Coughton Court - vierailu englantilaisessa kartanossa

Vanhempani oli täällä todella vierailemassa vappuviikonloppuna ja kuten taisin jo jossain edellisessä postauksessa mainita, oli tarkoituksena tehdä ja nähdä jotain todella "brittiläistä", kuten juuri niitä söpöjä maalaiskyliä tai sitten vaikka niitä hieman isompia ja ylellisempiä kartanoita. Tähän tarkoitukseen meidän vuosittainen National Trustin - jäsenyys tarjosi taas hyvän mahdollisuuden tutustua paikalliseen kartanoelämään, sillä löysimme googlettamalla paikan nimeltä Coughton Court. Tai no, todellisuudessa se meni siten että selailin eri kartanoita läpi National Trustin appin kautta ja äiti joko diskasi ne tai hyväksyi - riippuen luonnollisesti talon ulkonäöstä. Loppuenlopuksi Coughton Court valittiin koska se näytti kuvissa kaikista hienoimmalta...

Coughton Court on vanha tudor tyylinen talo joka kuuluu Throckmortonin perheelle ja talon länsisiivessä asuukin vakituisesti suvun vanhin isoäiti. Olikin hauska kierrellä heidän "olohuoneessa" (joka oli siis sellainen mieletön pytinki) kun pöydällä oli lautapelejä ja sivupöydältä löytyi viskivalikoimat. Tosin en tiedä mitä suvun vanha rouva on mieltä siitä että turistit tulevat häneen kotiinsa ns. "nuuskimaan" mutta valitettavasti tällä aikakaudella tuollaisten talojen/kartanojen ylläpitäminen yksityishenkilöiden toimesta taitaa olla käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Ja toisaalta, onhan se samalla mielenkiintoista että me tavikset pääsemme katsastamaan palasta brittiläistä historiaa näiden kartanoiden muodossa.

Useinhan näissä National Trust kohteissa on aika paljon nähtävää myös itse talon lisäksi, tässä kyseisessä paikassa oli nimittäin tietysti iso puutarha (ns. walled garden) ja sen lisäksi vielä paljon ns. metsämaata jossa kiemurtelee erilaisia kävelypolkuja. Me tyydyttiin tällä kertaa kävelemään vain puutarhaa ympäriinsä ja sitten siirtymään sisälle itse taloon kun taivas repesi ja rupesi satamaan kissoja ja koiria. Onneksi ehdittiin edes heittämään pieni kävelylenkki!

Tälläisiä maisemia siis tällä kertaa!

Farne Island, Northumberland - lintuja ja hylkeitä bongailemassa

Kohde: Northumberland, Englanti
Aikaväli: 4-6.4.2015

National Trust julkaisi instagram-tilillään ihan huippukuvan suloisista puffin nimisistä linnuista. Sanakirja tiesi että puffin on suomeksi lunni, joka kuulostaa mielestäni vähintäänkin oudolta nimeltä. Kuitenkin, tämä instagram-kuva näistä lunneista sai minut innostumaan Northumberlandista, ja erityisesti pienestä Farnen saaresta, jossa nämä linnut pesivät. Sinne siis tiemme suuntasi viime pääsiäislauantaina.

Mistä on kyse?

Farne Island on siis pieni, piskuinen saari Seahouse-nimisen kylän ulkopuolella. Sen lisäksi ympäriltä löytyy muutamia pienempia saaria (jonne osalle ei pääse edes jalkautumaan). Se on National Trustin omistuksessa, ja siellä on vain pari pientä rakennusta ja vierailukeskus. Itse saaressa ei ole sinänsä siis mitään erityistä nähtävää. Mikä tekee paikasta kuitenkin erityisen on siellä asuvat eläimet ja nimenomaan linnut. Saarelta löytyy nimittäin 23 eri lintulajia, suurimpana asukkaana niistä kuitenkin juuri nuo edellämainitut lunnit. Lintujen lisäksi Farnen saarella asustaa paljon hylkeitä, pentuja syntyy vuosittain jopa tuhat kappaletta. Juurikin näiden elementtien takia oli itsestäänselvää että vierailisimme saarella Northumberlandissa ollessa, se on loistava paikka mielenkiintoisten eläimien bongailuun!

Millä mennä?

