torstai 28. huhtikuuta 2011

The day I got younger

Eilen siis vietettiin täällä Aberdeenin päässä minun synttäreitä! Jos minulta kysytään, miellän itseni vielä 22-vuotiaaksi, useimmiten jopa ihan vahingossa. Joten vanhenemisen sijaan juhlittiin minun nuorentumista, eikös ole hyvä idea? Oikeasti kyllä saatoin täyttää 24 (-2), joka on huolestuttavaa. Jos meinaa blogeja lueskellessa törmään johonkin bloggaajaan joka on 24 vuotta, miellän hänet automaattisesti "tosi aikuiseksi" (sillä 22-vuotiaan palavalla intohimolla). Tarkoittaako tämä että nyt myös minut mielletään aikuiseksi? APUA. Muuten ei kyllä vanheneminen sen enempää haittaa, en löytänyt mitään ryppyjä aamulla kun katsoin peiliin..

Toisaalta on ihana huomata, että tietyt asiat eivät muutu täytin sitten 8 tai 24. Nimittäin perinteinen "paljon onnea"-laulu kajahti puhelimen välityksellä tällä kertaa Sloveniasta Skotlantiin. Ja kaupanpäällisiksi sain vielä saman laulun Glasgowsta Abedeeniin. Suomeksi. Ja posti toi mukanaan kaksi niin ihanaa korttia (ja lahjan!!) että ei voinut aamu oikeen paremmin alkaa!

Vietin synttäripäivääni hohdokkaasti Aberdeenin yliopiston kauniissa harmaassa kirjastossa, kun ulkona oli täydellisen kaunis keli! Yritin näppäimet kuumana kirjoittaa minun tämän yliopistourani viimeistä  esseetä aiheesta "Who votes for the Extreme Right in Western Europe?". Yeah, that's what I would like to know.. Työniloa kylla tuotti se fakta, että kun tämän esseen olen saanut palautettua, on jaljellä enää kaksi tenttia ja sitten I'm done. Tuntuu ehkä hieman oudolta ajatukselta..

Toisaalta, onneksi pääsimme kavereiden kanssa nauttimaan ihanan aurinkoisesta kelistä, kun haimme lounaat mukaamme ja pääsimme kampuksen nurmikolle paistattelemaan paivää. Tiedän jo tasantarkkaa etta jos kelit jatkuu tällaisina, niin suuntaan taas tenttikirjojen kanssa pihalle lukemaan. Se onko se tehokasta vai ei onkin jo ihan toinen juttu..


Illalla mentiin sitten tyttöporukan kanssa yhdessä syömään jo tutuksi tulleeseen Cafe 52 joka ei tälläkään kertaa pettänyt. Aberdeenin tasolla ihan mielettömän hyvä hinta-laatusuhde! Ja meillä oli mitä mahtavin ilta! Syötiin hyvin, nautittiin vielä ihanaakin ihanammat jälkiruuat, saatettiin taas puhua politiikasta..
Tämän jälkeen lähdettiin vielä jatkamaan iltaa drinksuille ja oli kyllä hauskaa. Mutta niinhän niiden parhaiden ystävien kanssa aina on. Ja minulla on niitä suotu monta!


Taidettiin minua lahjoakin kukilla ja ihanalla lahjapaketilla, jonka sisuksista löytyikin oikein mieleinen lahja. Pyydän kiinnittämään huomiota, kuinka tämä oli selvästi värikoordinoitua hommaa. Pinkki toppi, pinkit kukat, pinkkiä lahjapaperia ja vielä pinkkikortti. They know me well..



Oli aivan ihanat synttärit ja täytyy sanoa että olen kyllä hyvin onnekas pieni tyttö että minun ympärilläni on joukko mitä ihanampia ihmisiä!

Huomenna onkin sitten Royal Wedding!! Talo on nyt koristeltu asiaankuuluvalla tavalla, aamubrunssin tarvikkeet hankittu ja juhlamieli vaan nostaa päätänsä! Can't wait!


Ihanaa viikonloppua kaikille!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Interrailing!!

Nyt olis kuulkaa suunnitteilla interrail-matka!

Nimittäin kovasti halusin tehdä jonkun kiva "road-trip" reissun valmistujaisten kunniaksi, ja koska kaikki käytännon seikat estää lähtemästä esim. juuri Lattareihin, tuli ihan "kotoinen" Eurooppa-reissu mieleen. Ja nyt olisi siihen sopiva sauma töiden sun muiden asioiden kannalta. Plus että en ole vielä kertaakaan elämässani reilannut - kyllähan se pitää kokea!



