keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Reissunjälkeisiä mietteitä



No niin, nyt on lomat lomailtu. Tai ainakin hetkeksi. Kolmen viikon päästä aloitankin jo kesälomani Suomessa!

Palattiin eilen illalla myöhään Bratislavasta ja täytyy kyllä myöntää että kun on ollut viikon sisään niin Bakussa, Lontoossa kuin Bratislavassa, niin olipa kyllä kiva tulla kotiin eilen! Vaikka niin tykkään matkustamisesta, niin on siinä omassa kodissa ja tutussa arjessa puolensakin!

Bratislavassa oli kivaa ja samalla reissulla ehdittiin käydä myös Wienissä. Blogiin on siis varmaan piakkoin tulossa juttua näistä kaikista reissuista, heti kun löytyy vaan aikaa niiden kirjoittamiseen. Jotenkin meidän reissua leimasi koko ajan sellainen pieni sähläys. Me ei yleensä suunnitella mitään reissuja ihan pilkun tarkalleen, vaikka mies excel-taulukkojansa rakastaakin, mutta tämä matka oli kyllä niin täynnä sähellystä suuntaan jos toiseenkin. Siinä vaiheessa kun juostiin katuja pitkin kamojen kanssa yrittäen etsiä taksia keskellä Bratislavan teollisuusaluetta jotta ehditään koneeseen, kirosin kyllä meidät molemmat ihan alimpaan maanrakoon. Mutta hei, onneksi sentään ehdittiin koneeseen.

Me käytiinkin yksi ilta suhteellisen syvällistä keskustelua miehen kanssa drinkkien ääressä, bratislavalaisessa panimossa istuen tästä koko matkustelu jutusta. Nyt kun ollaan sitomassa itsemme taas yhteen ekstra maalliseen omaisuuteen (eli omaan taloon), mietittiin tätä koko paikoilleen asettumista ja matkustamista. Niin monta vuotta kun tässä on mennytkin meidän parisuhteemme aikana, että olemme muuttaneet (yleensä erikseen) paikasta ja maasta toiseen, olemme nyt asuneet Derbyssä jo melkein kaksi vuotta. Se on pisin aika missä olen itse asunut yhtäjaksoisesti sitten sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Ja kohta meillä on toivon mukaan ihan oma koti, joka sitoo meidät uuteen kaupunkiin melkoisen pysyvästi.

Rajoittaako tämä nyt sitten meidän matkusteluita ja ihmeellisiä päähänpistoja jos yhtäkkiä haluttaisiin muuttaa vaikka ihan toiseen maahan? Mies oli sitä mieltä että nyt meidän vapaat nuoruusvuodet on ohi (ehkä hieman kärjistetysti sanoen) ja nyt ollaan sitouduttu lähiö-elämään. Noh, ei nyt ehkä sentään. Asunnonhan voi aina vuokrata eteenpäin ja matkustukset on ollut rajoittuneita jo jonkin aikaa vakituisten töiden takia.

Vaikka kuinka rakastankin matkustamista niin vielä enemmän rakastan nykyistä "tasaista" elämääni. Joo, tottakai joskus (yleensä marraskuussa) tulee aina sellainen olo, että tekisi mieli vaan jättää kaikki taakse ja muuttaa Karibialle. Mutta todellisuudessa niin monen matkalaukku vuoden jälkeen ja niiden epävarmojen elämänvaiheiden tuoksinnassa kun ei tiennyt minne muuttaa parin kuukauden kuluttua, nautin täysillä tästä tunteesta, että meillä on ns. todella tasainen elämä joka on sidottu yhteen paikkaan ainakin seuraavaksi viideksi vuodeksi (koska minähän juonin että muutettaisiin takaisin Suomeen jossain vaiheessa). Lomia kuitenkin löytyy, joten pystytään varmasti matkustelemaan tulevaisuudessakin joten ei tämä tasainen ja vakiintunut "lähiö-elämä", tätä poissulje.

