Ulkosuomalaisen identiteetti

Ensimmäistä kertaa muutin ulkomaille syyskuussa 2007. Vietinkin seuraavat 5 vuotta opiskellen molemmat tutkintoni Briteissä, Opiskeluajat oli sinänsä pehmoinen laskeutuminen ulkomailla asumiseen koska silloin eli sellaisessa "omassa kuplassa" yliopistoelämässä. Kesälomat vietin töitä tehden Suomessa. Siitä seurasikin vaihtovuosi Kanadassa, lyhyt työharjoittelujakso Brysselissä ja loppuenlopuksi paluu takaisin Britteihin. 

Mitä tällä haen takaa? Tänä vuonna tuli täyteen ulkomailla asumista kahdeksan vuotta. Tuntuu siltä että juuri hetkihän sitten vasta lähdin. Olen taas lähiaikoina miettinyt enemmän ja enemmän omaa "identiteettiäni" ja ulkomailla asumista. Sitä se pikkukaupungissa asuminen teettää. Vuoden 2011 Censuksen mukaan (eli Brittien väestökyselyn) Lichfieldin asukkaista 96% on valkoihoisia Brittejä. Tämä meidän nykyinen kotikaupunki ei ole siis kovin monikulttuurinen. On siis luonnollista että kaikki on kovin uteliaita kun kuulevat aksenttisi. Ja minunhan aksentista kuulee heti etten ole täältä kotoisin. Se tiedustelu on kyllä aina ihanan hyväntahtoista, ihmiset on niin kovin uteliaita mistä olet kotoisin ja miten olet tänne päätynyt. Huvittavinta on kuitenkin se, kuinka porukoiden yleisin kommentti on  lyhyen 2 minuutin keskustelun jälkeen "mutta sähän puhut siis älyttömän hyvää englantia!" Tähän ylensä totean (ihan kyllä hyvätahtoisesti) että sitä se yleensä teettää kun on asunut englanninkielisessä maassa kahdeksan vuotta. Ja tästä alkaa yleensä keskustelu mitä pidän Briteissä asumisesta, kaipaanko takaisin Suomeen, miksi muutin tänne alunperin etc...Ja yleensä jossain vaiheessa minulle todetaan aina, että "sinähän olet varmaan sitten ihan assimiloitunut Britteihin?". Vai tunnenko itseni enemmän eurooppalaiseksi vai suomalaiseksi?

Monessa asiassa olen varmasti brittiläistynyt (vaikka tästäkin voisi kirjoittaa kokonaisen postauksen, mitä se ns. brittikulttuuri nykyään enää on?). Tiskaan tiskit huuhtelematta tiskienpesuainetta jättäen ne vain kuivaamaan sellaisenaan, sanon sorry ihan koko ajan vaikka ei edes tarvitsisi, en osaa enää puhua suoraan vaan kaikki tulee kiertelyn ja kaartelun kautta, olen ihan ylikohtelias, tiedän kaikki Brittien hitti tv-sarjat ja kuka tiputettiin X-factorista viime viikolla, omistan sen tuhannen sorttista kantiskorttia paikallisiin liikkeisiin, tottuneesti pesen kädet kylmällä vedellä koska en jaksa tapella hanojen kanssa, napsuttelen sähköpistokkeet aina pois päältä, myönnän sen olevan normaalia että lämmitystä pidetään päällä vain pari tuntia päällä talvisin, hometäplät kylppärissä ja ikkulaudoilla ei hetkauta yhtään, tiedän (valitettavasti) kaikkien turhienkin Brittijulkkisten nimet, tee on paras lääke oli sitten surullinen, iloinen tai masentunut, välillä selitän vanhemmille puolet työjutuista englanniksi koska en tiedä miten ne sanotaan suomeksi....

Mutta ennenkaikkea olen suomalainen. Jos tapaan uuden ihmisen, suomalaisuuteni tulee yleensä ensimmäisen 5 min aikana esille. Olen ylpeä siitä ja haluan pitää kiinni tietyistä ajatuksista ja tavoista vaikka olen asunutkin melkein koko aikuiselämäni ulkomailla. Monessa asiassa olen edelleen hyvin suomalainen. Pidän edelleen hyvin epäilyttävänä jos tuntematon ihminen tulee juttelemaan kanssani, en todellakaan ole mikään brittiläisen luokkayhteiskunnan kannattaja ja aina jaksan paasata kuinka tasa-arvoinen koulusysteemi meillä on Suomessa.  En edelleenkään pysty syömään suurinta osaa "perinteisistä" brittiruuista ja meillä ei todellakaan pidetä ulkokenkiä sisällä. Jos näen junassa jonkun puolitutun, mieluiten vain yritän piiloutua kun oikeasti pitää small-talkia yllä koko matkan.

Olen asunut koko aikuiselämäni ulkomailla ja suurimman osan siitä ajasta Briteissä. Se väkisinkin vaikuttaa identiteettiin. Olen kuullut muilta ulkosuomalaisilta että siinä vaiheessa kun asuinvuosia ulkomailla on takana jo monta, he eivät koe enää olevansa ihan niin suomalaisia vaan ehkä maailmankansalaisia, eurooppalaisia tai oman asuinmaansa kansalaisia. Omaan korvaani se kuulostaa hassulta, lähinnä varmaan sen takia koska koen itseni niin suomalaiseksi. Kävin kuitenkin viime viikolla töiden puolesta mielenkiintoisessa tilaisuudessa jossa puhuttiin juuri tälläisestä "monikulttuurisesta identiteetistä" eli ns. double identity. On ihan luonnollista, että kun muutat uuteen maahan adoptoit joitain sen maan tapoja. Toisaalta tuot myös mukanasi oman maan ja kulttuurisi tapoja ja sekin on ihan ok. Olen siis ylpeä tästä double identitystä ja luulenpa että vaikka asuisinkin koko loppuelämäni Briteissä niin vielä mummonakin paasaisin suomalaisesta tasa-arvosta kaikille jotka jaksaa kuunnella. Tai kieltäytyisin syömästä paistettuja papuja aamiaiseksi, vain koska se on NIIN outoa!

Meidän lähiruokakauppa

Jo aikoja sitten, Salamatkustaja-blogin kirjoittaja Satu laittoi liikkeelle ruokakauppahaasteen ulkosuomalaisille. Hänen mukaansa kun paikalliset ruokakaupat on paljon kiinnostavimpia kun mitkään nähtävyydet (niin samaa mieltä, rakastan paikallisia ruokakauppoja) joten hän kehotti esittelemään lähiruokakaupan ja mitä siellä ruoka maksaa. En ikinä päässyt silloin osallistumaan haasteeseen koska mies (autonsa vuoksi) kävi aina ruokakaupassa, mutta nyt kun minäkin olen saanut ruokakauppavuoron, napsin teille hieman kuvia eiliseltä kauppareissulta. En nyt kyllä tiedä bongasinko mitään turhan erikoista kauppareissun aikana koska yleensä se menee niin rutiinille että en paljon pohdi miten tämä valikoima eroaa esim. suomalaisesta sisaruksestaan. 

Meidän lähikauppa on iso 24h Tesco. Tai no, ihan lähilähi ruokakauppa on meidän kulmassa sijaitseva corner shop, mutta siellä käydään vain jos maito on loppunut tai tarvitaan lisää viiniä! Muuten siis käymme Tescossa, joka on iso brittiläinen ruokaketju. Sen vieressä sijaitsee Aldi (Lidlin serkku), josta tykkään paljon mutta valitettavasti siihen aikaa illasta kun käyn ostoksilla on usein kaikki tuoretavara jo loppunut, joten päädyn usein Tescoon. Tämä kyseinen Tesco on todella avoinna 24 tuntia viikon jokaisena päivänä, paitsi sunnuntaina. Sunnuntaina lain mukaan kauppa saa olla avoinna muistaakseni klo.10-16. Eli se sulkeutuu lauantai yönä puolenyön aikaan ja avautuu sunnuntaina taas vasta kympiltä aamulla. 

Tästä Tescosta löytyy enemmänkin tavaraa kuin pelkkää ruokaa. Kyseessä on siis hieman ison Prisman tai Cittarin kaltainen kauppa, eli täältä löytyy vaatteita, harrastusvälineitä ja kodin sisustusosasto. Jäänkin aina jumittamaan sisustusosastolle hyväksi toviksi, sieltä ei nimittäin ikinä tiedä mitä löytää!

