30.07.2016 - Meidän häät

"Kun aamulla herään, mä tuntee voin sen, tää on kaunis päivä, mä oon onnellinen....Me puhutaan tai ollaan hiljaa, meidän on helppo olla kahdestaan, meillä on tää juttu joka kestää, nuoret sydämet jotka tykyttää"

Herään hääpäivän aamuun klo.05.45 verhon välistä pilkistävään auringonsäteisiin. Robinin Onnellinen-kappale tulee heti mieleen jonka sanat kolahtivat kovaa juuri ennen häitä. Hipsuttelen alakertaan vain aamutakki päällä ja yritin olla hiljaa jotten herätä lopputaloa. Ajattelin hiipiä itsekseni katsomaan markiisia jonka olimme saaneet valmiiksi edellisiltana. Päästessäni alakertaan ulko-ovesta ovat juuri astumassa ulos äiti, isi ja meidän Marski-koira. Näköjään en ollut ainoa joka ei saanut unta. Kävelemme yhdessä koko perhe alas katsomaan telttaa aamukasteessa, aamuauringon lämmittäessä. Äiti kuiskaa hiljaa: "Tänään on sun hääpäivä".

Kirkonkellot soivat ikuisuudelta tuntuvan 3 minuutin ajan. Minä ja isä odotamme kirkon ovien avautumista. Kirkon ovet avautuvat ja säkkipillin soittaja kajauttaa yhdessä urkurin kanssa Highland Cathedralin sävelet ilmoille.

Odottelen isän kanssa yhdessä kirkon ovien puolella. Suntio on ihanan rauhallinen ja toteaa meille, että sitten kun tuntuu siltä että ollaan valmiita, hän aloittaa kirkonkellojen soittamisen merkistäni. Annan merkin ja sen jälkeen alkaakin hermostuttaa niin että kädet ja kimppu vaan tärisee. Isä nykii solmuketta ja nostelee silmälasejansa. 3 minuuttia tuntuu ikuisuudelta. Ovet avautuu ja säkkipillin soittaja astelee käytävälle ja alkaa soittamaan skottilaisen Highland Cathedralin sävelmää. Katson mieheni ilmettä koska kyseinen kappale oli hänelle totaalinen yllätys. Ja ihana yllätys olikin, hänen ilme oli näkemisen arvoinen. Kävelen yhdessä isän kanssa alttarille ja minä keskityn vaan syväänhengittämiseen koska vieläkin jännitti ihan hirveästi. Mieheni astuu käsipuoleeni kun päästään kirkon käytävän päätyyn ja puristaa kättäni. Noustaan yhdessä portaat alttarille.

"31 vuotta sitten vihkin sinun vanhempasi ja 29 vuotta sitten minä kastoin sinut. Nyt on aika juhlistaa teidän avioliittoanne"

Meidät vihki sama pappi joka on aikoinaan vihkinyt minun vanhempani sekä kastanut myös minut. 31 vuotta sen jälkeen kun hän vihki omat vanhempani, hän seisoi nyt minun ja mieheni edessä valmiina vihkimään meidät.

"On sussa kaikki vaan niin kohdallaan, teet teistä yhdessä niin täydelliset".

Isäni lainaa suomalaisen reggae artistin sanoja pitäessään puheen ja osoittaessaan sen miehelleni. Hän on täydellinen juuri minulle. Vieraita naurattaa ja aika moni pyyhki silmäkulmiansa. Meidän häämme ohjelman muodosti koskettavat ja upeat puheet, tanssiminen (niin skottilaiset ceilidh-tanssit kun sitten hieman perinteisemmät tanssit), hyvä ruoka ja yhdessäolo. Oli meille myös morsiuskimpun heittoa, hääkakun leikkausta sekä tietysti skottilainen viskibaari. Menu koostui niin skotlantilaisista ruuista (ilman haggista tosin) kuin myös perinteisimmistä suomalaisista kesäruuista. Olimme saaneet mielestäni yhdistettyä juuri kivasti meidän molempien kulttuureja jotta häistä tuli juuri meidän näköisemme.

"And darling I will be loving you 'til we're 70. And baby my heart could still fall as hard at 23. And I'm thinking 'bout how people fall in love in mysterious ways. Maybe just the touch of a hand, Oh me I fall in love with you every single day"

Olimme valinneet Ed Sheeranin Thinking out Loud meidän häätanssikappaleeksi. Sen sanat vain iskivät meihin juuri täydellisesti. Ja sitä se oli. Olin yhtä hymyä koko häätanssin ajan. Mietin todella että ihmiset kyllä rakastuvat välillä mitä ihmeellisemmin, ottaen huomioon että en ymmärtänyt sanaakaan mieheni puheesta kun hänet ensimmäisen kerran tapasin. Ja tässä me nyt olimme. Naimisissa ja tanssimassa ensimmäistä häätanssiamme.

Olin askarrellut tienviitan muutamista kaupungeista joista meidän vieraat oli kotoisin

"Friendships last forever"

Klo.04.00 tanssilattialla on enää minä ja mies, miehen sisko, veli ja hänen kihlattu sekä miehen serkut. Laulamme täyttä kurkkua Spice Girlsien Wannaben tahtiin joka yleisön pyynnöstä (kuka lies pyysi) pistettiin Spotifysta soimaan. Lähdemme miehen kanssa kävelemään minun mökkiini samalla kun aurinko nousee hiljakseen horisotin takaa. Hymyilyttää niin paljon, mikä mieletön päivä.

Marski sai myös asiaankuuluvasti oman skottiruutu rusetin kaulaansa

Meidän hääpäivämme oli ihan mieletön.

On vaikea pukea sanoiksi sitä onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta mikä päivästä jäi.

Kiitollisuuden tunnetta siitä kuinka onnekkaita olemme että meillä on niin mahtavia ystäviä ja perhettä. Monet matkustivat merten ja manterten takaa meidän häihimme. Ja siitä olen niin kiitollinen koska meidän häät eivät olisi ollut mitään ilman meidän vieraita.

Onnellinen siitä että saimme juhlia häitä kotona, paikassa joka kantaa niin paljon ihania muistoja meidän yhteisistä hetkistä.

Ja tietysti niin super onnekas siitä että olen löytänyt rinnalleni aivan upean miehen.

Yhdessä olemme juuri täydellisiä.  

Kaikki kuvat ovat super lahjakkaan hääkuvaajamme Rasmus Hartikaisen/Musta & Valkoinen käsialaa, ethän kopio. Voin muuten erittäin lämpimästi suositella hääkuvaajaamme, Rasmus onnistui tallentamaan niin upeita hetkiä ja tunteita kuviin että monta kertaa olen herkistynyt kun olen katsonut kuvia ja niistä paistavia tunteita läpi. Sen takia tässäkin postauksessa joudutte pällistelemään vain meikäläistä, jotenkin kaikki loput kuvat tuntuivat niin henkilökohtaisilta etten halunnu niitä julkisessa blogissa jakaa.