Mietittiin poikaystävän kanssa että mehän voitais molempien valmistujaisten kunniaksi reilata Suomeen. Hän kun sinne kummiskin haluaisi juhannukseksi tulla (taisi perus-britti vähän tykästyä meidän juhannuksen viettoon pari kesää sitten), joten samalla voitais tehdä siitä ihan kunnon reissu.
Nyt kun tenttipäivätkin paljastu, niin selvisi että ehdittäisiin hyvin olla 3 viikkoa reissun päällä.

Suunnitteluvaihe reissuiluun on todella siis vielä vaiheessa, mutta kyllä se tästä, pikkuhiljaa..
Lähdettäisiin siis täältä heti kun mun tentit on ohi, eli kesäkuun alussa ja päädyttäisiin sitten Suomeen juuri juhannukseksi. Tarkoitus olisi myös toteuttaa reissu niin halvasti kuin mahdollista, hyödyntäen eri puolilla Eurooppaa asuvat kaverit ja yöjunat, jolloin säästää yöpymiskustannuksissa. Ja mahdollisesti sit vielä couchsurfing.

Haluisin myös pitää jonkinmoisen seikkailu-hengen mukana reissussa ja olla suunnittelematta matkaa viimeisen päälle (se on meikäläisen kaltaiselle suunnittelijalle helpommin sanottu kuin tehty).Jos löytyy jotain kivaa, voidaan pysähtyä. Voidaan tehdä pienoisia mutkia matkaan. Kuitenkin, meillä molemmilla oli muutamat toiveet jonka mukaan sitten suunnittelimme reittiä, joka näyttää seuraavalta:

Aberdeen-Paris (ihan lentäen siis)
Paris-Brussels
Brussels- Maastricht
Maastricht-Berlin
Berlin-Prague
Prague-Krakow (ja tähän kohtaa sitten Auswitch)
Krakow-Varsaw
Varsaw-Vilnius
Vilnius-Riga
Riga-Muhu (kolmessa viikossa pitäisi päästä Muhun saarelle)
Muhu-Helsinki

Se kuinka hyvin me saadaan tämä kolmeen viikkon mahtumaan onkin haasteellista :)


Me haluttiin molemmat aloittaa reissu Pariisista. Ah. to walk in the streets of Paris!
Täältä saa kuitenkin halpoja lentoja sinne, joten koettiin se helpommaksi aloituspisteeksi. Olen saanut myös jonkun päähänpiston että haluan käydä Berliinissä. Olen monelta kaverilta kuullut hyvää siitä (ja lukenut blogeista), joten se meni listalle.

Molemmat haluttiin käydä Prahassa (se on itseasiassa pitkään ollut listallani) ja Puolassa tietysti Auswitchissa.
Joten nämä asiat yhdistelmällä saatiin tuollainen reittisuunnitelma aikaiseksi.
Hyvä puoli tässä reitissä joka suunniteltiin, että molemmat pääsee näkemään uusia kohteita. Kun reittikarttaa katsoo, olen itse ollut vain Pariisissa ja Brysselissä, joten uusia paikkoja tulee koettua ja nähtyä!

Vielä ei ole minkäälaista käsitystä noista etäisyyksistä, eli ehditäänkö nuo kaikki paikat käymään läpi kolmessa viikossa ilman että vaihdetaan kaupunkia päivän välein. Jossain kohteissa haluaa tietysti viettää pari päivää, joihinkin riittää vaan päivä (esim.Maastricht). Pariisissa, Prahassa ja Berliinissä haluan ehdottomasti olla kauemmin. Niissä riittää nähtävääkin jo monelle päivälle.

Olen ihan superinnoissani tästä reissusta!!

Nyt otetaan vastaan kaikkia hyviä vinkkejä reilauksesta, matkakokemuksista ja tietysti kaupunkivinkkejä saa ehdottomasti laittaa kanssa!


Kuvat: weheartit.com

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Sunday feelings

Tämä päivä on taas todistanut sen, että Aberdeenin säätä ei voi kyllä koskaan ennustaa. Nimittäin päivä alkoi mielettömän aurinkoisesti, kävin lenkillä merenrannalla pelkässä topissa (niin ja siis kyllä ne housutkin löytyi). Sen jälkeen mentiin Seaton Parkiin "tekemään kouluhommia" ja aurinko paistoi ihan pilvettömältä taivaalta ja oli superlämmin ja kesäinen keli. Parhaimmillaan taisi olla + 17 C. Noh, kolmen aikaan alkoi mennä ihan kunnolla pilveen ja nyt siellä on tosi harmaan näköistä, vaikkakin lämmintä. "In Aberdeen you can experience four seasons in an hour"


On ollut aivan ihanan kesäinen sunnuntai: aurinkoa, mansikoita ja jäätelöä. Ihan parhautta.


