Matkailu avartaa ja miten se menikään?

En voi uskoa että olen oikeasti sanomassa tämän seuraavan lauseen. En ikinä uskonut että sanoisin sitä, varsinkin kun saan viettää 2 kk minun lempikaupungissani New Yorkissa. Mutta. Sanon nyt kumminkin.

Minulla on ikävä Britanniaa.

Ja en nyt tarkoita tällä että minulla on ikävä miestäni ja omaa kotia (koska tietysti on) mutta minulla on ihan oikeasti ikävä Britanniaa ja brittiläisten tapoja. 

On aina mielenkiintoista edes hetkellisesti "muuttaa" uuteen maahan/paikkaan. Siinä oppii aina uusia asioita itsestänsä. Kuten että olen "brittiläistynyt" paljon enemmän kuin luulin. Ja kaipaan todella paljon brittiläisiä asioita täällä ollessa. Tai ehkä lähinnä brittiläisiä tapoja ja sellaista yleistä kulttuuria. Ja varmaan se suurimmalta osalta johtuu siitä että tiedän ne tavat ja olen tottunut siihen (edit: nämä kommentit koskee nimenomaan Nykkiä, vaikka kuulostaakin siltä että yleistän tämän valituksen koko Jenkkejä kohden!)

Kuten esimerkiksi asiakaspalvelun tasoa. Voin valehtelematta sanoa että minun on tehnyt mieli kirota, potkia ja paukuttaa päätä seinään jo useaan kertaan tämän nykkiläisen "asiakaspalvelun" suhteen. Tai lähinnä sen puutteen vuoksi. Se kun on minun silmiini ihan luokattoman huonoa. En ole vielä kertaakaan saanut hyvää asiakaspalvelua, tuskin edes normaalia ja auta armias jos on ollut joku vaikeampi asia kyseessä niin sitten se asiakaspalvelun taso vasta on ollut huonoa. Tuntuu että heitä ei edes kiinnosta auttaa. En sano todellakaan että Briteissä saisi aina hyvää asiakaspalvelua ja monta kertaa olen sielläkin asuessa kironnut sen tasoa. Mutta ero on se, että Briteissä ainakin yritetään kuulostaa siltä että he ovat pahoillaan tai edes kiinnostuneita sinun ongelmistasi. Täällä (viimeksi tänä aamuna) tyyppi kohautti olkapäitään ja sanoi että hän ei tiedä. SIIS MITEN NIIN ET TIEDÄ? Ja jos et tiedä niin voisitko selvittää? Ai et vai? Okei, no mikäs siinä, älä edes yritä. Koska eihän asiakkaiden auttaminen kuulu sinun hommiisi asiakaspalvelijana.

Ihmisten töykeys. Siis voi luoja. Hyvä ettei ovia paiskata päin näköä. Tänä aamuna sain melkein kahvit rinnuksille kun lähdin Starresta ulos toisen nuoren naisen vanavedessä ja tietysti tyhmänä oletin että hän edes hiukan pitää ovea auki myös minulle. Ja pyh pah. Eihän hänellä ollut aikaa tähän ja vaan ovi lämähti suoraan kiinni minua kohti. Kiitti vaan. Ja ihan vaan ylipäätänsä suurin osa on kamalan töykeitä. Varmasti tämä selittyy sillä tietysti että tämä on New York ja suurkaupunki mutta hei haloo, kyllä Lontoossa osataan pitää ovia auki vaikka paikalliset olisi kuinka kyllästyneitä turisteihin.

Jonotus. Täällähän ei jonoteta minnekään tai kenenkään toimesta. Briteissä jonotetaan kaikkialle ja auta armias jos olet niin töykeä että yrität skipata jonon niin saat niin pahoja katseita ja mulkaisuja osaksesi. Täällä sen sijaan ihmiset ignooraa jonot ihan suvereenisti ja vaan pomppii miten haluaa. Mikä saa myös minut raivon partaalle.

Joten voin kyllä todeta että varmasti sanonta "matkailu avartaa" on todentotta. Tällä kertaa se on nimittäin opettanut minulle että taidankin olla brittiläistynyt enemmän kuin koskaan luulin. Oppia ikä kaikki.

Mutta jeps. Olen puhunut. Ja ei tätäkään kirjoitusta tarvitse ottaa turhan tosissaan, mutta kuten voi huomata, tänään on ollut hieman ärsyttävä päivä ja tuntuu että juuri nämä jutut on nyt ärsyttänyt siitä saakka kun saavuin tänne...Palataan ehkä taas hieman iloisemmissa merkeissä huomenna!

Englantilaisten "pakkaspelko"

Viime päivinä minua on suuresti huvittanut ilmiö jonka olen mielessäni nimennyt "englantilaisten pakkaspeloksi". Eilen radiota kuunnellessa mainittiin ainakin 10 kertaa sen kahden tunnin aikana kuinka ulkona on niin kylmä ja nyt kyllä kannattaa pukeutua hyvin ja lämpimästi. Ja sitten radiojuontaja vielä mainitsi, että herranjestas, täällä saattaa tulla lunta tässä parin päivän sisään. Siis lunta! Voitteko kuvitella? Töissäkin kaikki on valittanut kylmyydestä ja kuinka nyt tänne Englantiin on kyllä tullut ihan kunnon talvi! Siis talvi...

No arvaattekos kuinka paljon täällä on ollut sitä pakkasta? No ei yhtään! Täällä on ollut aamuisin +4 astetta lämmintä! Jep, jep. Siis herranjestas kelit on vielä plussan puolella ja kaikkialla huudetaan kilpaa kuin kylmä täällä on. Tasan kerran olen joutunut edes skrapaamaan auton ikkunat tämän talven aikana. Voi elämä. Ymmärtäisin että tälläisistä keleistä jotka lähenee nolla-asteita kauhistuttaisiin jos asuttaisiin maassa jossa ei ole koskaan edes pakkaskelejä nähtykään mutta tässä on nyt kuitenkin kysymys Briteistä. Kyllä täällä talvella käydään miinusasteilla aika useinkin. Aika liikuttavaa jotenkin tämä koko hössötys. Varsinkin kun itse olin juuri vielä viime viikolla niissä Suomen -28 asteen pakkasissa ja lumisateissa. Se oli sit oikeasti kylmää. 

Mikä tässä jutussa on kuitenkin ärsyttävintä? Huomaan että olen itse ruvennut myötäilemään näitä typeriä "onpa täällä kylmä kommentteja". Eilen salilla törmäsin erääseen tuttuun tyyppiin ja vaihdettiin siinä sitten vähän kuulumisia ja hän valitti siitä kuinka kylmä nyt on. Ja minä vaan myötäilin: "joo, on kyllä tosi kylmä, onpa inhottavaa". Siis mistä tämäkin tuli? Olen kävellyt tuolla mun ohkasimmassa toppatakissa ja ilman hanskoja ja pipoa (kohta olen varmaan kipeä) joten ei täällä minun mielestäni ole kylmä. Toisaalta se on kyllä selvästi sosiaalisesti hyväksyttävämpää tässä maassa vaan myötäillä kun on kyse säästä. Britit ei tunnu tykkäävän siitä kun sanon tämän olevan melkein tropiikkinen ilma verrattuna Suomen pakkasasteisiin...Briteillä kun tämä sää on aina ollut sellainen melkeinpä "pyhä" keskustelunaihe.

Noh, kohta pääsen näistä kylmyyksistä pois ja suuntaan ihan toiseen ääripäähän, nimittäin Etelä-Afrikkaan jonne on luvattu +35 lämpöasteita ensi viikolle. Siinä onkin tällä kalpeanaamalla ihmettelemistä kun yritän pakata jotain järkeviä vaatteita mukaan ja tarpeeksi hyviä suojakertoimia!

Kuvituksena kuvia sieltä talven todellisesta ihmemaasta!

Brittiläinen liikennekulttuuri vol.2

Joku ehkä muistaa tämän postauksen jossa ihmettelin brittiläistä liikennekulttuuria? Noh, nyt on pakko jatkaa toisella osalla tähän aiheeseen koska taas siitä on lisää sanottavaa - miten liikennejutut voikin olla (muka) näin kiinnostavia?

Muistatte ehkä viime kerralla kun kehuin kuinka ystävällisiä autokuskit täällä päin on ja kaikille annetaan hyvin tilaa? Jooh, noh...se ei ole sinänsä muuttunut mutta oma käytökseni sen sijaan on ;) Silloin alussa vasta auton saaneena annoin kiltisti tilaa kaikille ja olin hyvin kärsivällinen. Se käytös loppui nopeasti. Varsinkin kun huomasin, että Coventryyn tullessa moni kiilaa erään tielle muodostuvan jonon ohi ihan hävyttömästi säästäen varmaan 10 minuttia ajassa kun ei tarvitse jonottaa. Joo, en päästä näitä hävyttömiä tyyppejä eteeni. Menkööt jonon hännille. Ottaa tuollaiset jonokiilaajat niin päähän!

Kuuntelen aina radiota aamuisin automatkan aikana ja siellä sitten tietysti luetaan niitä liikennetiedotteita säännöllisin väliajoin - milloin missäkin on ruuhkaa ja jossain tapahtunut onnettomuus. Ihan kiva että niitä luetaan mutta suurimman osan ajasta minulla ei ole mitään hajua mistä alueista he edes puhuvat. Yleensä luetaan ensin tien nimi (tää vielä menee), sitten risteysnumero (ei mitään hajua) ja sitten suunta (olen toivoton ilmansuuntien kanssa). Hauskinta on mielestäni kuitenkin se tapa millä täällä nimetään isoja liikenneympyröitä ja risteysalueita. Esim. Derbyssä puhuttiin aina Pentagon Islandista, josta minulle tuli aina luonnollisesti mieleen se Jenkeissä sijaitseva Pentagon. Mutta ei, kyseessä on pentagonin muotoinen liikenneympyrä. Näissä aamuisissa liikennetiedotteissa mainitaan aina Coventryssä sijaitseva Spaghetti Island joka on aina ruuhkainen. Minulle tulee joka kerta nälkä kun kuulen tämän nimen. En vieläkään tiedä missä tämä mysteerinen ja ruuhkaisa spaghetti liikenneympyrä sijaitsee.

