Lätkän perässä Pietariin

Kohde: Pietari, Venäjä
Ajankohta: 10.-11.10.2014
Majoitus: Solo Sokos Hotel Vasilievsky

Muistaakohan joku tämän Travel Bucket listan jonka tein? Noh, erään listalla olevista kohdista pääsin toteuttamaan viime viikonloppuna, nimittäin "matkustin katsomaan KHL-ottelua Pietariin". Kun Jokereiden liittyminen KHL:n vahvistui, oli itsestäänselvää että lähden isäni kanssa katsomaan kun he kohtaavat yhden liigan kovimmista jengeistä Pietarissa, eli SKA Pietarin. Olen todella ollut Jokeri-fani pienestä pitäen joten odotin tätä reissua superinnoissani.

Osallistuttiin ns. ryhmämatkalle (Lähialuematkat) joka oli järjestetty yhdessä Jokereiden kanssa. Ehdottomasti kaikkein helpoin vaihtoehto meillä - kaikki järjestettiin heidän toimestaan eli hotellit, peliliput, junaliput kuljetukset ja viisumit. Ja kaikenlisäksi meidän opaskin oli ihan huippu! Perjantai-aamuna lähdettiinkin Allegrolla kotia Pietaria ja päivän ohjelma oli melko suoraviivainen: saavu Pietariin, käy lounaalla ja sitten suunta kohti hallia!

Hallille saapuessa meitä odottikin hirveät määrät poliiseja/miliisejä - en tiedä onko tämä normi käytäntö kaikissa SKA Pietarin peleissä (onhan Hartwallillakin aina jotain poliiseja päivystämässä) vai olettiko he että suuret määrät Jokeri-faneja aiheuttaisi hankaluuksia. Niin tai näin, ystävällisiä tyyppejä he oli kun me mentiin ottamaan kuvia heistä! Niin, ja siis kaikki käyttäytyi hyvin ;)

Olen mielenkiinnolla seurannut sitä mediasirkusta joka Jokereiden KHL-liittyminen aiheutti ja saisin siitä jo helposti yhden blogipostauksen aikaisesi. Tehdään kuitenkin heti alkuun selväksi, että mielestäni se oli erinomainen ratkaisu liittyä KHL:n Jokereilta, monen syyn takia. Sanottavaa löytyisi paljon tästä Pietarinkin pelistä mutta yritän ne nyt tiivistää mahdollisimman hyvin. Ensinnäkin tunnelma oli ihan mieletön. Toisekseen itse peli oli äärimmäisen kovatasoista ja vauhdikasta, ja tuomarit ammattilaisia. Positiivisin yllätys oli kuinka ystävällisiä fanit olivat toisilleen. Tätä olen kaivannut myös SM-liigassa. Venäläiset fanit olivat meitä kohtaan todella kohteliaita ja ystävällisiä - huiveja vaihdettiin ja toiselle toivotettiin onnea peliin. Ihan mieletöntä, tälläistä urheiluhenki on parhaimmillaan - voitto on tietysti tärkeää mutta vierasjengin faneja kohtaan voi olla myös mukava. Toivon että tämä myös näyttäisi niille suomalaisfaneille jotka silloin Jokereiden liittyessä KHL:n kirjoittelivat ns. "ryssävihasta" Facebookiin ja muualle, että ne vanhentuneet tunteet olisi kannattanut haudata jo aikaa sitten ja päästä tästä kamalasta sanasta eroon. Itseasiassa tämä matsi oli oiva esimerkki kuinka urheilu voi yhdistää kansoja, vaikkei aina yhteistä kieltä löydykään.

Vaikka lopputulos oli Jokereiden kannalta häviö (4-1) oli itse matsi ihan mieletön kokemus ja mielelläni lähtisin taas uudestaan katsomaan vieraspeliä nimenomaan Venäjälle. Seuraavaksi olisi hauska mennä Moskovaan!

