Saapuminen upeaakin upeammalle Bazaruton saarelle/Mosambik

Meidän häämatkan viimeinen kohde oli Mosambikin rannikon edustalla sijaitseva Bazaruton-saari. Täytyy kyllä sanoa että päädyimme tähän viimeiseen kohteeseen aivan puhtaan sattuman kautta - mies googletteli erilaisia upeita paratiisikohteita Intian Valtamerellä ja googlettelun tuloksena hän löysi Mosambikin Bazaruton saariston. Ilmoitettiin matkatoimistolle joka suunnitteli meidän matkan että tänne halutaan ja sieltä tuli sitten eri hotellivaihtoehtoja. Me päädyimme Anantara Bazaruto Island Hotel & Spa hotelliin joka kuulosti juuri täydelliseltä häämatkaa varteen.

Meidän piti kyllä hieman tehdä matkaa tänne. Ehkä sen takiakin kun päästiin saarella oltiin yhtä hymyä. Botswanasta lennettiin Kasanen kentältä ensin Johannesburgiin jossa jouduttiin olemaan yksi yö kun lentoaikataulut eivät natsanneet. Seuraavana aamuna otettiin lento Johannesburgista Nelspruittiin (eli Krugerin kansallispuistoon) jossa noustiin ulos koneesta, mentiin turva-ja passintarkastuksen läpi ja noustiin taas samaan koneeseen. Nelspruitista jatkettiin Vilankulokseen joka on ihan Mosambikin rannikkolla. Ja joo, leuka loksahti auki jo siinä vaiheessa kun kone kaarteli Vilankuloksen yllä. Siis katsokaa tuon veden väriä! Ihan älytöntä.

Vilankuloksen kentällä meitä odotti hotellin henkilökunta vastassa ja sitten autolla ajettiin kaupungin läpi satamaan, jossa odotti ihana pieni vene jonne me kiivettiin sitten valmiina matkustamaan saarelle. Itse venematka saarelle kesti 45 min ja jo tässä vaiheessa todettiin että ihan sama minkälainen hotelli on mutta tälläisissä maisemissa ei voi millään olla "huonoa" viettää viimeinen häämatka viikko. Siinä sitten istuttiin veneessä typerä virne naamalla ihaillen upeita saaria, turkoosia vettä ja ylipäätänsä nauttien elämästä. Ja mitä sitten tapahtui?

Yhtäkkiä veneen edessä hyppi delfiinilauma ja me oltiin tässä vaiheessa jo miehen kanssa yhdessä silleen että "tää ei vaan voi olla todellista. Siis miten joku matka voi olla näin järisyttävän upea?". Siinä sitten kapteeni hidasti veneen jotta me pystyttiin ihastelemaan ohi hyppiviä delfiineja. Kaiken kruunasi se kun nähtiin delfiiniemo pikkuisen vauvansa kanssa. Ihan älytöntä.

45 min venematkan jälkeen meidän saari häämötti edessä. Siinä vaiheessa kumpikaan meistä ei ollut pysyä housuissaan. Näytti siltä että oltiin saavuttu meidän omaan paratiisiin. Kello oli about 3 iltapäivällä ja hiekkarannalla ei näkynyt ketään ensisilmäyksellä. Meitä oli vastaanottamassa vaan hotellin henkilökuntaa drinkit valmiina ja paikallisia tanssimassa ja laulamassa. Olimme saapuneet paratiisiin.

Meidän omaan Beach villaan päästyämme, korkkasimme skumpan rannalla ja nautimme tästä maisemasta. Elämä tuntui aika loistavalta juuri silloin! Täytyy myöntää että meidän saapuminen hotelliin enteili loistavaa loppulomaa ja sitähän se oli... Lisää siitä seuraavissa postauksissa!

Ensimmäinen jokisafari Choben kansallispuistossa/Botswana

Olin alkuun kirjoittanut postauksen siten, että olisin käsitellyt meidän koko safariosuuden vain yhdessä postauksessa. Mutta sitten rupesin muokkaamaan niitä satoja kuvia. Meillä on niin paljon ihania eläinkuvia että pakkohan näitä postauksia oli jakaa useampaan osaan. Nyt siis piisaa oikein olan takaa safarikuvia varmaan parin postauksen verran!

