Class of 2012

Valmistujaispäivä valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, täysin epätyypillisenä siis Lontoolle. Meillä on käynyt hieman tuuri valmistujaisjuhlien kanssa kun sekä Aberdeenissä että Lontoossa oli ihana keli valmistujaispäivänä. Ja sorry, tiedän että tässä postauksessa tulee mun naamaa kerrakseen, mutta olen tehnyt sen päätöksen etten kavereita tai poikaystävän kuvaa täällä näyttele, joten siinä linjassa pysyn nyt. Vaikka parhaat kuvat päivältä onkin nimenomaan ne jossa poseeraan rakkaiden ihmisten kanssa. Ihan vaan selvennykseksi, ettei kaikki luule että olen hirveän egoistinen pönttö :)

Tää oli kuulemma Nunnia ja Konnia kuva :D

Me alotettiin aamu tyttöjen kanssa menemällä Mr.Leo's nimiselle kampaajalle ja saatiin Blow Dry meidän hiuksiin. Ekaa kertaa elämässäni tuli sitäkin kokeiltua ja paras 20 puntaa mitä olen ikinä käyttänyt. Olen nimittäin ihan käsi mitä tulee hiusten laittamiseen ja olisihan siinä mennyt hermot aamulla. Plus, saatiin kavereiden kanssa vähän hemmottelua ja hetki aikaa yhdessä ennen kiireisen päivän alkua!

Itse seremonia alkoi klo.14.00 ja sitä ennen piti hakea kaavut, tutkintotodistukset, liput ja ottaa kuvia että saatiin vielä kaikki hyöty kunnon päivänvalosta. Ja nyt kyllä tiedetään minkälainen olo julkkiksilla on ;) Haha, neljä tyttöä ja heidän perheensä, poikaystävänsä ja ystävänsä tarkoitti miljoonaa eri kameraa :D Suurimmassa osassa näissä yhteiskuvissa katsotaan kaikki eri kameraan, mutta ihania niistä silti tuli!

Itse seremonia oli ihana, puheet pidettiin lyhyinä mutta sitäkin parempina ja ainut tylsempi juttu oli se, että meidän vuosikurssi kuulutettiin heti ekana, joten loppuseremonia saatiin taputtaa kätemme kipeäksi sitten tuntemattomille. Mutta se on homma nimi, koska tietysti jokainen valmistuva ansaitsee ne aplodinsa! Tällä kertaa jokainen opiskelija kuulutettiin erikseen lavalle jossa käteltiin sitten koulun johtajaa joka onnitteli. Ja sitten vaan lavalta pois. Kukaan ei onneksi kompastunut, ystäväni vaan unohti kätellä johtajaa ja vaan reippaasti käveli lavan poikki :) Jokaisessa seremoniassa pitää olla jokin hauska tapahtuma! Ja olihan se melkoisen juhlallinen fiilis kun kaikki valmistuvat nousivat seisomaan ja koulun johtaja julisti vuosikurssin 2012 valmistuneeksi.

Seremonian jälkeen meillä oli reception jossa otettiin vaihteeks taas lisää kuvia. Ja juotiin skumppaa. Ja syötiin tolkuton määrä pieniä canape-juttuja kun oli niin kamala nälkä. Se on muuten tosi viehättävää kun joku tulee puun takaa juttelee sun kanssa ja suu on niin täynnä ruokaa että posket pullottaa. Ahneella on paskanen loppu. Ja tietysti hymyiltiin ja naurettiin niin paljon että posket tuli kipeiksi.

Illalla pienen levon ja vaatteiden vaihdon jälkeen mentiinkin isolla porukalla syömään ihanaan italialaiseen ravintolaan Kensingtoniin (Scalini's) jonka jälkeen nuoriso jatkoi matkaansa Lontoon yöelämään.

Oli ihan mahtava päivä, ja aivan ihana että vuoden opiskelut kulminoitui tähän päivään jota saatiin juhlia ystävien ja perheen kesken! Varmasti tulen muistamaan tämän päivän koko loppuelämäni ajan!

Siitä paljon pelätystä, puhutusta lopputyöstä eli dissestä

Sain lukijatoiveen että kertoilisin vähän mun dissestä eli lopputyöstä sekä siihen jonka tein Aberdeeniin että Lontooseen. Päätin sitten vähän tarinoida niiden teosta ja ehkä myös jälkiviisastella hieman, kysymyksiä tietysti saa esittää taasen kommentiboksiin jos niitä tulee mieleen.

Eli Briteissähän todella tehdään tutkinnon lopuksi lopputyö (kulkee erinäisillä nimillä, meillä ihan dissertation nimikkeellä). Kyseisen lopputyön sanamäärä on yleensä siinä 10 000 hujakoilla (taitaa olla n.50 sivua) ja se todella tehdään viimeisenä opiskeluvuotena. Aberdeenissä jossa tein undergraduate-tutkintoni, lopputyö tehtiin siten, että palautuspäivä oli helmikuussa. Eli periaatteessa oli syksy aikaa tehdä se. LSE:ssä sen tekoon oli varattu 3 kk eli sen jälkeen kun tentit oli tehty kesäkuun loppuun mennessä, alkoi dissen kirjoitus ja se palautettiin sitten syyskuun alussa.

Aberdeenissä lopputyöni liittyi Suomen osallistumiin rauhanturvaoperaatioihin ja miten ne on kehittynyt, mitkä tekijät siihen on vaikuttanut ja miten se on korreloinut Suomen ulkopolitiikan kanssa. En nyt muista tarkkaa otsikkoa tai tutkimuskysymystä, valitettavasti en muista minne olen sen paperiversion tuosta tekeleestä tunkenut :) En nyt kerro tarkkaa arvosanaa koska Aberdeen taitaa olla ainut yliopisto Skotlannissa joka käyttää ihan ihmeellistä omaa arvosteluasteikkoa, mutta 2:1 sieltä tuli. Ja silloin olin siihen tyytyväinen.

Nyt kun olen jo toisen lopputyön vääntänyt perään, voin todeta että en ole tyytyväinen tuohon Aberdeeniin tekemään disseen. Ja tämä oli itseasiassa sinänsä helppo postaus toteuttaa koska olen miettinyt että mitä nyt tekisin toisin!

1) Ensinnäkin, Aberdeenissä meidän sallittu sanamäärä taisi olla 10 000-12 000 puitteissa ja minulla tuli sanoja todella reilut 12 000. Reilusti yli sen 10 % mitä saisi olla mutta ohjaajani sanoi ettei siitä rokoteta. Kuitenkin, nyt kun pohdin, olisin hyvin voinut vetää sanoja pois, ne ylimääräiset kun harvoin tuovat oikeasti mitään ekstraa siihen itse sanomaan. Eli mitä tiivistetympi, suoraan ytimeen menevä työ on, sen parempi. Mulla on aina ollut hieman ongelmana se, että tarinoin liikaa.

