Eat Love Live (be depressed 'cause of the weather)

Käytiin eilen syömässä söpössä Giraffe nimisessä ravintolassa jossa ylhäällä mainitut kolme sanaa toimivat mottona (sadelisäys on kenenkäs muunkaan käsialaa kuin allekirjoittaneen). Toimii muutenkin hyvin päivän toiseen teemaan joka oli

Eat  Pray  Love

Käytiin siis kaverin kanssa katsomassa viime perjaintaina ensi-iltansa saanut leffa, pääosissa Julia Roberts ja Javier Bardem. Olen itse lukenut kirjan, joka sekin oli ihan hyvä mutta...ei loistava. Kirjahan on jaettu nimensä mukaisesti kolmeen osaan ja varsinkin keskimmäinen osa meni aika yli meikäläisen hilseen välillä. Ehkä en ole vaan tarpeeksi hengellinen ihminen (toisaalta rukoilen säännöllisesti että näen edes joskus vielä auringonpaisteen).
Leffa oli kuitenkin kiva, sai vaan aikaiseksi kauhean matkustuskuumeen.

Tyypilliseen Skotti-tapaan, täällä oli pieni vedenpaisumus eilen. Tosin sana pienoinen on understatement. Jotkut typerät turistioppaat ja maantiedon kirjat aina väittävät että Glasgow on Skotlannin sateisin paikka ja Aberdeen aurinkoisin. Hevonkukkua sanon minä. Glasgowssa aina paistaa aurinko kun olen siellä (ja hei, olen viettänyt aika monta viikonloppua kyseisessä kaupungissa). Aberdeenissä sataa aina. AINA.
Noh, seuraavan kerran kun sataa otan kuvan mun supertyylikkäästä sadeasusta!

Tänään on ollut aika hiljasta, kävin kaupungilla piipahtamassa ja käytiin kaverin kanssa tyypillisellä maanantai siirretty torstai Tinderbox kahvilla. Rasberry Mocha Breeze and Chocolate Tray bake. Eilisen hyvitykseksi tänään on paistanut aurinko kirkkaalta taivaalta ja ollut muutenkin ihana keli.
Illalla tehtiin kaverin kanssa kerrankin OIKEATA ruokaa eli perus-suomalaista ruokaa: lihapullia ja keitettyjä perunoita. Oli muuten hyvää. Kannattais tehdä oikeata ruokaa useamminkin :)

Huomenna onkin viikonloppu jo! Vaikka periaatteessa tällä opiskeluaikataululla mun viikonloppu alkaa maanantaisin klo.16.00!

Kuva: weheartit.com
Ihania kuvia koko sivusto täynnä!

Note to self

Seek asylum place as soon as possible. From the warmest place possible.

Eihän tämä Aberdeenissä vallitseva säätila tule enää tietenkään yllätyksenä, mutta se ei tarkoita että siitä pitäisi nauttia. Vettä tulee vuorotellen vaakasuoraan ja pystysuoraan. Ei sillä että olisin vielä ulkona käynyt, olen toistaiseksi tehnyt nämä havainnot vasta mukavasti oman huoneen ja peiton lämmöstä.

Puut huojuu vasemmalle ja oikealle, vettä tulee joko kaatamalla tai todella kaatamalla. Tuntuu että mun Primarkin halpiskumpparit on juurtunut mun jalkaan pysyvästi. Etsin vieläkin sitä ihanaa sadetakkia, jonka avulla uskottelen itselleni että nää kelit on ihan oikeesti tosi kivoja..not.

Paluu arkeen

Nopeasti on elämä taas asettunut uomiinsa. Suomessa kun on, niin se ei tunnu siltä "normaalilta arjelta", vaikka arkeahan sekin on, erinlaista vaan. Anyways, tämä arki täällä on sitä normaalia arkea mulle. Hyvin leppoisaa siis :)

Tosin itseasiassa tuntuu että on ollut kauheasti kaikkea kivaa tekemistä ja ohjelmaa, mikä on ollut kyllä todella mukavaa. Lauantaina vietettiin kaverin synttäreitä, sunnuntai meni leppoisissa tunnelmissa.
Eilen sitten ryhdistyin hieman ja päivä kuluikin erinäisiä asioita hoidellessa, kuten kirjaston skannerin kanssa tapellessa. Melkeen heitin sen skannerin jo yhdessä vaiheessa seinään, mutta kirjastotätien mulkaisut mun suuntaan eivät rohkaisseet minua.

Rakkautta on taas perinteiset Hub-lounaat ihan kavereiden kanssa - mikään ei piristä päivää paremmin kun nämä kunnon juorutuokiot.