Aamu alkoi heti ihanissa tunnelmissa, kun lenkin jälkeen päätin syödä aamupalan meidän pihalla ja nauttia upeasta säästä. Normaalisti vanhempien soitto lentokentältä matkalla kohti Sloveniaan olisi saanut minut myös haaveilemaan matkasta, mutta nyt olin täysin onnellinen mun mansikoihin, aurinkoon ja omaan takapihaan :)




Seaton Parkissa sitten tehtiin esseitä, mutta ei tarvitse tietenkään olla ruudinkeksijä jotta tajuaa että kombo esseen teosta joka ei sisällä tietokonetta on hieman huono. Luin jotain artikkeleita läpi esseetä varten ja tein parit muistiinpanot, mutta suurimmaksi osaksi aikani kyllä kului kaverin kanssa jutteluun, vieressä pelaavien poikien futistaitojen arvosteluun, nokosten ottamiseen (hups) sekä fretin ihmettelemiseen. Kyllä, joku oli tuonut puistoon frettinsä ulkoilemaan. Ainakin luultiin että se oli fretti. Tai sitten se oli näätä/joku pitkulainen olento/kärppä/pieni mäyräkoira tai ufo.


Tälläiset päivät on ihan parhautta ja en malta odottaa että kesä tulee! Ilmeisesti Suomenkin päässä on ollut ihan mahtavat pääsiäiskelit, joten ehkä tää on joku aalto joka pysyy sekä Brittien että Suomen yllä aina elokuuhun saakka? Toivossa on hyvä elää..

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Viikonlopun tunnelmia

Tänä viikonloppuna olen..

Viettänyt aivan mahtavan perjantai-illan tyttöjen kanssa. Kolmen ruokalajin herkku-illallinen, skumppaa & mansikoita, bilistä, politiikkaa ja yhdessäoloa. Täydellinen ilta!

Lähtenyt kaupungille metsästämään otollista synttärimekkoa ensi viikolle, päätyen kuiten viettämään 6 tuntia kauppoja kierrellen kaverin kanssa ja tullen takaisin kotiin  kassien kanssa, josta sitä mekkoa ei kyllä löytynyt, mutta kaikkea muuta sitäkin enemmän..

Ihastunut löytöihin joita kaupoista tein. Erityisen suurta rakkautta aiheutti Primarkista ostettu 3-taulun setti. Sisustuskaman ostamista en kyllä mitenkään pysty tässä tilassa oikeuttamaan (muutto kuitenkin tässä kuukauden kuluessa), mutta kun kolmesta taulusta joutui pulittamaan vaan £ 4 niin eihän niitä voinut kauppaankaan jättää. Aina se mahtuu vaikka sitten Suomen kotiin ;) Ja niinkuin on varmaan huomattu, olen ihan ihastunut tuohon Union Jackin kuvioon..



Lauantai-illan kunniaksi hakenut ihanan mättö-aterian kulma-intialaisesta ja nauttinut rennosta koti-illasta leffoja katsellen ja blogeja lueskellen..

Potenut hieman huonoa omatuntoa, koska koko lauantaina en suonut ajatustakaan sille esseelle, jota pitäisi varmaan tälläkin hetkellä kirjoittaa..Noh, aina on huominen..

Suunnitellut ensi viikon Royal Wedding- juhlia jotka pidetään meidän luona. Suunnittelussa on ollut myös niin omia synttärimeininkejä kuin vappukarkeloita...



Kuunnellut sateen ropinaa ja iloinnut siitä faktasta että voin löhötä sängylläni ja nimenomaan vaan kuunnella sitä sadetta..

Tuoksutellut ihanaa sateenraikasta kevätilmaa ja nauttinut luonnon vehreydestä..

Kuunnellut Disneyn-klassikoita nostalgisissa tunnelmissa. Ehdottomat lempparit on edelleen Can you feel the love tonigh & Colors of the Wind...


Syönyt ihan liian vähän pääsiäismunia, vaikka niiden syöminen olisi kerrankin täysin oikeutettua!!


Onneksi huomenna on vasta sunnuntai! Toisaalta sunnuntai tulisi käyttää esseen kirjoitukseen, siivoukseen ja pyykinpesuun. Kammottavan tylsää, mutta elämä on ;)

Hauskaa pääsiäisviikonlopun jatkoa!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Vihreää & vehreää

Tänään oli kiva hetki meidän Extrem Right- kurssilla kun minä siinä sitten rupesin kertoilemaan perussuomalaisten voitosta. Ketään ei sinänsä tuntunut liikuttavan asia suuremmin (paitsi että se tietysti kuuluu meidän kurssin aihepiiriin), mutta kun kävi ilmi että Soini tukee erästä englantilaista futisjoukuetta alkoi porukka heräilemään. En nyt kuollaksenikaan muista sen futarijoukkueen nimeä, mutta ilmeisesti sen kannattajat ovat vähintäänkin outoja joten siinä vaiheessa Soiniakin rupettiin katselemaan uusin silmin ( ei ehkä sillä parhaalla tavalla). Noh, tulee mielenkiintoinen luento ensi viikolla kun puhutaan näistä Pohjoismaista.