2) Mitä tarkempi/rajatumpi tutkimuskysymys ja hypoteesi, sen helpompaa sen homman teko on itselle. Sillon kun tutkimuskysymys on koko ajan kirkkaana mielessä koko kirjoitusprosessin ajan, on aiheessa pysyminen helpompaa. Esim. minä tutkin Suomen osallistumista rauhanturvaoperaatioihin sen koko historian ajalta. Eli 50-luvulta tähän päivään asti. Big mistake. 

3) Descriptive (kuvaileva?) disse ei ole ikinä hyvä. Tämä on tietestään itsestäänselvään mutta kaikki tuntuu sortuvan siihen jossain vaiheessa kirjoitusta kuitenkin. Mun undergraduate-lopputyö keskittyi liikaa kuvailemiseen eikä tarpeeksi analyyttiseen osuuteen ja teorian sitomiseen. Teoria on kaiken a ja o.

4) Ja lopuksi, aihe oli semmoinen josta tiesin jo entuudestaan paljon. Liikaa itseasiassa. Paras olisi melkein kun valitsisi aiheen joka on itselleen melko tuntematon koska silloin ei ole mitään ennakkokäsityksiä siitä että mikä sen loppututkimuksen tulos tulisi olla.

LSE:ssä oma linjani oli Comparative Politics (Conflict Studies). Eli Comparative Politics oli se koko linjan kantava voima vaikka itse sen tutkimusmetodeista olikin vain yksi kurssi. Sen takia meidän täytyi pystyä sitomaan lopputyömme enemmän tai vähemmän näihin metodeihin ja teorioihin joka oli ainakin itselleni haaste. Tutkimuksen piti olla joko verrannoillinen (eli vertauksessa kaksi tai enemmän case studya), tai jos teki vain yhdestä keissistä, niin tutkimuksen piti olla kuitenkin yleishyödyllinen (generalizable) luonteeltaan.

Minä valitsin vain yhden maan tutkittavaksi ja tutkimuskysymys oli "How can we explain the role of civil society in the peacebuilding process? The case study of Bosnia and Herzegovina". Ja spesifimmin keskityin vielä konfliktien jälkeiseen rauhanrakentamisprosessiin. Tutkin esimerkkien kautta tätä kysymystä sekä sidoin sitten laajempaan Comparative Politics perspektiiviin ja teoriaan, vaikka sitä olisi voinut tehdä enemmänkin. Loppuarvosanaksi tuli merit johon olin tyytyväinen, varsinkin kun koin jossain vaiheessa ihan epätoivoisia hetkiä sen parissa.

Molempien töiden parissa tuli monta kertaa epätoivon hetkiä, mutta niistäkin selvittiin. Abeerdeenissä omasta ohjaajastani oli suuri apu, LSE:ssä omaa ohjaanani en tainnut tavata kertaakaan sen jälkeen kun aihe oli sovittu. Ja muutenkaan heidän kanssaan ei saanut liikaa jutella aiheesta, jota anynomitteetti-suoja säilyisi. Välillä saatoin pitää pitkiäkin taukoja kirjottamisesta ja vaan lukien artikkeleita kun tuntui ettei mistään tullut mitään. Tuli niitä epätoivon hetkiä kun näin itseni jo reputtamassa lopputyöni.

Täytyy sanoa että tätä maisterin lopputyötä en ole sen palauttamisen jälkeen lukenut enkä osaa sen kummemin vielä edes analysoida mitä olisi pitänyt tehdä toisin (vaikka varmasti niitä löytyisi enemmän kuin tarpeeksi). Mutta toistaiseksi olen ollut tyytyväinen siihen mitä tein ja enemmän kuin tyytyväinen siihen että se on ohi :D

Loppuenlopuksi paras neuvo mikä meille annettiin LSE:ssä oli, että se on vain lopputyö, se ei ole elämää suurempi asia. Ollaan kuitenkin jo niin tottuja kirjoittaamaan 5000 sanan esseitä että se on vain toiset samat perään. It's not that big of a deal. Ja tätä lausetta hoin kuin mantraa epätoivon hetkinä.

Anteeksi englanninkielisten sanojen viljely tekstissä, niiden suomentaminen olisi ollut haastavaa!

Paljon onnea kaikille jotka tälläkin hetkellä lopputyönsä parissa kamppailee!

Vuosi sitten...

Tähän aikaan puursin ja ahersin Lontoossa, vietin yliopistolla pitkiä päiviä ja välillä tuntui että töitä oli ihan liikaa. Toisaalta nautin myös säännöllisin väliajoin kavereiden seurasta ja Lontoon ihanasta kaupungista. Odotettiin joulua ja ihailtiin kauniita jouluvaloja.

Nyt, vuosi eteenpäin, on vihdoinkin työn tulokset näkyvissä ja saimme tietää arvosanamme. Kyllä. Tentithän oli jo kesäkuussa mutta täällä tykätään pantata (kaikkia) tuloksia aina tänne marraskuuhun saakka. Nyt on helpottunut ja onnellinen olo kun tietää että kaikki se työ mitä tuli tehtyä vuoden aikana, kannatti. Ihan kivathan arvosanat sieltä tuli (vaikka pariin olinkin pettynyt) ja kokonaisarvosanakin oli juuri se minkä halusin. Ja lopputyön arvosanaan olin tyytyväinen.

Nyt pääsen sitten joulukuussa painamaan taas hassun hatun päähän ja tällä kertaa hieman erivärisen kaavun, nimittäin lila-musta-kultaisen. Näytti ihan hienolta! Tosin täytyy sanoa että tuli (taas) hieman haikea fiilis kun elektronisessa järjestelmässä ei näy enää mitään muuta kuin tulokset.

Valmistujaiset on todella 18.12 ja näillä näkymin olen kyllä silloin Lontooseen matkaamassa ja käyn ihan itse hakemassa sen paperinpalasen. Viime valmistujaisia vietetiin keskellä heinäkuuta kerrankin aurinkoisessa Skotlannissa. Tällä kertaa...Noh, täytyy katsoa miltäs se Lontoon keli keskellä joulukuuta näyttää!

Vuosi Lontoossa

Heinäkuu 2011

"Olen ihan into piukassa uudesta elämästä Lontoossa ja nimenomaan tästä tutkinnosta. Lontoo ei ole kaupunkina ikinä ollut my cup of tea, mutta eiköhän sekin vuodessa muutu kun pääsen oikeasti elämään siellä"

Toukokuu 2012

"Olenko kertonut teille kuinka paljon rakastan Lontoota? Jeps, olen tainnut muutaman kerran."

