Nostalgia torstai: opiskelijaelämän alku Skotlannissa

Suomessa ollessani muistin vihdoin ottaa mun vanhan ulkoisen kovalevyn mukaan josta löytyy ne vanhat valokuvat yliopisto ajoilta. Olen myös tällä viikolla muistakin syistä johtuen muistellut lämmöllä ensimmäistä viikkoani Skotlannissa joka oli myös siis yliopiston ns. Freshers Week. Poikaystäväni sisko aloitti nyt opiskelut ja on kertonut innoissaan Freshers Weekin tapahtumista (joka on siis käynnissä parhaillaan) joten ollaan siten luonnollisesti muisteltua niitä omia yliopisto aikoja poikaystävän kanssa.

Muistan että Fresher's week oli omalla kohdallani hieman turha sillä vaikka bileitä oli joka päivä niin ei niissä läheskään kaikissa tullut käytyä ja päivisin oli aika paljon luppoaikaa kun kurssit eivät olleet vielä alkaneet. Itseasiassa se koko alkuaika on sekoittanut mun päässä yhdeksi mössöksi, en oikein tarkalleen muista enää että mitä tapahtui ja milloin kun se oli kaikki semmoista uuden ihmettelyä. Muistan että sen ekan viikon aikana kärsin vähän koti-ikävästä koska oli vielä aika paljon aikaa ja aikaa miettiä (murehtia) asioita. Yhtäkkiä kuitenkin opiskelijä-elämä lähti täysillä käyntiin ja hyvä kun oli aikaa miettiä ylipäätänsä mitään.

Toisaalta tuo oli ihanaa aikaa siinäkin mielessä että kaikki tuntui niin uudenkarhealta ja jännittävältä. Uudet ystävät, uusi maa, uusi kieli ja kaikenkaikkiaan ns. "uusi elämä" jonka saattoi aloittaa ihan taas alusta. 

Ekojen viikkojen aikana tietysti yritti tutustua mahdollisimman paljon uusiin ihmisiin ja saada kavereita joten sitä tuli juostua vaikka minkälaisissa kissanristiäisissä. Muistan myös ihmetteleväni kuinka paljon suomalaisia opiskelijoita Aberdeenissä oli! Ilmeisesti nykyään siellä on vielä enemmän jopa! Ja noiden ekojen viikkojen aikana tapasin esimerkiksi Annikan ensimmäistä kertaa. Tavattiin Politics & IR societyn pubi quizissa, tämä näyttää että kannattaa aina ilmoittautua mukaan noihin juttuihin mukaan koska sieltä saattaa saada elinikäisiä ystäviä. En voi vieläkään uskoa että siitä on melkein 7 vuotta (!!!) kun tavattiin ensimmäisen kerran ja tänä kesänä juhlimme hänen häitänsä.

Uudet kurssini aloitin innolla, poliitikan osalta vuosi alkoi kurssin parissa joka vertaili Brittien ja Jenkkien systeemejä toisiinsa. Kv-politiikka aloitettiin taas historialla - vähän ehkä tylsä kurssi mutta toisaalta todella tärkeä aiheena ja pohjustuksena nykypäivän kv-tutkimukselle. Ekana vuonna olin ottanut kolmanneksi sivuaineeksi myös maantiedon kurssin joka keskittyi Ihmismaantieteeseen (seuraavaksi lukukaudeksi minulla olikin sitten Skotlannin maantietoa jossa keskusteltiin kivistä...meni se kurssi vähän ohi).

Muistan että sain sen ns. Fresher's flun yhdessä vaiheessa ja samalla elämäni ensimmäisen korvatulehduksen. Olo oli aivan kamala ja ääni oli lähtenyt aivan kokonaan. Parin päivän jälkeen raahauduin lääkärille johon minun piti ensin rekisteröityä koska en ollut sitä vielä ehtinyt tekemään. Oli mielenkiintoista yrittää selittää asiaansa kun en pystynyt puhumaan ollenkaan. Olisi ehkä kannattanut se lääkärille rekisteröityminen hoitaa ensimmäisten juttujen joukossa, olisi voinut olla hieman helpompaa...

Ennenkaikkea muistelen kyllä lämmöllä niitä ensimmäisiä viikkoja uudessa maassa ja uudessa yliopistossa. Opiskeluaika oli kyllä ihan mahtavaa ja toisaalta samalla kun olen kuullut nyt mietteitä uusilta opiskelijoilta niin voin sanoa kyllä etten enää niitä aikoja enää kaipaa. Ne tuli koettua, se oli ihan mieletöntä mutta kiva että elämässä on päässyt nyt eteenpäin tähän pisteeseen. Ja täytyy myöntää etten kaipaa niitä opiskelijabudjetti aikoja kun elin pastalla päivästä toiseen...Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Siitä paljon pelätystä, puhutusta lopputyöstä eli dissestä

Sain lukijatoiveen että kertoilisin vähän mun dissestä eli lopputyöstä sekä siihen jonka tein Aberdeeniin että Lontooseen. Päätin sitten vähän tarinoida niiden teosta ja ehkä myös jälkiviisastella hieman, kysymyksiä tietysti saa esittää taasen kommentiboksiin jos niitä tulee mieleen.

Eli Briteissähän todella tehdään tutkinnon lopuksi lopputyö (kulkee erinäisillä nimillä, meillä ihan dissertation nimikkeellä). Kyseisen lopputyön sanamäärä on yleensä siinä 10 000 hujakoilla (taitaa olla n.50 sivua) ja se todella tehdään viimeisenä opiskeluvuotena. Aberdeenissä jossa tein undergraduate-tutkintoni, lopputyö tehtiin siten, että palautuspäivä oli helmikuussa. Eli periaatteessa oli syksy aikaa tehdä se. LSE:ssä sen tekoon oli varattu 3 kk eli sen jälkeen kun tentit oli tehty kesäkuun loppuun mennessä, alkoi dissen kirjoitus ja se palautettiin sitten syyskuun alussa.

Aberdeenissä lopputyöni liittyi Suomen osallistumiin rauhanturvaoperaatioihin ja miten ne on kehittynyt, mitkä tekijät siihen on vaikuttanut ja miten se on korreloinut Suomen ulkopolitiikan kanssa. En nyt muista tarkkaa otsikkoa tai tutkimuskysymystä, valitettavasti en muista minne olen sen paperiversion tuosta tekeleestä tunkenut :) En nyt kerro tarkkaa arvosanaa koska Aberdeen taitaa olla ainut yliopisto Skotlannissa joka käyttää ihan ihmeellistä omaa arvosteluasteikkoa, mutta 2:1 sieltä tuli. Ja silloin olin siihen tyytyväinen.

Nyt kun olen jo toisen lopputyön vääntänyt perään, voin todeta että en ole tyytyväinen tuohon Aberdeeniin tekemään disseen. Ja tämä oli itseasiassa sinänsä helppo postaus toteuttaa koska olen miettinyt että mitä nyt tekisin toisin!

1) Ensinnäkin, Aberdeenissä meidän sallittu sanamäärä taisi olla 10 000-12 000 puitteissa ja minulla tuli sanoja todella reilut 12 000. Reilusti yli sen 10 % mitä saisi olla mutta ohjaajani sanoi ettei siitä rokoteta. Kuitenkin, nyt kun pohdin, olisin hyvin voinut vetää sanoja pois, ne ylimääräiset kun harvoin tuovat oikeasti mitään ekstraa siihen itse sanomaan. Eli mitä tiivistetympi, suoraan ytimeen menevä työ on, sen parempi. Mulla on aina ollut hieman ongelmana se, että tarinoin liikaa.

