Tuossa taannoin tein jotain joka ansaitsi kulmien kohotusta ja paheksuvia katseita kanssamatkustajilta. Odotin junaa Birminghamin asemalle kotia kohti ja ihmiset jäivät tien tukkeeksi suoraan junan oven eteen sen sijaan, että he olisivat kunnolla siirtyneet junan käytäville asti ja tämän avulla luoneet lisää tilaa jotta loputkin halukkaat pääsee kyytiin.
Sen sijaan että olisin kohteliaasti ja kiltisti pyytänyt että "could you please perhaps be ever so kind and possibly move inside the carriages. Please. That would be lovely" (lisää vielä pari kohteliaisuussanaa niin hyvin menee). Ei, en toiminut näin. Pinna oli vähän kireällä ja ärsytti ihmiset jotka ei liikkunut (vaikka tilaa oli lopputomiin, tämä ei olisi edes klassifioitunut ruuhka-ajan liikenteeksi Lontoossa) joten kipakasti huusin "can you just move inside the carriages, there's like plenty of space". Ei pleasea, ei mitään kohteliaisuussanoja vaan suorat sanat.
Ja voi elämä mitä mulkaisuja sain osakseni (ja olin varma että puolet heistä ajatteli että meidän ei ikinä olisi pitänyt avata rajoja maahanmuuttajille). Olin juuri rikkonut tämän maan ihmisten kirjoittamia sosiaalisia sääntöjä: puhunut töykeästi ilman että kuorrutin koko lauseen tarkoitusta kohteliaisuuksiin.
Älkää käsittäkö väärin, yleensä omaankin korvaani särähtää nykyään jos sitä please-sanaa ei tungeta johonkin väliin lausetta. Sen verran nämä vuodet Britanniassa asumista on jättänyt jälkensä, että nykyään suomalaisten puhetyyli kuulostaa omaan korvaani hyvin töksähtelevältä ja epäkohteliaalta. Itsekin kirjoitan työsähköpostejani siten, että ne kuulostavat mahdollisimman kohteliaalta joka tarkoittaa tietysti ylenmääräistä please, kindly, possibly etc. sanojen käyttöä. Itseasiassa Lena, in London & Beyond-blogista kirjoitteli taannoin juuri tästä samasta aiheesta. Tykkään tälläisestä kohteliaasta kielenkäytöstä ja luonnollisesti onhan se nyt mukavampaa kun kanssakäyminen on aina ystävällistä, yleensä tökerö käytös ei hyödytä ketään.
Mutta tiedättekö sen tunteen kun välillä vaan haluaisi sanoa suorat sanat? Sanoa asiat ihan sellaisenaan kun ne on, eikä verhoilla niitä mihinkään kohteliaisuuspeittoon. Ja auta armias kun nämä kohteliaisuussäännöt ylettyy liikenteeseenkin, Pitää antaa tilaa kaikille vaikka kyseinen Mersu-tyyppi olisi juuri korvannut sun eteen ja skipannut 100 metriä jonoa. Ei saa olla itsekäs ja osoittaa mieltänsä, vaan kiltisti sitä annetaan Mersulle tietä. Vaikka oikeasti tekisi ihan vaan vähän mieli kolhaista sen autoa. Koska kiilaaminen on typerää. Valehtelematta heilauttelen kättäni varmaan 15 kertaa ajomatkan aikana. Kättä heilautetaan kun joku antaa tilaa sinulle. Sitä myös heilutetaan takaisin kun joku kiittää sinua tilan antamisesta. Ja vähän kaikesta muustakin.
Ja silti, mitä minä teen? Heiluttelen sitä kättä, annan tilaa vaikka joku olisi juuri kiilannut jonon eteen, pidän suuni kiinni vaikka tekisi mieli kommentoida jotain kipakkaa ja verhoan kaikki jutut positiivisiin sanoihin vaikka kuinka ottaisi päähän. Ihan vaan koska tämän maan tavat ovat näköjään (melkein) tarttuneet minuunkin. Joskus tietysti suomalainen sisuni ottaa valtansa (kuten yllämainitussa juna-episodissa) mutta muuten meikäläisestä on näköjään tullut tälläinen "yes, please, kindly, please" tyyppi. Välillä on rankkaa olla niin helkkarin kohtelias.