Ensin kannattaa ajaa Seahouse nimiseen kylään, sieltä nimittäin kaikki lautat tälle pienelle saarelle lähtee. Sen jälkeen pitää valita itselleen sopivin vaihtoehtoa, kaikkea löytyy. Veneyhtiöitä on monia ja ne kaupittelevat eri pituisia-ja hintaisia retkiä. Meillä on National Trust jäsenyys joten haluttiin vaan vene joka vie meitä saaren ympäri ja loppuenlopuksi sitten itse saarella asti. Meidän ottama retki kesti 1,5 h tuntia ja se kierrätti meitä saaren ympäri jotta nähtiin hylkeitä ja lintuja. Hintaa tälle tuli 15 puntaa. Saarella jalkautuminen maksaa ekstra 6,5 puntaa jos ei ole National Trustin jäsen.

Suloiset hylkeet

Kuten arvata saattaa, hylkeet tietty makoilee kalliokivillä ihan saarten reunamilla joten sen takia veneretki joka vie saaren/saarten ympäri on hyvä juttu. Kaikki varmaan rakastaa hylkeitä, ne on vaan niin suloisia isojen ja kömpelöiden kroppiensa kanssa, mutta niin sulavia kun ne pääsevät veteen uimaan. Me ihasteltiin hylkeitä suurimmaksi osaksi veneestä, mutta koettiin yllätys kun jalkauduttiin saarella ja huomattiin että yksi hylje oli tullut tervehtimään meitä ihan rantaan asti! Voi vitsit että se oli suloinen, en tiedä yrittikö se hurmata meitä vai mitä, mutta me kyllä tykästyttyttiin tähän tyyppiin!

Lunnit ja muut linnut

Olin jostain syystä super innoissani näkemässä lunneja (vaikka täytyy myöntää että englanninkielinen nimi puffin on vaan paljon suloisempi). Niitä löytyy Farne Islandilta ihan järkyttäviä määriä ja suurimmaksi osaksi ne asustaa kallioiden kielekkeillä mutta ne myös pesivät itse saarella. Niillä on itseasiassa todella suloinen tapa pesiä, ne nimittäin tekevät pesänsä kaivamalla kolon maahan ihan samalla tavalla kuin myyrät. Sieltä ne sitten kurkkivat ulos tai kaivautuvat takaisin sisään. Mielestäni se on hassu tapa pesiä kun ne on kuitenkin lintuja!

Sen lisäksi saarelta löytyy vaikka mitä muita lintulajeja. Suoraan sanottuna en ole mikään lintujen suurin fani, siis sillä tavalla että jaksaisin niitä ihmetellä samalla tavalla kuin esimerkiksi koiria, mutta tältä saarelta löytyi todella hauskan näköisiä tyyppejä töyhtöineen. Tosin en muista minkään muun nimeä kuin lunnien....

Tämä saari oli mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen!

Kaikki ihanat kuvat on taas miehen ottamia, kaikki kunnia siis hänelle!

Lyme Park, Peak District

Kävimme viime sunnuntaina Lyme Parkissa, jossa bongailimme näitä upeita saksanhirviä joista kirjoittelin aikaisemmin. Lyme Park sijaitsee ihan Peak Districtin kansallispuiston rajamailla, lähellä Manchesteria ja se on National Trustin hallinnoima. Kartanon ulkokuorta on käytetty taustana BBC:n 1995 vuonna kuvatulle Ylpeys ja Ennakkoluulo-sarjalle, siinä kartano oli Mr Darcyn koti eli Pemberley. 

Tämä sijaitsee vähän pidemmän ajomatkan päässä meiltä, ajettiin tuonne yli 1,5h suuntaansa mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Täytyi vaan muistaa lähteä tarpeeksi ajoissa aamulla että ehti paikalle tarpeeksi ajoissa. 

Itse talossa oli vielä talven kunnostyöt käynnissä ja vähän harmillisesti se aukesi taas yleisölle seuraavana päivänä, mutta toisaalta onpahan hyvä tekosyy mennä uudelle vierailulle! Ja muutenkin, meidän suurin syy vierailulle oli päästä kävelylle upeille tiluksille, nähdä kivoja maisemia ja tutustua lähemmin saksanhirviin!