Lauantaina meillä olikin sitten iskän kanssa koko päivä aikaa kierrellä Pietaria rauhassa - ollaan nimittäin käyty Pietarissa ennenkin (blogista juttuja löytyy täältä), joten kamalaa stressiä ei ollut siitä että kaikki nähtävyydet olisi pitänyt ehtiä nähdä päivässä. Asuttiin todella Sokos Hotelli Vasilievskyssä, joka oli ihan kiva paikka mutta omasta mielestäni vähän syrjässä vaikka se ns. keskustassa onkin. Tämän vuoksi päätettiinkin ensin katsastaa ympäri Vasilievskyn saarta ja täten niitä maisemia Nevan toiselta puolelta.

Käveltiin itseasiassa aika paljon koska silleenhän sitä kaupunkia eniten näkee ja käytiin tsekkaamassa parit paikat jotka jäi meidän suosikiksi edelliseltä reissulta, eli esim. Kirkko Veren Päällä. Se on varmaan edelleen mun suosikki kaikista kirkoista, se on vaan niin upea! Eksyttiin myös erinäisille sivukaduille koska haluttiin nähdä jotain muutakin kuin se Nevsky Prospekt. Rakastan myös käydä aina paikallisissa ruokakaupoissa ihmettelemässä tuotteita ja hintatasoja joten sekin me ennätettiin tekemään. Ylipäätänsä siis nautittiin kiireettömästä tunnelmasta ja upeasta syksyisestä Pietarista täysin rinnoin.

Lounas nautittiin aivan ihanassa Cafe Singerissä joka sijaitsee siis Kazanin katedraalia vastapäätä olevassa kirjakaupassa. Mun mielestä jokaisessa kirjakaupassa pitäisi olla aina kahvila, rakastan sellaisia paikkoja! Tämä kahvila sijaitsee siis kirjakaupan toisessa kerroksessa ja jos onnistuu varmistamaan itselleen ikkunapaikan (kuten me saatiin) niin sieltä on kivat näkymät Nevskylle. Hinnat hieman korkeammat varmasti kun jossain muualla mutta ruoka oli todella hyvää ja noh, rakastan kahviloita jotka sijaitsee kirjakaupoissa!

Pietarin reissu oli siis super ja matkaseura tietysti superhyvää, kiitos vaan iskälle!

P.S. Jeps, kuvien laatu on mitä on, koska luonnollisesti meikätyttö otti reippaasti kameran mukaan Briteistä mutta ei laturia ja akku oli tietysti ihan tyhjä. Hyvin tehty. 

The Friendly Games

Taannoinen kesälomani starttasi itseasiassa lyhyellä viikonloppu reissulla Glasgowhon jossa oli meneillään järjestyksessään 20. Commonwealth Gamesit. Mikäli nimi ei soita mitään kelloja, niin kyseessä on siis suomennoksena Kansainyhteisön kisat. Ensimmäisen kerran kisat järjestettiin Brittiläisen imperiumin kisojen nimille vuonna 1930. Kansainyhteisö eli Commonwealth of Nations on Britannian ja sen entisten alusmaiden ja territorioiden muodostama yhteisö. Brittien neljä maata, eli Skotlanti, Englanti, Pohjois-Irlanti ja Wales osallistuvat kisoihin omilla joukkueillaan. Tämä tietoisku siis alkuun ihan vain selvennykseksi, en tiedä miten laajasti näistä kisoista tiedetään Commonwealth maiden ulkopuolella. Arvojärjestyksessään nämä tulisi siis olympialaisten ja eri lajien MM-kisojen jälkeen Commonwealth maiden edustajille ja ne järjestetään joka neljäs vuosi (aina samana vuonna kun World Cup). Erittäin arvostetut urheilukilpailut kyseessä siis ja sellainen oli kyllä menokin. Liput poikaystävä oli ostanut jo kauan aikaa sitten viime vuoden puolella ja heinäkuun lopussa pääsimme vihdoin katsomaan kisoja! Meillä oli liput ostettuna sulkapalloon, maahockeyhiin ja saatiin vielä poikaystävän veljeltä liput rugby-matsiin.

