tiistai 31. toukokuuta 2016

Vuoren huipulla - Snowdon, Walesin korkein vuori (1085 m)



Oltiin jo pitkään mietitty että haluttaisiin kiivetä yksi Brittien vuorista. Walesissa sijaitseva Snowdon on ollut jo pitkään varteenotettava vaihtoehto koska se on suhteellisen helppo kiivetä ja se löytyy tuosta meidän läheltä. Kun päätettiin paria päivää ennen reissua lähteä sitten kohti Walesia viettämään viikonloppua, päätettiin heti että Snowdon pitää kiivetä. Vähän kuumotti että miten pärjään ja ehkä olisi pitänyt valmistautua enemmän, mutta toisaalta jos onnistuin "kiipeämään" Pöytävuoren huipulle (joka on samankorkuinen) rapakuntoisena, uuden vuoden päivänä (ja illan jäljiltä parin viinilasin nauttineena) +30 asteen helteessä niin totesin että nyt kun sentään treenaan säännöllisesti niin ehkä se on helpompaa. Ja olihan se. Mutta samalla kyllä ihan tarpeeksi rankkaa.

Mistä se kiipeäminen sitten aloitetaan?

Me oltiin liikkeellä omalla autolla ja tarkoitus oli jättää se alunperin vuoren sivulla sijaitsevalle parkkipaikalle. Ihan siis merenpinnan tasolta ei tarvinnut aloittaa. Noin miljoona muuta lomalaista oli liikkellä samalla idealla kuin me ja Pen y Passin pienen pieni parkkipaikka (joka toimii myös aloitukskohtana monelle reitille) oli aivan täynnä. Onneksi kuitenkin hätä ei ollut tämännäköinen, Snowdonille on mahdollista kivuta kuutta eri reittiä pitkin ja tätä varten on tehty helpoittamaan Sherpa Bus Service. Voit siis kivuta ylös yhtä reittiä ja alas toista (mitä ehdottomasti suositellaan jotta saat kaiken irti näköaloista) ja sitten vain napata bussin kun olet päässyt alas takaisin oikealle parkkipaikalle. Täältä löytyy lisää hyödyllistä tietoa Snowdonin eri reittivaihtoehdoista. Kuten sanottua, porukkaa oli liikkeellä ihan hurjasti joten me jouduttiin jättämään auto kauas vuoren alapuolelle josta löysimme vihdoin parkkipaikan (onneksi minulla on pieni auto!). Sieltä sitten otimme bussin ja nousimme ylös Pen y Passin parkkipaikalle josta lähdimme sitten kävelemään ylös kohti huippua.

Reitillä on väliä!

Snowdonin voi kiivetä aika monta eri reittiä pitkin, aloittelijoille yleensä suositellaan kahta reittiä: Miners Path ja Pyg Track. Me päätettiin ottaa ylös Miners Path koska se vaikutti hieman rauhallisemmalta näistä kahdesta vaihtoehdosta. Täytyy kyllä sanoa että väkeä oli ihan hirveästi yrittämässä vuorenhuipun päälle tuona päivänä ja siitä oli luonnonrauha kaukana. Meidän ottama polku oli suhteellisen iisi ja erittäin helppokulkuinen, vasta loppukohti itse ns. "kiipeily" osuus tuli vastaan ja tuli ähistyä ja puhistua hieman enemmän. Miner's Path on kuitenkin upea reitti aloittaa kiipeilyosuus koska se kulkee eri järvien läpi ja siten antaa ihanan näköalan kohti Snowdonin huippua.

Matkan varrella näki monenlaista kulkijaa ja vaikka moni saattoi olla liikkellä ihan vaan lenkkareilla ja ohuella vaatekerrastolla (koska päivä oli lämmin) niin kyllä silti kannattaa ottaa lämpimämpää varustusta mukaan sillä huipulla on kylmä! Snowdonilla on todella maineena sen suhteellisen helppo saavutettavuus, poluilla näkyikin paljon siis lapsiperheitä jotka taapersivat huipulle suhteellisen vaivattoman näköisesti. Täytyy sanoa että se ruuhkaisuus otti kyllä aika ajoin hieman pannuun, kyseessä on niin upea luontokohde että tietysti siitä mieluiten nauttisi siten ettei tarvitse jonossa kiivetä kohti huippua miljoonan muun turistin kanssa!

