Sinne vierähti pari päivää Lontoossa. Päällimmäisin ajatus joka jäi mieleen, oli ettei se Lontoo vieläkään vakuuttanut. Olen käynyt siellä erinäisiä kertoja, aina lyhyitä reissuja, ehkä yhteensä 5-6 kertaa. Ja se ei vieläkään vakuuttanut minua täysin. Lontoo illalla on kaunis, tekemistä riittää ja tarjontaa on - siinä ei vain ole mulle sitä X-factoria (kyllä, se on taas alkanut täällä Brittilandiassa). Tällä kertaa katsoin Lontoota myös sillä silmällä, että voisinko asua siellä (kun pitää sitä tulevaisuuttakin miettiä). En päätynyt mihinkään varmaan lopputulokseen - paitsi että olisin rutiköyhä jo kahden ensimmäisen päivän jälkeen, kaikki on vaan niin kallista.
Mutta jottei menisi liian suomalaiseen suuntaan tämä teksti, valittamiseksi siis, niin meidän reissu oli kiva. Kaverin kipeä olotila ja mun valtavat rakot hidastivat tosin hieman menoa, mutta oli silti mukavaa. Kaksi ensimmäistä päivää Lontoo näytti parhaat puolensa meille ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Käveltiin puistoissa, nautittiin auringosta ja ihmeteltiin maailman menoa. Keskiviikko iltana nähtiin Kuubassa tutustumaamme tyttöä, ja käytiin syömässä South Bankilla, josta oli muuten mielettömät näkymät. Käveltiin Kensingtoniin, käytiin Harroldsilla ja shoppailtiin Oxford Streetillä.
Otsikko viittaa kaverin sutkauttamaan lauseeseen, joka aiheutti minulle hysteerisen naurukohtauksen bussiasemalla odottaessamme yöbussia lähteväksi. Meiltä nimittäin kysyttiin reissun aikana niin moneen kertaan neuvoja (kerran tosin jouduttiin tunnustamaan olevamme turisteja kun emme heti keksineet vastausta). Ilmeisesti me oltiin luotettavan näköisiä blondeja :)
Yöbussi Lontoosta aina tänne Skotlannin perukoille saakka on kokemus. Se lähtee klo.23.45 Lontoosta ja on perillä täällä klo.11.45. Siinä tietää matkustaneensa bussissa. Mutta nuoriahan tässä vielä ollaan!
Toi maailmanpyöräkuva on tosi hieno! Ja vitsi sä oot ruskee! Ei käy yhtään kateeks! :)
VastaaPoista