keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Yli-ihmisten sali.

Olen nimennyt salin jossa käyn "yli-ihmisten saliksi". Ihan vaan sen takia koska siellä haiskahtaa hien sijaan täydellisyys. Se on aika ällöttävää.

Vaikka se ärsyttää, silti nyt uusin salijäsenyyteni kyseiselle salille lähinnä välimatkan takia. Se on 5 min kävelymatkan päässä kotoa, ja siellä on oikeasti mielettömän hyvät ryhmäliikuntatunnit ja muutenkin siistiä (ja ne suihkut on to die for)

Mutta siis takaisin siihen ärsytyksen pariin. Ne ihmiset jotka siellä salilla käy on selvästikin yli-ihmisiä. Naiset on sellaisia joita chick-lit kirjallisuus on täynnä: niillä on varmasti mediaseksikkäät ammatit (kuten pr-ala, media, investointipankkiiri), ne kuntoilee ilman että ne hikoilee, ja kroppa pysyy timmissä kunnossa vaikka ne kuntoilee ilman hikoilemista. Sen lisäksi että ne näyttää astelleen salille suoraan jostain vaatemainoskampanjasta, ne käyttää urheiluvaatteita joita ei varmasti ole hankittu alesta TKmaxista. Sitten ne sosialisoi niiden salilla käyvien täydellisten miehien kanssa jotka ovat juuri sopivan bodattuja jotta vielä mahtuvat Armanin-pukuihinsa ja luultavasti työskentelevät Cityssä. Tämän urheilusession jälkeen ne menee täydellisiin koteihinsa (tai vaihtoehtoisesti drinkeillä, koska ne ei hikoile) ja alottaa aamulla kaiken uudelleen. Ehkä tässä näkyy se Lontoon kilpailuhenkisyys samalla tavalla kun työelämässä...Nopeammin, paremmin, korkeammalle. 

Sitten olet sinä. Joka juoksee tälläisen pariskunnan välissä. Olo on kuin ruotsalaisella lihapullalla kiinteiden saksalaisten bratwurstien joukossa. Yrität vetää vatsaa sisään, ja olla hengittämättä liian raskaasti. Nostat vähän juoksuvauhtia jotta edes näyttää siltä että pystyt johonkin. Katsot empaattisesti toista sinunlaistasi raukkaa joka on eksynyt tänne salille. Thank god, yksi yli-ihminen vähemmän. Pahinta tässä on se, etten sentään edes ole ihan rapakunnossa, vaan kyllä sentään jotain jaksan tehdä (tai ainakin uskottelen niin).



Mistä tämä ärsytys omaa salia kohtaa on sitten tullut? No niistä viikottaisista Body Attack-tunneista jolla käyn. Tunti koostuu maailman yksinkertaisimmista askelkuvioista: haarahypyistä, juoksusta, grapevinestä ja paikallaan astelemisesta. Ja silti sekoan askelkuvioissani. Sit sun edessä hyppelehtii semmoinen gasellisäärinen mimmi joka näyttää siltä että se harrastaa vapaa-ajallaan (luultavasti huvikseen) rytmistä kilpavoimistelua ja jonka jalka nousee niin korkealle kattoon että ihan huimaa. Ja tunnin loppupuolella kun et saa enää omaa jalkaa nousemaan edes sitä 5 cm maanpinnasta, niin tämä mimmi vaan lisää tahtia.
Sen lisäksi tunnille tuli tänään mun viereeni heilumaan sellanen Vampire Diariesin Damonin (ja nyt kaikki suut suppuun siitä kuinka kökkö sarja se on) näköinen komistus. Onneksi sen rytmitaju oli kuitenkin samaa luokkaa kuin Kanki Kaikkosella, joten kerrankin joku muu meni enemmän sekaisin kun minä. Melkein aloin nauramaan evil laughteria vieressä. 

Joku voisi kysyä sitten että mitäs lihapulla raahat sitten olemuksesi sinne salille? Noh, koska, tavoite olisi tietty olla joku päivä yksi niistä mimmeistä jotka liikkuu hulluna hikoilematta. Ja että jalka nousisi sievästi (ei pakottamalla niin että nikamat nyrjähtää) taivaisiin.


Sen takia varasinkin paikan jo ensi viikon Body Attack-tunnille. Toivottavasti Kanki Kaikkonen tulee pitää mulle epärytmistä seuraa.

P.S. Ei tätä kirjoitusta nyt turhan vakavasti tarvitse ottaa, sali on oikeesti ihan kiva, ja tänään sekosin vaan kerran askelissani!

Kuvat: googlen kuvahaku



11 kommenttia:

  1. Hahahah... Vähänkö huvittavaa. Ruotsalainen lihapulla. Haha. Tiedän niin tunteen, olen itsekin viettänyt aikaa hirvittävällä ökysalilla Santo Domingossa, joka loppujen lopuksi on kyllä ollut paras sali jossa olen koskaan ollut!