Kisojen avajaisseremoniaahan me ei päästy katsomaan mutta seurasin sitä televisiosta ja aika hienot avajaiset olivatkin. Siinä painotettiin erityisesti kaikkia hienoja skottilaisia keksintöjä ja tuotteita (kuten oranssia sokeri limsaa nimeltä Irn Bru). Me vähän epäiltiin että avajaisseremoniassa yritettiin vedota jokaisen Skotin kansallistuntoon jotta he äänestäisivät "kyllä" syyskuussa tapahtuvassa kansanäänestyksessä Skotlannin itsenäisyydestä. Minut kuitenkin hurmasi nämä (valitettavan huonossa kuvassa) näkyvät Skottiterrierit joilla oli takkeihin kirjailtu osallistuvien maiden nimet. Nämä terrierit siis johdattivat jokaisen joukkueen areenalle avajaisseremoniassa ja samalla siten infosivat mistä maasta oli kyse (ellei lippua tunnistanut). Aivan ihana idea. Siis supersöpöä.

Kisojen fanialueilla näkyi myös kansallisvärejä sporttaavia koiria, söpöjä tapauksia nämäkin. Vasemmalla puolella Skotlannin väreissä täysin tuntematon koira mutta juoksin omistajan luokse kysymään josko saisin ottaa kuvan kun tapaus näytti niin suloiselta Skotti-lippunsa kanssa. Oikealla puolella taasen poikaystävän perheen koira joka puettiin kanssa Skotti-lippuun ja perinteiseen Skotti-hattuun.

Kisoissa oli ihan superhyvä fiilis koko ajan ja tunnelma katossa. Porukkaa oli kuin pipoa mutta järjestelyt toimivat todella hyvin, mitä nyt vähän ruokakojuille piti jonottaa. En ole koskaan ollut näin suurissa urheilukisoissa ennen ja oli ihan mieletöntä kokea nämä kisat. Kisojen mottona toimi sanonta "the Friendly Games" ja se kyllä piti paikkansa - kaikki kannusti muiden maiden joukkueita ja sellainen reilu ja reipas hyvä urheiluhenki pysyi koko kisojen ajan hyvin kasassa. Glasgown keskusta kuhisi ihmisiä ja koko ajan jossain tapahtui jotain. Glasgow Green (iso puistoalue) oli muutettu ns. fanialueeksi eli siellä oli erilaisia ruokakojuja, lava, isot screenit joissa pystyi katsomaan eri lajeja ja periaatteessa kaikenlaista kivaa tapahtumaa koko ajan. Iso maailmanpyöräkin sieltä löytyi!

Mielenkiintoisin kokemus taisi olla se rugby-matsi. Menemättä sen enempää rugbyn sääntöihin (joista itsellänikään ei ole sen suurempaa tietoa) niin näissä kisoissa pelataan ns. Rugby 7, joka tarkoittaa lyhyempiä pelejä vähemmällä määrällä äijiä. Tämä tarkoitti sitä että sen slotin aikana johon me oltiin saatu liput, pelattiin muistaakseni 15 eri matsia. Skotlanti pelasi pariin otteeseen ja sai tietty ihan myrskyävät hurraukset. Ihan mieletön fiilis sillä matsit pelattiin Rangersien koti stadikalla jonne mahtuu se 55 000 katsojaa. Ja stadion oli tupaten täynnä tuona lauantai-iltana. Meininki oli aikamoista ja meillä oli vielä liput ns. "party-katsomoon" joten fiilis oli ihan uskomaton (ja välillä jopa aika päätön). Tänä iltana nähtiin myös varmaan ainut kerta kun jollekkin joukkueelle buuattiin. Voinette varmaan arvata mille maalle kun Skotlannissa oltiin? Noh, Englannille tietysti.

Kaikenkaikkiaan siis ihan mielettömän hauska tapahtuma ja ilmassa oli kyllä nimenomaan sitä "suuren urheilujuhlan tuntua". Oli todella kivaa päästä kokemaan tälläinen iso urheilutapahtuma. Glasgow nyt kaupunkina on muutenkin niin kiva ja he olivat kyllä panostaneet näihin kisojen järjestämiseen ihan 100% - kaikki toimi, ihmiset viihtyivät ja tunnelma oli leppoisa. Parhaina esimerkkinä minun mielestä se kun jouduttiin ottaa metro rugby-areenalle joka oli aivan täpöten täynnä tuona kuumana heinäkuisena viikonloppuna. Noh, kisojen vapaaehtoiset jakoivat kaikille metroon menijöille (joka oli muuten ilmainen jos sinulla oli tapahtumalippu) vesipullot. Sen lisäksi nauru raikasi metrojen vaunuissa sisällä koska vaikka ihmiset seisoivat siellä kuin sillit purkissa niin kaikilla silti oli hyvä mieli! Ihanat kisat ja mahtava kokemus!