Edellisessä postauksessa mainitsinkin että ajovaloja ei täällä ole pakko pitää päällä kuin pimeällä (tietysti). Mutta auta armias, nyt vasta olen tajunnut kuinka äärimmäisyyksiin ihmiset tämän normin vievät. Esimerkiksi pari päivää sitten tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja näkyvyys moottoritiellä oli todella huono kun ajoin töistä kotiin. Olin vaihtamassa kaistaa ja huomasin ison mustan möykyn kun tsekkasin onko viereinen kaista vapaa. Takaa suhaa ohi musta (!!!!) auto jolla ei ollut ajovaloja päällä. Näin tyypin kaaran vasta kun se oli ihan lähellä kun näkyvyys oli niin huono ja tämä neropatti oli päättänyt että ajovalot oli ihan turha juttu. Sama juttu sumuvalojen kanssa. Niitä ei laiteta päälle kuin vasta sitten kun et näe senttiä nenääsi pidemmälle. Älytöntä.

Ugh, olen nyt avautunut. Ehkä tästä ei nyt tarvitsisi enää vähään aikaan kirjoittaa...

"Onko Suomessa oikeasti tuollaista?" - mielikuvia Suomesta ja suomalaisista

Viikko sitten täällä Briteissä näytettiin Hairy Bikersien Suomi-aiheinen jakso. Heille jotka eivät tiedä: Hairy Bikers koostuu kahdesta britti tv-kokista jotka yleensä reissaavat milloin missäkin päin maailmaa moottipyöriensä kera ja tutustuvat paikalliseen ruokakulttuuriin. Tällä hetkellä täällä näytetään heidän Northern Exposure tv-sarjaa, jonka viime viikon jaksossa he vierailivat Suomessa. Viime viikkoisessa postauksessa kerroinkin siitä, kuinka me sattumalta törmäsimme heihin Helsingissä.

Suomi-jakson aikana tutustuttiin suomalaiseen kultuuriin ja ruokaan oikein olan takaa. Prätkäjätkät kokeili saunaa, vierailija armeijan hoiteissa, leipoi karjalanpiirakoita, testasi vaimonkantoa ja kokkaili hernekeittoa, pannukakkuja sekä kalakeittoa. Hairy Bikersit tuntuivat pitävän Suomesta kovasti ja taisivatkin nähdä ihan parhaita paloja Suomen kesästä. Suomi-jakso on nyt katsottavissa Youtubesta täältä (suosittelen oikeasti katsomaan, se on ihan hauska). Siinä missä viime aikoina on saanut Helsingin Sanomista lukea vain hyvin  masentavia uutisia Suomesta ja suomalaisista, niin tämä jakso taas muistutti niistä Suomen ihanista ja mahtavista puolista.

Minä jaksan aina kertoa Suomen ja suomalaisten hyvistä puolista täällä Briteissä (jos porukka vaan jaksaa kuunnella). Kollegoita olen jo melkein parin vuoden ajan valistanut pohjoismaalaisesta tasa-arvosta joka on lähellä sydäntä ja Suomen ihanasta luonnosta. Ja siitä kesästä. Voih elämä, kuinka jaksankaan pulputtaa Suomen ihanasta kesästä. Kenellekään ei ole enää epäselvää ettenkö lähtisi joka vuosi viettämään kesälomiani Suomeen. Jos joku vaan jaksaa kuunnella niin minä kyllä mielelläni kerron.

Kyseistä ohjelmaa oli katsonut moni tuttu täällä ja siitäkös kysymyksiä seurasi. Lähinnä mielenkiintoisia sellaisia. Tässä kootut kysymykset ja minun kootut selitykset:

Söitteko te oikeasti hernekeittoa joka torstai?
(viitaten armeijan joka viikkoiseen hernekeittopäivään)

Tämä kiinnosti miestä selvästi eniten. Siis ihanko oikeasti me syötiin koulussa joka torstai hernesoppaa? En tiedä teistä, mutta kyllä minä muistan että sitä hernekeittoa syötiin ihan liian usein minun makuun (inhoan hernekeittoa). Ja ei koskaan minään muuna päivänä kuin torstaina.

Te laitatte lohta keittoon? Aika outoa?

Tämä kommentti tuli miehen äidiltä jonka mielestä se oli todella ihmeellistä että me tehdään kalakeittoa lohesta. Minua huvitti suuresti tämä ihmetyksen aihe, koska täällä tehdään kalakeittoa ihan samalla tavalla mutta yleensä valkoisesta kalasta. Millä tavalla se on erikoisempaa pistää lohta keittoon kun jotain valkoista kalaa?

Onko suomalaiset oikeasti noin hiljaisia mutta samalla todella suorapuheisia?

Tästä kollega tykkäsi todella paljon että suomalaiset vaikutti niin mutkattomilta eivätkä turhaan viljelleet korulauseita. Hän lupasi ottaa tälläisen suorapuheisuuden uudeksi tavaksi brittiläisen mutkittelevan puhetyylin sijaan...

Kaikista yleisin kysymys oli kuitenkin....

Onko Suomessa ihan oikeasti tuollaista? Onko siellä noin kaunista?

Tätä kysyi kaikki jotka oli nähneet ohjelman.

"Onko Suomessa oikeasti noin kaunista?"

"Siellähän on upean näköistä!"

"Mä haluan lähteä lomalle Suomeen!"

Ja minähän tietysti vastasin myöntävästi. Kun katson näitä omia kuviani Suomen kesäloman ajalta, ne näyttävät juuri niitä samoja maisemia joita britit ihastelivat kyseisessä tv-ohjelmassa: sinisiä järviä, vehreitä peltoja, puhdasta ruokaa, erikoisia tapoja....Suomi on aivan ihana maa, jonka luonto on oikeasti henkeäsalpaava kun sitä oikein osaa arvostaa. Moni epäili että kyseinen tv-jakso antoi ns. "kiillotetun" kuvan Suomesta (toisaalta tässä ohjelmassa ei ollut tarkoituskaan käydä yhteiskunnallisiin ongelmiin käsiksi), mutta mieskin totesi, että juuri tuollaista Suomessa on: järviä, metsää, metsää, metsää, järviä, järviä, metsää. Mutta kaunista sellaista. Ja niin puhdasta.

Tämä brittikokkien tv-jakso taisikin siis toimia hyvänä PR-temppuna edistämään matkailua Suomeen ja teki sen paljon paremmin kuin minun omat sepustukseni (vaikka niitäkin aion jatkaa tulevaisuudessa). Herrojen Facebook-sivuillakin oli moni fani todennut haluavansa lomalle Suomeen (jotkut jopa halusivat suorinpäin muuttaa Suomeen, mitä sitä turhia vaan lomailemaan!)

Ja täytyy kyllä myöntää, että se sai allekirjoittaneellekin kovan koti-ikävän aikaiseksi. Niin kovan, että ensi viikonloppuna on ehkä pakko kokeilla leipoa ensimmäistä kertaa elämässäni karjalanpiirakoita!

*********************

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Veera Bianca, Kaukokaipuu  ja Destination Unknown. Minut löytää Instagram nimimerkillä @laura.fin.

"Yes,please-tyyppi" - brittiläisestä kohteliaisuudesta

Tuossa taannoin tein jotain joka ansaitsi kulmien kohotusta ja paheksuvia katseita kanssamatkustajilta. Odotin junaa Birminghamin asemalle kotia kohti ja ihmiset jäivät tien tukkeeksi suoraan junan oven eteen sen sijaan, että he olisivat kunnolla siirtyneet junan käytäville asti ja tämän avulla luoneet lisää tilaa jotta loputkin halukkaat pääsee kyytiin. 

Sen sijaan että olisin kohteliaasti ja kiltisti pyytänyt että "could you please perhaps be ever so kind and possibly move inside the carriages. Please. That would be lovely" (lisää vielä pari kohteliaisuussanaa niin hyvin menee). Ei, en toiminut näin. Pinna oli vähän kireällä ja ärsytti ihmiset jotka ei liikkunut (vaikka tilaa oli lopputomiin, tämä ei olisi edes klassifioitunut ruuhka-ajan liikenteeksi Lontoossa) joten kipakasti huusin "can you just move inside the carriages, there's like plenty of space". Ei pleasea, ei mitään kohteliaisuussanoja vaan suorat sanat. 

Ja voi elämä mitä mulkaisuja sain osakseni (ja olin varma että puolet heistä ajatteli että meidän ei ikinä olisi pitänyt avata rajoja maahanmuuttajille). Olin juuri rikkonut tämän maan ihmisten kirjoittamia sosiaalisia sääntöjä: puhunut töykeästi ilman että kuorrutin koko lauseen tarkoitusta kohteliaisuuksiin.

Älkää käsittäkö väärin, yleensä omaankin korvaani särähtää nykyään jos sitä please-sanaa ei tungeta johonkin väliin lausetta. Sen verran nämä vuodet Britanniassa asumista on jättänyt jälkensä, että nykyään suomalaisten puhetyyli kuulostaa omaan korvaani hyvin töksähtelevältä ja epäkohteliaalta. Itsekin kirjoitan työsähköpostejani siten, että ne kuulostavat mahdollisimman kohteliaalta joka tarkoittaa tietysti ylenmääräistä please, kindly, possibly etc. sanojen käyttöä. Itseasiassa Lena, in London & Beyond-blogista kirjoitteli taannoin juuri tästä samasta aiheesta. Tykkään tälläisestä kohteliaasta kielenkäytöstä ja luonnollisesti onhan se nyt mukavampaa kun kanssakäyminen on aina ystävällistä, yleensä tökerö käytös ei hyödytä ketään.