Kävin myös hakemassa kurssimateriaalit politiikan laitokselta, ja sieltä sainkin sellaisen kiva "pienen ja kevyen" opuksen kannettavaksi mukaan..not. Neljältä olikin meikäläisen ensimmäinen ja ainut luento - Diplomacy and Statecraft. Vaikuttaa kyllä ihan mielenkiintoiselta kurssilta, proffankaan aksentti ei ole enää ihan niin paha kuin oli ensimmäiseltä vuodelta jäänyt mieleen.

Illalla olikin vielä vuorossa Politics & International Relations societyn infotilaisuus ja social jälkeenpäin, jossa päästiin vihdoinkin kunnolla vaihtelemaan kuulumisia kavereiden kanssa.

Okei, EDIT. Kirjoitin tuon aikaisemman kappaleen tuosta Diplomacy & Statecraft kurssista ennen tämän päivän "tutoriaalia". Noh, en olekaan enää varma haluanko tehdä tuota kurssia. Se luennoitsija ei todellakaan ole mikään maailman helpoin ymmärtää ja koko tutoriaalin ajan ajatukset harhaivat vaan muualle.Hänen ajatuksestaan on tosi vaikea päästä kiinni, et voi olla että kurssia pitääkin vielä vaihtaa. After all, kuten kaveri sanoi, mulla on kuitenkin vaan yksi "oikea kurssi" joten I might as well enjoy it :)

Tänään on ollut melkoisen sateinen päivä, mutta pirityksenä toimi ihana lounas ihanien kavereiden kanssa (tuli ihan ykkösvuosi mieleen) Sports Villagessa.
Nyt nautitaankin tässä ihanat iltapäiväteet kaverin kanssa. Illalla tarkoitus kirjoitella ansioluetteloa ja miettiä sitä työpaikan hakua..hmm..

It's good to be back!

Nyt ollaankin takaisin Skotlannissa. Kun bussi kaartoi kohti Aberdeenin keskustaa, tuntui kuin ettei olisi koskaan lähtenytkään. On kyllä tosi kiva fiilis olla takaisin, ihana nähdä taas kaikkia kavereita ja heti iltapäivällä tulikin pari kivaa juttua kalenteriin.

 "I have a feeling, that this year is gonna be a good year"

Eilen kävin tapaamassa mun Study Advisoria ja sain mun kurssit järjestykseen. Niitä onkin niin hurjan monta. 2 kurssia per termi, ja nyt tällä syyslukukaudella mulla on Diplomacy and Statecraft (ihanaa, olen odottanut sitä ekasta vuodesta lähtien!) ja sit disse. Eli mulla on 2 h koulua viikossa - aika naurettavaa. Pitää löytää työpaikka asap.
Näin tuttuja matkalla kampuksella ja kaikesta tuli tosi hyvä mieli!

Illalla kävin kavereiden kanssa katsomassa Angelina Jolien uuden toimintapätkän Salt. Sanoisin että aika paljon killing involved.

Tänään olen nauttinut rauhallisesta lauantai-aamusta, juoden ihanaa uutta teetä, jonka ostin maailman ihanimmasta kaupasta Whittardilta. Cranberry & Rasberry tea - yummy!

Nyt lähdenkin kaupungille ja illalla tiedossa kaverin synttärit!

Hauskaa viikonloppua!

"Ajattele että ne kysyy kahdelta blondilta neuvoa"

Lontoo, Syyskuu 2010

Sinne vierähti pari päivää Lontoossa. Päällimmäisin ajatus joka jäi mieleen, oli ettei se Lontoo vieläkään vakuuttanut. Olen käynyt siellä erinäisiä kertoja, aina lyhyitä reissuja, ehkä yhteensä 5-6 kertaa. Ja se ei vieläkään vakuuttanut minua täysin. Lontoo illalla on kaunis, tekemistä riittää ja tarjontaa on - siinä ei vain ole mulle sitä X-factoria (kyllä, se on taas alkanut täällä Brittilandiassa). Tällä kertaa katsoin Lontoota myös sillä silmällä, että voisinko asua siellä (kun pitää sitä tulevaisuuttakin miettiä). En päätynyt mihinkään varmaan lopputulokseen - paitsi että olisin rutiköyhä jo kahden ensimmäisen päivän jälkeen, kaikki on vaan niin kallista.