Tämä vuosi on ollut yksi niistä jotka jäävät varmasti mieleen yhtenä elämäni parhaimmista vuosista. Vuoteni Lontoossa. Maisteriohjelma. Ystävät. Ikimuistoiset hetket. Oman paikkansa löytäminen. Koska sen olen vihdoin löytänyt. Sen oman paikkani jossa tunnen itseni onnelliseksi, tyytyväiseksi ja sellaiseksi johon voisin kuvitella asettuvani hetkeksi. Nimittäin Lontoo. Juuri se kaupunki josta en ennen sinne muuttoani pitänyt. Niin ne mielipiteet muuttuu. 

Väitän että jokainen etsii jossain vaiheessa omaa paikkaansa, sellaista mihin haluaa jäädä, tuntea olonsa kotoisaksi ja onnelliseksi. Minä, joka lähdin n. 5 vuotta sitten opiskelemaan Aberdeeniin, olen etsinyt sitä omaa paikkaani siitä lähtien. Sellaista johon voisi asettua, löytää sen oman työn ja nimenomaan tuntea kuuluvansa siihen kaupunkiin. Aberdeenissä viihdyin, mutta tiesin aina että se on vain välietappi ennen määränpäätä. Tämän vuoden aikana olen tajunnut että Lontoo voisi olla se määränpää.

Tämä vuosi on antanut paljon. Akateemisesta näkökulmasta huomaan että olen kehittynyt paljon. On ollut antoisaa opiskella niin hurjan mielenkiintoista alaa ja huomata että oikeasti nauttii aineiston lukemisesta. Opiskelukaverit ja professorit haastavat sinut löytämään uusia näkökulmia ja uudistamaan omaa ajattelutapaa. Minusta on tullut kriittisempi. Olen oppinut soveltamaan teorioita joita vuoden aikana ollaan opiskeltu. Juuri niitä teorioita joita olen aikaisemmin inhonnut. Hienointa on se että huomaan itse sen eron. Koska sehän on kaikista tärkeintä.

Olen saanut mielettömiä ystäviä. Sydänystäviä. Tiedän että luultavasti hajaanumme ympäri maailmaa, mutta samalla tiedän että tulemme aina olemaan ystäviä. Koska tälläisistä ihmisistä kannattaa pitää kiinni. Ulkomailla ollessa mun mielestä ystävien merkitys korostuu. Parhaimmassa tapauksessa (kuten minulle on käynyt), niistä ystävistä tulee sun perhe kun oma perhe on lentomatkan päässä. Muistan ne hetket kun ollaan juhlittu, itketty, murehdittu ja tsempattu toisiamme. Istuttu kirjastossa kymmeneen saakka illalla ja lähdetty yhdessä kotiin. Tai tanssittu yhdessä aamuyön tunneilla saakka ja kävelty Lontoon öisiä katuja pitkin kotiin. Tai itketty harmitusta kun asiat on mennyt pieleen. Mun vuosi Lontoossa ei olisi ollut mitään ilman näitä ystäviä.

Olen jokapäivä kiitollinen siitä että päätin lähteä ulkomaille opiskelemaan. Sen ansiosta olen asunut Skotlannissa, Kanadassa ja Englannissa. En ole kertaakaan katunut päätöstäni lähteä. Koska kun se oikea juttu tulee vastaan, pitää siitä pitää kiinni. Tottakai, niinkuin elämä yleensä, ei se ulkomailla asuminen mitään jokapäiväistä unelmaa ole, arki tulee vastaan joka maassa, asuttiin sitten Pyhäjärvellä tai Isossa Omenassa. Joskus ottaa päähän kaikki. Mutta mun mielestä se avain onneen on se, että siitä arjestakin useimmin nauttii kuin vihaa.

Vuosi Lontoossa tuli päätökseen kun palautin graduni maanantaina. Nyt kun katson tuota vuotta taaksepäin, en voi muuta kuin hymyillä. Koska se oli ihan hemmetin hieno vuosi. On hieman haikea olo, mutta kyllä se tästä. Tällä hetkellä tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä hieman epävarmat, mutta tiedän että vaikka en nyt Lontooseen jäisikään, haluan sinne joku päivä palata. Ja toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä mitä elämä heittää eteen, täytyy vaan kohdata uudet haasteet avoimin mielin.

"Elämä voi olla karu selli. Tee siitä karuselli"

Aikoinaan tuohon kysymyspostaukseen  tuli kysymys että onko minun mielestä kannattanut lähteä ulkomaille (ja Lontooseen) opiskelemaan. Joten tämä toimi pienenä vastauksena siihen, sori että kesti!

Maalilinja saavutettu

Enjoy your celebrations, this is confirmation that you submitted prior to the deadline on the 3^rd September 2012.

All the best with whatever your next steps are.

I hope you enjoyed your time at the LSE, and we hope to see you at Graduation.

Se. oli. siinä.

P.S. Palataan linjoille kun keksin jotain järkevää sanottavaa

That was it

Se oli siinä. Finished. Done. Finito. Loppu.........

OUH JEAH!!!

Viimeinen tentti meni vielä ihan hyvin ja sen jälkeen riemu repes! Tosin tuntuu etten ole ihan vielä kunnolla sisäistänyt sitä ettei huomenna tarvitse mennä kirjastoon..Ottaen huomioon että olen nyt viimeiset 7 viikkoa viettänyt kirjastossa enemmän tai vähemmän koko ajan. Nyt neljän tentin ja kahden esseen jälkeen se on ohi. Tutkinnosta on tällä hetkellä periaatteessa suoritettuna 75 % ja loput 25 % napsahtaa kun lopputyö palautetaan 1.syyskuuta. Hassu fiilis.

Huomas kyllä että yöunet jäi hieman vähiin eiliseltä. Jännitin hirmuisesti että mitäs jos nukun pommiin ja missaan kymmeneltä aamulla alkavan viimeisen tentin. Olis hieman ottanut päähän. Joten laitoin kaks herätyskelloa soimaan, käskin molempia vanhempia soittamaan mulle aamulla ja sen lisäksi vielä kaverin pistämään mulle viestin että olen varmasti hereillä. Ja silti ei uni meinannut tulla. Ja aamulla pomppasin sängystä ylös kuudelta. Nyt hieman väsyttää.

Tentin jälkeen mentiin hieman lounastaaman kavereiden kanssa, ja lähipubiin juhlistamaan urakan päättymistä. Kunnon juhlat onkin torstaina kun kaikki kaverit on saanut tenttinsä tehtyä.

Seuraavat pari päivää aion kyllä ihan lomailla, tosin sitten täytyy ruveta hieman miettimään disseä. Mutta ensin hieman lomailua. Joo, hyvä idea.Kalenteri on täynnä aivan mahtavaa ohjelmaa seuraavan kahden viikon ajalle etten malta odottaa! Monta juttua haluaisin myös blogiin kirjoitella joten toivottavasti päästään siihenkin pisteeseen..