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Wanderlust Expert. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @lurabella. 

Haluaisin salijäsenyyden

Haluan sen kuukausimaksulla. Ei mitään vuoden sopimussitoumuksia. Ei tarvitse olla mikään hieno paikka mutta voisi olla ryhmäliikuntatunteja vaihtelun vuoksi. Lähellä kotoa. Pääpaino olisi kuukausimaksussa ja siinä ettei se kuukausimaksu olisi mikään älyttömän hintainen.

Tämä tuntuu kuitenkin olevan mission impossible. Katsoin erään salin nettisivuja joka olisi tuossa ihan 10 min ajomatkan päässä (keskellä tuppykylää) kotoa. Sen kuukausimaksu olisi 90 euroa. Plus liittymismaksu 100 euroa. Ei terve. Se ei ole edes mikään hieno sali ryhmäliikuntatuntineen vaan ihan perussali. Ja joutuisin maksamaan 190 e laakilta että pääsisin liikkumaan kuukaudeksi? Ja seuraavalta kuukaudelta taas 90 e? Tottakai tiedän että se olisi halvempaa ottaa sellainen vuodensopimus joka hilaa kuukausimaksua alaspäin, mutta en yksinkertaisesti halua sitoutua semmoiseen. En edes tiedä missä tulen olemaan seuraavan vuoden päästä.

Tän jälkeen rupesin katsomaan muita saleja ja kaikissa oli melkoisen korkea kuukausijäsenmaksu, ja halvin jonka löysin (50 e/kk) olikin jo sitten 30 min ajomatkan päässä kotoa. Tiedän että inspis lähteä salille laskee heti jos täytyy ensin tehdä hirvee matka että pääsee sinne. Mitäs asun maalla. Lontoossa maksoin sellaisesta suhteellisen hienosta salista 160 puntaa/ 3 kk, joka kirpaisi silloin todella paljon mutta nythän se tuntuu jo melkeen ok-hintaiselta.

Haluaisin kovasti alkaa liikkumaan taas, koska sitä kautta saan aina terveellisemmät elämäntavat itselleni (toisinsanoen syön paremmin) ja tulee kiva olo. Ulos ovesta lähtiessä olisi niin paljon lenkkeilymaata kuin sielu sietää mutta jostain syystä se ei motivoi (varsinkaan näillä keleillä). Tosin ehkä nyt on toisin kun tiedän että se maksaa tasan 0 erkkiä. Joku ehdotti lumikenkiäkin. Nyt vaan tarvittaisiin lunta.

Kuvat

Hacking in Windsor Park

Perjantaina tehtiin reissu Windsoriin ja mentiin ratsastamaan! Joka oli ihan uskomaton kokemus. Siis aivan mieletön. Olen vieläkin ihan happipullona! Jos muistattte edellisen kerran kun kävin Hyde Parkissa, niin intoa on nyt vielä tuplasti enemmän. Aloitetaan kuitenkin taas alusta etten innostu liikaa.

Otettiin siis aamulla juna kohti Windsoria joka oli todella hurmaava pieni kaupunki! Oltiin kyllä kuin kunnon turistit konsanaan kun suureen ääneen ihmeteltiin todella söpöä kaupunkia! Meillä oli vaan hetki aikaa joten ihmettelyt jäi kyllä aika lyhyeen - pitää varmaan tulla Windsoriin toistamiseen. Lontoostahan pääsee Windsoriin melkoisen simpsakasti, Waterloolta menee suora yhteys joka ei pitäisi kauan kestää. Me mentiin yhdelle vaihdolla Paddingtonilta ja matka taisi kestää vaihtoineen sellaiset 25 min?

