hyvin erilailla asiat. Työviikot pidempiä, työmatkat pidempiä, kaikki on kalliimpaa etc. Mutta kai ne sitten kuitenkin jotenkin onnistuu jos sullakin on paljon kollegoita kumminkin joilla on lapsia :D

      Haha, joo sitä itsekin mietin tässä että hyvä tässä vaiheessa sanoa että haluan molemmat uran että perheen mutta eihän sitä sitten tiedä miten mieli muuttuu jos oikeasti jossain vaiheessa siinä tilanteessa on. Noh, sitä voi murehtia sitten :D

      Poista
  5. Voi vitsi, puhut kyllä paljon ja asiaa! Tämä aihe ei kyllä kuole koskaan ja se aiheuttaa itkua ja hammasten kiristystä naisilla.

    Jokaisessa maassa suhtaudutaan eri tavalla naisten uraan ja rooliin äitinä. Olen kuullut juuri paljon kokemuksia Aasiasta, jossa naisen on todella vaikea edetä. Japanissa äiti jää heti kotiin, kun lapsi syntyy ja uran eteneminen loppuu siihen. Homma taitaa olla aika sama siis kuin Terhin kuvaus Koreasta. Suomessa naisten uralla eteneminen on ihan eri luokkaa kuin muulla, vaikkakin täältä löytyy yrityksiä ja ihmisiä, jotka ajattelavat, että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. Olen myös nähnyt näitä tapauksia livenä. Jos nainen nähdään raskaana, hän on menetetty tapaus työelämässä. Eteneminen loppuu siihen ja työnhaku vaikeutuu, jos on pieniä lapsia kotona. Tämän päivän hyvä työpaikka onkin sellainen, jossa voi yhdistää uran ja yksityiselämän. Hyvä työnantaja joustaa ja vaikka se joustaminen koskisikin enemmän naisia kuin miehiä niin se on silti tärkeää.

    Itse olen nähnyt, että on mahdollista yhdistää menestyksekäs ura ja perhe sinnikkäällä työllä ja olen luottavainen, että minäkin jonain päivänä pystyn siihen. Minä haluan uran ja perheen! Ja myös itselleni on tärkeää, että mies kannustaa luomaan uraa ja kehittymään. Tasavertaisuus parisuhteessa on tärkeää.

    Tosi hyvä postaus, tykkäsin sun tavasta kuvata asia tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna! Ja en oikeen osaa sanoa muuta kuin "word" olen kyllä ihan samaa mieltä! Sellaista työnantajaa osaa todella arvostaa joka pystyy joustamaan ja se mun mielestä varmasti näkyy myös sitten omassa työpanoksessa. Omasta mielestäni ainakin jos työnantajani pystyy joustamaan tietyissä asioissa, pystyn minäkin olemaan joustavampi työntekijä ja myös "antamaan" enemmän!

      Toivottavasti tulevaisuudessa ja jo nyt on naisten mahdollisuus saavuttaa kaikki - niin ura kuin perhe!

      Poista
  6. Tosi mielenkiintoinen postaus :) Kiitti kun kirjoitit, mähän silloin esitinkin vienon toiveen tästä :D

    Täällä Briteissä saa nykyään miehet ottaa myös vanhempainvapaan. Jos he täyttävät samat työssäoloehdot kuin äiti, he saavat ottaa äitiysloman viimeiset 6kk itselleen kun äiti palaa töihin. Tää on kyl ihan uus juttu, tuli 2013, eli käytännössä en kyllä tiedä kuinka hankalaksi työntekijät sen voi miehille (noin niinkuin henkisesti) tehdä. Ihan hyvä ensi askel tasa-arvon parantamiseksi, mutta lisäähän täällä tarvitaan vielä reippaasti. Tosi harvinaista se täällä on joktap että miehet jäisi kotiin hoitamaan lapsia, mutta ei suinkaan ennenkuulumatonta, varsinkaan Lontoossa jossa joillain naisilla on erittäin hyvin palkattuja työpaikkoja :)