Seuraavaksi alkaakin itse ruokakauppa-osuus ja ensimmäisenä vuorossa Hevi-osasto. Tykkään paljon, koska tämän kaupan aukioloaikojen vuoksi hevi-osastolla löytyy aina kaikkea vaikka olisinkin myöhään illalla liikkellä. Hevi-osasto on suuri ja täältä löytyy yleensä ihan kaikki mitä tarvitsen. Ja mikä parasta, mansikat ja vadelmat on vieläkin tarjouksessa. Kotimaisen mansikkarasian saa 2 punnalla mikä on mielestäni oikein kohtuullinen hinta. Samoin vadelmat irtoaa kahdella punnalla.

Jugurttiosastolla teen ihanan positiivisen löydön - Tescossa ollaan alettu myymään Skyr-rahkaa!  Ja se on kaiken lisäksi vielä tarjouksessa: 2 purkkia 2,5 punnalla. Jee,jee! Näitä lähti heti mukaan pari purkkia. Kaikki jugurtit myydään täällä tuollaisissa töniköissä tai vastaavasti vielä pienemmissä purkeissa. Maitotonkista en nyt ottanut kuvia, mutta ne tulee täällä sellaisissa 1,5 litran muovitonkissa, niiden pahvisten sijaan.

Tee-ja kahvihylly jatkuvat luonnollisesti lopputtomiin - täältä ei ole ainakaan valikoimasta puute! Vietän yleensä pitkän ajan tuossa kahvihyllyn edessä ja mietin mitä teetä pitäisi ostaa. Yleensä valikoin näteimmän pakkauksen mukaan!

Suurin ero esim. suomalaiseen ruokakauppaan on tietysti alkoholin vapaa myynti täällä ruokakaupoissa sekä alkoholin eri tarjoukset. Tässä Tescossa on kaksi järkyttävän pitkää hyllyä alkoholia ja täällä saa luonnollisesti myydä myös väkeviä juomia. Täällä myös alkoholi on usein tarjouksessa - tässä esim. tarjouksessa on kolme sidukka tai olutta 5 punnalla.

Paras hetki on kuitenkin kun kävelet kassalle päin ja huomaat Ben&Jerry'sin olevan alessa. Terveet elämäntavat lähtee samalla huuthiiteen ja lastaan kärryihin kaksi purkkia B&J:tä, vaikka olisi tehnyt mieli ottaa pari purkkia lisää. Ben & Jerry's rokottaa lompakkoa 2.49 puntaa.

Yksi juttu mikä ärsyttää eniten on muovipussien koko ja kestävyys. Täällä useimpien ruokakauppojen muovikassit on aivan superpieniä ja todella heikkoa kamaa, minkä takia niihin ei uskalla ikinä laittaa paljon tuotteita. Sen vuoksi niitä muovikasseja kertyykin aivan tuhottaman paljon. Onneksi nyt lokakuussa tulee voimaan uusi laki, jossa kaupat pakotetaan veloittamaan 5 penceä/per muovikassi, joten ehkä minäkin muistan vihdoin ottaa omat kauppakassit mukaan!

Viikon ruokaostokset maksoivat tällä kertaa 66 puntaa kahdelle hengelle. Se on n.89 euroa. Tällä kertaa loppusummaa kasvatti minun himoitsemat erikoiskahvit joita hamstrasin varastoon oikein olan takaa.

Myös muut bloggaajat joita seuraan ovat tehneet samantyyppisiä postauksia - esim. Jenni Luxemburgista, Anna Kuubasta, Emmi Teksasista ja Sini Afghanistanista.

Karkeita yleistyksiä brittiasunnoista

Meidän uusi kotikaupunki

Asuntoa etsiessämme tein useita havointoja siitä minkälaisia asuntoja Britanniasta löytyy useimmiten. Meidän 15 talon näytöt eivät ehkä kvalifioidu tieteellisen tutkielman otantaan hyvästä yleiskattauksesta brittiasuntoihin, mutta ajattelin sen nyt tehdä kuitenkin. Nimittäin näissä kaikissa taloissa oli sellaisia yhteisiä piirteitä, joiden pohjalta olen nyt muodostanut käsitykseni brittiläisistä asunnoista. Tässä kohtaa huomauttaisin että puhun nimenomaan paritaloista (tai muista yksinäisitä talotyypeistä), en kerrostaloista. Niissä kerrostaloissa kun on sitten oman piirteensä. 

Minkälaisilta näyttää sitten ne ns. tyypilliset brittitalot minun mielestäni?

• Keittiöt on pieniä. En tiedä eikö Britit sitten tykkää kokata, mutta keittiöt olivat usein todella pieniä ja yleensä omassa huoneessaan joilloin niistä tuli entistä pienemmän näköisiä. Tämä siis varsinkin näissä kolmen makuuhuoneen asunnoissa. Jos makuuhuoneita on enemmän niin keittiöt vähän myös suurenee.
• Britit tuntuvat myös rakastavan sellaisia (omasta mielestäni halvan näköisiä) vaaleanpuun tai kirsikkaisen puunvärisiä keittiöitä. Niitä löytyy aivan joka asunnosta. Valkoinen keittiö tuli vastaan tasan kahdessa asunnossa (joista toinen on meidän uusi asunto). Allaoleva kuva on meidän vuokra-asunnon keittiöstä. Ottaen huomioon että kyseessä on vuoka-asunnon keittiö, on se todella kiva mutta en omistuasunnossa tykkäisi tuon värisestä keittiöstä yhtään. Tämä on siis aika tyypillinen keittiönväri Briteissä.

• Hieman liittyen edelliseen kohtaan, vetäisin myös sellaisen käsityksen että Britit tuntuu menevän sellaisella motolla, että "mitä enemmän huoneita, sen parempi". Eli yleensä juuri ruokahuone on erotettu omaksi huoneekseen keittiöstä, tehden molemmista super pienen näköisiä kun taas tila näyttäisi paljon suuremmalta jos vaikka keittiö ja ruokahuone olisi ns. open plan periaatteella. 
• Myös värikäs sisustus tuntuu olevan monen mieleen. Ja tällä siis tarkoitan sitä että yhdessä huoneessa on saatettu yksi seinä maalata tummanpunaisella ja loput liilalla maalilla ja kokolattimatto on tummanvihreä (true story). Työkaveri selitti kauhuissaan kuinka oli käynyt katsomassa yhtä asuntoa jossa kaikki oli valkoista (seinät, katot, listat, keittiö etc...). Minulle tämä kuulosti ihan unelma-asunnolta, hänelle se oli painajainen. Suomessa kun useimmat asunnot tuntuvat yleensä olevan yleisilmeeltään vaaleasävyisiä niin täällä mennään kaikissa sateenkaaren väreissä.
• Myös aika useassa asunnossa sisäänkäynti on suoraan olohuoneeseen. Eli mitään eteistä ei ole, vaan astut ihan suoraan olohuoneeseen ja siihen sitten johonkin naulakkoon jätetään takit.
• Talot on usein kahdessa kerroksessa, yksikerroksissa asunnoissa asuu vain vanhat ihmiset. Yksikerroksisia asuntoja kutsutaan nimellä bungalow ja ainakin omasta mielestäni pidän niitä nykyään synonyymina vanhojen tyyppien asunnolle. Tähän löytyy tietysti luonnollinen syy, sillä vanhuksille on tietysti hankalampi kiivetä rappusia. 
• Kaikissa taloissa löytyy kylppäristä kylpyamme. Itsehän en niistä perusta ja haluaisinkin repiä meidän uuden kylppärin kylpyammeen pois, jotta saadaan lisää tilaa mutta se kuulemma oikeasti kaikkien mukaan vaikeuttaa asunnon jälleenmyyntiä. Joten ehkä se saa siihen jäädä. 
• Conservatoryt on aika suosittuja, ne on siis sellaisia katettuja "ulko" huoneita. Minun käsitykseni mukaan niitä ei kyllä talvisin lämmitetä vaikka aika usein ihmiset tuntuvat käyttävän niitä ihan ympärivuotisina ruokahuoneina. 
• Tämä on ihan itsestäänselvää, mutta siis laminaattilattioitahan harvasta talosta löytyy, ihan yleisesti suosituin lattimateriaali on ne karseat kokolattiamatot - kaikissa kuvioissa, kaikissa väreissä. Nimimerkillä, kävimme katsomassa asuntoa jossa oli kauttaaltaan sellainen vihreä-puna kukallinen kokolattiamatto.

