Throwback Thursday: Summer 2010

Voih pojat. Eksyin katselemaan Facebook-albumieni syövereistä monen vuoden takaisia kuvia. Ja vielä tarkemmin sanottuna kesän 2010 kuvia. Kesä joka oli aivan mieletön. Intiaanikesä kuten albumini nimesin silloin neljä vuotta sitten.

Päivät sujui töitä tehden kivassa paikassa, lounastauot Espalla pikniköiden, aamut Kauppatorin aamiasten parissa, viikonloput erinäisissä kesäjutuissa. Näin kavereita usein ja sää oli mitä mahtavin koko kesän. Olo oli huoleton ja kevyt, kesäisen kevyt. Muistan vieläkin valokuvia katsellessa ne erinäiset kesän hetket. Suomen kesä on kyllä mitä mahtavin!

Kesällä kuljettiin äidin kanssa töihin samaa matkaa ja kauniina aamuina (koko kesä oli täynnä niitä) lähdettiin kotoa aikaisemmin jotta ehdittiin nauttimaan aamupala Kauppatorille. Kahvia, kreppejä ja ihana kansainvälinen, kesäinen Kauppatori.

Nautin kesäisistä ratsastusretkistä ja pelloilla kävelystä rakkaan Pilkkuni kanssa, kuunnellen lintujen sirkutusta ja kavioiden kopsetta. Pilkku käveli leppoisasti aina välillä heilauttaen häntää ja huitoen kärpäsiä pois. Aurinko paahtoi kuumana ja yleensä ratsastusretken jälkeen Pilkku sai ihanan viileän vesisuihkun jonka jälkeen oli mukava mennä hiekkaiseen tarhaan piehtaroimaan.

Tainomaisin hetki koko kesässä taisi olla tämä. Juhannusyö, kello viittä vaille puolenyön, suomalainen järvimaisema, paras kaveri ja yksi kameran laukaisu ikuistamaan tämän hetken. Suomen kesä näytti parhaammat puolensa ja kuvaa ei ole ikinä tarvinnut muokata mitenkään koska se oli jo täydellinen sellaisenaan.

Kesän grillijuhlat kavereiden kesken. Fresitaa, grilliruokaa ja parhaimmat ystävät mukana (vaikka muutama valitettavasti puuttui joukosta). Öinen pulahdusretki läheiseen järveen. Hirveä kiljunta keskellä yötä. Luokattomia ja huonoja vitsejä joille naurettiin niin kauan että poskiin sattui.

Kuuma Helsinki. Helsinki on upea kaupunki kesällä ja sain joka päivä viettää aikaa sen ytimessä, alueilla joista eniten tykkään Helsingissä. Upea Tuomiokirkko ja Kauppatori ovat kauniita paikkoja kesäisin ja Espan puistossa on mahtava pikniköidä lounasaikaan.

Nautin ajasta karvakavereideni kanssa, tosin jos kaikki menisi täydellisesti tässä maailmassa olisi tuo maailman rakkaisin ruskea karvakorva vielä meidän keskuudessa. Mutta onneksi on näitä ihania muistoja joita katsellessa tulee hymy huulille. Katsokaa nyt kuinka söpöjä ne on! Muistan että äiti oli ikkunan ulkopuolella tekemässä puutarhahommia ja minä sisällä koirien kanssa ikkuna auki. Ja tietysti kaikkien piti tutkia mitä siellä ulkona tapahtuu....

Kesän 2010 fiilis kiteytyy aika hyvin tähän hieman tärähtäneeseen kuvaan. Mieletön riemuidiootti hymy. Koska sitä tuo kesä oli, koko ajan hymyilytti kun oli vaan niin kivaa!

Muistot on kyllä parhaita ja onneksi näistä mahtavista hetkistä löytyy kuvia!

Helmikuun luetut

Täytyy kyllä sanoa että jotain hyötyä näistä pitkistä junamatkoista on. Olen nimittäin taas ehtinyt lukemaan. Kaikki tämän kuukauden kirjat olen lukenut junamatkojen aikana, jotenkin kotona minun ei tule tartuttua kirjaan enää. Nyt oikein odotan junamatkoja ja kuinka pääsen taas syventymään täydellisesti sen hetkiseen kirjaan jota luen. Osa löytyy ihan kirjoina mutta parasta on tietysti kantaa ne mukana elektronisena versiona Kindlessä, varsinkin kun laukku on muutenkin aina niin täynnä että kunnon kirjan ahtaminen sinne on työn ja tuskan takana.

Jaakko Selin - Jaakon matkassa

"Lähde Jaakko Selinin reissukaveriksi ja valloita maailma Sardiniasta Siinaille ja Kemistä Kairoon! Tässä kirjassa Jaakko kertoo kaksikymmentäneljä hulvatonta, todenmukaista ja liikuttavaa matkatarinaa kolmen vuosikymmenen ajalta. Seikkailujen välissä kerrotaan kahden kesken, mitä todella tapahtui ja miksi."

