maanantai 1. syyskuuta 2014

Kun loma loppuu yhdessä kodissa ja on aika palata toiseen - mietteitä ulkosuomalaisuudesta (jälleen kerran)

Jollei teille ole vielä käynyt selväksi niin kesälomani Suomessa oli aivan täydellinen. Ja täytyy myöntää että loman jälkeen olo oli hieman hapan kun piti palata takaisin Derbyyn ja Britteihin. Tiedän että loma on aina loma ja sitä ei voi millään verrata arkielämään mutta tällä kertaa paluu takaisin Britteihin tuntui jotenkin erityisen raskaalta. Lomalta paluun jälkeen ajatukset ovat pyörineet aika voimakkaasti taas tämän ulkosuomalaiselämän parissa ja tulevaisuuden miettimisessä. Ensimmäinen viikko lomalta paluun jälkeen kului pitkälti näitä asioissa murehtiessa mutta kuten aina, pian arki palasi kuvioihin. Ja kun arki alkaa pyörimään taas omalla painollaan, unohtuu usein nämä murheet ja ajatukset ja pian sitä huomaa taas olevan joululoman aika ja vierailu kotikotiin edessä. Nyt loma on vain ihana muisto ja arkikuviot ovat vieneet mennessään.

Lähdetäänkö nyt vaikka siitä, että voin ihan tunnustaa tässä etten viihdy kovin hyvin nykyisessä asuinkaupungissamme Derbyssä. Olin itseasiassa loman jälkeen innoissani palaamassa töihin (ihan oikeasti) ja jopa meidän pieneen kotiin, mutten itse kaupunkiin. Ja se vaikuttaa tietysti koko fiilikseen. Tarkoituksemme on muuttaa pois Derbystä jo ihan sen takia että oma työmatkani lyhenisi edes vähän, mutta käytännön syiden takia muutto menee varmasti ensi vuoden alun puolelle. En halua elämässäni negistellä liikaa koska siitä syntyy vaan lisää negatiivisuutta mutta yleensä olen aina innoissani palanut Suomen vierailuiden jälkeen asuinkaupunkeihini, kuten opiskelemaan Aberdeeniin tai töihin Brysseliin. Tällä kertaa kuitenkin paluuta synkesi hieman se asia etten viihdy Derbyssä (eikä poikaystävälläkään ole tähän kaupunkiin mitään erityisiä siteitä) ja tiedän että tälle asialle pitäisi tehdä jotain.


Suomessa vierailu saa minut myös tietysti aina miettimään paluumuuttoa Suomeen. Varsinkin tällä kertaa se jotenkin iski erityisen paljon - varmaan yhteistulos siitä kuinka ihanaa oli viettää aikaa perheeni kanssa Suomessa ja kuinka moni ulkomailla asuva kaverini on nyt päättänyt tehdä paluumuuton Suomeen tänä syksynä. Olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja perhettäni minulla on aina ikävä kun asun ulkomailla. Tämä on varmasti yksi tyypillisimmistä "ongelmista" ulkosuomalaisten keskuudessa. Meidän tilanteessa me ei asuta edes kummankaan perheen lähellä vaan poikaystävän perheen luokse ajo kestää melkein yhtä kauan kun minun trekkailu Suomeen.

Olisi ihan mieletöntä että asuisin sen 30 min ajomatkan päästä vanhempien luota ja voitaisiin käydä heillä syömässä vaikka sunnuntaipäivällistä. Tai kuinka voisin käydä arkisin lätkämatseissa isäni kanssa. Tai tekemässä tyttöjen juttuja äidin kanssa. Nähdä niitä ystäviä joiden kanssa se ystävyys ulottuu monien vuosien takaa. Tai treffata isovanhempia useammin kuin pari kertaa vuodessa. Kaikkea tuota kaipaan ihan mielettömästi, varsinkin niiden Suomi-vierailuiden jälkeen jotka aina osoittavat minkälaista se elämä voisi olla jos asuisin Suomessa. Tällä hetkellä lähimmät kaverini asuvat Lontoossa, ja vaikka se tässä lähellä on, ei sinnekään voi joka viikonloppu lähteä. Ymmärrän että olen tietysti tehnyt oman valintani muuttamalla juuri Derbyyn, mutta aina elämässä voi mieli muuttua ja tehdä uusia valintoja. Mitä "vanhemmaksi" tulen, sitä enemmän mietin paluumuuttoa Suomeen. Minähän en ikinä lähtenyt Suomesta pois koska en olisi tykännyt asua siellä, se vähän vaan niinkuin tapahtui. Melkein vahingossa. Toisaalta olen viihtynyt Briteissä enemmän kuin hyvin, muutenhan olisin lähtenyt täältä jo aikapäiviä sitten menemään. En ole katunut hetkeäkään muuttoani ulkomaille.