Yritän muistuttaa itseäni taas tästä postauksesta ja hetkestä seuraavalla kerralla kun haikailen irtiottoa! Kuitenkin yhteenvetona sanottakoon, että onpa mukava taas olla kotona! Vielä mukavammiksi siitä tekee sen, että taas meidän asuntokauppahommat ovat nytkähtäneet eteenpäin ja toivon mukaan voin jo kohta ihan oikeasti ruveta pakkailemaan asuntoamme muuttoa varten!

20 kommenttia:

  1. Kuulostaapa siltä, että teillä ei ole jännitystä matkalta puuttunut :D Mä niin ymmärrän sua tuossa paikalleen asettumisessa. Samat fiilikset on. Mielellään sitä talvisin hengailisi vain jossain palmun alla, mutta en minäkään omaa taloa rinkkaan vaihtaisi. Kaipaan tietynlaista pysyvyyttä ja matkustan sitten vain jokaikisen lomapäivän. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää oli vähän tälläinen kahden säheltäjän matka tällä kertaa :D

      Ja juuri näin, tietynlainen pysyvyys elämässä on ihanaa mutta niin kauan kun voi käyttää lomapäivät matkustukseen niin mun mielestä se on aika hyvä kombo!

      Poista
  2. Tiedän niin mitä tarkoitat. Oon asunut nyt kohta neljä vuotta todellista matkalaukkuelämää ja enemmän ja enemmän alan kaipaamaan sellaista tasaista elämää. Hauaisin oman kodin jonka voisin sisustaa, harrastuksia (en oo niitäkään jotenkin pystynyt ylläpitämään), tuttuja paikkoja. Tosin reissata haluun aina! Enkä kyl ihan nää, että sä ja A olisitte nyt matkustaneet tarpeeksi ja että nyt alkaisi "lähiöelämä" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä niin hyvin tunteen, kun itsekin se oli mulla niin pitkään opiskeluiden aikana ja vielä sen jälkeenkin. Ehkä sen takia osaa "arvostaa" nyt tätä tasaista elämää ihan eri tavalla. Vaikka olenkin samaa mieltä että ei meistä nyt ihan vielä lähiöläisiä tule ;)

      Eikä mun mielestä sellainen tietynlainen pysyvä ja tasainen elämä mitään reissujen tekoa estä, valinnoistahan se on kaikki kiinni!

      Poista
  3. Ma elan tahtomattani taas nyt liian tasaista elamaa omaan makuuni. Vakituinen tyo on toki hyva asia, mutta kuten oon omassa blogissanikin kirjoittanut, niin lomia tassa maassa on ihan liian vahan, etta voisi edes toteuttaa matkustusinotaan... Toivotaan, etta tahan jossain vaiheessa lahitulevaisuudessa tulisi jonkinlainen muutos. Saa nahda tuleeko itselle jossain vaiheessa sellainen olo, etta haluaisi asettua aloilleen.. Ehka jos loytyisi sellainen paikka, mika saisi tuntemaan olonsa onnelliseksi ja kotoisaksi! Innolla odotan sun reissujuttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä totta että asuinpaikka vaikuttaa ihan älyttömästi siihen miten viihtyy kotona ja tietyssä paikassa. Mähän en tässä nykyisessä asuinkaupungissani ole ikinä viihtynyt (paitsi ehkä silloin alkuun kun kaikki oli uutta), jonka takia olinkin tuossa välillä jo tyytymätön tähän tilanteeseen. Nyt kuitenkin kun tietää että asiaan on tulossa muutos hyvin pian niin jaksaa tätäkin kaupunkia vielä hetken...

