maanantai 23. maaliskuuta 2015

"Arki on extreme-laji"

"Vaikka arki on ennemminkin harmaan viisikymmentä väriä kuin kirkasta ilotulitusta, sillä on kultaisemmat reunukset kuin yhdelläkään huippuhetkellä. Arki on sitä, minne mieli kaipaa pitkiltä lomilta, minne sydän turvaa hädässä. Se on kädenojentamista, sadastuhannes hiekkakakku, uudelleen samojen sotkujen siivoamista ja juhlamokkien tavallista tuoksua aamunpimeässä keittiössä."
Maaret Kallio, Helsingin Sanomat 23.03.2015

Tänään olen monta kertaa ajatellut kuinka totta tuo otsikon lause on. Aamulla juna oli niin myöhässä, että pääsin töihin vasta klo.10.30 (yhdeksän sijaan). Illalla töistä lähtiessä juna joka minun oli tarkoitus ottaa Coventrystä Birminghamiin oli peruttu. Vaihdoin junaa Birminghamissa ja seuraava matkanpätkä ja junamatka myöhästytti matkaani 45 min. Periaatteessa olin siis koko päivän myöhässä junien vuoksi. Melkein teki mieli itkeä kun otti päähän niin paljon. Ja jottei se kuulostaisi liian dramaattiselta, niin lähinnä nämä junan turhautumiset myöhästyttää koska se on melkein jokapäiväinen tapahtuma. Täytyy myöntää että muutto ei voi saapua enää liian aikaisin. Koko junamatkan ajan hapuilin sellaista zen-mielentilaa. En usko että onnistuin siinä hirveän hyvin koska vieläkin ottaa päähän. Seuraavaksi pitäisi täytellä kompensaatio lomakkeita jotta saan edes jotain hyvitystä näistä myöhästymisistä. 

Maaret Kallion tämänpäiväinen blogikirjoitus Helsingin Sanomissa "Arki on vaikein extreme-laji" iski juuri oikeaan paikkaan. Kallio kuvasi mielestäni loistavasti arjen haasteita ja kuinka se oikeasti tuntuu välillä vaikeimmalta extreme-lajilta tässä maailmassa. Mutta sitten tuo lainaus jonka kirjoitinkin tämän tekstin alkuun kuvasi mielestäni omat ajatukset arjesta niin täydellisesti.

Kyllä. Tänään on ottanut päähän. Ottaa päähän kun junat on niin myöhässä että kotona olen vasta myöhään illalla ja tuntuu että elän vaan viikonlopusta viikonloppuun. Tuntuu että aamuisin väsyttää ja ikinä ei ole aikaa mihinkään. Ja meillä ei ole edes lapsia (joka kuulemma takaa vieläkin kiireisimmän arjen).

"Sinunkin elämäsi pohja on rakennettu vanhempiesi kykyyn elää arkea. Niihin toistuviin hetkiin, jossa iloasi on eletty mukana, suruusi vastattu lempeydellä tai pelkosi torjuttu sylillä. Elämäsi perusta on rakentunut jauhelihakastikkeelta tuoksuviin perusruokiin ja arki-iltojen nukkumaanmenohetkiin.

Vaikka toivoisit huippukokemuksia, toivo sitäkin sitkeämmin hyvää perusarkea."

Toisaalta voin vaan ajatella kuinka kiva arki minulla loppuenlopuksi on. Viikonloppu koostui huippuhetkistä ja luksuksesta Lontoossa mutta silti oli kiva palata takaisin kotiin sunnuntai-illaksi. Maanantaina odotti kiva päivä töissä vaikka sinne pääsinkin normaalia myöhemmin junien myöhästymisen vuoksi. Illalla kotiin tullessa mies oli jättänyt minulle lämpimään uuniin illan aterian. Minä vaan lapoin ruuat lautasella ja hän oli jopa jättänyt majoneesin minulle esille koska tiesi kuinka paljon rakastan sitä bataattiranskisten kanssa. Se on minulle osoitus siitä arjen tosirakkaudesta. 