Vielä viimeisenä hieman yleistystä asuinalueista. Vaikka yleensä asuinalueesta saa olla varmasti melkein joka maassa tarkka, niin mielestäni Briteissä siihen kannattaa ehdottomasti kiinnittää tarkasti huomiota. Briteissä kuitenkin luokkayhteiskunta jyllää vielä voimakkaana ja koska esimerkiksi koulualueet on kiinnitetty eri asunalueihin, niin mitä hienompi koulu alueelta löytyy, sitä kalliimmat asunnot (vaikka ne asunnot olisikin kamalia lääviä). Me käytiin katsomassa yhtä asuntoa joka oli homeessa, ja todella huonosti pidetty, Ihmeteltiinkin sen todella korkeaa hintaa, mutta selvisikin että asunto sijaitsee samalla alueella kun koko kunnan hienoin koulu. Se selittikin hintaa sitten.

Minkälainen onkaan sitten uusi kotimme? Noh, sanotaanko että meillä kävi mieletön tuuri - meillä oli ns. 17 kohdan check-list ja uskomatonta mutta totta, tuleva kotimme tikkasi kaikki 17 kohtaa meille. Toivon mukaan kohta saan sitten laitettua kuvia myös tänne uudesta asunnostamme!

Koska Suomi-lomat ovat parhaita!

Ajettiin eilen illalla kotiin, kello läheni jo kahta aamuyöllä kun pysähdyttiin katsomaan järven rannalle hiljaa nousevaa aurinkoa (ylläoleva kuva). Kuului  vain lintujen sirkutus ja hetkittäiset kalojen pulskahdukset vedessä. Oltiin menossa kotiin päin rakkaan ystävien häiden jälkeen ja aamulla piti lähteä jo kuudelta lentokentälle. Takana oli aivan ihana ilta ja jotenkin tämä pieni auringonnousun hetki kruunasi lomamme Suomessa. 

Eilen illalla todella vietetiin vielä ihanan ystävämme häitä Suomessa. Nyt olemme jo takaisin kotona Derbyssä. Häät olivat juuri niin täydellisen ihanat kun vain kuvitella saattaa. Minä yritin olla suuremmin kyynelehtimättä siinä kuitenkaan onnistumatta - aloitin jo sen kyyneleiden valuttamisen kirkossa. Voi apua. Juhlittiin ystäviämme ja heidän avioliittoansa pilkkuun saakka kunnes napattiin auto alle ja mentiin kotiin nukkumaan pariksi tunniksi ennenkuin lähdettiin lentokentälle. Voin kertoa että kentälle oli kaksi aika  väsyneen näköistä tyyppiä. Minulla oli vielä eilisen kampaus ja meikit naamassa joten näytin vähintäänkin hehkeältä. Ensimmäistä kertaa turvatarkastuksessa mun hiuksetkin kopeloitiin läpi. Niissä oli kuulemma niin epäilyttävä määrä metallia (pinneistä siis), että ystävällinen turvatarkastaja kopeloi läsähtäneen nutturani läpi, tarkastaakseen etten vain ollut piilottanut sen sisälle mitään luvatonta. Kyllä nauratti. 

Kokonaisuudessaan Suomi-loma oli jälleen kerran aivan ihana. Tiedän että kaikki on valittanut huonosta säästä, mutta täytyy kyllä sanoa että sää ei todellakaan ollut se asia joka jäi lomasta mieleen. Sen sijaan tulen muistelemaan koko loppukesän niitä ihania uusia perunoita, perheen kanssa vietettyä arvokasta aikaa, mukavaa juhannusta, maukkaita mansikoita, koiran halimisia, talviturkin heittoa, upeita järvimaisemia ja niitä ihania ystävien kanssa vietettyjä hetkiä. Säästä viis. 

Viime vuonna lomalta palatessani oli fiilis aika negatiivinen, ahdisti tulla niin upean loman jälkeen takaisin kotiin tänne Derbyyn mutta tänä vuonna on onneksi eri ääni kellossa. Meidän pitäisi nimittäin ensi viikolla saada avaimet uuteen kotiimme ja päästä muuttamaan. Sitä odotan innolla! Odotan että päästään rakentamaan ihan omaa kotiamme kauniiseen ja viihtyisään kaupunkiin ja onpahan ensimmäiset vierailijatkin tulossa jo tupatarkastamaan paikan heinäkuun lopussa. Paljon on siis tiedossa kivoja juttuja joita odottaa!

Blogiin tuleekin seuraavaksi varmasti lisää juttuja lomasta, sen verran monia kivoja juttuja tuli tehtyä!

P.S. Tänne on luvattu ihan hulluja lämpötiloja ensi viikolle, ne lupailee jopa yli +30 asteen helteitä, en kyllä usko ennenkuin kun koen noi helteet!

Olenko ehtinyt vieraantumaan kotimaastani?

"Minua kiinnostaisikin kuulla, miten usein käyt Suomessa ja oletko jo ehtinyt "vieraantua" kotimaastasi?"

Eräs lukija esitti ylläolevan kysymyksen blogin synttäri-arvontapostaukseen. Minusta kysymys oli jo silloin erittäin mielenkiintoinen mutta näköjään vastauksen pohtiminen on hetken kestänyt. Tänään juteltiinkin sitten kollegan kanssa ulkomailla asumisesta, ja esimerkiksi hänen mielestään olen täysin "integroitunut" tähän brittiyhteiskuntaan. Siitä sainkin inspiraation pohtia tätä asiaa hieman syvemmin postauksen muodossa, ja ehkä myös yrittää vastata tuohon yllä esitettyyn kysymykseen. 

Muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille (Skotlantiin) syksyllä 2007. Siitä lähtien olen enemmän tai vähemmän asunut ulkomailla, pääasiallisesti Briteissä. Opiskelijana vietin Suomessa kesiä töitä tehden (sellaisia 3-4 kk ajanjaksoja) ja sen jälkeen kun opinnot päättyi, asuin Suomessa joku puolisen vuotta kunnes muutin takaisin ulkomaille. 

Opiskeluvuosina kävin Suomessa todella tiuhaan tahtiin - usein joululomat, kesälomat ja pääsiäislomat tuli vietettyä kotona. Se oli kyllä ihanaa kun oli niin pitkät lomat! En siis koskaan ehtinyt sen enemmän "vieraantumaan" Suomesta tai mitä kotona tapahtui. Olin aika perillä asioista ja näin vielä todella aktiivisesti niitä lukioaikaisiakin kavereita. Mielestäni olenkin eniten nyt "integroitunut" brittielämään sen jälkeen kun muutin tänne syksyllä 2013 töihin. 

Nykyään käyn Suomessa ainakin jouluna ja kesällä jolloin pyrin viettämään pidempiä aikoja kotona. Jos mahdollisuus on, saatan käydä Suomessa myös jos kohdalle osuu jokin pidempi viikonloppu. Se on varmaan suhteellista onko tämä muiden mielestä usein vai ei. Suoraansanottuna jos lentoyhteydet olisivat kätevämpiä, kävisin varmaan useamminkin kotona - siellä on kuitenkin aina niin kiva käydä, ja esim. Manchesteristä voi saada todella huokeaan hintaan meno-paluun Helsinkiin. 

Yritän pysyä tietyllä tasolla kärryllä Suomen yhteiskunnallisista asioista. Politiikka nyt luonnollisestikin kiinnostaa, joten sitä tulee myös Suomen uutisista seurattua. Hesarin verkkosivut luen päivittäin (vaikka olenkin sitä mieltä että Hesarin uutisten taso alkaa muistuttaa liikaa iltapäivälehtiä). Se mistä olenkin sitten ihan ulkona on kaikki Suomessa pyörivät tv-sarjat ja mitkä kappaleet on nyt radion soitetuimpien hittien listalla! Paitsi viime syksynä pyörinyt Vain elämää jota seurasin uskollisesti netin kautta. Oman lätkäjoukkueenkin edesottamuksista olen varmaan enemmän selvillä nyt Briteissä asuessa kun olin ikinä Suomessa ollessa. 

On todella vaikea sanoa olenko todella "vieraantunut" Suomesta koska kun käyn kotona lomalla, elän ns. sellaisessa lomakuplassa; kaikki on ihanaa ja arjen huolia ei mietitä. Sen takia tämä kysymys saikin toden teolla miettimään. Lomilla kun Suomi näyttää aina vaan parhaat puolensa. Toisaalta silloin huomaan aina niitä pieniä ja isompia eroja Suomen ja Brittien välillä - joskus ne ärsyttää, joskus ne on taas hyviä eroja. Suomalaiset nykyään omalla kohdallani tuntuu ehkä hieman "töykeiltä", Briteissä olen tottunut siihen että ovia pidetään auki toisille kun Suomessa ne lävähtää suoraan nenälle (näin hieman karrikoidusti). Kirjojen hinnot kauhistuttaa Akateemisessa. Ruokakauppojen valikoima ihastuttaa Suomessa ollessa. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, tässä vaan muutama.  