Ostin tämän kirjan jo ollessani joululomalla Suomessa ja aloitin sitä lukemaankin heti, mutta sitten se vahingossa jäi vaan. Olen ennenkin siitä valittanut että valitettavasti minun mielestä nämä suomalaisten kirjoilijoiden kirjat on kalliita, tämäkin oli muistaakseni lähellä kolmeakymppiä. Selailin sitä vähän Akateemisessa ja se vaikutti hyvältä. Ja kirja olikin hauska, tarinat oli hauskoja ja oli mukava lukea miten matkailu oli muuttunut kolmelle eri vuosikymmenellä. Mutta en kyllä suosittelisi sitä tuolla hinnalla ostamaan,ei se mielestäni niin hyvä ollut. Selinillä oli kuitenkin hauska tapa kirjoittaa ja kirja oli viihdyttävää luettavaa!

Alexandra Potter - The Love detective

"Meet Ruby Miller. A writer who makes happy-ever-afters happen. Until she discovers her fiance is a lying cheat and loses her faith in love. So when her sister invites her on a beach holiday to Goa to forget about him, Ruby jumps on a plane...and into an extraordinary adventure. Stolen bags, a runaway sister and a handsome American stranger sweep Ruby into a magical mystery tour across India. As mysteries deepen, secrets are revealed that turn Ruby's life upside down. And what started as a journey to find her sister, becomes a journey to find herself - and love - again."

Tämä oli taas yksi niistä kirjoista jotka ostin junamatkalle ajatuksella että se on kevyttä luettavaa. Kuten se olikin. Täytyy sanoa että parikymmentä sivua sitä luettuani minua alkoi todella ärsyttää päähenkilön sellainen "typeryys", mutta koska en voi todellakaan jättää kirjoja kesken niin jatkoin lukemista ja se onneksi parani loppua kohden. Hirveän matkakuumeen tämä kirja kyllä jätti, siinä kun seikkailtiin Intiassa ja hyvä etten samantien mennyt lentolippuja ostamaan. En oikein osaa sanoa tykkäsinkö tästä vai en. Periaatteessa tälläisissä kevyissä kirjoissa tykkään aina siitä että niihin on jotenkin yhdistetty matkustus mutta jotenkin päähenkilön täydellinen avuttomuus ja typeryys pisti ärsyttämään. Mutta toisaalta sitten lopussa mietin kyllä että se oli ihan viihdyttävä kirja. Eli tiedä tästä nyt sitten!

Graeme Simsion - The Rosie project

"Don Tillman, professor of genetics, has never been on a second date. He is a man who can count all his friends on the fingers of one hand, whose lifelong difficulty with social rituals has convinced him that he is simply not wired for romance. So when an acquaintance informs him that he would make a "wonderful" husband, his first reaction is shock. Yet he must concede to the statistical probability that there is someone for everyone, and he embarks upon The Wife Project. In the orderly, evidence-based manner with which he approaches all things, Don sets out to find the perfect partner".

Olin nähnyt tästä kirjasta paljon mainoksia ja se keikkui WHSmithin hyllyissä ihan top-paikoilla. Moni kaveri suositteli sitä. Suoraan sanottuna kuvauksen perusteella se kuulosti mielestäni todella typerältä kirjalta. Siis joku Vaimo Projekti, mitä järkeä siinä on? Voih kuinka väärässä olinkaan. Tämä oli ehdottomasti paras kirja näistä kolmesta ja en yhtään ihmettelisi jos se jäisi yhdeksi suosikeistani pidemmäksikin aikaa. Se oli hauska, viihdyttävä, yllättävä ja vaan sellainen kirja jonka ahmii hetkessä. Don oli henkilöhahmona aivan ihana ja sympaattinen hieman erikoisella tavalla ja Vaimo Projektia oli hauska seurata. En halua sen kummemmin tästä paljastaa, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan ja karistamaan ennakkoluulot pois! Nauroin monta kertaa ääneen tätä junassa lukien ja se oli vaan mielettömän kiva kirja.

Rosie Project oli siis ehdoton suosikkini näistä ja suosittelenkin lämpimästi lukemaan sen!

Viikonloppu fiiliksiä

Viikonloppu on mennyt todella rauhallisissa fiiliksissä. Lauantaina heräsin jo 7.30 koska piti ehtiä kasin jälkeiseen junaan kohti Birminghamia. Ulkona oli ihan mieletön keli, niin ihanan keväinen että mieliala oli ihan taivaissa. Laitoin ekaa kertaa päälle Conssit ja trenssin ja kaikenlisäksi aurinkolasitkin sai pistää nenälle. Linnut lauloi ja ilmassa ihan oikeasti tuoksui kevät! Asfalttihan täällä on näkyvissä aina mutta ihanaa kun oli kuivaa. Ah, ja pah, kevät tulee!

Kävin todella Birminghamissa viemässä sinne Pakistanin viisumihakemuksen jossa oli todellinen työ täyttää. Mm. uskontoa, veriryhmää ja vanhempien sekä puolison tietoja kysyttiin. Ehdin myös hieman kierrellä Birminghamin kauppoja kunnes suuntasin taas kohti kotia katsomaan pronssipeliä!