Kuten sanottua, tällä hetkellä meillä on elämä todella hyvin täällä Englannissa. Meillä on molemmilla todella kivat työt jossa viihdymme ja erittäin hyvät urakehitys mahdollisuudet. Itse tiedostan että olen todella onnekkaassa asemassa että sain nykyisen työpaikkani tälläisen työtilanteen aikana. Minulla on ihana poikaystävä, joka mielellään vierailee kanssani Suomessa. Ja voisi sinne muuttaakin jos hyvä työmahdollisuus tarjoutuisi (jossa ei tarvitsi osata täydellistä Suomea). Kaikenkaikkiaan minulla on kaikki hyvin täällä (myös uran ja parisuhteen ulkopuolella)  - tykkään asua Briteissä ja koen tämän piskuisen saaren kotina. Isoin ryppy rakkaudessa minulle tällä hetkellä on todella asuinkaupunkini ja sen myötä myös pitkät työmatkat. Iltaisin en ehdi oikein tehdä muuta kuin syödä ja katsella hieman telkkaria, kunnes on aika mennä nukkumaan, joten oikein kavereitakaan täältä Derbystä en ole saanut. On siis aika tehdä muutoksia tämän asian suhteen. Koska uskon vakaavasti siihen että on turha valittaa ja murehtia sellaisista asioista jotka voi itse muuttaa.


Mikä tämän tekstin pointti oli? Hyvä jos itsekään tiedän sitä. Mutta tiedän että Suomessa vierailu aina herättää ajatuksia ja pohdintaa - yleensä ne jäävät vaivaamaan mieleen pitkäksikin aikaa ja aiheuttavat vakavaa tulevaisuuden pohdintaa. Tekstissä siis tuskin oli mitään järkeä, se on lähinnä tajunnanvirtaa niistä asioista joita olen pohtinut tässä arkeen paluun keskellä. Koska välillä on vaan hyvä saada purkaa ajatukset ihan tekstin muotoon. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos sieltä ruudun takaa löytyy muita kohtalotovereita ;)

17 kommenttia:

  1. Kun palasin loman jälkeen Suomesta mulla oli ekaa kertaa sellainen tilanne, etten ollenkaan tiennyt milloin seuraava vierailu tapahtuu. Ajatuksena oli että varmaan joskus talvella, mutta suunnitelmia ei ollut, koska tämän joulun vietämme Edissä poikaystäväni äidin kanssa. Oma äitini oli tulossa tänne, mutta se sitten peruuntui. Tämän takia lähtö suretti paljon enemmän kuin ennen vaikka minulla olikin jo ikävä kotiin Ediin ja poikaystävän luo. Sitten tuossa vähän aikaa sitten mieleen tuli jotenkin se, että näen enää äitiäni rajallisen määrän kertoja (koskee toki isovanhempia, isää jne myös), jos ajattelee, että näemme kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Onhan se ihan typerää ajatella noin kun äiti on vasta 50 eikä kukaan tiedä kauanko ollaan täällä maan päällä, ja voihan se olla että joskus muutan takaisin Suomeen, mutta silti olin tästä ajatuksesta tosi surullinen. Näitä hetkiä varmaan vaan tulee tasaisin väliajoin ulkosuomalaiselle, koskaan ei voi voittaa.... (Sori masentava kommentti, mutta oli pakko avautua samoista fiiliksistä :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täähän tämä on että tälläiset ikävät ajatukset valtaa mielen ja juuri erityisesti niiden lomien jälkeen. Tämä sun kommentti itseasiassa tiivisti mun ajatukset aika nappiin. Loman jälkeen olisi varmasti helpompaa lähteä jos tietää jo koska seuraava visiitti edessä niinkuin sanoit. Oli se sitten kuinka lyhyt tahansa. On a more positive note, on varmasti kiva kokea skottilainen joulu yhdessä poikaystäväsi ja hänen äitinsä kanssa :)

