Liikennekulttuurista Briteissä

Menin ostamaan tuossa taannoin itselleni uuden menopelin. Nykyään meikäläinen junan sijasta huristelee tuolla autolla menemään, jota myös leikkimielisesti kutsun pieneksi punaiseksi paholaiseksi. Auto on helpottanut ja lyhentänyt omia työmatkojani ihan merkittäväksi - uskomatonta miten se elämän "laatukin" on tuntunut parantuvan sen jälkeen niin paljon kun työmatkoihin ei mene enää kolme tuntia päivässä. Vaikka olenkin tottunut hieman täkäläiseen liikennekulttuuriin jo aikaisemmin kun olen istunut miehen kyydissä, niin nyt itse ajaessa sitä kiinnittää huomionsa aika moneen juttuun jotka tuntuu positiiviselta tai vaihtoehtoisesti oudolta tässä hassussa maassa. Tässä muutama niistä:

• Kuten kaikki varmaan tietääkin, täällä ajetaan väärällä puolelle, eli vasemmalla puolella. Tähän ihan oikeasti tottuu yllättävän nopeasti ja oikeasti en kyllä siihen kiinnitä enää mitään huomiota. Olen siihen jopa niin tottunut että viimeksi Suomessa ollessani käänsin auton väärälle puolelle tietä kunnes tajusin hetken kuluttua virheeni kun auto oli tulossa vastaan sillä omalla kaistalla....
• Ainakin täällä meillä päin (Lontoon liikenne onkin varmasti sitten ihan oma stoorinsa) kanssa-autoilijat aina huomioidaan: tietä annetaan muille ja käsi heiluu kun toisia kiitetään. Toisaalta täällä on autoilijoita niin paljon että muut liikenteessä heilujat on pakkokin huomioida. Se on silti yllättänyt itseni positiivisesti kuinka ystävällisiä ihmiset on. 
• Ajovaloja ei tarvitse pitää päällä muuta kuin pimeällä.
• Täällä on kaksi tietä jotka ajaa minun omassa mielessäni samaa asiaa. Täällä on erikseen moottiritie ja sitten ns. dual carriageway. Dual carriageway vastaa meidän suomalaisten normaalia moottorietietä eli kaksi kaistaa menossa samaan suuntaan. Brittien moottoritiet on yleensä ainakin taas nelikaistaisia ja joskus levenee jopa kuusikaistaiseksi. En ole edelleenkään ihan varma mikä ero näillä kahdella tiellä on paitsi että niihin pätee eri liikennerajoitukset. 
• Nopeusrajoitukset aiheuttaa välillä hieman huvittuneisuutta. Nimittäin koko maassa (tai siis Englannissa) on ns. national speed limit joka on 70 mailia/h. Tämä siis moottoriteillä ja dual carriage waylla. Sitten on alue-ja liikennekohtaisia rajoituksia. Joskus kuitenkin näkee nopeusrajoituskylttejä jotka on ympyröity joko punaisella tai keltaisella. Jos se on ympyröity punaisella, tarkoittaa se että kyseessä on ehdoton nopeusrajoitus ja sitä tulee noudattaa. Jos se on ympyröity keltaisella, tarkoittaa se että kyseessä on neuvoantava nopeusrajoitus ja voit ajaa kovempaakin jos haluat. Logiikka, anyone?
• Vaikka nopeusrajoitus on se 70 mailia/h niin on ihan normaalia että motarilla mennään vähintään 10 mailia ylinopeutta silloin kuin ei ole ruuhkaa. Kaikki tekee sitä ja se tuntuu olevan ihan standardi juttu. 
• Myös täältä löytyy ns. toll roads, joiden käytöstä nimensä mukaisesti veloitetaan. En ole koskaan sellaista käyttänyt koska ne on todella kalliita, esimerkiksi meidän läheltä menevä M6 Toll Road veloittaa yli 5 puntaa vaikka sitä ajaisia kuinka lyhyen matkan. 
• Suurinta päänvaivaa on aiheuttanut kuitenkin liikenneympyrät. Siinä missä Suomessa (ainakin tietääkseni) isoin liikenneympurä on Pitäjänmäen ympyrä Helsingissä, josta löytyy kolme kaistaa, niin täällä on ihan normaalia löytää sellaisia kuusikaistaisia "liikenneympyröitä" jotka on halkaisijaltaan ihan järkyttävän kokoisia. Itseäni juurikin eniten stressasi nämä ympyrät koska niissä on niin tärkeää saada heti oikea kaista haltuunsa että pääsee uloskin sieltä jossain vaiheessa. Ja suoraan sanottunu, brittiläiseen tyyliin ei näissä kaistoissa ole aina ihan se paras logiikka. Kaksikaistaiset pienet ympyrät vielä menee, vasen kaista otetaan jos käännytaan vasemmalla tai mennään suoraan ja oikea sitten kun käännytään oikealla. Ihan loogista. Mutta kun kaistoja tulee lisää niin se loogisuus häviää heti ja usein joudunkin arpomaan uusissa liikkenneympyröissä että mikä kaista sitä pitäisi ottaa. Onneksi yleensä niissä kuusikaistaisissa ympyröissä on tienvieressä selkeä merkit että mitkä kaistat menee minnekkin. Mies aina myös sanoo että katso siitä tienpinnasta, siihen on merkitty että minne kaistat menee. Noh, helpommin sanottu kun tehty jos kaistat on jo täynnä autoja. Minulla kun toistaiseksi ei vielä ole röntgenkatsetta joka näkisi suoraan autojen läpi kaistamerkkinät! 

Huonomminkin olisi siis voinut alkaa meikäläisen autoilijaura täällä. Liikkenneympyrät tuottaa vielä hieman päänvaivaa, tai lähinnä silloin kun joudun ajamaan tuntemattomilla teillä. Mutta muuten tämä on sujunut ihan hyvin vaikka välillä onkin naurattanut nämä liikennesäännöt ja logiikan puute (ainakin omasta mielestäni). 

Kannattaa muuten lukea Emmin postaus autoilusta USA:ssa (ja kiitos hänelle inspiraatiosta tähän postaukseen), siellä meno vasta kuulostaa kaaoottiselta!