Kökötin kirjastossa koko päivän esseetä tehden. Jotenkin ei riitäisi motivaatiota enää yhtään, mutta vielä olisi yksi essee tämän jälkeen tehtävänä. Esseen deadline on todella huomenna ja sen jälkeen pitääkin ruveta tekemään jo seuraavaa. Eli pääsiäinen kuluu hommia tehden. No, onneksi perjantai-ilta on pyhitetty tyttöjen illalle.

Koko päivän kirjastossa olleena, oli illalla pakko mennä pienelle lenkille meidän läheiseen puistoon. Ulkona oli hieman viileää (wee bit cold, kuten täällä sanottaisiin), mutta jokapuolella vallitsi ihanan keväinen tuoksu ja puut vihersivät. Kävelin kampuksen läpi puistoon, ja täytyy kyllä sanoa että rakastan kampustamme tähän vuodenaikaan. Se sijaitsee todella Old Aberdeenissä joten kaikkialla on mukulakiviä ja näyttää vanhalta ja idylliseltä. Tulen varmaan vielä enemmän arvostamaan kampusta vasta sitten kun lähden, yleensä kun ne tavalliset kampukset tuppaa olemaan sellaisia betonikasoja kaupungin keskellä.


Olen aina tykännyt käydä Seaton Parkissa lenkillä ja piknikeillä! Ensimmäisenä vuonna sen läpi tuli käveltyä joka päivä kun se oli asuntolani ja kampuksen välissä. Good times! Ensimmäisenä vuonna luettiin siellä myös enemmän tai vähemmän tehokkaasti tentteihin, joka myös johti palamiseen. Ei ikinä uskottu et voitais palaa Skotlannin auringon alla! Siellä on myös nautittu joenvarressa piknikkejä ja onpa siellä joessa tullut myös heitettyä talviturkkikin. Halloweenina olen kävellyt 50- henkisen porukan kanssa keskellä yötä puiston läpi, joka oli silloin ihan pilkkopimeä. Kunnon Halloween- tunnelmaa todella! Toivottavasti hyvät kelit jatkuu ja päästään nauttimaan siellä vielä vikan vuoden piknikkejä!


Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille! Syökää paljon pääsiäismunia ja mämmiä!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

From St.Petersburg with love (for the last time)

Itse reissupäivistähän olen jo kertonut, mutta minun oli vielä ihan pakko tehdä yksi lisäosa tähän matkakertomukseen. Nimittäin yleinen kuvaus siitä miten minä koin Pietarin.

Matkaan lähtiessämme moni kyseli meiltä, että "miten me nyt Pietariin mennään?". Moni vanhemmista ihmisistä oli käynyt siellä vielä Neuvostoliiton aikaan, jolloin kaupunki oli ymmärrettävästi hyvin erinlainen. Monella on negatiivinen mielipide Venäjästä ja venäläisistä.

Itse en ollut koskaa käynyt Venäjällä joten en tiennyt mitä odottaa Pietarilta. Rehellisesti sanottuna odotukseni eivät tainneet olla kovin korkealla. Silti olin halunnut käydä Venäjällä jo pidemmän aikaa. Olen kuullut negatiivisia mielipiteitä myös Moskovosta, mutta siihen on tietenkin vaikea sanoa juuta eikä jaata, kun siellä en ole käynyt.



Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani todennut, Pietari yllätti sekä minut että isäni hyvin positiivisella tavalla! Ihmiset olivat ystävällisiä, kaupunki todella siisti, en ole ollut ikinä yhtä hienoilla metroasemilla, englantia puhuttiin kohtuullisen hyvin (en olettanut kenenkään puhuvan englantia, joten positiivinen yllätys kun joku puhui) ja kaupungista huokui semmoinen ihana suurkaupungin vilske, jonka sai tuta erityisesti metrossa. Metrotunnelissa ihmisten ystävällisyys kyllä häipyi, kukaan ei odottanut että metrosta tultiin ensin ulos, vaan sinne piti tunkea samaan aikaan sisään niiden ulostulevien kanssa (viidakonlaki ja niinpoispäin).

Meitä luultiin venäläisiksi aika monta kertaa, pari ihmistä tuli kartan kanssa kysymään venäjäksi neuvoa, kirjakaupassa kaksi mummoa rupesi puhumaan minulle venäjäksi (ja jatkoi vaikka sanoin englanniksi etten ymmärrä) ja monta kertaa aloitettiin puhumaan ravintoloissa ensin venäjäksi. Vain mainitakseni muutaman tapauksen. Joten ehkä me saatiin ystävällistä kohtelua kun näytettiin venäläisiltä. Tai sit ei. Mene ja tiedä.