Siis mitä tässä nyt pitäisi katsoa kun Olympialaiset loppui? Meillä on joka ilta valehtelematta telkkarista pyörinyt päivän lajien kohokohdat. Pronssipeli oli hurjan jännä ja välillä poistuin makkariin kun en pystynyt katsomaan (varsinkin USA:n rankkareiden kohdalla). Ja voi juma kun Suomi sai maalit. Seinät on meillä tosi ohuet joten toivottavasti naapurit eivät saaneet liikaa traumoja mun kiljumisesta! Ja jollei joku ole vielä nähnyt tätä niin katsokaa. Kyllähän siinä minullakin tuli kyyneleet silmiin ja raavaat miehet herkistyi. Voi Teemu!



Olympialaisten lisäksi koukututtiin näin jälkijunassa "Siltaan" eli Broeniin. Kaveri suositteli sitä meille ja ruvettiin sitä viime maanantaina katsomaan melkeinpä tahdilla "jakso per ilta". Lauantai iltana menikin sitten kolme jaksoa peräjälkeen jotta saatiin se loppuun! Todella koukuttava sarja, nyt voisi ehkä alkaa katsomaan House of Cardsia Netflixiltä.

Sunnuntai meni samoissa rennoissa tunnelmissa kun telkkarista tuli lisää lätkää! Meidän piti tehdä jotain kivaa mutta sitten jämähdettiin taas telkkarin ääreen kun kultapeli alkoi. Eli ehkä se on ihan hyvä että olympialaiset on nyt ohi. Sunnuntai aamu on myös yleensä ainut aamu jolloin jaksan tehdä näitä aivan ihania pannukakkuja. Nämä on tosi helppo ja nopea tehdä ja niin maukkaita! Täytyy ehkä tosin lähteä käymään Kanadassa koska nyt poikaystävän sieltä tuotu vaahterasiirappi alkaa olemaan loppu. Kääk! Reseptin näistä pannukakuista olen kirjoittanut ylös myös tänne

.
Ehkä ihan hyvä että viikonloppu oli rento kun takana oli niin kiireinen viikko ja edessä on luultavasti vielä kiireisempi viikko. Nyt on kyllä niin rentounut olo että mitenköhän saan itseni revittyä huomenaamulla sängystä ylös...

Tälläistä täällä.....

Huh heijaa mikä viikko on takana. Työt on pitänyt kiireisenä ja jo valmiiksi pitkä työmatka pidentyi tällä viikolla vielä 30 minuutilla kun Derbyn ja Birminghamin välillä tehtiin jotain ratatöitä. Joten useimpina iltoina olin leppoisasti kotona siinä kasin jälkeen. Pari tuntia siinä ehtikin miettiä kunnes oli taas aika mennä nukkumaan. Olen täysin menettänyt luottoni jo Brittien junasysteemiin, se on ihan toivoton. Yleensä junat on myöhässä ihan reippaasti ja kaikki falskaa muutenkin. Noh, onneksi ratatyöt kesti vain tämän viikon ja ensi viikolla pitäisi kaikki mennä taas normaalissa rytmissä.

Katsoin mitä kuvia oli kertynyt viikolta kun mietin että olisinko taas tehnyt viikkokatsauksen sunnuntaina mutta näköjään en ole edes ehtinyt ottaa mitään kuvia. Tiistaina kävin Lontoossa jonka melkein jo unohdin. Ihmettelin niitä kuvia ja mietin että koskas olinkaan siellä Lontoossa kunnes tajusin että se oli tällä viikolla. Lontoossa jäi hiukan onneksi loppuaikaa joten ehdin hieman nauttia lempikaupunkini fiiliksestä ennenkuin otin junan takaisin Derbyyn. Kävelin Covent Gardenin läpi ja hemmoittelin itseäni Ladureen macaronseilla (jotka on oikeesti tosi hyviä mutta sen verran kalliita ettei niitä joka viikko syödä). Lontoossa oli tunnetusti aika harmaa keli mutta silti päätin napata pari kuvaa näistä tutuista paikoista. Onneksi kohta pääsen taas takaisin kun rakas äiti tulee käymään täällä ja ehditään viettää yksi päivä yhdessä Lontoossa.

Eilen sain myös vihdoin ostettua lentoni Pakistaniin ja nyt pitäisi saada vielä viisumi käsiin niin sitten on kaikki hyvin! Oli jo aikakin hankkia ne lentoliput! Minulla on todella huono tapa jättää lippujen osto aina viimetinkaan ja vieläkin silloin mietin että kannattaako näitä nyt vielä ostaa ;) Olen vannonut että joskus pääsisin tästä tavasta eroon mutta tuskin se vielä lähitulevaisuudessa on tapahtumassa....

Viikko on tietysti kulunut myös lätkää seuraten, tai lähinnä saaden päivitystä kavereilta kun pelit on tullut niin hankaliin aikoihin. Voi vitsit että harmitti tän päiväisen pelin lopputulos mutta eipä sille enää mitään voi. Nyt vaan pronssimitali kaulaan! Tosin  tuntien itseni, en edes pysty katsomaan peliä kunnolla huomenna kun jännitän ihan liikaa. Pompin ylös ja alas sohvalla, häivyn välillä huoneesta ja katson peliä sormien välistä. Saa nähdä mitä siitä mun pelin katsomisesta siis tulee.

