Tuulee niin että tukka lähtee!

Jepanpeppaa heissarallaa!

Firstly, tääl on tänään tuullut niin maan pirusti et perukki (jos omistais semmosen) lähtis päästä.

Tiistai oli aika rela päivä, mitään ihmempää ei tapahtunut - aamulla oli politiikan semma ja iltapäivästä kävin salilla. Illalla menin taas MUN-meetinkiin, jossa tällä kertaa esiteltiin meidän tekemät working paperit, joiden pohjalta pitää sitten tehdä ensi viikoksi resolutionit. Canada (eli minä) osallistuin kahden working paperin tekoon, joista toinen käsitteli immigrationia yleensä, ja toinen sit brain drainia. Kyl mä nyt ymmärrän miten kaiki tuol UN:ssä rulaa - me oltiin luotu liitto yhdes Ruotsin, Saksan ja Ranskan kanssa, ja kaikki halus olla meidän kavereita..tietenkin :) Hmm..ja lukiessani tätä totesin et ehkä olis helpompi kirjottaa saman tien kaikki enkuks :)

Keskiviikko aamuna heräsin ihan liiaan aikasin, eli klo.ysin aamuluennolle kuuntelemeen turvallisuustilanteen tasoa Aasiassa = ysin aikaan aamulla kiinnostus nolla. Sen jälkeen meninkin kotiin nukkuu hetkeksi (laiska, I know). Sit kyttäsinkin koko iltapäivän mun sähköpostia. Meidän piti saada tietää sen statistiikan esseen arvosanat mailin välityksel. Proffa lähetti mailin et maanataista eteenpäin lähettää palautteen ja keskiviikko AAMUUN mennessä kaikkien olis pitänyt saada mailia. Noh, keskiviikko aamuna tuli maili, et yrittää lähettää ne iltapäivän aikana. Vihdoin viimein 16.15 sain sen typerän mailin ja lähdinkin sit salille.

Illalla olikin vuorossa sit leffa. Meidän politics & ir society on järkännyt tän viikon Africa-weekiksi, ja joka päivä on jotain tapahtumaa. Tänään oli sit leffailta ja leffan nimi oli Shooting Dogs.

In April 1994, after the airplane of the Hutu President of Rwanda is shot down, the Hutu militias slaughter the Tutsi population. In the Ecole Technique Officielle, the Catholic priest Christopher and the idealistic English teacher Joe Connor lodge two thousand and five hundred Rwandans refugees, under the protection of the Belgian UN force and under siege by Hutu militia. When the Tutsi refugees are abandoned by the UN, they are murdered by the extremist militia.

Leffa oli hyvä, todella hyvä. Ja samalla sydäntäsärkevän surullinen. Ihmiset itkivät - ja syystäkin.Tykkäsin jo aikanaan Hotelli Ruandasta, ja tämä oli todella hyvä kanssa. Leffa joka jättää hiljaiseksi, lähinnä järkytyksen vuoksi. Samalla kuitenkin se herättää ne ajatukset "miten tälläistä pääsee tapahtumaan?". Leffan tekijöinä ja avustajina oli Ruandan kansanmurhasta selvinneitä tutseja, ja lopussa crediteissä, heidän tarinansa kerrotiin. Kuinka yksi näistä henkilöistä oli piileskellyt oman perheensä ruumiiden alla, jotta häntä ei tapettaisi. Leffan nimi tulee yhdestä parhaasta kohdasta koko leffassa, joka tiivistää koko leffan ajatuksen. Mutta jätän sen teidän katsottavaksi ;) Suosittelen ehdottomasti katsomaan, vaikka surulliseksi ja vihaiseksihan se jättää.

Leffan jälkeen oli pakko tulla kotiin katsomaan jotain ihan hömppää, joten pistin Mamma Mian pyörimään :)