Victorian putousten jälkeen matkamme jatkui kohti Botswanaa. Sinne päästiin onneksi ihan vain autokyydillä, tällä kertaa ei tarvinnut lentää kun Choben kansallipuisto sijaitsi kätevästi juuri rajan toisella puolella. Monet matkalaiset tuolla tekevät tälläisiä yhdistelmiä eli Victoria Falls + Chobe ja osa jatkaa sitten vielä Okawangon Deltalle. Me hurautettiin putouksilta raja-asemalle ja siitä eteenpäin meidän safarilodgelle noin reilussa kahdessa tunnissa (sisältäen rajamuodollisuudet joissa ei kyllä nokka kauan tuhissut). Tosin tähän väliin pitäisi ehkä mainita ettemme itse ajaneet tuota väliä vaan meillä oli kyyti järjestettynä.

Saavuimme Sanctuary Chobe Chilweron safarilodgeen puolenpäivän aikaan ja se toimikin seuraavan kahden yön aikana meidän tukikohtana. Chobe Chilwero sijaitsi ihan Choben kansallispuiston rajamailla mikä oli kätevää. Kyseiseltä lodgelta oli myös aivan tajuttoman upeat näkymät suoraan Choben joelle ja siellä käveleviin norsuihin, kuten allaolevasta kuvasta näkee!

Lodgen hyvän sijainnin vuoksi saimme myös nauttia eläinten läsnäolosta myös Lodgen puutarhassa. Lodge-alue oli kyllä aidattu mutta norsut hengaili aidan toisella puolella joka ilta ja kuten manageri pariskunta totesi: "kyllä ne läpi siitä sähköaidasta tulee jos ne niin haluaa". Pumbat oli myös säännöllisiä vierailijoita!

Näitä maisemia ihastelimme myös suoraan lounaspöydästämme heti saapumisemme jälkeen. Hyvään aikaan saavuttiin paikalle kun heti saatiin sapuskaa naamariin! Lounaan jälkeen olikin aika lähteä iltapäivän safarille joka oli tällä kertaa jokisafari - ja vielä ihan meidän ensimmäinen sellainen ikinä!

Ajoimme lyhyen hetken jeepin kyydissä kohti jokea ja pian saavuimmekin omalle veneellemme. Chilwerossa oli aika hiljaista meidän koko siellä olon ajan (mikä oli ihanaa) ja jokisafarille meidän seuraamme liittyikin vain yksi toinen pariskunta Saksasta. Ja mitäs me nähtiin heti ensimmäisenä kun oltiin vaan ehditty lipumaan joelle päin? No tietysti norsuja!

Chobe on erityisen tunnettu alueen suuresta norsupopulaatiosta ja niitä me kyllä nähtiin aivan hurjasti. Norsuja ilmestyi joka nurkan takaa. Oltiin tietysti asiaan kuuluvan innostuneita näistä kahdesta norsusta jotka nähtiin ensimmäisenä mutta kyllä me jaksettiin vielä innostua seuraavanakin päivänä niistä vaikka norsut tuntuivat olevan Chobessa yhtä tavallisia kuin seeprat muissa kansallispuistoissa.

Nämä norsut olivat juuri syömässä ja en muuten tiennyt tätä, mutta norsut putsaavat nämä mutaiset ruohot vedessä ennenkuin he suostuivat syömään niitä. Siinä me sitten katsottiin veneestä käsin kun norsut ensin nostivat ruohot esiin, sitten putsasivat ne kärsänsä avulla ennenkuin ne vihdoin suostuivat laittamaan ne ruohonkorret suuhunsa.

Näimme myös paljon matelijoita. Mies innostui niistä. Minä en. Mies rakastaa kaikki liskoja, krokotiilejä ja sen sellaisia otuksia. Minun mielestä ne on kaikki vähän ällöttäviä. Ja krokotiilit on vaan tylsiä koska joka kerta kun sellainen nähtiin niin ne paistatteli vaan päiväänsä auringossa. Mutta koska miehen ansiosta niiden kuvia on about tuhat meidän muistikortilla, tässä nyt siis yksi kuva krokotiilistä, olkaa hyvä.

Sen sijaan rakastan virtahepoja. On vaikea uskoa että nämä isot lylleröt pystyvät oikeasti liikkumaan niin nopeasti kunhan ne vaan haluavat sitä. Tällä virtahevolla ei tosin ollut kiire minnekään. Se makasi ihan onnellisenä mudassa....