En tiedä siis miltä jokapäiväinen elämä tuntuisi jos nyt muuttaisin takaisin Suomeen. Varmasti sopeutuisin takaisin nopeasti, mutta tulisiko välillä sellainen tunne, että olen vieraantunut omasta kotimaastani? Alkaisinko kertomaan muille kuinka "Britanniassa asiat tehtiin näin ja näin"? En rehellisesti sanottuna tiedä. 

Vaikka Britannia on nykyinen kotimaani (ja oikeasti miellän tämän nyt ihan kunnolla kodiksi vaikka aina ei näin ole ollut), niin Suomi tulee aina olemaan rakas kotimaani jota puolustan ja ylpeydellä hehkutan kaikille jotka jaksaa kuunnella. Välillä tuntuukin että jokatoinen lause alkaa "We in Finland have this great thing called...". Mutta se onkin jo sitten ihan toisen postauksen aihe!

P.S. Kuulin että siellä tuli vähän lunta, joten sen takia kuvatkin on viime joulun reissulta kotiin, niitä kun ei tainnut täällä blogissa koskaan näkyä. 

Kun loma loppuu yhdessä kodissa ja on aika palata toiseen - mietteitä ulkosuomalaisuudesta (jälleen kerran)

Jollei teille ole vielä käynyt selväksi niin kesälomani Suomessa oli aivan täydellinen. Ja täytyy myöntää että loman jälkeen olo oli hieman hapan kun piti palata takaisin Derbyyn ja Britteihin. Tiedän että loma on aina loma ja sitä ei voi millään verrata arkielämään mutta tällä kertaa paluu takaisin Britteihin tuntui jotenkin erityisen raskaalta. Lomalta paluun jälkeen ajatukset ovat pyörineet aika voimakkaasti taas tämän ulkosuomalaiselämän parissa ja tulevaisuuden miettimisessä. Ensimmäinen viikko lomalta paluun jälkeen kului pitkälti näitä asioissa murehtiessa mutta kuten aina, pian arki palasi kuvioihin. Ja kun arki alkaa pyörimään taas omalla painollaan, unohtuu usein nämä murheet ja ajatukset ja pian sitä huomaa taas olevan joululoman aika ja vierailu kotikotiin edessä. Nyt loma on vain ihana muisto ja arkikuviot ovat vieneet mennessään.

Lähdetäänkö nyt vaikka siitä, että voin ihan tunnustaa tässä etten viihdy kovin hyvin nykyisessä asuinkaupungissamme Derbyssä. Olin itseasiassa loman jälkeen innoissani palaamassa töihin (ihan oikeasti) ja jopa meidän pieneen kotiin, mutten itse kaupunkiin. Ja se vaikuttaa tietysti koko fiilikseen. Tarkoituksemme on muuttaa pois Derbystä jo ihan sen takia että oma työmatkani lyhenisi edes vähän, mutta käytännön syiden takia muutto menee varmasti ensi vuoden alun puolelle. En halua elämässäni negistellä liikaa koska siitä syntyy vaan lisää negatiivisuutta mutta yleensä olen aina innoissani palanut Suomen vierailuiden jälkeen asuinkaupunkeihini, kuten opiskelemaan Aberdeeniin tai töihin Brysseliin. Tällä kertaa kuitenkin paluuta synkesi hieman se asia etten viihdy Derbyssä (eikä poikaystävälläkään ole tähän kaupunkiin mitään erityisiä siteitä) ja tiedän että tälle asialle pitäisi tehdä jotain.

Suomessa vierailu saa minut myös tietysti aina miettimään paluumuuttoa Suomeen. Varsinkin tällä kertaa se jotenkin iski erityisen paljon - varmaan yhteistulos siitä kuinka ihanaa oli viettää aikaa perheeni kanssa Suomessa ja kuinka moni ulkomailla asuva kaverini on nyt päättänyt tehdä paluumuuton Suomeen tänä syksynä. Olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja perhettäni minulla on aina ikävä kun asun ulkomailla. Tämä on varmasti yksi tyypillisimmistä "ongelmista" ulkosuomalaisten keskuudessa. Meidän tilanteessa me ei asuta edes kummankaan perheen lähellä vaan poikaystävän perheen luokse ajo kestää melkein yhtä kauan kun minun trekkailu Suomeen.

Olisi ihan mieletöntä että asuisin sen 30 min ajomatkan päästä vanhempien luota ja voitaisiin käydä heillä syömässä vaikka sunnuntaipäivällistä. Tai kuinka voisin käydä arkisin lätkämatseissa isäni kanssa. Tai tekemässä tyttöjen juttuja äidin kanssa. Nähdä niitä ystäviä joiden kanssa se ystävyys ulottuu monien vuosien takaa. Tai treffata isovanhempia useammin kuin pari kertaa vuodessa. Kaikkea tuota kaipaan ihan mielettömästi, varsinkin niiden Suomi-vierailuiden jälkeen jotka aina osoittavat minkälaista se elämä voisi olla jos asuisin Suomessa. Tällä hetkellä lähimmät kaverini asuvat Lontoossa, ja vaikka se tässä lähellä on, ei sinnekään voi joka viikonloppu lähteä. Ymmärrän että olen tietysti tehnyt oman valintani muuttamalla juuri Derbyyn, mutta aina elämässä voi mieli muuttua ja tehdä uusia valintoja. Mitä "vanhemmaksi" tulen, sitä enemmän mietin paluumuuttoa Suomeen. Minähän en ikinä lähtenyt Suomesta pois koska en olisi tykännyt asua siellä, se vähän vaan niinkuin tapahtui. Melkein vahingossa. Toisaalta olen viihtynyt Briteissä enemmän kuin hyvin, muutenhan olisin lähtenyt täältä jo aikapäiviä sitten menemään. En ole katunut hetkeäkään muuttoani ulkomaille.

Kuten sanottua, tällä hetkellä meillä on elämä todella hyvin täällä Englannissa. Meillä on molemmilla todella kivat työt jossa viihdymme ja erittäin hyvät urakehitys mahdollisuudet. Itse tiedostan että olen todella onnekkaassa asemassa että sain nykyisen työpaikkani tälläisen työtilanteen aikana. Minulla on ihana poikaystävä, joka mielellään vierailee kanssani Suomessa. Ja voisi sinne muuttaakin jos hyvä työmahdollisuus tarjoutuisi (jossa ei tarvitsi osata täydellistä Suomea). Kaikenkaikkiaan minulla on kaikki hyvin täällä (myös uran ja parisuhteen ulkopuolella)  - tykkään asua Briteissä ja koen tämän piskuisen saaren kotina. Isoin ryppy rakkaudessa minulle tällä hetkellä on todella asuinkaupunkini ja sen myötä myös pitkät työmatkat. Iltaisin en ehdi oikein tehdä muuta kuin syödä ja katsella hieman telkkaria, kunnes on aika mennä nukkumaan, joten oikein kavereitakaan täältä Derbystä en ole saanut. On siis aika tehdä muutoksia tämän asian suhteen. Koska uskon vakaavasti siihen että on turha valittaa ja murehtia sellaisista asioista jotka voi itse muuttaa.

Mikä tämän tekstin pointti oli? Hyvä jos itsekään tiedän sitä. Mutta tiedän että Suomessa vierailu aina herättää ajatuksia ja pohdintaa - yleensä ne jäävät vaivaamaan mieleen pitkäksikin aikaa ja aiheuttavat vakavaa tulevaisuuden pohdintaa. Tekstissä siis tuskin oli mitään järkeä, se on lähinnä tajunnanvirtaa niistä asioista joita olen pohtinut tässä arkeen paluun keskellä. Koska välillä on vaan hyvä saada purkaa ajatukset ihan tekstin muotoon. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos sieltä ruudun takaa löytyy muita kohtalotovereita ;)

10 + 1 asiaa joita Briteissä asuminen on opettanut minulle

1. Sipsipussi on täysin hyväksyttävä lounasvaihtoehto... Mielellään yhdistettynä kokiksen ja valkoisen höttökolmioleivän kanssa.

2. Skotlanti, Englanti, Pohjois-Irlanti ja Wales on TÄYSIN eri asioita ja niitä ei tule koskaan sekoittaa keskenään.

3. On täysin luonnollista että minne ikinä virastotalolle/pankkiin menetkään, sinun täytyy esittää vähintään kaksi eri todistusta että asut varmasti siinä osoitteessa missä väität asuvasi.