Mutta tiedättekö sen tunteen kun välillä vaan haluaisi sanoa suorat sanat? Sanoa asiat ihan sellaisenaan kun ne on, eikä verhoilla niitä mihinkään kohteliaisuuspeittoon. Ja auta armias kun nämä kohteliaisuussäännöt ylettyy liikenteeseenkin, Pitää antaa tilaa kaikille vaikka kyseinen Mersu-tyyppi olisi juuri korvannut sun eteen ja skipannut 100 metriä jonoa. Ei saa olla itsekäs ja osoittaa mieltänsä, vaan kiltisti sitä annetaan Mersulle tietä. Vaikka oikeasti tekisi ihan vaan vähän mieli kolhaista sen autoa. Koska kiilaaminen on typerää. Valehtelematta heilauttelen kättäni varmaan 15 kertaa ajomatkan aikana. Kättä heilautetaan kun joku antaa tilaa sinulle. Sitä myös heilutetaan takaisin kun joku kiittää sinua tilan antamisesta. Ja vähän kaikesta muustakin.

Ja silti, mitä minä teen? Heiluttelen sitä kättä, annan tilaa vaikka joku olisi juuri kiilannut jonon eteen, pidän suuni kiinni vaikka tekisi mieli kommentoida jotain kipakkaa ja verhoan kaikki jutut positiivisiin sanoihin vaikka kuinka ottaisi päähän. Ihan vaan koska tämän maan tavat ovat näköjään (melkein) tarttuneet minuunkin. Joskus tietysti suomalainen sisuni ottaa valtansa (kuten yllämainitussa juna-episodissa) mutta muuten meikäläisestä on näköjään tullut tälläinen "yes, please, kindly, please" tyyppi. Välillä on rankkaa olla niin helkkarin kohtelias.

Saunan aikarajoitukset ja privaatit pukukopit - havaintoja brittiläiseltä kuntosalilta

Melkein heti kun saatiin varmistus asuntokaupoista, liityttiin meidän nykyiselle salille. "Sali" nimitys on ehkä hieman väärä kuitenkin, koska todellisuudessa tämä paikka on paljon muutakin kuin pelkkä sali. Se kulkee nimittäin nimellä "Golf & Country club". En tiedä tuleeko kenellekään muulle samaa mielleyhtymää, mutta minä automaattisesti yhdistän tälläiset "country clubit" ns. snobbailupaikoiksi jossa siemaillaan drinkkejä, juoruillaan ja pelataan tennistä valkoisissa kuteissa. Varmaan tästäkin mielikuvasta on syyttäminen amerikkalaisia elokuvia! 

Kuitenkin, tämä meidän klubi ei ole mikään snobbailupaikka vaan siellä viilettää suvassa solussa kaikenikäiset-ja näköiset tyypit. Paikka on itseasiassa todella perheystävällinen. Me liityttiin ennen kesää jo, jotta saatiin hyöty golf-jäsenyydestä, mutta nyt syksyn saapuessa (ja meidän oikeasti muuttaessa tänne heinäkuussa) ollaan myös alettu käymään salilla. Klubiin kuuluu golf-kentät, klubitalo, kuntosali (ja jumppatunnit) sekä ns. spa-osasto jossa on uima-allas, sauna ja turkkilainen sauna. Sen lisäksi siellä on kaikkea oheisaktiviteettia lasten leikeistä kirjaklubeihin. Ihan loistava paikka ja kaikki (niin jäsenet kuin henkilökunta) on super ystävällistä. Me ollaan oltu supertyytyväisiä tähän mennessä ja klubilla onkin aina kiva käydä. Tämän postauksen ei kuitenkaan ollut tarkoitus käsitellä siitä kuinka iloisia ollaan jäsenyydestä, vaan niitä (ainakin suomalaiseen silmään) kummallisia tapoja joita olen salilla todistanut. Tässä muutama esimerkki:

• Voittekin jo varmaan arvata että salilta löytyvä sauna ei ole lähelläkään suomalaista saunaa (mutta silti arvostan kovasti että tälläinen lämmin huone löytyy). Sen lisäksi että seinältä löytyy kieltokyltti  säännöistä jolloin saunaa ei saa käyttää (kuten esim. raskaana tai jos on korkea verenpaine) ei siellä myöskään ole saunakiuasta luonnollisesti. Mies oli tutustumiskäynnillä kysynyt että voiko saunassa heittää löylyä ja henkilökunnan jäsen oli ilmeisesti ymmärtänyt sen niin, että mies oli kysynyt saako saunaan tuoda vesipulloa! Kiuas löytyy turvallisesti ison puupanelin takaata josta sitä ei edes näy (onneksi välillä sentään kuuluu sihinää). 
• On myös liikuttavaa kuinka ihmiset tottelevaisesti noudattavat ohjeita. Kyltti sanoo että saunassa saa maximissaan viettää 10 minuuttia kerrallaan ja sitä varten saunan seinältä löytyy tiimalasi että ajan voi mitata. Sitä sitten porukka kääntelee ettei vahingossa saunassa tule vietettyä liikaa aikaa. Tänäänkin saunaseuraan liittyä iäkkäämpi herrasmies joka kohteliaasti kysyi käytänkö tiimalasia mahdollisesti. Kieltävän vastauksen kuulleessan hän käänsi aikaa ja selitti että on tärkeää viettää saunassa vain 10 min koska jos viettää enemmän niin heti rupeaa huippaamaan. Koska kyseessä oli iäkkäämpi mies, olisi tehnyt mieli sanoa että kannattaisi ehkä enemmän luottaa vaan siihen tuntemukseen kun saunan seinällä olevaan tiimalasiin. 
• Jengi myöskin raahaa aina vesipullonsa mukaan saunaan. Alkuun näky näytti kummalliselta, nyt siihenkin on jo tottunut.
• Löylyä ei todella voi heittää jonka johdosta sauna on aivan sairaan kuuma ja kuiva. Siellä ei kovin kauan pysty olemaan kun kosteutta ei ole nimeksikään vaan se on sellainen kuiva Sahara paikka. Ja silti nautin siitä että pystyn edes käymään tälläisessä saunassa. 
• Britit on tunnettuja siitä että alastomuus ei ole millään tavalla luonnollista ja sitä varten naisten pukkareista löytyy tälläisiä eristettyjä mini-huoneita, jossa voi vaihtaa vaatteensa ilman että kukaan näkee mitään kriittistä. Välillä mietin että pitäisiköhän minunkin mennä noihin huoneisiin vaihtaa vaatteet ettei kukaan vaivaannu. 
• Samalla teemalla vaihdetaan, sillä myös suihkuhuoneen puolella kaikille on omat, suljetut kopit. En tiedä mennäänkö Suomessa vielä samalla linjalla kun aikoinaan? Eli viimeksi kun minä olen uimahallissa käynyt, niin silloin ainakin suihkutilat oli kaikki avoimia ja vain väliseinät erotti suihkut toisistaan?
• Jottei kaikki jutut keskittyisi saunaan tai pukkariin, niin golfin puolelta taas huomaa että täällä ei ole samanlaista tasaista sukupuolijakaumaa kuin Suomessa. Täällä golf on pääasiallisesti vieläkin miesten laji (ja siihen liittyy paljon muitakin yhteiskunnallisia stereotypioita), ja naispelaajat ovat harvassa. Varsinkin oman ikäiset. Jos naispelaajia näkyy kentällä, niin he ovat kaikki eläkeiässä. Nykyään olenkin tottunut pelaamaan pelkässä miesseurassa, missä ei tietysti siinäkään mitään vikaa ole. 

Ja taas pientä disclaimeria loppuun, tämä postaus on kirjoitettu pilke silmäkulmassa jonka vuoksi näitä yleistyksiä ei kannata ottaa turhan vakavasti. Ymmärrän että kaikkialla maailmassa ei suhtauduta saunomiseen ja ilkosillaan hyppelyyn samalla tavalla kuin Suomessa, mutta silti nämä jutut välillä huvittavat (kun niitä tarkastelee suomalaisten näkökulmasta)!

Liikennekulttuurista Briteissä

Menin ostamaan tuossa taannoin itselleni uuden menopelin. Nykyään meikäläinen junan sijasta huristelee tuolla autolla menemään, jota myös leikkimielisesti kutsun pieneksi punaiseksi paholaiseksi. Auto on helpottanut ja lyhentänyt omia työmatkojani ihan merkittäväksi - uskomatonta miten se elämän "laatukin" on tuntunut parantuvan sen jälkeen niin paljon kun työmatkoihin ei mene enää kolme tuntia päivässä. Vaikka olenkin tottunut hieman täkäläiseen liikennekulttuuriin jo aikaisemmin kun olen istunut miehen kyydissä, niin nyt itse ajaessa sitä kiinnittää huomionsa aika moneen juttuun jotka tuntuu positiiviselta tai vaihtoehtoisesti oudolta tässä hassussa maassa. Tässä muutama niistä:

• Kuten kaikki varmaan tietääkin, täällä ajetaan väärällä puolelle, eli vasemmalla puolella. Tähän ihan oikeasti tottuu yllättävän nopeasti ja oikeasti en kyllä siihen kiinnitä enää mitään huomiota. Olen siihen jopa niin tottunut että viimeksi Suomessa ollessani käänsin auton väärälle puolelle tietä kunnes tajusin hetken kuluttua virheeni kun auto oli tulossa vastaan sillä omalla kaistalla....
• Ainakin täällä meillä päin (Lontoon liikenne onkin varmasti sitten ihan oma stoorinsa) kanssa-autoilijat aina huomioidaan: tietä annetaan muille ja käsi heiluu kun toisia kiitetään. Toisaalta täällä on autoilijoita niin paljon että muut liikenteessä heilujat on pakkokin huomioida. Se on silti yllättänyt itseni positiivisesti kuinka ystävällisiä ihmiset on. 
• Ajovaloja ei tarvitse pitää päällä muuta kuin pimeällä.
• Täällä on kaksi tietä jotka ajaa minun omassa mielessäni samaa asiaa. Täällä on erikseen moottiritie ja sitten ns. dual carriageway. Dual carriageway vastaa meidän suomalaisten normaalia moottorietietä eli kaksi kaistaa menossa samaan suuntaan. Brittien moottoritiet on yleensä ainakin taas nelikaistaisia ja joskus levenee jopa kuusikaistaiseksi. En ole edelleenkään ihan varma mikä ero näillä kahdella tiellä on paitsi että niihin pätee eri liikennerajoitukset. 
• Nopeusrajoitukset aiheuttaa välillä hieman huvittuneisuutta. Nimittäin koko maassa (tai siis Englannissa) on ns. national speed limit joka on 70 mailia/h. Tämä siis moottoriteillä ja dual carriage waylla. Sitten on alue-ja liikennekohtaisia rajoituksia. Joskus kuitenkin näkee nopeusrajoituskylttejä jotka on ympyröity joko punaisella tai keltaisella. Jos se on ympyröity punaisella, tarkoittaa se että kyseessä on ehdoton nopeusrajoitus ja sitä tulee noudattaa. Jos se on ympyröity keltaisella, tarkoittaa se että kyseessä on neuvoantava nopeusrajoitus ja voit ajaa kovempaakin jos haluat. Logiikka, anyone?
• Vaikka nopeusrajoitus on se 70 mailia/h niin on ihan normaalia että motarilla mennään vähintään 10 mailia ylinopeutta silloin kuin ei ole ruuhkaa. Kaikki tekee sitä ja se tuntuu olevan ihan standardi juttu. 
• Myös täältä löytyy ns. toll roads, joiden käytöstä nimensä mukaisesti veloitetaan. En ole koskaan sellaista käyttänyt koska ne on todella kalliita, esimerkiksi meidän läheltä menevä M6 Toll Road veloittaa yli 5 puntaa vaikka sitä ajaisia kuinka lyhyen matkan. 
• Suurinta päänvaivaa on aiheuttanut kuitenkin liikenneympyrät. Siinä missä Suomessa (ainakin tietääkseni) isoin liikenneympurä on Pitäjänmäen ympyrä Helsingissä, josta löytyy kolme kaistaa, niin täällä on ihan normaalia löytää sellaisia kuusikaistaisia "liikenneympyröitä" jotka on halkaisijaltaan ihan järkyttävän kokoisia. Itseäni juurikin eniten stressasi nämä ympyrät koska niissä on niin tärkeää saada heti oikea kaista haltuunsa että pääsee uloskin sieltä jossain vaiheessa. Ja suoraan sanottunu, brittiläiseen tyyliin ei näissä kaistoissa ole aina ihan se paras logiikka. Kaksikaistaiset pienet ympyrät vielä menee, vasen kaista otetaan jos käännytaan vasemmalla tai mennään suoraan ja oikea sitten kun käännytään oikealla. Ihan loogista. Mutta kun kaistoja tulee lisää niin se loogisuus häviää heti ja usein joudunkin arpomaan uusissa liikkenneympyröissä että mikä kaista sitä pitäisi ottaa. Onneksi yleensä niissä kuusikaistaisissa ympyröissä on tienvieressä selkeä merkit että mitkä kaistat menee minnekkin. Mies aina myös sanoo että katso siitä tienpinnasta, siihen on merkitty että minne kaistat menee. Noh, helpommin sanottu kun tehty jos kaistat on jo täynnä autoja. Minulla kun toistaiseksi ei vielä ole röntgenkatsetta joka näkisi suoraan autojen läpi kaistamerkkinät! 

Huonomminkin olisi siis voinut alkaa meikäläisen autoilijaura täällä. Liikkenneympyrät tuottaa vielä hieman päänvaivaa, tai lähinnä silloin kun joudun ajamaan tuntemattomilla teillä. Mutta muuten tämä on sujunut ihan hyvin vaikka välillä onkin naurattanut nämä liikennesäännöt ja logiikan puute (ainakin omasta mielestäni). 

Kannattaa muuten lukea Emmin postaus autoilusta USA:ssa (ja kiitos hänelle inspiraatiosta tähän postaukseen), siellä meno vasta kuulostaa kaaoottiselta! 

Karkeita yleistyksiä brittiasunnoista

Meidän uusi kotikaupunki

Asuntoa etsiessämme tein useita havointoja siitä minkälaisia asuntoja Britanniasta löytyy useimmiten. Meidän 15 talon näytöt eivät ehkä kvalifioidu tieteellisen tutkielman otantaan hyvästä yleiskattauksesta brittiasuntoihin, mutta ajattelin sen nyt tehdä kuitenkin. Nimittäin näissä kaikissa taloissa oli sellaisia yhteisiä piirteitä, joiden pohjalta olen nyt muodostanut käsitykseni brittiläisistä asunnoista. Tässä kohtaa huomauttaisin että puhun nimenomaan paritaloista (tai muista yksinäisitä talotyypeistä), en kerrostaloista. Niissä kerrostaloissa kun on sitten oman piirteensä. 

Minkälaisilta näyttää sitten ne ns. tyypilliset brittitalot minun mielestäni?

• Keittiöt on pieniä. En tiedä eikö Britit sitten tykkää kokata, mutta keittiöt olivat usein todella pieniä ja yleensä omassa huoneessaan joilloin niistä tuli entistä pienemmän näköisiä. Tämä siis varsinkin näissä kolmen makuuhuoneen asunnoissa. Jos makuuhuoneita on enemmän niin keittiöt vähän myös suurenee.
• Britit tuntuvat myös rakastavan sellaisia (omasta mielestäni halvan näköisiä) vaaleanpuun tai kirsikkaisen puunvärisiä keittiöitä. Niitä löytyy aivan joka asunnosta. Valkoinen keittiö tuli vastaan tasan kahdessa asunnossa (joista toinen on meidän uusi asunto). Allaoleva kuva on meidän vuokra-asunnon keittiöstä. Ottaen huomioon että kyseessä on vuoka-asunnon keittiö, on se todella kiva mutta en omistuasunnossa tykkäisi tuon värisestä keittiöstä yhtään. Tämä on siis aika tyypillinen keittiönväri Briteissä.

• Hieman liittyen edelliseen kohtaan, vetäisin myös sellaisen käsityksen että Britit tuntuu menevän sellaisella motolla, että "mitä enemmän huoneita, sen parempi". Eli yleensä juuri ruokahuone on erotettu omaksi huoneekseen keittiöstä, tehden molemmista super pienen näköisiä kun taas tila näyttäisi paljon suuremmalta jos vaikka keittiö ja ruokahuone olisi ns. open plan periaatteella. 
• Myös värikäs sisustus tuntuu olevan monen mieleen. Ja tällä siis tarkoitan sitä että yhdessä huoneessa on saatettu yksi seinä maalata tummanpunaisella ja loput liilalla maalilla ja kokolattimatto on tummanvihreä (true story). Työkaveri selitti kauhuissaan kuinka oli käynyt katsomassa yhtä asuntoa jossa kaikki oli valkoista (seinät, katot, listat, keittiö etc...). Minulle tämä kuulosti ihan unelma-asunnolta, hänelle se oli painajainen. Suomessa kun useimmat asunnot tuntuvat yleensä olevan yleisilmeeltään vaaleasävyisiä niin täällä mennään kaikissa sateenkaaren väreissä.
• Myös aika useassa asunnossa sisäänkäynti on suoraan olohuoneeseen. Eli mitään eteistä ei ole, vaan astut ihan suoraan olohuoneeseen ja siihen sitten johonkin naulakkoon jätetään takit.
• Talot on usein kahdessa kerroksessa, yksikerroksissa asunnoissa asuu vain vanhat ihmiset. Yksikerroksisia asuntoja kutsutaan nimellä bungalow ja ainakin omasta mielestäni pidän niitä nykyään synonyymina vanhojen tyyppien asunnolle. Tähän löytyy tietysti luonnollinen syy, sillä vanhuksille on tietysti hankalampi kiivetä rappusia. 
• Kaikissa taloissa löytyy kylppäristä kylpyamme. Itsehän en niistä perusta ja haluaisinkin repiä meidän uuden kylppärin kylpyammeen pois, jotta saadaan lisää tilaa mutta se kuulemma oikeasti kaikkien mukaan vaikeuttaa asunnon jälleenmyyntiä. Joten ehkä se saa siihen jäädä. 
• Conservatoryt on aika suosittuja, ne on siis sellaisia katettuja "ulko" huoneita. Minun käsitykseni mukaan niitä ei kyllä talvisin lämmitetä vaikka aika usein ihmiset tuntuvat käyttävän niitä ihan ympärivuotisina ruokahuoneina. 
• Tämä on ihan itsestäänselvää, mutta siis laminaattilattioitahan harvasta talosta löytyy, ihan yleisesti suosituin lattimateriaali on ne karseat kokolattiamatot - kaikissa kuvioissa, kaikissa väreissä. Nimimerkillä, kävimme katsomassa asuntoa jossa oli kauttaaltaan sellainen vihreä-puna kukallinen kokolattiamatto.

Vielä viimeisenä hieman yleistystä asuinalueista. Vaikka yleensä asuinalueesta saa olla varmasti melkein joka maassa tarkka, niin mielestäni Briteissä siihen kannattaa ehdottomasti kiinnittää tarkasti huomiota. Briteissä kuitenkin luokkayhteiskunta jyllää vielä voimakkaana ja koska esimerkiksi koulualueet on kiinnitetty eri asunalueihin, niin mitä hienompi koulu alueelta löytyy, sitä kalliimmat asunnot (vaikka ne asunnot olisikin kamalia lääviä). Me käytiin katsomassa yhtä asuntoa joka oli homeessa, ja todella huonosti pidetty, Ihmeteltiinkin sen todella korkeaa hintaa, mutta selvisikin että asunto sijaitsee samalla alueella kun koko kunnan hienoin koulu. Se selittikin hintaa sitten.

Minkälainen onkaan sitten uusi kotimme? Noh, sanotaanko että meillä kävi mieletön tuuri - meillä oli ns. 17 kohdan check-list ja uskomatonta mutta totta, tuleva kotimme tikkasi kaikki 17 kohtaa meille. Toivon mukaan kohta saan sitten laitettua kuvia myös tänne uudesta asunnostamme!