Nousi ylös hetkeksi....

Haukotteli....

Jonka jälkeen se lösähti takaisin mutaan...

Virtahepojen elämä näyttää kyllä aika leppoiselta!

Jatkettiin matkaa ja yhtäkkiä nähtiin kuinka puskien takaa marssi pieni elefanttilauma nauttimaan joen antimista. Nyt olikin siis loistava aika ottaa meidän sundowner-drinkit esiin (Savanna-siideri minulle tietysti!) ja nauttia norsulauman seurasta!

Ihasteltiin norsuja pitkä tovi ja nautittiin drinksuista kunnes alettiin suuntaamaan takaisin kohti rantaa samalla kun aurinko laski horisontissa ja norsut tekivät matkaa takaisin kotiin...Mikä siinä onkin että nämä auringonlaskut ovat niin upeita tuolla päin maailmaa?

Saavuttiin takaisin lodgella hämärän aikaan ja mentiin nauttimaan drinksuista tämän upean näkymän ja nuotion ääreen kunnes oli aika nauttia illallista. Meidän ensimmäinen safaripäivä oli päättynyt!

Helikopterilentoa Victorian putouksilla ja jokiristeilya Zambezia pitkin

Ennen häämatkaamme olin jo lukenut mahdollisuudesta lyhyeeseen helikopterilentoon Victorian putousten yllä ja haluttiin ehdottomasti toteuttaa se tällä "once in a lifetime" matkalla. Me varasimme 12 minuuttia kestävän "Flight of Angels" Shearwater Victoria Falls yrityksen kautta. Meillä oli heiltä varattuna myös matkatoimiston kautta samana iltapäivänä tapahtuva jokiristeily joten totesimme yrityksen varmasti olevan hyvä näihin aktiviteetteihin. Ja niinhän se oli, eli jos joku miettii hyvää yritystä erilaisten aktiviteettien totetuttamiseen Victorian putouksilla, voin ainakin omasta puolesta suositella tätä yritystä.

Joten matkapäivä numero kahden aamulla meidät tultiin hakemaan hotellilta klo.08.30 ja kuskattiin lähellä sijaitsevalle helikopteripadille. En ollut yhtään jännittänyt tätä lentoa etukäteen mutta yhtäkkiä kun saavuttiin itse paikanpäälle alkoi hieman kuumottaa, minä kun en ole mikään normilentämisen fani ja en ole koskaan ollut helikopterin kyydissä niin rupesi epäilyttää minkälaiseen kyytiin joudummekaan. Vähän tutisi puntit housuissa.

Jouduimme odottelemaan hetken kyytiämme sillä järjestäjillä taisi olla hieman häikkää siitä kuka menee minkäkin ryhmän kanssa. Meidät saatiin kuitenkin vihdoin slotattua oikeaseen ryhmään kahden muun pariskunnan kanssa. Va'an kautta vaan kuuntelemaan ohjeistusta ja sitten olikin jo aika mennä jonottamaan kopteriin pääsyä. Kopteriin mahtui kuusi henkilöä ja minua hieman mietitty minkälaiset olisikaan näkymät jos päätyisi istumaan keskellä. Ja niinhän minä päädyin. Kopterin etuosaan meni yksi henkilö ja "taka-osaan" mahtui viisi, eli neljä pääsi ikkunapaikoille ja minä istuin keskellä. Ensin harmitti koska olin varma etten näe mitään, mutta itseasiassa minulle taisi siunaantua paras paikka koska keskeltä näin molemmille puolille kun taas mieheni joka istui ikkunan vieressä ei kunnolla nähnyt toisella puolelle. Toisaalta, kopteri tekee muistaakseni 2 sellaista ympyrää putouksien yllä että kaikki kyllä näkevät hyvin putoukset kopterin molemmilta puolilta.