Tänään oli Derbyssä olutfestivaalit joihin poikkesin suoraan töistä mutta jo ensimmäisen oluen jälkeen haukottelin niin leveästi että päätin parhaimmaksi lähteä kotiin ja jättää poikaystävän nauttimaan eri juomista. Sitäpaitsi ei ne oikein vetänyt vertoja sille olutfestivaalille jossa kävin Brysselissä asuessa, se oli niin paljon paremmin organisoitu (ja oluetkin oli parempia)....

Suhteellisen rento viikonloppu siis edessä mikä kuulostaa juuri nyt oikein taivaalliselta. Huomenna vaan tsemppi päälle ja kannustetaan Leijonat voittoon!

P.S. Miten vaikeaa voi olla keksiä otsikkoa näille arjen kuulumisille? En kuitenkaan viitsisi aina vaan kirjoitaa "arjen kuulumisia" se kun on nyt ei ole mitenkään jännittävä otsikko.

Elvaston Castle & Country Park

Lauantai meillä meni todella ihan ohi kun oli niin kurja keli. Muutenkin koko maata ja varsinkin Etelä-Englantia on vaivannut kovat sateet ja tulvat. Me onneksi asutaan sen verran pohjoisemmassa ettei ole tulvista tarvinnut murehtia. Joten kun sunnuntaina avasin makkarin verhot ja ikkunan takaa pilkotti sininen, lähes pilvetön taivas tuli meilläkin vipinää kinttuihin. Äkkiä googlettamaan vaihtoehtoja minne mennä. Kuten olen monta kertaa täällä sanonut, suurin etu meillä täällä asuessa on se että jo puolentunnin ajon päässä on vaikka mitä kivoja kohteita: pieniä kyliä, vanhoja linnoja, kartanoita ja maaseutua kävelyä varten. Ja tunnin ajomatkan päässä on jo vaikka mitä! Yleensä jo siis ihan nopealla googlettelulla saa aika monta hyvää hakutulosta aikaiseksi.

Me haluttiin tällä kertaa jotain ulkoilma-aktiviteettiä eli leppoisaa sunnuntaikävelyä kivoissa maisemissa. Sellaisen paikan tarjosi hyvin 20 min ajomatkan päässä oleva Elvaston Castle & Country Park. Isot tilukset jossa voi kävellä, kiva kartanopytinki joka tosin oli näin talvisin suljettu ja kiva kahvila. Kaikenkaikkiaan taisi valinta mennä nappiin!

Tuntuu että kaikki muutkin lähialueen asukkaat oli tajunnut hyvän kelin tarjoamat mahdollisuudet ja populaa oli aika paljon liikkeellä. Onneksi kuitenkin suurille tiluksille kaikki tyypit "hukkuivat" hyvin ja tilaa riittii kaikille. Me saatiin myös heti todistaa aivan mielettömän ystävällinen ele sillä me oltiin just saatu auto parkeerattua ja poikaystävä oli menossa maksamaan parkkimaksua kun ohimenevä auto pysäytti kohdalle ja tarjosi oman parkkilippunsa meille jossa oli pysäköintiaikaa jäljellä vielä yli kolme tuntia. Ihanan ystävällistä!

Mun koirakuume tietysti vaan yltyi entisestään, nähtiin niin monia söpöjä koiria päivän aikana. Oli kyllä ihana päästä nauttimaan auringosta ja luonnosta. Maalaistyttö mikä maalaistyttö. Tuolta löytyi tallitkin joten täytyy katsoa josko pääsisi vaikka joskus kesällä ratsastamaan puistossa, nyt siellä oli aika mutaista. Hirveät lätäköt pelloilla ja mutaa todella löytyi ja paljon.

Ja katsokaa mitä me löydettiin: valkovuokkoja! Siis valkovuokkoja! Okei, tästä tykkään Englannissa, kevät tulee niin paljon aikaisemmin tänne kuin olen tottunut!

Tässä vaiheessa alkoi jo hieman hiukomaan joten päätettiin koukata kahvilan kautta. Kunnon iltapäivätee skonssien ja clotted creamin kanssa sopi paremmin kuin hyvin. Ulkona oli sen verran aurinkoista ja lämmintä että nautittiin todella teehetkestämme terassilla. Ah, tämä oli toinen aivan täydellinen juttu. Siis se että pystyttiin nauttimaan teehetkestämme ulkona helmikuussa!

Tilukset oli todella aika suuret ja sieltä löytyi vähän säntillisempää puutarhaa kuin myös sitten ihan kunnon metsäpolkuja.

Ja vielä viimeisimpänä löydettiin heppoja! Ne selvästi kärkkyivät rapsutuksia aidan vieressä joten pakkohan niiden luona oli jumittaa hetki jos toinenkin!

Oli siis ihan superkiva päivä, ruvettiinkin jo miettimään mitä kaikkia kivoja retkiä voidaan tehdä kesäisin lähialueille kun säät ei toivon mukaan ole aina esteenä...

Viikkokuulumiset

Maanantaina oli ihan jäätävän kylmä. Okei, verrattuna Suomen pakkasiin ei tietysti niin kylmä, mutta Britti asteilla kylmä. Minulla on myös huono tapa jättää hanskat ja pipo aina kotiin (yksinkertaisesti unohdan ne) joten maanantaina yritin kietoa kaulaliinaa entistä tiukemmin naaman ympärille...