Tämä kuva sopii tähän hetkiseen olotilaan mainiosti!

www.pintrest.com

Mä jatkan nyt..hetkinen. Eihän mulla OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ. Haha.

How we almost nailed the exam

Voisin näköjään ottaa tavaksi otsikoida postaukset kuinka jotain MELKEIN tapahtui. Tänään oli nimittäin taas yksi tentti ja me MELKEIN kaveiden kanssa osattiin kaikki. Tentti meni siis ihan ok, ei kyllä yhtä hyvin kuin edellinen, melkein vastattiin hyvin kysymyksiin. Tämä kurssi oli Conflict and Institutional Design in Divided Societies ja tällä kertaa vastailin kysymyksiin rauhansopimuksista ja power-sharingista, mitä se sitten ikinä onkaan suomeksi.

Ottaen huomioon että ennen ensimmäistä tenttiäni luin muistiinpanoja viimeiseen asti (koe oli klo.14.30) ja stressailin kamalasti, tänään heräsin myöhään (vasta kasilta!!), lakkasin kynnet, skypettelin poikaystävän kanssa, juttelin äidin kanssa ja selailin blogeja läpi. Eli täällä päässä ei kyllä kauheasti enää tenteistä stressailla. Nyt on enää yksi jäljellä (ensi viikolla) ja sitten koittaakin "kesäloma", joka ei ole kyllä lomaa nähnytkään. Tai ehkä vähän. Koska tästä päästään seuraavaan aiheeseen.

Tenttiin lukujen lomassa olen yrittänyt vähän järkätä kesän loma-osuuttaa joka näillä näkymin kestää 1,5 viikkoa. Mutta vaikka kuinka paljon rakastan matkustamista, matkasuunnitelmien tekoa inhoan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin halpojen lentolippujen metsästys ja matkapäivien sumpliminen. Argh, argh ja argh. Lennot etsin yleensä momondo.net, mutta yleensä tsekkailen muutamat muut sivut siihen lisäksi. Ja mikään ei ole inhottavampaa puuhaa kun kaikkien näiden sivujen läpikäyminen. Voisin mielelläni matkustella siten että mulla olisi oma matkanjohtaja joka hoitaisi tämän varauspuolen..

Ei kyllä taas mitään hajua mitä piti tulla edes kirjottelemaan (paitsi kiitos Mummille joka kuulemma piti peukut pystyssä että tyttärentytär selviää hengissä tästä(kin) tentistä), mutta toisaalta, useinhan mä kirjoittelen mitä hyödyttömimpiä juttuja :D Koska tentin jälkeen iskee usein väsy, kuten kävi nytkin, pitäisi tänään mennä aikaisin nukkumaan jotta jaksaa huomenna taas raahautua kirjastolle lukemaan siihen viimeiseen tenttiin. Ensin ajattelin kuitenkin kamppailla työhakemuksien kanssa hetken ja sitten viimeistellä vastauksia noihin teidän esittämiin kysymyksiin jotta saisin sen pian postattua.

Olo on vähän kuin meidän Marskilla, voisin vaan maata pitkänä taljana lattialla

P.S. Tähän muuten sopisi taas että "we almost saw the Queen. Again". Nimittäin Ellu kruisaili autollansa meidän kampuksen ohi tiistaina St.Paulia kohti ja eikös me taas missattu. Tällä kertaa kun oltiin liian hitaita ja lähdettiin kirjastosta liian myöhään tien varteen - autokulkue oli jo ehtinyt ajamaan ohi..

2 down, 2 to go

No niin, tulipa sitten vuorokauden sisään tehtyä kaksi tenttiä. Yksi kamala ja yksi hyvä. Jos vilkaisette tuota alempaa postausta josta löytyy söpö saukko rukoilemassa oikeita aiheita - noh, osittain rukouksiin vastattiin. Tämän aamuisen tentin kysymykset oli just eikä melkein kun meikäläiselle tarkoitettu. Kirjoitin 2 tunnissa  kaksi essee vastausta. Ensimmäisessä kysymyksessä tarinoin "root causes of political violence" (näitä on mun ihan mahdoton kääntää suomeksi) ja toisessa mietin että onko "Northern Ireland a model for conflict resolution". Hyvät kysymykset ja tiesin aiheeni joten lähdin tentistä ihan hyvillä mielin. Mutta...

Noh, se maanantainen tentti. Joka käsitteli siis verrannoillisen politiikan tutkimusmetodeja. Täällä tenteissä vastataan kahteen kysymykseen kahdeksasta. Eli ideana ei suinkaan ole kerrata koko tenttialuetta vaan tietyt aiheet, tähän tenttiin kertasin neljä aihetta, halusin "pelata varman päälle". Joopa joo, eiköhän ne sitten sotkenut kaksi viikkoa toisiinsa ja yhdistänyt yhteen kysymykseen. Otti hieman päähän. Joten vastasin siihen kysymykseen ilman että käsittelin sitä kysymyksen toista aihetta ollenkaan..toisaalta, tentin jälkeen selvisi että kaikille muille oli käynyt sama juttu. Huono tuuri siis, mutta toivon mukaan sieltä jotain pisteitä kuitenkin tulee. Todella toivon sitä. Ärsyttää kyllä vieläkin koska tunsin aiheeni hyvin ja sitten en pystynyt vastaamaan kunnolla kysymykseen, kun en ollut kerrannut sitä toista viikkoa. Tää on varmaan eka kerta kun ikinä olen törmännyt kysymykseen tentissä jossa kaksi viikkoa on sekotettu keskenään. Jaa-a, ymmärsiköhän kukaan tästä sepustuksesta mitään?

Kuitenkin, koska seuraava tentti on vasta 6.6 ja olen jo ne aihealueet lueskellut läpi, päätin ottaa tämän loppupäivän ihan rennosti. Tentin jälkeinen fiilis on aina outo. Ja nyt kun oli kaksi tenttiä ihan peräkkäin oli vielä oudompi olo. Ensiksi kauheen onnellinen että tentit on takana ja seuraavaksi iskee hirmuinen väsy. Joten haettiin kavereiden kanssa eväät kaupasta ja mentiin lähipuistoon lounaalle ja chillailemaan. Jonka jälkeen korkattiin vielä yhdet Pimms-drinkit kampuksen pubissa. Olihan tämä tentti meidän vika pakollinen tentti yhdessä kurssilaisina - nyt kaikki vaan tenttii erinäisiä sekalaisia juttuja enää.

Loppuilta onkin mennyt sarjoja katellessa. Jäin aivan koukkuun Revengeen, jota yksi lukija suositteli. Kiitos siitä, aivan mielettömän hyvä sarja! Harmi vain että ehdin katsoa jo ykköstuottiksen loppuun. Nyt aloitinkin sitten katsomaan Once upon a time, joka vaikuttaa sekin oikein mielenkiintoiselta!

