torstai 27. syyskuuta 2012

Takaisin Cambodia-tunnelmiin

Nyt kun syksy ja vesisateet on tullut, on hyvä hetkeksi palata heinäkuiseen Cambodian reissuun. Unohduin taas selailemaan kuvia sieltä ja pari juttua jäi jakamatta täällä blogin puolella. Edellisiä reissupostauksia löytyy tuolta Cambodia-tunnuksen alta jos kiinnostaa.

Battambangin "pikkukaupungista" otimme veneen kohti Siem Reapia. Venematka kesti sellaiset 8 h ja maksoi todella suolaisen turistihinnan verran (20 dollaria), mutta oltiin päätetty se ottaa joten se siitä. Ja oli kyllä kiva matka! Siinä näkyi vaikka mitä juttuja reitin varrella mm. kokonaisia veden päällä kelluvia kyliä!

Laiva lähti seitsemältä aamulla jolloin nähtiin kaunis auringonnousu. Mun silmissä pikkuruiseen laivaan ängettiin ihmisiä varmasti enemmän kuin laki sallii, noin miljoona riisisäkkiä, banaaneja, joitan vihreitä kasveja sekä ainakin tonnin painosta muuta matkatavaraa. Sen verran laiva oli toispuoleisesti lastattu että olin varma että meidät kipataan laidan yli ennekuin päästään edes kunnolla matkaan.

Laivamatka oli kyllä hyvä idea, paljon siinä näki!



Tässä näkee hieman laivan ulkonäköä. Mä en ole mikään laiva/vene ihminen. Tälläisenä juttuna jolloin se tuo pientä ekstraa matkantekoon se on kiva. Mutta mä en luota veneisiin. En pieniin enkä suuriin. Tässäkin ensimmäinen tunti meni siinä että mietin mitä teen jos tää laiva uppoaa. Harvinaisen helppo ratkaisu löytyi tähän koska mentiin jokea (!!!) pitkin ja rantaan olisin päässyt muutamalla vedolla. Sitten rupesin miettimään mitä mönkijöitä vedestä löytyy. Rasittavaa. Mutta tunnin jälkeen päätin ettei tässä ole mitään hätää :)

Tää koira oli niin söpö! Mä en muuten tajuu miten tää porukka pystyi tasapainoilee näiden kapeiden paattien/kanoottien yllä!

Pysähdyttiin tälläisessä vedenpäällä kelluvassa kylässä ruokatauolla ja ihmeteltiin kanoja. Tyydyin sitten sipseihin kunnon ruuan sijasta ;)




Tän jälkeen kavuttiin katolle (hyvä idea istuu siellä 3 h ilman aurinkorasvaa) jossa saatiin vähän venytellä raajoja ja nauttia näkymistä paremmin.




Ehdottomasti hauska tapa matkustaa kaupunkien väli ja nähdä taas jotain erilaista mutta 8 h jälkeen oli kyllä kiva taas palata kuivalle maalle :)

tiistai 25. syyskuuta 2012

Blogista...

Mä olen saanut vähän naputusta että kun blogi ei päivity yhtä usein kuin ennen, mun rakkailta vakkarilukijoilta, eli äidiltä ja Miss M:ltä ;) Noh, selitys siihen on melkosen helppo, tällä hetkellä asustelen Suomessa kunnes toisin mainitaan ja blogin tarkoitus on aina ollut kirjoitella elämästä ulkomailla jotta sukulaiset täällä tietää missä mennään. Nyt en tiedä oikein mistä kirjoittelisin kun kerta Suomessa olen (vaikka muutama juttu tuolla luonnoksissa odottaa toki viimeistelyä). Blogihan elää tietysti mun elämän mukana ja onhan sitä tullut kirjoiteltua juttuja niin Skotlannista, Kanadasta kuin Englannista joten on luonnollista että tälläisiäkin "välivaiheita" (kuten itse sitä kutsun) tulee.

Blogin lopetus ei kyllä ole käynyt missään välissä (vielä) mielessä, tykkään kuitenkin kirjoitella silloin kun inspis iskee ja eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja missä sitä asuu. Tiedoksi siis vaan mun yli seitsemänkymppiselle mummille joka blogiani lukee Ipadinsa kautta! Joten kyllä täällä jatketaan ihan entiseen malliin, vähän vaan hitaammalla tahdilla :)  Ja nimeä oli pakko hieman muokata kun täysipäiväinen yliopisto-opiskelija en enää ole, nyt se kuulostaa omaan korvaan paremmalta (vaikkakin on hieman pitkä).