Vaikka yritänkin osaa arvostaa sitä normaalia perusarkea ja olen monesta Kallion kirjoittamasta pointista samaa mieltä, niin minä olen luvannut itselleni että yritän muuttaa arkeani aktiivisempaan suuntaan kun pääsemme muuttamaan uuteen kotiin. En halua elää vain viikonlopusta viikonloppuun, haluan täyttää myös arkeni kivoilla jutuilla. Joten olen päättänyt että kun toivon mukaan reilun kuukauden kuluttua osoite muuttuu ja työmatkani lyhentyvät, etsin itselleni vaikka jonkun uuden harrastuksen. Tai jotain joka saa minut liikkumaan sohvalta myös arkisin. Joku liikunnallinen harrastus olisi kiva ja todella tarpeellinen. Työkavereiden kanssa jo käydään after workeilla, mikä on kivaa ohjelmaa, mutta sekin helpottuu kun työmatka lyhenee. Saa nähdä miten tässä päätöksessä käy kun vihdoin ollaan päästy muuttamaan, mutta ehdottomasti jotain kivaa pitää keksiä arki-illoiksi. Elämä on liian lyhyt sohvalla rötköttämiseen (vaikka välillä nekin hetket tulee enemmän kuin tarpeeseen). 

Näitä luksushetkiä osaa arvostaa niin paljon enemmän kun elämä on tasapainossa huippuhetkien ja hyvän perusarjen välillä

12 kommenttia:

  1. Tama kirjoitus olisi voinut olla suoraan minun nappaimistostani. Silla erotuksella, ettei taalla olla kuultukaan joukkoliikenteen myohastelykorvauksista. Menisi koko maa (viela enemman) konkurssiin alta aikayksikon :D En myoskaan haluaisi olla pelkka viikonloppu- tai lomaelaja, koska arkeahan meidan elamamme suurimmaksi osaksi on. Eika haittaa yhtaan! Samoin olen paattanyt, etta haluan harrastaa ja osallistua enemman tyonjalkeisiin menoihin kaupungissa, jos ja kun asun lahempana. Kuntosalin aloitin tammikuussa ja lopetin nyt, kun tajusin, etta olin kotona yhdeksalta ja taas lahdossa puoli seiskalta seuraavana aamuna. Ei tuntunut kovin virkistavalta liikunnan vaikutus :) Astianpesukone pelastaisi aika paljon myos arkea, mutta sellaisen mahduttavan asunnon loytaminen olisi kylla aika utopistista, joten lisataan se agendalle myohemmin :P Oli kiva lukea tama!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mä olen siis onnekas että voin sentään hakea korvauksia myöhästymisistä (vaikka ylensää ne antaa takaisin vain 5 punnan korvauksia), mutta joo, se ei ehkä sopisi Argentiinaan :)

      Mä olen toistanut kanssa itselleni että sen takia en käy salilla kun sittenpähän vasta olisin myöhään kotona (ja tämä on luonnollisesti ainut syy ja mun laiskuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa!). Välillä tuntuu kyllä että arki on tuskaista mutta ehkä me molemmat voitaisiin tehdä lupaus että elätään myös kivaa arkea joka täyttyisi juuri sopivasti kivoista menoista?

      Kiva kuulla että tykkäsit tekstistä, ja kiitos kivasta kommentista!

      Poista
  2. hei!

    mistä päin te löysitte asunnon? lyheneekö sun työmatka paljon?

    x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Kyllä toi työmatka tulee nyt kokonaisuudessaan lyhentymään varmaan melkein tunnilla (jos junat pysyy ajoissa), vielä enemmän jos saisin jossain vaiheessa hankittua auton joka helpottaisi työmatka kulkemista entisestään.