Siitä sitten otettiinkin bussi ja sompailtiin itsemme talleille. Bussit meni aika, kröhöm, harvaan (kerran tunnissa) talleille ja oli vielä järkyttävän kalliskin. Tallit (Tally Hoe Stables) oli todella kivat ja siistit kun vihdoin päästiin sinne asti!

Hepat oli todella kivoja, mielettömän hyvässä kunnossa, karvat kiilsi ja ne oli iloisia ja meneviä. Toisaalta niillä on varmaan paras työ: pääsee päivät pitkään menee pelloilla laukkaillen! Itse ratsastus kesti 2 h ja kierreltiin todella Windsor Parkissa joka on siis Kuningattaren maita. Ne maisemat oli ihan järkyttävän hienoja!

Tuo leveäperäinen heppa siis tuossa keskellä on meikäläisen

Meidän "opas" oli tosi kiva ja hän kertoi että nämä hevoset onkin oikein leffatähtiä! Tallien hepat ovat olleet staroja mm. filmeissä War Horse ja Snowhite & Huntsman! Hän kertoikin sitten kaikkia mielenkiintoisia juttuja stunttiratsastajista, tähdistä ja hepoista. Kuulemma Briteissä ei ole montaa tallia jotka on "erikoistunut" näihin leffoihin ja heppoihin niissä, ja heidän talli on suosittu koska se on lähellä Windsor Parkia, jossa monia leffojakin on kuvattu.

Sitten ohitettiin tämä mahtava tie joka johtaa Windsorin linnalle. Käsi vähän tärisi joten kuva on valitettavasti hieman epätarkka, mutta maisemat oli taas jälleen kerran ihan mielettömät.

Windsor Parkissahan asuu myös kauriita (tai siis jonkunlaisia peuria/metsäkauriita), ja ne käyskentelee siellä vapaasti pellolla. Päästin heppojen kanssa ihan lähellä katsomaan niitä ja ne vaan toljotteli takaisin! Kamera kädessä en kuitenkaan viitsinyt heilua niin lähellä peuroja joten kuvat otin jo kauempaa.

Ihaninta oli laukata rivissä noita peltoja pitkin ja hepat tietty päästeli niin lujaa kuin vaan kintuistaan pystyi :)
Ihan mieletön kokemus kyllä ja hymy oli herkässä tämän jälkeen!

Voi olla että länttään vielä lisää kuvia jossain vaiheessa kun saan kuvat kaverin kameralta, hänellä on kanssa tosi ihania kuvia!

Heppajutut jatkuu kun tiistaina on vuorossa Royal Ascot! Munhan oli tarkoitus ostaa joku pieni, ja sellainen sievä hiuskoriste kyseiseen tapahtumaan. Noh, astuttiin kaverin kanssa kaupasta ulos hervottomien hattujen kera. Mutta kun ne oli niin hienot..

Hullunkurisia hattuja

Meillä on tiedossa kaikkea kivaa ohjelmaa kavereiden kanssa tenttien jälkeiselle ajalle, ja yksi niistä on ihan superkiva juttu! Varattiin nimittäin liput laukkakilpailuun. Eikä mihin tahansa laukkakilpailuun vaan Royal Ascotiin, joka on näiden kilpailuiden eliittiä! Mun täytyy taas toistaa ja todeta, että jos minulla olisi bucket list, niin tämä olisi ehdottomasti siinä, samoin kuin se Hyde Parkissa ratsastaminen (ehkä kohta aika tehdä se lista).

Pääasiallisesti Royal Ascot taidetaan mieltää oikein kunnon sosialiitti-tapahtumaksi Englannin siniveristen keskuudessa (tai ainakin sellainen mielikuva mulla on). Noh, onneksi sinne myös tälläiset tavalliset pulliaiset pääse, halvimmat liput irtosivat 19 punnalla. Olen tosi innoissani tästä, hienoa päästä katsomaan laukkakilpailuja! Niistä riittää varmaan lisääkin kirjoteltavaa, mutta ensin mun oli pakko tulla jakaa muutama kuva teidän kanssa.