2) Mitä tarkempi/rajatumpi tutkimuskysymys ja hypoteesi, sen helpompaa sen homman teko on itselle. Sillon kun tutkimuskysymys on koko ajan kirkkaana mielessä koko kirjoitusprosessin ajan, on aiheessa pysyminen helpompaa. Esim. minä tutkin Suomen osallistumista rauhanturvaoperaatioihin sen koko historian ajalta. Eli 50-luvulta tähän päivään asti. Big mistake. 

3) Descriptive (kuvaileva?) disse ei ole ikinä hyvä. Tämä on tietestään itsestäänselvään mutta kaikki tuntuu sortuvan siihen jossain vaiheessa kirjoitusta kuitenkin. Mun undergraduate-lopputyö keskittyi liikaa kuvailemiseen eikä tarpeeksi analyyttiseen osuuteen ja teorian sitomiseen. Teoria on kaiken a ja o.

4) Ja lopuksi, aihe oli semmoinen josta tiesin jo entuudestaan paljon. Liikaa itseasiassa. Paras olisi melkein kun valitsisi aiheen joka on itselleen melko tuntematon koska silloin ei ole mitään ennakkokäsityksiä siitä että mikä sen loppututkimuksen tulos tulisi olla.

LSE:ssä oma linjani oli Comparative Politics (Conflict Studies). Eli Comparative Politics oli se koko linjan kantava voima vaikka itse sen tutkimusmetodeista olikin vain yksi kurssi. Sen takia meidän täytyi pystyä sitomaan lopputyömme enemmän tai vähemmän näihin metodeihin ja teorioihin joka oli ainakin itselleni haaste. Tutkimuksen piti olla joko verrannoillinen (eli vertauksessa kaksi tai enemmän case studya), tai jos teki vain yhdestä keissistä, niin tutkimuksen piti olla kuitenkin yleishyödyllinen (generalizable) luonteeltaan.

Minä valitsin vain yhden maan tutkittavaksi ja tutkimuskysymys oli "How can we explain the role of civil society in the peacebuilding process? The case study of Bosnia and Herzegovina". Ja spesifimmin keskityin vielä konfliktien jälkeiseen rauhanrakentamisprosessiin. Tutkin esimerkkien kautta tätä kysymystä sekä sidoin sitten laajempaan Comparative Politics perspektiiviin ja teoriaan, vaikka sitä olisi voinut tehdä enemmänkin. Loppuarvosanaksi tuli merit johon olin tyytyväinen, varsinkin kun koin jossain vaiheessa ihan epätoivoisia hetkiä sen parissa.

Molempien töiden parissa tuli monta kertaa epätoivon hetkiä, mutta niistäkin selvittiin. Abeerdeenissä omasta ohjaajastani oli suuri apu, LSE:ssä omaa ohjaanani en tainnut tavata kertaakaan sen jälkeen kun aihe oli sovittu. Ja muutenkaan heidän kanssaan ei saanut liikaa jutella aiheesta, jota anynomitteetti-suoja säilyisi. Välillä saatoin pitää pitkiäkin taukoja kirjottamisesta ja vaan lukien artikkeleita kun tuntui ettei mistään tullut mitään. Tuli niitä epätoivon hetkiä kun näin itseni jo reputtamassa lopputyöni.

Täytyy sanoa että tätä maisterin lopputyötä en ole sen palauttamisen jälkeen lukenut enkä osaa sen kummemin vielä edes analysoida mitä olisi pitänyt tehdä toisin (vaikka varmasti niitä löytyisi enemmän kuin tarpeeksi). Mutta toistaiseksi olen ollut tyytyväinen siihen mitä tein ja enemmän kuin tyytyväinen siihen että se on ohi :D

Loppuenlopuksi paras neuvo mikä meille annettiin LSE:ssä oli, että se on vain lopputyö, se ei ole elämää suurempi asia. Ollaan kuitenkin jo niin tottuja kirjoittaamaan 5000 sanan esseitä että se on vain toiset samat perään. It's not that big of a deal. Ja tätä lausetta hoin kuin mantraa epätoivon hetkinä.

Anteeksi englanninkielisten sanojen viljely tekstissä, niiden suomentaminen olisi ollut haastavaa!

Paljon onnea kaikille jotka tälläkin hetkellä lopputyönsä parissa kamppailee!

Be bold, be brave

Nyt on aika Aberdeenissä tullut loppuunsa. Varmasti tulen kyllä vierailemaan kavereiden luona ensi vuonna, moni ystävistä kun tänne vielä jää vuodeksi. Mutta minun tieni opiskeluiden ja elämän suhteen täällä on tullut päätökseen. Sen nyt ensimmäistä kertaa kunnolla tajuan kun huone on pakattu laatikoihin ja kasseihin. Tuntuu haikealta. Yksi vaihe elämässä on taas ohi.

4 vuotta on kulunut nopeasti. Muistan vieläkin kuinka lähtöiltana vuonna 2007 olin todella hermostunut ja tulevaisuus tuntui hyvin epävarmalta tässä uudessa maassa. Ja muistan vielä kuin eilisen ne ensimmäiset viikot täällä ja sen tunteen että oli vähän "hukassa". Onneksi se olotila ei kestänyt kauan. En voi uskoa että Kanadan vaihtovuodestakin on jo niin kauan aikaa.

Ja nyt viimein tiistaina oltiin siinä pisteessä mitä oltiin odotettu kavereiden kanssa ensimmäisestä vuodesta lähtien. Valmistujaispäivä. Kaunis ja melkein aurinkoinen päivä, jolloin kaikki kokoontuivat yhteen juhlimaan. Perhe oli kasassa ja ystävät mukana. Oli aivan mielettömän ihana päivä!
Itse valmistujaisseremonia oli todella kaunis ja lämminhenkinen, vaikka oletinkin sen olevan brittiläisen jäykkä. Onneksi ei ollut, vaan puheissa oli lämpöä ja huumoria mukana ja pitkäveteisyys oli seremoniasta kaukana. Yliopistolla joka on perustettu vuonna 1495 on paljon perinteitä takana ja sen kyllä huomasi itse valmistujaisseremoniassa. Täytyy sanoa että neljän vuoden urakka päättyi hienolla tavalla ystävien ja perheen kesken tuona valmistujaispäivänä.

Täytyy sanoa että kun astui ulos sieltä juhlasalista, se paljon odotettu lakki päässä, oli fiilis melkoisen hieno.

Päästiinhän me ottamaan sen lakin heitto kuva!

Niin, mitä on siitä 4 vuodesta jäänyt muistiin?
Välillä on ottanut päähän kylmä ja kosteinen ilma, homeiset kämpät, tyhmät vesihanat ja byrokratia. Joskus on ollut koti-ikävä mutta siitäkin on selvitty. Välillä on ärsyttänyt vetämättömät vessat (no okei, aina), asumisen taso, huono ruoka ja tyhmä lihavat lokit.

Mutta ennenkaikkea mieleen on jäänyt ne kivat asiat. Juoksulenkit Aberdeenin rantaa pitkin,arkipäivän hetket kauniilla kampukselle, lounaat ja kahvitauot Hubissa, ihanat yhteiset juhlinnat ja illanvietot kavereiden kanssa ja ne onnistumisen tunteet mitä on saavuttanut opiskeluiden avulla. Nämä hetket tulen aina muistamaan.

Tulen ikävöimään juuri näitä pieniä asioita Aberdeenissä. Sitä meren läheisyyttä, pikkukaupungin tuntua ja niitä normaaleja arjen hetkiä.

Mutta ennenkaikkea tulen ikävöimään niitä ihania ihmisiä joihin olen tutustunut täällä ollessani. Niitä elinikäisiä ystäviä. Välttämättä ei tule olemaan mahdollisuutta tavata niin usein tulevaisuudessa mutta kyllä ne oikeat ystävät pysyy aina läsnä vaikka välimatka olisi tuhansia kilometrejä. Jos niin on tarkoitettu.