Meillä kävi myös hieman tuuri. Nimittäin tuolla on mahdollisuus tehdä kaksi eri pituista lentoa, tämä 12 minuutin ja sitten sellainen pidempi 25 minuutin lento jossa tehdään ns. "ilmasafari" kansallispuiston yllä ja sitten tehdään pari kiekkaa putousten lähellä sijaitsevissa rotkoissa. Noh, toinen meidän lennolla oleva pariskunta oli varannut tuon pidemmän lennon ja tarkoitus oli että meidät tiputetaan kyydistä pois ja he jatkavat sitten safarille. Mutta koska rotkot sijaitsivat ihan putouksien vieressä me päästiin myös näkemään ne koska tässä sinne ei olisi kannattanut enää erikseen palata heitä varten. Joten me nähtiin ne rotkot ns. ekstrana josta mies oli todella innoissaan koska helikopteri teki sellaiset kunnon dipit rotkoon. Hänen hieman heikkohermoisempi vaimo tosin etsi lähintä oksennuspussia kopterista....onneksi selvisin kuitenkin, mutta olin ihan onnellinen kun päästiin takaisin maan pinnalle.

Helikopterilento putouksien yllä oli kyllä kaikenkaikkiaan ikimuistoinen kokemus. Ilmasta näkee kokonaisuuden vaan niin paljon paremmin ja kuinka pitkälle alueella putoukset oikeasti levittyvät. Olihan se aika arvokasta lystiä, mutta mielestäni todellakin sen arvoista. Ja täytyy kyllä sanoa että lennon jälkeen oli adrenaliinit kohdillaan, oli aika energinen ja hyper-olo! Minä kun en ole mikään extreme-urheilun ystävä joten tälläinen yläilmoissa heiluminen on jo minulle tarpeeksi extremeä.

Lennon jälkeen rentouduimme hotellin uima-altaalla, nauttien lomasta ja lämmöstä! Saimme kivasti koko allasalueen itsellemme (tai no, jaoimme sen paikallisten apinoiden kanssa) koska tämä taitaa juuri olla sellainen kohde ettei ihmiset paljon altailla makoile vaan keskittyy näkemään putouksia ja kokeilemaan eri aktiviteetteja. Kävimme myös lähettämässä postikortteja itse Victoria Fallsin kaupungilla joka alkoi ihan meidän hotellin ulkopuolelta mutta muuten itseasiassa emme tutkineet kaupunkia yhtään. Omiin silmiini ja meidän erään paikallisen oppaan mukaan joka haki meidät lentokentältä, kaupunki on lähinnä turisteja varten muotutunut ja siltä se näyttikin. Varmaan jos meillä olisi ollut enemmän aikaa oltaisiin varmaan kävelty ja tutkittu paremmin mutta nyt mentiin tällä kertaa näin.

Lounaalla käytiin itseasiassa todella kivassa kahvilassa. Ruoka siellä oli hyvää mutta paikan valttikortti oli maisemat! Nimittäin Lookout Cafe on suoraan nurkan takana putouksista ja sieltä on hienot näkymät Batoka Gorgelle ja Victorian putouksien sillalle. Tämä oli loistava löytö joka sijaitsi pienen hiekkatien päässä lähellä meidän hotellia. Kahvilan omistaa ilmeisesti seikkaluyritys Wild Horizons koska meiltäkin kysyttiin ensimmäisenä kun saavuttiin "did you come to throw yourself off the bridge?". He järjestävät benjihyppyjä sun muita aktiviteetteja mutta me tyydyttiin ihan vaan lounastamaan ja nauttimaan maisemista.

Iltapäivästä meille oli taas varattu ns. sundowner risteily Zambesi-jokea pitkin joka kuulosti ihanan rentouttavalta puuhalta juuri tähän iltapäivään. Ja sitä se olikin. Seilailtiin parisen tuntia pitkin Zambesi-jokea nähden suuren määrän virtahepoja, pari krokotiilia ja vaan kauniita maisemia molemmilla puolella jokea samalla kun nautittiin sundowner drinkkejä.

Entiedä mitään söpömpää vesiotusta kuin virtaheposet. Ne on vaan niin suloisia kaikessa paksuudessaan ja on edelleenkin vaikea uskoa että nehän on oikeasti todella vikkeliä liikkeissään kun sille tuulelle sattuvat.

Auringonlasku oli aivan tajuttoman upea joelta katsottuna ja silloin totesimme yhteen ääneen, että ellei sellaista sanontaa ole kun "you haven't lived until you've seen the sunset in Africa" niin sellainen pitäisi saada heti. Koska auringonlaskut ovat vaan jollaintapaa maagisia tuollapäin maailmaa. Vaan niin upeita.

Tuolloin emme edes tienneet että tulemme näkemään vielä paljon upeampia auringonlaskuja matkamme aikana...