Meille oli todella mukana artikkeleita Pietarista joita oltiin leikattu irti lehdistä ja varsinkin Aamulehden-artikkelin perusteella ensimmäistä kertaa metrolla kulkiessani puristin käsilaukkuani rystyset valkoisina kun olin varma että joku varastaa sen väkivalloin heti ensi minuutilla. Vaikea sanoa kävikö meillä tuuri vai mikä, mutta en kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi tai pelännyt että minulta varastetaan jotain. Tyhmä ei tietenkään pidä olla. Keskustan ulkopuolella voi tietysti olla erilaista, mutta tälläinen olo minulle jäi kun oltiin kävelty ja liikuttu ympäri Pietarin keskustaa niin päivällä kuin illallakin.

Artikkelissa oli myös neuvottu kantamaan passikopiota mukana, koska miliisit saattaisivat kysyä passia kadulla. Noh, ei ne kyllä meistä ollut kiinnostunut vaan enemminkin niistä kaukaasialaisten näköisistä hepuista. Ja kyllä, tämä tuli todistettua. Miliisit usein liikkuivat alikulkutunneleissa jossa sitten vetivät näitä henkilöitä syrjään kysyäkseen papereita.

Aamulehden artikkelissa todettiin vikana lauseena suurin piirtein näin: "olihan se eksoottista, mutta oli helpottava tunne päästä taas Suomeen". Noh, minä en kokenut mitään helpotuksen tunnetta, vaikka koinkin Pietarin ihanan erilaisena.

Nyt suunnitellaan josko ehdittäisiin käydä lyhyellä matkalla Pietarissa jo tänä kesänä. Se oli niin kiva paikka.



P.S. Reissun ainoat humalaiset (suomalaisia) näin Venäjän Suomen rautatieasemalla kun oli aika lähteä kotiin. Viehättävää sanoisinko.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Back in sunny Scotland!

Lauantaina lähdin todella takaisin kohti Skotlantia ja matka alkoikin niin hyvin, että Helsinki-Vantaalla minulle ilmoitettiin että kone on overbookattu ja että minulla ei ole tällä hetkellä paikka koneessa välillä Amsterdam-Glasgow. Koska kärsivällisyys ja minun nimi ei ole koskaan kulkenut samassa lauseessa, kaavailin jo sotasuunnitelmia kuinka saan itseni koneeseen. Olin aika kypsä nimittäin koko tilanteeseen jo ennenkuin kone edes laskeutui Amsterdamiin. Tottakai korvaukset jotka olisi saanut, jos olisi jäänyt vapaaehtoiseksi Damiin yöksi ja lähtenyt seuraavan aamun koneella olisivat olleet hyvät. Minä en ollut kuitenkaan varautunut viettämään yötäni Damissa vaan olin varautunut siihen että pääsen sillä koneella mihin olin paikkani varannut, lauantai-illaksi Glasgwohon. Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi vapaaehtoiset löyty ja minä sain paikan koneesta. Olin hyvin kiitollinen sille pariskunnalle jotka ilomielin jäivät Damiin, ja jonka avulla minulle vapautui paikka.

Sunnuntai helli heti säällä ja menimme nauttimaan siitä koko päiväksi Glasgow Greenille eli suureen puistoon Glasgown keskustaan. Päivä kului lentopalloa pelaten (en voi uskoa että allekirjoittanut voi olla niin järjeställisen huono siinä) ja kuin huomaamatta aurinkoa ottaen. T-paidalla pärjäsi mainosti - kelpasi minulle! Ihanaa nähdä puut vehreinä ja kukkien kukkivan! Takaisin kotiin palattiin illalla ja tuloksena koko päivän ulkoilusta oli panda-silmät. Kiitos mun rakkaiden aurinkolasieni, niin mulla on nyt kivat rajat.


Jännä tunne. Itse luentoja ja seminaareja on jäljellä enää 3,5 viikkoa. Viikon lukuloma jonka jälkeen kaksi tenttiä heti peräjälkeen, ja se olisi sit siinä. Vielä joululomalta palatessa, tunsin palaavani takaisin arkeen, nyt tuntuu jo luissa ja ytimissä että viimeistä viedään ja vielä pitää tehdä sitä sun tätä ennenkuin tämä loppuu.


Arki kuitenkin iski tänään kun perjantaille pitäisi vääntää 4000 sanan essee siitä Venäjän ihmisoikeustilanteesta  ja tehdä miljoona muuta asiaa. Sen lisäksi sain tänään postissa paketin, jossa tuli mun kilpailunumero, t-paita ja ohjeet sinne Glasgowssa Naisten kymppiin, joka on jo parin viikon päästä. En tiedä miten aion sen 10 km kieriä, pyöriä tai kontata mutta ei auta itku puserossa. Pakko se on jotenkin vääntää. Vaikka sitten kontaten.