Tämä blogi on kulkenut mukana ensimmäisestä vuodesta lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen todella iloinen että olen taltioinut hetket muistiin, vaikka välillä ihan hävettää lukea niitä ensimmäisen vuoden tekstejä. En ole tainnut vielä saada tarpeekseni tästä saarivaltiosta sillä, My University Life tulee jatkumaan ilman että edes nimeä tarvitsee muuttaa - tämä tyttö jatkaa opiskeluita Lontoossa. Kunhan nämä byrokratia kuviot on saatu ensin alta pois ;)

Kuten valmistujaisseremoniassa kehotettiin,

Be bold, be brave, be happy and smiley, this is your moment, make the most of it!

Kuvituksena toimii muutamat otokset valmistujäispäivältä, kuten arvata saattoi :)

Sunny Aberdeen!

Terkut aurinkoisesta Skotlannista! Lähdin Suomesta farkut ja pitkähihainen päällä, ja olin tukehtua kuumuuteen Suomen päässä, mutta ajattelin olevani kaukoviisas ja totesin että kun "Skotlannissa on kumminkin kylmä". Noh, eipä täällä kylmä ole! Ihanan lämmintä ja aurinkoista! Tosin sattumoisin tapasin ystäväni lentokentällä jonka vanhemmat tuli Aberdeeniin samalla koneella meidän kanssa ja hän totesi että tämä onkin ensimmäinen aurinkoinen kesäpäivä minkä hän on nähnyt. Noh, hyvää tuuria sitten!

Tiistaina onkin virallinen valmistujaispäivä ja täytyy sanoa että kovasti odotan kyllä että saan sen mustan viitan ja lakin päähäni iskeä! Huomenna tuleekin sitten muu perhe tänne ja täytyy toivoa että ilmat pysyy tälläisinä. Toisaalta olen kyllä ajatellut että ainut oikea tapa valmistua yliopistosta Skotlannista on vesisaatessa, silloin olisi ainakin autenttinen tunnelma! Todellisuudessa antaisin kyllä aika paljon että tiistaina ei sataisi. Keskiviikkona lähdetäänkin koko poppoon kanssa sitten Glasgowhon juhlimaan toisia valmistujaisia ja perjantai-aamulla lennetäänkin takaisin Suomeen.

Tulee varmasti olemaan kiireinen viikko, mutta sitäkin mahtavampi! Nyt pitäisi alkaa pakkamaan loppuja tavaroita kasaan, tämä huone ei näytä ihan vielä luovutusvalmiilta. Huah, tuntuu että pitäisi tehdä miljoona asiaa vielä.

Mutta nyt lähdetään iltakävelylle tuonne kauniiseen ulkoilmaan ja ehkä ruuan jälkeen pakkaaminenkin onnistuu helpommin...

It's time to move on

Nyt on todella taas laukkujen pakkailujen aika. Aikuisiällä nyt onkin tullut jo muutaman kerran muutettua ja täytyy sanoa että se ei ole koskaan mitään herkkua. Onneksi muuttaminen on ollut lähinnä vaatteiden/muiden rojujen pakkaamista ja vielä ei ole tarvinnut murehtia huonekaluista mitään sun muista jutuista mitään. Muillehan muuttaminen merkitsee juuri sitä "isoa muuttoa", huonekalujen siirtelyä ja isomman asunnon pakkaamista. Minulle se on viime vuosina merkinnyt laukkujen pakkaamista, yhden pienen huoneen tyhjentämistä ja ylikilojen kanssa tappelusta. Sekin on kokemus tietysti.

Muuttaessani tänne ensimmäisenä vuonna, lähti mukaan äiti ja kaksi kapsakkia. Silloin se muutto tuntui isolta jutulta. Se oli kuitenkin se ensimmäinen kerta, muutin yksin omaan kotiini (jonka jaoin neljän muun ihmisen kanssa). Asuntolaelämä oli hauskaa aikaa. Ajanjaksoa väritti jokapäiväiset vierailut yläkerrassa asuvan uuden ystävän kämppään, lukuisten filmien katselu, kanamunien heittely meidän ikkunaan (ei tosin meidän toimesta), herääminen siihen että kämpän ovi on täynnä partavaahtoa ja sitä kun aamulla näet kauriin pihamaalla. Monia hauskoja muistoja liittyy tuohon ensimmäiseen vuoteen yliopistossa ja tuohon ensimmäiseen omaan "asuntoon". Kuten myöhemmin opin, ehdoton plussa asuntolassa oli se, että lämmittää sai niin paljon kuin sielu sieti ja laskuista ei tarvinnut murehtia. Minun huone oli aina ihanan lämmin. Nyt se aika tuntuu luksukselta. Ensimmäisen vuoden lopussa tuli tavaraa koti yhteensä varmaan n.42 kg verran joka oli sullottu yhteen matkalaukkuun, vedettävään ja läppärilaukkuun. Sen lisäksi minulla oli päällä kaksi hupparia ja käsivarsilla takki jonka hihoihin oli tungettu neljä paitaa. Miten niin oli ylikiloja?

Minun asuntolahuone ensimmäiseltä vuodelta

Toisena vuonna olikin sitten edessä vaihtovuosi ja kamojen raahaaminen Kanadaan. Sielläkin vastassa oli yliopistoasuntolahuone, tällä kertaa huoneet eivät olleet kuitenkaan omissa "asunnoissaan" vaan pitkän käytävän varrella. Toisen lukukauden aikana tajusin että minun huoneessa asui jotain ötököitä jotka puri hurjia paukamia meikäläiseen. Tai kun lämmitystä säädeltiin vuoroin jäätymispisteestä saunaan. Kultaista keskitietä lämmityksen suhteen oli vaikeaa löytää. Minun ikkunan ulkopuolella olevassa puussa asui myös joku hurjan äänekäs orava, jonka puuhat sai välillä hermon partaalle. Parhaimmat kokoontumiset järjestettiin kakkoskerroksen yhteistiloissa tai alakerran bilis-huoneessa. Kokkaukset hoidettiin aina yhdessä kaverin kanssa. Lähdin Kanadasta suurtakin suuremman matkatavaramäärän kanssa ja ylikiloistahan siitä taas jouduttiin maksamaan. Yhteensä mukana Montrealista Munchenin kautta Helsinkiin kulki kaksi matkalaukkua, vetolaukku, vetolaukun päälle oma laukku sekä iso olkalaukku. Munchenissa en jaksanut enää edes välittää kamojen vartioimisesta, olin kyllästynyt koko touhuun.

Tälläisissä tunnelmissa asuttiin toisena yliopistovuotena

Ja sitten kolmantena vuonna muutin tähän nykyiseen asuntoon. Ihana pieni oma piha, saakutin kylmä talvisin, välillä "hieman" homeinen mutta silti hyvin mieleinen koti. Täällä ollaan juhlittu tupareita, lukukauden loppumisia, kuninkaallisia häitä ja synttäreitä. Välillä kämppikset ajaa hulluksi mutta suurimman osan ajasta yhteiselo on ollut oikein mukavaa. Ei olla kämppisten kanssa mitään läheisiä mutta silti on ollut mukava asua yhdessä, huonomminkin olisi voinut käydä. Asunto joka sijaitsee vain 5 min päästä kampukselta on tälläiselle aamu-uniselle ihan täydellinen ratkaisu. Kesäauringon paistaessa voi aamupalan nauttia oman takapihan lämmössä (näitä kertoja on kuitenkin harvemmin).

Tällä hetkellä tämä huone on kuitenkin täynnä jätesäkkejä ja erinäisiä kasoja. Täytyy pakata koko omaisuus kahden vuoden ajalta kasaan. On kasoja jotka ovat menossa charityyn, ystäväkasa, muuttokasa ja nämä-sysään-vanhempien-matkalaukkuun kasa. Tältä täällä näyttää tällä hetkellä, uskokaa tai älkää, noilla kasoilla on tietty järjestys :) Tosin eilen loukkasin jalkani kun ei ollut enää lattiatilaa jäljellä joten raivasin pienen polun ovella (joka on tosin jo esteitä täynnä).