10 + 1 asiaa joita Briteissä asuminen on opettanut minulle

1. Sipsipussi on täysin hyväksyttävä lounasvaihtoehto... Mielellään yhdistettynä kokiksen ja valkoisen höttökolmioleivän kanssa.

2. Skotlanti, Englanti, Pohjois-Irlanti ja Wales on TÄYSIN eri asioita ja niitä ei tule koskaan sekoittaa keskenään.

3. On täysin luonnollista että minne ikinä virastotalolle/pankkiin menetkään, sinun täytyy esittää vähintään kaksi eri todistusta että asut varmasti siinä osoitteessa missä väität asuvasi.

4. Homeisista seinistäkään ei kannata stressata koska niiden päälle voi vetää vaan uuden kerroksen valkoista maalia ja tadaa - ei enää hometta.

5. On myös täysin normaali juttu lähteä piknikille sortseissa ja topissa perheen kanssa +13 asteessa ulos, samalla kun allekirjoittanut värjöttelee takissa ja huivissa, koska nyt on PE***** KESÄ (tämä näkymä odotti meitä juuri pari viikkoa sitten lähipuistossa.

6. Pubiin voi mennä mihin aikaan päivästä tahansa ja se on aina sosiaalisesti hyväksyttävää.

7. Se että alkoholi on tarjouksessa ruokakaupassa on täysin standardi-juttu. Sen sijaan Suomessa ollessa mietit miksi pitää mennä täysin erilliseen kauppaan jos haluat ostaa pullon viiniä...

8. Myöhässä olevat junat on arkipäivää ja niistä ei oikeasti kannattaisi ottaa niin paljon stressiä. Ei auta vaikka aloittaisit oman henkilökohtaisen kampanjan yrittäen saada Brittien junaverkoston toimimaan, junat on myöhässä milloin minkäkin syyn takia ja siitä on turha napista.

9. Kaksi erillistä hanaa ei ole mikään vanhojen talojen juttu vaan niitä laitetaan myös uusiin ja remontoituihiin kohteisiin koska miksi ihmeessä veden pitäisi tulla vaan yhdestä hanasta?

10. Mistä tahansa aiheesta voidaan tehdä reality tv-ohjelma. Oli se sitten valtion tuilla elämisestä tai biletysviikonlopusta Malagassa. Täysin mahdollista ja porukkaa kiitää telkkarin ääreen.

+ Jos olet skotlantilainen on pakko kannattaa aina sitä joukkuetta joka voittaa Englannin futiksessa (tai missä tahansa lajissa sen puoleen). Koska englantilaisia ei vaan voi kannattaa jos on Skotlannista kotoisin.

Kaikki edellä mainitut kohdat on kirjoitettu suurella rakkaudella (ja pienellä pilke silmäkulmassa-otteella) tätä ihanaa asuinmaatani kohtaa!

#IGTravelThursday: Rule Britannia

Sori vähän liian patrioottisesta otsikosta mutta ei runosuoni ei oikeen taas sykkinyt. Vaikka Britit yleensä mielletään yhteiskuntana joka on oikeasti jumittunut jonnekin sinne edellisen vuosituhannen puolella (ja monessa asiassa tämä onkin totta). Moni juttuhan täällä on todella vanhanaikaista ja välillä saattaa mennä ihan hermo. Mutta usein kannattaa jo ihan oman verenpaineen vuoksi keskittyä niihin positiivisiin puoliin. Elämä on paljon kivempaa silloin! Varsinkin kun tuntuu että ärsytyslevelit on noussut ihan uusille tasoille parin viime viikon aikana, joten parempi miettiä jotain muuta kun mikä ärsyttää.  Tässä postauksessa ei siis keskitytä suuriin, yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin vaan niihin pieniin juttuihin jotka tekevät arkielämästä aika kivaa täällä sateisella saarella.

Briteissä asuminen on kivaa koska...

Vasemmalla Derby, oikealla Trafalqar Sq Lontoo

Voin ostaa kukkia kotiin huokeaan hintaan.

Meidän asunto alkaa kohta muistuttamaan pientä kukkatarhaa. Rakastan että kotona on tuoreita leikkokukkia ja sitten sellaisia purkkikukkia (en tiedä mikä niiden oikea nimi on, mutta sellaisia jotka elää kauan, kyllä, mulla on selvästi ura hortonomina edessä). Kuitenkin Suomessa on mielestäni kukat todella kalliita mutta täältä saa onneksi marketista aika kivan puskan kahdella punnalla. Voin hyvin sijoittaa juuri sen summan kukkiin jotka kestää hyvänä 1,5 viikkoa ja tuovat iloa minulle.

Samaten kuin hedelmiä kuten mustikoita ja vadelmia jotka ovat lemppareitani...

Pensasmustikat ovat onneksi ihanan edullisia kuin myös vadelmat. Niitä ostankin kotiin joka kauppareissulla. Ne on yleensä myös tarjouksessa eli saat kaksi pakettia yhden hinnalla. Helppo syödä paljon hedelmiä päivässä kun mustikat on sen verran edullisia.

Edullinen hintataso myös monessa muussa asiassa (kuten elämääkin tärkeämmässä kuivashampoossa)...

Briteissä on onneksi monet asiat mielestäni kivan edullisia, lähinnä tietysti kulutustavarat. Asuminen voi olla aika kallista, riippuen missä päin Brittejä asuu. Kuivashampoo josta olen riippuvainen maksaa täällä niin paljon vähemmän kuin Suomessa!

Coventry

Ihmiset on niin kivan kohteliaita...

Ihmiset on yleensä todella ystävällisiä ja vaikka välillä kaikki honeyt, ja dearit saattaa mennä vähän yli, mutta kun niihin on jo tottunut on se aika kivaa. On myös mukavaa kun ovia pidellään auki, laukkuja autetaan alas hattuhyllyltä (ne on yllättävän korkealla) ja taksissa voidaan pitää yllä small talkia säästä. Se tuo sellaista arjen positiivisuutta kehiin, olen vieläkin yllättynyt kun joku tarjoaa apuaan.

Kaupat on auki pitkään ja myös sunnuntaisin...

Mikään ei ärsyttänyt mua enemmän Belgiassa asuessani kuin se että kaupat oli kiinni sunnuntaisin. Ja varsinkin se että useimmat ruokakaupat oli kiinni. En ole mikään suunnittelija luonteeltani ja varsinkin kun on täällä tottunut asumaan niin olen myös tottunut siihen että kaupat on auki melkeinpä aina. Meidän lähellä on Asda joka on auki 24 h vuorokaudessa, tosin sunnuntaina se joutuu lakien vuoksi menemään kiinni klo.16 ja avaamaan ovensa taas keskiyöllä.

Birmingham New Street , yksi mun lempparikuvista

Kevät tulee aikaisin!

Tämä on tehnyt minut niin iloiseksi viimeisien viikkojen aikana! Ulkona on valoisaa pidempään, ja kukat puskee jo maasta ulos. Ehdottomasti positiivisin puoli Briteissä asuessa (ja tämän maan harmaassa talvessa) on se että kevät tulee onneksi jo aika aikaisin!

Paljon nähtävää ja koettavaa oman maan rajojen sisällä!

Kuten olen aikaisemminkin todennut, Briteissä on paljon nähtävää ja täällä onkin hyvä harrastaa kotimaanmatkailua. Meidänkin lähellä on jo monta kulttuurillisesti/historiallisesti merkittävää kohdetta ja niitä onkin kiva samoilla viikonloppuisin. Pääsiäiseksi ollaan suunniteltu matkaa Cornwalliin ja Wales on sen verran lähellä että sinnekin olisi pakko päästä.

Pubikulttuuri

Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on brittiläinen pubikulttuuri. Tykkään siitä ihan mielettömästi ja kaikista parasta on sen rentous. Pubi on kavereiden ja perheen kohtauspaikka. Siellä viihtyy kaikki lapsosista vanhuksiin. Itseasiassa Lena kirjoitti hyvän postauksen brittiläisestä pubikulttuurista viime viikkoisessa Instagram Travel Thursdayssä.

Molemmat kuvat Coventrystä

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday-kampanjaa, joka kokoaa viikottain blogipostauksia yhteen aiheesta Instagram ja matkailu.  Suomessa järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses. Minut löytää Instagramista nimeltä @lurabella.

Ruokaostokset Briteissä

Moni ulkomailla asuva suomalainen bloggaaja teki esittelyjä ruokaostoksistaan tuossa viime syksynä, ja varsinkin tietysti siitä kauppalaskusta. Minun mielestä se on todella mielenkiintoista vertailla hieman eri maiden hintatasoa juuri tällä tavalla, ruokakauppa lasku on kuitenkin loppuenlopuksi aika hyvä mittari, jokaisella on joku käsitys mitä tietyt tuotteet maksaa omassa kotimaassaan.

Minun on pitänyt jo pitkään tehdä samanlainen postaus omasta kauppalaskun sisällöstä ja sen hinnasta mutta unohdan sen aina kun ollaan käyty kaupassa. Poikaystävä oli kuitenkin viikonlopun poissa joten kävin ostamassa itselleni herkkuja lauantaina ja päätin kuvata samalla ostoskassin sisällön.

Tosin täytyy heti todeta että tämä kauppakassin sisältö on poikkeuksellinen parillakin tapaa: se on ostettu Marks & Spenceriltä ja toisekseen sen sisältö on vaan ainoastaan hieman erikoisia herkkuja minulle. Koska olin yksin en jaksanut enempää kokata joten ostin helppoa ruokaa (kuten valmista oliivi-feta sekoitusta). Yleensä käydään kerran viikossa yhdessä ruokakaupassa ja ostetaan tarpeeksi ruokaa koko viikoksi. Sen lisäksi ei koskaan käydä Marks & Spencerillä. Yleensä mennään Asdaan tai Sainsburyyn.