Älkää käsittäkö väärin, yleensä omaankin korvaani särähtää nykyään jos sitä please-sanaa ei tungeta johonkin väliin lausetta. Sen verran nämä vuodet Britanniassa asumista on jättänyt jälkensä, että nykyään suomalaisten puhetyyli kuulostaa omaan korvaani hyvin töksähtelevältä ja epäkohteliaalta. Itsekin kirjoitan työsähköpostejani siten, että ne kuulostavat mahdollisimman kohteliaalta joka tarkoittaa tietysti ylenmääräistä please, kindly, possibly etc. sanojen käyttöä. Itseasiassa Lena, in London & Beyond-blogista kirjoitteli taannoin juuri tästä samasta aiheesta. Tykkään tälläisestä kohteliaasta kielenkäytöstä ja luonnollisesti onhan se nyt mukavampaa kun kanssakäyminen on aina ystävällistä, yleensä tökerö käytös ei hyödytä ketään.
Mutta tiedättekö sen tunteen kun välillä vaan haluaisi sanoa suorat sanat? Sanoa asiat ihan sellaisenaan kun ne on, eikä verhoilla niitä mihinkään kohteliaisuuspeittoon. Ja auta armias kun nämä kohteliaisuussäännöt ylettyy liikenteeseenkin, Pitää antaa tilaa kaikille vaikka kyseinen Mersu-tyyppi olisi juuri korvannut sun eteen ja skipannut 100 metriä jonoa. Ei saa olla itsekäs ja osoittaa mieltänsä, vaan kiltisti sitä annetaan Mersulle tietä. Vaikka oikeasti tekisi ihan vaan vähän mieli kolhaista sen autoa. Koska kiilaaminen on typerää. Valehtelematta heilauttelen kättäni varmaan 15 kertaa ajomatkan aikana. Kättä heilautetaan kun joku antaa tilaa sinulle. Sitä myös heilutetaan takaisin kun joku kiittää sinua tilan antamisesta. Ja vähän kaikesta muustakin.
Ja silti, mitä minä teen? Heiluttelen sitä kättä, annan tilaa vaikka joku olisi juuri kiilannut jonon eteen, pidän suuni kiinni vaikka tekisi mieli kommentoida jotain kipakkaa ja verhoan kaikki jutut positiivisiin sanoihin vaikka kuinka ottaisi päähän. Ihan vaan koska tämän maan tavat ovat näköjään (melkein) tarttuneet minuunkin. Joskus tietysti suomalainen sisuni ottaa valtansa (kuten yllämainitussa juna-episodissa) mutta muuten meikäläisestä on näköjään tullut tälläinen "yes, please, kindly, please" tyyppi. Välillä on rankkaa olla niin helkkarin kohtelias.
Musta tulisi varmaan tosi huono britti :D Olen kyllä oikeasti ihan mukava ihminen, mutta tuollainen ylenpalttinen (ja teennäinen) kohteliaisuus on raskasta. Suomalaisten puhe ja välillä käyttäytyminenkin on välillä kyllä tosi tönkköä, mutta kun siihen on niin tottunut... :) Hyvä, kun päästit suomalaisen sisun sisältäsi pinnalle junassa!
VastaaPoistaHaha :) Mä itseasiassa just mietin kun luin tän sun kommentin ja Emmin tuossa alla että en jostain syystä itse miellä tätä kohteliaisuutta teennäiseksi...Sitä on jotenkin hankala selittää, mutta hankalissa tilanteissa Britit eivät tunnut haluavan "nolata" itseään ja siten aukoa päätänsä sen enempäää....Joo, tästä selityksestä ei luultavasti saanut mitään selvää :D
PoistaKohteliaisuus on kivaa ja useimmat päivät minäkin vietän kohteliaisuuksi viljellen mutta välillä on vaan pakko sanoa suorat sanat :D
Onkohan britit vieläkin (teko)ystävällisempiä kuin amerikkalaiset? Liikenteeseen asti ei kohteliaisuus täällä ainakaan ulotu, vaan siellä ollaan jopa törkeitä:D
VastaaPoistaHaha, just tuossa Elinalle vastasin yllä että mun mielestä sitä ei voi aina kutsua teennäiseksi, tai itse ainakin näen amerikkalaisen kohteliaisuuden ja ystävällisyyden paljon teennäisempänä kun Brittien :D Mutta se voi kyllä olla ihan oma mielikuvani!