Huomenna sitten pänttäykset taas jatkuu!

No words needed

Summer in the city

Tällä hetkellä toivon että mun elämä koostuisi pelkästään:

Hengailuista kavereiden kanssa auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta..

Jokapäiväisen jäätelön ostamisesta suloisesta jäätelöautosta (nää muuten pitää aivan järkyttävää mekkalaa)..

Ihmetellessä kuinka sää muuttuukin harmaasta ja sumuisesta, kauniiksi ja aurinkoiseksi muutaman tunnin aikana (kuva otettu klo.7.45 aamulla)..Kuka bongaa St.Paulin tuolta sumun keskeltä?

Ja tietysti niistä puistonhengailuista mansikoiden kera!


























Oikeasti elämä koostuu kuitenkin tällä hetkellä:


Tenttiin luvuista (onneksi ekat tentit on jo ensi viikolla)..

Ja yömyöhään kirjastolla notkumisesta, tässä ollaan just lähdössä kirjastolta siinä kymmenen aikaan illalla..

Noh, lopussa kiitos (toivon mukaan) seisoo jos jaksaa olla vielä hetken ahkera opiskelija..

Oikeasti mulla ei ole kyllä mitään valitettavaa, niinkin hassulta kun se tuntuu sanoa, on tällä hetkellä tosi kivaa! Saan opiskella vieritysten ihanien kavereiden kanssa ja tauoilla nautitaan sitten kunnolla tästä säästä. Sen lisäksi on ihanaa kun elämässä on säännöllinen rutiini jonka mukaan mennään, vaikka se on valitettavasti tuonut mukanaan epäterveelliset elämäntavat (nim. söin juuri "stressiin" kaksi isoa kuppikakkua, oli muuten hyviä). Kavereiden kanssa on mukava opiskella, jos viettäisin päivät pitkät omassa huoneessani (joka on sen ruhtinaalliset 8 neliötä) tulisin hulluksi päivässä. Sen lisäksi itseänikin motivoi kun näen kuinka kaikki muut puurtavat ahkeraan. Ja kuten sanottu, ensi viikolla onkin ensimmäiset tentit. Ja tänään palautin viimeisen esseeni, joten aika kiva tunne. Vaikka viikonloppu menee luultavasti panikoidessa siitä kuinka EN OSAA/MUISTA/HALLITSE SITTEN YHTÄÄN MITÄÄN!

Käsi ylös kuinka monella tulee jo korvista ulos nämä samaiset kirjoitukset tentteihin luvusta? Jeps, niin mullakin. Valitettavasti ne tulee jatkumaan kuitenkin vielä hetken.. ;)

Hauskaa ja aurinkoista viikonloppua!!

Hidas maanantai

Maanantait on aina vaikeita. Tänään kun herätyskello pärähti soimaan klo.6.30 torkutin pari kertaa vaikka yleensä onnistun nousemaan sängystä ihan hyvin. Siitä syystä jäi aamupalat syömättä ja kävellessäni bussipysäkille oli silmät vielä puoliummessa. Hyvä kun näin eteeni. Tältä näytin kun klo.7.30 yritin raahautua bussipysäkille..



Matkalla kirjastolle oli pakko napata kahvi mukaan Starbucksista. Normaalisti olen ehdottomasti sitä mieltä että jos olet valinnut asiakaspalvelutyön, on kiva jos oikeesti hymyilet ja olet kohtelias kun palvelet asiakkaita etkä kuin pehvaan ammuttu karhu. Kuitenkin, kahdeksan aikaan maanantai aamuna on kyseisen kuppilan tyypit aivan liian iloisia. Ne hymyilee, huutelee iloisesti ja vääntää vitsejä. Silloin kun itse käyt niin hitaalla, että hyvä kun saat mutistua kahvin nimen, on tämä hiukan ärsyttävää.

Kuva

Heräämiseen ei auttanut sen että aloitin aamuni kertaamalla ensimmäiseen tenttiin ja kuuntelemalla nauhoitettua luentoa counterfactuals methodseista, joka on juuri niin tylsää kuin miltä se kuulostaa. Ja lukemalla Marxista ja sen sepustuksista luokkayhteiskunnasta.

Ensi maanantaina olisikin sitten ensimmäinen tentti. Vähän alkaa stressitasot nousemaan. Itsehän en yhtään
tykkää tälläisestä että tentti muodostaa 100 % kurssin arvosanasta. Mielestäni se ei mittaa oikein mitään muuta kuin, että kuinka paljon ehdit kirjoittaa faktoja yhden tunnin aikana. Mielestäni se olisi paljon parempi että kurssin aikana tehty essee on 40 % ja tentti sitten 60 %. Nyt koko maisterintutkinnon arvosanat kulminoituu 2 h putkiin joissa pitäisi saada järkevät vastaukset aikaseksi. Ei ihme että ihmiset sekoaa.

Noh, nyt yritän jaksaa kuunnella seuraavan luennon ja kohta onkin lounastauko. Tuntuu etten ole edes vielä herännyt. Aivot ei tunnu rekisteröivän mitään. Huono juttuhan tässä on se, että meikäläistä alkaa aina väsyttää lounaan jälkeen. Jotenkin on sellainen tunne että tämä on paha kierre tänään...

Toivottavasti teidän maanantait on alkanut vähän reippaammin ;)

Arkisia tunnelmia

1. Uusi sateenvarjo on päässyt kovaan käyttöön lähipäivien aikana. Vettä on tullut enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Huono juttu on se, että unohdan todella usein sateenvarjon kotiin. Tää on varmaan tapa joka on juurtunut Skotlannin ajoilta - Aberdeenissä oli ihan turha käyttää sateenvarjoa kun aina tuuli niin paljon et ne meni rikki todella nopeesti. Täällä sen sijaan harvoin tuulee samalla kun sataa, ja useimmiten se sade tulee vielä pystysuunnassa (eikä vaakatasossa kuten Abessa), joten sitä sontsaa vois oikeasti käyttää.

2. Nähtiin kirjaston pihalla tälläinen söpöliini. 9 vko vanha chihun ja maltankoiran sekoitus. Se oli syötävän suloinen. Noustiin ja laskettiin pennusta koko loppupäivä. Mulla on ihan kamala koirakuume muutenkin jo, niin sit kun vielä tuodaan tällänen karvapallo eteen niin voi elämä ja kevät!

3. Eilinen päivä kirjastossa ei kyllä ollut kamalan tuottelias. Koko ajan keksin muuta tekemistä kun tenttiin lukua. Loppuenlopuksi houkuttelin kaveritkin mukaan pahantekoon ja tehtiin "post-exam bucket list". Ja meillä oli hauskaa, se on ihan hyvä et on jotain motivaattoreita et jaksaa opiskella..Tää lista on muuten kasvanut aika massiiviseks tämän kuvan ottamisen jälkeen..