On aika taas muuttaa. 

That's it

Nyt on tyhjä olo. Viimeinen yliopistotentti oli tänään ja nyt pitäisi olla varmaan juhlatuulella. Sen sijaan meikäläisellä on hyvin,hyvin väsynyt ja nuutunut olo. En usko että se ajatus "viimeisestä tentistä" on vielä ihan iskostunut tuonne takaraivon perille. Sen lisäksi harmittaa, koska tentit ei mennyt ollenkaan niin hyvin kun olisin halunut niiden menevän. Nyt sitten vaan odotellaan tuloksia.

Mitä ihmettä minä nyt teen kun ei pidä enää lukea?

Vietin viime viikon kirjastossa. Kävin kotona nukkumassa ja aamulla takaisin kirjastoon. Olisi pitänyt anoa vuokransiirtoa kotoa kirjastoon. Niin paljon tuntui että vietän aikaa siellä. Ruokavaliokin oli koeviikolle hyvin tyypillinen: suklaata, redbullia, sipsejä, burgeri, lisää sipsejä, kahvia, lisää suklaata. Elimistö tarvitsee tämän viikon jälkeen kyllä semmoisenkin kokonaisvaltaisen puhdistuksen ettei mitään rajaa. Harkitsin hetken lähteväni tänä iltana lenkille, siellä on todella kaunis kelikin, mutta luulen että tämä nuutunut olo kaipaa vaan suklaata ja lukuisia HIMYM-episodien katsomista.

Huomenna pitäisikin sitten alkaa Operaatio Miten Pakataan Lauran Huone Kasaan Neljässä Päivässä. Itseasiassa toivon että voisin mennä sittenkin kirjastoon. Pakkaus on kammottava ajatus. Olen roinankerääjä. Ja en ole vielä ihan päättänyt tätä pakkausmetodiikkaa, sen vain tiedän että heinäkuussa sille ei ole aikaa. Tulen olemaan täällä kuitenkin vain viikon ja se menee reissaillessa ympäri Skotlantia vanhempien ja isovanhempien kanssa.

Sitten olisi vielä se pakkausoperaatio Interrailia- varten. *Tuplahuokaus*

Nyt tämä kesälomalainen rupeaa kuitenkin lukemaan kaikkia blogipäivityksiä, ja rentoutumaan tv:n ääreen. Ihanaa.

P.S. On muuten ihanaa että on löytänyt ihmisen joka tietää kuinka paljon inhoat lentolippujen ostoja, joka ostaa ne liput Pariisiin sulle ja vielä ilmoittaa että "Tsekkasin itseni jo lennolle sisään, tee sinäkin se nyt. Lennonvarausnumero on tämä ja tämä". Kerrankin ei tarvitse itsea miettiä yhtään mitään matkajärjestelyitä. Aika ihanaa. Vielä kun se perhanan tulivuori lakkaa sylkemästä tuhkaa, on kaikki hyvin.

P.S. Täällä oli eilen hieman tuulista. Uutiset kertoivat että paikoitellen Skotlannissa tuuli  jopa 100 mph, kirjaston pääovet oli suljettu tuulen takia, lennot Aberdeeniin eivät päässeet laskeutumaan ja jopa juna-ja bussivuoroja oli peruttu. Huhuh.

Kuvat: weheartit.com

Kertausta,kertausta

Jeps, jeps, nyt ollaan sitten jo kertausviikolla ja ensi viikon maanantaina ja tiistaina on sitten tämän yliopistouran viimeiset tentit. Olin kyllä iloisesti yllättynyt että olen jo ensimmäisen tenttiviikon aikana valmis, koska yhtä hyvin minulla olisi voinut olla vika tentti vasta kesäkuun puolessavälissä.

Kurssit ovat ne samaiset Extreme Right in Western Europe & Human rights. Molemmille kursseille on kirjoitettu esseet joiden arvo oli 40 % ja tentin arvo on sitten se loput 60 %. Tosin Human rights-kurssille jako oli: essee 30 % ja presentaatio 10 %.

Yleensä luen tentteihin näin kertausviikon aikana, ja todennut sen sopivaksi tavaksi itselleni. Ainut minkä huomaan nyt, on täydellinen motivaation puute. En enää yhtään jaksaisi. Kai se on aika tavallista kun näin lähellä loppua ollaan mutta jostain pitäisi se viimeinen motivaation ripe löytyä ja puristaa enää nämä kaksi viimeistä tenttiä läpi. Hieman naurattaa kun luen läpi blogitekstejä joita olen kirjoittanut ensimmäisenä vuonna. Sen lisäksi että kirjoitustyyli on kauhea, myös panikointi ja stressin taso ennen kokeita on hieman suurempi. Toisaalta ymmärrettävää, silloin oli kuitenkin vasta aloittelemassa yliopistouraa. Don't get me wrong, kyllä minä vieläkin tenteistä murehdin mutta en ehkä ihan samalla tasolla kumminkaan..

Aberdeenin taivasnäkymää

Tällä hetkellä luen artikkeleita läpi tuohon Extreme Right-kurssille ja täytyy kyllä sanoa että siellä on todella viihdyttäviä faktoja välillä. Ei siinä voi kuin pudistella päätä.

Mitä mieltä olette esimerkiksi Norjan Anders Lange's Party for a strong reduction in Taxes, Duties and Public intervention? Hieman mouthful. Toisaalta ei jää ainakaan epäselväksi mitä arvoja puolue ajaa takaa.
Danish Progress Party haluaisi taas korvata koko maan puolustusmenot yhdellä puhelinvastaajalla jossa äänite ilmoittaa "antaudumme" venäjäksi (tälle oikeesti repesin kirjastossa lukiessani).
Erään äärioikeistopuolueen kansanedustaja oli halunnut karkottaa kaikki maahanmuuttajat ja ilmoitti että esimerkiksi somalit voitaisiin vaan heittää laskuvarjojen kanssa koneista ulos. Jep, jep.

Nämä on vaan muutamia huvittavia esimerkkejä mihin olen törmännyt kerratessani tenttiin. Että sinänsä ihan hauskaa luettavaakin löytyy välillä.

Ja vähemmän kivaa näkymää..

Tentteihin lukemisen lisäksi tässä olisi "pari" muuta asiaa organisoitavana. Isoin ja ehdottomasti hankalin niistä on pakkaaminen. Eilen irtisanoin virallisesti vuokrasopparini (vaikka muutenkin se vasta heinäkuussa loppuu, 12 kk sopimus kun on) ja nyt pitäisi huoneeni kahden vuoden ajalta kääriä pakettiin. Jos tietäisitte millainen romunkerääjä olen, tietäisitte myös että tämän tehtävä ei tule olemaan helppo. Jos olisin viisas, aloittaisin sen pakkaamisen jo, mutta koska keskityn mielummin blogien lueskeluun, kirjoitteluun ja telkkarin katsoomiseen päivän luku-urakan jälkeen, minulla on vahva tunne että viimeisellä viikolla pakkauspaniikki tulee olemaan aikamoinen.

Bongasin muuten Buttermilk Bisquits blogista kiva ajatuksen teemaviikosta, jossa kirjoittaja pisti äänestyksen käyntiin neljästä eri aiheideasta teemaviikolle, joista sai sitten äänestää omaa mieluista aihetta ja hän sitten kirjoittaa viikon ajan kyseisestä aiheesta. Idea kuulosti niin kivalta että ajattelin minäkin sellaisen toteuttaa. Tosin demokraattisen äänestyksen sijasta, päätin teemaviikon aiheen itse (jo ihan sen takia kun en keksinyt kuin pari muuta vaihtoehtoa). Ajattelin kirjoitella siis viikon ajan nimenomaan Skotlantiin/Britteihin liittyviä juttuja. Esim. kulttuurista, opiskelusta täällä yms. Aiheideoita otetaan myös ilolla vastaan kommenttiboksiin! Rupean sitten toteuttelemaan viikon kirjoituksia tenttien jälkeen kun keskityn (välttelen) pakkaamiseen.