    Mut oot oikeessa, usein äidit jää kotiin ja jättää työelämän sikseen muutamaks vuodeks kun tulee lapsia. Lastenhoitomaksut on ihan käsittämättömän korkeella (varsinkin Lontoossa - £800-1200/kk). Yhden lapsen hoitomaksut nyt saattaa pystyä maksamaan mut jos on kaks alle kouluikästä... Ja sit sekin että ei nää lapsia välttämättä paljoakaan kun pitkät työmatkat tekee työpäivästä tosi pitkiä, onhan se aika kauheaa... En yhtään ihmettele että niin monet jää kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, toi oli ihan uusi juttu mulle että nykyään miehetkin saa ottaa vanhempainvapaata! Ainakin suunta on oikea niinkuin sanoit mutta mitenköhän se todella näkyy työnantajan puolesta olis mielenkiintoista tietää...Musta tuntuu kyllä että Lontoo olisi pitänyt olla ihan erillinen kappale tässä tekstissä kun se on kuitenkin ihan oma maailmansa :D

      Hurjan kuuloisia noi päivähoitomaksut kyllä, en kyllä yhtään ihmettele, jos päivähoito on noin kallista ja työmatkat pitkiä että äidit haluavat jäädä kotiin! Tämä on kyllä tosi mielenkiintoinen aihe ja siitä saisi kyllä helposti kirjoitettua vaikka kuinka monta juttua :)

      Poista
  7. Postauksessa ja kommenteissa tuli jo niin paljon hyvia pointteja, etta tyydyn lahettamaan terveisia sun vanhemmille. He kuulostaa tosi ihanilta! :)

    VastaaPoista
  8. Supermielenkiintoinen postaus! Voin sanoa joka kohtaan vain olevani ihan samaa mieltä. Minulla on Lean in vielä kesken, mutta olen kyllä nyökytellyt monessa kohdassa. Vanhempiesi asenne on ollut kyllä loistava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tessa! Mä mietin jo et aloittaisin lukee sitä jo toista kertaa jos vaikka missasin jotain ensimmäisellä kerralla :) tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe!

      Poista
  9. Ihan tosi mielenkiintoinen postaus!
    Äikän kurssin vaikuttamiseen pyrkivä puheeni käsitteli naisten syrjintää työpaikoilla, joten aihe on mulle tärkeä.
    Itse olen aina kanssa halunnut saada hyvän uran, rakastavan ja tukevan kumppanin ja ehkä mahdollisesti lapsia, juuri tuossa järjestyksessä.
    Uskan että on täysin mahdollista saavuttaa nämä kolme. Miehille se ainakin on, joten miksei naisillekin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinäpä sen sanoit! Näinhän se menee ja todella toivon että me kaikki naiset saadaan "kaikki" jos me vaan halutaan!

      Poista
  10. En ollutkaan huomannut, että olit jo kirjoittanut tästä. Niin mielenkiintoinen ja ehkä koko ajan enemmän itselle ajankohtainen aihe. Oma äitini (ja esikuvani) on myös saavuttanut hienon uran ja lapset, niin olen jotenkin aina pitänyt sitä tietyssä määrin itsestäänselvyytenä ja nimenomaan mahdollisena. Kuten sanoit, aika näyttää miten käy. Eihän sitä ikinä tiedä jos saa lapsia ja mihin suuntaan ura kehittyy, mutta toivottavasti ainakin tulevaisuudessa ura & lapset on mahdollista saavuttaa siinä tapauksessa, että niin haluaa. Pitää tosiaan etsiä toi kirja jostain käsiini, löytyisköhän sitä täältä Espanjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinkun sanoit tää tulee koko ajan enemmän ja enemmän ajankohtaiseksi meille. Tässä vaiheessa on todella vaikea sanoa et miten itse haluaa sitten toimia jos joskus lapsia saa mutta meidän äidit (ja isätkin!) on näyttänyt kyllä hyvää esimerkkiä :) kantsii kyllä lukea koska kuten sanottu, siinä kirjassa oli monta hyvää kappaletta!

      Poista
    2. Joo, laitoin jo eilen heti tilaukseen Amazonista. Täältä olis näköjään saanut vaan espanjan kielisenä :)

      Poista

Kiva kun kommentoit!