Nurinkurisia tapoja part.2

Olen jo sen verran aikaa asunut ulkomailla ja vaikka säännöllisesti Suomessa käynkin ( ja kielikin taittuu ihan ihan normaalisti), tulee aina välillä eteen tilanteita kun ei vaan tajuu...Tiettyjä juttuja on juurtunut mieleen Briteissä asuessa ja ne aiheuttaakin sitten naurun tilanteita kun Suomessa vierailen. Olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut kuinka jotkut tavat on mennyt päälaelleen Briteissä asuessa, ja kaikki tuon postauksen jutut pätee kyllä edelleen. Tässä nyt hieman lisää juttuja mitä olen huomannut kesän aikana.

Yksi näistä on ruokakaupassa käynti ja niiden saakelien vihannesten punnitseminen. Ihan oikeesti. Briteissähän nämä punnitaan kassalla ja Suomessa ollessa vienkin aina vihannet suoraan vaan pusseissa kassalle ja hymyilen aina yhtä hölmistyneesti kun kassaneidit ilmottaa, että "näitä ei ole punnittu". Ja samalla muistan että piru vieköön, nämä täytyy punnita itse. Nolointa on kun takana on kamalan pitkä jono ja sä juokset sit punnitsemaan ja pohtimaan kurkkujen, tomaattien ja muiden epämääräisten möykkyjen numeroita. Luulis että sitä oppis mutta tää käy kaupassa joka kerta. Varsinkin kurkkujen kanssa

Suomen kieli on mulla ihan hyvin säilynyt, vaikka välillä saattaa joitan sanoja unohtua. Suurimmat ongelmat mulla kyllä tulee siitä että nykyään jos haluan tehdä sanasta "negatiivisen", liitän sanan alkuun aina liitteen "epä". Kuten englanniksi tehdään (tajusiko tätä selitystä kukaan?). Selitin isälleni taannoin kuinka "Kambodza oli aika epäkehittynyt maa". Pankkiin soittaessa (olin vahingossa näppäillyt pin-koodin liian monta kertaa väärin) mutisin pankkineidille että josko hän voisi "epälukita" pankkikorttini. Koska en vaan keksinyt että miten muuten sanon että haluan kortin takaisin käyttöön jos vaan mahdollista... Luurin päässä oli hetken hiljaista.

Se että orange on suomeksi appelsiini (eikö?) ei myöskään mene kaaliin..useimmiten ne menee meikäläisen kielessä ihan vaan tuttavallisesti oranssina. Mitä sitä turhaan hienostelemaan. Onneksi äiti tajuaa tän jo nykyään.

Minulle on myös tullut ihan pakonomainen tarve täyttää hiljaisuudet vaikka millä small talkilla vähän tuntemattomimpien ihmisten kanssa. En ole ikinä muutenkaan ollut se hiljaisin tyyppi mutta nyt sana papupata on saanut ihan uuden merkityksensä. Suomessahan ei välttämättä tarvitse koko ajan puhua pälpättää jos ei ole asiaa, mutta minulle on iskostunut päähän se ajatusmaailma että hiljaisuutta ei saa syntyä, sitten jauhataan säästä vaikka puoli tuntia (ei ollenkaan mahdoton tehtävä Briteissä). Välillä se aika uuvuttavaa kun täytyy yrittää keksiä tikusta asiaa.

Toinen tapa joka on jäänyt päähän ja jonka tämä kuva tiivistää todella hyvin:

www.pinterest.com

Eli ylellinen "kohteliaisuusanojen" ja konditionaalien käyttö. Possibly, kindly, perhaps, if you could be so kind, please, maybe ...Ja ne on eksynyt suomen kieleenikin. Kaikki täytyy yrittää sanoa mutkan takaa superkohteliaasti. Vähempikin kyllä riittäisi. Nykyään jos joku töksäyttää asiat hyvin suoraan tulee mulle ensimmäisenä mieleen että henkilö on hyvin epäkohtelias.

Lontoo on tainnut tehdä tästä jo valmiiksi kärsimättömästä ihmisestä vielä kärsimättömämmän. Nimittäin jouduin eräänä päivänä odottamaan 5 min (siis voitteko kuvitella, 5 min!!) ratikkaa Helsingin keskustassa ja siitäkös puhisin ainakin puoli tuntia. Typerintä oli, ettei mulla edes ollut kiire minnekään, kunhan vaan luulin. Lontoossa kun 2 min metron odotus tuntuu jo pieneltä ikuisuudelta.

Tottakai kulttuuri- ja kielierot vaikuttaa myös toisin päin. Tapahtui kerran päiväkävelyllä Hyde Parkissa:

Poikaystäväni: "I used to like Yorkies but now.. I'm not big fan of them anymore"
Minä: "Yeah, I used to like them as well, but nowadays I think they are just too skinny and bony"
Poikaystäväni: "What an earth are you talking about?"
Minä: "Yorkies. Wasn't that what we were talking about?"

Joo, poikaystäväni puhui Yorkie-nimisestä suklaasta, minä taas koirarodusta nimeltä Yorkshirenterrieri. Ja kuulemma Yorkie-suklaapatukat on tosi täyttäviä ja pulleita. Ei yhtään bony.

Tälläistä aina sattuu ja tapahtuu ja mun mielestä nää on yleensä vaan niin huvittavia tilanteita :) Mites teillä, onko mitään outoja tapoja tai juttuja tarttunut ulkomailla asuessa mitkä Suomessa aiheuttavat hauskoja (tai noloja) tilanteita?

P.S. Arvatkaa kenen lopputyö on periaatteessa valmis ja kuka pääsee huomenna lähtee lempparikaupunkiinsa tapaamaan lemppari-ihmisiä?Me, me,me!!!