      Ymmärrän kyllä että asiat on siellä hieman erilailla kun lomia on niin paljon vähemmän ettei oikein pysty reissaamaankaan. Tsemppiä siis sinne, toivottavasti saatte asiaan jotain muutosta aikaiseksi! Ja hei, eihän kaikkia tietenkään ole luotu pysymään paikoillaan - toiset tykkää liikkeellä olosta, toiset paikallaan olosta :D

      Poista
  4. Joo, tää on kyllä ihan parasta olla tyytyväinen tähän suht tasaiseen elämään, ei ole tullut niitä matkalaukkuvuosia vielä ihan oikeasti ikävä. On huippua, että kerrankin on sellanen tilanne kun tällä elämän tilanteella ei ole eräpäivää :D

    En minäkään nää teitä kahta siellä lähiössä pysymässä, vaikka koira ja piha jossain vaiheessa olisikin.. mutta toivottavasti tällä kertaa päästään pian tsekkaamaan teidän uusi lähiö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän on kyllä ihan pakko tulla käymään, varsinkin kun teidän häälahjakin on vielä lunastamatta ;) Täytyy saada sovittua joku ajankohta!

      Ja joo, on tälläinen tasainen elämä välillä ihan parasta, varsinkin kun väliin saa mahdutettua kaikkia kivoja reissuja!

      Poista
  5. Niinhän se menee, että aika aikaansa kutakin ja kaipa se ikä tekee tehtävänsä. Suomalaisilla on kyllä matkustavallekin "lähiöasujalle" sopivat lomat, kun viisi viikkoa vuodessa voi mennä ympäri maailman; millaiset lomat sulla on vuosittain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta kyllä tuokin, ehkä me vaan kummatkin yritettiin kapinoida sitä vastaan että ollaan nyt sen ikäisiä että arvostetaan ihan toisenlaisia asioita kun sillon parikymppisinä :D

      Mulla on kanssa neljä viikkoa lomaa, ja sit viikko erilaisia pyhäpäiviä jotka täällä isketään päälle joten sinänsä myös ihan tarpeeksi jotta lomia pystyy ottamaan niin Suomessa reissailuun kun myös muualle matkusteluun!

      Poista
  6. Mäkin ymmärrän tätä ah-niin-hyvin. Tuntuu, että on tullut viime vuosina vähän liikaa muutettua maasta toiseen, ja nyt olisi kiva asettua jonnekin pidemmäksi aikaa... tosin samalla myös tuntuu siltä, että eiköhän sitä parin vuoden asettumisen jälkeen tunnu taas vähän erilaiselta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no tää on just niin tätä! Tällä hetkellä tuntuu just ihanalta olla ns. "asettuneena" paikalleen mutta saa nähdä onko parin vuoden päästä eri ääni kellossa :D Toisaalta, eipähän käy aika ainakaan tylsäksi kun vaihtaa maisemaa usein!

      Poista
  7. Liittyn tasaisen elämän ja asettumisen kannattajien joukkoon. :) Minä asuin opiskeluvuosina yhdessä asunnossa kaksi vuotta ja kuukauden - se olikin sitten ennätys sen jälkeen, kun muutin pois vanhempien luota. Helsingissä oon toki asunut jo yli viisi vuotta, mutta asunto on vaihtunut tiuhaan ja nyt näyttää siltä, että kaupunkikin on pian vaihtumassa.

    Ja oon aivan kyllästynyt siihen, että uutta kotia ei koskaan viitsi edes alkaa sisustamaan, kun koko ajan on takaraivossa, ettei me kuitenkaan tässä kauaa asuta. Lisäksi tuntuu kuin olisi koko ajan muuttamassa, ja sehän se on tunnetusti niin hauskaa puuhaa. :D Siksi toivonkin, että seuraava tai edes sitä seuraava asunto olisi jollain tapaa pysyvä. Matkailua mekään ei silti aiota unohtaa. :)

    Mahtavaa, että pääsette pian muuttamaan omaan kotiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, loistavaa, meitä tasaisen elämän kannattajia löytyy siis monta ruudun takaa :)