      Poista
  2. Eiköhän moni ulkosuomalainen kaipaa aina loman jälkeen takaisin kotimaahansa :( Itse kaipasin ensimmäiset vuodet jatkuvasti Suomeen ja vietin siellä kaikki mahdolliset lomat. Vuoden työharjoittelun aikana ehdin kokea kaikki vuodenajat ja huomata, ettei se maa ehkä enää olekaan minua varten. Ja se oli ehkä se kokemus, jota tarvitsin. Vaikka tiedostinkin, että loma on aina kaukana arjesta niin vihdoinkin oikeasti tajusin, että ainakin tässä vaiheessa elämääni Suomi tarjoaa parastaan juuri loman muodossa. Tottakai kaipaan ihmisiä Suomesta, mutta nyt ainakin Saksassa on hyvä olla :)

    Ja mitä tuohon muuttoon tulee, olen samaa mieltä, että muutokseen täytyy pyrkiä jos siihen on mahdollisuus! Tsemppiä siis siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko vielä lisätä, että huh pistipä oma postaukseni, tämä pohtiva teksti ja juuri katsottu ensimmäinen Iholla-jakso ajatukset pyörimään päässä! :D

      Poista
    2. Mä en yhtään ihmettele jos viihdyt Saksassa, elämä ainakin blogin perusteella kuulostaa super kivalta! Ja niinhän se on että se kokonaisuus vaikuttaa miten eri paikoissa viihtyy, ja sit jos ei viihdy niin sitten pitää yrittää vaan muuttaa elämää siihen suuntaan mihin sen haluaa menevän (jos vaan on mahdollisuus). Mä asuin Suomessa just viime vuonna ne talvikuukaudet ja yritän palauttaa juuri niitä kuukausi mieleen tällä hetkellä koska muistan kyllä ettei se herkkua ollut. Nim. vedin lipat peilikirkkailla jalkakäytävillä parikin kertaa...

      Poista
  3. Varmaan aika ajoin kaikki ulkosuomalaiset miettivät ihan samoja asioita! Itselläkin nämä asiat pyörii mielessä, etenkin jos olen vierailulla Suomessa tai juttelen esim. vanhempieni kanssa pitkään puhelimessa. Mutta sitten se tunne aina menee myös ohi jonkin ajan kuluttua. Tai siis, olisin varmasti valmis muuttamaan takaisin Suomeen, jos elämäntilanne olisi sellainen, mutta koska tällä hetkellä kaikki on niin hyvin tässäkin Euroopan nurkassa, niin en jotenkin kaipaa Suomessa asumista. Ainakaan vielä. Niin ja varmasti kannattaa alkaa miettimään tuota asuinpaikan muutosta, koska sillä tosiaan on iso merkitys. Ja lyhyempi työmatka antaa myös enemmän vapautta muuhun elämään. Tsemppiä alkavaan syksyyn! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luulen että aika monet meistä miettii aika ajoin näitä samoja juttuja ja toisaalta kiva jakaa niitä ajatuksia muiden ulkosuomalaisten kesken. Se jotenkin helpottaa aina vähän kuulla kohtalotovereiden stooreja! Ja silloin kun kaikki osa-alueet on elämässä hyvin, niin silloin se arkikin tuntuu kivalta ja ei ole oiken väliä että missä maassa sitä asustaa :) Mä asuisin mielellä vaan jossain muussa kaupungissa täällä Englannissa ja luulen että se parantaisi tilannetta jo huomattavasti :D Tai muuttaisin kyllä mielelläni sinne aurinkoisempaankin etelään, siitä säästä olen kyllä teille kateellinen!