"There's only so much time you can spend on Facebook"

Double chocolate frappucino

Jazau, palautin tänään viimeisen undergraduate- tutkinnon esseeni! Höpinöin 5000 sanan verran siitä, kuka äänestää ääri-oikeistoa Länsi-Euroopassa ja tuon 5000 sanan jälkeen en ollut kyllä yhtään viisaampi tästäkään asiasta.

Tämä tarkoittaa että mitään tähdellisempää tekemistä minulla ei enää ole, tietysti on vielä tentit jäljellä, mutta niihin ajattelin alkaa lukea vasta kertausviikolla. Tai ehkä vähän ennen. Minulla on vaan kaksi tenttia (Human rights & Extreme Right) ja ne on heti ensimmäisen tenttiviikon kahtena ensimmäisenä päivänä, joten olen valmis kouluhommien suhteen tosi nopeasti tänä vuonna. Ihan hyvä sinänsä, sillä itse huoneen pakkaaminen ja siivoaminenkin jo kestää pari päivää. Ja tenttien jälkeen ei ole kuin neljä päivää lähtöön. Hups.

Kesän ensimmäinen Double chocolate frappucino!

Päätin lähteä nauttimaan vapaudentunteesta kaupungille tänään, mutta koko ajan takaraivossa kolkutti ajatus että vielä olisi jotain murehdittavaa jäljellä. Yritin metsästää eräälle henkilölle syntymäpäivälahjaa mutta päädyinkin hypistelemään rinkkoja eräkauppaan. Eilen sentään tuli maili että interrail-liput ovat jo matkalla luokseni, joten olisi ehkä hyvä olla joku rinkka minne tunkea ne reissukamat.

Graduation-ilmoittautuminen on tehty, kaapu ja huppu tilattu, pöytä varattu illalliselle ja vanhemmatkin ovat jo varanneet matkansa tänne. Nyt vaan puuttuu enää minun lentoliput heinäkuulle. Mutta sen ehtii. Kaiken pitäisi siis olla melko valmista. Paitsi tietysti sen seikan että valmistunko..Olen skeptinen koska viime vuonna kämppikseni valmistuminen oli vaarassa jonkun administration errorin takia. Eli toivottavasti kaikki menee hyvin.

Luentoja on vajaa kaksi viikkoa jäljellä, yksi kertausviikko ja tenttiiviikko. Kolme viikkoa ja tutkinto olisi siinä. Tuntuu ihan super oudolta. Tässä olisi kaikenlisäksi vaikka vielä mitä tapahtumassa  näiden kolmen viikon sisään.

Aberdeen on joskus kauniskin..

Kuten mahdollinen reissu Lontooseen ensi viikolla, vuoden viimeinen society ball (jota olen mukana järkkäämässä), Naisten 10 km juoksu Glasgowssa tänä sunnuntaina (iik,apua,kääk) ja kaikkea muuta pientä.

Huomenna täällä järkätäänkin sitten Skotlannin Parlamenttivaalit, joka merkitsee minulle työntekoä aikavälillä klo. 06.15-22.30. Pitkä päivä siis tiedossa. Nyt alankin selaamaan tuota vaalimateriaalia läpi, näiden systeemi kun on hieman erinlainen verrattuna meidän vaaleihin. Hyvä kokemus se tulee kuitenkin varmasti olemaan!

Arjen iloja..

Ja kesänkin osalta on nyt kaikki suunnitelmat kasassa. En malta odottaa kesää Suomessa - viime kesä oli aivan mahtava joten toivottavasti kesästä 2011 tulee ainakin yhtä hieno!

Tälläinen juttu pyörii Facebookissa. Hirnuin hervottomasti 5 min ajan kun luin tätä :)

P.S. Miten noiden otsikoiden keksiminen voikin olla välillä niin vaikeaa? Huah.

Torcher Parade 2011

Viime lauantai meni myös kivoissa tunnelmissa - tai itseasiassa koko viikonloppu meni ihanissa tunnelmissa kun oli NIIN kaunis keli!

Lauantai päivä menikin leppoisasti Seaton Parkissa jossa loikoilimme hyvän tovin ja suunnittelimme meidän interrailia. Oli niin kaunis ja aurinkoinen keli että melkein silmät sulkemalla pystyi kuvittelemaan että oli jo matkalla jonnekkin kauas, kauas..

Valitettavasti meillä oli vaan Itä-Euroopan matkaopas mukana puistossa, joten onnistuttiin suunnittelemaan se osa matkasta aika loistavasti, vaan toinen puoli jäi puuttumaan..

Illalla päädyin sitten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen (lue=minut melkein pakotettiin) osallistumaan jokavuotiseen Torcher's Paradeen. Torcher Parade on siis joka vuosi järjestettävä iso "kulkue", jolla kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen. Mukana hommassa on Aberdeenin molemmat yliopistot, ja opiskelijoiden eri yhdistykset sitten koristelevat oman rekkansa asiaankuuluvalla tavalla. Tämän jälkeen rekat (tänä vuonna varmaan 100 kieppeillä) kiertävät reitin Aberdeenin keskustassa ja puolessavälissä matkaa sytytettään nuo "Torchit", josta siis nimikin tulee. Osa opiskelijoista hengaa sitten omissa rekoissaan ja toiset kävelee niiden vierellä ämpärien kanssa, keräten pikkurahaa hyväntekeväisyyteen.

Oli muuten tosi hauska olla ensimmäistä, ja samalla myös viimeistä kertaa mukana! Olin itse siis UNYSA-lautalla ja minä toimin sitten rahankerääjänä. Meidän lautan teemana oli, yllätys yllätys, peace. Tunnelma oli mielettömän hyvä ja aurinkoinen! Torcher Parade on jo muodostunut Aberdeenin omaksi perinteeksi ja ihmisiä olikin kokoontunut katujen varsille sankoin joukoin. Oli ihana katsoa kun kaikki lapset puristi jotain purkkia kourassaan jonne sitten koko vuoden pennoset (1 & 2 pencet) oli kerätty kokoon. Suloista. 

Minähän hätäpäissäni pukeuduin sitten hipiksi, tosin asuni ei tainnut aivan kaikille olla selvä, kun yksi lapsi erehtyi kysymään: "Are you Lady Gaga?". 

Odottelemassa kulkueen alkua..

Kulkue lähti Marischal Collegelta..

Jotkut oli panostaneet ihan urakalla omiin rekkoihinsa..

¨

Tää on vaan meikäläisen mielestä niin makee kuva, ja tietysti jo senkin takia että siinä näkyy meidän UNYSA-lakana..

Meidän lauttaporukka..

Ja myöhemmin sytytettiin sitten ne soihdut..

Loppuenlopuksi olinkin sitten tosi tyytyväinen että lähdin mukaan, oli kiva kokea tämäkin perinne ennen lähtöä. Nyt viimeinen juttu joka taitaa olla to do-listalla onkin sitten uinti North Seassa. Se taitaa kyllä toteutua vasta valmistujaisten aikaan, jos se merivesi olisi edes hitusen lämpimämpää silloin..