Käytän nyt kuitenkin tämän tilaisuuden hyväksi ja kysynkin siellä ruudun takana olevilta, onko teillä mitään tiettyjä aiheita joista haluaisitte lukea? Opiskeluista Briteissä lisää? Vai jostain ihan muusta? Ulkomailla asumisesta? Reissuista? Vai meneekö nämä arjen pälinät ja pölinät vielä hyvin läpi? Sana on vapaa!


Toivottavasti pysytte messissä minne sitten blogin seuraavat tarinat suuntautuvatkaan ;)

P.S. Yritin tehdä jotain "jännää ja kivaa" banneria mutta eihän siitä mitään taas tullut. En ikinä saa muokattua sitä sopivan kokoseks olematta liian iso ja en myöskään saa sitä keskelle. Miten voi muka olla niin vaikeeta? 

torstai 20. syyskuuta 2012

Elokuun luetut

Huomaa että elokuussa dissen kirjoituksen ohella tartuin nimenomaan helppoihin ja kevyeisiin kirjoihin. Lyhyttarina- kokoelma ensikohtaamisesta New Yorkin kanssa oli juuri sopivan helppolukuinen, kun taas toisen kirjan kanssa sai viimeistään aivot heittää narikkaan.

Editors of New York Magazine : My first New York

"From some of the most remarkable people who have called the city home come fifty-six candid accounts of long nights out and wild night in, of first dates and lost loves, of memorable meals and miserable jobs, of slow walks up Broadway and fast subway rides downtown"

Tämä kirja on todella koonnut yhteen lyhyitä tarinoita kuuluisten ihmisten ensikohtaamisesta tämän upean kaupungin kanssa. Sieltä löytyy kertomuksia niin Liza Minellilta, Nora Ephronilta kuin James Francolta. Hauskaa ja kevyttä luettavaa, ja tietysti erityiseksi sen tekee se että jokaisella on erilainen ensikohtaaminen tämän yhden maailman upeimman kaupungin kanssa. Suosittelen tosi New York- faneille! Itsellä tuli ihana kamala matkakuume tätä lukiessa, Big Applessa on vaan sitä jotain joka saa ainakin meikäläisen sydämen tykyttää joka kerralla hieman lujempaa.


Lindsey Kelk: I heart London

Uusin osa tähän Angela Clark-sarjaan (I heart). Päähenkilö on palannut kotikaupunkiinsa Lontooseen vaikka New York tuntuu edelleen siltä ainoalta oikealta kodilta. Kommelluksia, sattumia, kulttuurieroja ja draamaa. Sitä perus chick lit-kauraa ;)

Viihdyttävää kesälukemista jossa aivot voi pistää aivan narikkaan. Tosin tässä osassa käsiteltiin kotiin paluuta hyvin ja kuvailtiin sellaisia tuntemuksia joita olen itsekin kokenut aina kotiin palatessa. Eli ehkä siellä oli joku sanomakin takana ;) Haluan aina lukea uusimman kirjan tästä sarjasta, joku siinä että tapahtumat sijoittuvat eri kaupunkeihin kiehtoo meikäläistä. Ei tosikoille ;)

Myönnän häpeilemättä että rakastan kauniita kirjojen kansia. Ja näissä molemmissa oli niin kauniit kannet!!Joskus tekisi mieli ostaa kirjoja vaan niiden kauniiden kansien takia, mutta sitten järki tulee väliin (ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun on lukenut takakannen ja kirjan sisältö kuulostaa ihan skeidalta). Kenellä muulla samaa ongelmaa?




tiistai 18. syyskuuta 2012

Home sweet home

Koti on aina ollut mulle tärkeä paikka. Oli se sitten Lontoossa, Aberdeenissä tai Suomessa.

Kaikki blogit tuntuvat nyt olevan pullollaan kaikenlaisia sisustuspostauksia, joten minäkin ajattelin kantaa korteni kekoon! Ja toisaalta, syksyisin sitä iskee muutenkin aina sisustusinspis. Tosin ajattelin nyt vain jakaa tälläisiä pieniä yksityiskohtia kodistani, koska, noh, lattioilla ja pöydillä oli epämääräisiä läjiä ympäriinsä jotka eivät kestä päivänvaloa :) Pieni epäjärjestys kunniaan!