      Poista
  4. Niin tuttuja ajatuksia ja näin iän myötä olen alkanyt viihtyä Suomessa ihan eri tavalla, vaikka muutinkin pois sieltä ekan kerran vähän angstaillen 21-vuotiaana. Näin kolmekymppisenä on vähän ajatukset muuttuneet, eikä esim. Meksikoon parempien työmahdollisuuksien takia karkaaminen oo ihan helppoa, koska sieltä olisi sitten pitkä ja kallis matka kotiin Suomeen, eikä sitä voisi tehdä aina silloin kun siltä tuntuu. En muuten itsekään enää oikein viihdy Lissabonissa tai kaipaa sinne, joten senkin aika alkaa olla jo ohi, kenties. Ehkä jo ihan lähiaikoina selviää, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä ja minne suunnata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäntilanteet tietty muuttuu ja ne jutut ja paikat jotka oli kivoja silloin nuorempana voi tietysti tuntua erilaisilta näin "vanhempana". Jokaisella meistä tietty elämäntilanne muuttuu ja sitä kautta voi hakea sitä muutosta siihen omaankin elämään. Meksiko on tietysti hankala juuri tuon välimatkan takia, sieltä on todella hankalata trekata takaisin Eurooppaan jos pitää nopeasti lähteä. Toivottavasti sinullekin pian selkenee minne päin haluat seuraavaksi suunnata!

      Poista
  5. Ma olen muilta ulkosuomalaisilta kuullut samanlaista pohdiskelua. Mulla itsellani on vahan painvastaisia kokemuksia. Asun jenkeissa ja taalta on kovin pitka ja kallis matka kayda Suomessa - olenkin kaynyt muuton jalkeen Suomessa vain kahdesti. Mutta molemmilla kerroilla jotenkin vain vahvistui se tunne, etta koti on taalla Phoenixissa ja tanne mina kuulun. Viimeisimmalla reissullani Suomeen kerkesi tulla jo ikavakin kotiin... Tajusin, etta perhetta ja ystavia lukuunottamatta, mulla ei ole mitaan 'kuuluvuuden' tunnetta Suomea kohtaan. Suomi on ihana maa, enka lahtenyt sen takia etten tykkaisi, mutta jotenkin en tunne kuuluvani sinne ollenkaan. Tunnen itseni hyvin vahvasti ulkosuomalaiseksi ja sina taidan pysyakin.

    Asuinkaupunki varmasti vaikuttaa viihtyvyyteen - en tieda olisinko yhta varma tulevaisuudestani, jos asuinpaikkani ei olisi niin miellyttava. Onnea siis muutoksien kanssa ja kaikkea hyvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla tälläisiäkin fiiliksiä! Ja paras fiilis on tietty se, että elämässä on kaikki niin hyvin ettei kaipaa muualle ollenkaan :)

      Mä itseasiassa juuri mietin että olen niin kauan jo asunut Briteissä (vaikkenkaan yhtäjaksoisesti) että itseasiassa koen tämän maan kotinani, vielä kun saisin perheeni tänne Suomesta niin voi olla etten Suomeen kaipaisi niinkään paljon (paitsi ehkä kesäisin...). Ja ihan totta että asuinpaikka kyllä vaikuttaa todella paljon, sen takia olenkin nyt ruvennut googlailemaan uusia asuntoja eri paikkakunnilta :D

      Poista
  6. Kiva, että kirjoitit asiasta rehellisesti; aika monella ulkosuomalaisella tuntuu olevan tosi iso kynnys myöntää, ettei ehkä viihdykään nykyisessä asuinpaikassa / -maassa / ulkomailla ollenkaan. Itse ensimmäisellä kertaa ulkomailla asuessani kaipasin kotiin ihan älyttömästi, mikä tietysti johtui suurelta osin etäsuhteesta. Koska asuin kuitenkin Euroopassa, oli kotona käynti kohtuullisin väliajoin mahdollista. Nyt asia on toinen, asun miehen kanssa yhdessä mutta toisaalta olemme täällä kaukana ja kalliiden sekä pitkien lentomatkojen (ja aikaeron!) päässä. Suomesta lomalta lähtö on aina vaikeaa, vanhempani itkevät melkein joka kerta (minä tietysti myös) ja vaikeaa siitä tekee myös se, että nähdään niin harvoin. Olen myös tosi perhekeskeinen, ja esimerkiksi miehelläni ei ole samanlaisia koti-ikävän tunteita kuin itselläni.

    Minäkään en kadu ulkomaille muuttoa ja tiedostan, että kaikki on hienosti, meillä on myös hyvät työpaikat ja hienot urakehitykset menossa tämän muuton ansiosta, mutta ei se silti auta siihen koti-ikävään :) Jotenkin kuitenkin tämä tästä on suttaantunut kohdilleen, kun sentään saadaan asua pariskuntana saman katon alla!