4. Homeisista seinistäkään ei kannata stressata koska niiden päälle voi vetää vaan uuden kerroksen valkoista maalia ja tadaa - ei enää hometta.

5. On myös täysin normaali juttu lähteä piknikille sortseissa ja topissa perheen kanssa +13 asteessa ulos, samalla kun allekirjoittanut värjöttelee takissa ja huivissa, koska nyt on PE***** KESÄ (tämä näkymä odotti meitä juuri pari viikkoa sitten lähipuistossa.

6. Pubiin voi mennä mihin aikaan päivästä tahansa ja se on aina sosiaalisesti hyväksyttävää.

7. Se että alkoholi on tarjouksessa ruokakaupassa on täysin standardi-juttu. Sen sijaan Suomessa ollessa mietit miksi pitää mennä täysin erilliseen kauppaan jos haluat ostaa pullon viiniä...

8. Myöhässä olevat junat on arkipäivää ja niistä ei oikeasti kannattaisi ottaa niin paljon stressiä. Ei auta vaikka aloittaisit oman henkilökohtaisen kampanjan yrittäen saada Brittien junaverkoston toimimaan, junat on myöhässä milloin minkäkin syyn takia ja siitä on turha napista.

9. Kaksi erillistä hanaa ei ole mikään vanhojen talojen juttu vaan niitä laitetaan myös uusiin ja remontoituihiin kohteisiin koska miksi ihmeessä veden pitäisi tulla vaan yhdestä hanasta?

10. Mistä tahansa aiheesta voidaan tehdä reality tv-ohjelma. Oli se sitten valtion tuilla elämisestä tai biletysviikonlopusta Malagassa. Täysin mahdollista ja porukkaa kiitää telkkarin ääreen.

+ Jos olet skotlantilainen on pakko kannattaa aina sitä joukkuetta joka voittaa Englannin futiksessa (tai missä tahansa lajissa sen puoleen). Koska englantilaisia ei vaan voi kannattaa jos on Skotlannista kotoisin.

Kaikki edellä mainitut kohdat on kirjoitettu suurella rakkaudella (ja pienellä pilke silmäkulmassa-otteella) tätä ihanaa asuinmaatani kohtaa!

"Sä tiskaat ihan kuin englantilainen"

Moni haaveilee/tietää jo lukio-ikäisenä ulkomaille muutosta. Se on ihmisille määränpää johon he pyrkivät. Mä en muista tehneeni sitä, siis että olisin ikinä haaveillut nuorempana ulkomaille muutosta. Joo, ehkä joskus tuli mietittyä että sehän voisi olla ihan kivaa, mutta harvoin sitä oikeasti vakavasti pohdin. Olen aina viihtynyt Suomessa hyvin ja ulkomaanreissut riitti tukahduttamaan kaukokaipuuta.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoitellut, muistan että polkunani oli vaan pyrkiä Helsinkiin yliopistoon ja katsoen sitten mihin tie vie. Haaveena oli päästä ensin opiskelemaan oikikseen joka sittemmin muuttui valtsikkaan. Kilpailin esteratsastuksessa ja harrastelin koirieni kanssa. Reissattua tuli aina sellainen 2-3 kolme kertaa vuodessa. Ajattelin silloin että voisin lähteä vuodeksi jonnekin vaihtoon yliopistossa kun en sitä lukio-aikoina tehnyt.

Ja sit päädyin monen sattumuksen kautta Aberdeeniin. Silloinkin vielä ajattelin että "hei, ei mitään hätää, jos en tästä tykkää voin lähteä takaisin kotiin ja pyrkiä taas Suomessa yliopistoon". Ja Skotlantiin lähtiessä tiesin jo että halusin lähteä vaihtoon yliopistoon Kanadaan. Jossa tapasin poikaystäväni.

Ja päädyin pysymään Aberdeenissä ja valmistumaan sieltä.  Mietin yhden sekunnin murto-osan josko olisin hakenut tekemään maisteria Helsinkiin mutta nopeasti kuoppasin sen ajatuksen. Luultavasti sen takia koska haku tuntui jotenkin muka hankalalta. Nyt jälkeenpäin mietittynä on hyvä tajuta että ehkä ne syyt oli kuitenkin jossain ihan muualla. Tiesin jo siinä vaiheessa että haluan Lontooseen.

Aberdeenistä valmistumisen jälkeen (jonne uskokaa pois en olisi ikinä kuvitellyt päätyväni) olen ehtinyt myös asua Lontoossa, Suomessa ja Brysselissä. Yhden hieman sattumanvaraisen päätöksen takia olen päätynyt asumaan suurimman osan "aikuisesta elämästäni" ulkomailla.

Pohdin aina säännöllisin väliajoin ulkosuomalaisuutta, sen ongelmia ja missä haluan asua tulevaisuudessa. Koska vaikka ulkomailla asuminen ei sinänsä ikinä haaveeni ollut, on siitä tullut realiteettiä. Sellainen juttu mihin pyrin kaikissa tekemisissäni. Lauantaina suuntaan taas kohti Brittien saaria, tällä kertaa muutto hieman keskemmälle Englantia, Midlandsien alueelle. Ja faktahan on että kun on asunut pidemmän aikaa ulkomailla, on myös tuleva kumppani mitä luultavammin ulkomaalainen, niinkuin jotenkin myös minun tapauksessa pääsi käymään ;)

Kuitenkin tuleva muutto on saanut minut taas ajattelemaan tätä koko ulkosuomalaisuutta. Koska tällä kertaa muuton olisi tarkoitus olla hieman pysyvämpi. Sellainen "aikuisten oikeasti" muutto, ei vain muutto vuodeksi opiskelemaan. Toisaalta tiedän että mikään ei ole varmaa tässä elämässä ja eihän sitä koskaan tiedä missä olen vuoden päästä. Pysyvää on vain muutos (vai miten se nyt meni).

Olen ihan varma että tulen vielä joskus tulevaisuudessa muuttamaan takaisin Suomeen, sen aika ei vaan ollut vielä. Nyt pitää ottaa vielä ilo irti kaikista mahdollisuuksista joita voi kokea Suomen rajojen ulkopuoella. Ja vaikka nyt taas näin lähdön hetkillä ahdistaa se muutto hippasen, tiedän että kun arki alkaa taas rullaamaan saarella, on kaikki taas hyvin. Ja Suomessahan pääsee aina käymään jos tulee yhtäkkinen ahdistus saarivaltion tapoihin!

All in all, joskus täytyy vaan todeta että elämä kuljettaa. Minusta ei välttämättä pitänyt tulla ulkosuomalainen mutta niin siinä vain kävi. Ja vaikka välillä ärsyttääkin tietyt asiat, niin silti olen todella tyytyväinen/kiitollinen/onnellinen että lähdin Aberdeeniin opiskelemaan. Olen saanut kokea ja nähdä niin uskomattoman hienoja juttuja että eihän niistä voi muuta olla kun syvästi kiitollinen. Ja tällä hetkellä ajatus Brittien saarista kotina tuntuu ihan yhtä hyvältä kuin Suomi. Kyllä kaikella on tarkoituksensa. Allaoleva lause tiivistää kaiken olennaisen:

P.S. Otsikossa oleva lause tuli äitini suusta yksi päivä kun tiskasin astioita. Sanomattakin selvää että tiskaukseni oli ilmeisesti aika huoletonta ja taisi osiin astioista ihan saippuatkin jäädä. Inhoan tiskaamista, joten eikös tässä ulkosuomalaisuudessa parasta ole se, että voi yhdistää eri maiden tapoja? Suomalainen tiskaus on ihan liian nipoa tälläiselle laiskalle tiskarille ;)

Kuvat: Pinterest

Life in the Eurobubble

Tänään moni kaveri Facebookissa julkaisi tämän EUObserverin artikkelin "EU officials feel little love for Brussels, survey says", mikä sai minut myös ryhdistäytymään aiheessa josta olen jo parisen viikkoa halunnut kirjoittaa. Suurilta osinhan tuo artikkeli on itsessään valitusta miten kaikki on huonosti Brysselissä/Belgiassa, mutta se toimii nyt hyvänä pohjana tälle kirjoitukselle.