Tuonne huipulle pitäisi siis kiivetä!




Huipulla!

Me päästiin kuin päästiinkin huipulle ja vitsit että oli voittajafiilis (allaoleva kuva ei ole itseasiassa ihan Snowdonin huipulta, mutta siellä oli niin paljon ihmisiä että kuvista ei tullut niin kivoja)! Oli vuori sitten iso tai pieni niin aina se on mahtava tunne kun pääsee ylös asti!

Snowdonin Summit sijaitsee omalla pienellä nyppylällään jonne pitää vielä erikseen kavuta ja sinne vasta ruuhkaa oli! Toisaalta, oltiin me kyllä osattu odottaa että paikalla olisi paljon väkeä kun kyseessä oli kuitenkin loma viikonloppu!

Huipulla syötiin eväitä, levättiin hetki ja vaan nautittiin näkymistä. Pian alettiin kuitenkin pohtimaan mitä reittiä me tultaisiin alas...



Alasmeno oli hankalampaa kuin kiipeäminen ylös

Päätettiin että halutaan ehdottomasti mennä alas jotain muuta reittiä kun näitä ns. normaalia kahta reittiä pitkin (eli toisinsanoen niitä suosituimpia reittejä pitkin). Ylöskavutessa olimme nähneet ihmisiä jotka kiipesivät viereisen vuoren huippua pitkin ennenkuin kun lähtivät kapuamaan kohti Snowdonia ja hetkellisen tutkinnan jälkeen myös me päätimme lähteä kokeilemaan tätä nimenomaista reittiä. Sen vuoriseinämän nimi oli Y Lliwedd ja se oli osa vuorijonoa nimeltä Bwlchysaethau. Ymmärrettävistä syistä käytän siitä vain nimeä "vuori" koska oikeasti, nämä walesilaiset nimet on aika kreisejä!

Täytyy sanoa että kyseinen reitti näytti aika kuumottavalta, ensin periaatteessa kapuat Snowdonilta alas sellaista todella jyrkkää vuorenrinnettä pitkin jossa on paljon irtokiviä, jonka jälkeen pääset hetkeksi kävelemään näiden kahden vuoren välisessä tasaisella osuudella ennenkuin pitää taas lähteä kiipeämään uutta (tosin pienempää) vuorenhuippua kohti. Ja tällä kertaa voidaan todella puhua edes hieman totisemmin sanasta kiipeily sillä kunnon polkua ei löytynyt kuin osittain, muuten jouduit kiipeämään itsesi ylös sellaisten isojen kivelohkareiden välistä. Kuten jupisin miehelle jossain vaiheessa "let's go and hike up Snowdon. It will be just a gentle hike. It will be fun they said..."

Oikeasti kuitenkin kun pääsimme ylös asti oli ne näkymät vailla vertaansa. Sieltä toisen vuorenhuipulta otimme itseasiassa tämän kuvan josta tuli oma suosikkini. Siis katsokaa nyt noita maisemia! Ihan älyttömän kaunista. Ja mikä parasta? Siellä ei oikeastaan näkynyt ristinsieluä. Muutamia muita ihmisiä tuli vastaan mutta muuten saimme olla ihan ylhäisessä yksinäisyydessämme ja nauttia näistä maisemista.



Miten muuten alastulo voikaan olla niin paljon hankalampaa kuin ylöstulo? Tuo takaisintulo reitti oli siinä mielessä haastavampi kun selkeää polkua ei ollut ja paikoitellen joutui etsimään askelpaikkaa ja reittiä tovinkin. En ole muuten koskaan ennen kärsinyt korkeanpaikankammosta mutta ensimmäistä kertaa tuli  hieman huimaava olo kun katsoin alaspäin. Miehellä oli siihen aina yhtä rohkaiseva neuvo "now is not the right time to be scared of heights". Kiitos näistä lohdutuksen sanoista. Saan tämän kuulostamaan ehkä paljon extrememmältä kun se oikeasti oli, mutta ainakin minulla se oli tarpeeksi jännää. Ei huolta kuitenkaan äiti, ihan turvallista tämä homma oli kaikenkaikkiaan.





Ja tiedättekö mikä oli paras fiilis kun päästiin alas? Istahdettiin tämän järven rannalle ja lilluteltiin meidän jalkaparkoja ihanan viileässä vuoristovedessä. Kyllä kelpasi!