4. Kahvia on tullut juotua niin paljon viime päivien aikana että vaadin jotain etupisteitä näistä. Olen aina ollut sitä mieltä että Starbucksin mukeista, se pienin (eli tall) on paras koko ja en vaan millään muka pysty juomaan enempää kahvia. Nyt olen kuitenkin jo kahvinhimoissani (ja yrittäen estää väsymystä) siirtynyt seuraavaan kokoon, eli grandeen. Odotan vaan koska siirryn siihen isoimpaan joka on siis ämpärin kokoinen ainakin. Olen myös muuttanut nimeni Laurasta Louraan.

5. Aloitin kirjoittamaan tätäkin juttua eilen illalla kunnes kello iski 9, ja meikäläiseltä kirjaimellisesti sammui lamppu. En muista koska olisin viimeksi mennyt ysiltä illalla nukkumaan. Mun ongelma on myös se, että olen katsonut jo kaikki lempparisarjani, ja nythän kaudet tulee vielä päätökseen joten en tiedä mitä katsoa enää iltaisin kun haluan pistää aivot narikkaan.
Olisko kellään mitään hyviä tv-sarja ehdotuksia? Mun vakkari-settiin kuuluu HIMYM, Greyn Anatomia, Vampire Diaries ja Hart of Dixie. Eli nyt kaipaisin jotain uutta katsottavaa!

Voi vitsit kun tää elämä on jännää tällä hetkellä..

Tenttikausi

Jeps, kuten olenkin maininnut, täällä eletään tällä hetkellä tenttikautta. Edessä olisi neljä tenttiä joista ensimmäinen on 28.5 ja viimeinen sitten 12.6. Sen lisäksi kirjoitettavana on kaksi 5000 sanan tutkimusesseetä. Olen itseasiassa tällä hetkellä melko hyvillä mielillä tenteistä, vielä en ole suuremmin panikoinut. Eiköhän sekin aika tule.

pinterest.com

Täällähän kaikki neljä tenttiäni muodostavat 100 % kurssin arvosanasta joten kaikki riippuu siitä miten tentistä suoriutuu. Itse en henk.koht tykkää tälläisestä järjestelmästä, mun mielestä esim tutkimusessee 40 % ja tentti 60 % on järkevämpi järjestelmä. Sen lisäksi kaikki tentit ovat vasta näin lukuvuoden lopussa, eli sekä syksyn että kevään kurssien tentit. Näin taitaa olla kaikissa postgraduate-tutkinnoissa täällä? Toisinsanoen ihmisillä on kaikki munat samassa korissa näiden lopputenttien osalta. En edes tiedä mitä tapahtuu jos kävisi niin huonosti ja reputtaisi tentin. Täällä Briteissä kun on vähän eri systeemi kuin Suomessa, uusiminen on hankalaa hommaa.

Se mistä saan olla todella onnellinen ja iloinen on, että oikeasti rakastan opiskelemaani alaa ja pidän aiheita mielenkiintoisina (paitsi pakollista kurssia tutkimusmetodeista, välttämätön paha). Tällä hetkellä esimerkiksi kirjoitan tutkimusesseetäni aiheesta "Was the NATO intervention to Libya successful?", todella mielenkiintoinen aihe josta on melkein "hauska" kirjoittaa. Tottakai tenttiaikaan alkaa kaikki aiheet jossain välissä puuduttaa ja kaikki tuntuu tosi tylsältä, mielenkiintoisinkin aihe maistuu puulta kun on istunut kirjastossa 8 h putkeen. Mutta olen silti onnekas, esimerkiksi eilisen vietin lukien artikkeleita rauhansopimuksista ja kuinka niitä voidaan sabotoida eri henkilöiden toimesta.












Olen tällä hetkellä rutinoitunut siihen että olen kirjastossa klo.08-18, ja se on toiminut toistaiseksi hyvin. Osa ihmisistä pystyy tekee niin että blokkaa koko muun elämän ulkopuolelle tenttien aikaan, minä en yksinkertaisesti pysty siihen. Illat väsäilen jotain muuta ja blogianikin olen säännöllisesti päivitellyt koska mun pää yksinkertaisesti hajoaisi jos en saisi jotain hengähdystaukoa opiskeluiden väliin. Toiselle toimii toinen, toiselle toinen. Siksi olen esimerkiksi käynyt katselemassa lätkää ja kiertelemässä kaupungilla, on hyvä mun aivoille saada jotain muuta ajateltavaa. Tosin vikat viikot sitten varmaan vedetään ihan täysillä.

Meidän kirjasto on kuin sotatanner. Sen takia aloitan niinkin "aikaisin" aamulla kuin kahdeksalta, koska sen jälkeen on mahdotonta saada istumapaikkaa. Meillä voi varata myös paikkoja mutta ne on vaan 6 h kerralla.  Joten parasta tulla heti aamukasiksi paikalle. Säkkituoleissa nukkuvat opiskelijat on siihen aikaan tuttu näky koska kirjasto pysyy näin tenttiaikana auki 24 h. Ihmiset menettävät hermonsa, kilpailu ja stressi on kovaa. Toivon mukaan meno kohta kuitenkin rauhottuu koska undergraduate-opiskelijat melkein jo lopettelevat koeputkeansa. En ole ikinä tykännyt meidän kirjastosta, tässä on monta vikaa, yksi suurimmista niistä se suunnittelu joka tekee sen, että kaikki kaikuu ja kirjasto on meluisa. Nyt uusimpana "juttuna" seinille on ilmaantunut lappuja, että täällä ei saa syödä koska se "increases the number of mice". Huolestuttavaa on se, että toi lause viittaa siihen että niitä vipeltäjiä täällä jo on. Vielä en ole nähnyt yhtään ja toivottavasti sitä päivää ei edes tule.

Toisaalta kirjastolle on kiva tulla, elämässä on tosi selkeä rutiini ja siitä rutiinista tekee hauskan ne jokapäiväiset lounas-ja kahvihetket kavereiden kanssa. En silti malta odottaa että tentit on ohi. Hetki vielä.

Stressinlievitystä

Meidän Student Union järjestää tällä viikolla tapahtuman nimeltä de-stress, eli vapaasti suomennettuna, miten lievittää stressiä näin tenttien aikaan. Ja mitä silmäni näkikään eilen kampuksen (joka sijaitsee keskellä kaupunkia) läpi kävellessä?

Possuja! Poni! Kanoja! Kilejä! Yksi aasi! Ankkoja! Pupuja!

Kyllä, keskelle meidän kampusta oli aidattu pienet tarhat näille karvaisille otuksille ja opiskelijat pääsivät ihailemaan ja vapaasti silittelemään näitä suloisia karvakasoja! Se kuulemma laskee stressitasoa.