Noh mitäs sieltä kauppareissulta tarttui mukaan?

Kaikkea hyvää tietysti! Pastaa, oliiveja, pestoa, brietä ja valkosipulipatonkia illaksi. Yksi lehti luettavaksi. Jugurtteja aamupalaksi ja kaksi rasiaa mustikoita herkutteluun. Juustot on mun heikkous ehdottomasti ja aina jos olen yksin niin kokkaan tortillineja koska ne on niin helppoja.

Aika perusjuttuja kauppakassista löytyi, mustikoita ostan todella usein, ja noi jugurtit on mun uusia lemppareita M & S:ltä joita saatan ostaa joskus töihin välipalaksi. Normaalilla kauppareissulla tuskin olisin ostanut valmista pestoa (tai siis tuollaista fiinimpää pestoa purkkipeston sijaan), valkosipulipatonkia ja oliiveja. Yleensä kauppakassit täytyy siis aamiaistarvikkeista, tarpeista lounasleiviin ja sitten kaikki illalliskamat eli lihat sun muut.

Ja mikäs se loppusaldo oli?

19 puntaa ja 92 senttiä. Näkyy kyllä laskussa että tuli mentyä nälkäisenä kauppaan ja ostettua vähän kaikkea. Mutta joo, miltä kuulostaa teidän mieleen? Siellä missä sinä asut kuulostaako tämä loppusumma kalliilta vai halvalta?

Havaintoja Brysselistä osa 1

Kaupunki. Monet sanovat Brysseliä rumaksi ja likaiseksi kaupungiksi. Mun mielestä täällä on kuitenkin kaunista. Ei ehkä sellaisella "klassisella" tavalla vaan enemmänkin Ruma Ankanpoika-tavalla. Pinnalta päin rosoista mutta sisältä söpöä ja kaunista. Onpas runollista. Mutta kuitenkin, Brysselissä on paljon kauniita kaupunginosia ja mielestäni talot pienine parvekkeineen ovat todella söpöjä. Eurooppalaisuus näkyy ja tuntuu. Tämä on myös sopiva pieni mutta tarpeeksi suuri kaupunki. Ja paljon löytyisi tapahtumia, varsinkin näin kesäaikaan.

Kieli. En osaa ranskaa saatika sitten flaamia. Kyllä täällä englannilla (suurinpiirtein)tulee toimeen, mutta välillä tulee kyllä avuton olo kun en osaa ranskaa, varsinkin kun Brysseli on alueena ranskankielinen. Ja kyllä, haluaisin oppia mutta aika on liian tiukalla millekään kielikurssille. Yleensä jos tarvitsen palvelua, kysyn aina että osaako kyseinen henkilö englantia jolloin saan vastauksesi aina että "vähän" ja ystävällistä palvelua. Elekielellä pääsee myös pitkälle. Ja pikkuhiljaa olen oppinut tiettyja frääseja ja kaupassakäynti sujuu jo ihan ok. Tosin ruokakaupoissa täytyy yrittää välillä pohtia että mitä sitä olikaan ostamassa. Kännykkäliittymän osto ja varsinkin puhelinajan lataaminen oli mielenkiintoista. Ohjeet puheajan lataamiseen on vaan ranskaksi ja flaamiksi ja siellä sitten kuuntelet kun nainen pölöttää ranskaa ja painelet summanmutikassa näppäimiä. Pitäisi ehkä ottaa tavoitteksi opetella jotain sanoja/fraaseja yksi per päivä.

 
Kauppojen aukioloajat. Varsinkin Lontoon jälkeen (jossa kaupat on tyyliin myöhään iltaan saakka auki), se että tietyt kaupat menee arkisin klo.18.30 kiinni tuntuu ihan käsittämättömältä. Tai että kaikki on kiinni sunnuntaisin. Tai että ruokakaupat menee jo klo.20.00 kiinni. Mutta toisaalta, saa ainakin ihanan tekosyyn olla tekemättä mitään sunnuntaisin! Tää on johtanut siihen että jos jotain tarvitsee täytyy sen hankkiminen suunnitella hyvissä ajoissa etukäteen koska harvoin pääsen töistä niin aikaisin että arkisin ehtisin kauppaan. Sunnuntaisin täällä on muutenkin aika kuollutta ja monet ravintolat eivät tarjoile esim.ruokaa ollenkaan!

Sosialisointi. En tiedä johtuuko se kesästä vai mistä mutta rakastan sitä että täällä mennään spontaanisti työpäivän jälkeen vielä esimerkiksi istuskelemaan terassille (kun keli sallii). Bryssel on tietenkin EU:n puolesta täynnä nuoria professionaaleja, joten nuorta porukkaa löytyy ja se näkyy. Uusiin ihmisiin on helppo tutustua. Suuri plussa. Ja noh, alan vuoksi on täältä löytynyt myös monta tuttua joihin olen vuosien varrella tutustunut ja nyt törmään taas uudestaan.

Taksikuskit. Mä en välillä ymmärrä miten jotkut tyypit on päätynyt taksikuskeiksi koska mä saan olla aina selittämässä osoitettani sillä englanti/ranska sekamelskalla. Kukaan ei ikinä tiedä missä se on. Muistan kun otin ensimmäisen taksini ja kuski vain katsoi hölmistyneenä kun annoin hänelle silloisen osoitteeni. Sillon en edes tuntenut kaupunkia kovin hyvin joten sanoin että jos hän ajaa lähimmälle "maamerkille" niin voin sitten siitä neuvoa hänet kotiini. Alkuun se ärsytti kun en itsekään tienyt kaupunkia, nykyään osaan jo selostaa oikeiden merkkien avulla että missä asun. Ja joo, en todellakaan asu edes missää hornan tuutissa :)

Kuten sanottua, nämä ovat havaintoja Brysselistä, ei valituksia! Ajattelin että näitä on hauska listailla, voi katsella sitten kun on muuttamassa pois että onko mieli muuttunut. Huomaan myös että olen vaihtanut vertailunkohdetta, en vertailekaan Brysseliä Suomeen ja Helsinkiin (kuten esim. tein Lontoon kanssa), vaan vertailen tätä paikkaa nimenomaan Britteihin ja Lontooseen. Hassua.

Kuvat viime sunnuntaiselta kävelykierrokselta ympäri kaupunkia

Briteissä asumisen kummallisuuksia

Viime viikolla eräässä lounaskeskustelussa työkavereiden kanssa todettiin, että kyllä sitä ulkomailla asuessa kaikkeen tottuun. Sellaisiin pieniin (tai isompiinkin) juttuihin joita suomalaisissa kämpissä ei sietäisi kyllä (kuten hometta). Rupesin sitten muistelemaan omia asumiskokemuksiani Briteissä.

Ensimmäisenä vuonna Aberdeenissä asuessani, asuin asuntolassa joka oli itseasiassa ihan kiva. Se oli selkeesti "parhaasta" päästä mitä asuntolan huoneisiin tuli, ja kaupan päälle sain ihania ystäviä sieltä vuoden aikana. Meillä oli aina lämmintä, ja mun huoneessa ei (ainakaan näkyvästi) ollut hometta. Kämppikset oli ihan kivoja, mitä nyt meni välillä hermo mun seinänaapuriin joka rupesi aina imuroimaan tai kuivaamaan hiuksia todella outoihin aikoihin (esim. imurointi lähti kerrankin käyntiin klo.08.00 lauantai aamuna).

Asuntola-asuminen vaatii aina omanlaista luonnetta, mekin jaettiin viiden tytön kesken yksi suihku ja kaksi vessaa. Mutta sekin meni ihan hyvin tai sitten aika kultaa muistat. Eräänä aamuna lähtiessäni kampukselle oli joku piirtänyt partavaahdolla smiley-naaman meidän ulko-oveen. Eräällä toiselle kerralla meidän ikkunaan heitettiin kanamunia. Ja ikkunasta sisään (vieläkin ihmettelen miten se tapahtu) homeinen paahtoleipäpakkaus. Meillähän kävi siivoja joten useimmiten hän joutui noita partavaahto- sotkuja siivoamaan. Mä en ole turhan tarkka siisteydestä joten vaikka keittiössä olikin välillä aika sotkusta en siitä kamalammin välittänyt. Yritin aina vaan pestä omat tiskini heti.

Heinäkuu + Skotlanti = helkkarin kylmä!

Ihanimmat muistot kyllä löytyvät niiltä yliopistovuosilta Aberdeenin ajoilta kun asuin kolmen kämppiksen kanssa paritalon puolikkaassa. Sijainti oli ihan loistava yliopistoon nähden ja mun huone oli ihan valtavan kokoinen.

Se oli myös homeessa. Tai siis ikkunanpieleet oli aivan homeessa. Varsinkin kun Britti taloissa kosteus aina tunkee sisälle, homeitiöt oikein rakastivat sikiöityä mun ikkunapieliin,ja sitä kautta myös verhoihin. Briteissä on yleensä tapana maalata vaan homeen päälle, joten en siitä sen kummemmin valittanut vuokraisännälle vaan pyyhkin aina ikkunanpieliä kun muistin (joka oli aika harvoin). Äiti taisi kyllä ekan kerran saada shokin kun se näki mun homeitiöt :)

Toinen suurempi ongelma on tietty brittiläisten talojen lämmitys. Vanhempia taloja ei nimittäin ole hirveän hyvin eristetty ja ikkunoista saattaa vetää aika reippaastikin. Joten meidänkin talo jossa oli neljä makkaria ja iso olohuone + keittiö oli tietysti aika laaja-pinta ala lämmitettäväksi. Ja tietysti opiskelijoina ei haluttu maksaa hirveitä sähkölaskuja. Joten meillä oli aina kylmä. Yleensä saatoin helposti nukkua verkkarit, villasukat ja huppari päällä, vähintään kolmen peiton alla. Toiseksi vuodeksi hankin pienen sähkölämmittimen mun huoneeseen joka ei näkynyt sähkölaskussa mitenkään mutta teki mun elämän paljon helpommaksi :)

Viime vuonna kun vierailin säännöllisesti poikaystävän silloisessa kämpässä, heräsin yhdessä vaiheessa siihen faktaan että siellä huoneessa oli päivällä 10 astetta "lämmintä". Siis 10 astetta! Ei ihme että oli vähän kylmä.