From St. Petersburg with love, part.3

Bare with me, ei näitä enää kovin montaa osaa tule :)

Viimeisen päivän aamu valkeni taas kauniina ja edellisenä päivänä olimme päättäneet että heti aamusta lähdemme tutustumaan Venäjän poliittisen historian museoon. Sekä isä, että minä kun olemme kiinnostuneita politiikasta ja molempia on aina kiehtonut nimenomaan Venäjän ( ja Neuvostoliiton aikainen) politiikka, oli tässä museossa vierailu itsestäänselvää.
Museo itsessään oli todella mielenkiintoinen ja kertoi laajasti sosialismin vuosista, sekä yleisesti Neuvostoliiton että Venäjän poliittisesta historiasta. Todella mielenkiintoista, varsinkin kun talossa itsessään oli aikoinaan (ihan oikeasti) Leninin huone, josta sitten näitä päätöksiä ohjailtiin. Ainut negatiivinen seikka oli runsas venäjänkielen käyttö, vain osa kuvauksista oli myös käännetty englanniksi, joten varmasti olisi saanut enemmän käynnistä irti, jos olisi osannut venäjää.

Tämän jälkeen lähdettiin kävelemään kohti Pietari-Paavalin linnoitusta joka oli samalla saarella (jonka silta kyllä yhdistää siihen keskussaareen mukavasti). Pietari-Paavalin linnoitusta on käytetty mm. poliittisten vankien säilytyspaikkana ja linnoituksessa sijaitsevaan Pietari-Paavalin katedraaliin on haudattu kaikki Venäjän keisarit. Aurinkoinen päivä ja kaunis linnoitus oli hyvä yhdistelmä! Valitettasti jouduimme tyytymään ihastelemaan katedraalia vain ulkopäin sillä se on suljettu keskiviikkoisin.

Linnoituksen portti



Pietari-Paavalin katedraali


Positiivinen juttu oli, että linnoituksen muureille pääsi kävelemään (tosin maksusta, mutta taas sai opiskelija-alennusta), ja vaikka muurit ei korkealla ollutkaan niin oli hienot näkymät molemmin puolin Nevaa!




Tämän jälkeen otettiinkin metro hotellille ja mentiin lepuuttamaan jalkoja ja mieltä sillä illaksi oltiin ostettu liput balettiin! Olin päättänyt jo ennen matkan alkua, että kun Pietariin kerran mennään, niin on myös pakko päästä balettiin! En ollut koskaan ennen käynyt baletissa, joten totesin että venäläinen baletti on varmaan ihan hyvä aloituskohta.
Ostimme liput "The Evening of Classical Ballet" esitykseen Eremitaasin omaan, upeaan teatteriin, jossa on vaan 250 paikkaa. Baletti oli kokelma-esitys eri baleteista: Joutsenlampi, Pähkinänsärkijä, Giselle ja Don Quixote.

Rakastuin.

Baletti oli aivan ihana. Joutsenlammen kohdalla, jossa joutsen kuolee, meni vain kylmät väreet pitkin selkäpiita. Istuin haltioissani sen koko kaksituntisen ja katselin aivan mielettömän taitavia tanssijoita. Ja se tunnelma. Olin myyty ensihetkestä lähtien. Ei sitä voi edes sanoin kuvata. Ja Eremitaasin teatteri oli mitä parhain näyttämö baletille.

Tälläinen sisäänkäynti on itse teatteriin, ei hassumpi?





Kuvien ottaminen oli jostain syystä sallittua, joten muutaman sitten otinkin. Mutta eihän sitä samaa tunnelmaa onnistu kameralla taltioimaan :)





Päästyämme ulos teatterista, meitä kohtasi mitä upein auringonlasku (töhry kuvassa on likaisen ikkunan syytä).


Ja ihana iltakävely Nevski Prospektia pitkin takaisin hotellille oli sen arvoista kun näki Pietarin kanavat kauniissa iltavalaistuksessa.