Koko viikon olen huudattanut tätä kappaletta puhelimen kautta korviin. Tulee jotenkin niin kesäinen fiilis kun tätä kuuntelen! Jos suljen silmäni ja yritän miettiä lämpimiä ajatuksia voin melkein kuvitella kesän tänne!

Tiistaina oli kurja keli ja pitkä päivä töissä joten mikäs sen mukavampaa kuin tehdä juustofondueta illalliseksi! Juustofondue on oikein kunnon lohturuokaa ja voi vitsit että se maistui hyvältä tuona iltana. Lasi valkkaria kyytipojaksi niin johan tuntui paremmalta. Toi fonduepata oli kyllä paras hankinta aikoihin.

Keskiviikkona hain kivan yllätyspaketin postista! Vanhemmat lähetti suklaata (joka luonnollisesti hävisi saman illan aikana parempiin suihin) ja uusimman Safkaa-kirjan. Yritetään kokeilla uusia reseptejä siitä heti tällä viikolla, saa nähdä mitä siitä tulee! Sieltä löytyi varsinkin yksi hyvänkuuloinen pyttipannuresepti jota pitää heti testata.

Torstaina näin harvinaisen valoilmiön töihin lähtiessä: auringon! Halleluja! Silloin kun jaksan tuijotella maisemia junassa (joka on aika harvoin nykyään), niin ne on kyllä todella kauniita. Varsinkin aamuaikaan kun aurinko pilkottaa horisontissa (jos se siis pilkottaa).

Perjantaina vietettiin tietysti sitä Ystävänpäivää ja tietysti illan tärkein juttu oli katsoa lätkää! Suomi-paidat päälle ja kamalat kannustukset päälle! Mä varastin poikaystävän lätkäpaidan ja hyvin se tuntui auttavan Suomen pojat voittoon ;)

Lauantaina oli aivan kamala keli ja suurinosa päivästä menikin sohvalla makoillessa ja kirjaa lukiessa. Luultiin että oltais lähdetty jonnekin mutta eihän me jaksattu. Tälläisistä päivistä tulee ärsyttävän laiska olo mutta sitten yritän aina vakuuttaa itseäni sillä että viikonloppuisin on ihan ok ottaa iisisti. Sain myös vihdoin postia H&M:ltä mistä tilasin kivat uudet tyynynpäälliset (kuvassa) ja pari muuta juttua piristämään sisustusta.

Sunnuntai aamu alkoikin taas miesten viestihiihdon katselulla kunnes oli pakko sulkea telkkari kun alkoi menemään niin huonosti. Loppupäivä menikin ulkoillessa ja yrittäen hankkia raitista ilmaa varastoon, siitä lisää seuraavassa postauksessa, sen verran kiva päivä oli kyseessä!

Etukäteen jo ahdistaa huomisaamun herätys mutta eiköhän tästä ole ihan hyvä viikko tulossa!

Ystävänpäivää ja viikonlopun luksusta

Eilen todella vietettiin ystävänpäivää. Tykkään enemmän kyllä Suomen tavasta viettää ystävänpäivää kuin tästä brittiläisestä Valentine's Day hössötyksestä. Täällä on kaikki miessukupuolen edustajat tullut ihan hulluksi viimeisen viikon aikana kun pitäisi keksiä jotain kivaa tyttöystäville. Ravintolat on täyteen bookattuja (ollut jo ajat sitten) ja päivästä pitäisi tehdä jollain tapaa erityinen. Kaupat on täynnä punaista krääsää vaikka mihin lähtöön. Ja kaikki on tuplasti kalliimpaa. Kamala stressi sanon minä.

Toisaalta en kyllä yhtään pannut vastaan kun poikaystävä yllätti minut aamulla ruusupuskalla, kortilla ja nallella. Söpöä. Illaksi ei oltu suunniteltu mitään sen erikoisempaa paitsi hyvää ruokaa ja lätkää. Lätkän katsominen meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia koska ostin tv-kaistan sitä varten, mut helkkari se ei ladannut niitä ohjelmia! Joten ihan paniikissa yritin löytää muuta keinoa katsoa lätkää, Yle Areenahan näyttää kisat mutta ne ei näy ulkomailla. Loppuenlopuksi onneksi pystyttiin katsomaan peli BBC live streemauksen kautta, ilman selostusta kylläkin! Sit yritettiin saada Yle Puheelta selostus kuulumaan mutta eihän ne ollut synkassa ja kuultiin maali ennenkuin nähtiin se. Noh, toivottavasti huomisen peli näkyy Tv-kaistalta hyvin.

Tehtiin ihan mun lemppari naposteltavaa (joka tosin myös hyvin illallisesta käy) eli nachoja! Niitä tulikin tehtyä niin paljon että tuli kyllä kunnon ruokakooma. Sopiva Valentine's Day leffa olikin White House Down - räiskyntää ja actionia poikaystävälle, Channing Tatum mulle :)

Rakastan rentoja lauantai-aamuja. Nytkin istun tässä sohvalla, lueskelen blogeja, kirjoittelen postausta, maha täynnä hyvää aamiaista. Taustalla pyörii curling jonka sääntöjä en vieläkään tajua vaikka poikaystävä on ne jo moneen kertaan selostanut. Meidän piti tehdä jotain kivaa (ulkoilma aktiviteettia) tänään mutta ulkona on ihan kamala keli, tuuli on hurjan kova. Joten nyt mietitään sitten että mitäs voitaisi tehdä.

