Be bold, be brave

Nyt on aika Aberdeenissä tullut loppuunsa. Varmasti tulen kyllä vierailemaan kavereiden luona ensi vuonna, moni ystävistä kun tänne vielä jää vuodeksi. Mutta minun tieni opiskeluiden ja elämän suhteen täällä on tullut päätökseen. Sen nyt ensimmäistä kertaa kunnolla tajuan kun huone on pakattu laatikoihin ja kasseihin. Tuntuu haikealta. Yksi vaihe elämässä on taas ohi.

4 vuotta on kulunut nopeasti. Muistan vieläkin kuinka lähtöiltana vuonna 2007 olin todella hermostunut ja tulevaisuus tuntui hyvin epävarmalta tässä uudessa maassa. Ja muistan vielä kuin eilisen ne ensimmäiset viikot täällä ja sen tunteen että oli vähän "hukassa". Onneksi se olotila ei kestänyt kauan. En voi uskoa että Kanadan vaihtovuodestakin on jo niin kauan aikaa.

Ja nyt viimein tiistaina oltiin siinä pisteessä mitä oltiin odotettu kavereiden kanssa ensimmäisestä vuodesta lähtien. Valmistujaispäivä. Kaunis ja melkein aurinkoinen päivä, jolloin kaikki kokoontuivat yhteen juhlimaan. Perhe oli kasassa ja ystävät mukana. Oli aivan mielettömän ihana päivä!
Itse valmistujaisseremonia oli todella kaunis ja lämminhenkinen, vaikka oletinkin sen olevan brittiläisen jäykkä. Onneksi ei ollut, vaan puheissa oli lämpöä ja huumoria mukana ja pitkäveteisyys oli seremoniasta kaukana. Yliopistolla joka on perustettu vuonna 1495 on paljon perinteitä takana ja sen kyllä huomasi itse valmistujaisseremoniassa. Täytyy sanoa että neljän vuoden urakka päättyi hienolla tavalla ystävien ja perheen kesken tuona valmistujaispäivänä.

Täytyy sanoa että kun astui ulos sieltä juhlasalista, se paljon odotettu lakki päässä, oli fiilis melkoisen hieno.

Päästiinhän me ottamaan sen lakin heitto kuva!

Niin, mitä on siitä 4 vuodesta jäänyt muistiin?
Välillä on ottanut päähän kylmä ja kosteinen ilma, homeiset kämpät, tyhmät vesihanat ja byrokratia. Joskus on ollut koti-ikävä mutta siitäkin on selvitty. Välillä on ärsyttänyt vetämättömät vessat (no okei, aina), asumisen taso, huono ruoka ja tyhmä lihavat lokit.

Mutta ennenkaikkea mieleen on jäänyt ne kivat asiat. Juoksulenkit Aberdeenin rantaa pitkin,arkipäivän hetket kauniilla kampukselle, lounaat ja kahvitauot Hubissa, ihanat yhteiset juhlinnat ja illanvietot kavereiden kanssa ja ne onnistumisen tunteet mitä on saavuttanut opiskeluiden avulla. Nämä hetket tulen aina muistamaan.

Tulen ikävöimään juuri näitä pieniä asioita Aberdeenissä. Sitä meren läheisyyttä, pikkukaupungin tuntua ja niitä normaaleja arjen hetkiä.

Mutta ennenkaikkea tulen ikävöimään niitä ihania ihmisiä joihin olen tutustunut täällä ollessani. Niitä elinikäisiä ystäviä. Välttämättä ei tule olemaan mahdollisuutta tavata niin usein tulevaisuudessa mutta kyllä ne oikeat ystävät pysyy aina läsnä vaikka välimatka olisi tuhansia kilometrejä. Jos niin on tarkoitettu.

Tämä blogi on kulkenut mukana ensimmäisestä vuodesta lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen todella iloinen että olen taltioinut hetket muistiin, vaikka välillä ihan hävettää lukea niitä ensimmäisen vuoden tekstejä. En ole tainnut vielä saada tarpeekseni tästä saarivaltiosta sillä, My University Life tulee jatkumaan ilman että edes nimeä tarvitsee muuttaa - tämä tyttö jatkaa opiskeluita Lontoossa. Kunhan nämä byrokratia kuviot on saatu ensin alta pois ;)

Kuten valmistujaisseremoniassa kehotettiin,

Be bold, be brave, be happy and smiley, this is your moment, make the most of it!

Kuvituksena toimii muutamat otokset valmistujäispäivältä, kuten arvata saattoi :)