Olen nyt asunut Brysselissä n.2,5 kk ja alkanut hyvin ymmärtämään tämän ns. "Eurobubble" käsitteen josta ihmiset puhuvat ja mistä minulle myös mainittiin kun alunperin muutin tänne. Käsite jota on ehkä hieman vaikea määritellä, mutta sen ehtii jo kokeakin lyhyessä ajassa. Periatteessa karrikoidusti tämä tarkoittaa expatteja, nuoria professionaaleja ja kaikkia tyyppejä siltä väliltä jotka tulevat Brysseliin töihin (ei vain EU-instituutioihin), sosiaalisoivat vain muiden "expattien" kanssa ja pysyvät omissa piireissään omilla alueillaan (nimenomaan siis EU-alueella). Jokainen tietysti varmaan kokee tämän hieman eri tavalla.

En todellakaan koe itseäni expatiksi täällä ollessa mutta moni artikkelin kohta osui ja upposi silti ja muutamia huomioita olen tässä 2,5 kuukauden aikana ehtinyt tehdä....

• Poistun harvoin EU instituutioiden alueelta jota myös Schumanniksi kutsutaan ja jossa siis on melkein kaikki muutkin instituutiot, järjestöt ja suurlähetystöt ovat. Asun lähellä tätä aluetta (ja alue jossa asun on vielä kauempana keskustasta) ja ainoat kerrat kun menen keskustaan on kun tarvitsen epätoivoisesti jotain mitä ruokakaupasta ei saa, tai jos haluan mennä klubbailemaan. Ottaen huomioon että kauppoihin ehtisin vaan lauantaisin ja silloin on yleensä hauskempaakin tekemistä, jää nuo kerrat hyvin vähäisiksi. Liikun usein välillä koti, työpaikka, työpaikan lähiympäristö, koti. Kuulostaa masentavalta, mutta toisaalta työpaikan lähiympäristöstä löytyy todella kivoja aukioita joihin voi mennä esim. syömään tai yksille kaverin kanssa. Sekä puistoja jossa on kiva hengailla.

• Tutkimuksen mukaan 73 % vastaajista oli samaa mieltä, että kansainvälinen yhteisö pysyy omassa maailmassaan ja heillä on vain vähiä kontakteja Brysseliläisten kanssa. Tämän huomaa väkisinkin. Tunnen yhteensä neljä belgialaista ja kolme heistä töiden kautta. Vain yksi on Brysselistä. Tähän on vaikea todeta muuta kun että olen ollut täällä lyhyen aikaa ja muihin kansainvälisiin tyyppeihin on vaan niin helppo tutustua töiden ja siitä tulevien ympyröiden kautta. Ja mikäs siinä, eikös se ole tärkeintä että viihtyy kaveriporukassa?

• 50 % vastaajista sanoi että Brysseli tuntuu turvattomalta paikalta asua. Tämä ei nyt sinänsä liity tähän "Eurokupla" asiaan, mutta voin myöntää että minulla on välillä turvaton olo Brysselin kaduilla. Otan todella usein taksin jos olen menossa myöhällä illalla kotiin. Lontoossa tunsin oloni aina turvalliseksi ja kävelin usein iltamyöhälläkin kotiin, tykkäsin siitä että ihmisiä on aina ympärillä. Sen sijaan täälläpäin missä asun kadut ovat todella hiljaisia ja tekevät olon epämukavaksi. Myös miehien ranskankieliset huudot ahdistavat. Joten mielummin otan taksin ja tunnen oloni turvalliseksi kun lähden vaan kävelemään. 

• Ranskan puhumattomuus kuroo tietysti entisestään sitä rakoa belgialaisten ja "ulkkareiden" välillä. Olen aina hieman ulkopuolinen perus arkielämässä täällä koska keskustelu ranskaksi rajoittuu siihen että osaan sanoa kassalla etten tarvitse muovipussia. Ja kiitos. Ja päivää. Ei siinä sitten paljon keskustella. 

• Tästä monet koko ajan huomauttaa ja itse en jotenkin ole koskaan kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Nimittäin 80 % kyselyyn vastanneista kokee Brysselin likaiseksi kaupungiksi. Täällä on paljon rakennustöitä meneillään ja kaikki metroasemat tuntuvat olevan kunnostuksen alla. Monet juuri ensimmäiseksi kommentoivat kaupungin likaisuutta ja kuinka EU pääkaupungin pitäisi siistiä itseään. 

Näitä asioita on mielestäni hauska pohtia koska vaikka aikani Brysselissä on lyhyt niin siltä monia asioita huomaa jo näin parissakin kuukaudessa. Onneksi sentään olen (ja tarkoituksena on) käydä muissakin kaupungeissa kun Brysselissä jotta Belgiasta saisi vähän parempaa kokonaiskuvaa.

Minkälainen on sitten tyypillinen expat Brysselissä (tutkimuksen mukaan)? Hän on asunut Brysselissä alle 10 vuotta, työskentelee Komissiolle, on kotoisin joko Saksasta tai Ranskasta, asuu puolisonsa kanssa joko kaupungin keskustassa tai Ixellessä, Etterbeekissä, Woluwe-Saint-Lambertissa tai Schaerbeekissä.  Eli tämän mukaan en sovi kuvioihin kyllä, asuinalue vain pitää paikkansa!

Mitä kaipaan Briteistä?

Monesti Briteissä asuessa on tullut haikailtua joidenkin suomalaisten juttujen perään (tosin viimeisinä vuosina vähenemässä määrin), joten nyt kun oleilen Suomessa hetken aikaa päätinpä listata mitä kaivaan Briteistä.

TESCOA!

Haha, tämä on ehkä naurettavuuden huippu mutta oikeasti kaipaan hirmuisesti Tescoa. Sitä että kauppa on auki puoleenyöhön saakka, joten jos tulee yhdeksältä illalla hirveä himo johonkin juttuun (yleensä Ben & Jerrysiin) voi sitä mennä vielä ostaa. Kaipaan Tescon edullisia (ainakin Suomen mittapuulla) mustikoita, mansikoita ja vadelmia. Kaipaan valmiiksi kuorittuja ja juuri oikeankokoiseksi pilkottuja porkkanoita jotka kuuluu dipata Tescon ihanaan valkosipuli-sipuli dippiin. Ah, rakkautta. Nyt tuli kamala nälkä.

Kunnon chippy-shoppeja

Onkohan mulla nälkä vai miksi vaan tulee ruoat ensimmäisenä mieleen? Kuitenkin, mikään ei voita illan juhlimisen jälkeen kuin kunnon chips & cheese annos. Siis kysehän on isosta määrästä ranskalaisia joiden päälle laitetaan kamala läjä cheddar-juustoa. Ja sit lisäksi suolaa ja etikkaa. Kamalan epäterveellistä ja kuulostaa oksettavalta, mutta niin hyvää! Skotlannista saa edelleen parhaat annokset, olen sitä mieltä että Englannissa nämä eivät osaa tehdä sitä oikein ;)

Suurkaupungin menoa ja meininkiä eli Lontoota

Täytyy myöntää että vaikka ennen Lontoota olen asunut "pienissä" kaupungeissa, sopeuduin suurkaupunkielämään todella hyvin. Ihanaa kun ympärillä kuhisee koko ajan ja ihmisiä on liikenteessä. Tämä tunne tuli erityisesti maanantai-iltana kun Helsingin keskusta oli aivan kuollut iltaseitsemän aikaan. Suurkaupungeissa on vaan sitä fiilistä.

Pubikulttuuria

Sitä että voi mennä kavereiden kanssa yksille ja syödä samalla ihanan rasvaista pubiruokaa hyvällä omalla tunnolla. Ja ottaa yhden siiderin. Sitä että (parhaimmissa) pubeissa takka palaa ja tunnelma on mukavan rento.

Sitä että joku avaa oven sen sijaan että läväyttää sen päin naamaa

Mun mielestä se on ihana tapa että Britit aina pitää sulle ovea auki vaikka välillä se menee liiallisuuksiin (kun ne pitää sitä ainakin minuutin auki ja yrität kiiruhtaa ettei niiden tarvitse pitää sitä auki niin kauan).

HINTATASOA!!

Tarvitseeko sanoa enempää?  Briteissä on tietyt jutut yksinkertaisesti edullisempia kuin Suomessa. Mutta toisaalta, aika monessa maassa on halvempaa kuin Suomessa. Paitsi Norjassa. Pitäisi ehkä käydä siellä niin osaa arvostaa taas Suomen hintatasoa.

Vaatekauppoja

Täytyy sanoa että paras valikoima ja mun makuun (sekä tyylillisesti että hinnallisesti) sopivat kaupat löytyy Briteistä. Olen itseasiassa ihan pulassa koska ostan kaikki farkkuni Bershkasta (siis istuu täydellisesti ja vaan 20 puntaa/pari) ja nyt mun luottopari on hajoamassa käsiin ja en pääse sinne ainakaan hetkeen! Kääk! New Look on myös kiva. Ja tuhat muuta kauppaa mitkä löytyy Briteistä.