Meillä oli tarkoitus jo eilen valmistaa suklaafondueta mutta oltiin niin täynnä ettei kyetty. Joten tehtiinkin sitä aamupalaksi. Tosin suklaan sijasta valmistettiin Butterscotch fondue. Maailman epäterveellisin aamupala mutta niin hyvää. Se on sitä viikonlopun luksusta ;) Arkiaamuina kun mennään niin haipakka niin viikonloppuisin on ihan hyvä ottaa rennosti.

Naisista, työpaikoista ja halusta saavuttaa "kaikki"

"Et sinä tuota lelua halua. Sehän on nukke. Se on tarkoitettu pienillä tytöille. Ethän sinä halua pienille tytöille tarkoitettua lelua, sinähän olet poika!"

Jo lapsesta pitäen meidät opetetaan leikkimään tietyillä leluilla ja tekemään tiettyjä asioita. On poikien juttuja ja tyttöjen juttuja. Yllä mainittu keskustelu on tosielämän esimerkki jonka kuulin viime viikolla Debenhamsilla ollessani. Pieni poika ihmetteli kassan vieressä olevia tyttönukkeja innoissaan ja äiti totesi että niitähän me ei varmasti osteta koska ne on tyttöjen leluja. Gymboree niminen lastenjuttuihin keskittyvä yritys myi jumpin pukuja lapsille: "Smart like Daddy" pojille, ja "Pretty like Mommy" tytöille (Sandberg, 2013). Eikä siinä mitään, voihan tytöt leikkiä nukeilla jos ne haluaa mutta olisihan se ihan järkevää että lapsi voi leikkiä juuri niillä leluilla joilla haluaa. Oli se sitten nukke tai vaikka rakennuspalikat (joo, en oikein tiedä millä lapset leikkii nykyään).

Kuten kirjoitin aikaisemmin, tammikuun aikana (tai lähinnä vaan parin päivän aikana tammikuussa) luin suurella innolla Sheryl Sandbergin kirjan "Lean in. Women, work and the will to lead". Olin kuullut kirjasta aikaisemmin mutta loppusysäyksen sen lukemiseen sain kun siitä kuulin yhden projektin kautta töissä. Kirja herätti niin paljon ajatuksia että halusin niistä nyt myös laajemmin kirjoittaa. Toivottavasti tämä postaus kuulostaa edes jotenkin järkevältä, lähinnä omia mietteitä juuri halusin kirjoittaa ylös ja ottaa vähän tukea niihin Sandbergin kirjasta. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa myös loputtoman romaanin ja minulla olisi niin monta pointtia joita haluaisin tuoda esiin (kirja oli todellinen inspiraation lähde), mutta yritän rajoittaa kirjoituksen pituutta ja ehkä kirjoittaa vaikka jatkoa jossain vaiheessa.

Alkuun on myös hyvä mainita Sandbergin hyvin tärkeä pointti. Kaikki naiset eivät halua luoda uraa. Kaikki naiset eivät halua lapsia. Kaikki naiset eivät halua johtavaan asemaan. Kaikki edelläolevat faktat ovat täysin OK. Jokaisella pitäisi olla oikeus valita. Niin myös meillä naisilla - mutta jos todella haluamme johtaviin asemiin, pitää sen olla mahdollista. Kuitenkin kirjaan perustuen keskityn postauksessa nimenomaan naisten ura-aspektiin.

Minulle on aina kasvatettu siihen että kovalla työllä voin saavuttaa mitä tahansa tässä maailmassa. Tietysti näin aikuisena tiedän että meikäläisestä ei voi millään tulla Jenkkien presidenttia, mutta periaatteessa vanhemmat on aina rohkaisseet ja kannustaneet ja vakuuttanut minut siitä että voin saavuttaa mitä tahansa. Sen takia en ole ikinä nähnyt ongelmaa siinä että olen nainen ja että sukupuoli aiheuttaisi minulle hankaluuksia työelämässä. Ylipäätänsä vaikka tasa-arvossa Suomessakin olisi vielä parantamisen varaa, hyvän lastenhoidon (?) takia on yleisestä että molemmat vanhemmat käy töissä. Kuitenkin monesti naisia varoitetaan että "kaikkea" ei ole mahdollista saavuttaa, jolla usein tunnutaan viittaavaan siihen että on mahdotonta saada hieno ja palkitseva ura sekä olla hyvä äiti.

Haluan saavuttaa kaiken mahdollisen urallani mitä minä voin omilla taidoillani saavuttaa. Haluan edetä sukupuolestani piittaamatta. Toivon että minulle tulevaisuudessa lapsia suodaan ja voin olla hyvä äiti ja samalla jatkaa mielenkiintoisessa ja haastavassa työssä. Tykkään olla nainen ja tehdä todella "naismaisia juttuja", pukeutua mekkoihin, pitää huolta ulkonäöstäni, antaa poikaystävän hemmotella minua ystävänpäivänä ja todeta että onpa kiva jos joku mies kohteliaasti pitää ovea auki. Olen myös oikeutettu näihin ajatuksiin. Se että tykkään "tyttömäisistä" jutuista ei pitäisi missään tapauksessa sulkea sitä vaihtoehtoa pois etten olisi varteenotettava ja fiksu työntekijä jolla on mahdollisuudet edetä juuri niin pitkälle omalla uralla kun omat kyvyt ja rahkeet vain riittää.