Multa ei ole ikinä löytynyt kotoota turhan paljon Iiittalaa, Marimekkoa tai mitään muutakaan suomalaista designiä, en vain koe sitä omaksi jutuksi. Sen sijaan kaikkea muuta tilpehööriä löytyy kyllä yllin kyllin...

Ainoat kukat jotka pysyy elossa meikäläisen hyppysissä on muoviset...


Olen juuri niin "kliseinen" että rakastan Union Jack-kuvioita. Joten sen tyyppisiä tyynyjäkin löytyy useampia. Huomatkaa kauniit koirankarvat.


Jos koskaan olette miettineet että kuka ihme niitä kamalia muovisia matkamuistoja ostaa (esim. Eiffel-torni), niin se olen minä. Mulla on omistettu 3 hyllyllistä pelkille muovisille matkamuistolle. Mutta joka kertaa hymyilyttää kun katselen niitä :)


Tuoksukynttilöitä olen hamunnut useampia nyt syksyksi. Tämä versio lähti mukaan Primarkista 3,50 punnalla. Olisin pitänyt ostaa useampi heti kerralla kun rasiakin on noin kaunis!

Rakastan sisustustekstejä/seinätarroja. Tämä on ihana, sanoma on vaan niin kaunis.


Olen ihan heikkona söpöihin teepurkkeihin. Nämä nappasin Heathrown Harrodsilta lennossa mukaan. Lähinnä ulkonäön vuoksi, tunnustan. Mutta ne osoittautuikin todella hyvän makuisiksi!
Lukunurkkaus. Tässä on mukava lueskella hyviä kirjoja. Tuossa kerroslasitsydeemissä pitäisi olla yleensä karkkeja näytillä, mutta kuten arvata saattaa, enhän mä voi antaa niiden olla. Karkit pitää heti syödä!

Kirjahyllyn lukemattomien kirjojen rivi vaan kasvaa. Ja kivoja matkamuistoja on taas ängetty tännekin mukaan.


Kokeeko kukaan muu sisustusintoa näin syksyisin?

torstai 13. syyskuuta 2012

Peak district

Viime lauantaina käytiin vähän samoilemassa maaseudulla. Mun mielestä sekä Skotlannissa että Englannissa yksi parhaista jutuista on maaseutu koska sieltä niitä kauniita ja ihania maisemia löytyy! Varsinkin Skotlantiin matkaajia (ei niin että olisin heitä liikaa kohdannut) kehoitan aina yrittää käymään myös kaupunkien ulkopuolella, sieltä sitä oikeaa Skotlantia löytyy ;)


Mä käytiin siis alueella nimeltä Peak District, joka on ilmeisesti helkkarin iso alue. Siellä on söpöjä pieniä kyliä (just niin kuin telkkarista), ja paljon erilaisia luontopolkuja joissa voi samoilla. Me (eli siis poikaystävä) oli netistä katsonut sellaisen sopivan 10 km pituisen reitin joka kulkee erilaisilla alueilla.


Mä olin ihan innoissani kun pääsin kävelemään niin läheltä lampaita. Ne on niin söpöjä! Mun matkaseuralle lampaat on tietty ihan peruskauraa mutta yritin sit selittää heille että ei meillä Suomessa näin paljon lampaita ole. Yritin hiippailla niiden lähellä mut nehän vaan juoksi/pomppi kauheeta vauhtia pois...



Maisemat oli luonnollisesti hienot ja meille sattui vielä aivan ihanan aurinkoinen päivä.




Meillä ei ollut kunnollista karttaa mukana joten yhdessä vaiheessa "eksyttiin" vähän oikealta polulta. Pojat sai päähänsä et meidän pitää päästä kukkulalta alas joen viereen ja ainut oikea reitti tehdä se, on kiivetä noin kolmen aidan ja yhden piikkilankaviritelmän yli. Jeps. Hetki siinä ihmeteltiinkin miten päästään alas..





Kun päästiin vihdoin sille oikealle polulle oli jo aika kuuma.Matkan varrella nähtiin lehmiä...


Ja sit yhtäkkiä eteen avautui ihana keidas jossa oli kahvila ja lapset sekä koirat leikkivät pienessä joessa. Ihana paikka. Mun olis tehnyt mieli vaan jäädä siihen makoilee mut jätskin jälkeen mut pakotettiin taas matkaan.