Laukkakilpailuthan on täällä ennen kaikkea pukeutumistapahtuma, ja vaikka minä ja kaverini kaikki ollaan heppahulluja ja pääasiallisesti mennään niitä katsomaan, on ihan hauska pukeutua asiaankuuluvalla tavalla. Tosin meikäläisestä se tuntuu edelleen oudolta, mä olen koko pienen ikäni heppakisoja kiertänyt ja aina niissä kaikista paskasimmissa vaatteissa (heppojen puunaus kun tuppaa olemaan hieman sottaista touhua). Anyways, perinteisiin kuuluu pistää hattu päähän, ja googletellassani sitten kuvia Ascotissa näkyvistä hatuista, oli hyvä etten limuja purskauttanut koneen näytölle. Sen verran hauskoja ilmestyksiä siellä on näkynyt.

Mitäs sanoisitte jos pistettäis kaverin kanssa tälläiset ponit päähän? Voitais olla Ihaa x 2. Toi pinkki voisi sopiakin aika hyvin. Tulee vähän mieleen lapsuuden keppihevoset.

Mutta eikös se olisi vielä muodikkaampaa kulkea stögis päässä? Olisi varmaan tosi hehkeä ja raikas olo..

Tai ehkä kuitenkin jäätelötötterö? Tulisikohan siinä koko ajan himottua oikeasti syötävää tötteröä? Suostuiskohan Ben & Jerry's sponssaa meikäläiselle oman jäätelötuubin päähän?

Entäpä sitten hääkakku? Siinä olisi poikaystävälle vinkkiä kerrakseen..

Tämä yksilö taisi nousta kuitenkin suosikikseni. Koska haluaisin ehdottomasti kantaa mattoa? Lautasliinaa? Pyyhettä? Päässäni koko päivän.

Vaikka ajateltiin kavereiden kanssa alunperin ostaa hedelmäkori, iskeä se päähän, pistää muutama tekolintu sekaan ja pari My Little Ponya-roikkumaan tästä viritelmästä, päädyttiin kuitenkin siihen lopputulokseen että hankitaan ehkä kuitenkin jotain hieman hillitympää...

No lätkää tietty!

Lätkän MM-kisoja ollaan täällä Lontoon päässä seurattu enemmän tai vähemmän ahkerasti. Jotkut pelit (kuten tämänpäiväinen matsi) jää näkemättä tentteihin luvun seurauksena, mutta esim. huomenna olisi tarkoitus mennä katsomaan FIN-CAN pubiin. West Kensingtonissa nimittäin on pubi joka näyttää Suomen pelit ja vielä suomenkielisellä selostuksella (eli Mertaranta!!). Ja kun saan vielä kaverin kylään tänään, on hyvä lähteä sinne kannustamaan Suomi voittoon! Muuten olen katsonut pelejä Youtuben-viralliselta MM-kiekko kanavalta, joka on muuten ihan hyvä paitsi että selostaja on aivan aneeminen laiskiainen. Paitsi nyt just luin uutisista että Youtubestakaan ei näy enää matsit livenä vaan 30 min viiveellä. Sanonko mitä...

Kuitenkin MM-lätkän kunniaksi, tässä muutama video jotka löysin youtubesta jotka saa mun kansallistunteen nousemaan ihan uusiin sfääreihin.

Teppo Numminen Torinon 2006 finaalipelin häviön jälkeen. Yks kaveri oli linkannut tän Facessa ja katsoin tän kirjastossa. Hyvä etten ruvennut itkee.



Ja tietysti Granlundin ilmaveivi viime vuodelta. Ei ole MM-lätkä oikeaa lätkää jos Mertaranta ei selosta.



Ja koska voitto ei ole tärkeintä vaan vastustajan täydellinen nyöryyttäminen, tässä klassikonäyte viime vuodelta. Muistan kun katottiin finaali viime vuonna vasta myöhään yöllä kun illalla oltiin oltu päättäjäistansseissa. Ja pistettiin puhelimet kiinni ja nettiä ei katottu. Ja kolmen aikaa yöllä kiljuttiin Annikan kanssa täyttä kurkkua kun tajuttiin että Suomi oli maailmanmestari. Kämppikset ei varmaan saaneet unta enää. Tapahtumasta on olemassa myös videomateriaalia jossa ei niinkään paljon näy, mutta kuuluu senkin edestä :)



Nyt kuitenkin lätkätunnelmista takaisin kansanmurha-esseen pariin, kannustetaan pojat voittoon niin tänään kuin huomennakin!