Tässä nyt ainakin jutut jotka tulee heti mieleen, eiköhän jossain vaiheessa tule taas part.2! Ja niin, tätä ei tietenkään pidä ottaa vertailuna "mikä maa on kivempi" vaan yksinkertaisesti näitä juttuja on ollut ikävä Suomessa asuessa.

Kaipaatteko te jotain muuta ja tiettyjä asioita siellä tällä hetkellä?

Terveisiä maailmalta!

HS.fi on tehnyt hauskan palvelun jo jonkin aikaa sitten, nimittäin Terveisiä maailmalta.
Kyseisen sivuston tarkoituksena on tarkentaa kuvaa ulkosuomalaisista. Helsingin Sanomien mukaan ulkosuomalaisia asuu maailmalla n. miljoona, mikäli mukaan lasketaan toisen ja kolmannen polven suomalaiset. Suurin osa on lähteny maailmalle rakkauden tai työn perässä, osa seikkailua etsiäkseen. Ulkosuomalaisiin liittyviä juttuja voi lukea täältä. Niitä on todella mielenkiintoista lukea!

Palveluun voi lähettää oman korttinsa ja kertoa maailmalle lähtöjen syitä, nyt kortteja on lähetetty jo yli 3500 kpl  124 eri maasta. Aika huikeata. Kaukaisimmat kortit oli lähetetty Marshall-saarilta asti. Niihin kaukaisimpiin ja "eksoottisimpiin" maihiin verrattuna Iso-Britannia tuntuu niin kovin tylsältä.. Kortteja voi tarkastella ja lukea palvelussa, paljon niitä löytyy esim. Euroopasta ja Jenkeistä.

Tässä oma korttini:

Lontoo, Iso-Britannia


Milloin lähdit: 2007

Miksi: Opiskelu

Aiotko palata: Aika näyttää

Kerro itsestäsi: Lähdin muutamia vuosia sitten Skotlantiin opiskelemaan enemmän sattuman kuin harkinnan kautta. Hakuprosessi oli suhteellisen helppo ja tuleva opiskelu-ala vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta Skotlannissa kuin Suomessa (mikäli pääsykoekirja antoi yhtään osviittaa). Sillä tiellä olen edelleen. Opiskelut ovat vieneet Skotlannista Kanadaan, takaisin Skotlantiin ja edelleen Englantiin. Vuodet ovat opettaneet ja tällä hetkellä olen asunut Briteissä jo sen verran monta vuotta että ne kummallisuudet joita ihmettelin ekana vuonna ovat nyt normaalia arkipäivää (erillisten vesihanojen kanssa oppii elämään). Olen tavannut mielettömiä ihmisiä ja kokenut hienoja hetkiä maailmalla. Suomeen ja kotiin siellä on aina silti ihana palata. Hetkeäkään en ole kuitenkaan lähtöäni katunut.

Miltä näyttää teidän korttinne? Mikä on vienyt teitä maailmalle?

It's time to move on

Nyt on todella taas laukkujen pakkailujen aika. Aikuisiällä nyt onkin tullut jo muutaman kerran muutettua ja täytyy sanoa että se ei ole koskaan mitään herkkua. Onneksi muuttaminen on ollut lähinnä vaatteiden/muiden rojujen pakkaamista ja vielä ei ole tarvinnut murehtia huonekaluista mitään sun muista jutuista mitään. Muillehan muuttaminen merkitsee juuri sitä "isoa muuttoa", huonekalujen siirtelyä ja isomman asunnon pakkaamista. Minulle se on viime vuosina merkinnyt laukkujen pakkaamista, yhden pienen huoneen tyhjentämistä ja ylikilojen kanssa tappelusta. Sekin on kokemus tietysti.

Muuttaessani tänne ensimmäisenä vuonna, lähti mukaan äiti ja kaksi kapsakkia. Silloin se muutto tuntui isolta jutulta. Se oli kuitenkin se ensimmäinen kerta, muutin yksin omaan kotiini (jonka jaoin neljän muun ihmisen kanssa). Asuntolaelämä oli hauskaa aikaa. Ajanjaksoa väritti jokapäiväiset vierailut yläkerrassa asuvan uuden ystävän kämppään, lukuisten filmien katselu, kanamunien heittely meidän ikkunaan (ei tosin meidän toimesta), herääminen siihen että kämpän ovi on täynnä partavaahtoa ja sitä kun aamulla näet kauriin pihamaalla. Monia hauskoja muistoja liittyy tuohon ensimmäiseen vuoteen yliopistossa ja tuohon ensimmäiseen omaan "asuntoon". Kuten myöhemmin opin, ehdoton plussa asuntolassa oli se, että lämmittää sai niin paljon kuin sielu sieti ja laskuista ei tarvinnut murehtia. Minun huone oli aina ihanan lämmin. Nyt se aika tuntuu luksukselta. Ensimmäisen vuoden lopussa tuli tavaraa koti yhteensä varmaan n.42 kg verran joka oli sullottu yhteen matkalaukkuun, vedettävään ja läppärilaukkuun. Sen lisäksi minulla oli päällä kaksi hupparia ja käsivarsilla takki jonka hihoihin oli tungettu neljä paitaa. Miten niin oli ylikiloja?

Minun asuntolahuone ensimmäiseltä vuodelta

Toisena vuonna olikin sitten edessä vaihtovuosi ja kamojen raahaaminen Kanadaan. Sielläkin vastassa oli yliopistoasuntolahuone, tällä kertaa huoneet eivät olleet kuitenkaan omissa "asunnoissaan" vaan pitkän käytävän varrella. Toisen lukukauden aikana tajusin että minun huoneessa asui jotain ötököitä jotka puri hurjia paukamia meikäläiseen. Tai kun lämmitystä säädeltiin vuoroin jäätymispisteestä saunaan. Kultaista keskitietä lämmityksen suhteen oli vaikeaa löytää. Minun ikkunan ulkopuolella olevassa puussa asui myös joku hurjan äänekäs orava, jonka puuhat sai välillä hermon partaalle. Parhaimmat kokoontumiset järjestettiin kakkoskerroksen yhteistiloissa tai alakerran bilis-huoneessa. Kokkaukset hoidettiin aina yhdessä kaverin kanssa. Lähdin Kanadasta suurtakin suuremman matkatavaramäärän kanssa ja ylikiloistahan siitä taas jouduttiin maksamaan. Yhteensä mukana Montrealista Munchenin kautta Helsinkiin kulki kaksi matkalaukkua, vetolaukku, vetolaukun päälle oma laukku sekä iso olkalaukku. Munchenissa en jaksanut enää edes välittää kamojen vartioimisesta, olin kyllästynyt koko touhuun.

Tälläisissä tunnelmissa asuttiin toisena yliopistovuotena

Ja sitten kolmantena vuonna muutin tähän nykyiseen asuntoon. Ihana pieni oma piha, saakutin kylmä talvisin, välillä "hieman" homeinen mutta silti hyvin mieleinen koti. Täällä ollaan juhlittu tupareita, lukukauden loppumisia, kuninkaallisia häitä ja synttäreitä. Välillä kämppikset ajaa hulluksi mutta suurimman osan ajasta yhteiselo on ollut oikein mukavaa. Ei olla kämppisten kanssa mitään läheisiä mutta silti on ollut mukava asua yhdessä, huonomminkin olisi voinut käydä. Asunto joka sijaitsee vain 5 min päästä kampukselta on tälläiselle aamu-uniselle ihan täydellinen ratkaisu. Kesäauringon paistaessa voi aamupalan nauttia oman takapihan lämmössä (näitä kertoja on kuitenkin harvemmin).

Tällä hetkellä tämä huone on kuitenkin täynnä jätesäkkejä ja erinäisiä kasoja. Täytyy pakata koko omaisuus kahden vuoden ajalta kasaan. On kasoja jotka ovat menossa charityyn, ystäväkasa, muuttokasa ja nämä-sysään-vanhempien-matkalaukkuun kasa. Tältä täällä näyttää tällä hetkellä, uskokaa tai älkää, noilla kasoilla on tietty järjestys :) Tosin eilen loukkasin jalkani kun ei ollut enää lattiatilaa jäljellä joten raivasin pienen polun ovella (joka on tosin jo esteitä täynnä).

On aika taas muuttaa. 