      Muuttaminen kyllä itsessään on jo aivan raivostuttavaa puuhaa, joten voin kuvitella kuinka hankalaa se on ollut muuttaa sullakin niin monta kertaa! Tää meidän nykyinen asunto oli kanssa ensimmäinen paikka jonne olen vihdoin ostanut huonekalut kun tiedettiin että tullaan asumaan täällä jonkin aikaa. Joten sinänsä aikaisemmat muutot on mulle ollut helpompia kun ei ole ollut huonekaluja... Nyt jo ahdistun ajatuksesta että pitää kaikki sohvat sun muut rahdata uuteen asuntoon :D

      Je jeps, matkustelua ei todellakaan tarvitse unohtaa vaikka muuten elämä hieman tasaantuisikin ;)

      Poista
  8. Tasainen elämä on hyvää ja mahtavaa kunhan muutaman kerran vuodessa pääsee matkustamaan... aina välillä on pakko päästä ihastelemaan vieraampia nurkkia ja toteamaan miten kivaa onkaan olla kotona. Tosin myönnän kyllä että jos ei ois lainaa, oisin paljon enemmän vakavissani lähdössä sinne Karibialle, lapsineni päivineni :D...mutta sen talon voi ainakin sitten myydä jos siltä tuntuu. Jännää nähdä päädyttekö tekin vielä jossain vaiheessa Suomeen... ja olis kiva nähdä siun loman aikana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "aina välillä on pakko päästä ihastelemaan vieraampia nurkkia ja toteamaan miten kivaa onkaan olla kotona" + toi lause tiivisti mun ajatukset täysin, ei mitään lisättävää :D Ja nimenomaan, voihan sen talon aina myydä, ei siihen tarvitse olla sidottu loppuelämäksi!

      Olis ihan huippua nähdä, voitaisiin koordinoida jotain kivaa yhdessä porukalla heti kun minäkin saan lomat vaan varmistettua (en ole vielä ostanut lentoja kun jännättään että koska me nyt sit oikeasti päästäisiin muuttamaan)....

      Poista
  9. Elämä taitaa mennä sittenkin pitemmällä perspektiivillä vähän vaiheissa. Näin kuudennella (!) vuosikymmenellä taaksepäin katsottaessa, niin oli asuntolainan maksuvaihetta, sitten siirryttiin purjehdusvaiheeseen ja sitten matkailuun oikein kunnolla. Ja ehkä siitäkin vielä siirrytään johonkin muuhun vaiheeseen joskus, eli aikansa kutakin.
    Ei ehkä niin, että yksi vaihe sulkee pois kaikki muut asiat sinä aikana, mutta joku asia painottuu enemmän - esimerkiksi purjehdusvuosinamme matkustimme kyllä talvilomilla, usein purjehtimaan :-) mutta maailmalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, uskon niin hyvin että elämä menee vaiheittain, ja välillä tietyt asiat painottuu enemmän kuin toiset. Niinhän se menee, että aikansa kutakin ja sekin on ihan hyvä. Mutta samaa mieltä olen, että eiköhän se matkailu tule aina pysymään meidän elämässä mukana vaikka välillä tulisin vaiheita että rahaa pitää säästää vaikka tulevia häitä tai asuntoa varten :)

      Poista
  10. Vaikka en nyt ihan tässä elämäntilanteessa voi samaistua "tasaiseen elämään", niin on kyllä totta, että on ihana tunne palata sinne omaan kotiin ja tutuihin kuvioihin reissujen jälkeen. :) Enkä kyllä usko, että tasainenkaan elämä mitenkään puuduttaa, vaan siinä on ne omat hyvät puolensa. Vaikka olenkin itse tyytyväinen omaan jokseenkin kaaottiseen elämääni tällä hetkellä, niin kyllä silti ikävöin moniakin asioita tylsän tasaisesta arjesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäntilanteethan vaihtelee ja niin kauan kun itse on suhteellisen tyytyväinen elämäänsä niin sehän on tärkeintä - oli se sitten kaoottista tai tasaista :)

      Poista

Kiva kun kommentoit!