Sunday feelings

Tämä päivä on taas todistanut sen, että Aberdeenin säätä ei voi kyllä koskaan ennustaa. Nimittäin päivä alkoi mielettömän aurinkoisesti, kävin lenkillä merenrannalla pelkässä topissa (niin ja siis kyllä ne housutkin löytyi). Sen jälkeen mentiin Seaton Parkiin "tekemään kouluhommia" ja aurinko paistoi ihan pilvettömältä taivaalta ja oli superlämmin ja kesäinen keli. Parhaimmillaan taisi olla + 17 C. Noh, kolmen aikaan alkoi mennä ihan kunnolla pilveen ja nyt siellä on tosi harmaan näköistä, vaikkakin lämmintä. "In Aberdeen you can experience four seasons in an hour"


On ollut aivan ihanan kesäinen sunnuntai: aurinkoa, mansikoita ja jäätelöä. Ihan parhautta.


Aamu alkoi heti ihanissa tunnelmissa, kun lenkin jälkeen päätin syödä aamupalan meidän pihalla ja nauttia upeasta säästä. Normaalisti vanhempien soitto lentokentältä matkalla kohti Sloveniaan olisi saanut minut myös haaveilemaan matkasta, mutta nyt olin täysin onnellinen mun mansikoihin, aurinkoon ja omaan takapihaan :)

Seaton Parkissa sitten tehtiin esseitä, mutta ei tarvitse tietenkään olla ruudinkeksijä jotta tajuaa että kombo esseen teosta joka ei sisällä tietokonetta on hieman huono. Luin jotain artikkeleita läpi esseetä varten ja tein parit muistiinpanot, mutta suurimmaksi osaksi aikani kyllä kului kaverin kanssa jutteluun, vieressä pelaavien poikien futistaitojen arvosteluun, nokosten ottamiseen (hups) sekä fretin ihmettelemiseen. Kyllä, joku oli tuonut puistoon frettinsä ulkoilemaan. Ainakin luultiin että se oli fretti. Tai sitten se oli näätä/joku pitkulainen olento/kärppä/pieni mäyräkoira tai ufo.

Tälläiset päivät on ihan parhautta ja en malta odottaa että kesä tulee! Ilmeisesti Suomenkin päässä on ollut ihan mahtavat pääsiäiskelit, joten ehkä tää on joku aalto joka pysyy sekä Brittien että Suomen yllä aina elokuuhun saakka? Toivossa on hyvä elää..

Vihreää & vehreää

Tänään oli kiva hetki meidän Extrem Right- kurssilla kun minä siinä sitten rupesin kertoilemaan perussuomalaisten voitosta. Ketään ei sinänsä tuntunut liikuttavan asia suuremmin (paitsi että se tietysti kuuluu meidän kurssin aihepiiriin), mutta kun kävi ilmi että Soini tukee erästä englantilaista futisjoukuetta alkoi porukka heräilemään. En nyt kuollaksenikaan muista sen futarijoukkueen nimeä, mutta ilmeisesti sen kannattajat ovat vähintäänkin outoja joten siinä vaiheessa Soiniakin rupettiin katselemaan uusin silmin ( ei ehkä sillä parhaalla tavalla). Noh, tulee mielenkiintoinen luento ensi viikolla kun puhutaan näistä Pohjoismaista.

Kökötin kirjastossa koko päivän esseetä tehden. Jotenkin ei riitäisi motivaatiota enää yhtään, mutta vielä olisi yksi essee tämän jälkeen tehtävänä. Esseen deadline on todella huomenna ja sen jälkeen pitääkin ruveta tekemään jo seuraavaa. Eli pääsiäinen kuluu hommia tehden. No, onneksi perjantai-ilta on pyhitetty tyttöjen illalle.

Koko päivän kirjastossa olleena, oli illalla pakko mennä pienelle lenkille meidän läheiseen puistoon. Ulkona oli hieman viileää (wee bit cold, kuten täällä sanottaisiin), mutta jokapuolella vallitsi ihanan keväinen tuoksu ja puut vihersivät. Kävelin kampuksen läpi puistoon, ja täytyy kyllä sanoa että rakastan kampustamme tähän vuodenaikaan. Se sijaitsee todella Old Aberdeenissä joten kaikkialla on mukulakiviä ja näyttää vanhalta ja idylliseltä. Tulen varmaan vielä enemmän arvostamaan kampusta vasta sitten kun lähden, yleensä kun ne tavalliset kampukset tuppaa olemaan sellaisia betonikasoja kaupungin keskellä.

Olen aina tykännyt käydä Seaton Parkissa lenkillä ja piknikeillä! Ensimmäisenä vuonna sen läpi tuli käveltyä joka päivä kun se oli asuntolani ja kampuksen välissä. Good times! Ensimmäisenä vuonna luettiin siellä myös enemmän tai vähemmän tehokkaasti tentteihin, joka myös johti palamiseen. Ei ikinä uskottu et voitais palaa Skotlannin auringon alla! Siellä on myös nautittu joenvarressa piknikkejä ja onpa siellä joessa tullut myös heitettyä talviturkkikin. Halloweenina olen kävellyt 50- henkisen porukan kanssa keskellä yötä puiston läpi, joka oli silloin ihan pilkkopimeä. Kunnon Halloween- tunnelmaa todella! Toivottavasti hyvät kelit jatkuu ja päästään nauttimaan siellä vielä vikan vuoden piknikkejä!

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille! Syökää paljon pääsiäismunia ja mämmiä!

Arjen sankarointia?

Tänään on kyllä tullut harrastettua taas jonkinmoista tohelointia että arjen sankarista on turha puhuakaan (varsinkin kun huone on edelleen likainen, pyykivuori odottaa pesuaan ja essee tekoaan).

Mutta todella, salilta tultuani rupesin sitten pohtimaan iltapäivän ohjelmaa ja tiedossa olisi perinteiset Human Rights-kurssin luennot ja tutoriaali. Jotenkin sitten tuli pakottava tarve tarkistaa vielä että kai se mun presentaatio tälle kurssille on vasta pääsiäisloman jälkeen kuten olen koko ajan ajatellut.

Noh, hyvä että tarkistin, eikös siellä lukenut tämän päivän kohdalla meikäläisen nimi. Voin sanoa että tuli pieni paniikki, kello oli tässä vaiheessa vähän vaille kaksi ja tutoriaali alkaa viideltä. Ja periaattees olis ollut luennot vielä kolmesta viiteen.

Eipä auttanut muu kun ruveta vääntämään presentaatiota Venäjän ihmisoikeustilanteesta melkeinpä tyhjästä. Presentaatio perustuu siis esseen pohjalle, mut eipä mulla mitään pohjaa ollut, 500 sanaa olin kirjoittanut joten netti oli ystävä tässäkin kohtaa. Hyvä puoli oli se että ei sen tarvinnut kun olla max. 10 min pitkä, joten sainkin sen jo neljäksi valmiiksi. Alkupaniikin jälkeen totesin että ei homma nyt mahdoton ole, kun ei 10 min ehdi mahdottomia puhua. Joten helppo nakki. Kai se itse esityskin meni loppuenlopuksi ihan ok. Olen itseasiassa todella onnellinen että sainkin pidettyä sen ennen lomaa jotta ei tartte heti lomalta palatessa miettiä vielä jotain typerää esitystä (esseiden lisäksi). Nyt kun saisin vielä itse esseetä tehtyä niin voisin  melkeinpä rentoutua loman aikana.

Lähtöön on nyt periaattees 2 kokonaistä päivää, koska lähden sitten heti perjantai-päivästä kohti Glasgowta josta lento sitten sunnuntaina lähtee. Mun huone on nyt ollut jo viikon semmoinen sekasotku että jotain sille olis pakko tehdä, mutta samalla tuntuu että vois olla kivempaakin tekemistä. Samoin pitäis saada vietyä jo jotain "turhia" juttuja Suomeen, jotta mulla olis edes pieni mahdollisuus saada tämä huone tyhjäksi heinäkuuhun mennessä. Arjen sankarointia todellakin.