Muistan aikoinaan lukevani että eläimillä on oikeesti stressinlievitystä aiheuttava vaikutus ja niin tämä järjestö joka toi nämä eläimet kampukselle vakuuttivat myös. Ja niin sillä näytti olevan. Jokainen opiskelija pysähtyi tarhojen luokse ja poikkeuksetta kaikki silittivät eläimiä ja huomaamatta rupesivat hymyilemään. Pupuja ja marsuja sai pitää sylissä. Tarhojen luona kävi kova kuhina. Facebook täyttyi kavereiden laittamista kuvista näistä eläimistä ja hihkutuksista kuinka eläimet oli niin söpöjä.

Mun mielestä nää kaksi pientä possukaverusta oli ihan parhaita! Toinen tökki nenänsä mun käteen ja tuhisi sen niin että sen jälkeen minäkin taisin haista ihan possulle. Ne oli niin suloisia!!

Ihan mielettömän hyvä idea siis, itse ainakin hymyilin vielä pitkään sen jälkeen kun olin pessyt käteni possun hajuista ja ponin karvoista. Eläimillä on kyllä ihanan positiivinen vaikutus, stressin taso laski huomattavasti!

Varsinkin kun minä taidan käsitellä stressin siten etten huomio ympärillä olevia ihmisiä ollenkaan. Tänä aamuna kaveri oli kävellyt n.5 min mun perässä kirjastolle, huutanut nimeäni ja yrittänyt saada huomiotani. Noh, minä en huomannut mitään. Sen lisäksi toisen kaverin piti tulla portaissa eteeni ja pysäyttää minut jotta huomion hänet. 


Jeps, voisi ehkä kiinnittää vähän enemmän huomiota ulkomaailmaan eikä olla liian syvissä ajatuksissa..

Little Miss Sunshine

Heräsin tänään klo.6.30 vesisateen ropinaan ( ja ärsyttävään herätyskellon ääneen).

Rupesin panikoimaan lopputyöni tutkimussuunnitelman viimeistelystä. Viimeistelyllä tarkoitan sitä että otsikko ehti muuttua ainakin viisi kertaa ennenkuin pääsin kampukselle saakka. Googletin "essay title generator" mutta vaikka sellainen löyty, ei siitä ollut apua.

Vettä satoi taas vaihteeksi kuin Esterin perseestä, mutta huomasin hymyileväni kuin idiootti. Rakastan Lontoota. Korvilla soi hyvä musiikki, minä bussissa katsomassa kun ihmiset sinkoilee edestakaisin pakoillen vesisadetta. Päätin että mun on pakko saada Union Jack-kuvioinen sateenvarjo.

Aamukahville kampuksen kahvilaan ja kone auki. Aika ruveta taas muuttamaan sitä dissen otsikkoa ja sisältöä. Googlettaa uusia artikkeleita.

Päivän todellinen hymynaihe kuitenkin saapui luokseni aamupäivällä. Genocide-kurssin proffa jota olen pelännyt kuollakseni koko lukukauden, laittoi essee feedbackia. En ensin uskaltanut avata sitä koska olin varma että se repii mun argumentin kappaleiksi ja kysyy multa että miten ihmeessä olen ikinä päässyt tähän yliopistoon sisään. Se on nimittäin tarkka. Ja helkkarin hyvä. Mutta ei. Essee feedbackistä löytyi sanoja kuten "very good, very intresting argument, very good essay". Yksi exellentikin löytyi. Hieman hymyilytti sen jälkeen (ja normaalisti en muuten hehkuta arvosanoja koska olen varma että pilkka kalahtaa omaan nilkkaan, mutta jos nyt tän kerran).

Sen jälkeen vielä tapaamaan mun omaa ohjaajaa, josta en vaan valitettavasti pidä. Tai siis hän on mukava tyyppi mutta tulen yleensä hänen toimistostansa ulos aina vaan epätoivoisempana. Ensin luulin että koko dissen (eli sen lopputyön) aihe menee vaihtoon, nyt lopputuloksena on että case study menee vaihtoon. Huah. Huomenna se pitäisi sit palauttaa.

Kotiin päästyäni olin jotenkin niin harmistunut että kävin ihan suosiolla ostamassa purkin Ben & Jerrysiä ja kummasti helpotti.

Ja huomenna koska on mun synttärit, olen päättänyt että pidän puoli-vapaapäivän. Tosin mun täytyy mennä juttelee yhden kurssin ohjaajan kanssa mun tutkismusesseestä ja palauttaa se typerä disse-suunnitelma. Mutta muuten pidän vaan vapaata. Ja teen kivoja juttuja ja illalla syömään kavereiden kanssa. Koska sit lauantaina onkin oikeat synttäribileet ja kaveri lupautui tekemään mulle creppi-aamiaisen (ihana kaveri!).

Siis katsokaa nyt näitä kuvia, Lontoo on vaan niin ihana!

L-town

It's good to be back.


Vaikka keli onkin ollut vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta täällä on ihanan vehreätä ja keväistä silti!
Paluu arkeen tapahtui 9.30 aamulla maailman turhimmalla kertausluennolla. Hieman myös väsytti kun eilisilta tuli vietettyä ihanien kavereiden kanssa jotka olivat Lontoossa visiitillä. En tiedä, aina odotan että ehkä tällä kertausluennolla sanotaan jotain maailmaamullistavaa. Noh, ei sanottu, vaan sama kaava toistui, eli kerrotaan kuinka tentteihin kerrataan. "Valitkaa x määrä aiheita, lukekaa, tehdää itsellene aikataulu". No shit Sherlock. Luulisi että postgraduate-opiskelijat sen jo tässä vaiheessa osaisi. Paras neuvo kuitenkin oli, että älkää ikinä jättäkö tyhjää vastausta vaan "make something up. Anything".

Muuten arkeen paluun kanssa on ollut vähän kompurointia. Monet tavarat on piiloutunut ja esimerkiksi Oyster Cardiani en löydä mistään. Sen lisäksi jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja pyykkikorikin on jotenkin mysteerisen täynnä.

On kuitenkin kiva palata ns. normaaliin arkeen, vaikka luentoja ei enää olekaan. Nyt se on vaan yksinäistä kirjastossa puhertamista. Mutta se on sitä opiskelijan arkea.

Mulla olisi kaikenlisäksi kaikkia (mun mielestä) kivoja aiheita mistä haluaisin tänne blogiin kirjoittaa, mutta nyt ei edes aika riitä. Ehkä niitä ehtii tässä pikkuhiljaa toteuttamaan. Ja toivon mukaan mulla ei ole sitä sanavahvistus-juttua tuolla kommenttiboksissa? Ei pitäisi olla, mutta vinkatkaa jos on, vihaan sitä.

