L-town

It's good to be back.


Vaikka keli onkin ollut vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta täällä on ihanan vehreätä ja keväistä silti!
Paluu arkeen tapahtui 9.30 aamulla maailman turhimmalla kertausluennolla. Hieman myös väsytti kun eilisilta tuli vietettyä ihanien kavereiden kanssa jotka olivat Lontoossa visiitillä. En tiedä, aina odotan että ehkä tällä kertausluennolla sanotaan jotain maailmaamullistavaa. Noh, ei sanottu, vaan sama kaava toistui, eli kerrotaan kuinka tentteihin kerrataan. "Valitkaa x määrä aiheita, lukekaa, tehdää itsellene aikataulu". No shit Sherlock. Luulisi että postgraduate-opiskelijat sen jo tässä vaiheessa osaisi. Paras neuvo kuitenkin oli, että älkää ikinä jättäkö tyhjää vastausta vaan "make something up. Anything".

Muuten arkeen paluun kanssa on ollut vähän kompurointia. Monet tavarat on piiloutunut ja esimerkiksi Oyster Cardiani en löydä mistään. Sen lisäksi jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja pyykkikorikin on jotenkin mysteerisen täynnä.

On kuitenkin kiva palata ns. normaaliin arkeen, vaikka luentoja ei enää olekaan. Nyt se on vaan yksinäistä kirjastossa puhertamista. Mutta se on sitä opiskelijan arkea.

Mulla olisi kaikenlisäksi kaikkia (mun mielestä) kivoja aiheita mistä haluaisin tänne blogiin kirjoittaa, mutta nyt ei edes aika riitä. Ehkä niitä ehtii tässä pikkuhiljaa toteuttamaan. Ja toivon mukaan mulla ei ole sitä sanavahvistus-juttua tuolla kommenttiboksissa? Ei pitäisi olla, mutta vinkatkaa jos on, vihaan sitä.

Nyt taidan ruveta suunnittelemaan sitä lukuaikataulua ja perjantaillekin pitäisi löytää joku kiva ja kohtuuhintainen ravintola, jotta synttäreitä voisi juhlistaa..

Loppukevennyksenä toimii kuva vielä kotoa. Katottiin yhdessä Marskin kanssa Downtown Abbeytä. Mun mielestä se oli niin söpö kuin tuijotti telkkarin ruutua niin intensiivisesti :)