Helikopterilentoa Victorian putouksilla ja jokiristeilya Zambezia pitkin

Ennen häämatkaamme olin jo lukenut mahdollisuudesta lyhyeeseen helikopterilentoon Victorian putousten yllä ja haluttiin ehdottomasti toteuttaa se tällä "once in a lifetime" matkalla. Me varasimme 12 minuuttia kestävän "Flight of Angels" Shearwater Victoria Falls yrityksen kautta. Meillä oli heiltä varattuna myös matkatoimiston kautta samana iltapäivänä tapahtuva jokiristeily joten totesimme yrityksen varmasti olevan hyvä näihin aktiviteetteihin. Ja niinhän se oli, eli jos joku miettii hyvää yritystä erilaisten aktiviteettien totetuttamiseen Victorian putouksilla, voin ainakin omasta puolesta suositella tätä yritystä.

Joten matkapäivä numero kahden aamulla meidät tultiin hakemaan hotellilta klo.08.30 ja kuskattiin lähellä sijaitsevalle helikopteripadille. En ollut yhtään jännittänyt tätä lentoa etukäteen mutta yhtäkkiä kun saavuttiin itse paikanpäälle alkoi hieman kuumottaa, minä kun en ole mikään normilentämisen fani ja en ole koskaan ollut helikopterin kyydissä niin rupesi epäilyttää minkälaiseen kyytiin joudummekaan. Vähän tutisi puntit housuissa.

Jouduimme odottelemaan hetken kyytiämme sillä järjestäjillä taisi olla hieman häikkää siitä kuka menee minkäkin ryhmän kanssa. Meidät saatiin kuitenkin vihdoin slotattua oikeaseen ryhmään kahden muun pariskunnan kanssa. Va'an kautta vaan kuuntelemaan ohjeistusta ja sitten olikin jo aika mennä jonottamaan kopteriin pääsyä. Kopteriin mahtui kuusi henkilöä ja minua hieman mietitty minkälaiset olisikaan näkymät jos päätyisi istumaan keskellä. Ja niinhän minä päädyin. Kopterin etuosaan meni yksi henkilö ja "taka-osaan" mahtui viisi, eli neljä pääsi ikkunapaikoille ja minä istuin keskellä. Ensin harmitti koska olin varma etten näe mitään, mutta itseasiassa minulle taisi siunaantua paras paikka koska keskeltä näin molemmille puolille kun taas mieheni joka istui ikkunan vieressä ei kunnolla nähnyt toisella puolelle. Toisaalta, kopteri tekee muistaakseni 2 sellaista ympyrää putouksien yllä että kaikki kyllä näkevät hyvin putoukset kopterin molemmilta puolilta.

Meillä kävi myös hieman tuuri. Nimittäin tuolla on mahdollisuus tehdä kaksi eri pituista lentoa, tämä 12 minuutin ja sitten sellainen pidempi 25 minuutin lento jossa tehdään ns. "ilmasafari" kansallispuiston yllä ja sitten tehdään pari kiekkaa putousten lähellä sijaitsevissa rotkoissa. Noh, toinen meidän lennolla oleva pariskunta oli varannut tuon pidemmän lennon ja tarkoitus oli että meidät tiputetaan kyydistä pois ja he jatkavat sitten safarille. Mutta koska rotkot sijaitsivat ihan putouksien vieressä me päästiin myös näkemään ne koska tässä sinne ei olisi kannattanut enää erikseen palata heitä varten. Joten me nähtiin ne rotkot ns. ekstrana josta mies oli todella innoissaan koska helikopteri teki sellaiset kunnon dipit rotkoon. Hänen hieman heikkohermoisempi vaimo tosin etsi lähintä oksennuspussia kopterista....onneksi selvisin kuitenkin, mutta olin ihan onnellinen kun päästiin takaisin maan pinnalle.

Helikopterilento putouksien yllä oli kyllä kaikenkaikkiaan ikimuistoinen kokemus. Ilmasta näkee kokonaisuuden vaan niin paljon paremmin ja kuinka pitkälle alueella putoukset oikeasti levittyvät. Olihan se aika arvokasta lystiä, mutta mielestäni todellakin sen arvoista. Ja täytyy kyllä sanoa että lennon jälkeen oli adrenaliinit kohdillaan, oli aika energinen ja hyper-olo! Minä kun en ole mikään extreme-urheilun ystävä joten tälläinen yläilmoissa heiluminen on jo minulle tarpeeksi extremeä.

Lennon jälkeen rentouduimme hotellin uima-altaalla, nauttien lomasta ja lämmöstä! Saimme kivasti koko allasalueen itsellemme (tai no, jaoimme sen paikallisten apinoiden kanssa) koska tämä taitaa juuri olla sellainen kohde ettei ihmiset paljon altailla makoile vaan keskittyy näkemään putouksia ja kokeilemaan eri aktiviteetteja. Kävimme myös lähettämässä postikortteja itse Victoria Fallsin kaupungilla joka alkoi ihan meidän hotellin ulkopuolelta mutta muuten itseasiassa emme tutkineet kaupunkia yhtään. Omiin silmiini ja meidän erään paikallisen oppaan mukaan joka haki meidät lentokentältä, kaupunki on lähinnä turisteja varten muotutunut ja siltä se näyttikin. Varmaan jos meillä olisi ollut enemmän aikaa oltaisiin varmaan kävelty ja tutkittu paremmin mutta nyt mentiin tällä kertaa näin.

Lounaalla käytiin itseasiassa todella kivassa kahvilassa. Ruoka siellä oli hyvää mutta paikan valttikortti oli maisemat! Nimittäin Lookout Cafe on suoraan nurkan takana putouksista ja sieltä on hienot näkymät Batoka Gorgelle ja Victorian putouksien sillalle. Tämä oli loistava löytö joka sijaitsi pienen hiekkatien päässä lähellä meidän hotellia. Kahvilan omistaa ilmeisesti seikkaluyritys Wild Horizons koska meiltäkin kysyttiin ensimmäisenä kun saavuttiin "did you come to throw yourself off the bridge?". He järjestävät benjihyppyjä sun muita aktiviteetteja mutta me tyydyttiin ihan vaan lounastamaan ja nauttimaan maisemista.

Iltapäivästä meille oli taas varattu ns. sundowner risteily Zambesi-jokea pitkin joka kuulosti ihanan rentouttavalta puuhalta juuri tähän iltapäivään. Ja sitä se olikin. Seilailtiin parisen tuntia pitkin Zambesi-jokea nähden suuren määrän virtahepoja, pari krokotiilia ja vaan kauniita maisemia molemmilla puolella jokea samalla kun nautittiin sundowner drinkkejä.

Entiedä mitään söpömpää vesiotusta kuin virtaheposet. Ne on vaan niin suloisia kaikessa paksuudessaan ja on edelleenkin vaikea uskoa että nehän on oikeasti todella vikkeliä liikkeissään kun sille tuulelle sattuvat.

Auringonlasku oli aivan tajuttoman upea joelta katsottuna ja silloin totesimme yhteen ääneen, että ellei sellaista sanontaa ole kun "you haven't lived until you've seen the sunset in Africa" niin sellainen pitäisi saada heti. Koska auringonlaskut ovat vaan jollaintapaa maagisia tuollapäin maailmaa. Vaan niin upeita.

Tuolloin emme edes tienneet että tulemme näkemään vielä paljon upeampia auringonlaskuja matkamme aikana...