Snowdonin kiipeäminen oli ihan mieletön kokemus ja olen niin onnellinen että päästiin toteuttamaan tämä meidän haave viimeinkin! Minnes sitä sitten kiipeäisi seuraavaksi?

14 kommenttia:

  1. Wauu! Siis mielettömät maisemat, minusta näyttää jopa paremmalta kuin Ben Nevisin maisemat. Mulla oli tosin ihan samanlaisia tunteita Ben Nevisille kivutessa - perhanasti porukkaa, matka vain jatkui ja jatkui, polku oli kivinen, alastulo paljon hankalampaa (mutta sen takia, kun jalat olivat jo ihan väsyt!). Ben Nevis on tosin tuohon verrattuna todennäköisesti paljon helpompi reitti, siellä on kun selvät polut.
    Siis vitsi, nyt alkoi kyllä Wales kiinnostamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla oli kyllä niin upeata. Olen vieläkin ihan fiiliksissä meidän viikonloppureissusta :D Ben Nevis kyllä houkuttaisi ehdottomasti kanssa, tosin haluttaisiin hikata West Highland Way joten ehkä se voisi yhdistää siihen...

      Mut siis, ne kaksi ns. aloittelijan polkua oli kyllä aika hyvät ja pääasiallisesti todella selkeät polut, se oli toi takaisintuloreitti joka oli sitten ihan pikkuisen hankalampi :D

      Ja voin siis NIIN suositella Walesia, siellä on aivan upeata!!!

      Poista
  2. Onpa aivan mielettömät maisemat! Nyt alkoi Wales innostaa entistä enemmän. Meidän on jo pitkään pitänyt suunnata Walesiin tuon englantilaisen ukkokultani kanssa, joka on opiskellut aikoinaan Walesissa. Meidän houkuttimet on vähän erilaiset, hän kun haluaa palata opiskeluvuosien maisemiin, ja minä haluan kaupunkielämän sijaan ehdottomasti tutustua näihin maisemiin! Aivan upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, olen varma että pystytte yhdistää sekä kaupunkiloman että luontokohteet yhteen jos meette käymään Walesissa :D En tietty tiedä missä kaupungissa hän on opiskellut, mutta kuulemma Walesin isommatkin kaupungit on todella nättejä!

      Mutta siis Wales on aivan upea, minua ehdottomasti puri Wales kärpänen tämän yhden vierailun perusteella ja mietin jo koska voin sinne lähteä uudestaan :)

      Poista
  3. Ihania kuvia! On se Wales upea, Snowdoniaan on pakko päästä :D Itse olin viime syyskuussa Etelä-Walesin läntisimmässä kolkassa St. Davidsissa. Tosi sympaattinen pikkukaupunki upealla goottilaisella katedraalilla ja vuosisataisella historialla höystettynä. Läheltä löytyy kalastajakyliä, Pembrokeshiren merellinen kansallispuisto ja upeita rantoja! Suosittelen ehdottomasti kohteeksi, jos innostutte matkailusta Walesissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kiitos tästä suosituksesta! Olen itseasiassa tuota Pembrokshiren kansallispuistoa jo tutkinut sillä silmällä, se näyttää aivan upealta paikalta ja on ehdottomasti meidän "to do-listalla" mitä tulee vierailtaviin kohteisiin Walesissa!

      Poista
  4. Postauksesi sai minut tutustumaan tuohon kukkulaan enemmän ja katsomaan sijaintia kartasta (luulin sijaitsevan jotenkin puoliksi edes Englannissa) ja jäinkin miettimään sitä, kun sanot, että Snowdon on Englanninkin korkein vuori... Noh, näköjään kansallispuisto sivuillaankin on mennyt mainostamaan asian olevan näin. :( Mutta eikös se tällä logiikalla sitten samalla olisi myös Pohjois-Irlannin ja vaikka Alankomaidenkin korkein. Toivottavasti Ruka ei sentään mainosta olevansa sekä Pohjois-Pohjanmaan että Kainuun korkein kohta. :D Mutta joka tapauksessa hienoltahan tuolla Snowdonillakin näyttäis, kelpais jaloitella mäkeä ylös noiden maisemien takia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan oikeassa tietty olet, logiikka tuolla tavoin mainostaessa on vähän hassu :) Itse kuitenkin ymmärsin että sillä haettiin takaa sitä että Snowdon on ns. Brittien saarten isoin vuori joka sijaitsee Skotlannin ulkopuolella. Kun tietääkseni Skotlannissa sijaitsee juuri ne kaikki Iso-Britannian isoimmat vuoret. Joten kai Snowdon yrittää vetää kotiinpäin ja todeta sen olevan isoin vuori mitä saarelta löytyy ellei oteta Skotlantia huomioon! Mutta kuten sanoit, poistin nyt sen Enkku maininnan tuosta otsikosta ettei se aiheuta lisää väärinkäsityksiä kuitenkaan, varsinkaan kun Briteissä täytyy olla tietysti tarkka siitä ettei puhu väärässä yhteyksissä ja sekoita näitä Walesia, Englantia, Skotlantia ja Pohjois-Irlantia keskenään!

