Matkailu avartaa ja miten se menikään?

En voi uskoa että olen oikeasti sanomassa tämän seuraavan lauseen. En ikinä uskonut että sanoisin sitä, varsinkin kun saan viettää 2 kk minun lempikaupungissani New Yorkissa. Mutta. Sanon nyt kumminkin.

Minulla on ikävä Britanniaa.

Ja en nyt tarkoita tällä että minulla on ikävä miestäni ja omaa kotia (koska tietysti on) mutta minulla on ihan oikeasti ikävä Britanniaa ja brittiläisten tapoja. 

On aina mielenkiintoista edes hetkellisesti "muuttaa" uuteen maahan/paikkaan. Siinä oppii aina uusia asioita itsestänsä. Kuten että olen "brittiläistynyt" paljon enemmän kuin luulin. Ja kaipaan todella paljon brittiläisiä asioita täällä ollessa. Tai ehkä lähinnä brittiläisiä tapoja ja sellaista yleistä kulttuuria. Ja varmaan se suurimmalta osalta johtuu siitä että tiedän ne tavat ja olen tottunut siihen (edit: nämä kommentit koskee nimenomaan Nykkiä, vaikka kuulostaakin siltä että yleistän tämän valituksen koko Jenkkejä kohden!)

Kuten esimerkiksi asiakaspalvelun tasoa. Voin valehtelematta sanoa että minun on tehnyt mieli kirota, potkia ja paukuttaa päätä seinään jo useaan kertaan tämän nykkiläisen "asiakaspalvelun" suhteen. Tai lähinnä sen puutteen vuoksi. Se kun on minun silmiini ihan luokattoman huonoa. En ole vielä kertaakaan saanut hyvää asiakaspalvelua, tuskin edes normaalia ja auta armias jos on ollut joku vaikeampi asia kyseessä niin sitten se asiakaspalvelun taso vasta on ollut huonoa. Tuntuu että heitä ei edes kiinnosta auttaa. En sano todellakaan että Briteissä saisi aina hyvää asiakaspalvelua ja monta kertaa olen sielläkin asuessa kironnut sen tasoa. Mutta ero on se, että Briteissä ainakin yritetään kuulostaa siltä että he ovat pahoillaan tai edes kiinnostuneita sinun ongelmistasi. Täällä (viimeksi tänä aamuna) tyyppi kohautti olkapäitään ja sanoi että hän ei tiedä. SIIS MITEN NIIN ET TIEDÄ? Ja jos et tiedä niin voisitko selvittää? Ai et vai? Okei, no mikäs siinä, älä edes yritä. Koska eihän asiakkaiden auttaminen kuulu sinun hommiisi asiakaspalvelijana.

Ihmisten töykeys. Siis voi luoja. Hyvä ettei ovia paiskata päin näköä. Tänä aamuna sain melkein kahvit rinnuksille kun lähdin Starresta ulos toisen nuoren naisen vanavedessä ja tietysti tyhmänä oletin että hän edes hiukan pitää ovea auki myös minulle. Ja pyh pah. Eihän hänellä ollut aikaa tähän ja vaan ovi lämähti suoraan kiinni minua kohti. Kiitti vaan. Ja ihan vaan ylipäätänsä suurin osa on kamalan töykeitä. Varmasti tämä selittyy sillä tietysti että tämä on New York ja suurkaupunki mutta hei haloo, kyllä Lontoossa osataan pitää ovia auki vaikka paikalliset olisi kuinka kyllästyneitä turisteihin.

Jonotus. Täällähän ei jonoteta minnekään tai kenenkään toimesta. Briteissä jonotetaan kaikkialle ja auta armias jos olet niin töykeä että yrität skipata jonon niin saat niin pahoja katseita ja mulkaisuja osaksesi. Täällä sen sijaan ihmiset ignooraa jonot ihan suvereenisti ja vaan pomppii miten haluaa. Mikä saa myös minut raivon partaalle.

Joten voin kyllä todeta että varmasti sanonta "matkailu avartaa" on todentotta. Tällä kertaa se on nimittäin opettanut minulle että taidankin olla brittiläistynyt enemmän kuin koskaan luulin. Oppia ikä kaikki.

Mutta jeps. Olen puhunut. Ja ei tätäkään kirjoitusta tarvitse ottaa turhan tosissaan, mutta kuten voi huomata, tänään on ollut hieman ärsyttävä päivä ja tuntuu että juuri nämä jutut on nyt ärsyttänyt siitä saakka kun saavuin tänne...Palataan ehkä taas hieman iloisemmissa merkeissä huomenna!