Kun loma loppuu yhdessä kodissa ja on aika palata toiseen - mietteitä ulkosuomalaisuudesta (jälleen kerran)

Jollei teille ole vielä käynyt selväksi niin kesälomani Suomessa oli aivan täydellinen. Ja täytyy myöntää että loman jälkeen olo oli hieman hapan kun piti palata takaisin Derbyyn ja Britteihin. Tiedän että loma on aina loma ja sitä ei voi millään verrata arkielämään mutta tällä kertaa paluu takaisin Britteihin tuntui jotenkin erityisen raskaalta. Lomalta paluun jälkeen ajatukset ovat pyörineet aika voimakkaasti taas tämän ulkosuomalaiselämän parissa ja tulevaisuuden miettimisessä. Ensimmäinen viikko lomalta paluun jälkeen kului pitkälti näitä asioissa murehtiessa mutta kuten aina, pian arki palasi kuvioihin. Ja kun arki alkaa pyörimään taas omalla painollaan, unohtuu usein nämä murheet ja ajatukset ja pian sitä huomaa taas olevan joululoman aika ja vierailu kotikotiin edessä. Nyt loma on vain ihana muisto ja arkikuviot ovat vieneet mennessään.

Lähdetäänkö nyt vaikka siitä, että voin ihan tunnustaa tässä etten viihdy kovin hyvin nykyisessä asuinkaupungissamme Derbyssä. Olin itseasiassa loman jälkeen innoissani palaamassa töihin (ihan oikeasti) ja jopa meidän pieneen kotiin, mutten itse kaupunkiin. Ja se vaikuttaa tietysti koko fiilikseen. Tarkoituksemme on muuttaa pois Derbystä jo ihan sen takia että oma työmatkani lyhenisi edes vähän, mutta käytännön syiden takia muutto menee varmasti ensi vuoden alun puolelle. En halua elämässäni negistellä liikaa koska siitä syntyy vaan lisää negatiivisuutta mutta yleensä olen aina innoissani palanut Suomen vierailuiden jälkeen asuinkaupunkeihini, kuten opiskelemaan Aberdeeniin tai töihin Brysseliin. Tällä kertaa kuitenkin paluuta synkesi hieman se asia etten viihdy Derbyssä (eikä poikaystävälläkään ole tähän kaupunkiin mitään erityisiä siteitä) ja tiedän että tälle asialle pitäisi tehdä jotain.

Suomessa vierailu saa minut myös tietysti aina miettimään paluumuuttoa Suomeen. Varsinkin tällä kertaa se jotenkin iski erityisen paljon - varmaan yhteistulos siitä kuinka ihanaa oli viettää aikaa perheeni kanssa Suomessa ja kuinka moni ulkomailla asuva kaverini on nyt päättänyt tehdä paluumuuton Suomeen tänä syksynä. Olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja perhettäni minulla on aina ikävä kun asun ulkomailla. Tämä on varmasti yksi tyypillisimmistä "ongelmista" ulkosuomalaisten keskuudessa. Meidän tilanteessa me ei asuta edes kummankaan perheen lähellä vaan poikaystävän perheen luokse ajo kestää melkein yhtä kauan kun minun trekkailu Suomeen.

Olisi ihan mieletöntä että asuisin sen 30 min ajomatkan päästä vanhempien luota ja voitaisiin käydä heillä syömässä vaikka sunnuntaipäivällistä. Tai kuinka voisin käydä arkisin lätkämatseissa isäni kanssa. Tai tekemässä tyttöjen juttuja äidin kanssa. Nähdä niitä ystäviä joiden kanssa se ystävyys ulottuu monien vuosien takaa. Tai treffata isovanhempia useammin kuin pari kertaa vuodessa. Kaikkea tuota kaipaan ihan mielettömästi, varsinkin niiden Suomi-vierailuiden jälkeen jotka aina osoittavat minkälaista se elämä voisi olla jos asuisin Suomessa. Tällä hetkellä lähimmät kaverini asuvat Lontoossa, ja vaikka se tässä lähellä on, ei sinnekään voi joka viikonloppu lähteä. Ymmärrän että olen tietysti tehnyt oman valintani muuttamalla juuri Derbyyn, mutta aina elämässä voi mieli muuttua ja tehdä uusia valintoja. Mitä "vanhemmaksi" tulen, sitä enemmän mietin paluumuuttoa Suomeen. Minähän en ikinä lähtenyt Suomesta pois koska en olisi tykännyt asua siellä, se vähän vaan niinkuin tapahtui. Melkein vahingossa. Toisaalta olen viihtynyt Briteissä enemmän kuin hyvin, muutenhan olisin lähtenyt täältä jo aikapäiviä sitten menemään. En ole katunut hetkeäkään muuttoani ulkomaille.

Kuten sanottua, tällä hetkellä meillä on elämä todella hyvin täällä Englannissa. Meillä on molemmilla todella kivat työt jossa viihdymme ja erittäin hyvät urakehitys mahdollisuudet. Itse tiedostan että olen todella onnekkaassa asemassa että sain nykyisen työpaikkani tälläisen työtilanteen aikana. Minulla on ihana poikaystävä, joka mielellään vierailee kanssani Suomessa. Ja voisi sinne muuttaakin jos hyvä työmahdollisuus tarjoutuisi (jossa ei tarvitsi osata täydellistä Suomea). Kaikenkaikkiaan minulla on kaikki hyvin täällä (myös uran ja parisuhteen ulkopuolella)  - tykkään asua Briteissä ja koen tämän piskuisen saaren kotina. Isoin ryppy rakkaudessa minulle tällä hetkellä on todella asuinkaupunkini ja sen myötä myös pitkät työmatkat. Iltaisin en ehdi oikein tehdä muuta kuin syödä ja katsella hieman telkkaria, kunnes on aika mennä nukkumaan, joten oikein kavereitakaan täältä Derbystä en ole saanut. On siis aika tehdä muutoksia tämän asian suhteen. Koska uskon vakaavasti siihen että on turha valittaa ja murehtia sellaisista asioista jotka voi itse muuttaa.

Mikä tämän tekstin pointti oli? Hyvä jos itsekään tiedän sitä. Mutta tiedän että Suomessa vierailu aina herättää ajatuksia ja pohdintaa - yleensä ne jäävät vaivaamaan mieleen pitkäksikin aikaa ja aiheuttavat vakavaa tulevaisuuden pohdintaa. Tekstissä siis tuskin oli mitään järkeä, se on lähinnä tajunnanvirtaa niistä asioista joita olen pohtinut tässä arkeen paluun keskellä. Koska välillä on vaan hyvä saada purkaa ajatukset ihan tekstin muotoon. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos sieltä ruudun takaa löytyy muita kohtalotovereita ;)