Jokavuotinen perinne: Lichfield Proms

Jo silloin aikoinaan kun hieman ääneen pohdin työkavereiden kanssa asunnon ostoa Lichfieldistä, kollegani kertoi minulle tämän piskuisen kaupungin legendaarisista Proms-juhlista.Wikipediasta kurkkasin, että aikoinaan tätä nimitystä käytettiin kun puhuttiin Lontoon ulkoilmakonserteista joihin oli vapaa pääsy. Nykyään tämä perinne jatkuu vielä tänäkin päivänä ja tälläisiä konsertteja järjestetään tietääkseni ympäri maata. Kuuluisin on kuitenkin The BBC Proms, kahdeksanviikkoinen periodi kesän aikana jolloin Royal Albert Hall täyttyy päivittäin yleisöstä joka tulee kuuntelemaan orkesterin soittamaa klassista musiikkia. Tyylillisesti näissä konserteissa on aina nimenomaan kyse klassisesta musiikista. Ns. "tärkein ilta" on viimeinen Proms-ilta jolloin musiikki on hieman kevyempää ja koostuu myös monista isänmaallisista lauluista/kipaleista ja jengi on pukeutunut Union Jack-kuvioon päästä varpaisiin.

Tästä selostuksesta sai toivon mukaan hieman osviittaa minkälaiset bileet on kyseessä? Lichfieldin Promsit ovat hyvin yllämainitun kaltaiset. Täällä ne järjestetään keskustan isossa puistossa ja jengi panostaa ihan tosissaan iltaan. Paikalle saavutaan ajoissa pystyttämään piknik-pöydät ja asusteet ja leirin viereen pystytetään luonnollisesti britti-lippu. Monet oli myös panostaneet ihan tosissaan mitä hienoimpiin piknik-tarjoiluihin ja lähteneet koko perheen tai ystävien johdolla nauttimaan tästä illasta. Mehän oltiin miehen kanssa ihan amatöörejä tämän valmistautumisen suhteen - vaan laitettiin lämmintä vaatetta päälle ja päätettiin mennä vaan katsomaan alueelle meinkiä. Meillä ei siis ollut omia piknik-eväitä, juotavia tai edes vilttiä mukana mutta silti oli hauskaa! Tosin ensi vuoden meiningit on jo nyt jo suunniteltu ja päätetty - silloin mennään sitten sillä kunnollisella piknik-kaavalla näihin juhliin!

Sattui ihan mieletön tuuri, sillä vielä aiemmin päivällä oli satanut vettä mutta illaksi keli kirkastui todenteolla ja nähtiin aivan ihanan purppuranväriseksi maalautunut taivas samalla kun kuunneltiin klassista musiikkia. Minun oma lemppariesitykseni oli ehdottomasti kun Nessun Dorma kajahti soimaan - ihan kylmät väreet meni selkäpiitä pitkin kun kuunneltiin tuota upeea teosta. Olo oli taas niin onnellinen muutosta Lichfieldiin - jotenkin täällä on niin hyvä olla ja kaikki on kohdallaan. Oli ihan pakko ottaa videokin tuosta, ja sain sen ladattua myös tänne näytille (valitettavasti laatu on jostain syystä huono, sorry!):

Ilta huipentui erinäisiin isänmaallisin lauluihin kuten "Rule Britannia" ja ilotulitukset kajautettiin taivaalle samalla kun orkesteri alkoi soittamaan "Hope and Glorya" joka kyllä kruunasi illan. Tämä oli aivan mielettömän ihana tapahtuma, ihmiset olivat kyllä juhlatuulella mutta kukaan ei örveltänyt koska kyseessä on ennenkaikkea perhe-ja ystäväjuhla, jossa nautitaan yhdessäolosta. Ensi vuonna taas uudestaan ja silloin kyllä otetaan kunnon piknikeväät messiin ja kerätään kaverit yhteen!