Torstai ja viimeinen aamu koittikin sitten pian. Juna lähti vasta iltapäivällä puoli kolmen aikaa, joten aamupäivän ehti hyvin tehdä vielä kaikkea. Luettiin siitä Aamulehden Pietari-artikkelista, että kannattaa mennä käymään Aprsinkin-torilla, koska siellä tunnelma on epämääräisen eksoottinen ja kiinnostava. Okei, päätettiin sitten että sinne suunnistetaan. Toria pitää kaukaasialaiset ja georgialaiset, jonka takia miliisit usein paikkaa ratsaavatkin. Ja tuota, se oli kyllä hyvin mielenkiintoinen paikka. Oli hieman vaikea sulautua joukkoon, mutta yritettiin olla venäläisen oloisia. Porukkaa oli isoissa ryhmissä ja sieltä saattoi ostaa mitä tahansa dvd-levyistä (aitous ei taattua) sukkahousuihin. Paikka oli hyvin mielenkiintoinen, mutta sen verran epämääräinen että tehtiin torilla hyvin lyhyt kierros. Siinä vaiheessa kun miliisi tuli esille, päätettiin me vaihtaa maisemaa. Kameraa en uskaltanut kaivaa esiin :)

Tämän jälkeen suuntasimme hieman toisenlaiselle torille, nimittäin Verikirkon takana olevalle matkamuistotorille. Halusin ehdottomasti maatuskan itselleni. Jos muuten olette koskaa miettinyt että kuka ikinä ostaa muovisia Eiffel-torneja tai Vapaudenpatsaita, niin se olen minä. Minulla on tapana ostaa joku tosi tacky turistimuisto paikoista joissa olen käynyt. Tosin maatuskat ovat oikeasti mielestäni kauniita, joten halusin sellaisen ihan koriste-esineeksi kotiini. Ja vitsit, mikä valinnanvaikeus! Niitä oli niin montaa eri sorttia,väriä ja muotoa. Pitkien pohdintojen jälkeen päädyin sitten siihen perinteiseen malliin. Miten niin naiset ei osaa päättää?

Oli tarjolla myös Presidenttejä ja muita valtionjohtajia..




Tätä näkymää ihmettelimme kovasti kävellessämme torille päin. Kadun seinillä roikkui kauniita tauluja, joiden alle, viereen ja ylös oli maalattu graffiteja, mutta ei itse tauluihin. Aika uskomatonta.


Sushi-lounaan kautta (Pietarin keskusta on täynnä ilmeisen hyviä sushi-paikkoja) oli aika jättää Pietari taakse ja lähteä kohti juna-asemaa ja Suomea.

  I'll be back!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

From St. Petersburg with love, part.2

Sen lisäksi että kaupunki näytti parhaat puolensa, myös säänjumalat päättivät suosia meitä ja koko loman aikana paistoi aurinko niin kauniisti! Silti olisi ehkä voinut olla paksumpi takki mukana..

Toisen päivän aamuna otettiin taas suunnaksi metropysäkki ja lähdettiin suuntaamaan kohti Iisakin kirkkoa, joka on maailman neljänneksi korkein kupolirakennus. Sen kupoliin on käytetty 100 kiloa kultaa, ja kupoli näkyykin melkein jokapuolelle kaupunkia. Oli se hieno, ja todella iso kirkko. Itse pidin tosin enemmän Verikirkon hauskoista ja värikkäistä yksityiskohdista.
Ensin taas hieman näitä kanavakuvia, niitä tuli otettua muutama..



Ja sit itse siihen Iisakin kirkkoon..




Iisakin kirkolta lähdimme kävelemään Amiraliteetin vierusta pitkin kohti Palatsinaukioita jossa Eremitaasi, Talvipalatsi ja Pääesikunnan rakennus sijaitsee. Pietari on täynnä kauniita pieniä puistoja, joiden kauneus tulisi paremmin kesällä esille, mutta oltiin ihan tyytyväisiä siinä puiston läpi kävellessä näin kevätaikaankin. Nähtiin myös venäläisiä sotilaita "aamulenkilla" ja en ollut kyllä yhtään kateellinen heille - niin kovalta hommalta se näytti, varsinkin kun puiston keskellä seisoi vielä kaksi sotilasta jotka komensivat juoksemaan heitä kovemmin (tai ainakin siltä se kuulosti minun korvaan). Pian alkoi kuulua myös soittokunnan soittoa ja askel kiirikin nopeammin kohti Palatsinaukiota jossa oli käynnissä sotilassoittokunnan harjoitukset. Aukiolla oli kokoontunut n. 200 sotilasta (ilmeisesti harjoittelemaan) karvalakkiensa ja soittimiensa kanssa. Oli muuten hieno näky, hyvin mahtipontista! Jäätiinkin kuuntelemaan heitä siihen auringon lämmittäessä kasvoja.


Taustalla Talvipalatsi (joka on siis osa Eremitaasia) ja soittokunta.


Mä jotenkin revin suurta huumoria noista sotilaiden karvalakeista - yhdistän automaattisesti tuollaiset karvalakit vielä neuvostoaikoihin (en edes tiedä miksi), joten en uskonut niitä näkeväni muuta kuin James Bond- elokuvissa...