    VastaaPoista
  2. Hahaaa..voi ei!Tiedän kyllä tunteen :D Ja pakko sanoa; Vampire diaries on erittäin monen täällä tuntemani tytön 'guilty pleasure' (jos ei muuta niin sitä voi katsoa niiden epätodellisen hyvännäköisten heppujen takia)..

    VastaaPoista
  3. Hih, kuulostaa ihan mahtavalta :D. Siellä varmasti onkin enemmän "eri saleja eri luokkaisille", tuntuu, että Suomessa kaikki käy samoilla saleilla. Mikä tarkoittaa aina törkeän täysiä pukkareita. Ja jos lohduttaa, niin eihän ne ihmiset siellä toisaalta ihan täydellisiä ole, kun kuitenkin joutuvat salilla käymään :).

    VastaaPoista
  4. Hahah, nauroin useaan kertaan! :) hei haloo, kuka nyt täydellinen timmi-mimmi haluiskaan olla!?!

    VastaaPoista
  5. Eveliina, olen ihan varma että suomalaisessa ja ruotsalaisessa lihapullassa on vissi ero. En vain ole varma, että mikä :D Joo, en mä kyllä tosta salista voi luopuakaan, on se sen verran hyvä paikka treenaukselle!

    Marika, joo se taitaa olla munkin guilty pleasure :D Ja pakkohan sitä on jotain tv-sarjoja katsella ;)

    Tessa, se on kyllä ihan totta ettei ne onneksi voi ihan täydellisiä olla :) Lohduttaa hieman tämä ajatus! Joo, tääl varmaan näkyy saleilla noi luokkaerot ja asuinalueet melko selkeästi, toisaalta mun mielestä tällä alueella jossa asun on vaikka minkälaista tallaajaa..Mutta luulen että suurinosa mun salilla käyvistä on ihan vaan normi työssäkäyviä ihmisiä. Olis varmaan mielenkiintosta käydä salilla jossain Knightsbridgessä :)

    Annika, no en minä ainakaan :D Tuli kyl mieleen ne meidän yhteiset treenaussessiot: "ÄLÄ VIKISE VAAN TEE" :D

    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus! :D Musta tuntuu kyllä välissä ihan samalta mun salilla, mutta oikeasti oon päättänyt, että en kyllä jaksa välittää. :D Sitä paitsi musta on ihan tyhmää kuntoilla niin, ettei hikoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en mä onneksi välitä tarpeeksi että oikeasti en voisi salilla käydä..Välillä vaan se tuppaa ärsyttämään :D Ja ihan totta, kyllä liikkuessa täytyy hikoilla!

      Poista
  7. Hauska kirjoitus :) Käyn itse yliopiston salilla, ja siellä on onneksi kaikentasoisia ja -kokoisia kuntoilijoita, ja suurin osa tietysti tosi nuoria. Miinuspuolena sitten se, että saatat joutua höpöttelemään yhtäkkiä viereesi ilmestyneen kurssikaverin kanssa kesken crosstrainertreenin JA yrittää samalla tota normaalisti hengittämistä. Englanninkielisessä maassa asumisen haittapuolena taas on se, että saatat ruveta käyttämään sinä-passiivia, mutta enköön nyt tällä kertaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yliopiston sali olis varmaan mukava paikka, siellä olis kuitenkin samanhenkisiä ihmisiä, mulle yliopiston sali on vaan liian kaukana. Vaikka tuo mainitsemasi ongelma voisi olla hieman kinkkinen sitten siellä, aina törmäisi tuttuihin :D

      Poista
  8. Mä huomasin tänään saman! Tai siis täällä ollaan kyllä ihan tavallisia pulliaisia, ai että mä nautin siitä, että saa olla normaaleissa vaatteissa (eli hyvissä housuissa ja urheilutopissa, jonka päälle hennesin miestenosastolta haettu löysä t-paita :DD shoppailen aina hennesin miestenosastolta nää jutut :D). Aina kuitenkin sieltä löytyy niitä robotteja, jotka vetää jossain crosserilla aivan jumalatonta tahtia ja sitten juoksumatolla ja sitten vähän vielä pyörän selällä. Ja sitten pukkarissa näkee, että niillä on pieni siro puna poskilla, kun meikäläinen on siinä vieressä ihan valko-punapilkullisena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tekstin kirjoituksen jälkeen mun viereisellä jumppamatolla venytteli nainen joka oli varmasti balettitanssija. Se nimittäin venyi ihan uskomattomiin asentoihin. Ja taas tuli hieman alisuoriutuja olo :D
      Valko-punapilkullisuus on vaan hyvästä, ainakin tietää urheilleensa kunnolla!

      Poista

Kiva kun kommentoit!