Apinat apinoiden joukossa

Mun viimeisenä päivänä Singaporessa päätettiin lähteä käymään Singaporen keskellä sijaitsevassa "viidakossa". Päätettiin lähteä koska sen pitäisi alueena olla kaunista, paljon erilaisia luontopolkuja ja meidän päätavoite olla mennä kävelemään Treetop trail, eli sellaiselle sillalle joka on rakennettu puiden latvojen korkeudelle.

Ei ollut kyllä taas kaikki muumit laaksossa kun aamulla lähdettiin kämpiltä. Okei, otettiin iso vesipullo mukaan mutta siihen se järki loppuikin. Minä laitoin perussandaalit jalkaan (noh, ei kyllä ollut muita vaihtoehtoja, en jostain syystä ottanut patikointiin soveltuvia kenkiä mukaan) ja matkaan lähdettiin yhden croissantin voimin. Todella viisasta lähteä näillä eväillä talsimaan +30 asteen helteessä viidakkoon.  Oma sandaali meni vielä rikkikin puolessavälissä matkaan, mutta ei hätää, todelliseen MacGyvermaiseen tapaan viritän pompulasysteemin jalan ympärille ja taas jatkettiin matkaa.

Kuitenkin, jos aloitettaisiin alusta. Bussi jätti meidät 5 km kävelymatkan päähän tästä kyseisestä Treetop traililta. Helppo nakki. Paitsi että harhauduttiin vähän reitiltä ja päätettiin ottaa sellainen rantareitti määränpäähän joka toisi sellaiset ekstra 3 km. Onneksi otettiin tuo reitti, koska se oli hauskin osuus koko patikoinnista. Nähtiin nimittäin vaikka minkälaisia elukoita! Kilpikonnat ja yksi iso lisko tuli heti vedessä vastaan. Sen jälkeen kohdattiin lenkkeilijä joka varoitti että polulla on paljon apinoita. Jaaha. Mielenkiintoista.

Siinä ne apinat käyskenteli polulla ja ei ollut moksiskaan vaikka heidän ohitse käveltiin. Polun varrella oli monta kertaa kylttejä että apinoita ei saa syöttää, ja vaikka ne kesyjä olikin, ei ne onneksi ollut turhan röyhkeitä ja lähestynyt ihmisiä.

Sit siellä oli pari apinan poikasta! Ne näytti ihan trolleilta! Muistatteko ne pienet peikot erivärisine pystytukkineen lapsuudestanne? Ne oli JUURI se näköisiä. Paitsi et niiden pystytukka oli kyllä ihan ruskee.

Matka jatkui pysähtyen ottamaan kuvia erinäisistä liskoista ja muista otuksista. Usko alkoi loppumaan, että päästäänkö me ikinä määränpäähämme. Järkyttävän talsimisen jälkeen (ja tässä vaiheessa oli jumalaton nälkä myös) päästiin vihdoin sinne puu-kävelylle. Joka oli huge disappointment. Sen lisäksi että se oli hirvee pettymys, jouduttiin vielä kävelemään sellaiset 4 km lisää päästäksemme pois sieltä ja lähimmälle bussipysäkille. Bussissa istuttiin sitten sellainen tunti ennen kuin päästiin ihmisten ilmoille syömään. Oltiin molemmat lievästi sanottuna kärttyisiä. Ei tosin ole ruoka koskaan maistunut yhtä hyvältä.

Mutta vaikka väsymys painoi päälle vikat kilometrit ja nälkä oli kova, oli silti ihan mielettömän kivaa! Varsinkin sen ekan luontopolun aikana jolloin juuri nähtiin noi apinat ja muita eksoottisia eläimiä. Hauska oli katsoa kun lenkkeilijät juoksi apinoiden joukossa kun itse mieltää ne eläintarhaan. Mutta toisaalta, löytyyhän niitä poroja ja peurojakin eläintarhoista ;)