Hauskinta oli, että meidän Aberdeenin naapuri oli semmoinen elämäänsä kyllästynyt mies joka keksi valittaa joka asiasta. Lähtien siitä että kamalaa kun kadulla on niin paljon opiskelijoita. Ottaen huomioon että yliopisto perustettiin 1945, luulis että hän sen olisi tajunnut kuin sinne muutti. Kuitenkin, Briteissä (tai Skotlannissa?) on sellainen rajoite, että jos talossa asuu enemmän kuin kaksi henkilöä jotka eivät ole sukua toisilleen, pitää hakea talolle erityinen HMO-lupa. En tiedä mitä varten, mutta kun naapuri tämän tajusi niin eikös meidän täytynyt sitten hakea se lupa. Paitsi että tietysti se oli vuokraisäntien vastuulla, joten he tekivät sen meidän puolesta.

Lontoossa asuin viime vuonna yliopiston omassa asuntolassa joka oli tarkoitettu nimenomaan postgard-opiskelijoille. Mulla oli pieni huone ja siinä oma vessa ja suihku. Ja voi vitsit, näen vieläkin painajaisia siitä suihkusta. Se oli ihan kamala!Se suihkunpää oli niin kalkkeutunut että vettä tuli vaan siitä uloimmasta "renkulasta". Se tarkoitti että hiuksia pestessä kesti yleensä ainakin 5 min ennenkuin sain hiukset edes märäksi. Menen valittamaan siitä. Joku tulee vaihtamaan suihkupään vaan vähintäänkin yhtä huonoon malliin. Noh, olin ainakin timmissä kunnossa kun kävin salilla joka päivä pelkästään jo suihkunkin vuoksi. Sellasta suihkua en halua enää ikinä kokea.

Seuraavaksi kun muutan Britteihin asumaan, on mulla kaksi toivetta kämpän suhteen.
1) Se etten näe ainakaan muuttaessa hometta missään
2) Suihku ja vessa toimivat moitteettomasti.

Koska let's face it, Britti-kämpistä ei kannata odottaa liikoja joten noi kaksi juttua jo riittäis ihan hyvin!

Kumma kyllä, aina olen Briteissä viihtynyt ja mites se nyt meni....Siperia opettaa ja välillä hieman huoleton asenne auttaa kun oikeasti tekisi mieli raivota pää punaisena ;)

Löytyykö teiltä jotain hauskoja stooreja ulkomailla asumisen "ihmeistä"?

P.S. Niin, en maininnut erillisia kuuma/kylmävesihanoja. Miksi? Koska niihin tottuu niin nopeasti :)

You know you're British when...

Olin lueskelemassa Kiiran juttuja kun bongasin hauskoja kuvia hänen postauksestaan. Ja eksyinhän minäkin sinne sivuille ja vietin sen parissa hyvän tovin.

Joo, joo, en ole oikeesti Britti mutta siellä jonkun aikaa asuttuani ovat monetkin näistä jutuista hyvin tuttuja (joiden kohdalla voisi sanoa valitettavasti).

Tää on niin jäänyt päähän. Tuntuu heti väärältä jos joku kutsuu niitä muulla nimellä kuin crisps. Muistan kyllä että ekana vuonna kutsuin niitä vaikka millä nimellä mutta nopeasti sen oppi ;) Ne on myös hyväksyttävää lounasruokaa!

Naturally.

Mä niin kaipaan Tescon "halpoja" mustikoita ja mansikoita! Ja sitä et kauppa on niin lähellä! Ja valmiiksi pilkottuja porkkanoita ja ihanaa valkosipulidippiä!

Tää on tätä että Brittitelevisio on aiheuttanut mulle traumat mun loppuiäks. Katottiin välillä kämppisten kanssa Jeremy Kyleä aamupalan yhteydessä ennen luennolle lähtöä. En suosittele.

Tullu todettua esim. kahdelta yöllä Aberdeenin taksijonossa. Hirvee jono, valitus kun on niin kamala jono, sit alkaa tietty sataa ja sit joutuu valittaa sateesta. Hahah, good times :)

Teen tätä valitettavan usein.

Mä en välttämättä haluais ees tajuta tätä :)

Mä en ole mikään hirvee Sunday Roast Dinnerin ystävä, mutta toisaalta siihen tottui ihanasti ja kuului perinteisiin aina käydä jossain hämyisessä pubissa sunnuntaisin syömässä se.

Ah, rakastan Marks & Spencerin (tai Marks and Sparks kuten sitä usein kutsun) ruokaa! Varsinkin sillon kun niillä on 10 punnan diilejä jolla saa pääruuan, jälkkärin ja viinin kahdelle tyypille. Ja ruuat on hyviä vaikka ne on ns. pakasteruokia. Niiden yli kiilaa vaan Selfridgesin ruokaosasto joka on tietysti taivas mutta sinne yleensä eksyin kun totisesti halusin hemmotella itseäni :)

Täältä sivustolta löytyy lisää kuvia jos joku haluaa tsekata!

EDIT// Huomasinpa että tottakai tästä löytyy ns. "suomalainen versio". Hauskoja ja osuvia nekin ;) Täältä "You know you are Finnish when...."

Nurinaa

• Miksi talviaikaa kutsutaan NORMAALI ajaksi? Mun mielestä se kertoo jotain suomalaisesta talvikäsityksestä ja se on todella masentavaa...
• Miksi olen törmännyt oikeisiin imbesilleihin liikenteessä parin viimeisen päivän aikana? Onko suomalainen kohtelias liikennekulttuuri katoava luonnonvara vai olenko kohdannut vain poikkeusyksilöitä?

pinterest.com

• Miksi helkkarissa suurin osa asiakaspalvelijoista tässä pienessä maassa näyttää siltä että joku yrittää tökkiä neulalla niiden kynsien alle? Onko hymy liikaa vaadittu?
• Miten ravintolaruoka voi olla niin kallista? Aivan käsittämätöntä. Puhumattakaan leffalipuista. Tai itseasiassa mistä tahansa.
• Avokadotkin on kovia kuin kivet, jos taas haluaa ostaa valmiiksi pehmeitä avokadoja, täytyy niistä pulittaa omaisuus.
• Pimeys on masentavaa. Ja ainainen sade. Ja minä kun luulin että Skotlannissa satoi koko ajan.
• Välillä tuntuu ettei muita ihmisiä oteta ollenkaan huomioon - hyvä ettei kävellä päin ja ovetkin läväytetään koko ajan pläsiä päin.
• Miksi joulua aletaan markkinoida niiin aikaisin (tajuan kyllä että se on yleismaailmallinen ilmiö ja tämä nurina ei kohdistu pelkästään Suomeen)? Syyskuussa ei kuulkaa joulupukit ja tontut jaksa vielä kiinnostaa.

Kuva

Disclaimer: Laitetaan nyt kuitenkin näin loppukaneettina (ennen kuin kukaan vaatii päätäni vadille koska olen isänmaaton sika), että en inho kotimaatani tai kanssakansalaisia, välillä vaan pienet asiat tuppaa ärsyttää. Näin käy jokaisessa maassa. Tykkään edelleen Suomesta. Useimmiten :) Välillä vaan tekee mieli valittaa!

P.S. Onneksi Fazerin piparkakkusuklaa maistuu edelleen niin hyvältä!!

Nurinkurisia tapoja part.2

Olen jo sen verran aikaa asunut ulkomailla ja vaikka säännöllisesti Suomessa käynkin ( ja kielikin taittuu ihan ihan normaalisti), tulee aina välillä eteen tilanteita kun ei vaan tajuu...Tiettyjä juttuja on juurtunut mieleen Briteissä asuessa ja ne aiheuttaakin sitten naurun tilanteita kun Suomessa vierailen. Olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut kuinka jotkut tavat on mennyt päälaelleen Briteissä asuessa, ja kaikki tuon postauksen jutut pätee kyllä edelleen. Tässä nyt hieman lisää juttuja mitä olen huomannut kesän aikana.

Yksi näistä on ruokakaupassa käynti ja niiden saakelien vihannesten punnitseminen. Ihan oikeesti. Briteissähän nämä punnitaan kassalla ja Suomessa ollessa vienkin aina vihannet suoraan vaan pusseissa kassalle ja hymyilen aina yhtä hölmistyneesti kun kassaneidit ilmottaa, että "näitä ei ole punnittu". Ja samalla muistan että piru vieköön, nämä täytyy punnita itse. Nolointa on kun takana on kamalan pitkä jono ja sä juokset sit punnitsemaan ja pohtimaan kurkkujen, tomaattien ja muiden epämääräisten möykkyjen numeroita. Luulis että sitä oppis mutta tää käy kaupassa joka kerta. Varsinkin kurkkujen kanssa

Suomen kieli on mulla ihan hyvin säilynyt, vaikka välillä saattaa joitan sanoja unohtua. Suurimmat ongelmat mulla kyllä tulee siitä että nykyään jos haluan tehdä sanasta "negatiivisen", liitän sanan alkuun aina liitteen "epä". Kuten englanniksi tehdään (tajusiko tätä selitystä kukaan?). Selitin isälleni taannoin kuinka "Kambodza oli aika epäkehittynyt maa". Pankkiin soittaessa (olin vahingossa näppäillyt pin-koodin liian monta kertaa väärin) mutisin pankkineidille että josko hän voisi "epälukita" pankkikorttini. Koska en vaan keksinyt että miten muuten sanon että haluan kortin takaisin käyttöön jos vaan mahdollista... Luurin päässä oli hetken hiljaista.

Se että orange on suomeksi appelsiini (eikö?) ei myöskään mene kaaliin..useimmiten ne menee meikäläisen kielessä ihan vaan tuttavallisesti oranssina. Mitä sitä turhaan hienostelemaan. Onneksi äiti tajuaa tän jo nykyään.