Nyt taidan ruveta suunnittelemaan sitä lukuaikataulua ja perjantaillekin pitäisi löytää joku kiva ja kohtuuhintainen ravintola, jotta synttäreitä voisi juhlistaa..

Loppukevennyksenä toimii kuva vielä kotoa. Katottiin yhdessä Marskin kanssa Downtown Abbeytä. Mun mielestä se oli niin söpö kuin tuijotti telkkarin ruutua niin intensiivisesti :)

Hangon keksi

Voi pojat. Olen nyt tän ja eilisen päivän ollut ihan Hangon keksinä. Ja se luultavasti jatkuu vielä huomenna kun yksi tosi kiva juttu toteutuu! Hangon kekseilyn on aiheuttanut pari tärkeätä asiaa (joista aiheutui jo harmaita hiuksia) jotka on vihdoin selvitetty.

Nimittäin nyt on sitten lopputyön aihe kondiksessa. Päätetty. Tai itseasiassa vieläkin on kaksi aiheideaa jotka molemmat kuulosti ohjaajan mieleen hyvältä, mutta nyt pääsiäisloman aikana olisi tarkoitus työstää toisesta niistä sitten otsikkoehdotus ja kirjallisuusluettelot, sun muut. Mutta nyt on aika helpottunut olo, että ainakin se aihe on jokseenkin tiedossa. Ja olen itseasiassa aika innoissani aiheesta.

Toisekseen kävin tapaamassa toisen kurssin proffaa jota olen pelännyt kuollakseni. Meidän pitää tehdä kurssille  100 % arvoinen tutkimusessee ja aihe piti etukäteen sopia proffan kanssa. Hoin toimistoon laahautuessani koko ajan: "Laura, olet kohta 25-vuotta, olet aikuinen nainen, ole itsevarma", ja olin ihan varma että se nauraa mut ulos. Tämä kyseinen proffa on vaan niin loistava omalla alallaan ja hieman totinen (ja sanoinko pelottava?). Noh, 15 min ja minä tulen hymyillen ulos toimistosta aihe- ja otsikko päätettynä omaan esseeseeni. Ja heittipä kyseinen proffa oikein vitsinkin lopussa. Ah, ihanuutta.

Kun stressin aiheuttajat oli saatettu alta pois, lähdin tänään Westfieldin kauppakeskukseen ostamaan juttuja mun lähestyvää Singaporen reissua (iik,ihanaa,kääk) varten. Kohtalokseni koitui tietysti Primark, josta  sain kaikki jutut mitä tarvitsinkin ja vielä todella edullisesti. Ok, en olisi ehkä ihan kolmea paria sandaaleja tarvinnut, mutta...Olen muuten vannonut etten osta kenkiä Primarkista erään ballerinaepisodin jälkeen, mutta nää sandaalit ei kuitenkaan ole tarkotettu vaellukseen vaan uima-altaalle menemiseen, joten oli oikeutettu ostamaan ne.

Allekirjoittaneella on myös kauhea himo pussukoihin ja vihkoihin. Molempia löytyy ihan liikaa kaapeista, mutta mikään ei voita kun saa tarinoida juttuja ihanaan vihkoon tai saa ottaa käyttöön pussukan juuri jollekin tietylle jutulle. Tänään kartutin pussukkakokoelmaa. Löytyy biitsitarpeille oma, nesteille läpinäkyvä ja kolikoille vaaleanpunainen. Voisin ehkä vähän rajoittaa, ottaen huomioon et kotoa löytyy miljoona pussukkaa lisää.

Nyt jos jaksaisin hyödyntää tätä reipasta oloa ja lähteä salille. Tosin se voisi olla hieman liioittelua ;)

Huomen aamulla toteutuu ultimate heppatytön unelma (ainakin meikäläisen). Pääsen nimittäin ratsastamaan Hyde Parkiin!! Ja nyt näin kuinka Mummi tippui tuoliltaan tämän lukiessaan. Olen niiiin jipoissa. Tälläisissä maisemissa kelpaa ratsastella:

Toivottavasti Suomen lumet sulaa tässä parin päivän aikana koska en ihan oikeasti jaksaisi enää katella lumisia loska maisemia kun kevät täällä on niin pitkällä..

Ideaköyhä opiskelija

Tällä hetkellä etsintäkuulutuksessa olisi seuraavat asiat:

1) Lopputyön aihe!!! Iik, apua, kääk. Alkaa tulla pieni stressi tästä vaikkakaan lopullista aihetta ei tarvitse viedä toimistoon kun vasta 27.huhtikuuta. Mutta silti. Toistaiseksi aihemietteeni ovat olleet luokkaa "auringon tehtävät"  tai "Mikä on elämän tarkoitus?", eli siis hyvin laajoja ja osittain epärealistisia.

Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan kuitenkin tiukasti pysyä kiinni siinä aihealueessa joka minua kiinnostaa eli rauhanturvaoperaatiot ja kriisinhallintatehtävät konfliktein ratkaisussa/tai konflikti tilanteissa yleensä. Vaikka jossain vaiheessa mietin jopa että olisin tehnyt työn liittyen vaalijärjestelmiin (täysin epätyypillinen aihe minulle). Nyt pitäisi ehkä vaan laittaa ajatuksia paperille ja sitä kautta lähteä pohtimaan tarkempaa kysymystä.

2) Kansanmurha-kurssin tutkimusesseen aihe. Joo, kuten huomaatte, aiheen keksimiset eivät ole mun vahvimpia puolia. Tästä pitäisi ensi viikolla mennä juttelemaan proffan kanssa. Tästäkin tiedän että mistä aihealueesta haluan esseeni tehdä, mutta lopullinen kysymyksenasettelu odottaa vielä päivänvaloa.

Toisaalta vois olla hyvä muistaa (varsinkin tuota kansamurha-esseetä miettiessä) että pyörää ei välttämättä aina tarvitse keksiä uudelleen ja ei sen aiheen nyt pidä olla niin maailmaa mullistava. Loistavia ja nerokkaita ideoita otetaan kuitenkin vastaan!

Muuten alkaa olemaan taas tämä lukukausi pulkassa, esseet palautettu, ensi viikolle on enää yksi esitelmä. Täytyy kyllä sanoa että ehdottomia plussia meidän kursseissa on se, että esitelmiä on 1 tai 2 kpl/per kurssi joten varmasti saa taas lisää varmuutta omaan esiintymiseen. Hyvä homma tulevaisuuden kannalta.

Nyt yritän kuitenkin jaksaa raahautua oman laitokseni "End of term" bileisiin vaikka salilta juuri tultuani ei just nyt huvittais alkaa taas laittaa itseään kuntoon. Mutta kun tarjolla on ilmaista ruokaa niin pakkohan sinne on mennä ;)

Mutta kun tällä hetkellä on tälläinen olo:

www.pintrest.com