Koti-ikävä

Harvemmin minulle tulee enää koti-ikävä. Onhan tässä nyt enemmän tai vähemmän asuttu neljä vuotta poissa kotoa. Ulkomailla. Miinus tietenkin kaikki lomat, jolloin itseasiassa yhtäjaksoisista hetkistä sekä kotona että ulkomailla ei tule kuin 3-4 kk pitkiä. 4 kk ulkomailla, 1 kk kotona, 3 kk ulkomailla, 3 viikkoa kotona etc..

Koti-ikävä iski ensimmäisen vuoden aikana useammin ja erityisesti ensimmäisten kuukausien aikana kun kaikki oli vielä uutta eikä oikein tuntenut ketään. Ensimmäisen syksyn aikana ikävöin varmasti eniten kotiin, kunnes huomasin joululomalla odottavani innoissani, että pääsen palaamaan takaisin opiskeluiden ja kavereiden pariin. Ensimmäisen vuoden jälkeen kerrat jolloin ikävöin kotiin vähentyi. Tuntui että oli löytänyt paikkansa täällä, ja ympärillä oli/on ihania ystäviä ja on ylipäätänsä onnellinen elämäänsä.Vaihtovuosi Kanadassa oli nyt semmoista hullunmyllyä (hyvässä mielessä) ettei siinä paljon ehtinyt kotiin ikävöimään kun juoksi paikasta toiseen yrittäen ottaa kaiken ilon irti vuodesta. Ja sitähän me tehtiinkin!

Välillä kuitenkin vieläkin iskee kamala koti-ikävä. Ei ikävä Suomea ja suomalaisia juttuja vaan nimenomaan sitä kotia, sitä tukipilaria joka löytyy Suomesta. Koti-ikävän voi aiheuttaa moni asia. Yleensä kuitenkin jos on kurja olo/yksinäinen olo, tai on sairas, niin kaipaa kotiin, jossa voi ihan rauhassa valittaa ilman mitään syyllisyydentuntoa. Ja vaikka olisi ikävä olo jostain todella typerästä ja mitättömästä asiasta, niin äidille on ihan ok murehtia siitä. Ja koti nyt vaan on koti. Se paras paikka maailmassa.

Tänään illalla iski hirveä koti-ikävä. Rupesi ärsyttämään pienet jutut, oli kurja olo ja yksinäinen olo. Sen lisäksi sain vielä kaverilta vanhoja kuvia jotka toi paljon ihania muistoja mieleen. Plus kämppis kertoi kuinka hän lähtee viikonlopuksi kotiin. Välillä toivon että minäkin voisin mennä "viikonlopuksi kotiin". Joskus olisi ihanaa että se vaihtoehto olisi olemassa.

Tulee ikävä niitä hetkiä kun istut nojatuolilla katsomassa jotain typerää suomalaista ohjelmaa, yksi koira änkemässä syliin, toinen on jaloissa ja kolmas röhnöttää siellä pöydän alla ja perhe on koolla. Takassa palaa tuli ja elämä on hyvin. Niitä arjen hetkiä perheen parissa. Plus mun sänkyä. Mun sänky kotona on vaan NIIN paljon parempi!

Toisaalta tiedän että koti-ikävä on normaalia ja  ihan varmasti jokainen ulkomailla (tai ihan Suomessa toisessa kaupungissa) asuva on sen kokenut. Eikö? Itse tiedän että huomenna olen unohtanut koko koti-ikävän ja kaikki on taas hyvin. Iloitsen taas kaikista uusista ja ihanista jutuista joita on tiedossa ja normaalista arkipäivän hetkistä. Mutta tälläistähän se elämä välillä on - ups and downs ;)

Hyviä muistoja toi mieleen mm. nämä kuvat:

Junnuna, olin ehkä 19 v?

Toinen junnu

"Is it nice to meet other Finns while you're here?"

Sain mielenkiintoisen ja samalla aika ennalta arvattavan kysymyksen eräältä britiltä. Ennalta arvattavan siinä mielessä että pöydän ympärillä istui 5 suomalaista, 1 britti ja 1 ranskalainen. Kaikki puhui ympärillä suomea ja hän kysyi minulta että tykkäänkö tavata muita suomalaisia kun olen täällä ns. vieraalla maalla? Puhuttiin myös kuinka epäkohteliasta on puhua vierasta kieltä jos yksi seurueesta ei ymmärrä kieltä jota puhutaan, jonka jälkeen hän kertoi näin tapahtuneen hänelle eräiden tanskalaisten kanssa.

Mitäkö vastasin sitten kysymykseen? Noh, ensinnäkin tämä kaupunki vilisee suomalaisia opiskelijoita joten suomalaisiin on vaikeaa olla törmäämättä. Toisekseen läheisimmät ystäväni sattuvat myös olemaan suomalaisia. Joten minulla ei ole minkäänlaista tarvetta tavata muita suomalaisia. Heitä on kiva tavata, ja kiva tehdä yhdessä jotain erikoisempia suomalaisuuteen liittyviä juttuja, kuten viettää itsenäisyyspäivää, mutta se ei ole millään tavalla erikoista enää tavata suomalaisia.

Voisin olla enemmän innoissani jos olisin asunut jossain jumalan selän takana viimeiset 5 vuotta ja yhtäkkiä törmään suomalaiseen. Tai sitten en.
Muistan ikuisesti kun olin vanhempieni kanssa patikoimassa (kyllä, kuulit oikein, olin patikoimassa) sademetsässä Australiassa. In the middle of nowhere. Keskellä puskia. Ja eikös niistä puskista ilmesty suomalainen perhe. Tyypillistä.

Toisekseen en kylläkään myös ymmärrä että jos lähdet ulkomaille ja et haluakaan lähelle toisia suomalaisia. Olet kuitenkin lähtenyt Suomesta pois jostain syystä joten miksi haluaisit tavata heitä kun pääset määränpäähäsi joka on kaukana Suomesta? Olen ollut tilanteessa jossa tyttö on vaahdonnut kurkku suorana englanniksi kaverilleen että kun baari on täynnä suomalaisia ja aivan kauheeta ja sitten ruvennut vaahtoamaan minulle siitä. Kunnes totesin että minäkin olen suomalainen (tapahtui muuten viime itsenäisyyspäivän juhlissa). Kyllä, myönnän. Minäkin olen omannut tämän asenteen. Olihan se aika uncoolia sosialisoida suomalaisten kanssa kun kerran olet tullut ulkomaille. Mutta...

Miksi ihmeessä tuomitsisit ihmiset suoralta kädeltä kansalaisuuden perusteella? Sehän on suorastaan rasisistista ;) Jos minä olisin jatkanut tuollaisella asenteella, en olisi ikinä tavannut näitä huipputyyppejä joita nyt voin kutsua ihaniksi kavereiksi.
Mutta myönnetään, kyllähän sitä tulee aina välillä ihmeteltyä muita suomalaisia.Ja kyllä, minä olen juuri se henkilö joka lentokentällä päivittelee suomalaisten pakettimatkalaisten toimintaa ja on itse muka niin cool ja tietäväinen. Maailmanmatkaaja. Ulkomailla asuminen ja säännöllinen matkustelu ei ole enää kuitenkaan mitenkään hienoa ja epätavallista kun nykyään kaikilla on mahdollisuus siihen.

En edes lähde paasaamaan kieli asiasta jonka kyseinen britti otti puheeksi. Olen sitä mieltä että aina pitää löytää yhteinen kieli jolla kaikki pystyvät keskustelemaan. Mikään ei ole epäkohteliaampaa kuin puhua vierasta kieltä henkilön seurassa joka ei ymmärrä sitä. Varsinkin tässä tapauksessa kun ihmiset ovat tulleet Britteihin opiskelemaan, jolloin englannin tulisi luisua yhtä hyvin kun suomen.

Asiasta kukkapurkkiin, tänään oli aivan erinoimainen päivä! Aurinko paistoi, saatiin kaverin kanssa hyvä diili aikaiseksi UNYSA-juttuihin liittyen ja noh, siinä ne sitten olikin!

Ja nyt mun täytyy muuten viimeinenkin tehdä jotain tota mun disseä (eli se mun lopputyö, anteeksi, en osaa kutsua sitä muulla nimellä) varten, koska sain tänään mailin mun disseohjaajalta ja se ehdotti tapaamista. Perjantaille. Uuups...huomisen päivän vietän siis kirjastossa suunnitellen mun dissen rakennetta ja aikataulua.

Btw, lisäsin muuten tuonne vasempaan palkkiin myös sellasen lukijalistan ja nappulaa painamalla voit ilmoittautua lukijaksi (jos joku vaikka haluaisi ilmoittautua). Just to let you know :)