Sandberg mainitsee kirjassaan kuinka usein naiset vähättelevät saavutuksiaan kun taas miehet tyynesti toteavat että "joo, olen jo saavuttanut sitä ja tätä näin nuorella iällä". Ei se varmasti todellisuudessa näin mustavalkoista ole, mutta kyllä minäkin tässä kohtaa huomasin totuudenpoikasen. Usein vähättelen koulutustaustaani tai työkokemustani (tosin en tietenkään työhaastatteluissa) vaikka oikeasti minun pitäisi olla vain ylpeä saavutuksistani. Toisaalta, tämä nähdään useasti (varsinkin kun kyseessä on nainen) negatiivisena asianana, koppavuutena ja ylimielisyytenä.

En koe että olisin vielä törmännyt "lasikattoon" työelämässä sukupuoleni vuoksi. Briteissähän ollaan erityisen tarkkoja siinä että esimerkiksi CV:ssä ei saa missään näkyä ikää, kansalaisuutta, sukupuolta (minkä kyllä usein voi nimestä päätellä), tai esimerkiksi siviilisäätyä (ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä työpaikan saamisen suhteen). Täällä myös tiedetään tarkkaan mitä kysymyksiä työnantaja on oikeutettu kysymään ja mihinkään siivilisäädyn tai "aiotko hankkia lapsia tulevina vuosina" ei luonnollisesti tarvitse, saatika pidä vastata. Vaikka en ole mielestäni mitään syrjintää vielä kohdannut, tiedostan kyllä sen faktan että jos haastatteluun ilmestyn, voi työnantaja päätellä ikäni ja miettiä mielessään että alan olemaan kohta sen ikäinen että aion hankkia lapsia (tiedän kyllä että niitä ei hankita mutta toivottavasti ymmärrätte pointin). Toivon tietysti että koskaan mikään ei työpaikka ei mene nenäni edestä sen takia että saattaisin joskus lähitulevaisuudessa ehkä saada lapsia.

Minun täytyy myöntää etten ollut miettinyt hirveästi näitä asioita ennenkuin nyt, kun siirryin työelämään ja varsinkin kun olen päättänyt asua Briteissä. Britit on vanhanaikaisia monessa mielessä (huom.henk koht mielipide) ja vaikka monet naiset (monesta syystä) palaavatkin työelämään lapsen saatua, myös moni nainen jää kotiin. Ja vaikka Briteissä ollaan menty paljon eteenpäin, silti naiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa työelämässä, esimerkiksi yliopiston professoreista vain 20 % on naisia. Tämän artikkelin mukaan työnsaannin mahdollisuus vähenee 70 % jos olet äiti. Aika hurjaa, eikö? Ja mielestäni on hurjaa että Briteissä miehet saavat isyyslomaa vain 2 viikkoa. Tämä ei kuulosta omaan korvaani kovin tasa-arvoiselta järjestelmältä vaikka en tunne tosin äitiysloma/isyysloma asioita niin hyvin tässä maassa. Seuraavaa argumenttia en pysty valitettavasti perustelemaan millään tieteellisellä näytöllä/faktoilla, mutta omiin henkilökohtaisiin havantoihin perustuneena totean yleensä mielessäni että Brittiläinen yhteiskunta on mielestäni vieläkin siinä ajassa että monen naisen odotetaan jäävän kotiin huolehtimaan lapsesta ja myöhemmin hakemaan ne lapset koulusta yms. Vaikka ymmärränkin että asia on eri tavalla Lontoossa jossa elintasokustannukset on korkeammat. Uskaltaisin myös hieman väittää että tämä riippuu koulutustaustakin, lastenhoito on tietääkseni Briteissä kallista ja välillä se on yksinkertaisesti parempi/taloudellisesti järkevämpää jäädä kotiin lapsen kanssa kuin mennä töihin. Otan kyllä ilomielin vastaan parempaa tietoa tästä asiasta, koska kuten sanottu tämä perustuu ihan henkilökohtaisiin "havantoihin".

Mielestäni yksi hyvin tärkeä asia koko kysymykseen naisten asemasta ja oikeuksista on myös tasapuolisuus parisuhteessa josta Sandberg puhui laajasti kirjassaan. "Make sure your partner is a real partner".  Vaikka parisuhteeseen kuuluu kompromissit on tärketä että niitä tekee molemmat ja partneri tukee myös omaa uraasi. Ja tekee kotitöitä ja huolehtii lapsesta tasavertaisesti. Minulle on tärkeää että poikaystäväni tukee ja kannustaa hyvän uran luomiseen samalla tavalla kun minä tuen häntä. Ei välttämättä tunneta toistemme aloja täysin (koska työskentelemme todella hyvin eri aloilla) mutta se ei estä kuuntelemista ja tukemista. Me ollaan molemmat mielestäni aika kunnianhimoisia ihmisiä jonka vuoksi ollaankin koko parisuhteen ajan tavoiteltu omia unelmiamme niin opiskeluiden kun myöhemmin myös työelämän kautta. Sen takia ollaan vietetty paljon aikaa ihan eri maissa ja kaukana toisistamme mutta aina ollaan tuettu toistemme valintoja (vaikkei se välttämättä helppoa olisi ollutkaan).