Mutta jottei menisi liian suomalaiseen suuntaan tämä teksti, valittamiseksi siis, niin meidän reissu oli kiva. Kaverin kipeä olotila ja mun valtavat rakot hidastivat tosin hieman menoa, mutta oli silti mukavaa. Kaksi ensimmäistä päivää Lontoo näytti parhaat puolensa meille ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Käveltiin puistoissa, nautittiin auringosta ja ihmeteltiin maailman menoa. Keskiviikko iltana nähtiin Kuubassa tutustumaamme tyttöä, ja käytiin syömässä South Bankilla, josta oli muuten mielettömät näkymät. Käveltiin Kensingtoniin, käytiin Harroldsilla ja shoppailtiin Oxford Streetillä.

Otsikko viittaa kaverin sutkauttamaan lauseeseen, joka aiheutti minulle hysteerisen naurukohtauksen bussiasemalla odottaessamme yöbussia lähteväksi. Meiltä nimittäin kysyttiin reissun aikana niin moneen kertaan neuvoja (kerran tosin jouduttiin tunnustamaan olevamme turisteja kun emme heti keksineet vastausta). Ilmeisesti me oltiin luotettavan näköisiä blondeja :)

Yöbussi Lontoosta aina tänne Skotlannin perukoille saakka on kokemus. Se lähtee klo.23.45 Lontoosta ja on perillä täällä klo.11.45. Siinä tietää matkustaneensa bussissa. Mutta nuoriahan tässä vielä ollaan!

Greetings from London!

Heippa ja terveiset aurinkoisesta Lontoosta!

Etsin internet-kahvilan itselleni, odotellessani kaveria saapuvaksi ja ollut liikkella aamu seitsemasta alkaen. Otin todella eilen yobussin Glasgowsta Lontooseen ja saavuin tanne aamulla siina klo.6.30. Ei muuta kun Starbucksiin istumaan ja aamupalaa mutustelemaan.
Lontoon kartan saatuani kateen lahdinkin pienelle kavelykierrokselle. Taallahan olisi helppo ottaa Underground minne tahansa, mutta ma nautin kavelysta ja varsinkin tanaan kun on ollut kaunis keli.
Lahdinkin kavelemaan kohti Westministeria, tsekkasin London Eyen ja kavelin Trafalgar Squarelle, jonne istahdinkin hetkeksi auringonpaisteeseen lukemaan kirjaa.
Nyt onkin jalat jo vasyneet kaikesta kavelusta ja valvomisesta, mutta eikohan yksi uusi Starbucksin kahvi auta - en tajunnutkaan kuinka olen kaivannut Starbucksia.

Mut jeps, nyt lahden taas liikkeelle, kuulumisiin!!

Hawkeyethenoo

Kuka arvaa kauanko mulla meni et opin sanomaan tuon otsikossa olevan sanan oikein?

Majailen talla hetkella Troonissa, selittaa skandien puuttumisen siis :) Oltiin eilen yhdessa tapahtumassa jossa olen kauan jo halunnut kayda ja nyt vihdoin voin tikata sen pois mun to do-listalta. Nimittain laukkakisoissa.

Kyseessa oli jokavuotinen Ayr Gold Cup laukkakisa joka kestaa 3 paivaa. Oli ihan mielettoman kiva paiva!
Ihmiset olivat hirvean hienosti pukeutuneita (vaikka joukossa oli toki myos niita mielenkiintoisia britti-virityksia) ja tunnelma upea. Yhteensa paivan aikana nahtiin viisi eri lahtoa ja yksi niista oli sitten tama Gold Cup, eli paalahto. Hawkeyethenoo oli ennakkosuosikki, mina pistin vedon Redfordille ja kappas vain, voitin £ 15!!

Taytyy kylla sanoa etta oli upea kokemus ja hauskaa oli. Jotta paluu Skotlantiin olisi onnistunut, piti pistaa yhdet chips & cheeset poskeen ja nauttia tolkillinen Irn-Bruta. Feels good to be back.


Tanaan olisi tarkoitus menna futismatsiin: Kilmarnock - Celtics. Kilmarnockiahan valmentaa nyt suomalainen valmentaja ja loytyyhan joukkuueesta myos yksi Eremenkon veljeksista.

Kuvia laukkakisoista seuraa perassa, stay tuned ;)

Ärsytyksen määrä mittaamaton

Mun tietokone hajosi.
Se oli 1 v ja 2 kk vanha.
3 päivää ennen lähtöä.

Ärsytyksen määrä on niin sanoinkuvaamaton tällä hetkellä että olen puhissut viimeisen kaksi tuntia, kantanut lautoja ja vieläkin ottaa päähän. Kävi nimittäin edellisen tietokoneen kanssa samalla tavalla. Se hajosi myös n. 1 v vanhana. Luoja kiitos suurin osa tiedostoista on varmuuskopioina.
Olisin vaan juuri nyt tarvinnut sitä konetta. Kun lopputyötäkin pitäisi alkaa kirjoittaa. En tajua miten noin arvokkaat koneet eivät kestä kaeumpaa?