      Poista
  5. Mä olen huomannut, että parasta vuorivaelluksilla olisi, kun reitillä olisi silleen "sopivasti" ihmisiä. Ruuhka on aina ihan pepusta, etenkin jos joutuu väistelemään kiipeilyosuuksilla muita, mutta toisaalta ihan yksin vuorella hengatessa voi tulla äitiä ikävä, jos sää menee äkillisesti huonoksi. Kun me ollaan kiivetty Fourteenereita, niin oletus on ollut, että liikkeellä on muitakin, joten ollaan yritetty valita helpoimman reitin sijasta vaikkapa se toisiksi helpoin. Se on jo tiputtanut ihmismassoja ihan ratkaisevalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä ihan totta! Varsinkin kun valittiin tuo meille "vaikeampi" reitti takaspäin, mietin mielessäni että mitä jos meille sattuu jotain, mutta siellä onneksi näkyi sillöin tällöin ihmisiä joten ei olisi joutunut onneksi yksi olemaan!

      Poista
  6. Voi kuinka kaunista! Itseäni on kovasti kiehtonut viime aikoina ajatus Brittien saarista ja Irlannista matkakohteena. Valitettavasti täältä Australiasta sinne on hieman turhan pitkä matka. :(

    Mekin käytiin vähän aikaa sitten vuorikiipeilemässä ja siitä jäi kyllä hirveä polte. Tulevalla lomalla on ehdottomasti suunnitelmissa käydä valloittamassa ainakin yksi ellei useampi lähialueen huippu. Ehkäpä se viimekertainenkin uusiksi, sillä paikasta tekee erikoisen se, että sen sanotaan olevan ensimmäinen paikka Australiassa josta näkee auringonnousun. Meidän tuurilla tottakai koko yön/aamun kun kiivettiin satoi vettä ja ylhäällä oli pelkkä sumupilvi odottamassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Helena ja pahoittelut, tämä sinun kommentti oli jäänyt minulta totaalisesti huomaamatta!

      Ja ymmärrän kyllä että kiipeilyyn jää koukkuun, minulla jäi ehdottomasti kova kuume valoittaa uusia vuoria! Ja voin kuvitella että siellä Australiassa on ihan mielettömiä mahdollisuuksia kiipeillä upeille vuorille!

      Poista
  7. Oijoi, tutut ihanat maisemat! Me kiivettiin vuosi sitten Snowdonin huipulle poikaystävän kanssa ja oli kyllä tosi upea reissu. Me vaan ei tajuttu tota vuorisherpaa tai bussikyytiä kun jouduttiin jättämään auto monen kilsan päähän ja taapertamaan siitä Pen-Y-Passille :D Käytiin taas pari viikkoa sitten Peak Districtillä käppäilemässä, vedettiin taas Kinder Scoutin lenkki Edalesta, mikä on musta ihan loistava neljän tunnin puristus. Tällä kertaa mukana oli matalajalkainen terrierimme, joka jaksoi kipittää yllättävän hyvin messissä. Käytiin myös pikaisesti Lichfieldissä kun käytiin poikaystävän siskon luona Barton-under-Needwoodissa. Kivaa seutua! //Jutta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mä olen niin onnellinen että luettiin tosta bussista jostain etukäteen koska olin ihan puhki meidän patikoinnin jälkeen :D Mutta maisemat oli kyllä upeat!

      Ja hei kiitos vinkistä Peak Districtille, kuulostaa kivalta reitiltä, pitääkin googlettaa se!

      Barton-under-Needwood on niiiiin söpö paikka! Varmasti ihana kylä asua!

      Poista

Kiva kun kommentoit!