Minulle on myös tullut ihan pakonomainen tarve täyttää hiljaisuudet vaikka millä small talkilla vähän tuntemattomimpien ihmisten kanssa. En ole ikinä muutenkaan ollut se hiljaisin tyyppi mutta nyt sana papupata on saanut ihan uuden merkityksensä. Suomessahan ei välttämättä tarvitse koko ajan puhua pälpättää jos ei ole asiaa, mutta minulle on iskostunut päähän se ajatusmaailma että hiljaisuutta ei saa syntyä, sitten jauhataan säästä vaikka puoli tuntia (ei ollenkaan mahdoton tehtävä Briteissä). Välillä se aika uuvuttavaa kun täytyy yrittää keksiä tikusta asiaa.

Toinen tapa joka on jäänyt päähän ja jonka tämä kuva tiivistää todella hyvin:

www.pinterest.com

Eli ylellinen "kohteliaisuusanojen" ja konditionaalien käyttö. Possibly, kindly, perhaps, if you could be so kind, please, maybe ...Ja ne on eksynyt suomen kieleenikin. Kaikki täytyy yrittää sanoa mutkan takaa superkohteliaasti. Vähempikin kyllä riittäisi. Nykyään jos joku töksäyttää asiat hyvin suoraan tulee mulle ensimmäisenä mieleen että henkilö on hyvin epäkohtelias.

Lontoo on tainnut tehdä tästä jo valmiiksi kärsimättömästä ihmisestä vielä kärsimättömämmän. Nimittäin jouduin eräänä päivänä odottamaan 5 min (siis voitteko kuvitella, 5 min!!) ratikkaa Helsingin keskustassa ja siitäkös puhisin ainakin puoli tuntia. Typerintä oli, ettei mulla edes ollut kiire minnekään, kunhan vaan luulin. Lontoossa kun 2 min metron odotus tuntuu jo pieneltä ikuisuudelta.

Tottakai kulttuuri- ja kielierot vaikuttaa myös toisin päin. Tapahtui kerran päiväkävelyllä Hyde Parkissa:

Poikaystäväni: "I used to like Yorkies but now.. I'm not big fan of them anymore"
Minä: "Yeah, I used to like them as well, but nowadays I think they are just too skinny and bony"
Poikaystäväni: "What an earth are you talking about?"
Minä: "Yorkies. Wasn't that what we were talking about?"

Joo, poikaystäväni puhui Yorkie-nimisestä suklaasta, minä taas koirarodusta nimeltä Yorkshirenterrieri. Ja kuulemma Yorkie-suklaapatukat on tosi täyttäviä ja pulleita. Ei yhtään bony.

Tälläistä aina sattuu ja tapahtuu ja mun mielestä nää on yleensä vaan niin huvittavia tilanteita :) Mites teillä, onko mitään outoja tapoja tai juttuja tarttunut ulkomailla asuessa mitkä Suomessa aiheuttavat hauskoja (tai noloja) tilanteita?

P.S. Arvatkaa kenen lopputyö on periaatteessa valmis ja kuka pääsee huomenna lähtee lempparikaupunkiinsa tapaamaan lemppari-ihmisiä?Me, me,me!!!

Lidl vai Marks & Spencer? Luokkayhteiskunnan jaot

Olen nyt lomani aikana jäänyt aivan koukkuun brittisarja Downtown Abbey. Sarjassa seuraillaan Crawleyn aatelissuvun ja heidän palvelijoidensa elämää Yorkshiressä. Sarja tapahtumat alkavat juuri hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Se on aivan ihana sarja ja juuri niin Britti kuin vaan olla ja voi :) Tietenkin sarja käsittelee luokkayhteiskunnan eroja, ja vaikka ajat ovat hieman muuttuneet tuosta, on käsite luokkayhteiskunta silti todella vallitseva Briteissä.

Itse täytyy sanoa että en ole "kunnolla" törmännyt tähän luokkayhteiskuntajakoon, varmaankin lähinnä siksi että en ole Briteistä kotoisin (ylläri, ylläri). Sen lisäksi suurin osa ystävistäni on ulkomaalaisia. Tottakai tiedostan ongelmat ja asiat liittyen tähän asiaan, mutta henk.koht en ole kokenut tätä edellamainituista syistä. Toisaalta varmaan näkyvämmin kuin koskaan tajusin luokkayhteiskunnan jaot kun muutin tänne ja muutamia "jänniä" sattumia tuli tielle. Suomalaisena on vaikea aina mieltää että joku kuuluu tiettyyn "luokkaan", meillä kun sellaiseen jakoon ei olla ikinä totuttu (tosin Suomessa tuloerotkin valitettavasti vain kasvavat kasvamistaan). Jonkinmoisia yleisiä havaintoja brittiläisestä luokkayhteiskunnasta voisin kuitenkin tehdä niiden kolmen vuoden perusteella jonka olen täällä asunut:

"Private school kidsit". Kuten kaverini totesi heti ensimmäisenä vuonna, ne yksityiskoulun lapset on hieman eri juttu kun ne jotka ovat käyneet ihan yleiset koulut. Helsingin Sanomissa oli aikoinaan artikkeli juurikin tästä asiasta, jossa todettiin että "luokkayhteiskunnan rakennetta tukee koulutusjärjestelmä". On niitä joilla on rahaa, ja pistävät lapsensa yksityiskouluhin ja sisäoppilaitoksiin (kyllä, ne eivät kuulu vain vanhoihin tyttökirjoihin), ja on niitä jotka käyvät ihan tavallisia kouluja. Yläluokka ja ylempi keskiluokka koulutetaan näissä kouluissa joissa he sitten oppivat oikean puhetyylin, tapaavat oikeat ihmiset ja oppivat harrastamaan oikeita lajeja (kuten pooloa). Karrikoiden voisin käyttää St.Andrewsin yliopistoa esimerkkinä josta minulla ei ole henk.koht. kokemusta, mutta olen kuuullut hurjia juttuja ystävältäni.

Se mistä mielestäni ehkä selkeimmiten tunnistaa luokkajaon on ihmisten puhetapa. Yläluokkaan ja paremman koulutuksen saaneet tuppaavat puhumaan "puhtaampaa" englantia. He artikuloivat selkeämmin ja mielestäni parhaiten heidän puhetyyliään kuvaa sana "brittiaksentti" (minä nimitän sitä myös posh aksentiksi). En tosin tiedä mihin Skottiaksentti sijoittuu? Onko olemassa yläluokkaista skottiaksenttia koska yleensä se skottiaksentti se on epäselvää, epäselvempää tai epäselvintä?

Jalkapallo on yleensä mielletty työväenluokan lajiksi, kun taas yläluokka katselee rugbya. Toisaalta tässä on alueellisia eroja (Helsingin Sanomat). Ja kaikki varmaan tietää että kuninkaalliset ja yläluokka suosii hevosurheilua, esimerkiksi juuri pooloa (haluaisin muuten kovasti nähdä poolo-ottelun). Jos mietin kovasti, niin kyllähän se on yleensä jalkapallohuligaanit joista uutisoidaan eikä rugbyhuligaanit. Korreloiko tämä sitten suoraan yhteiskuntaluokan kanssa? Täällä varmaan sanottaisiin kyllä. Olen ollut sekä jalkapallopelissä että rugbya katsomassa, ja muistan vaan et kyllä siellä fudismatsissa paljon aggressiivisempaa porukka oli. Eri joukkuiden kannattajilla oli eri katsomot, joiden välissä oli vielä 2 m korkea metalliaita. Liioitteluako? Ei varmasti, tappio ei ole leikin asia. Keskusteletiin juuri tästä fudiksen ja rugbyn erosta poikaystävän kanssa, ja kuulemma rygbyn pelaajilla on aina yliopisto-koulutus ja sitä kautta he pääsevät pelaaman rugbyä. Futaajat voidaan taas rekrytoida suoraan lukiosta liigaan. Tämä sitten luonnollisesti korreloi luokkajaon kanssa.

Lemmikit. Kaikki yhteiskuntaluokat pitävät koirista, mutta roduilla ja luokilla on eroja. Ja tästä olen tietyllä tavalla samaa mieltä. Täällä nimittäin olen nähnyt pittbulleja vain "nedeillä" (Ned is a derogatory term applied in Scotland to youths who wear casual sports clothes,with the stereotypical implication that they engage in hooliganism or petty criminality, Wikipedia).  Olen koirarakas ihminen, mutta näiden ihmisten käsissä nämä koirat on useimmiten huonosti käyttäytyviä (tai ne on koulutettu tappelemaan). Tai vähintäänkin hakattuja, mikä on mielettömän surullistä. En ole varmaan koskaan nähnyt pittbullia kenelläkään muulla kuin näillä "Nedeillä". Ja suoraan sanottuna yhdistelmä pitbullista ja nedistä vähän pelottaa. Tässä kohtaa en siis halua tuomita koko rotua, vaan lähinnä siellä hihnan päässä ohjaavaa henkilöä.

Ruokakaupan valinta. Ei nimittäin sovi että "parempi väki" käy Lidlissä saatika Morrisonilla (vastaa meidän Citymarkettia) ostoksilla. Yleensä varmin vaihtoehto, jos haluaa ylläpitää sosiaalista statusta on Marks & Spencer (verrattavissa ehkä meidän Stockan Herkkuun). Tämä saattoi olla vain tämä yksi tapaus, mutta muistan edelleen hämmästykseni kun minulle kerrottiin että ei me nyt Morrisonille voida mennä koska siellä käy vain "alempaa luokkaa" ja se olisi todella kamalaa. Jaa-a, no eipä kai sitten.

Tämä teksti on tietysti karkeaa yleistystä, mutta tälläisiä asioita olen itse kokenut ja nähnyt Briteissä asuessani.

Nyt olisi mielenkiintoista lukea teidän mielipiteitä? Kokemuksia luokkayhteiskunnasta joko Suomesta, Briteistä tai jostain muualta?