Little Miss Sunshine

Heräsin tänään klo.6.30 vesisateen ropinaan ( ja ärsyttävään herätyskellon ääneen).

Rupesin panikoimaan lopputyöni tutkimussuunnitelman viimeistelystä. Viimeistelyllä tarkoitan sitä että otsikko ehti muuttua ainakin viisi kertaa ennenkuin pääsin kampukselle saakka. Googletin "essay title generator" mutta vaikka sellainen löyty, ei siitä ollut apua.

Vettä satoi taas vaihteeksi kuin Esterin perseestä, mutta huomasin hymyileväni kuin idiootti. Rakastan Lontoota. Korvilla soi hyvä musiikki, minä bussissa katsomassa kun ihmiset sinkoilee edestakaisin pakoillen vesisadetta. Päätin että mun on pakko saada Union Jack-kuvioinen sateenvarjo.

Aamukahville kampuksen kahvilaan ja kone auki. Aika ruveta taas muuttamaan sitä dissen otsikkoa ja sisältöä. Googlettaa uusia artikkeleita.

Päivän todellinen hymynaihe kuitenkin saapui luokseni aamupäivällä. Genocide-kurssin proffa jota olen pelännyt kuollakseni koko lukukauden, laittoi essee feedbackia. En ensin uskaltanut avata sitä koska olin varma että se repii mun argumentin kappaleiksi ja kysyy multa että miten ihmeessä olen ikinä päässyt tähän yliopistoon sisään. Se on nimittäin tarkka. Ja helkkarin hyvä. Mutta ei. Essee feedbackistä löytyi sanoja kuten "very good, very intresting argument, very good essay". Yksi exellentikin löytyi. Hieman hymyilytti sen jälkeen (ja normaalisti en muuten hehkuta arvosanoja koska olen varma että pilkka kalahtaa omaan nilkkaan, mutta jos nyt tän kerran).

Sen jälkeen vielä tapaamaan mun omaa ohjaajaa, josta en vaan valitettavasti pidä. Tai siis hän on mukava tyyppi mutta tulen yleensä hänen toimistostansa ulos aina vaan epätoivoisempana. Ensin luulin että koko dissen (eli sen lopputyön) aihe menee vaihtoon, nyt lopputuloksena on että case study menee vaihtoon. Huah. Huomenna se pitäisi sit palauttaa.

Kotiin päästyäni olin jotenkin niin harmistunut että kävin ihan suosiolla ostamassa purkin Ben & Jerrysiä ja kummasti helpotti.

Ja huomenna koska on mun synttärit, olen päättänyt että pidän puoli-vapaapäivän. Tosin mun täytyy mennä juttelee yhden kurssin ohjaajan kanssa mun tutkismusesseestä ja palauttaa se typerä disse-suunnitelma. Mutta muuten pidän vaan vapaata. Ja teen kivoja juttuja ja illalla syömään kavereiden kanssa. Koska sit lauantaina onkin oikeat synttäribileet ja kaveri lupautui tekemään mulle creppi-aamiaisen (ihana kaveri!).

Siis katsokaa nyt näitä kuvia, Lontoo on vaan niin ihana!