It's time to move on

Nyt on todella taas laukkujen pakkailujen aika. Aikuisiällä nyt onkin tullut jo muutaman kerran muutettua ja täytyy sanoa että se ei ole koskaan mitään herkkua. Onneksi muuttaminen on ollut lähinnä vaatteiden/muiden rojujen pakkaamista ja vielä ei ole tarvinnut murehtia huonekaluista mitään sun muista jutuista mitään. Muillehan muuttaminen merkitsee juuri sitä "isoa muuttoa", huonekalujen siirtelyä ja isomman asunnon pakkaamista. Minulle se on viime vuosina merkinnyt laukkujen pakkaamista, yhden pienen huoneen tyhjentämistä ja ylikilojen kanssa tappelusta. Sekin on kokemus tietysti.

Muuttaessani tänne ensimmäisenä vuonna, lähti mukaan äiti ja kaksi kapsakkia. Silloin se muutto tuntui isolta jutulta. Se oli kuitenkin se ensimmäinen kerta, muutin yksin omaan kotiini (jonka jaoin neljän muun ihmisen kanssa). Asuntolaelämä oli hauskaa aikaa. Ajanjaksoa väritti jokapäiväiset vierailut yläkerrassa asuvan uuden ystävän kämppään, lukuisten filmien katselu, kanamunien heittely meidän ikkunaan (ei tosin meidän toimesta), herääminen siihen että kämpän ovi on täynnä partavaahtoa ja sitä kun aamulla näet kauriin pihamaalla. Monia hauskoja muistoja liittyy tuohon ensimmäiseen vuoteen yliopistossa ja tuohon ensimmäiseen omaan "asuntoon". Kuten myöhemmin opin, ehdoton plussa asuntolassa oli se, että lämmittää sai niin paljon kuin sielu sieti ja laskuista ei tarvinnut murehtia. Minun huone oli aina ihanan lämmin. Nyt se aika tuntuu luksukselta. Ensimmäisen vuoden lopussa tuli tavaraa koti yhteensä varmaan n.42 kg verran joka oli sullottu yhteen matkalaukkuun, vedettävään ja läppärilaukkuun. Sen lisäksi minulla oli päällä kaksi hupparia ja käsivarsilla takki jonka hihoihin oli tungettu neljä paitaa. Miten niin oli ylikiloja?

Minun asuntolahuone ensimmäiseltä vuodelta

Toisena vuonna olikin sitten edessä vaihtovuosi ja kamojen raahaaminen Kanadaan. Sielläkin vastassa oli yliopistoasuntolahuone, tällä kertaa huoneet eivät olleet kuitenkaan omissa "asunnoissaan" vaan pitkän käytävän varrella. Toisen lukukauden aikana tajusin että minun huoneessa asui jotain ötököitä jotka puri hurjia paukamia meikäläiseen. Tai kun lämmitystä säädeltiin vuoroin jäätymispisteestä saunaan. Kultaista keskitietä lämmityksen suhteen oli vaikeaa löytää. Minun ikkunan ulkopuolella olevassa puussa asui myös joku hurjan äänekäs orava, jonka puuhat sai välillä hermon partaalle. Parhaimmat kokoontumiset järjestettiin kakkoskerroksen yhteistiloissa tai alakerran bilis-huoneessa. Kokkaukset hoidettiin aina yhdessä kaverin kanssa. Lähdin Kanadasta suurtakin suuremman matkatavaramäärän kanssa ja ylikiloistahan siitä taas jouduttiin maksamaan. Yhteensä mukana Montrealista Munchenin kautta Helsinkiin kulki kaksi matkalaukkua, vetolaukku, vetolaukun päälle oma laukku sekä iso olkalaukku. Munchenissa en jaksanut enää edes välittää kamojen vartioimisesta, olin kyllästynyt koko touhuun.

Tälläisissä tunnelmissa asuttiin toisena yliopistovuotena

Ja sitten kolmantena vuonna muutin tähän nykyiseen asuntoon. Ihana pieni oma piha, saakutin kylmä talvisin, välillä "hieman" homeinen mutta silti hyvin mieleinen koti. Täällä ollaan juhlittu tupareita, lukukauden loppumisia, kuninkaallisia häitä ja synttäreitä. Välillä kämppikset ajaa hulluksi mutta suurimman osan ajasta yhteiselo on ollut oikein mukavaa. Ei olla kämppisten kanssa mitään läheisiä mutta silti on ollut mukava asua yhdessä, huonomminkin olisi voinut käydä. Asunto joka sijaitsee vain 5 min päästä kampukselta on tälläiselle aamu-uniselle ihan täydellinen ratkaisu. Kesäauringon paistaessa voi aamupalan nauttia oman takapihan lämmössä (näitä kertoja on kuitenkin harvemmin).

Tällä hetkellä tämä huone on kuitenkin täynnä jätesäkkejä ja erinäisiä kasoja. Täytyy pakata koko omaisuus kahden vuoden ajalta kasaan. On kasoja jotka ovat menossa charityyn, ystäväkasa, muuttokasa ja nämä-sysään-vanhempien-matkalaukkuun kasa. Tältä täällä näyttää tällä hetkellä, uskokaa tai älkää, noilla kasoilla on tietty järjestys :) Tosin eilen loukkasin jalkani kun ei ollut enää lattiatilaa jäljellä joten raivasin pienen polun ovella (joka on tosin jo esteitä täynnä).

On aika taas muuttaa.