Määränpäänä olin kuitenkin Thors cave jonne talsittiin seuraavaksi..



All in all, oli ihana päivä (varsinkin kun ei satanut) ja tulipahan nähtyä taas jotain vähän erilaista. Ja saatu vähän kuntoilua ;)


perjantai 7. syyskuuta 2012

Vuosi Lontoossa

Heinäkuu 2011

"Olen ihan into piukassa uudesta elämästä Lontoossa ja nimenomaan tästä tutkinnosta. Lontoo ei ole kaupunkina ikinä ollut my cup of tea, mutta eiköhän sekin vuodessa muutu kun pääsen oikeasti elämään siellä"

Toukokuu 2012

"Olenko kertonut teille kuinka paljon rakastan Lontoota? Jeps, olen tainnut muutaman kerran."


Tämä vuosi on ollut yksi niistä jotka jäävät varmasti mieleen yhtenä elämäni parhaimmista vuosista. Vuoteni Lontoossa. Maisteriohjelma. Ystävät. Ikimuistoiset hetket. Oman paikkansa löytäminen. Koska sen olen vihdoin löytänyt. Sen oman paikkani jossa tunnen itseni onnelliseksi, tyytyväiseksi ja sellaiseksi johon voisin kuvitella asettuvani hetkeksi. Nimittäin Lontoo. Juuri se kaupunki josta en ennen sinne muuttoani pitänyt. Niin ne mielipiteet muuttuu. 

Väitän että jokainen etsii jossain vaiheessa omaa paikkaansa, sellaista mihin haluaa jäädä, tuntea olonsa kotoisaksi ja onnelliseksi. Minä, joka lähdin n. 5 vuotta sitten opiskelemaan Aberdeeniin, olen etsinyt sitä omaa paikkaani siitä lähtien. Sellaista johon voisi asettua, löytää sen oman työn ja nimenomaan tuntea kuuluvansa siihen kaupunkiin. Aberdeenissä viihdyin, mutta tiesin aina että se on vain välietappi ennen määränpäätä. Tämän vuoden aikana olen tajunnut että Lontoo voisi olla se määränpää.


Tämä vuosi on antanut paljon. Akateemisesta näkökulmasta huomaan että olen kehittynyt paljon. On ollut antoisaa opiskella niin hurjan mielenkiintoista alaa ja huomata että oikeasti nauttii aineiston lukemisesta. Opiskelukaverit ja professorit haastavat sinut löytämään uusia näkökulmia ja uudistamaan omaa ajattelutapaa. Minusta on tullut kriittisempi. Olen oppinut soveltamaan teorioita joita vuoden aikana ollaan opiskeltu. Juuri niitä teorioita joita olen aikaisemmin inhonnut. Hienointa on se että huomaan itse sen eron. Koska sehän on kaikista tärkeintä.

Olen saanut mielettömiä ystäviä. Sydänystäviä. Tiedän että luultavasti hajaanumme ympäri maailmaa, mutta samalla tiedän että tulemme aina olemaan ystäviä. Koska tälläisistä ihmisistä kannattaa pitää kiinni. Ulkomailla ollessa mun mielestä ystävien merkitys korostuu. Parhaimmassa tapauksessa (kuten minulle on käynyt), niistä ystävistä tulee sun perhe kun oma perhe on lentomatkan päässä. Muistan ne hetket kun ollaan juhlittu, itketty, murehdittu ja tsempattu toisiamme. Istuttu kirjastossa kymmeneen saakka illalla ja lähdetty yhdessä kotiin. Tai tanssittu yhdessä aamuyön tunneilla saakka ja kävelty Lontoon öisiä katuja pitkin kotiin. Tai itketty harmitusta kun asiat on mennyt pieleen. Mun vuosi Lontoossa ei olisi ollut mitään ilman näitä ystäviä.


Olen jokapäivä kiitollinen siitä että päätin lähteä ulkomaille opiskelemaan. Sen ansiosta olen asunut Skotlannissa, Kanadassa ja Englannissa. En ole kertaakaan katunut päätöstäni lähteä. Koska kun se oikea juttu tulee vastaan, pitää siitä pitää kiinni. Tottakai, niinkuin elämä yleensä, ei se ulkomailla asuminen mitään jokapäiväistä unelmaa ole, arki tulee vastaan joka maassa, asuttiin sitten Pyhäjärvellä tai Isossa Omenassa. Joskus ottaa päähän kaikki. Mutta mun mielestä se avain onneen on se, että siitä arjestakin useimmin nauttii kuin vihaa.