EDIT: Kun olin lopettanut tämän kirjoituksen, mutta en "ehtinyt" vielä julkaista, olen mm. tehnyt smoothieta puoli litraa, katsonut uuden jakson HIMYM:ä (paras sarja ikinä) ja löhönnyt sängyllä koomaten ja blogeja lueskellen. Se siitä aktiivisesta illasta. Koska nyt on tietenkin jo aika mennä nukkumaan ;)

"I'm so excited and I just can't hide it, lalala"

Vitsit että olen ollut tänään niin innoissani koko päivän! Yleensä maanantait on harmaita ja ankeita, mutta ei tämä maanantai!

Aamun aloitin juoksulenkillä merenrantaan, auringon lämmittäessä kasvoja ja hupparissa juostessa tuli melkeinpä kuuma. Ei ole parempaa tapaa aloittaa aamu kun juoksulenkilla auringonpaisteessa, meren pauhatessa taustalla. Vaikka olen tämän edellisen lauseen tainnut jo moneen kertaan todeta, mutta kyllä se on vaan niin totta! Toivon mukaan kelitkin jatkuvat samanlaisina koska onhan se nyt vaan niin paljon mukavempaa juosta ulkona auringonpaisteessa kun tallailla juoksumattoa sisällä.

Tänään saatiin vihdoin tietää meidän tiedekunnan valmistujaispäivä kuten Annika mainitsikin jo. Olen tämän jälkeen ollut niin jipoissa ja hyperaktiivinen että ei mitään rajaa. En tiedä mikä siinä on, mutta odotan itse graduation-seremoniaa ihan hirmuisesti. Mun mielestä se koko ajatus ihanasta ja arvokkaasta seremoniasta ja niistä hatuista/viitoista on aivan ihana! En voi myös uskoa että ne oikeesti julkisti valmistujaispäivät maaliskuun puolessavälissä kuten nettisivuilla lupailtiin (täytyy mainita et ei ne päivät viel kyl netissä näky, kaveri tsekkas ilmotustaululta), tämä yliopisto kun ei ikinä julkista mitään ajoissa.

Sanomattakin selvää olen tänään sit ollut puhelimessa äidin kanssa joka on sit ruvennut varailemaan hotelleja, lentoja sun muuta. Minä puolestaan olen keskittänyt huomioni kaapuihin,hattuihin, ohjeisiin ja pukuun. Ja saattanut siinä välissä suunnitella ohjelman sille viikolle. Täytyyhän perheen hieman Skotlantia päästä näkemään. Olenkin miettinyt että must see - juttuja Skotlannissa on ainakin yksi linna, viskitislaamo, isompi kaupunki (kallistun Glasgown suuntaan) sekä jotain Skotti-luontoa, joka tosin hoituu jo aika hyvin ajomatkojen aikana. Tosin viisi päivää on aika lyhyt aika joten minuuttiaikataulu täytyy tehdä - siinä minä olen tosin ekspertti, olen loistava minuuttiaikataulujen suunnittelija (en tiedä onko se hyvä vai huono juttu).

Kävelen usein ison seinänkorkuisen lakanan ohi, jossa lukee:

"The World Awaits your graduation"

University of Aberdeen

En nyt ihan tuosta maailmasta tiedä, mutta minä ainakin odotan valmistumistani!

Sushia ja esseitä

Täällä on jo muutaman päivän satanut kissoja ja koiria taivaan täydeltä. Ja arvatkaa vaan kenen sateenvarjo on rikki? Arvasin kyllä että ne upeat keli kostautuu jossain vaiheessa ja tässä sitä nyt ollaan. Ärsyttävää.

Eilinen päivä meni ihanan leppoisissa tunnelmissa, tällä viikolla (normaalista poiketen) luentoja on vasta perjantaina. Tiistain Human Rights-kurssin luentoja ei ole, koska meidän kuuluu työskennellä tällä viikolla meidän esseiden parissa. Torstain Extreme Right-seminaaria ei ole, koska torstaina on joku luennoitsijoiden lakkopäivä (eläkkeistä sun muuta). Noh, enpä valita.

Eilen illalla käytiin Yo Sushissa syömässä. Kyseessä on ravintolaketju jonka putiikkeja löytyy ympäri Brittejä, ja ravintolalla on hauska periaate, että haluamiasi annoksia voit ottaa suoraan liukuhihnalta ja erivärisille lautasille kuuluu eri hinta. Sushi on mielettömän hyvää ja wasabi todella vahvaa (nim.kannattaa laittaa heti suoraan sitä wasabia enemmän, jotta ainakin hengitystiet avautuu kunnolla). Maanantaisin heillä on "Blue Monday" jolloin nimensä mukaisesti kaikki lautaset on sinisiä ja maksaa £ 2.30/annos. Suosittelen lämpimästi käymään, liukuhihnaidea on kiva ja muutenkin koko paikka on kiva. Ei varmasti vedä vertoja joillekkin tunnelmallisille ja "oikeille" sushiravintoloille, ketju kun kuitenkin on, mutta serves it purpose really well!

Tänä aamuna sain jonkun mielihäiriön ja olin jo klo.08.00 salilla, jossa vedin sitten himotreenit ja ysiltä olinkin jo lähdössä takaisin kotiinpäin. Vaikka päivä alkoikin hyvin, niin jäinpä sitten tietenkin jumittamaan kotiin useaksi tunniksi vaikka koko päivän tarkoituksena oli tehdä Human rights-kurssin esseetä kirjastossa. Tehokasta työaikaa esseeseen tuli käytettyä ehkä tunti. Pääsin kirjastoon vasta kahdeksitoista, sit yhdeltä pitikin mennä  jo lounaalle, kahdelta nähdä kaveri kahvilla ja olinkin sitten vasta kolmen jälkeen uudestaan kirjastossa. Huomenna paremmalla onnella toivottavasti.

Olen innostunut taas tekemään erilaisia smoothieita. Mikään ei toimi parempana väli-/iltapalana kuin ihana hedelmäsmoothie! Tällä kertaa omani koostui kreikkalaisesta jugurtista, banaanista, päärynästä, pomegranate mehusta. Tällä kertaa lisäsin myös teelusikallisen kaakaojauhetta mukaan, ja nam,nam että oli hyvää! Nyt onkin tämän parissa hyvä nauttia loppuillasta katsellen Fast & Furious 4  (todella laatuelokuva, I know) ja nauttien siitä että voi olla sisätiloissa peittojen välissä kun ikkunaan hakkaa raivokas sade!

Opiskelu Skotlannissa

Eka päivä, ja järkyttävä tukka

Nyt kun opiskelu täällä Skotlannissa alkaa olemaan loppusuoralla ja heinäkuussa pitäisi todella saada undergraduate- paperit takataskuun ja lähteä haistelemaan uusia tuulia, olen pohtinut aikaani täällä aika paljonkin. Monen muunkin blogista olen näitä pohdintoja opiskelusta Skotlannissa lueskellut. Joten tässä tulee hieman analyysia kuluneestä neljästä vuodesta, höystettynä kuvilla näiden vuosien varrelta.










Lukion toisella olin vielä vakuuttunut hakevani oikikseen opiskelemaan, mutta sitten lukion lakitiedon-kurssi käänsi pääni. Tykkäsin kurssista itseasiassa todella paljon, mutta huomasin että mentaliteetti "mitä jos olisikin tapahtunut näin" ei sopinut minulle. Hermo kärähti. Nyt vielä myöhemminkin tiedostan, että oikis ei olisi ollut oikea paikka minulle. Sen jälkeen haku valtiotieteellisen kv-politiikan linjalle tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Noh, ensimmäisellä hakukerralla paikka ei auennut ja vietin vuoden opiskellen liiketaloutta amk:ssa. Siinä muuten huomasin, että myöskään tuo liiketalous ei todellakaan ollut minun alaa. Miten sitten päädyin hakemaan ulkomaille opiskelemaan?