Tämän jälkeen lähdettiinkin sitten seikkailemaan Eremitaasin syövereihin, joka on siis yksi maailman suurimmista taide- ja kulttuurihistoriallisista museoista. Alkujaan Eremitaasilla tarkoitettiin Katariina II:n Talvipalatsin yhteyteen perustamaa hovimuseota, mutta nykyään kokoelman laajentuessa nimike vastaa koko palatsin yhteydessä toimivaa taidekokoelmaa. Heti ovella törmättiin hauskaan kylttiin (kiinnittäkää kohtaan Free admission huomiota):


Eli opiskelijakortilla ilmaiseksi sisään! Ja vähän kaikilla muillakin saavutuksilla olisi päässyt ilmaiseksi sisään. Muutenkin sitä opiskelijakorttia kannattaa Pietarissa kantaa mukana, sillä moneen museoon saa alennuksen sisäänpääsystä. Kirkkoihin olisi tarvinnut kv-opiskelijakortin, jotta olisi päässyt halvemmalla sisään. Mutta moneen paikkaan siis pääsi sisään sellaiselle 100 ruplalla opiskelijakortin kanssa.
Eremitaasi on siis todella suuri. Valtava. Ja saatiin tutaa sen koko luissamme. Mentiin sisään ja ensimmäisenä virheenä ei ostettu kassalta museon karttaa. Ei edes tajuttu. Kavuttiin sitten portaat ylös ensimmäiseen kerrokseen mihin päästiin ja lähdettiin kävelemään ympäriinsä. N. 15 min jälkeen oltiin koluttu (mitä ei silloin vielä tiedetty) osa Talvipalatsista. Päästiin takaisin lähtöpaikkaamme ja todettiin et nyt mennään ottamaan neuvoantavat (eli käydään kahvilla) ja yritetetään saada kartta jostain. Noh, karttoja myytiin vaan sisäänkäynnin toisella puolella. Great. Päätettiin sitten että mennään fiiliksellä (siis toisin sanoen onnella). Löydettiin hissi ja painettiin kolmoskerroksen nappulaan. Onniteltiin itseämme tästä hyvästä ideasta. Nyt näkisimme jotain uutta. Väärin. Tulimme siihen samaan kerrokseen josta olimme aloittaneet edellisen kierroksemme. Siinä vaiheessa luovutimme ja maksoimme opaskierroksesta, koska oikeasti halusimme nähdä jotain.

Parhaat 14 euroa käytetty ikinä. Kiertelimme Eremitaasia yli kaksi tuntia oppaan johdatuksella, ja kuulimme kaiken tsaarien sukukiemuroista (oli kuin parhaankin saippuasarjan juonikuvio), näimme upeat Talvipalatsin huoneet ja oikeasti saimme opastusta mitä mikin olin, näimme Rembrandit, Da Vincit, Renoirit ja Michaelangelot. Ehdottomasti siis kannatti ottaa opas, sai paljon enemmän irti tästäkin kokemuksesta!

Koko Eremitaasi oli hieno, ja erityisesti pidin Talvipalatsi-osuudesta, jossa siis oli kaikki huoneet näkyvillä. Paikkaa kierrellessä tuli kyllä hieman runsausähky, tai ehkä kultaähky olisi parempi sana. Nimittäin juuri kun ajattelit että tämä on nyt kyllä hienoin ja koristeellisin huone tähän mennessä, niin seuraava huone oli vielä isompi, koristeellisempi ja kultaisempi. 


Talvipalatsi




Talvipalatsin koristeellinen porrakäytävä








Palatsinaukio






Voin kertoa että koko päivän kävelyn jälkeen oli jalat hieman tuusan nuuskana, mutta päätimme silti vielä mennä takaisin hotellille päin ja samalla etsimään jotain ruokapaikkaa, kävellen. Olin lukenut meidän mainiosta matkaoppaasta että Pietarissa ollessa pitää maistaa kruusialaista, eli georgialaista ruokaa. Noh, sattumoisin isä oli leikannut Aamulehdestä Pieataria käsittelevän artikkelin irti, jossa suositeltiin yhtä kruusialaista ravintolaa joka oli vielä ihan meidän hotellin vieressä. Ja hyvä että päätettiin mennä sinne! Nimittäin ruoka oli todella hyvää, paikka kiva, leipä varsinkin oli taivaallista ja kaikenkukkuraksi paikka oli lompakolle todella edullinen. Tuli maistettua venäläistä votkaakin, ja pahaahan se oli. Ehdottomasti kannattaa kokeilla kruusialaisen keittiön antimia! Illan tosin kruunasi se fakta, että minä jouduin jäämään pantiksi kyseiseen ravintolaan koska heille ei kelvannut kortti ja käteistä meillä ei ollut tarpeeksi mukana :) Noh, tulipahan postikortit kirjoiteltua siinä samalla!