      Löydettiin asunto about puolestaväliä Derbyä ja Coventrya, vielä on tosin kauppakirjat allekirjoittamatta, että varmasti tarinoin paikasta lisää kun kaikki on lopullisesti varmistunut (pelkään vielä vähän että joku juttu ehtii mennä pieleen!)

      Poista
  3. Ihana tuo lämpimään uuniin jätetty illallinen ajatuksena.

    Toivottavasti löydät jonkun kivan harrastuksen arkipäiviksi! Mä en voisi kuvitella noin pitkiä työmatkoja (kop kop koputan puuta), itse olen niin tottunut 10 minuutin bussimatkaan tai reilun vartin pyöräilyyn. Työpäivät itsessään venyy jo niin pitkiksi, että enhän mä ehtisi käydä ikinä kaupassa, jos työmatkat olisi tämän pidempiä. Tai tehdä mitään muutakaan arkisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näinhän tää menee että kaikki on suhteellista - lontoolaiselle nää mun työmatkat olisi kanssa ihan normeja enkä minäkään ole ainut joka kulkee pitkiä työmatkoja meillä. Mutta olisihan se kieltämättä luksusta että voisi vaan pyöräillä 15 min töihin (lämmöllä muistelen mun työmatkaa Brysselissä). Mutta toisaalta, omiahan valintoja nämä on sinänsä - minä laskin että työn hyödyt on niin hyvät että mielummin sitten kestän ne vähän pidemmät työmatkat.

      Mutta joo, joku kiva uusi harrastus olisi hyvä löytyy (ehkä kickboxing auttaisi myös tähän hermojen hallintaan kun junat on myöhässä!)

      Poista
  4. Word. Ei saisi elää vain viikonlopusta viikonloppuun, vaan nauttia arjesta ja tehdä arkisin kivoja asioita töiden jälkeen. Joskus saa kyllä rötköttää sohvallakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus se on jopa suotavaa ja suositeltavaa rötköttää sohvalla :D Mutta niinpä, olishan se kiva olla aktiivinen ja elää "kivaa" arkea myös arkipäivisin!

      Poista
  5. Itse myös luin kyseisen kirjoituksen ja pidin siitä paljon! Vielä muutamia vuosi sitten itse eli vain seuraavaa matkaa varten ja arki meni töissä, töissä ja ylitöissä. Onneksi siitä elämästä heräsi ja tajusi, että kyllä sen elämän pitää olla mahtavaa myös arkena. Ja tämän mahtavuuden hakeminen arkeen onkin joskus kyllä hankalaa kun kaikki pissii (en osaa ees aatella millaisissa psykooseissa olisin moisista junan myöhästelyistä!), mutta on sitä jo tultu aika pitkälle.

    Tsemppejä muuttoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kat!

      Ja niinpä, välillä on todella hankalaa elää jonkinlaista "kultaista arkea" kun ihan kaikki ottaa päähän mutta ehkä sekin olisi aihealue jota pitää kehittää :) Pieniä askeleita,siitä se kai lähtee?

      Poista
  6. Luin saman artikkelin ja meinasin itsekin aiheesta kirjoittaa, mutta jotenkin se jäi. Se oli kyllä osuvasti tiivistetty juttu ja minäkin haluaisin, niin kuin sanoit, täyttää arkeakin kivoilla jutuilla. Syyllistyn ihan liian usein siihen, että kaikki kivat jutut suunnittelen viikonlopulle tai lomalle tai jotain. Toisaalta tykkään siitä, että on jotain mitä odottaa, mutta miksei sitä voisi odottaa jotain arkenakin - muutakin kuin viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ja se on tietty ihan luonnollista odottaakin niitä makeita lomia ja hetkiä, mutta olisihan se kivaa ettei se jokapäiväinen arki ole ns. "Selviytymistä" päivästä toiseen ja viikonloppuun :)

      Poista

Kiva kun kommentoit!