Vuosi Lontoossa tuli päätökseen kun palautin graduni maanantaina. Nyt kun katson tuota vuotta taaksepäin, en voi muuta kuin hymyillä. Koska se oli ihan hemmetin hieno vuosi. On hieman haikea olo, mutta kyllä se tästä. Tällä hetkellä tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä hieman epävarmat, mutta tiedän että vaikka en nyt Lontooseen jäisikään, haluan sinne joku päivä palata. Ja toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä mitä elämä heittää eteen, täytyy vaan kohdata uudet haasteet avoimin mielin.

"Elämä voi olla karu selli. Tee siitä karuselli"


Aikoinaan tuohon kysymyspostaukseen  tuli kysymys että onko minun mielestä kannattanut lähteä ulkomaille (ja Lontooseen) opiskelemaan. Joten tämä toimi pienenä vastauksena siihen, sori että kesti!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Weekend in London

Ah, olinkin kaivannut jo Lontoota. Heti junasta pois jäädessä London Bridgellä, tuli sellainen tunne että olen menossa kotiin (okei, kaverin kämppään, but you get the point?). Lontoo on home away from home. Noh, filosofisia pohdintoja tulee myöhemmin, nyt vähän kuvien muodossa viikonlopun menoja...

1. Spitalfields market

Kaveri jonka luona olin yötä asui aivan Spitalfields marketin vieressä. Siis ihan täydellisessä paikassa kaikinpuolin. Oltiin aika katkeroita koska kyseessä oli yliopistomme asuntola ja meillä ei arpaonni ikinä suosinut ja päädyttiin sinne "huonoimpaan" asuntolaan. Tämä asuntola missä hän asui nyt kesän oli ihan mahtava!

Anyways, Spitalfields marketilla tuli käytyä vaan kerran viime vuonna ja silloinkin bf:n kanssa jota ei kiinnostanut ollenkaan :) Nyt olin siis oikeassa seurassa. Ihana marketti, ihana alue ja kivoja pikku paikkoja. Toisaalta, ehkä ihan hyvä etten asunut tuolla, se olis voinut olla lompakolle aika tuhoisaa.










2. Hummingbird Bakery

Ja jotta olisin vielä kateellisempi, oli vieressä Hummingbird Bakery. Kyllä cupcaket ja kahvi auttaa lopputyön teon tuskaan. Viikonloppuhan pitkälti vietettiin neljän seinän sisälle editoiden työtä mutta välillä oli "pakko" mennä ulkoilmaan..


3. Celebration Lunch

Maanantaina kun oltiin palautettu meidän paperinivaskat omalle laitokselle, oli aika mennä syömään. Nälkä oli kova kun en aamulla pystynyt syömään mitään. Olin nähnyt unta että Zombie Apocalypse tulee ja ne varastaa mun lopputyön ennenkuin ehdin palauttaa sen. Kuitenkin, mentiin ihanaan Lantana Cafeen Fitzroviassa. Voin suositella lämpimästi, söpö paikka, ihanaa ruokaa ja viikonloppuisin täällä kuulemma tarjoillaan erinoimaista brunssia. 


4. Celebration Drinks

Prosecco maistui hyvältä kaiken ahkeroinnin jälkeen... Lontoossa oli ihan mielettömät kelit nyt alkuviikosta ja pystyttiinkin nauttimaan lounas terassilla. Love!


5. Treffit ihanan ystävän kanssa

Maanantai-päivän kruunasi treffit ihanan ystäväni kanssa Aberdeenin ajoilta. Tosiystävän tunnistaa siitä, että vaikka ei ole vuoteen nähty, pystyttiin jatkamaan samasta kohtaa keskusteluja kuin silloin vuosi sitten. Onni on ihanat ystävät.


Maanantai-iltaa jatkettiin vielä juhlimalla ja tanssimalla yötä myöden kavereiden kanssa. Täydellinen ilta...Lontoo on ihana!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Maalilinja saavutettu

Enjoy your celebrations, this is confirmation that you submitted prior to the deadline on the 3rd September 2012.

All the best with whatever your next steps are.
I hope you enjoyed your time at the LSE, and we hope to see you at Graduation.



Se. oli. siinä.


P.S. Palataan linjoille kun keksin jotain järkevää sanottavaa