Ajessa puistoon päin keli oli ankean harmaa mutta sääjumalat olivat selvästi meidän puolella sillä perille päästyämme aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Käveltiin ympäriinsä varmaan parisen tuntia, tuolta löytyy paljon hyväksi tallattuja polkuja ja saatiinpahan me pieni karttakin mukaan jottei varmasti eksytä...Oli upea päivä ja mikään ei paranna asuntotuskailuiden parissa murehtemista yhtä hyvin kun reipas kävely ulkoilmassa. Todettiin myös yhteen ääneen että sunnuntaina oli eka päivä kun ilmassa oli selvästi kevään tuntua!

Sellaista siis tänne, kohta alkaa kaikki nämä Peak Districtin National Trust-paikat olla koluttu läpi...Mutta Lyme Parkiin pitää ehdottomasti päästä uudestaan ja seuraavalla kerralla katsastamaan myös kartanon sisätilat!

Lyme Parkin upeat saksanhirvet

Ajeltiin sunnuntaina National Trustin hallinnoimaan Lyme Park House & Garden Estatesiin. Kerron itse paikasta hieman lisää toisessa postauksessa mutta ensin on pakko intoilla täältä puistosta löytyvistä saksanhirvistä (eng. red deer). Ne ovat nimittäin ihan mielettömän upeita ja majesteettisia eläimiä. Olin bongannut tämän paikan itseasiassa National Trustin instagram-tililtä ja siitä lähtien olen sanonut miehelle että tuonne on päästävä - puisto on nimittäin tunnettu näistä upeista saksanhirvistä ja minulla on pieni obsessio kaikenlaisiin peuroihin. Kotoakin löytyy jos jonkinlaista peuroihin liittyvää sisustustavaraa ja taulua, ne ovat niin ihania! 

Lyme Parkissa on aina asunut peuroja ja National Trust haluaakin pitää tätä perinnettä yllä suojelemalla peurojen oloa alueella. Niillä on myös tärkeä tehtävä ylläpitää ympäristön ekosysteemiä. Ymmärtääkseni nämä saksanhirvet vaeltavat aika vapaasti tiluksille, ja sitä tilaahan riittää, koko alue on nimittäin 550 hehtaarin kokoinen. Alueelta löytyy myös pienempiä kuusipeuroja (eng fallow deer) joilla on tiluksilla oma alue jossa ne pysyvät ilmeisesti koko vuoden läpi. Tämäkin alue on todella iso vaikka se onkin aidattu, mutta me ei ainakaan nähty aidan reunalta toiselle, mikä on tietysti hyvä juttu. Saksanhirvet taas tuntui vaeltavan ihan vapaasti tontilla, mutta yleisesti ne on keskittynyt yhdelle tietylle alueella josta mekin ne bongattiin. Nämä eivät ole missään tapauksessa kesyjä eläimiä mutta jonkin verran ne ovat varmasti tottuneet alueella käveleviin ihmisiin sillä me tavattiin tämä lauma melko lähellä kävelypolkua jossa ne rauhassa jatkoivat ruohon mussuttelua kun me napsittiin kuvia. 

Siis katsokaa nyt näitä kuvia! Jokin näistä on vaan pakko teetättää isoksi kuvaksi meidän seinille, näistä tuli niin hienoja. Kiitoksia taas vaan siis miehellä joka nappaili niin hienoja kuvia!  Me seisottiin pitkä tovi kävelypolulla katselemassa tämän lauman menoa. Laumanjohtaja käveli yhdessä vaiheessa ihan 5 metrin päähän minusta, mutta täytyy kyllä sanoa ettei se näyttänyt olevan liikkeellä ihan ystävällisyysmielisessä sävyssä joten minä peruutin sitten kiltisti vähän taaksepäin!

Olkaapa hyvä, tässä siis pieni yliannostus kuvia saksanhirvistä!

Eikö olekin upeita? Kyllä kaikenlaisten eläimien näkeminen luonnossa on aina vain yhtä hienoa!