Hacking in Hyde Park

Iik, kääk, uuu. Sori. Jos olin eilen Hangon keksinä, niin tänään olen jo ärsyttävän yli-iloinen. Tämä postaus sisältää paljon juttua erinäisistä karvaisista elukoista ja järkyttävää innostusta ratsastuksesta. Ja paljon huutomerkkejä ja ylisanoja. Olen pahoillani jo etukäteen.

Jos mulla olisi Bucket List, ratsastaminen Hyde Parkissa olisi ollut siinä listassa. Ja nyt tämä yksi unelma toteutui. Ah. Olen ratsastanut koko pienen ikäni, ollut onnekas ja omistanut kaksi ihanaa hevosta ja vaikken enää säännöllisesti ratsasta, on minulla siihen Suomessa ollessani aina mahdollisuus. Olen siis hevostyttö sydämeen. Pojatkaan eivät 16-vuotiaana voittaneet hevosia vaan jatkoin aktiivista ratsastusta aina yliopistoon tuloon saakka. Kun tulin Lontooseen, ajattelin että olisi ihana mennä ratsastaa Hyde Parkiin, mutta ajattelin sen olevan täysi mahdottomuus. No, eipä se näköjään sitä ole.

Aamu alkoi tosi sumuisena, mutta onneksi sää selkeni ihan mielettömän upeaksi kun päästiin talleilla. Hauska juttu oli, että tallit oli keskellä kaupunkia, puiston vieressä. Tuntui vähän hassulta, mutta hevoset kuulemma asuvat siellä vain kesän ja talveksi ne pääsevät sitten maaseudulle. Tallin nimi oli Ross Nye Hyde Park Stables ja sieltä voi todella varata tuollaisia tunnin mittaisia maastoretkiä Hyde Parkiin. Ajattelin ensin että tämä on sellainen juttu jonka kokeilen kerran (ei ole mitään turhan halpaa), mutta olisi kyllä ihana tehdä tämä uudestaan! Haluan nyt ehdottomasti jäädä Lontooseen ensi vuodeksi :) Näen itseni jo kerran kuussa käymässä ratsastamassa täällä.
Talli oli todella tälläisellä kujalla, ja kuulemma kaikki nuo rakennukset on ollut talleja aikoinaan. Nyt osa toimii tietysti asuntoina.

Minä sain oikein söpön ja pirteän hepan alleni, jonka kanssa yhteistyö toimikin sitten mukavasti sen tunnin ajan. Se oli mun mielestä aika symppis tyyppi. Vaikka näissä kuvissa se näyttääkin vähän aneemiselta.

Kierroksemme kulki sitten ensin talleilta Hyde Parkiin. Hieman nauratti kun pysähdyimme liikennevaloissa. Minä kun olen tottunut menemään maastoon niin autioilla seuduilla että harvemmin ketään muuta näkee. Sen jälkeen kiersimme Hyde Parkin "suuren järven" eli Serpentinen ympäri ja ravailimme ja laukkailimme pitkillä hiekkaosuuksilla. Hyde Parkissahan on ihan oma hiekkaratansa ratsastajille, ja se on aivan ihana!

Joo, me otettiin paljon kuvia mut kyllä me keskityttiin itse ratsastamiseenkin ;) Nähtiin myös kuinka kuninkaallisen hevosvahdin vaihtohepat marssi eteenpäin puistoa pitkin. Ne ainakin näytti tärkeiltä univormuissaan.

Talleilla meitä odotti tälläinen karvainen kaveri taasen..

Kuja jossa talli sijaitsi oli niin symppis! Asuisin itsekin mielelläni tuolla..

Kaikenkaikkiaan ihan upea kokemus ja so worth it. Toivottavasti pääsen vielä joskus uudestaan!