Hääsuunnittelua

Flick Creative commons

En ole paljon meidän hääjärjestelyistä kirjoitellut koska vielä kuukausi takaperin ei oltu niitä paljon mietitty. Tai oltiin ehkä mietitty mutta ei olla tehty asioiden järjestelyiden eteen mitään. Olen kyllä tuhlannut tunteja ja taas tunteja Pinterestissä miettien minkälaiset häät meille tulee, mutta ei kai ne häät järjesty vain Pinterestiä katselemalla? Se vasta helppoa olisikin, nimittäin mikäli Pinterestiä on uskominen, meidän häät on jo sorteerattu.

Noh. On meillä sentään päivä laitettu kalenteriin. Halleluja! Kirkko on nimittäin varattu, mutta sekin varattiin vanhempien toimesta joten siitä(kään) en voi ottaa kredittiä meille. Kiitti vaan heille, muuten oltaisiin tuskin koskaan saatu sitä itse aikaiseksi! Paikkakin on niinkuin noin periaatteessa tiedossa, sillä haluamme pitää puutarhahäät minun  kotikotona. Vanhemmat oli taas niin kilttejä että soittivat ja varasivat markiisin meille. Eli toistaiseksi kaikki mitä ollaan varattu, on minun vanhemmat tehneet sen. Haha, olen näköjään aika hyvä delegoimaan.

Parin viime viikon aikana olen kuitenkin hoidellut asioita kuntoon ihan urakalla ja laittelin tarjouspyyntöjä valokuvaajille, ceilidh-bändille, kuljetukseen ja pitopalveluun. Valokuvaaja onkin nyt bookattu.

Tärkein juttu (sulhasen lisäksi) kuitenkin löytyy ja se on minun hääpukuni. Se löytyi ihan sattumalta. Käytiin nimittäin kesällä Suomessa ollessani sovittelemassa pukuja ihanassa Niinattaressa Helsingissä ja sieltähän se puku löytyi. Testailin varmaan kymmentä eri pukua ja tämän yksilön kohdalla tuli heti sellainen "omanlainen" tunne. Kaikki puvut joita olin siihen mennessä kokeillut tuntui todella vieraalta: liikaa pitsiä, liikaa tylliä, vääränmallinen, epämukava olo. Eräässä puvussa tuntui että tylli lähti ulos heti rintojen alta ja näytin ihan muffinsilta. Sellaiselta valkoiselta kermavaahto muffinsilta. Monissa puvuissa oli myös jotenkin epämukava olo tai ne eivät lainkaan sovinnut kropalleni. Ei tullut kamalan itsevarma ja kaunis olo kun vaapuin ulos sovituskopista kuin mikäkin valas.  Kunnes sovitin sitten sitä pukua ja se tuntui heti Lauramaiselta (makutuomarienkin mielestä se oli ihan minun näköinen). Simppeli mutta näyttävä, klassinen, upea helma ja ennenkaikkea mukava päällä. Se päällä oli itsevarma ja kaunis olo. Kaikenkukkuraksi se istui kuin nakutettu ja kun myyjä vielä sanoi kyseisen kappaleen olevan -50% alessa, lähti se loppuenlopuksi kassa kautta mukaan. Siellä se nyt odottaa vanhempien kaapissa ensi kesää. Todella toivon että vieläkin tykkään siitä ensi kesänä...

Siellä se puku oleilee pussissaan!

Mutta koska olen tälläinen Murehtija-Martta niin vaikka häät ei olisikaan ihan vielä suunniteltu, niin sitäkin enemmän olen ehtinyt näkemään painajaisia niistä. Useimmin unissa toistuu sama kaava: vieraat ei ilmesty paikalle, sulhoa ei löydy ja kaasotkin on hukassa. Toisessa unessa taas jouduin kävelemään alttaria pitkin ilman meikkiä ja hunnussa joka oli pinkki-ruskea-harmaa. Viehättävä väriyhdistelmä. Eräässä unessa taas mentiin sellaisella puulavalla kirkolle järveä pitkin, mutta kaasot eivät pitäneet minusta kiinni jonka seurauksena tipuin veteen. Hieman kyllä huolestuttaa että jos melkein 10 kk ennen häitä näen jo painajaisia niin mitä tapahtuu kun päivä lähenee?

Ja vaikka kuinka olen yrittänyt vakuuttaa itseäni siitä että minusta ei ole tule yhtä niistä hulluista morsiamista joka vetää kilarit pienistäkin asioita, niin huolestuttavasti jo kerran sain hirveän paniikin aikaiseksi kesken työpäivän kun luin eräästä jutusta "Häät 2016" Facebook-ryhmästä. Laitoin äidille paniikkiviestin joka soittaa takaisin. Hänelle asian selitettyäni äidin vastaus kuuluu: "siis oikeasti? Et voi olla tosissasi! Hyppää jorpakkoon". Luulen että äiti ei ihan arvostanut tätä mun panikoimista :D

Ja siinä missä kuukausi takaperin oltiin jo ihan varmoja meidän häämatka kohteesta niin nyt olenkin jo alkanut epäillä sitä ja miettinyt muita vaihtoehtoja pääsemättä kuitenkaan mihinkään lopputulokseen. Koska tässä on muutenkin hommaa ihan tarpeeksi, niin päätettiin antaa häämatkan suunnittelu tutun ammattilaisen käsiin mutta hän tuskin haluaa alkaa suunnittelemaan matkaa ihan tälläisten speksien pohjalta kuten "jonnekin päin maailma olisi kiva lähteä, ei kuitenkaan Eurooppa, lähtö häiden jälkeen ja budgetti about tätä luokkaa (sitä luokkaa siis että rahaa ei löydy kuin roskaa mutta halutaan asua upeissa hotelleissa)".

Tälläisissä tunnelmissa siis mennään täällä. Välillä panikoiden, välillä hälläväliä asenteella. Saa nähdä mitä näistäkin häistä tulee...