PoistaTuttua, niin tuttua! Nyt etenkin Saksassa asuessa pitäisi osata olla yhtä tökerö ja tyly kommunikoinnissa kuin paikalliset ajoittain ovat. Vaikka tällä kohteliaat sanat saattavat kuulua, niin äänen sävy on kylmääkin kylmempi. Kyllä paikalliset karjahtelee toisilleen jos ohitellaan, mutta minä vain hymyilen ja hymisen. Pahinta on ehkä ne hetket, kun ihmiset jäävät julkisista kulkuvälineistä ja sen sijaan, että kyytiin hyppäävät odottaisivat, he poikkeuksetta alkavat tunkea samaan aikaan sisään. Joka ikinen kerta joku tämän tekee ja tässä kohdassa haluaisin osata muutaman sanan enemmän saksaa.
VastaaPoistaJoo, tiedätkö, silloin kun olen Saksassa käynyt tai törmännyt kyseisen maan kansalaisiin niin kyllä se iskee aika päin kasvoja että kaikki vaikuttaa niin epäkohteliailta!
PoistaJa voi elämä, inhoan tuota kun ihmiset eivät voi sen verran odottaa että jengi pääsee ensi ulos bussista/junasta/metrosta vaan heti pitää väkisin änkeä sisään! Mä aina raivostun tollaisesta käytöksestä kanssa!
Dubaissa toi metrosta ulos meneminen oli niin ärsyttävää ja hankalaa, että pistivät loppujen lopuksi "lattiaan" merkit, että keskeltä mennään ulos ja ne jotka tulee sisään odottaa sivuilla. Mut eipä tuo kauheesti auttanut. :D
PoistaHaha, toi on kyllä rasittavaa...En tajua miksi ihmiset ei voi odottaa sen verran että jengi pääsee sieltä ulos?
PoistaTaalla jenkkilassa on kans tuo kohteliaisuuksien viljely se normi, vaikka ei niin vahvasti kuin Briteissa (tietaakseni). Kaikki on niin kohteliasta ja mitaan ei voi sanoa suoraan siina pelossa, etta joku loukkaantuu. Mutta ei se taallakaan teennaiselta tunnu (tietenkin tapauskohtaista). Oon tottunut siihen ja oon itsekin aika ylikohtelias, mutta valilla on aikoja, milloin suorat sanat on paikallaan. Olisin luultavasti ihan samoin toiminut sun tilanteessa, varsinkin jos oon vasynyt ja haluan vain kotiin tyopaivan paatteeksi. :l Tutoroin myos joskus salsatunneilla ja joskus tuntuu silta etta oon liian "suora". Kaikki ohjeistus pitaa aina vuorata hirvealla maaralla "you're doing great! this and this is good and you're picking it up fast ... BUT [ohjeistusta] ... but that's really good already". Arsyttaa valilla kun haluais vain sanoa etta "ala tee nain vaan nain" :D
VastaaPoistaTulipa muuten mieleeni, kun yhdessa QI:ssa puhuivat, miten Briteissa on huonoa asiakaspalvelua. Tuli heti sellainen "mita?!" reaktio, kun mun mielikuvissa ovat just niin kohteliasta etta. Onko asiakaspalvelu sitten poikkeus? Linkkia viela kohtaan, koska naurattaa aina:
https://www.youtube.com/watch?v=E9PSg0sQyfs
Haha, joo, meille aina toitetaan tota että se on "sandwiching" niitä parannusehdotuksia. Kerro ensin joku kohteliaisuus, sitten se korjausehdotus ja sit taas lopeta kohteliaisuuteen ettei henkilö vaan loukkaannu :D Ja ymmärrän kyllä niin hyvin, välillä olisi vaan niin kiva sanoa asiat siten kun ne oikeasti ovat!
PoistaRepesin tolle QI:lle :) Asiakaspalvelu on kyllä niin tapauskohtaista, sanoisin että porukka on taas kohteliaampaa kun keskimääräisesti Suomessa mutta esim. Lontoossa mun mielestä saa huonompaa asiakaspalvelua kun esim. täällä meillä päin. Mutta sekin on ihan ymmärrettävää. Eli sanoisin, että asiakaspalvelu on kyllä todella vaihtelevaa!