Menen takaisin puhisemaan lautojen pariin. Jos se vaikka helpottaisi.

Rakastan asua maalla koska..

Aamulla ensimmäinen asia jonka näen oven avatessani on kaunis syysruska ja täydellinen aamurauha..

Näen golfkentälle ajaessani tutun vanhan miehen ajavan traktoria, 2 suomenhevosta sidottuna kiinni molemmille puolille, menossa takaisin talliin..

Paikallinen kyläkauppias tietää sinut nimeltä, etkä ikinä tarvitse mukaasi Postin pakettilappuja todistaaksesi että olet oikea henkilö..

Aamulla herätessäni tai myöhään illalla kotiin tullessani nään kaurisperheen viereisellä pellolla, jotka ovat niin tuttuja asukkeja että niitä ei kiinnosta vaikka ajat autonrotiskollasi pihaan - heillä on ruokahetki kesken..

Kylän grillijuhlissa on ihmisiä jotka oikeasti tuntevat kaikki asukkaat, peleinä toimii ainoastaan ampuminen ja saappaanheitto ja mikään ei yritä olla hienoa - se vaan on..

Vaikka en ole koti-ihminen ja osaa laittaa ruokaa (tai pitää taloa siistinä) osaan kuitenkin käyttää moottorisahaa, ajaa mönkkärillä ja keskustella kuinka ruiskutin homesuojaa lautoihin tänään..

Ja mikään ei voita sitä tunnetta kun talvella lillut huljussa kaikessa hiljaisuudessa, valkoisen lumen ympäröimänä, katsellen kirkasta tähtitaivasta.

Vaikka joskus ärsyttää pitkä ajomatka ja ötökät, maalle on aina mukava palata <3

"Can you push me?" "No"..."well, okey" I DIDN'T MEAN IT!

Terveiset aurinkoisesta Turkista! Nyt on saavuttu takaisin Suomen maankamaralle ja tuntuu että rusketus jäi Turkkiin (tai vaihtoehtoisesti lentokoneeseen).

Loman mielenkiintoisesta alkumatkasta huolimatta (yes, thanks to Finnair - you'll hear about it later) oli aivan ihanaa. Täydellistä. Aurinkoa, turkoosia vettä, lämpöä, rentoilua, pelailua ja nauttimista. Me like it.

Loma oli siis nimenomaan rentoutusloma - mitään ihmeellisimpää ei tapahtunut ja se olikin varmaan koko matkan ihanuus. Loman ainoa oikea aktiviteetti ja minkä takia kyseinen lomakohde ollaankin valittu oli siis golfin pelaaminen. Klo.6.30 herätykset eivät tietenkään olleet toivottavia kun lomasta oli kyse, mutta jos halusi pystyä pelaamaan ennen päivän tukahduttavinta kuumuutta, oli peli pakko startata jo kahdeksalta.

Pidän Turkista. Tosin Turkki 77 miljoonan asukkaan maana tarjoaakin hyvin erilaista maisemaa ja ihmistä, pidän siitä osasta Turkkia jossa olen käynyt. Kyllä, tiedän että se on turistikohde. Mutta ihmiset ovat silti ystävällisiä. Eivät liian ystävällisiä vaan juuri oikeita. Todella mukavia tyyppejä. Haave olisi päästä käymään Istanbulissa mutta vielä ei ole onnistunut (mutta joku päivä sitten).

Otsikko viittaa yhteen hauskaan tapahtumaan loman aikana. Eräänä päivänä kun olin aikana siinä katsellut kuinka lapsukaiset pomppii laiturilta mereen, päätin minäkin kokeilla. Noh, rohkeus ei ole enää samaa luokkaa kun 10 vuotta sitten, joten aikana mietittyä (oikeesti siinä kulu 10 min ja äiti kilju laiturilta et hyppää et saan tämän saakelin kuvan otettua) kysyin sitten Life Guardilta: "Can you push me, please?" Johon hän totesi "NO" ja sekuntia myöhemmin työnsi minut veteen..Meikäläinen huutaa vedestä kurkku suorana: " I didin't mean it!!". Sanomattakin selvää että äiti sai kuvan jossa olen jo molskahtanut veteen. Ei siinä auttanut kun hypätä uudestaan, tosin ilman life guardin apua tällä kertaa :)