Näihin kysymyksiin ja ongelmiin ei ole helppoja vastauksia, eikä Sandberg niitä yritäkään tarjota. Jos niihin löytyisi jo vastaukset, en minäkään kirjoittaisi tätä postausta. Mutta sen tiedän, että tällä hetkellä ainakin ja jos joku päivä minulle lapsia suodaan niin minä haluan kaiken. Haluan uran jonka vuoksi olen tehnyt kovasti töitä ja haluan perhe-elämän. Haluan että kumppanini on tasavertainen partneri joka jakaa elämän kanssani. Minä haluan kaiken ja uskon että sen voi saavuttaa. Äitini on sen mielestäni saavuttanut, joten ei ole syytä miksi minä en voisi sitä myös saavuttaa. Tunnen monia voimakkaita, ihania, älykkäitä ja sydämellisiä naisia. He ovat ystäviäni, perhetuttujani ja työkavereita. Niin äitini kuin mummini ovat heistä loistavia esimerkkejä. Kuin myös ne miehet jotka nämä naiset ovat saaneet rinnalleen. Omana esimerkkinä isäni joka aina jaksaa kannustaa ja kehottaa tavoittelemaan korkeammalle. Näin sen pitäisi olla. Sääntö eikä poikkeus sääntöön. Normaalia.

"We each have to chart our own unique course and define which goals fir our lives, values, and dreams... The time is long overdue to encourage more women to dream the possible dream and encourage more men to support women in the workforce and in the home...We move closer to the larger goal of true equality with each woman who leans in". 
Sheryl Sandberg

Jos joku jaksoi lukea loppuun asti niin mielelläni lukisin myös teidän mielipiteitä tästä asiasta, nämä kun on todella vaan omia mielipiteitäni asiasta eikä luonnolisestikaan kerro koko totuutta! Ja suosittelen ehdottomasti lukemaan Sandbergin kirjan, koska se nyt on vaan hyvä. 

Kuvat: Pinterest

Ruokaostokset Briteissä

Moni ulkomailla asuva suomalainen bloggaaja teki esittelyjä ruokaostoksistaan tuossa viime syksynä, ja varsinkin tietysti siitä kauppalaskusta. Minun mielestä se on todella mielenkiintoista vertailla hieman eri maiden hintatasoa juuri tällä tavalla, ruokakauppa lasku on kuitenkin loppuenlopuksi aika hyvä mittari, jokaisella on joku käsitys mitä tietyt tuotteet maksaa omassa kotimaassaan.

Minun on pitänyt jo pitkään tehdä samanlainen postaus omasta kauppalaskun sisällöstä ja sen hinnasta mutta unohdan sen aina kun ollaan käyty kaupassa. Poikaystävä oli kuitenkin viikonlopun poissa joten kävin ostamassa itselleni herkkuja lauantaina ja päätin kuvata samalla ostoskassin sisällön.

Tosin täytyy heti todeta että tämä kauppakassin sisältö on poikkeuksellinen parillakin tapaa: se on ostettu Marks & Spenceriltä ja toisekseen sen sisältö on vaan ainoastaan hieman erikoisia herkkuja minulle. Koska olin yksin en jaksanut enempää kokata joten ostin helppoa ruokaa (kuten valmista oliivi-feta sekoitusta). Yleensä käydään kerran viikossa yhdessä ruokakaupassa ja ostetaan tarpeeksi ruokaa koko viikoksi. Sen lisäksi ei koskaan käydä Marks & Spencerillä. Yleensä mennään Asdaan tai Sainsburyyn.

Noh mitäs sieltä kauppareissulta tarttui mukaan?

Kaikkea hyvää tietysti! Pastaa, oliiveja, pestoa, brietä ja valkosipulipatonkia illaksi. Yksi lehti luettavaksi. Jugurtteja aamupalaksi ja kaksi rasiaa mustikoita herkutteluun. Juustot on mun heikkous ehdottomasti ja aina jos olen yksin niin kokkaan tortillineja koska ne on niin helppoja.

Aika perusjuttuja kauppakassista löytyi, mustikoita ostan todella usein, ja noi jugurtit on mun uusia lemppareita M & S:ltä joita saatan ostaa joskus töihin välipalaksi. Normaalilla kauppareissulla tuskin olisin ostanut valmista pestoa (tai siis tuollaista fiinimpää pestoa purkkipeston sijaan), valkosipulipatonkia ja oliiveja. Yleensä kauppakassit täytyy siis aamiaistarvikkeista, tarpeista lounasleiviin ja sitten kaikki illalliskamat eli lihat sun muut.

Ja mikäs se loppusaldo oli?

19 puntaa ja 92 senttiä. Näkyy kyllä laskussa että tuli mentyä nälkäisenä kauppaan ja ostettua vähän kaikkea. Mutta joo, miltä kuulostaa teidän mieleen? Siellä missä sinä asut kuulostaako tämä loppusumma kalliilta vai halvalta?