    Ja vielä tuosta mielipiteen muuttumisesta, että eikös ole sellainen sanontakin, että "naisella on oikeus muutta mieltään", ja eihän sitä nyt kukaan voi niin elää, että kerran elämässään päättää jotain ja sitten siinäkö olisi pakko pysyä hamaan loppuun asti? Kyllähän sitä nyt mieli muuttuu, ihmiset ja olosuhteetkin muuttuu!

    Tsemppiä ja empatiaa sulle! Kyllä se siitä tosiaan taas lähtee käyntiin, kunhan arki pääsee vauhtiin. Ja kannattaa ehkä yrittää sitä muutosta asuinpaikkakunnan suhteen; jo se saattaa helpottaa hurjasti sopeutumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eks se mene niin että eka pitää myöntää asioiden laita ennenkuin niitä voi ruveta muuttamaan ;) Haha, noh vakavasti ottaen, en tajua miten näitä asioita ei voisi myöntää, mutta kuten sanoit olen huomannut kanssa että monia tuntuu hävettävän että palaa "maitojunalla" takaisin kotiin Suomeen koska ei viihtynyt ulkomailla tai joutuu myöntämään sen asian. En tajua oikein mitä hävettävää siinäkin on, ainakin ei tarvitse katua jälkeenpäin ettei tullut yritettyä. Mulle riittäis kun pääsisi tässä lähiaikoina muuttamaan jonnekin vähän söpömpään kaupunkiin ja lähemmäksi työpaikkaan ettei työmatkoihin tarvitse käyttää se 3 h päivässä :)

      Ja ihan totta, eihän siihen koti-ikävään ne kivat työpaikat auta yhtään, kyse on kuitenkin perheestä! Ihanaa kuitenkin että saatte nyt asua saman katon alla, ymmärrän hyvin sen fiiliksen kun saa vihdoin asua saman katon alla, etäsuhteilu ei ole todellakaan helppoa.

      Haha, naisena saa ehdottomasti muuttaa mieltä, mun mielestä se on meidän täysi oikeus :D Ja kiitos paljon tsempeistä, asuntoilmoituksia tuli jo katseltua....

      Kiitos tosi paljon kommentista, tästä tuli jotenkin lohdullinen fiilis kun voi vaihtaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa!

      Poista
  7. Aivan ihana tuo uusi banneri! <3
    Mullakin on suunnitelmissa muutto Skotlantiin opiskelemaan lukion jälkeen. Ainut asia mitä Suomesta sinällään varmasti tuun ikävöimään on perhe ja kaverit. Mulla on myös suunnaton "koti-ikävä" Britteihin, että se muutto sinne olisi varmaan järkevintä. :) Ja onneksi on olemassa lomat, jolloin pääsee Suomeen katsomaan perhettä ja kavereita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, tykkäisin vaihtaa bannereita usein mutta välillä niiden tekeminen on hermoja raastavaa :D Opiskelu aika on kyllä todella kivaa ja varmasti Skotlannissa tulet viihtymään! Parasta kyllä niissä opiskelu ajoissa on vielä se että niitä lomia on niin helkkarin usein ja ne on pitkiä :D

      Poista
  8. Mekin mietitään aina tasaisin väliajoin Suomeen paluumuuttoa, mutta jotenkin aina tuntuu, että "ei vielä". Meille se olisi niin luonnollinen, kun molemmat ollaan suomalaisia ja Suomessa on paljon perhettä ja ystäviä, ja töitäkin varmaan saataisiin ihan helposti... mutta niin se vaan nälkä kasvaa syödessä, ja vielä haluttaisi asua ulkomailla. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että missäköhän ihmeen vaiheessa me sitten muutetaan takaisin? Kun se kuitenkin on koko ajan ollut suunnitelmissa, ja ulkomaille lähtiessä tämän "reissun" piti kestää vain 2 vuotta. Se rajapyykki oli ja meni jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkauan kun viihtyy ulkomailla niin mikas siina! Eihan se haittaa vaikka rajapyykit paukkuu ja vaikka lopputuloksena olisi se etta jaisitte pysyvasti ulkomaille :) Te ootte viihtyneet ulkomailla siis ilmeisen hyvin ;)

      Poista

Kiva kun kommentoit!