Sunnuntain miniretki Dovedaleen

Tänä vuonna halutaan pitää kiinni siitä samasta tavasta kun koko viime vuonna eli, että jaksetaan viikonloppuisin lähteä tutkimaan lähiseutuamme paremmin. Tälläiset "mikroseikkailut" on parhaita silloin kuin aikaa ja resursseja ei ole niin paljon, me otetaan vaan auto alle ja hurautetaan jonnekin lähialueelle kävelylle ja ihmettelemään. Toimii hyvin. Piristää myös kummasti viikonloppuja. Kuten olen tainnut ennenkin mainita, minä tulen levottomaksi jos istun koko viikonlopun vaan sisällä. Tottakai välillä niitä kunnon löhöpäiviä tarvitaan, mutta pääasiallisesti en halua että viikonloput menee ns. "hukkaan". 

Viime sunnuntaina suunnattiin tosin jo tuttuun paikkaan, aikaa ei ollut kamalasti jäljellä kun liikkeelle päästiin vasta reippaasti puolenpäivän jälkeen. Ajelimme siis Dovedalen laaksoon Peak Districtille jossa olemme ennenkin käyneet kävelemässä. Ulkona oli aivan mielettömän upea ja aurinkoinen päivä, melkein olisi tarvinnut aurinkolasit mukaan! Kaikenlisäksi olimme sen verran korkealla että paikanpäällä oli vielä lunta, mikä oli aika ihanaa. Mieli taas rentoutui maalaismaisemissa ja pohdittiin samalla kävellessämme niin hää-kuin talosuunnitelmiakin. Törmättiin lampaisiin matkalla ja rämmittiin mudassa, pellot olivat nimittäin törkeän märkiä! Melkein meni käydä klassisesti ja mutalammikot meinasi imeä mun kumpparit mukaansa.

Parasta oli kun päästiin pienen pikkukioskin luokse ja saatiin ostettua kaakaot messiin loppukävelyn ajaksi. Kaunis päivä oli houkutellut monta kävelijää ulos ja me lähinnä keskityttiin ihailemaan kaikkien koiria - mulla on ihan kamala koirakuume! Johon ei muuten yhtään auttanut kun luin Annikan postauksen heidän koirastaan Nisusta, siis minäkin tahdon koiran!!!

Hyvä sunnuntairetki siis, ensi viikolla haluaisin lähteä hieman kauemmaksi Peak Districtille, luin sellaisesta puistosta tässä tunnin ajomatkan päässä jossa peurat viilettelee vapaana menemään ja alueella on joku ihana kartanokin. Kuulostaa siltä että siihen pitää päästä tutustumaan!

Joulufiilistelyä Hardwick Hallissa

Jenni vietti viikonloppua Derbyssä meidän luona, joten lauantaina päätimme näyttää poikaystävän kanssa vähän näitä maaseudun menoja hänelle ja lähdettiin (meillekin tuntemattomaan) Hardwick Halliin. Luin heidän nettisivuiltaan että he olivat juuri samana päivänä avannut heidän joulunsa joten siitähän minä innostuin!

Keli oli valitettavasti vähän ankean harmaa, mutta ei annettu sen suuremmin häiritä. Tosin mietin kyllä mielessäni kuinka kaunista tuolla olisi jos maata peittäisi pieni lumipeite tai jos edes olisi ollut pikkupakkaskelit. 

Hardwick Hall oli kuitenkin koristeltu ihan nätiksi ja lisää fiilistä toi se, että paikalla oli kuoro laulamassa joululauluja kun ihmiset kävelivät sisälle kartanoon. Puutarhat oli myös kuulemma valaistu kauniisti mutta koska olimme paikalla valoisan aikaan emme niitä luonnollisesti nähneet. Mukaan lähti myös parit söpöt joulukoristeet puodista, tykkäsin!

Joulu on kyllä ihanaa aikaa ja tälläiset visiitit vielä lisäävät sitä joulufiilistä kun ympärillä kuulee joululauluja ja joulukuusia löytyy joka nurkan takaa. Tässäkin tapauksessa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa joten seuraavaksi niihin kuviin!

Haha, tyypit vähän kuvaa jotain tonttuja puskassa...

Meidän lähialueen National Trust paikoissa on vaikka mitä meneillään näin jouluisin ja olisikin kiva ehtiä vielä käymään jossain näistä ennen joulua. Minä kun rakastan näitä kartanotyyppisiä paikkoja muutenkin, mutta joulukoristeineen ne ovat vielä kauniimpia!