Viskitislaamo vierailu

Pikkujoulubileet 2007

Moni täällä teki täysin tietoisen valinnan ja haki ulkomaille opiskelemaan ja oli oikeasti tutkinut eri vaihtoehtoja ja perehtynyt asiaan. Minun perehtyminen asiaan tapahtui isäni ex-kollegan pojan välityksellä. Kuulin ensimmäistä kertaa mahdollisuudesta opiskella ulkomailla juurikin tätä kautta, ja kun vielä asiaan lisäksi lukukausimaksujen puutteen, kuulosti koko homma aika hyvältä. En ollut ikinä lukiovaihdossa, koska silloin en halunnut pitää valivuotta. Näin jälkeenpäin ajatellen en kadu sen enempää päätöstäni. Koen tosin että olisi ollut hyödyllistä kartuttaa kielitaitoa jo lukioaikoina. Eli olisi ollut hyödyllistä mennä jonnekkin muualle kuin englanninkieliseen maahan vaihtoon. Monella kaverillani onkin juuri se etu, että he menivät ei-englanninkieliseen maahan ja puhuvat nyt sujuvasti ranskaa, espanjaa tai esim. saksaa. Se vähän harmittaa etten omalta osaltani osaa kuin englantia sujuvasti.
Anyways, en siis ollut lukiovaihdossa mutta ajatus opiskelusta ulkomailla kiehtoi minua aina ja kun mahdollisuus aukeni, niin tietenkin siihen tartuin.

Haha, good old times, eh?

Pääsin sitten Aberdeeniin opiskelemaan, enkä edes itseasiassa hakenut minnekään muualle. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut järkevää hajauttaa tätä hakuprosessia myös muihin kaupunkeihin :)
Aberdeenissä minua kiehtoi juuri ajatus että voisin opiskella Joint Honours-tutkinnon - sekä politiikka että kansainvälisiä suhteita. Suomen ja Skotlannin välinen ero näissä aineissa vaikuttaa melko suurelta. Kumpi on parempi vaiko ei kumpikaan on vaikea lähteä analysoimaan kun en ikinä ole Suomen yliopistossa tätä ainetta lukenut. Varmasti eri ihmisille sopii eri tyyli. Minulle tuntuu sopivan tämä  Skotlannin tapa opettaa näitä aineita. Voin kyllä sen verran kertoa, että nautin suunnattomasti enemmän aineista täällä kun vertaan niitä siihen valtsikkaan lukemaani pääsykoekirjaan joka oli ehkä tylsin opus ikinä.

Frankfurtin kentällä, edessä lento Montrealiin ja vaihtovuoden alku

Kun olin jo hyväksynyt opiskelupaikkani Aberdeenissä ja olin päättänyt vakaasti lähteä, löysin sitten ensimmäistä kertaa isory.org keskustelupalstan. Ja voin kuulkaa kertoa että siinä vaiheessa meni melkein pupu pöksyyn. Tunnuin löytäväni keskustelupalstalta vaan ne negatiiviset asiat Briteissä opiskelusta.
Syksyllä 2007 lähdin sitten ristiriitaisin tuntein kohti Skotlantia. Toisaalta olin innoissani, toisaalta muuttaminen toiseen maahan tuntui liian isolta askeleelta. Taas näin jälkeenpäin ajateltuna eihän se sitä ollut. Lentokoneet kulkee ja ei se muuttaminen Britteihin loppuenlopuksi niin iso juttu ollutkaan.
Lähdin asenteella, että "jos en tykkää, voin aina tulla pois". Suurin huoleni ei todellakaan ollut kielitaito tai että pärjäänkö yliopistossa, vaan että löydänkö kavereita :)

Kanada 2008-2009

Noh, löysinhän minä niitä kavereita. Ja ensimmäisen joululoman jälkeen odotin innoissani paluuta takaisin yliopistoelämään. Ja pärjäsin yliopistossa ihan hyvin. Ja pääsinpä jopa sitten vaihtoon. Eli vaihtoehto Suomeen palaamisesta ei ollut enää ajankohtainen. Olen monta kertaa lukenut blogitekstejäni taaksepäin ja löysinpä sieltä muistelun myös ensimmäisen vuoden toukokuulta, jossa mietiskelin kulunutta vuotta. Siitä tekstistä paistoi kyllä onnellisuus läpi!

Montreal

En ole koskaan katunut tänne lähtöäni. Tottakai tässä maassa on paljon vikaa, mutta toisaalta, onko olemassa täydellistä maata? Olen sitä mieltä, että jos sinulla on mahdollisuus vaikuttaa elämääsi niin tee niin. Ei se ketään auta jos et viihdy Briteissä ja tykkää opiskelusta täällä (tai oli kyseessä mikä tahansa maa). Silloin pitää tehdä päätöksiä. 4 vuotta on ihan turhan pitkä aika viettää valitellen ja onnettomana. Minä olen viihtynyt täällä erinoimaisen hyvin, sen takia päätinkin jäädä. Jos en olisi kokenut viihtyväni, olisin toivottavasti palannut Suomeen ja hakenut uudestaan valtsikkaan. Mutta se ei enää alun sopeutumisen jälkeen edes tuntunut vaihtoehdolta.

En ole kokenut jääväni mistään paitsi vaikka Suomeen en päätynytkään opiskelemaan (paitsi ne vuosijuhlat, hmph). Olen saanut kivoja tilaisuuksia, päässyt näkemään maailmaa ja ehkä kasvamaan ihmisenä. En myös millään tavalla halua "kritisoida" Suomea ja yliopistoa siellä, ihan samalla tavalla siellä opiskellessa saa niitä ihania ystäviä ja kokemuksia. Minä vaan satuin lähtemään tänne. Ja olen supertyytyväinen päätökseeni.

Nyt olen kuitenkin onnellinen että tämä ajanjakso elämässäni on kohta ohi. Ja todella onnellinen että se tapahtui. 3 vuotta Aberdeenissä oli hauskaa aikaa, mutta nyt on aika vaihtaa maisemaa ja kokeilla uusia uria. Toisaalta tuntuu haikealta, olen saanut täältä niin ihania (elinikäisiä toivottavasti) kavereita että välillä halu jäädä tähän elämään on kova. Varsinkin kun monet kaverit eivät vielä valmistu tänä kesänä. Ja varsinkin kun tulevaisuus on vielä auki.

Lontoo 2010

Sen verran haluaisin sanoa, jos joku siellä ruudun takana miettii ulkomaille lähtöä mutta ei ole ihan varma. Tuntuu ettei uskalla.

Jos sinulla vain on mahdollisuus, niin lähde ihmeesä. Äläkä välitä mistään kauhukertomuksista. Koska loppuenlopuksi sinä pystyt muodostamaan juuri ne omat mielipiteet. Sinä päätät tykkäätkö vai et. Lähtö esim. Britteihin ei ole peruuttamatonta. Jos paikka ei tunnu omalta, voit aina palata takaisin kotiin ja kukaan ei sinua siitä tuomitse. Voit sanoa kokeilleesi ja sanoa ettei se ollut sinun juttusi. Ainakin yritit, ja koskaan ei tarvitse miettiä "mitä jos?". Aina kannattaa yrittää, siinä harvoin menettää mitään.

Tottakai minäkin olen miettinyt välille, että "mitä jos olisinkin jäänyt Suomeen?". Välillä ajattelen että se olisi ollut niin paljon "helpompaa" jäädä Suomeen. Ei tarvitsi pohtia missä maassa seuravaaksi asuu, tai miten mahdollisen parisuhteen käy. Tai mites sitten perhe? Mutta toisaalta, elämä on valintoja täynnä ja olen kuullut että välillä täytyy luopua jostain saavuttaaksen unelmansa. Ja en ole vielä kunnolla katunut päätöstäni kertaakaan.

Olisi hauska kuulla muiden Briteissä opiskelevien tai opiskeluun aikovien näkemyksiä asiasta!